Kevät

Edes yksi onnistunut kuva sentään, kameran asetukset ihan pielessä

Eipä olla tehty oikeastaan muuta kuin metallinoutoa ja metallikapulan pitoa. Ei vaikuta edes olevan hirveän ällö, välillä ottaa suuhun vähän hitaasti mutta ei muuta. Laukalla menee ja ravilla tuo. Tiivistää kivasti.
Eikun tehtiin yksi eteenlähetys niin, että jätin koiran paikallamakuuseen ja kirmailin suurieleisesti viemään narupalloa n. 100m päähän. Ekalla kerralla lähti tulemaan kohti juuri kun olin pysähtymässä, vein pannasta takaisin, käskin maahan, kehuin kun meni ja juoksentelin takaisin. Jätin pallon sinne (käskin maahan kun kyynärät nousi, painui nopeasti ales) juoksin takaisin ja koiran ohi, pysyi hyvin. Vähän lämmittelin jätkää kyselemällä, että mitäs siellä on, pitäiskö käydä kattomassa, ennen kuin lähetin. Ja lähti samantien kiitolaukkaa suoraan eteen, vähän kaarsi lopussa oikealle kun ei pallo nyt niin hirveän näkyvä ole niin kaukaa. Vapautin pari metriä ennen palloa ja oli taas tosi kivaa kaikki.

Lisäksi olen nyt entistä enemmän peltoillessa jättänyt tavaroita taakseni niin, että koiran pitää oikeasti etsiä ne. Tähän asti lähinnä vain pudotellut pipoja ja hanskoja, eli Ykä on vaan voinut silmillä bongata objektit ja noutaa. Nyt onkin ollut vähän haasteellisempaa, ja tietysti jätkä vaan juoksee kuin raketti etsimään näöllä, kun käsken etsiä. Sitten tulee takaisin ja koettaa uudelleen vähän tarkemmin. Niin ne löytyivät hanskat ja avaimetkin hienosti.

Muuten oltiin tänään kyläilemässä, Ykä oli ihan rennosti sisätiloissa pitkän lenkkeilyn jälkeen. Hyvä että osaa rentoutua muuallakin kuin kotosalla. Ei edes haukkunut kun ovi kävi, ei kai sitä nyt vieraissa viitsi. Kotimatkalla sitten piti taas olla vähän pölhö.

Aktiivinen päivä

Kuvat viime heinäkuulta

Eilen hengailtiin siis kaverilla ja käytiin lentokentälläkin, jätkä oli taas aivan ihana.

Tänään kickspark-treenit Ohkolassa ja tokotreenit Purinalla. Kelkan vetäminen oli tosi raskasta näin plussakelillä, kun kelkka ei liukunut märällä lumella yhtään. Mentiin silti 4km metsässä, alkumatkan jätkä vain lönkytteli ja katteli välillä taakseen että yritä nyt itekin vähän huhkia, en mää sua aatellu tällä kelillä vetää. Loppumatkasta alkoi sitten tajuta ettei täältä taida pois päästä muuten kuin vetämällä ja alkoi tehdä hommia paremmin. Vika spurtti jäisellä tiellä mentiinkin sitten sellaista vauhtia että meinasi vähän hirvittää, että näinköhän sitä kelkka kääntyy mutkassa. Mutta kääntyipä.
Katsottiin taas huskyvaljakon lähtö, tällä kertaa Ykän kanssa. Tungin lihaa naamaan koko ajan ja oli tosi nätisti vaikka huskyt pitivätkin melkoista mekkalaa, vähän piti haukkua perään kun lähtivät.
Loppuviimeksi tallattiin esineruutu, kun tien vieressä oli sopiva n. 7mx25m traktorin auraama kolo. Vieraat esineet, eli kaksi hanskaa ja yksi leluluu. Ykä teki ensin, ja sehän siis ei ole tehnyt esineruutua kuin muutaman kerran aiemmin ja nekin joskus viime kesänä. Nyt ei myöskään nähnyt esineiden vientiä. Usutin etsimään esinettä ja jätkä lähti hienosti haistelemaan. Ei edes pahemmin poukkoillut alueen ulkopuolelle, käytti nenäänsä eikä kouhottanut. Eihän se ensin yhtään tajunnut mitä olisi pitänyt tehdä, vaan ans olla kun eka esine (lähin, leluluu) löytyi. Kehuin kamalasti ja lähti iloisena pollanninhaivenena tuomaan. Sitten riehuttiin hetki lelulla, nätti irrotus ja namia perään, ja toisen esineen hakuun. Nyt oli Yrjänällä selvät sävelet ja toinen hanska löytyi alta aikayksikön. Tähän lopetettiin, jäi taas hyvin hautumaan. Pääsiäisenä sitten viimeistään lisää.

