VOI(n)HYV(in)!

Jeesus miten paljon voikaan yhdet kokeet jännittää! Ehkä siksi että rally-VOI:ssa tuli viimein semmoisia liikkeitä joita ei oltu jo valmiiksi treenailtu tokon puolella, ja siksi että mulla nyt on vähän huonoja kokemuksia toko-VOI -kokeista. Edellisenä päivänä kivisti vatsaa ja koepaikalla mietin että ehtisiköhän nämä hurtat vielä myydä jollekulle vastaantulijalle. :D 

Pyörähdys ihan missä sattuu kylttiin nähden

Aamulla kävin Ykän ja Vean kanssa pitkällä lenkillä - olen huomannut että Ykälle se on melkeinpä pakko tehdä alle ennen kisoja, Vean kanssa oli vähän kiikunkaakun että väsyykö se liikaa. Koepaikalla ilmoittautumisen ja ratakartan kauhistelun (no okei, vain yksi liike joka vähän hirvitti, koska ei oltu treenattu sitä YHTÄÄN - 270 asteen käännös oikealle koira oikealla puolella seuraten) jälkeen otin Vean tutustumaan mestoihin. Koe oli jääkiekkokaukalossa ulkona, ja lämpöä oli melkoisesti. Jääkiekkokaukalo olikin erinomainen juttu, koska sitten Vean ei tarvitsisi kestää kuin sitä yhtä kentällä olevaa häiriökoiraa. Vea olikin melkoisen naatti eikä sen kanssa saanut oikein semmoista kivaa tekemisen makua, mutta ainakin se oli koiravilinässä iisisti eikä ottanut hulluja kieppejä mistään. Ykänkin kanssa on jo todettu, että mieluummin menen tyytyväisen lahnan kuin kiljuvan, joka paikkaan sinkoilevan ja mahdollisesti kentältäkin lentävän sähikäisen kanssa kehään. Vean kanssa olin myös maalaillut sellaisia kauhukuvia, että se haukkuu koko käytösruudun ajan ja että pahimmassa tapauksessa se ei pysy paikallaan jos radalla oleva koira tulee liian lähelle. Panikoin vähän ja laitoin Vean autoon lepäilemään. Ykän kanssa käytiin myös vähän pyörähtämässä huudeilla ja kokeilemassa että saisiko sitä 270 asteen käännöstä ees mitenkään järkevästi vedettyä hatusta, mutta eihän sitä saanut. Ykä oli kyllä hyvällä mielellä ja hyvässä vireessä, se oli hyvä.

Rata oli suht simppeli, tuomarina Heikki Palosaari. Käytösruutu koekartasta poiketen maalin lähellä, koska rata oli aivan tolkuttoman tiivis eikä tuohon väliin olisi kyllä mahtunut mitenkään päin.

Ykän kanssa radalle ja jännitys vain kasvoi kohisten. Jotenkin sain tsempattua itseni liikkeelle ja alku menikin ihan näpsäkästi. Tokalta kyltiltä tuli -3 virhepistettä (tvä = epätarkasti suoritettu tehtävä, Ykän pyörähdykset eivät aina ole ihan hallittuja). Kolmannelta kyltiltä -1 (kontr = kontrollin puute, varmaan se jotain kuumui eteentulossa). Sitten tuli se kammoksuttu 270 asteen käännös oikealle koira oikealla. Sähläsin jotain ohjauksessa ja Ykä peruuttu kylttirykelmän PÄÄLLE, kaatoi kaiken, saaden jonkun peruspaniikkihepulin. Sehän on semmoinen kedon herkkä kukka. Siitä -3 (kyl = kaadettu kyltti) ja -10 (tvä = väärin suoritettu tehtävä). Sain sen kuitenkin siitä mukaan ja hyvään mielentilaan. 14. kyltiltä 2 x -1 (vino, tvä = epätarkasti suoritettu liike). Houkutuksen tötsät kiersin väärin, siitä -10. 2 x saksalainen täyskäännös on ehkä mun lempparikyltti ikinä. Käytösruutu (vieressä istuen) ei mitään ongelmaa, sinne mennessä ois kovasti halunnut moikata käytösruudun valvojaa mutta antoi sitten olla kun oli käskyn alla.

