Hauvakokelas

Ohopsistaheijaa, eiliseltä reissulta tarttui mukaan pieni Oma-tyttö. Nelivuotias narttu tuli laumaan kokeeksi, jotta nähdään, miten hommat alkavat sujua. Yksä ja Nika ottivat Oman hyvin vastaan; ensin käytiin hihnalenkillä ja sitten tutustuttiin sisätiloihin. Ykä nyt on niin paljon ollut shelttien kanssa tekemisissä, että se ei ollut moksiskaan. Ja kun vielä oli narttu kyseessä, sitä parempi.
Vähän on vielä tyttösellä totuttelemista, mutta hyvältä alulta näyttää! Autossa reissaa hyvin, lauma toimi pellolla vapaana riekkuessa mahtavasti ym. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Lomailua, paukkuarkuutta ja vetopuuhia

Joulu takana, mikäs tässä. Kaikki treenit tosiaan tauolla, näillä näkymin vielä ainakin tammikuun ajan. Aatto vietettiin sateisessa Helsingissä, pyöräiltiin kahden pyörän ja kahden koiran voimin 7km lenkki Marjaniemeen ja takaisin. Niin vaan holsku vetää pää punaisena, kun vähän kannustaa ja toinen menee edellä. Jarrua vaan sai painaa vastukseksi. Ensimmäisenä joulupäivänä junailtiin mökille, ja siellä olikin jopa vähän lunta. Rälläystä ja rehaamista, ressitöntä lenkkeilyä kun ei tartte ottaa edes hihnaa mukaan lenkille. Ja koiran voi päästää aitaamattomalle pihalle yksin, eikä se siitä mihinkään lähde. Tyytyväisenä nuuskutteli menemään aivan tolkuttomassa myrskytuulessakin. Välillä vaan pitää muistaa tsekata, että kuikuileeko pikkuholsku oven takana sisäänpääsyä - ei nimittäin yhtään tajua että kannattaisi kiinnittää huomio haukkumalla. Seisoksii vaan ja tuijottaa, ja jos ei pääse sisään, kohauttaa olkiaan ja jatkaa ulkona mylläämistä.


Tapaninpäivänä Kouvolan laitamille niinikään sukuloimaan, ja sielläkin sai viilettää miten mieli. Valoisan aikaan tuuli järjettömästi, mutta kierrettiin silti Karhulanjärvi, kun koiralla oli taas energiaa kuin pienessä kylässä. Pari tuntia siinä touhussa meni, kun piti lähteä johonkin metsäänkin rämpimään ettei tarvitsisi tienviertä kulkea. Koira toki vapaana koko ajan. Niin se vaan hollantilainen sopii hyvin maalaismaisemaan, ei voi muuta sanoa.


Eilen palattiin Helsinkilään, ja tulipa taas todettua, että Ykä on paukkuarka. Meni jotenkin taas ihan lukkoon illalla yhdestä pamauksesta, että ei toennut sitten millään. Ihan lytyssä koko koira. Leffoihin ym. feikkiääniin ei reagoi, ja kaupungissa voi liikkua ilman ongelmia. Jotkut kovat äänet vain laukaisevat lyttääntymisen. No, pitää katsoa miten uusivuosi menee, otetaanko rohdokset käyttöön vai mitä. Jos ei mikään muu auta, niin tehdään kuten viime vuonna, eli päivällä väsytyksen lisäksi mennään illalla vetämään pyörää. Se toimi viimeksikin, kun oli pakko keskittyä työntekoon eikä pelkäämiseen. Loppuyö ja seuraava päivä meni tosi hyvin pamahduksista huolimatta.
Tänään oli niin nätti sää että piti heittää taas pyörälenkki. Tai oikeammin Ykä oli älytön sika koko lyhyen aamuhihnalenkin ajan, joten päätin antaa sen sitten vetää oikein luvan kanssa hiki hatussa niin paljon kuin lystää. Siispä kirosanoja puhisten nokka kohti pyöräkellaria, koirille vetovermeet niskaan ja baanalle. Ja oho, mentiin yli 10km kolmessa vartissa. Nika on kyllä niin ihana, kun se on niin täysillä mukana touhussa, eikä jää yhtään jalkoihin. Vetääkin ajoittain jopa paremmin kuin pikkuveljensä. Ja kun lenkin jälkeen Ykä läähättää kieli pitkällä, Nikalla ei ole edes suu auki. Lisäksi tietty herätetään yleistä hilpeyttä vastaantulijoissa, kun on kaksi noin eri näköistä hurttaa ja lisänä minä, joka hihkun pyörän selässä "PAINA PAINA, MENE MENE, YLÄMÄKEEN NYT HIPPULAT VINKUU JAKSAA JAKSAA".

Koska oon just niin tyhmä että otan kuvia kun koirat vetää pyörää

Lenkin jälkeen muonatäydennystä ja jopa oikeiden huskyvaljaiden ostoa, sellaisten, joissa hihnankiinnitys on hännäntyven kohdalla. Tästä mitä luultavammin lisää myöhemmin. Illan edellä mennäänkin sitten katsomaan yhtä potentiaalista lisähauvaa.

Hakuhurtta

Kauden viimeinen haku eilen; toivottavasti päästään joskus taas jatkamaan. Sen verran hauskaa hommaa on ollut, ja Ypsylä on kehittynyt hirveästi. Ei enää tietoakaan rullan sylkemisestä, nyt voi rullaa palauttaessa hihkua kunnolla ja leikkiä rullalla hetken ennen namien antamista. Aivan mahtavaa.
Eilen ei tehty rataa, vaan keskityttiin hetsaukseen, vauhtiin, intoon - ja ennen kaikkea rullan nostamiseen maasta. Jossain vaiheessa oli se ongelma, että maalimiehen piti tunkemalla tunkea rulla Ykän suuhun ja vieläpä kehottaa viemään. Nyt hetsauksen jälkeen (ja Ykähän kyllä kuumuu, kun pyydetään... tottelee "ISTU"-käskyä onneksi senkin jälkeen) maalimies luikki umpipiiloon pieneen tönöön. Ovet olivat siis kiinni, rulla pilkisti oven alta ja oli tässä vaiheessa vielä maalimiehellä kädessä. Ykä ei yhtään epäröinyt, mutta itse olin taas ihan kujalla siitä, mitä minun pitää tehdä umpipiilolle tultaessa. No, onneksi se ei paljoa haitannut, Ykä pörräsi ovien edessä ja hirveiden kehujen kautta saatiin ovet auki ja siellähän se ukko oli.

Toka ukko samaan piiloon samalla hetsauskaavalla, nyt lähetys toiselta puolelta. Se vähän sekoitti Ykää, joka kävi tsekkaamassa tönön katonkin ennen oville saapumista. Nyt rulla lojui vain ovien edessä, eikä sen nostamisessa ja äidille tuomisessa ollut mitään ongelmaa. Näyttö hyvä, maalimies käski istumaan niin saatiin Ykä jäämään mahdollisimman lähelle ovia.

Kolmas puoliumppariin vähän kauemmas, hetsauksella. Hyvin haravoi ja löysi.

Lepotauon jälkeen vielä esineruutu, joka olikin astetta haastavampi. Vain yksi esine, aikalailla takarajalla 50m päässä, nahkainen säärystin. Nyt oli niin iso ja lerpattava esine kyseessä, että polskunpentele pisti leikiksi. Hyvin se sen löysi, mutta auta armias sitä heittelyä ja hölmöilyä. Seuraava kerta niin, että esine heitettiin hetsaten ruutuun Ykän nähden. Yritti aloittaa lällällierua, mutta ärähdyksestä lopetti. "TUO"-käsky on onneksi jo takaraivossa. Kolmannella kerralla kouluttaja jäi ruutuun seisomaan, eikä Ykällä ollut pienintäkään aietta alkaa pieruilla kun joku on siinä vieressä. Lisää treeniä isoilla esineillä! Kumisaappailla! Vesileluilla! Autonrenkailla!

Peltojälki

Eilen käytiin tekemässä peltojälki. Salamanmuotoinen suorilla kulmilla, jokainen sivu 75 askelta. Märkä multa, vanheni n. 10-15min. Alkuun namia joka askeleella, lopussa joka toisella. Kristus mikä into, ei ollut koira nahoissaan pysyä... onneksi jäljen alkuosasta ei ole kuvia, hirveää riehumista. 15m jälkiliinan kanssa pääsee solmuun aika äkkiä, kun oikein haluaa. Viiden metrin pelleilyn jälkeen oli pakko vaihtaa liinan paikka valjaista pantaan, ja laittaa liina menemään jalkojen välistä. Sen jälkeen alkoi touhuun tulla jotain tolkkua, puolenvälin jälkeen oli tosi pätevän näköistä touhua. Nenä pysyi maassa hyvin, molemmat kulmat tarkisti, nameja ei juurikaan syönyt. Selvästi jäljestää enemmän ihmistä eikä nameja, vaikka kyllä nekin maistuivat kun suuhun osuivat.

Nikakin oli pätevä

Elämä jatkuu

Kiitos kaikille edelliseen merkintään kommentoineille. Myran kuolemasta tuntuu olevan jo todella pitkä aika, vaikka eihän siitä ole. Ei tapahtunutta oikein käsitä. Yliajajaa ei ole saatu kiinni, jatkoi siis vain matkaa ja silminnäkijä meni koiran avuksi ja soitti poliisit. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei omatunto taida kolkuttaa.

Nika tarkistaa aina lenkiltä palattua paikat, olihan se elänyt Myran kanssa koko ikänsä. Joskus saattaa erehdyksessä tapahtua sellaistakin, että Nika menee oma-aloitteisesti, puruluun kanssa Ykän viereen. Tämä siis koiralta, joka aina sanoo Ykälle kaapin paikan ja tietää hyvin, että Ykä kyllä syö jos luut jätetään johonkin vartioimatta.