Illaksi oltiinkin sitten jo ehditty kerätä energiaa monen tunnin verran. Eli ääntä lähti, tosin ei läheskään niin paljon kuin ekalla kerralla. Paljon tehtiin seuraamista, välillä ei ollut yhtään mukana mutta skarppasi kyllä sitten kun liike vain jatkui. Hyvistä kontakteista + paikasta joko lihaa naamaan tai lelupalkkaus narupallolla/patukalla. Pari jäävää, maahanmenot oli vähän hitaita mutta muuten ok. Istumisessa jäi seisomaan, otettiin uudestaan helpommin ja oli ok. Seisominen kiva. Kokeiltiin myös pk-puolen juttuja eli noutoa (patukalla) A-esteen yli ja hyppyesteen yli. A-esteen yli ei oltu tehty aiemmin. Heitto, hihnassa olevalle koiralle käsky ("aa") ja toisella puolella "tuo", ja kun jätkä otti patukan suuhun, kannustin sen takaisin A:lle, jonka jälkeen riehuntapalkka ko. patukalla. Onnistui tosi hienosti. Myöhemmin kokeiltiin samaa irti niin, etten minä mennyt ollenkaan mukana, se oli jo vähän turhan vaikea. Jätkä meinasi tulla patukan kanssa A-esteen ohi, eli minä menin sitten ohjaamaan sen A:sta yli, jonka jälkeen palkka. Tätä myöhemmin avustajan kanssa.
Hyppynouto patukalla meni tosi kivasti, vaikka ote olikin hirveän huono. Roikotti reunasta.

Häiriöpaikkamakuussa mentiin keskelle, tutun mustaterrieri Piparin ja vieraan lapinporon väliin. Jäi hienosti, kävin n. 20s välein palkkaamassa. Pälyili kyllä kaikkialle aika paljon, mutta ei haistellut eikä näyttänyt siltä että lähtisi mihinkään. Ongelma tuli vähän ennen kahta minuuttia, kun hallin ovista tuli koirakko sisään. Ykä nousi ensin seisomaan (josta ärjäisin, pitäisi opetella eroon siitä... tulee vain niin luonnostaan) ja oli sitten lähdössä oville, mutta pysähtyi toisesta äyskäisystä. Vein takaisin samalle paikalle, pistin makuulle ja otettiin vielä n. 40s. Sitten oli taas hienosti. Ihan hyvä että häiriö kuitenkin tuli, mitä siitäkin tulisi jos ekat kovat häiriöt tulisi vasta kokeissa.
Ensi viikonloppuna jätkä menee mökille, mutta pääsiäisenä otetaan sitten vielä oikein kunnolla häiriöpaikkamakuuta möllejä varten. Katsellaan sitten että pidänkö koiran kokeissa hihnassa ja menen vain hihnanmitan päähän vai mitä. Kiva olisi kuitenkin saada onnistunut, ei pisteillä niin väliä. Päätökseen vaikuttanee sekin kuinka väkkärää Ykä sitten koetilanteessa on.