Liikkeestä seisominen ja koiran kierto

Olin ihan varma ettei tuommoisesta perseilystä tule tulosta eikä se olisi oikeastaan juuri haitannutkaan, koska kylttiepisodin jälkeenkin Ykä oli iloinen ja reipas. Se on jo meriitti itsessään. Kun sitten T tuli sanomaan että tulos tuli 71/100pts (aika 1:49;82), ilo oli ylimmillään. Tuomaria nauratti kun kisakirjoja hakiessa huudahdin "JES" kun sain kuulla tuloksesta. Neljän vuoden VOI-epäonni rikottu! "Tosi kiva ohjaaminen, tarkkuutta tilan kanssa."

 Kolmoskyltti ja lentokoneohjaaja

 Hetki ennen 270-katastrofia

Ykän ja Vean välillä oli jokunen koira, joten ehdin vähän hengailla sakun kanssa kentän laidalla. Se oli hyvin nätisti eikä haukkunut kellekään.

Odotellaan lähtölupaa

Kakkoskyltiltä -3 (tvä = epätarkka, miten nää pyörimiset ei vaan onnaa), neloselta -3 (ov = ohjaajavirhe, jotain sähläystä). Veankaan kanssa en saanut mitään järkevää aikaiseksi 270 asteen käännöksessä, mutta niillä mentiin mitä on treenattu. Siitä ei tullut miinuksia, jes! Ysiltä -1 (vino), 14. kyltiltä -10 (tvä = väärin suoritettu tehtävä, ohjaaja vois laskea askeleet kunnolla...). 17. kyltillä hipaisi estettä, siitä -1 (kyl). Kentällä käytösruutuparina portugalinvesikoira, jota vähän kyllä tsiigaili mutta ei sanonut mitään.

Kierähds

Rata suht varmaa suorittamista, Veaksi hyvin löysää mutta ei haitannut minua yhtään. Tällä kertaa kiinnitin ekstrahuomiota siihen että ainaskin kierrän kaikki tötsät oikein. ,Äkkiä rata olikin ohi, koira kiinni ja pyllyrapsuja paljon ennen käytösruutuun siirtymistä. Siinähän se tönötti, rataparina nollakoiradobberi, jota katseli välillä aika tiiviisti mutta lopetti kun juttelin. Dobberi jotain töhötti houkutuksessa ja siinä Vea haukahti kerran, mutta heti sen jälkeen valvoja sanoi "aika". Käskin Vean maahan ja rapsuttelin sitä siinä kehuen rauhallisesti, hyvin meni. 80/100pts (aika 1:45;19). Hitsi, jos en olisi itse mokannut yhtä kylttiä, olisi ollut jo aikamoiset pisteet! Mutta ensi kerralla sitten muistan saletisti. "Tyylikästä menoa. Vähennys (-2 pistettä kokonaisvaikutuksessa) jatkuvasta merkistä oikealla seuratessa."

270 oikealle koira oikealla ja puolenvaihto jalkojen välistä, en mä ainakaan nää mitään jatkuvaa käsiapua...

 

 En minkäänlaista

Nyt jää rallittelut hetkeksi tauolle, katotaan sit kisaamista uudelleen heinäkuussa. Kesäkuun puoleenväliin asti vain tokoillaan. Sen jälkeen otetaan oikealla oikealle pyöriminen oikein teho-opiskeluun. Nika oli viime hierontakerralla niin jumissa että se on nyt treenitauolla kaikesta muusta paitsi paimennuksesta, jossa T sitä käyttää. Oma steriloitiin perjantaina, joten sekin ottaa iisisti.

Voittajat

Niin, Ykälle oli varattu vielä yhdet rally-AVO -kisat tälle viikonlopulle, mutta koska sille iski luokkanousua jo edeltävistä kisoista, ajattelin elää reunalla ja mennä sitten VOI:hin. Ja koska yksi koira uudessa luokassa ei ole vielä tarpeeksi raastava kokemus, kysyin olisiko siellä tilaa Veallekin - ja siellähän oli. Joten voi apua.