Todistusaineistoa

Toko jäi talvitauolle, joten ollaan lähinnä lenkkeilty. Tänään käytiin pyöräilemässä, kun oli niin märkä sää ettei maa ollut liukas. Itsenäisyyspäivänä hakuiltiin Ojangossa, ja aluetta tallaillessa jouduttiin mm. pelastamaan pari ääliöbullia kaivosta. Tietysti toinen hyppäsi heti perään kun huomasi, että toinenkin meni... no, onneksi ei ollut syvä kaivo. Bultsit piti sitten käydä viemässä kotiin, etteivät jäädy autoon. Päästiin sitä lopulta treenaamaankin, eka maalimies alueen eturajalla, ehkä 25m päässä. Ykä juoksi aika paljon turhia rinkejä, taisi tulla tyhjin suin takaisinkin kerran. Nenä ihan tukossa. Tokalla lähetyksellä löytyi, nyt ei sylkenyt heti rullaa käsiin namien toivossa, vaan päästiin rehaamaankin! Jess. Kunhan ohjaaja vaan muistaa, että pitää ensin kehua hirveästi rullasta, ei vain työntää nakkia naamaan.

Toka lähetys oli siten, että maalimies oli piilossa keskiviivan vasemmalla puolella ja minun piti lähettää koira tyhjään oikealle. Nyt alkoi nenäkin pelittää, kun Ykä ei edes edennyt kuin pari metriä ennen kuin alkoi ilmavainulla painaa takaisinpäin. Siirryttiin seuraavalle lähetyspisteelle, ja nyt löytyi maalimies jo hyvin.

Kolmas 50m päässä. Ykä lähti nenä maassa jäljestämään, kiersi aina jostain syystä oikealle vaikka piti mennä vasemmalle. Palasi, joten maalimies antoi ääniavun. Ja koirahan yritti varastaa äänen suuntaan, joten piti karjaista takaisin. Seuraavasta lähetyksestä polsku pinkoi takaisin rulla suussa. Näyttö loistava, jes!

Lopuksi pari hetsauslähtöä, eli Ykälle kierrokset kattoon ja kouluttaja melko lähelle piiloon. Ykä otti irtorullat maastakin! Ei jälkeäkään siitä aikaisemmasta ongelmasta, että koira jäisi maalimiehelle vonkumaan nameja. Ihan mahtavaa.

Tauon jälkeen esineruutu, 50m x 50m. Ruudussa kolme esinettä (hanska, kukkaro ja hihnakerä), joista hanska oli oma. Lähti hyvin, mutta loikki paljon tyhjiä rinkejä eestaas. Taisi tulla takaisin, jolloin siirryttiin vähän oikealle ja otettiin uusi lähetys. Taas paljon juoksemista - kyllä se sentään etsimiseltä näytti eikä vain rälläämiseltä. Sitten löytyi vieras esine, eli kukkaro, ja toi hienosti. Tähän lopetettiin, hyvään mieleen.

Ykän uudet releet ja vehkeet, BOT-mantteli ja pallonheitin

Nikallekin piti tehdä mantteli ettei kateus iske. Suoraan Stockmannilta.

Tällaisiakin meillä tätä nykyä on, eli Konotei ja Pingo.

Hiljainen talo

Myra-sheltti menehtyi eilen aamulla onnettomuudessa. Hyvää matkaa, muru.

Sika

Puuhailua ja sikailua, siitä on pienen holskun elämä tehty. "VÄLI"-käsky on jo todella hyvin hanskassa, sähäkkää ja vallan mahdottoman nopeaa toimintaa. Onnistuu jopa hölkkäily ja täyskäännökset niin, että koira on oikeinpäin jalkojeni välissä, kontaktissa. Tämä siis myös siten, että peruutamme molemmat. Hankalampaa on siten, että koira on jalkojen välissä väärinpäin ja siten peruuttaa, kun minä menen eteenpäin. Meinaa takapää lähteä sivuun. Mutta hyvällä alulla sekin!

Maanantain treeneissä onnistuin paineistamaan Ykää vähän liikaa, kun se seuruutuksen lomassa teki jotain omiaan ja asiasta huomautin. Jonkin matkaa seurasi sitten oikealla paikalla, mutta korvat luimussa ja häntä alhaalla. Hohhoi. Tätä korjailtiin sitten ylenmääräisellä hihkumisella ja riekunnalla. Temppujen tekeminen auttoikin sitten. Varsinkin "MAA" + "PYÖRI" + "MAA" + "PYÖRI" -kombo saa hännän viuhtomaan ja silmät kiiltämään namin toivossa. Se tuossa koirassa on niin mahtavaa, että sen saa paineistumisen jälkeen hyvin pian taas ajattelemaan, että "MINÄ OSAAN, MINÄ OLEN PARAS JEE JEE ANNA NAKKI". Ei jää muhimaan mihinkään.

Lauantaina käytiin kynnetyllä pellolla riehumassa, jo oli Ykän raskasta juosta pallon perässä niin pehmeällä alustalla. Kieli oli pitkällä hyvin äkkiä, todella hyvää lihastreeniä tämmöinen. Muuten ollaankin mm. pyöräilty, että saisi koiralle vähän kuntoa lisää. Eilen päätti sitten sikailla oikein kunnolla, yritti mm. syödä etupyörää ja rähistä koirille. Ärsyttää, mutta eteenpäin mennään. Vastaehdollistaminen alkaa joka tapauksessa tuottaa tulosta tavan hihnalenkeissä, joten eiköhän tämä taas tästä.

Niin ja korvatulehduskin parantui kotikonstein.

Tangon alkeita osa 2

Eilen lisää temppuopetteluja ennen varsinaisen hinkkaamisen aloittamista. Mahtavaa! Nyt onnistuu imuttamalla sekin, että koira tulee ns. väärinpäin jalkojen väliin (vähän niin kuin eteentuloasento, mutta pää haarojen toisella puolella) ja liikkuu siinä mukana. Normikävelyssä (minä kävelen eteenpäin, koira peruuttaa) meinaa vielä takapää lähteä sivuun, mutta muuten pysyy namin avulla käännöksissäkin hyvin mukana. Todella viisaan näköistä touhua, mutta myös hiton hauskaa. Tästä huvituksesta on kyllä pakko saada joskus videomateriaalia näytille.

Merkille lähettely oli hyvin muistissa, mutta polla tyhjeni heti kun otettiin kannet mukaan. Jäi aina rintamasuunta siihen suuntaan, missä namikansi oli. Tai koetti lähteä suoraan "MERKKI"-käskystä kannelle... ärjäisystä kyllä pysähtyi salamana. Sitten uusi käsky merkille, ja kun koira on oikeassa kohdassa, namia naamaan ja pois. Eli namikannen luo ei pääse jos sinne yrittää varastaa, mutta namia saa jos menee oikeinpäin sinne minne, prkl, käsketään. "VASEN" ja "OIKEA" hyvin hallussa.
Metallinoutoja hetsaamisella, hillitön kiitolaukka kapulalle. Lähdin taas pinkomaan hulluna toiseen suuntaan, kun Ykä otti kapulan suuhunsa. Pysähdyin kun toi innokkaasti laukalla, kapula pois ja tennispallo palkaksi. Alkaa nopeutta löytyä! Hyppynoudot olivatkin sitten vähän haastava juttu, ekalla kiersi esteen palatessa. Aha? No, uusiksi ja takaisin tullessa kannustus. Seuraava ongelma oli koiran irtoaminen odottamaan pallopalkkaa heti, kun on luovuttanut kapulan. Eipä tipu palloa sikailusta. Pitää ottaa luovutuskäskyksi "ISTU" kiitoksen sijaan, sitten pysyy.

Liikkeestä seisominen ja istuminen jee, loistavaa.

Eteentulon paikan siirtymisiä pitää treenailla, eli koiran pitää pysyä oikeassa paikassa vaikka minä otan askelia sivuille tai pyöriskelen. Peruuttaessa tämä onnistuu jo.

Tilasin kuonopannan, jos kokeillaan sillä päästä hihnakäyttäytymisessä eteenpäin. Nyt meinaa melkein järjestään kiihtyä vastaantulevista koirista niin paljon, että ääntä lähtee tai vähintäänkin on neliveto päällä. Treeneihin mennessä on kuin eri koira, kotikulmilla välillä aika hirveä. Välillä taas mennään muista ohi nätisti tienviertä haistellen. Ota sitten hollannikkaan aivoituksista selvää. Aamulenkillä mentiin hetki vapaana metsänlaitaa, ja äkkiä nousi koiralta nenä pystyyn. Sinkosi metsään ja jalkapallohan sieltä löytyi 15m päästä. Sai rällätä löytönsä kanssa ihan olan takaa, kunhan oli ensin käynyt näyttämässä sitä minulle. Pätevä löytöeläin.

Viikonloppuna mökille, siellä saa paahtaa niin lujaa pitkin metsiä kuin ikinä mielii.

Tangon alkeita

Eilen tokotreeneissä. Viime viikon treenilomailun ansiosta Yksä oli aivan täpinöissään, ja hommien teko oli superkivaa. Tunti aloitettiin koiratanssitemppujen opettelulla, olipahan vähän pähkäiltävää sekä ohjaajalle että ohjattavalle. "VÄLI"-käskyllä opetettiin koiraa tulemaan istumaan jalkojen väliin + pysymään siinä myös liikuttaessa eteen ja taaksepäin. Ykän mielestä tämä oli ihan mahtavaa, ja se oppi homman jujun nopeasti. Vaikeampaa olikin sitten seurauttaa koiraa siten, että itse peruutti ja koira käveli oikeinpäin lapa vasemman/oikean ihmisjalan kohdalla. Nyt aletaan tehdä näitä "hassuttelujakin" enemmän, hyvää vaihtelua tiukan tokottelun lomaan.