Lopuksi taas agilitya, eli muutamia estesarjoja ja joitain yksittäisiä esteitä, kuten pussitunnelia ja keinua. Tunnelissa piti eka taas vähän nostaa pussia, mutta tokalla kerralla jätkä meni esteen kuin vettä vaan. Keinussa ei mitään ongelmaa, osasi hidastaa itse kun lauta lähti keikkumaan, sai namia kontaktilla ja oli kivaa. Estesarjat (aita-aita-aita-putki-aita etc.) tosi vauhdikkaita ja hienoja, välillä mentiin vähän esteiden ohi ja otettiin uusiksi.

Saatiin myös metallikapula, eli päästään metallinoutoakin reenailemaan.

Nips naps

Aamulenkillä tuli irtoafgaani vastaan, hienosti selvittiin vaikka kerran piti haukahtaa. Palautui nopeasti. Tänään Yrjänä on muutenkin ollut aivan superihana, johtuneeko sitten siitä että käytiin varaamassa kastrointiaika huhtikuulle ja piti näyttää että "hei, mä oon oikeesti ihan kiva <:)". No, onpahan kesällä helpompaa puistoilla kun ei tartte jättää korvia kotiin. Lääkäriasemalla ei edes pöhissyt odotustilalla odottavalle koiralle ja kissalle, pari kertaa piti inahtaa mutta senkin lopetti käskystä. Ruuhkassa mentiin löysällä hihnalla kaikkien (ihmisten) ohi, koiria ei vastaan kyllä tullutkaan. Aamulla tuli ja päästiin kunnialla ohi.

Pari ruutua, ekalla vein tötsien keskelle lihaa koiran nähden ja tokalla en vienyt ollenkaan. Lähetys n. viiden metrin päästä, eka kerta koemaisesti ja tokalla vein lihaa naamaan kun jätkä meni käskystä maihin. Pitkänmatkan luoksetuloissa tuppaa välillä törmäilemään, välillä tulee tosi siististi ihan lähelle.

Tänään illaksi kaverille, nyt olen ottanut tavaksi Yrjänän ottamisen mukaan aina kuin se on vain mahdollista. Tekee ihan hyvää pienen pojan pääkopalle. Mitä useampaan paikkaan ja ihmiseen se tottuu, sitä helpompaa elämä jatkossa(kin) on. Huomenna taas kelkkailua, jos säät vain sallivat.

Kaikki on niin vaikiaa

Rakkaat lukijat,

tänään hihnan päässä taisi koko koiran sijaan olla pelkkä perse. Pari päivää sitten tuli hirveän nättejä ohituksia ja vaikka ne muut ohittelut eivät sitten ihan täysin tyylipuhtaita olekaan ollut, ainakaan ei ole tarvinnut rähistä. Tänään kaikki vastaantulijakoirakot olivat sitten ihan hirveitä. Kohti piti vetää höyryveturina vaanien ja kohdalla ärjyä. Mitähän tuon kanssa nyt tekisi, kai se on pakko vain jatkaa harjoittelua kun välillä kuitenkin koiralla näyttää olevan edes hieman älliä päässä. Oma käytös varmaan kaipaa yhä eniten muutoksia mutta kun ei sitä oikein nytkään tiedä että mitä teki toisin.

No, eteenpäin mennään, keskitytään onnistumisiin eikä pelätä epäonnistumisia. Välillä vain ottaa niin pahasti pattiin kun ei vaan osaa. Taitaa kuitenkin lähteä elukalta pallit ennen syksyä, ellei jopa jo nyt keväällä kun tulee 1½v täyteen. Turhaanhan se oikeastaan niitä enää mukana roikottelee.

Eiliset noudot ja pellolla juoksentelut meni kivasti, kuitenkin.