VOI-ratoja ollaan puuhattu ahkerasti, Vea on teknisesti erittäin taitava mutta käytösruutu voi tehdä sille tiukkaa. Varsinkin jos se on hyvin lähellä rataa. Onneksi siinä saa höpistä koiralle niin paljon kuin sielu sietää. Ykälle ei varmastikaan käytösruutu tee tiukkaa koska se ei välitä muista koirista tipan vertaa, mutta sillä taas on virtaa kuin pienessä kylässä eikä se virta aina mene ihan sinne mihin pitäisi. Sille hankalia juttuja ovat mm. oikealta puolelta eteentulo ja siitä takaakierto takaisin oikealle. Mutta me mennään sinne vaan kokeilemaan ja lupaan käyttää niin paljon käsimerkkejä ja vartaloapuja kuin vain on tarvis, ja jos ei tule hyväksyttyä tulosta niin ei se niin nokonuukaa ole. Oon tyytyväinen jos koirat ovat koko kisan ajan hyvällä mielellä. Ja jos esim itse muistan radan enkä söhellä jotain omiani.

Kesäkuun puolessavälissä käydään taas kokeilemassa toko-VOI:ta, josko se kymmenes kerta toden sanoisi! Siitäkään en ota sen ihmeempää stressiä, tokojuttuihin paneudutaan kunnolla viikonlopun rally-kisojen jälkeen. Ollaan me vähän niitäkin otettu ohjatusti, ja kaikki on suhteellisen levällään. Mutta näihin kisoihin mennään samalla mielentilalla kuin rally-kisoihin - hakemaan koiralle hyviä kokemuksia kisatilanteista. Jos nyt kerran vuodessa tällä koiralla kisaa tokoa, niin onko se nyt niin justiinsa mikä tulos sieltä tulee. Kisatilanteihin tottuakseen Ykä tarvitsee kisoja. Eipä siinä ihmeempää. Ja koska se on varma paikkamakuussa, ei sössitä muidenkaan suorituksia.

Hieroja kävi tiistaina tsekkaamassa Ykän läpi, ja Ykä oli yllättävän hyvässä kunnossa. Jotain pieniä jumeja, mutta vasemman takajalan päällä ei ollut mitään pattia. Eikä rintaranka ollut moksiskaan. Eli ilmeisesti Ykä on alkanut oppia käyttämään jalkaansa kunnolla, jes! Kolmen viikon päästä uudelleen, toivotaan että tämä tila saadaan pidettyä yllä.

Oma RTK1, Nika RTK1, Ykä RTK2!

Käytiin tyhjentämässä palkintopöydät Vihdin rally-toko -kisoissa! Kyllä mä sanoisin että kolme koularia samoista kisoista on ihan jees. Ulkokoe koulun kentällä, tuomarina meille uusi tuttaviis Heikki Palosaari. Suhteellisen kuuma sää, aurinko paistoi melkein koko ajan. Ensimmäisenä ALO-radat ja niiden jälkeen AVO.

 ALO-rata vaikka siinä lukeekin AVO

Rata näytti simppeliltä eikä rataantutustumisessakaan ollut ihmeellinen, joten koira autosta ja omaa vuoroa odottamaan. Oma oli ensimmäisenä, lähtöjärjestyksessä neljäntenä. Se oli koko ajan hyvin messissä ja iloinen, vain 15. kyltin kohdalla meni eteentulossa vähän vinoon ja arvelin että siitä lähti ainakin jotain pisteitä. Mutta ei! 100/100pts, sij. 1./40 ja RTK1! Aika 1.31,19, jolla voitettiin kaksi muuta sata pistettä saanutta. Hyvä merle, sheltit jyrää! "Hauskaa oli ja liikkeet hallussa!"

Nika oli ryhmän loppupäässä, sekin oli alkulämppäilyissä aika hyvin kuulolla. Radalla se bongasi pujoteltavien tötsien takana seisovan tuomarin ja olisi halunnut mennä sinne... eli 2. kyltiltä kaksi yhden pisteen miinusta (As = koira pois asennosta, enemmän kuin 0,5m ja Tal = taluttimen kiristyminen). Mutta sain koiran hanskaan ja jatkettiin hyvillä mielin. Seiskakyltillä iskeytyi maahan kun lähdin liikkeelle, joten sen uusimisesta -3 virhepistettä. Loppurata meni aika nappiin, spiraalissa taas vähän vilkuili tuomaria mutta ei yrittänyt rynniä sinne. Kehästä poistuttaessa aloin kauhistella että toivottavasti en ehtinyt kävellä seuraavan kyltin suoritusalueelle ennen uusimispyyntöä, koska siitä olisi seurannut hylky. Mutta huh, 95/100pts ja RTK1 ajalla 1.41,76.  "Hyvä ohjaus ja kehuminen, iloinen suoritus!"