Kolmas uusi asia oli ohjatun noudon alkeet. Kapulathan meillä on joo, kotona pölyttymässä... aloitettiin ensin setillä 1 x merkki ja 2 x alusta. Merkille lähettely oli muistissa, paitsi sitten kun jommallakummalla alustalla oli nakkia. Jäi merkille hyvinkin vinoon, sitä korjailtiin aikamme. Pari kertaa varasti nakkialustalle, mutta karjuin niin että jätti namit rauhaan. Kun nameille ohjaus alkoi sujua, otettiin pari kertaa kilon noutokapulalla samaa käskyillä "OIKEATUO" ja "VASENTUO". Hyvin älysi. Hihkumista ja juoksemista ja rehaamista palkaksi, koira pyörii ympyrää kun on niin kivaa ja häntä vispaa.
Menneisyydestä palasi mukaan myös kaukojen opettelu selin koiraan. Kolmen metrin päästä ei toivoakaan, mutta homma alkoi pelittää kun jäin metrin päähän. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Treeneistä jäi hyvä mieli siitäkin huolimatta, että Ykällä on näköjään toisessa korvassa aika törkeä tulehdus. Kummakos kun läpsyttelee korviaan niin paljon. No, huuhteluaineet ostettu, eiköhän se siitä.

Ööää

Eilen käytiin pellolla riekkumassa, jo on varsinainen älynväläys tuo koira. Parimetristä keppiä kantaa ja juoksee päättömänä ympyrää. Ja murisee. Ja suuttuu kepille kun se tappelee vastaan. Ei ole helppoa.

Tänään ainakin jätettiin treenit väliin, luultavasti huomennakin. Perjantaisesta hausta en vielä tiedä. Otetaan kuitenkin rennosti nyt. Koetan parannella Yppylän kummaa käytöstä lisäämällä lenkkeilyä. Ollaan oltu aika vähillä lenkkieväillä viime aikoina milloin mistäkin syystä johtuen, ja voi olla, että osa Ykän oireilusta johtuu siitäkin. Nyt pyritään liikkumaan tavalla tai toisella 10km päivässä. Enimmäkseen leppoisaa hihnalenkkeilyä haistelemisineen, mutta tänään käytiin päälle kuuden kilsan juoksulenkillä koko poppoon kanssa. Minulla Nika-sheltti ja Ykä vetovyössä ja T:llä Myra-sheltti pyörän vieressä. Siinä kyllä välillä mentiin aivan tolkutonta vauhtia! Tasaista vetoa molemmilta, tosi hienoa. Ilolla sitä raahautui perässä.

--

KAHDEKSAN SATUNNAISTA ASIAA

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Jos ootte jo tehnyt, tehkää uudestaan!

Hukka ja Poksu
Bailey ja Karma
Nono, Moore, Romeo
Sinna
Valtti ja Ässä
Neri

1. Ykä ei osaa hypätä paikallaan. Tai osaa, jos sen pitää hypätä a) jonkin objektin päälle, b) jonkin objektin yli tai c) jotain objektia vasten, mutta pelkkä ylöspäin pomppaaminen ei onnistu. Haluaisin opettaa Ykän hyppimään hyppynarua, mutta se on vähän hasardia kun koira kolauttaa päänsä allekirjoittaneen leukaan. Nika-sheltti sen sijaan loikkii kuin vieteri ilman mitään ongelmia. Hypin sit sen kanssa.

2. Sain ensimmäisen koirani 11-vuotiaana. Norwichinterrieri Emman kanssa elettiin tavallista elämää, kunnes sen ollessa 8v löysin tokon ihmeellisen maailman. Sehän olikin sitten niin hauskaa, että puolentoista vuoden harrastamisen jälkeen hankin itselleni oman treenihauvan. Tämä siis sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni. Emma porskuttaa vieläkin, täyttää kohta 12v. Pikkumakkara.

3. Ykä on asunut neljässä asunnossa, kaikki kerrostalokämppiä. Nyt asutaan päälle 70 neliön kolmiossa, ja lauman muodostaa me ihmiset, Ykä, sheltit ja kaksi viljakäärmettä.

4. Minua ei yhtään haittaa, että Ykä on pallipuoli (tai palliton nykyään...), ja että siitä ei koskaan tule valiota. Mennään niin pitkälle kuin päästään, ja se on hyvä. En ole niinkään näyttelyihmisiä, tykkään rymytä metsässä ja kuulostaa tyhmältä tokokentällä.

5. Ykästä piti alunperin tulla pelkkä harrastelukoira, mutta nyt se on kyllä saanut minut hurahtamaan vaikka minkämoisiin harrastuskokeiluihin. Vain tokossa ollaan kisattu, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minusta on joka tapauksessa tullut koiraharrastaja henkeen ja vereen. Lisäksi ollaan käyty ihan mielenkiinnon vuoksi sekä MH-kuvauksissa että luonnetestissä.

6. Ykä on ensimmäinen ns. oma koirani, joten olen yllättäen välillä vähän hysteerinen sen suhteen. Kun se nyt on tässä kipuoireillut, olen ollut ihan varma että olen treenannut sen pilalle tai että sillä on borrelioosi ja se kuolee tai tai. Aika pitkään yritin myös jättää koko homman huomiotta, mutta sehän nyt on ihan älytöntä. Äly hoi älä jätä.

7. Leikkauksen jälkeen Ylpyrä on alkanut KUOLATA. Se on ihan tolkutonta. Ruokaa odottaessa löytyy aina lammikko lattialta. Kuolajojoja roikkuu aina suupielistä, kun on ruokaa tarjolla. Onneksi en hankkinut mastiffia.

8. Ykä on nyt jonkin aikaa ruokittu eteisessä siten, että sidon sen aamu- ja päivälenkin jälkeen ovenkahvaan ja jätän siihen killittämään. Tämä siksi, että se oli oppinut rynnimään hihnasta irti päästyään sisälle ja telonut siinä samalla pikkukoirat mennessään. Nyt Ykä menee välillä ihan oma-aloitteisesti eteiseen makoilemaan, ja ruokaakin odottelee kiltisti häsläämättä.

Outoa käytöstä

Tokoilua maanantaina ja keskiviikkona, hakua perjantaina. Jo on ohjelmat. Haussa maalimiesten hakua ilman haamuilua tai muuta innostusta, ekaa kertaa. Kyllä huomasi että oli sialla vain namit mielessä... lähetyksissä eteni hyvin suoraan, mutta kun eka maalimies löytyi, meni pasmat sekaisin. Otti irtorullan suuhunsa, mutta nakkasi sen samantien menemään ja alkoi ulista maalimieheltä nakkia. Kuunneltiin keskilinjalla, että voi jösses. Siellä se vinkui ja haukkui turhautuneena. Maalimies ei tietenkään reagoinut mitenkään. No, koira sai ihan ite selvittää tilanteen, ja kun pyörimisenkään jälkeen ei nakkia kuulunut, otti rullan ja toi. Näyttö ok.
Nyt maalimiehiltä saa nakkia vasta, kun minäkin olen ryskännyt metsien läpi näytölle asti, pyytänyt ukkoa nousemaan ylös ja ukko on lähtenyt liikkeelle.

Loput, öö, kolme, menikin ihan kivasti, vaikka hämärä alkoikin jo laskeutua. Minäkään en sotkeentunut näyttönaruun! Ja kun olin itse maalimiehenä, löysin kaikki piilot! Pimeässäkin! Voittaja.

Nyt Ykä on viikon Rimadyl-kuurilla, joten kuun loppuun suunniteltu VOI-kisa jää väliin. Hierojalla paljastui jumi toisessa takajalassa, ja koira on muutenkin käyttäytynyt todella ei-ykämäisesti. Siispä katsotaan kuuriluontoisesti että auttaako kipulääke kipuoireisiin (oudot, äkilliset rähähtelyt; levottomuus etc). Katsellaan huomenna myös että jätetäänkö suosiolla kaikki ensi viikon treenit pois ja keskitytään parantuiluun ja oleiluun. Ja lenkkeilyyn tiätty.

Nooran haasteeseen vastaan jahka kerkiän, on kyllä korvan takana!

Hakuilua enimmäkseen

Hakuhommia on tehty urakalla; männäviikonloppunakin treenit sekä la että su. Pitää saada treenikerrat käytettyä ennen lumien tuloa. Ykällä on aika vähän motivaatiota maalimiehiin, alkuun saattoi vain juosta ohi että sielläpä olet, ei kiinnosta. Nyt ollaan rakennettu motivaatiota rullaan - aluksi maalimiehen piti käskeä viemään rulla, nyt ottaa jo ihan hyvin itsekin. Pallo ei ole yhtään hyvä palkka metsässä, joten otettiin nakit takaisin peliin. Toimii.
Yleensä ollaan nostatettu viettejä ylös ja annettu koiran nähdä, kun maalimies juoksee mettään. Viikonloppuna otettiin mukaan haamuilut, eli maalimiehet hyppäävät puolivälistä ölisten näkyviin ja pinkovat sitten piiloon. Hyvin jätkä sinkoaa etsimään ja käyttää nenäänsä.

Näytöillä haetaan vauhtia, joten turha siinä on edes yrittää pysyä holskun perässä umpimaastossa... on mulla 15m näyttöliina, mutta eihän se riitä mihinkään tuollaisen salaman perässä. Ongelmaksi on muodostunut Yksän viestikoulutus. Se on oppinut juoksemaan omia jälkiään pitkin, joten näytöt eivät suinkaan aina ole kovinkaan suoria. Eilen se jopa lähti johonkin ihan kuuseen ennen kuin kääntyi ja vei maalimiehen luo. Siihen paneudutaan seuraavaksi - nyt olen vain todella tyytyväinen siihen, että rullailu toimii ja intoa piisaa.

Mitähän me tokossa tehtiin viime viikolla, ei voi muistaa. Sen muistan sentään, että ohjaajan pitää olla jännittyneempi. Eihän koira voi tehdä sähäkäksi jos ohjaaja on veltto lahna.

