sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tammikuu

 Jossain välissä oli talvi ja -25 astetta

Ykä on syönyt Neurontinia nyt rapiat kuukauden. Annostus nostettiin kahteen kapseliin päivässä suht nopeasti, koska sivuoireita ei tullut, eikä niitä ole kyllä vieläkään. Kertooko se siitä kuinka kipeä Ykä oli ennen lääkkeitä, sitä on paha sanoa. Hieroja kävi vähän aikaa sitten ja viime viikolla käytiin akupunktiossa ja laserissa - jälkimmäisten jälkeen Ykä on ravannut lenkeillä paljon enemmän eikä vaan töpsytellyt passissa. Ylihuomenna uudelleen akuun.

Treenihalliin Ykällä ei ole etenkään kylmällä ollut asiaa, vaan se jää treenien ajaksi kotiin syömään kongeja. Pääsee välillä keskenään lenkille niin ei tule ihan höperöksi. Lenkeillä sillä on pakkasella aina talvitakki päällä, sadesäällä sadetakki. Hirveän iloinen se on ollut, riehunut välillä hulluja holskuhyppyjä hihnassa ja hepuloinut pellolla pehmeässä lumessa. Sisällä ollaan välillä tehty jotain temppuja, kuten pyörittelyä perusasennon, eteentulon ja oikealla perusasennossa istumisen välillä, sekä kaukoja. Mutta oikeista treeneistä ja kisoista se lienee lopullisesti sairaseläkkeellä. Riehumisen jälkeen se vaikuttaa välillä kipeältä, ja ajoittain mietin tosissani näkeekö tämä koira ensi vuotta. Mutta mennään päivä kerrallaan.


Oman ja Nikan ilmosin rally-kisoihin ensi kuulle, josko sieltä saisi haettua Omalle viimeisen VOIHYVin ja Nikalle ensimmäisen! Oman kanssa ollaan rally-juttujen lisäksi treenailtu tokon AVO-liikkeitä. En tajua kuka tuolle koiralle on opettanut kaukot, mutta se tekee ne aivan älyttömän hyvin. Nouto on edelleen vaiheessa, tötsän kiertoa ollaan otettu pari kertaa. Manjana, manjana. Nikasta on hullun hauskaa jos teen kentällä sille pieruääniä ja yllytän haukkumaan. Josko saisin sen skarppaamaan pelleilemällä myös koekentällä.

Vea hajotti takkinsa, joten sai mennä nakuna