Ykän kanssa olin tehnyt puolentoista tunnin metsälenkin aamulla ja nytkin lähdin sen kanssa ensin lähimetsään. Siellä Ykä haistoi jotain ja pyrki lähtemään vasemmalle, joten kutsuin pois. Mutta kohta näinkin peuran edessä ja koetin kutsua Ykää, mutta liian myöhään - koira oli jo bongannut peuran ja sinnehän se sinkosi... mietin hiljaa mielessäni että jos ei juokse autotielle ja palaa ennen rataantutustumista, niin hyvä. Onneksi Ykä ei ole koskaan viipynyt riistan perässä järin pitkään, ja niin se nytkin palasi nopeasti ja läkähtyneenä. Ainakin oli saatu taas ylimääräiset energiat pois, huoh.

Kentälle mennessä Ykä oli hyvin lungi ja iloinen, mikä on aina ihanaa koetilanteessa. Rataantutustumisen ajan T kävelytti sitä ja koska oltiin järjestysvuorossa vasta toisina, ehdin vähän jotain temppuillakin kentällä. Koira oli hyvin kuulolla ja suhteellisen väsyksissä, ja se näkyi kehässäkin. Mutta ei perseillyt, ei yhtään, eikä yrittänyt karata tuomarin luo! Eikä kiljunut eikä komentanut! Teki kaiken pyydetyn, ei juuri ongelmia. Seiskakyltillä yksi virhepiste epätarkasti suoritetusta liikkeestä (pyörähtäminen on aina ollut Ykälle vähän hankalaa, se ei pysty pyörähtämään itsensä ympäri kovinkaan tiiviisti) ja 15. kyltillä tuli vinoon eteentulossa (-1). Maalinkaan jälkeen ei ollut sinkoutumassa atmosfääriin! Näillä puheilla 98/100pts, sij 2./10. ja RTK2 ajalla 1.33,75. Minulle ensimmäinen AVO-koe, enkä itsekään ollut yhtään kujalla radalla. "Hyvä, selkeä ohjaaminen, hienot liikkeet!"

Radan jälkeenkin Ykä oli tosi rento ja kiva, selvästi ulkokokeet sopivat sille paremmin kuin hallissa pidettävät.

Nyt ollaan ehditty panikoida rally-VOI -radoista ja treenata todeakin, niistä lisää myöhemmin.

 "Niin siis kuinka monta koiraa teillä on"

Rallya kirsikankukkien alla + hierontaa

Äitienpäivä-Ykä! Olisin ottanut Omastakin samanlaisen kuvan, se kun se äiti oikeasti jopa on, mutta Oma hyppäsi just johonkin mutalammikkoon joten jäi ottamatta.

Toissapäivänä ja eilen oli rally-treenit kavereiden kesken oikein kunnon häiriöillä Sahiksella, kun Roihuvuoren kirsikankukkapuita oli kerääntynyt väkeä sankoin joukoin katsomaan. Äitienpäivänä jengiä oli vielä lauantaitakin enemmän, ja monilla oli koiria mukana. Oli aika kokeenomainen meno kun oli paljon pällistelijöitä, jes! Jotkut tulivat kyselemään että mitäs nämä tämmöiset lappuset täällä maassa on ja osa seisoskeli keskellä rataa. Ja sekös meille passaa.

 Öpauttiarallaa lauantain treenirata

Lauantaina treenasin kaikki neljä koiraa; Nikan ja Oman kanssa ylläolevaa ALO-rataa, Ykän kanssa samaa mutta irti ja osan liikkeistä vaihdoin lennossa AVO-jutuiksi ja Vean kanssa VOI-käyttäytymisruutua ja ALO-rataa oikealla puolella seuraten. Olin aamulla käynyt koko lössin kanssa 1,5h metsälenkin, mikä osoittautuikin erityisesti Ykän kanssa hyväksi liikkeeksi. Sille sopii paremmin kuin hyvin se, että se saa ensin purkaa löysiä päältä ja sitten sen vie kentälle hommiin. Ehkä pitää koepäivänäkin käyttää ainakin holskua kunnon lenkillä, jos sitten olisi vähemmän perseilyenergiaa?