Ykä on kyllä niin kiva tokokoira, jotenkin niin hirveän töpäkkä ja innokas.

Tehty on

Jopa on taas tullut treenailtua. Ei enää muista mitä kaikkea, mutta kivaa on ollut. Seuruutus on kivaa, ruutu on kivaa, hyppynouto on kivaa, metallinouto on kivaa, luoksetulo pysäytyksineen on kivaa, tunnarissa alkaa asiat loksahdella kohdilleen kun ohjaaja ei enää käytä vanhoja palikoita, liikkeestä istuminen on kivaa, kaukot on kivoja... pitäisi varmaan koettaa päästä kokeisiin vielä tämän vuoden puolella, kun on näin hyvä draivi päällä.

Ja niin! Tehtiin ensimmäinen (pelto)jälki sitten, no, blogin mukaan viime vuoden heinäkuun. Eka oli selkeästi liian vaikea (salaman muotoinen suorilla kulmilla, 50+20+50 askelta, namia n. joka kymmenennellä askelmalla, vanheni 30min), ja Ykä kaahotti sen läpi ihan hirveällä höngällä. Loppuun päästiin, mutta ei mitenkään erityisen tyylipuhtaasti. Tehtiin toka, joka oli 100 askelta pitkä suora, joka askeleella nami. Vanheni 5min. Nyt Ykän nenä teki kunnolla töitä, eteneminen oli hidasta ja varmaa. Pitää koettaa ehtiä vielä jälkeillä ennen lumien tuloa.

Viilarin kentällä tehtiin omatoimisesti vinoestenoutoja kepillä, kun sinne piti ex tempore mennä ilman treenikamoja. Ensin matalammalla esteellä juoksutukset läpi molempiin suuntiin, sitten kepin heitto ja kun koira oli ylittänyt esteen, hyppäsin esteen päälle kannustamaan takaisin. Seuraava kerta sitten ilman kannustuksia, ja vau - jätkähän toi pätevästi omin avuin! Riekkupalkka ilman loppuasentoja. Sitten kisakorkuiselle esteelle, josta myös parit ylijuoksutukset. Ja holskuhan kiipeää. Ekalla varsinaisella lähetyksellä Ykä kiipesi yli, muttei löytänyt keppiä (...). Tokalla koetti juosta ohi, sain karjaistua pysähdyksiin. Kolmas olikin sitten aivan mahtava, niin se vaan tuli sieltä keppi suussa yli.

Luonnetestivideoita

Videot on kuvattu ilman ääntä, mutta sitä kyllä löytyi.

Leikki 1/2: http://youtu.be/opNcU1noS-I
Leikki 2/2: http://youtu.be/0KNn0TQtWqc
Kelkka: http://youtu.be/1ISOtw41FK4
Puolustus: http://youtu.be/6R8Z77i7-hw
Haalari ja tynnyri 1/2: http://youtu.be/IkTGFUZm9pc
Haalari ja tynnyri 2/2: http://youtu.be/7-w_EywR9GI

Luonnetesti

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
+169p

Luonnetesti takana, tuomareina Pirjo Ojala-Laine ja Anu Hatunpää. Meni kyllä hyvin pitkälti ihan niin kuin odotinkin. Osa liikkeistä videoitiin, koetan saada videoita nettiin myöhemmin. Nika-sheltti oli kuulemma "tömäkkä täti" ja "hauska neiti" - puolusti omistajaansa pää punaisena, niin tosissaan kuin olla ja voi. "Jos se olisi ollut 20kg isompi, silloin pelottaisi. Pelotti kyllä nytkin."

Alun paikallaan seisomisessa oli tylsää, koira olisi halunnut mennä jo moikkaamaan tuomaria. Käsittelyssä häntä heilui ja kivaa oli. Tuomarin kanssa leikki raivopäänä, murisi ja piti kiinni kaikin hampain. Ei haittanut läimiminen eikä mikään, ja kepin voittaessaan meni tarjoamaan sitä heti takaisin tuomarille.
Kelkka oli ihan mahtava; Ykä meni heti hihnanpäähän eteen ja haukkui että mikä toi on, se ei muuten ole tulossa tänne. Kun kelkka tuli kosketusetäisyydelle, Ykä meni välittömästi korvat ja häntä pystyssä haistelemaan. Takaisintullessa kävi myös haistelemassa, muuten ei mitään. Sitten testattiin, että puolustaako Ykä minua - ja ihan samanlaisen metakan se pisti päälle. Ei väistänyt, oli edessä hihnanmitan päässä roiskuen että et tule, hullu. Tämä oli todella mielenkiintoista nähdä, koska Ykä ei ole aiemmin (onneksi) joutunut vastaaviin tilanteisiin. Yksä otti aseen pois heittäneen uhkaajan vastaan häntä heiluen, lähti mukaankin ihan kiltisti. Kun kutsuin luokse, Ykä juoksi ohi ja kävi moikkaamassa kelkkaa.
Sitten haalari ja räminä. Ykä sinkosi pois tieltä molemmilla kerroilla, alkoi vaikuttaa muutenkin vähän paineistuneelta. Toisella kerralla ohikulkiessa kävi haistelemassa itsekseen molempia, ei muuta. Tässä vaiheessa taisi tulla pimeä huone, joka tehtiin Ykälle vähän haastavammaksi. Eli lauta heitettiin lattialle, kun koira oli päästetty minua etsimään. Kovasti se pyöri, löysi kyllä kaikki muut ihmiset muttei minua. Ei tajunnut nenäänsä käyttää. Parin ääniavun jälkeen löysi ja voi sitä riemua.
Seinään sitomisessa Ykä jäi ihan ilman mitään odottelemaan. Kun uhkaava tuomari tuli ölisten konttien takaa, ei Ykä virkannut mitään. Ei edes paineistunut, töllisteli vain. Päästi melkein iholle asti ennen kuin tajusi että kyllä se pöpipää on tosissaan. Sitten pisti älämölön pystyyn. Antoi kepin pois heittäneen tuomarin tulla ihan hyvin lähelle.
Laukauksissa Ykä oli jo selkeästi paineistuneempi. Ensimmäinen laukaus (kävelyn yhteydessä) sai koiran hypähtämään. Toinen (pysähtyneenä) meni pienemmillä reaktioilla, mutta eipä se silti mukava ollut.

Tässä tuomarin kommentit nauhoituksesta ylöskirjoitettuna:
"Yleisesti ottaen tästä koirasta voi sanoa, että sillä on hirveän paljon vahvuuksia ja sitten siellä on yks heikko kohta, joka vaikuttaa tekemiseen. Se kannattaa ottaa huomioon harrastamisessa, jalostusjutuissa ja vastaavassa, ettei ainakaan samanlaisia koiria sitten yhdistellä. Sillä (koiralla) on valtavasti vahvuuksia.
Eli jos lähdetään liikkeelle alusta, ensimmäisessä kohdassa mitataan koiran toimintakykyä (+2, hyvä). Koealueina kelkka ja pimeä huone. Se on ehkä siviilitermein kuvattuna koiran rohkeutta. Miten se kokee uusia, ihmeellisiä asioita - ja niitä kuviteltuja tai todellisia pelkoja selvittää. Koiran toimintakyky on +2, eli sillä riittää kykyä selvittää asioita. Kelkka oli aivan upea, eli ei tuumaakaan antanut siinä asiassa periksi ja ihan itse selvitti asian saman tien. Toimintakyky on myös tärkeä asia, siksi siinä on iso kerroin. Sitä ei voi harjoitella, sitä joko on tai ei ole, sitä ei mistään taiota.