Vetämistä ja hallitreenejä

Lauantaina Ohkolaan kicksparkkailemaan. 4km lenkki metsässä aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, mikäs siinä. Tasaisilla pätkillä ja alamäissä veti hyvin, ylämäissä piti vähän hidastella ja vilkuilla taakse, että aattelitko oikeesti että vedän sua ja kelkkaa ylämäkeen senkin läski. Loppusuora tiellä viiletettiin täysillä, kun Ykä näki autot ja tutut kauempana. Jätkä ei vaikuttanut yhtään väsyneeltä tuonkaan jälkeen, joten otettiin lopuksi vielä yhdet revittelyvedot tiellä ennen palautuslenkittelyä. Ensi kerralla mennään varmaan neljän kilometrin lenkki kahteen otteeseen, jos sitten tuntuisi jossain.
Sitten paikalle tulikin sen verran huskeja että oli ihan hyvä että päästiin alta pois. Ykän piti vähän niille haukkua kun huusivat niin paljon. Kippasin koiran autoon lepäämään ja nähtiin valjakon lähtö, oli kyllä komean näköistä.

Ohkolasta kasvattajan luokse katselemaan 2½-viikkoisia penskoja, ne olikin aika ällöttäviä:

Pari tuntia ehdittiin olla kotona ennen Purina-areenalle lähtöä. Nyt mukana uunissa paistettua lihaa, joka maistuikin jätkälle erinomaisesti. Ei ollut yhtään niin tuuliviiriä kuin viimeksi ja keskittyikin jopa siinä määrin, että uskalsin jättää paikkamakuuseenkin kun muut tekivät vieressä muuta. Viime kerralla pidin koko ajan hihnan kädessä, nyt jätkä pysyi todella hyvin vaikka hihna roikkuikin vierellä ja minä kävin kauempana. Häiriöpaikkamakuu 2min rivin reunimmaisena, kävin pari kertaa palkkaamassa välillä kun oli niin nätisti. Seuruutuksia melkoisesti, eivät mitenkään hirveän priimoja, mutta palkkasin kun teki hetkenkään kivasti. Perusasentoja ja askelsiirtymisiä myös paljon, ihan ok. Yksi liikkeestä maahan dobberin vieressä, tosi hieno. Muuten pyörittiinkin aika paljon kentällä ihan vaan opettelemassa että kentällä ei nuuskita eikä mölistä kenellekään. Toimi.

Otettiin myös tosi vaikea paikkamakuu, eli jätkä maahan ja edestä menee viistosti juoksevia holskuja toiseen päähän kenttää. Olin parin metrin päässä edessä ja hitto että pysyi hyvin. Kävin heti heittämässä lihaa naamaan kun häiriökoira oli mennyt ohi.

Lopuksi kymmenisen minuuttia riehumista agilitykentän puolella, eli estesarjoja ja palkaksi pallonheittelyä. Sitten pyöriskeltiin vapaana jäljellä olevia koiria ympäri. Kerran piti röhähtää yhdelle pitille kun sillä oli kamala nuttu päällä ja mitä kaikkea, mutta palasi ruotuun ärjäisystä.

Yhteenvetona hirveän kivat treenit, paljon paremmat kuin viikko sitten. Ehkä tässä vielä on toivoa noiden möllitokokisojenkin suhteen!

Kuvasaastetta

Kävimme testailemassa kameran asetuksia lähipellolla, kyllä tämä tästä vielä. Sinkosi yhden kulman takaa tulleen hiihtäjän perään kun en ollut tarkkana. Pysähtyi kyllä karjaisusta, mutta hetki piti puntaroida että kumpaan suuntaan tästä nyt sitten jatkais. Tuli luokse ja sai kourakaupalla kiittelyitä.

Hallitreenejä

Viestillisteknillisten ongelmien takia emme päässeet kelkkailemaan eilen, joten kävimme ostamassa pulkan ja treenasimme keskenämme sillä. Tyhjä, koliseva pulkka ei ollut ongelma, eikä jääkökkäreen vetäminenkään. Pellolla kokeilin mitä jätkä tykkää siitä että istun pulkassa. Yrjänä ei yhtään tajunnut että saa vetää silloinkin kun minä en ole seisovassa asennossa, eli se ei halunnut lähteä mihinkään. Mentiin sitten yksi kierros siten että minä istuin pulkassa ja heittelin nappuloita eteen. Tämän jälkeen jätettiin pulkka odottelemaan ja irroteltiin oikein kunnolla juoksemalla vapaana. Seuraavan kerran haetaankin koiranruokasäkki pulkalla.