Nikalla oli vähän edistysongelmaa seuruutuksessa, Oma sähläsi jotain eteentuloissa. Ykästä lähti jonkin verran hininää muttei mitenkään hulluna. Eikä sille tullut mieleenkään mennä moikkaamaan yleisöä, jes. Vea sai häiriökaveriksi toisen sakun, jolle piti vähän puhista mutta ei mitään ihmeempää. Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, mahtava lauma.

 Kirsikankukkien alla kelepaa just ja just treenailla

Sunnuntaina vetäisin taas kaikkien kanssa tunnin metsälenkin alle ja iltapäivällä lähdin Ykän, Oman ja Nikan kanssa baanalle. Vea jäi leikkimään silkkeniystävänsä kanssa.

 Öpauttiarallaa sunnuntain treenirata

Treenien suhteen sama setti: Nikalla ja Omalla ylläolevaa rataa, Ykän kanssa radan lähestymistä ja rataa AVO-höystein. Jotain pientä hinkkaamista mutta eipä ihmeempää. Ja tosiaan kentän laidalla oli useampia koiriakin häiriönä omien treenikavereiden lisäksi. Ehkä näiden kolmen kanssa kehtaa mennä helatorstaina kisaamaan, huiput ääliöt.

Tänään hieroja kävi hieromassa Ykää ja Veaa auki. Ykässä oli pari isompaa kohtaa joiden arvasinkin olevan ongelma - rintarangan loppupäässä ja lannerangan tuntumassa vasemmalla. Molempia kohtia saatiinkin aika hyvin auki, ja koira käyttää vasempaa takajalkaa paljon paremmin kävellessä kuin ennen hieromista. Ongelmanahan oli myös se että kevyenkin rasituksen jälkeen vasen takajalka alkaa herkästä tärrätä. Ihan yhtä paha tilanne ei ollut kuin ekalla hierontakerralla silloin joskus, mutta tässä taas nähdään että taukoa ei saa pitää. Seuraava käynti on viikon päästä että saadaan nuo ongelmakohdat oikeasti liuotettua, sitten taas 3vko välein. Hirveän tyytyväisen oloinen Ykä oli hieronnan jälkeen, joten selvästi helpotti.

Vealla oli jotain pieniä herneitä siellä täällä, oikeassa takareidessä joku vähän isompi jumi mutta sekin aukeni kerrasta.

 

Vuosi kipukohtauksen jälkeen

Ykän viimeisestä kipukohtauksesta on nyt yli vuosi. Silloin pohdiskelin hyvin tarkkaan, voiko Ykän kanssa enää jatkaa harrastuksia - ja saako koiran elämästä ylipäätään niin kivutonta ja mielekästä, ettei koiraa tarvitsisi vielä ihan alle kuusivuotiaana lopettaa. Yksi Ykän veljistä lopetettiin pahojen selkäkipujen takia tässä kuluneen vuoden aikana. Sen omistajan kanssa ollaan oltu samassa veneessä kipuilujen suhteen ja siten vertaistukena toisillemme.

Ykän pakkolevon ja kuntoutuksen aikana siirryin treenaamaan enemmän shelttejä, jotka paljastuivatkin eri eteviksi elikoiksi. Omalle on tullut hankittua yksi tokokoulari ja kohta kolkutellaan ekoja rally-koulareita molemmille. Myös Vean kanssa ollaan käyty koularin verran rally-kisoissa. Eli jos ei muuta, niin ainakin holskun sairastelu on potkinut minut opettelemaan enemmän vähän erilaistenkin koirien kanssa treenaamista ja kisaamista! Ja täytyy sanoa että kivaa on ollut.

Hieronnan ja muun ylläpidon myötä Ykä saatiin kuntoon, eikä se nykyisellään tarvitse särkylääkkeitä. Osaava hieroja on kuitenkin saatava paikalle vähintään joka kolmas viikko, sillä muuten Ykä menee ihan hirveään juntturaan vaikka itse tekisi mitä. Harrastuksia on voinut jatkaa, tosin hyvin modatusti ja ilman pallonheittelyjä tai muuta riekkumista. Rally-toko virallistui kyllä tismalleen oikeaan aikaan meille - onneksi me ei ikinä olla innostuttu aksaamaan eikä pk-kisojen tottisosuuksiin ole tämän koiran kanssa mitään asiaa muutenkaan. Hajujuttuja pitäisi tehdä enemmän, se nyt on ihan vain omistajan laiskuudesta kiinni...