Sitten puhutaan koiran terävyydestä (+3, kohtuullinen ilman järjelle jäävää hyökkäysalua), miten se itseään puolustaa. Erikoiskokeena tuo seinä (yksin jättäminen) ja monesti koira muuttuu siitä verrattuna mitä se tekee lauman kanssa tai yksin. Tämä ei kauheesti muuttunut. Sillä on pieni reviiri, joka tarkoittaa sitä, että sillä on malttia odottaa ja katsoa onko toi ihminen tosissaan. Sitten kun se totesi, että on se, niin sitten reagoi. Ja reagoi kohtuullisella tavalla, eli sillä ei ole jäljellejäävää hyökkäyshalua. Kyllä näytti koko kalustonsa mulle, kun vihdoin uskoi, että ”toi täti on hullu ja on tulossa mun päälle”. Eli ihan selvästi, että ”ei tarvii tulla”, mutta sitten kun mä lopetin niin totes, että ”okei, nyt se on tullut järkiinsä taas”. Kyllä se vähän kattoi edelleen, että ihan hyvä omalla tavallaan.
Puolustushalu (+3, kohtuullinen, hillitty) eli miten koira puolustaa laumana, tapahtui ihan sama juttu: ensin vähän ihmetellään ja sitten tehdään selväksi, että tänne ei ole tulemista. Mutta sitten taas kun täti tuli järkiinsä, niin antoi olla. Se kannattaa ottaa huomioon, tällä koiralla on kanttia, sun päälle ei tulla nakkikioskilla. Jos se oikeesti on sitä mieltä, että joku on tulossa sun päälle, se puolustaa.
Sitten on taisteluhalu (+3, suuri), pitkälti koiran moottori, miten se käyttää leukojaan leikkiessä. Se myös sillä taisteluhalullaan tsemppaa, eli kun tulee uusia asioita, se ottaa sen käyttöön. Ja se on tällä koiralla paras mahdollinen, +3. Se käyttää sitä hyvin äkkiä, oikeassa paikassa. Varmasti oot kouluttaessa huomannut, että kaikki lelut käy ja kaikki on kivaa (jep, huomattu on...).
Sitten päästään niihin tän koiran heikkouksiin, puhutaan hermorakenteesta (+1, hieman rauhaton). Se näkyy tän koko testin ajan, miten se kuormittuu. Ja lopuksi se näkyi näissä ampumisissakin. Eli +1, hieman rauhaton, mutta siinä ja siinä plussan puolella. Se on selkeesti tän koiran heikkous, eli se paineistuu ja kun tulee vaikeita asioita, niin koko persoonallisuus voi muuttua. Se on semmoinen asia mikä kannattaa ottaa huomioon. Jos on hirveän rankkaa, se koira saattaa käyttäytyä epätyypillisellä tavalla ihan vain sen takia. Mutta sillä on vahvuuksia niin paljon, että varmaan monilla niillä päästään yli (todella tutun kuuloista tämäkin).
Sitten toinen asia mitä ei äkkiä ajatella koiran heikkoudeksi, mutta joka voi vaikuttaa tietyissä tilanteissa toimimiseen ja sen kanssa elämiseen on temperamentti (+1, erittäin vilkas). Reagoi hyvin nopeasti ja välillä reagoi vähän ylimääräisiäkin. Eli ehditään huomata vähän sellaisiakin mitkä ei ole siinä tilanteessa niin järkeviä huomata. Sit toisaalta taas se on ihan plussan puolella ja sen tapa toimia on kuitenkin vielä ihan järkevä, ettei mitään ihan perhosia kattele. Kyllä vain vähän ylimääräistä huomaa.
Sitten kovuus (+1, hieman pehmeä), miten se koira muistaa asioita. Mitä kovempi koira, niin sitä enemmän sillä joudutaan asioita toistamaan, että jää sinne kaaliin. Tää koira on +1, hieman pehmeä. Täällä testissä se näkyi ehkä eniten tuolla pimeässä huoneessa, jossa sitä vähän säikäytettiin. Se pysäytti, vaikka koira onkin rohkea. Ei se siellä mitenkään pelännyt, mutta se miten se siellä reagoi, oli pikkaisen sitä pehmeyttä. Me tehtiin vähän erityissäikäytystä sille, siellä ei yleensä laudat lentele. Se oli lähinnä koska koira oli niin vahva kelkalla, niin me vähän jouduttiin pysäyttämään. Muuten se olisi vain juossut sinne ja se olis ollut sillä selvä, eikä se olis mitään testannut. Siksi Pirjo heitti pikkasen lautaa sinne, niin saatiin se pysähtymään ja vaikuttikin sitten selvästi. Sen sit huomaa, ettei se ole niin puupää kuin mitä kelkalla antoi ymmärtää. Ole onnellinen siitä, että näillä muilla ominaisuuksilla jos se olis kova vielä, niin—
Sitten tullaan myös koiran isoon vahvuuteen, eli luoksepäästävyyteen (+3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin). Se ottaa sen käyttöön myös näissä tässä koetilanteessa kun tädit ovat olleet hulluja. Se on vahvuus, että koira hyväksyy sitten kun ne on tullut järkiinsä. Vaikka niin vahvasti puolustaakin, niin hirmu nopeesti pääsee yli ja ei oo ihmisen kanssa mitään ongelmaa.
Ja sitten koiran toiseen heikkouteen, joka on osin tätä hermorakenneongelmaa, on tää laukauspelottomuus (++laukauskokematon). Se on vielä plussan puolella, koska se pieneni se reaktio, mutta ne laukaukset vaikutti. Se oli myös sitä, että se oli kuormittunut, osin se oli ihan ääniherkkyyttä. Eli se on asia, joka kannattaa ottaa huomioon – no ehkä se ei teidän elämässä, jos normielämä sujuu, mutta jalostuksessa.
Joka tapauksessa tänään koira ei saanut mitään muuta kuin plusmerkkisiä arvioita, eli ei miinuksia yhtään. Tästä saatiin 169p, se on hyvä tulos ja kun kyseessä on hollanninpaimenkoira, niin silloin luonnetesti on hyväksytty."

Suuri ja mahtava Neuvostoliitto

Ja taas tuli lisää mietittävää ohjaajalle keskiviikon tokotunnilta. Koira jäi taas liikkeestä istumisessa seisomaan, ja vieläpä useampaan otteeseen. Nyt erityishuomio sille, miten ISTU-käsky tulee ja millä jalalla paino on silloin. Koska kyllä Ykä sen osaa, minä vain selkeästi teen jotain pöllöä joka sekoittaa.

Toinen "olen ääliö" -kohtaus oli kun tehtiin tunnaria. Ykä taas haisteli kaikki kunnolla läpi, nosti oman, pudotti, haisteli uudelleen kaikki läpi, nosti oman, toi. Ja olen monesti miettinyt, että miksi se tekee sitä, miksi sen tarvitsee tarkistaa väärät vielä toistamiseen. Nyt se syy sitten selvisi: olen käyttänyt liian pitkään samaa oma-kapulaa. Se pitäisi AINA vaihtaa, joka treenikerralla. Kun ollaan tehty liian paljon tunnaria vanhalla oma-palikalla, Ykä etsii aina sitä väärien joukosta. Siksi se ei suostu uskomaan, että oma on ihan oikeasti oma, vaikka se haisisikin oikealta.

Treeniä vaan ja HYVÄ! aina, kun koira ottaa oikean palikan suuhunsa. Että saisi heti, ennen pudottamista, varmistuksen siitä, että oikein meni, tuo tänne.

2min piilopaikkaistuminen ja venynyt, olikohan nyt jopa 7min piilopaikkamakuu ei ongelmaa, paikkamakuussa heitti lonkalle mutta muuten ei yhtään mitään merkkiä hermoilusta. Muut sähläsivät jotain vieressä, Ykä vaan makoili tyylikkäänä.

Hyppynoutoja jouduttiin tekemään kaksi kappaletta. Ekalla kerralla Yrjänä kyllä hyppäsi ja toi todella pätevästi, mutta sivullesiirtyminen kävi taas törkeän hypyn kautta. Tai olisi käynyt, jollen olisi ärähtänyt ja nostanut polvea ylös. Samantien perusasento, kapulanheitto ja koiranlähetys, jonka jälkeen tuli ihan kympin arvoinen suoritus nätteine sivullesiirtymisineen kaikkineen.

Metallinoutoihin tarvitaan lisää vauhtia. Lähtee hyvin, mutta jolkottelee takaisin. Siispä vähän juoksuliikettä taaksepäin minun osaltani heti, kun kapula on suusssa, ja palkkaus vain laukasta.

Ruuduissa keskitytään nopeaan maahanmenemiseen, eli pallo+vapautus heti kun koira makaa. Tuli vähän härdelliä tähän, kun vierestä karkasi malikka Ykän pallon perään, mutta paineistumiset saatiin aika äkkiä pois kun vaan toistettiin tarpeeksi monta kertaa.

Kuvat © Antti Ahtiluoto

Sunnuntaina on luonnetesti, vähän hirvittää mutta ei pahasti. Oikeastaan se ja sama mitä pisteitä sieltä tulee, itsehän tunnen koiran parhaiten. Nytkin se on ekaa kertaa töissä mukana, ja eipä se muuta tee kuin köllii keskellä lattiaa ja tarjoaa mahaa rapsutettavaksi, jos joku tulee lähelle. Samassa huoneessa työskentelevä freelance-valokuvaaja innostui ja halusi napsaista pari fotoa, ja kuka minä olen kieltämään.

Ohjaajalla opeteltavaa

Ollaan käyty parkkihallissa omatoimitreenaamassa, hirveät virrat on koirassa kun se joutuu hetken odottamaan autossa shelttien vuoron ajan. Pysyy kuitenkin hanskassa, otan sen aina vapaana ulos autosta. Ei olla tehty mitään erikoista, lähinnä vahvistettu oikeaoppista (= ei armottomalla loikalla siivitettyä) siirtymistä edestä perusasentoon ja kaukoja. Mm. kaukoja tehtiin myös maanantain tokotunnilla - keskitytään nyt ihan alusta pitäen oikeanlaiseen siirtymiseen, kun tuo näköjään on oppinut tulemaan aina vähän eteenpäin liikkeiden (varsinkin sei-maa) vaihdoissa. Neuvoksi saatiin, että pallo näkyviin ja ihan läheltä, etuviistosta, vain suulliset käskyt. Näitä tehtiin jonkin verran ja kyllä oli täpäkän näköistä. Kunhan onnistuu läheltä, otetaan vähän etäisyyttä. Palkkana pallo koiran selän taakse, ei suuhun.

Lisäksi saatiin hyviä vinkkejä siihen, että koira oppisi olemaan perusasennossa lungisti JA skarpisti. Lungisti otetaan kun tuomari pölöttelee jotain tai pitää muuten odotella, skarppiutuminen on tärkeää heti kun liikkeet alkavat. Lungi odottelu niin, että jalat ovat vähän harallaan ja (vasen) käsi koskettaa kylkeä, skarppi niin että jalat laitetaan yhdeen ja (vasen) käsi nostetaan irti kehosta. Tämä tarvitsee paljon treeniä, Ykä kun perusasennossa monesti tuijottaa minua ja kuluttaa siten turhaan energiaa. Lisäksi seuruutuksissa semmoinen muutos, että ohjaaja pitää seuruutuksen ajan vasenta kättä koiran ulkopuolella. Tämä on minulle tosi vaikeaa, koska olen tottunut kävelemään ns. normaalisti Koira seurasi älyttömän pätevästi uutta asentoa kokeiltaessa, koska nyt sille jää paremmin tilaa olla ja pysyä oikeassa asennossa. Lisäksi seuruutusvinkuminen saatiin pois, kun siirrettiin magneettipallon paikkaa selkäpuolelta vasempaan kainaloon. Että voi olla asiat yksinkertaisia välillä...