Illalla Purina-areenalle. Yrjänä veti kierrokset kaakkoon ja hinisi ja huusi minkä pienestä kurkusta lähti jo pihalla, jossa muita koiria tuli vastaan. Otettiin siinä sitten vähän seuruutusta ja palkkariehuntaa narupallolla, joka saikin jätkään jotain tolkkua. Sisällä huuto alkoi taas. Iiih viih hau hau hau iiih iiiih bowwowwwoowwoo. Kun laitoin Ykän töihin (perusasentoja, lyhyitä paikkamakuita hihnanmitan päässä, seuruutusta) ja palkkasin narupallolla ja patukalla, jätkä alkoi taas pikkuhiljaa keskittyä. Syömiset eivät kelvanneet mutta leikki oli oikein superkivaa. Paikkamakuissa piti pari kertaa käskeä uudelleen maahan kun kyynärät nousivat, mutta muuten oli kyllä hienosti vaikka lähellä juoksikin koiria.

Lopuksi vähän agilityä, koska esteet olivat sopivasti hollilla ja Ykä tykkää agilitystä niin hirveästi. Palkaksi lentävä narupallo. Pari estesarjaakin, mm. puomi-aita-putki-aita. Alkoi olla vähän jätkästä puhti pois rankan tunnin jälkeen mutta siitä huolimatta meni hienosti. Ensi viikolla uusiksi ja sillä kertaa kickspark-treenien jälkeen, eli katsotaan kuinka pitkään huutamista silloin riittää.

Muutoin Ykä on ollut hirveän hieno eläin, kävellyt suurimmaksi osaksi löysällä hihnalla vierellä eikä edes pöllöillyt pahemmin kun muita koiria on näköpiirissä. Pöllöilystäkin on nopeasti päästy yli, jos sellaista on päässyt tapahtumaan.

Tokottelua

Eilen tehtiin parkkiksella 1m 30s paikallamakuu selin, tosin vilkuilin taakseni 5-20s välein. Häiriötä ei muuta kuin minun edessäni lumivallin takana oleva kävelytie. Jätkä pysyi skarpisti. Muutakin siinä sitten treenailtiin, seuraamisessa muistan kun vähän pälyili kävelytiellä ohittavaa kultaistanoutajaa, mutta palasi kyllä ruotuun kun kosketin kyljestä. Eli ei mitään ongelmaa. Illalla sitten pari noutoa, ihan kivan tuntuisia.

Tänään aiheena oli ruutu, joka olikin päässyt vähän unohtumaan. Alustaa ei tarvita, mutta Ykä vaatii yhä sen että se näkee, kun ruutuun viedään jotain. Tai luulee näkevänsä. Muuten ei oikein tunnu ymmärtävän mihin sen pitäisi mennä, ja jää joko a) pyörimään minun ja ruudun väliin b) tarjoaa merkillemenoa etuoikealla olevalle tötsälle c) kiepsahtaa samantien lähetyksen jälkeen takaisin sivulle. Nytpä otettiin sitten naminvientien lisäksi pari sellaista, että ollaan ihan ruudun vieressä, sanon käskysanan ja avitan vartaloavulla koiran tötsien keskelle. Siitä sitten narupallo liikkeelle. Loppuun tehtiin pidemmältä matkalta vielä naminviennin kanssa, jotta saatiin kiva, vauhdikas lopetus.
Koira oli hyvässä vireessä, joten vahvistin perusasentoon hakeutumisen nopeutta heittelemällä narupalloa heti kun eläimen takamus osuu maahan. Johan alkoi sitä vauhtiakin löytyä, vähän oli käynyt laiskaksi kun oli pitkän aikaa saanut palkaksi vain nappuloita.

Huomenna kicksparkia ja iltasella Purina-areenalle kokeilemaan mitä jätkä tuumaa hallista ja häiriöpaikkamakuusta.