Minulle raja mielekkään koiranelämän kohdalla on se, että koiran pitää pystyä liikkumaan vapaana ilman kipuja - ja niin kauan kuin Ykä siihen pystyy, koetan olla miettimättä lopetuspäätöstä.  Onhan se nyt vähän morbista, mutta haluan ajatella että kykenisin antamaan Ykän mennä saappaat jalassa, mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Se on mun iloinen, hitaasti harmaantuva, säpäkkä raitaidiootti, ja haluan olla sille niin reilu kuin vain suinkin kykenen.

Kevät etenee

Katollaan on paras olla

Ykän fyssari peruuntui fyssarin sairastumisen takia, katsotaan myöhemmin uudelleen. Maanantaina tulee hieroja tsekkaamaan koiran läpi - verikokeissakin Ykä kävi tuossa taannoin varmuuden vuoksi, sieltä ei löytynyt mitään, mutta koiraa tunnustellessa se aristi rintarangan loppuosaa ja lannerankaa. Kuten nyt aina, eipä se sieltä tule mihinkään muuttumaan ennen kuin selkä silloittuu kokonaan tönköksi jonkun spondyloosin myötä... Mutta katsellaan, hieroskellaan ja mennään koiran voinnin mukaan. On se taas ollut ihan normaali, sentään.
Paljon ollaan olla möllötelty ja lepäilty, käytiin yhden viikonlopun verran koko konkkaronkka mökillä tuulettumassa ja toisena viikonloppuna Vea ja Ykä olivat siellä hoidossa ilman meitä. Siellä niiden kanssa on helppo olla ja ne ovat vähän koiraterapiana isäpuolelleni, jonka koira (minun ensimmäinen koirani, norwichinterrieri Emma) lopetettiin puolitoista viikkoa sitten 15-vuotiaana. Ovat edelleen tervetulleita jatkossakin hoitoon, joten ilmeisen hyvin meni. Kovasti olivat apuna metsätöissä, kuulemma, ja nukkuivat päikkäreitä reporankoina pitkin sohvia.

Nikan ALO-kisarata

Jonkin verran ollaan ralleiltu, tai Vea on tottistellut T:n kanssa ja minä olen pyörittänyt noita kolmea muuta radoilla.  Nikan kanssa käytiin nappaamassa toinen ALOHYV pistellä 90/100 - olisi ollut täydet pisteet jos puusilmä ohjaaja ei olisi ohjannut yhtä kylttiä väärin. :D on kyllä ilo kisata tuollaisen koiran kanssa joka on suoritusvarma ja jonka kanssa ei tartte miettiä kisapaikan häiriöitä, pistemenetyksistä saa syyttää ihan vain itseään. Toisin kuin eräiden muiden tietämieni piskien kanssa... ensi viikolla käydään koklaamassa saisinko napattua samoista kokeista kolme rally-koularia kerralla. Sehän se vasta huvittavaa olisi.

 

Ykääkin ajatus huvittaa

 

Eilen ostin kosketuskepin ja opetin sen koskettamista temppuna koirille. Vea on niin rauhallinen tarjoamaan juttuja ja se oikeasti miettii mitähän siltä nyt pyydetään, se oppi kuonolla töksäyttämisen hirveän nopeasti. Oma sähläsi jonkun verran ja tarjosi tassulla läimäytystä ja maahanmenoa, mutta suht nopsasti sekin alkoi käyttää kirsuaan. Nikan bravuuri oli yrittää ottaa kosketuskepin metallivartta suuhun tai läimiä minua tassulla, sillä kesti vähän pidempään. Ykä taas... holsku on niin nopea että se ehtii sekunnissa tarjota sata asiaa, eniten sitä mistä on viimeksi saanut palkkaa ("HEAD", pään laittaminen maahan makuulla, piru kun se on söpö kun se heiluttaa villinä häntää pää etutassujen välissä). Ykä vaati vähän apuja ja mietintää, ja ehti se vinkua ja vonkua, mutta onnistuttiin lopulta saamaan useampi onnistunut toisto putkeen.

Tämä viikko on mennyt T:n sairastelun takia lepäillen, minäkään en ole heittänyt pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja hyvin ne sietävät. Mitä nyt tänään Ykä ja Vea olivat suht ärsyttäviä aamulla, joten ehkä on ihan hyvä että tänään suunniteltiin menevämme treenaamaan.