Ja luoksetulot. Ihmettelin kouluttajalle, että miksi Ykä himmailee luoksetulossa. Toki se voi ennakoida pysähtymiskäskyjä, mutta se himmaili myös kun tehtiin monta läpijuoksua peräkkäin ja heitin palkaksi pallon suoraan oman selkäni taakse. No, kouluttaja kokeili pari kertaa, ja Ykä juoksee tuhatta ja sataa. Ilmeisesti luoksetulokäskyni ei ole tarpeeksi iloinen. Ei minusta lähde sellaisia ääniä! Koira vietillä aloituspaikalle, iloinen MAA-käsky ja koira saa jäädä siihen kohtaan missä nyt sattui lätsähtämään makuulle. Siinä sitä sitten koetettiin hihkua, ja kyllä eläimeen vähän vauhtia tuli. Mutta ei tarpeeksi, eli opetteluun!

Luoksetulomuistiinpanoja:
- viettiä lisää!
- iloinen TULE-hihkaisu (siis ei iloinen, vaan ILOINEN!:---DD )
- koiraan EI SAA KATSOA!

VOI korkattu!

"Hyi äiti se koski mun palleihin"

"Ei sulla oo palleja"

Kokeet oli ja meni, 178pts eli tuloksitta jäätiin. Saatiin kuitenkin paljon hyvää kokemusta uudesta koeluokasta, ja mikä parasta - tokokärpänen puri taas oikein olan takaa. Tsekkailen jo seuraavia VOI-kokeita, tosin nyt ei tasan lähdetä ihan Kajaaniin asti. Lähdimme klo 2:00 ajamaan, jotta olisimme aamulla perillä koepaikalla. Tietysti matkanteko yötä myöten vaikutti ohjaajan ja koiran suoritukseen (kesän treenitauosta puhumattakaan), mutta kyllä sitä treeniä tarvitaan muutenkin. Kumma kyllä, jännitys laantui taas heti paikallamakuun jälkeen.

Hilipatihippan

Onnistuu myös hidastetusti

Sää oli kylmä ja tihkusateinen, tuomarina Katja Rautiainen. Kilpakumppanina mm. Rochallor Cyber Sonic eli kennelkaveri Sonja, joka nappasi vuoden tokoholskun tittelin VOI-luokasta. AVO:ssa oli Ykän sisko, jolla puolestaan meni ykköstuloksen arvoisesti. Onnea vielä molemmille!

Niin siis siitä tiiviydestä...

Paikallamakuu, 7½. Pysyi, mutta oli levoton ja haisteli nenä pitkällä ilmaa. Takapää liikahteli, mutta ei vetänyt lonkalle. 4min tuntui aivan törkeän pitkältä ajalta...
Seuraaminen, 8½. Ihan ok, paikka oli todella hyvä ja kontaktiakin löytyi. Jätätti käännöksissä ja perusasennot hitaita + vinoja.
Liikkeestä istuminen, 0. Hei anteeksi mitä? Tätä tehtiin ennen kehään menoa ja sen jälkeen, ei mitään ongelmaa. Nyt jäi seisomaan. Olisi vain pitänyt varmistaa ja antaa se tuplakäsky, nyt vaan tohotin menemään kun olin ihan varma, että kyllä se istuu.
Luoksetulo, 5. Jäi hyvin, kutsusta lähti sen verran räjähtävällä vauhdilla että epäilin, totteleeko SEIS-käskyä. No, totteli, mutta hitaasti ja valui pitkälle. Siitä lähti vähän hitaammin kohti, maahan meni paremmin. Seuraavasta kutsusta tuli todella innokkaasti eteen (= törmäsi) ja siitä sivulle hyvinkin lennokkaasti (= pirun sika, melkein osui minua leukaan. Tätä sitten tapahtui joka sivullesiirtymisessä. Mitäs tämä nyt on?)
Ruutu, 8. Jätkät hei, kahdeksan pistettä! Ja minä pelkäsin, että koira ei tajua SEIS-käskyä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Kuten kaksi muuta koiraa, myös Ykä kävi ensin tarkistamassa viereisen roskapöntön. En antanut uutta käskyä, mikä olikin hyvä, koska sitten Yksä näki merkkitötsät ja kirmasi ruutuun tuhatta ja sataa. SEIS + MAAHAN, ja koirahan tekee kuten käsketään, nätisti keskelle ruutua. Vähän kuulemma varasti ennen SEURAA-käskyä, ja juoksi hieman ohi ennen kuin asettui oikealle kohdalle seuraamaan, muuten oikein hyvä! Jess!
Hyppynouto, 7½. Joku ois voinut kertoa mulle, ettei ennen heittoa saa sanoa "istu". Hups. No, Ykä haki hienosti, eikä yhtään epäröinyt estettä. Sivulletulo oli taas aika, no, lennokas.

Ilmaa on

Metallinouto, 7. Vähän arpoi kylmää kapulaa, rennolla ravilla takaisin. Nätti luovutus, mutta voi jeesus tota sivullehyppäystä.
Tunnistusnouto, 6. Voi rähmä, meinasi tulla todella puhdas suoritus, mutta eipä tullut. True story, bro. Hyvin haisteli kaikki kapulat, nosti oman, pudotti, tarkisti muut (haisteli, ei lähminyt!), toi oman.
Kauko-ohjaus, 0. Jätti yhden liikkeen suorittamatta (taisi olla maa-istu), tuli eteenpäin joka liikkeessä. Tarvitsi kaksi käskyä perusasentoon (!!). Ennenkuulumatonta, varsinkin kokeen muut sivulletulot huomioonottaen.
Kokonaisvaikutus, 9. Koira tykkäsi tehdä ja kaikki oli kivaa jee. Näitä pisteitä on aina kiva saada.

Yht. 178pts, AVO0, sijoitus 3./4.

Ruutuharpontaa

Tämä on aina jokseenkin viisaan näköistä touhua

Kokeiden jälkeen ajoimme edelleen Kuusamoon, jossa vietimme pari päivää olla möllötellen. Kyllä lähti holskustakin harjaamalla aika penteleesti irtonaista pohjavillaa.

"No leikkaa nyt sit"

Älykkäät eläimet

Rauha maassa

Ei kiesus, meillähän on kokeet huomenna eikä olla tehty yhtikäs mitään... lähinnä keskitytty tavan elämän rauhoittamiseen ja ylimääräisen häsläyksen poistamiseen huomioimattomuudella ja rauhallisuudella. Ykä on ollut työkiireistä johtuen vähän vähemmällä liikunnalla, mutta eipä polskun pää siitä ole mitenkään pipiksi mennyt. Varmasti suuri osuus on myös sillä, ettei lenkille lähdetä eikä siellä liikuta, jos koira läähättelee omiaan tai höslää muuten vain jotain. Ruoka tulee lenkin jälkeen siten, että Ykä joko jätetään a) eteiseen koiraportin taa tai b) hihnassa eteisoven kahvaan sidottuna pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ruoka tulloo naaman eteen vasta, kun koira menee makoilemaan tai muuten rentoutuu. Eli ei enää ruokakupilla tokoilua tai muuta virettä nostattavaa sisätiloissa. Eikä varsinkaan rynnimistä niin että parketti rapisee.

Ja katsos - koira läähättelee vähemmän, liikkuu sisällä rauhallisemmin ja kävelee lenkillä paremmin mukana hidastakin käveleskelyvauhtia. Eniten taitaa olla omistajalla opettelemista - kärsivällisyys kun ei ole ihan allekirjoittaneen perushyve.

No, joka tapauksessa, voisi toivoa että rauhallisuuksien opettelu auttaa tokokeskittymiseen ja -intoon. Ehkä sitä tänään voisi ottaa jotain kivaa; sellaista, jota koira varmasti osaa jotta tulee molemmille hyvä fiilis. Alkoi nimittäin tuossa äsken iskeä taas se tuttu hirvitys siitä, että mihin hittoon sitä on taas tullut itsensä tyrkättyä.

Tokoilua ja sikailua

Pari tokoilukertaa takana. Nyt pitäisi selvitä pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä, ja rysäyttää sitten kylmiltään VOI-kokeeseen. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä siellä tapahtuu.

Paikkamakuut ilman mitään ongelmaa, pysyi suorassa vaikka lähdinkin sivulle hakemaan kamoja autosta. Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Kaukoissa ihmeellistä läähättelyä, mutta kun sai pallopalkan selän taakse heti suorituksesta, toimi kyllä. Saattaa kyllä vähän tulla eteenpäin seiso-maahan -vaihdossa, mutta menkööt nyt. Läheltä ohjattuna liikkeenvaihdot puhtaat. Seuraamisessa hininää, mutta suurimman osan ajasta seuraa tiiviisti ja tarkasti. Pari kertaa piti nyppäistä, kun näytti menevän sunnuntaikävelylinjalle. Peruutukset + paikallaan kääntyilyt lemppareita. Sivu-tule-sivu -ketju kans tosi nastaa. Luoksetuloissa ei niinkään treenailla maahanmenemistä, koska tuo kuuntelee sitä käskyä vapaana juostessakin hyvin. Seisomaan pysäytyksiä enemmän. Alkoi ennakoida ja hidastella, joten otettiin lähinnä läpijuoksuja. Vielä kun ohjaajalla jotenkin syvyysnäkö pelaisi niin, että osaisin pysäyttää koiran tötsän kohdalle... ei oo koiran vika kun ohjaaja huutelee käskyjä milloin sattuu.
Ruuduissa jälleen aluksi jotain ihmesähläystä, kun ohjaaja ei käsitä, että käskyt pitää huutaa kovempaa jos tuulee. Maanantaina siis treenattiin syysmyrskyssä. Nähtäväksi jää, miten hyvin Ykä pysähtyy "SEIS"-käskystä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Voi olla että se jää etsimään sitä ja haahuilee ulos ruudusta. Muuten ruutu meneekin täpäkästi.

Tunnareita tehtiin myös maanantaina. Eka meni ihan plörinäksi, tokalla kouluttaja tuli viemään palikat ja käskyttämään. Silloin Ykä teki töitä tarkasti, ei klähminyt vääriä ja toi oman. Vähän kyllä mälväsi sitä, sen kitkeminen onkin nyt treenin alla.

Metallinouto ok, voisi olla vauhdikkaampi. Jotenkin oli kai taas tosi inhaa ottaa kylmää metallia suuhun. Hyppynoudossa on nyt vähän ongelmia, kun jätkä meni pari tokokertaa sitten tavallisessa hypyssä rysäyttämään estettä päin. Ei viitsinyt yhtään katsoa kuinka korkean esteen yli oli hyppäämässä, joten takapää jäi kiinni ja veti esteen kumoon. Nyt sitten koira välillä vähän aristelee (matalaakin) estettä. No, hyppynoutoja pallolla, ja niiden mennessä hyvin kapulalla.

Elävässä elämässä Ykästä on kyllä kuoriutunut hirveä sika. Se ei yhtään katsele, missä sheltit ovat ja saattaa innostuessaan kävellä suoraan niitä päin. Eilen palloa heitellessä taklasi rähisten Nikan kumoon, kun Nika oli ehtinyt saada pallon suuhunsa ensin. Sitten tulikin vähän sakinhivutusta ja olipa kumman hienoa, itse tarjottua sivullaoloa ja katsekontaktia sen jälkeen. Seuraavalla kerralla teen koirasta jauhelihaa, jos se yhtään edes näyttää tuommoisen ääliöilyn merkkejä.

Muuttohommia ja muita

Viime viestistä onkin jo aikaa. Tässä on muutettu toiselle puolen kaupunkia ja allekirjoittanut on aloittanut työharjoittelun, joten vipinää ja vilskettä on riittänyt. Yksä stressasi itse muutosta jonkin verran, mutta uuteen kämppään asettui hyvin. Lenkkimaastotkin vaikuttavat huikeilta, mitä nyt kovinkaan pitkiä lenkkejä ei olla ehditty heittelemään.

Ilmoittauduin tosiaan holskujen tokorotumestaruuksiin VOI-luokkaan. Mennään ihan leikillään testaamaan miten koira toimii, ja muutenkin maistelemaan vaikeampien luokkien menoa. Maanantaina oli yksi tokon ryhmätunti ja ennen koetta on vielä kaksi, joten hiontoja ehtii vielä tehdä. Lokakuun alussa mennään luonnetestiin, sekä holsku- että shelttivoimin. Kiinnostaa kyllä molempien käyttäytymiset, toivoakseni niistä saadaan videomatskuakin näytille.

Ykästä on tullut ällöttävä söpönaama, koko ajan kerjää huomiota. Stressaa selkeästi koiraa itseäänkin. Huomioimattomuudella paranee.

Maanantaina tokossa pitkää, ohjattua seuruutusta käännöksineen ja siirtyilyineen. Välillä vähän poikitusta, mutta eniten yllätti hininä. Palkan viipyessä jätkä alkoi tehdä vain entistä suuremmalla raivolla hommia, ja pillinenästä alkoi kuulua ääniä. 3min piilopaikkamakuu suorassa asennossa ja ilmeisen skarppina, jee! Ihan hyvin näin kylmiltään. 2min piilopaikkaistuminen heti perään, myös tosi hieno. Kaukkareissa tuppaa seiso-maahan tai seiso-istu vähän edistää, mutta seisomaan nousee joka asennosta näppärästi. Jättöistumisessa läsähtää hyvin istumaan kesken askeleen, kunhan vain sanon käskyn tarpeeksi varmasti ja päätän, että kyllä se sinne istuu. Ruutua piti pari kertaa hinkata, kun ensin palkka-alusta oli liian lähellä takareunaa ja koira jäi puolittain ruudun ulkopuolelle. Kerran varasti perään makuulta, kun kävelin koekolmion. Hinku ruutuun on kyllä törkeä, käskystä lähtee niin että hippulat vinkuu. Hyppynouto kilon kapulalla 75cm esteen yli tokalla kerralla ok, ekalla kiersi palatessa. Metallinouto vieraalla kapulalla, ekalla kerralla ihmetteli kapulaa ennen kuin toi. Otettiin pari hetsaten, ei enää epäröinyt.

Magneettipallo on muuten enemmän kuin sata jänistä, mahtava peli.

Könejä, taas

Oltiinpa tuossa Ahvenanmaalla käymässä, siellä nähtiin taas kuinka pöljä eläin tuo holsku on. Siellä oli kaksi narttukoiraa, flätti ja suomenajokoira. Flätti oli vähän päällepäsmäri, ja tietty Ykän piti heti ekana, tapansa mukaan, mennä pöristen suoraan luo. Äkkilähtöhän sieltä tuli, oikein olan takaa, ja Ykä kiljuen karkuun. Sehän draamaa heti kun edes meinaa tulla turpaan, eli alkaa huutaa kuin syötävä samantien. Joka sitten johtaa siihen, että kaikki tulevat sen kimppuun. Luonnon lait.

No, sitten oli Ykä ihan nöyrää poikaa sisätiloissa, ei uskaltanut oikein kävelläkään missään ja häntä koipien välissä vain luimisteli menemään. Välillä nukkui toisessa huoneessa ja tuli sieltä aina välillä tsekkaamaan, että lähdettäiskö jo. Suomenajokoira oli semmoinen söpö luimupötkylä, mutta sitäkin Ykä alkuun pelkäsi kun oli lähtenyt kiljuvan Ykän perään flätin kanssa... loppuvaiheessa ajokoira oli jo ihan okei. Monta kertaa makoiteltiin flättistä ja Yksää vierekkäin kyljellään, olivat siinä kyllä tosi nätisti. Muutenkin katsottiin ettei narttu aja holskua nurkkaan. Mutta joo, on tuo vaan typerä eläin, kun pitää eka hirveällä älämölöllä mennä kohti että MINÄ MUUTEN OLEN TÄN PAIKAN KINGI ja sitten kun tulee sanomista, lähteä kiljuen vastakkaiseen suuntaan että AI AI AI AI ÄLÄ TAPA APUA MÄ KUOLEN.

Minisnaku-uroksen kanssa oli sen sijaan tosi nätisti. Kai nyt kun oli aiemmin tullut flätiltä niin pahasti köniin... kyllä minäkin olisin tosi hiljaa sen jälkeen.

Poika on saanut vähän lihaa luiden päälle, joskus kilon tai puolentoista päästä taas normitilanteessa. Eilen kävin pyöräilemässä Ykän ja Nika-sheltin kanssa, oli kyllä tosi leveät hymyt molemmilla.

Mitään sen kummempaa ei olla (kai?) tehty. Sivulletuloja ja peruutusseuruutuksia. Mikäs tässä, ritari Ässä.

Haku, osa II

Autossa Yksä joutui olemaan vieretysten 7kk Oikku-malikan kanssa. Oikku oli häkissä ja Yksä penkillä. Hyvin meni poikien yhteiselo, paluumatkalla nukkuivat selät vastatusten.

Ykälle olin ostanut 15m jälkiliinan, joka nyt sai toimia näyttöliinana. Liivit niskaan ja menoksi. Ensin Ykä näki kun maalimies lähti pöpelikköön, sitten vein sen hetkeksi näkösuojaan ja maalimies eteni syvemmälle. Into piukeana lähti lähetyksestä täsmälleen oikeaan suuntaan, löysi maalimiehen ja kirmasi irtorulla suussa kovaa vauhtia takaisin. Ensin riekutusta rullalla, sitten koira liinaan kiinni ja "NÄYTÄ!". Koira lähti hyvin, mutta minä kämmäilin jotain ja yritin kiertää puuta väärältä puolelta... pitää tajuta se, että enhän minä tiedä missä maalimies on. Seuraa koiraa, ihan sama mihin se vie! Lähetin uudestaan keskilinjalta näyttämään, ja juoksi mokailustani huolimatta suoraan maalimiehen luo. Maalimies käski istumaan ja siitä heti riekkupalkka.

Tokan maalimiehen lähdön Yksä näki kokonaan. Juoksi täyttä höyryä, ja kohta kiikutti irtorullan takaisin. Nyt osasin antaa koiran johdattaa. Maalimies käski istumaan, tällä kertaa vain kehu- ja taputuspalkkaus. Iloinen koira.

Kolmannen maalimiehen Ykä näki myös, mutta maalimiehen piiloutumisen jälkeen seuruutin Ykää vähän keskiviivaa eteenpäin. Nyt oli vähän vaikeampaa maastoa - Ykä mieluummin vetäisi polkuja pitkin eikä siitä ryteiköstä sellaista löytynyt. Maalimies kuitenkin löytyi, ja irtorullakin kiikuttui nätisti takaisin. Ykällä alkoi olla vähän puhti poissa, mm. sylkäisi rullan minulle käteen. Leikittiin vähän hillitymmin. Liina kiinni ja koira matkaan. Alussa lähti hyvin ja törkeää vauhtia, mutta kaarsi kummallisesti oikealle. Seurasin kuitenkin koiraa, ja maalimiehen ääniavun avulla päästiin piilolle asti. Koira istumaan ja reilu palkkaus. Keskiviivalla kaikki taputtelivat Ykää ja häntä viuhui koko ajan jee.

Nyt omia huomioita:
- ei mitään kehuhihkumisia, kun koira ottaa irtorullan suuhunsa: kyllä se tuo sen joka tapauksessa
- muista antaa koiran johdattaa näytölle!

Kyllä saa aika haipakkaa juosta Ykän perässä näytölle, toivottavasti en kamalasti kaadu turvalleni ryteikössä jatkossakaan. Tulevana maanantaina risteilyharjoituksia kentällä, syyskuussa alkaa taas tokoilu.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-ÄÄÄÄÄ

"Äiti, mulla on heinä päässä."

Kiljukaulan pentele on oppinut huutamaan oikein tosissaan, jos se raukkaparka joutuu puuhun kiinni muiden treenaamisen ajaksi. Siis kamalaa, joku muu tekee jotain ja holsku ei! Eihän sitä kestä. Mökilläkin se kyllä huusi, kun sitä pidettiin pannasta kiinni, mutta että puuhunkin sidottuna pitää. Hyvä, että intoa piisaa, mutta volyymit kyllä nyt alas ja sassiin. Ei tasan aleta opettamaan haukkumista, jos koira alkaa turhautuneena tarjota sitä.

Porolahden kentällä oli metrinen este, joten se hypättiin kerran yhteen suuntaan vauhdista. Muuten tehtiin lähinnä seuruutuksia ja siirtyilyjä namipalkalla. Höyryä oli sen verran, että oli parempi jättää pallo taskuun. Minä kun en halua pienimpiäkään hininöitä mukaan tokohommiin, ettäs koira tiedät. Hiljaisuus + innokas tekeminen -yhdistelmästä palkkaa.

Männäpäivinä tehtiin kokonainen laatikollinen yrjölänpuuroa, jotta saadaan Ykälle vähän hiilareita napaan. Pelkkä energiaruoka kun ei tuota viripäätä lihota.

Haku, osa I

Ekat hakutreenit takana, jo on tällaisella tokoihmisellä opittavaa! Ensin toimin maalimiehenä Ramu-malikalle ja Dana-sakulle, sitten sytyteltiin Ykää. Tosi siististi lähti aina osoittamaani suuntaan, ja kun sai lähtökäskyn vasta, kun tuijotti tiiviisti eteenpäin eikä minuun, oppi ettei kontaktia tarvita. Namipalkkaus sai ahneen sian sylkemään rullaa maahan, eikä se tokalla kerralla oikein edes halunnut leikkiä rullaa palauttaessaan. Siispä namit jätetään himaan ja palkkaus narupallolla tästedes. Ja minun pitää tajuta, että MAALIMIES palkkaa, en minä. Maalimiehen pitää olla minua kiinnostavampi.

Lopuksi kouluttaja opetti Ykää haukkumaan. Kaupungissa kun asutaan, ei ole tullut koskaan opetettua sitä - yleensä pitää olla vain hiljaa. Kiljukaulaholsku tarjosi kaikkea pallon saadakseen, tosi näyttäviä sivulletulojakin. Lopulta haukkui silkkaa turhautumistaan. Jossain välissä saatiin kyllä pari ihan kunnon haukkuakin peräkkäin. Kuulemma haukun opittuaan koira kyllä olisi sellainen, että paukuttaisi ihan kunnolla. Silti rullailmaisu sopisi kouluttajan mukaan paremmin, koska a) Ykä on niin pirun nopea, b) rullakoiran ei tarvitse jäädä maalimiesten luokse ja c) haukkua opetellessaan Ykä tunki kyllä niin lähelle, että siitä tulisi sanomista. Haukkuminen kyllä varmasti opetellaan ihan vaikka vain huvin vuoksi, mutta eiköhän rulla sovi Ykälle paremmin.

Perjantaina uusiksi!

Poika on tullut kotiin

Nyt alkaa taas koirallinen arki - mutta eipä se muunlainen oikeaa arkea olekaan. Tyhjää oli elämä ilman omaa raitapaitaa, vaikka onneksi talon shelttivahvistukset pitivätkin seuraa. Niiden kanssa tuli itsekin opeteltua sheippausta, joka sopi Myra 7v:lle kuin nenä päähän. Kivaa oli kaikilla, Myra tykkäsi erityisesti ryömiä takaperin ja purista.

Perjantai-iltana napattiin Ykä Artolta ja Tiialta Heinolasta mukaan. Jo oli poika yhtä väkkärää ja iloista ininää, kun tunnisti vastaanottajat. Siinä sitten pusuteltiin ja kiemurreltiin kaikki pitkin ja poikin. Ihana eläin. Artolle ja Tiialle vielä oikein mahtavankokoiset kiitokset kesähoidosta!
Jatkettiin siitä mökille, jossa vietettiin pitkä viikonloppu. Tuli vähän kokeiltua treenailujakin - aluksi oli vähän tottishommat hakusessa, mutta odotas kun nappasin liiteristä palkaksi HALON. Halko oli sitten enemmän kuin sata jänistä ja koira teki töitä sellaisella vireellä, että huhhuh. Aivan mahtavaa! Otettiin enemmän innostuspätkiä kuin koemaisia hommia, ja johan oli Ykä tulessa. Ykän mielestä oli myös ihan kamalaa, kun treenasin Nika-sheltin kanssa välillä. Jätkä kiljui kuin syötävä.
Magneettipalloa ei kokeiltu vielä, sen ehtii.


Yhtenä päivänä kokeilin esineruutua, eli tallasin pikaisesti jonkun 10m x 25m alueen metikköön ja jätin sinne kaksi esinettä: hatun ja tennispallon. Hattu oli takarajalla, pallo aika lähellä edessä. Törkeää vauhtia Ykä sinkosi metsään, mutta hyppi vain omiaan eikä käyttänyt nenäänsä. No, kai sitä olisi voinut alueen talloa vähän paremmin. Tokalla lähetyksellä löytyi hattu, neljännellä pallo. Myöhemmin muistuttelin esine-etsintää hiekkatiellä avainnipulla: Ykä luuli että treenattiin viestiä, ja lähti lähetyksestä kiitämään tietä pitkin aivan tolkutonta laukkaa. Seuraavaksi luuli, että etsittiin ukkoja. Löytyipä avainkin sitten. Tämän jälkeen tehtiin vähän helpompia harjoituksia, mm. niin että hetsasin Ykää ja heitin avaimen sen nähden vähän sivuun tiestä. Jäi puuhun kiinni n. metrin korkeuteen, ja koska koira ei osannut katsoa silmällä, etsi sen hienosti nenällä.

Jätkä on päässyt vähän laihtumaan kesän aikana; johtuneeko siitä, että vietti kesän ihanan holskunaisen kanssa vai siitä, että treenasi pk-lajeja niin ahkerasti. Yhtä kaikki, nyt ollaan lihotuskuurilla, ja siitähän Ykä tykkää. Käydään huomenna ostamassa naudanmahaa ja muuta nannaa. Nyt myös opetellaan uudestaan talon tavoille - kerran sai jalasta naamaan, kun säntäsi omin luvin hakemaan keittiönlattialle pudonnutta mustikkaa. Mutta eiköhän tässä taas kohta muisteta mistä kana pissii.

Blogi heräilee eloon

Koira tosin on edelleen hoidossa ja palaa kotiin vasta viikon kuluttua, tai tarkemmin ottaen nappaan sen kyytiini ja vietämme riemukasta yhteiseloa mökillä. Mutta sepä ei estä kirjoittamasta suunnitelmia.

Olen alustavasti katsellut luonnetestiä loka- tai joulukuulle. Eiköhän me jompaankumpaan saada itsemme survottua. Talon toinen koira, sheltti, tulisi myös tsekkailemaan menoja. Toivottavasti saadaan videomatskua kummastakin.

Holskujen rotumestikset ovat Kajaanissa syyskuun lopussa - pitäähän sinne varmaan tänäkin vuonna tähdätä. Tosin nyt nihkuttelen AVO:n ja VOI:n välillä. Olisihan tässä kyllä yli kuukausi aikaa hoitaa liikkeestä istuminen (onnistui se BH:ssakin!), luoksetulon maahanmeno ja tunnari kuntoon. Ja toki tarkistaa ruutu, joka oli kyllä muistaakseni suht hyvässä kuosissa. Treeni-into ainakin on hurja, kun on viettänyt kolmisen kuukautta koiratonta elämää.
Joten voi hyvin olla, että tässä mennään korkkaamaan uusi tokoluokka mestaruuskisoilla. Koska hei - siellä me korkattiin AVO:kin.
Koska ollaan just niin tyhmiä.

Kesäloma!

Ykän toilailuja voi kesän ajan lukea täältä! Minun puolestani oikein hyvää kesää kaikille.

AVO1 + KP

KP

Vakavaa hommaa

Nyt voikin hyvillä mielin pakata tokokamppeet kasaan ja kaivaa ne naftaliinista sitten joskus syksyllä. Aika löysä esitys ja löysä arvostelu, mutta mitäpä me valittamaan. Seuraavalla kerralla pitää herätellä Ykää paremmin.

Kokeet lyhyellä nurmella ulkona, tuomarina Marita Packalén. Kuvat otti Tyrni Särkkä.

Paikkamakuu

Paikalla makaaminen, 10. Jäi hyvin, näin pakun takaa jostain reiästä että haisteli kaula pitkällä molempiin suuntiin. Toko-ohjaaja, joka oli katsomassa kokeita, vähän rykäisi kurkkuaan kehän laidalla ja johan oli Ykä nätisti ja pää pystyssä loppuun asti. Minkä sille voi jos yskittää.
Seuraaminen taluttimetta, 9½. Sunnuntaikävelyä. Kontaktista ei tietoakaan.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Sanoin ekan käskyn jotenkin tosi hiljaa, piti sanoa toinenkin "MAA".
Luoksetulo, 9. Vautsi mikä pysähdys! Aivan loistava. Törmäsi tosi pahasti eteentulossa, siitä pisteenmenetys.

"Seuraaminen"

No ei ole ainakaan tiiviydestä kiinni...

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10. Eipä huomautettavaa.
Noutaminen, 10. Laukkasi molempiin suuntiin! Eteentulo vino, mutta ei siitä näköjään rokotettu.
Kauko-ohjaus, 10. Jess!
Estehyppy, 8. Tosi hieno, istuikin jopa ekasta käskystä. Mutta törmäsi eteentulossa ja varasti perusasentoon ilman eri käskyä.
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 187pts, AVO1 + KP. 4/10.

Tasamaanoudon palautus

Takaisinhyppy

Kohti VOI-luokkaa!