Blogi muuttaa!

Yrjänän poismenon myötä siirrymme pitämään lauman yhteistä blogia uuteen osoitteeseen, Sietämättömät-nimen alle. Shelttien ja Vean blogista lainattua:

"Uusi tiiminimemme onkin vanha hupailun aihe ja kaikki maailman tuntemukset sisältävä 'Sietämättömät' - koska toisinaan sitä ollaan sietämättömän taitavia ja tomeria ja toisinaan vain, no, sietämättömiä." 

Sieltä löytää jatkossa pidemmät treeniturinat ja voipa olla, että laumaan muuttaa lähitulevaisuudessa joku uusi holskukin! Lyhyemmät kuulumiset ja kuvatulvat löytää facebookista.

Ykä 23.10.2008 - 11.11.2016

Tänään Ykä pääsi ainoana koiralla retkeilemään kauppakeskukseen ja citylenkkeilemään Leppävaaraan. Lapset silittelivät sitä ja se pussaili niitä naamasta ja käsistä, ja lapsia nauratti, kun he kuulivat mikä Yrjänän nimi on. Holsku oli oikein hienosti kaikkialla. Se sai myös tärkeänä odottaa kaupan edessä hetkosen ja kantaa sitten erityistärkeänä suklaapatukkaa. Retken jälkeen nukuttiin yhdessä päikkärit.

Iltasella se pääsi vielä tutulle pellolle juoksemaan pallon perässä ja riekkumaan ihan olan takaa. Se pörisi hirveän tyytyväisenä saadessaan pitkästä aikaa leikkiä vetoleikkejä minun ja T:n kanssa niin paljon kuin sielu sieti.

Se nukahti todella rauhallisesti, ja nyt sillä on kaikki hyvin. Mihinkään ei enää satu eikä mikään enää pelota.

Hei hei, rakkaani, opetit minulle paljon ja kaipaan sinua aina ❤

Viimeiset hetket

Viime viikot ovat kuluneet suurten tunteiden vallassa. Toisaalta sitä on aivan kammottavan surullinen, toisaalla hullun onnellinen kaikista jäljellä olevista yhteisistä hetkistä ja siitä, että voi kuitenkin tehdä vielä sen viimeisen asian rakkaan koiransa hyväksi. Kipukohtauksen jälkeen Ykä on ollut tuplalääkityksellä, ja siten aivan tavattoman iloinen koko ajan. Lisäksi kun tuli lunta ja kylmä, koira on ulkona melkeinpä hyppinyt tasajalkaa kun on niin kivaa. Mitä enemmän ja kylmemmin sen naamaan tuulee, sitä enemmän se ilahtuu. Naapurit juuri pahimman myrskyn aikaan kysyivät pihalla, että onko se nuorikin kun se on noin innoissaan. Ääliöholsku ❤

Ykä on myös ollut ihan hullun ärsyttävä ajoittain, paitsi iloisuuttaan, myös sitä, ettei sillä ole enää mitään käytöstapoja... toki sitä komennetaan entiseen tapaan, mutta koska sen kanssa ei treenata, se on oppinut sikailemaan. Kuten juomaan smoothieta sohvapöydältä ja tökkäämään päällään täyden vesiastian kumoon kädestäni. Työttömyys ei vain sovi näin työintoiselle koiralle. Ei sille oikeastaan voi kuin nauraa. Yhtenä päivänä se sai tehdä vähän rally-rataa ja oliko edes nohevana.

Tuplalääkityksestä ja iloisuudesta huolimatta se rasittuu mm. vapaanaolosta jo paljon. Sunnuntaina pellolla heitin sille palloa muutamaan otteeseen, ensimmäistä kertaa varmaan useampaan vuoteen - ja eiköhän sille tullut niska kipeäksi. Niskassa/kaularangassa on nyt muutenkin ilmennyt jotain häikkää, aiempi kipukohtauskin kohdennettiin niskaan. Veikkaus on että pullistumia. Takajaloissa ei tunnu olevan enää juurikaan voimaa, välillä portaiden kävely tai sohvalle hyppääminen näyttää hankalalta.

Ihanaa on ollut tajuta, ettei minulla ole lainkaan sellainen olo, että Ykän tilanne olisi jotenkin epäreilu. Tietysti toivon, että olisin saanut pitää sen terveenä pidempään, mutta tälle asialle nyt ei vain voi mitään. Tieto siitä, että perjantaina se lähtee ja minä jään, sattuu niin että välillä tuntuu etten saa henkeä. Mutta samalla tiedän, että näin täytyy tehdä, tämä on oikein, ja parasta mitä ylipäätään voin tässä tilanteessa tehdä.

Vielä hetki, Yrjänä-rakas, sitten ei enää satu. Myra odottelee jo.

Vähän haikea synttäriviikonloppu

Vea 4v, Nika 10,5v, Ykä 8v ja Oma 8v

Oman ekat AVO-kisat ja Ykä-pohdintaa

Käytiin tosiaan Oman kanssa HKSH:n seuramestiksissä hauskuuttamassa ihmisiä. Nollahan sieltä tuli, 181/320pts, mutta se oli ensimmäinen kokeemme pitkään aikaan ja sekä koiraa että ohjaajaa jännitti. Mutta käytiinpähän!

Ruutu, 0. Ruutu oli ensimmäisenä liikkeenä, enkä valmistellut Omaa riittävästi, joten eipä se sinne osannut mennä. Kokeen jälkeen tehtiin korjausliikkeenä hallissa sama, mutta ohjatuilla valmisteluilla, ja irtosi hienosti. Ohjaajan kämmiä siis vain.

Liikkeestä seisominen, 9.5 Ihan jees!

Luoksetulo, 8. Peeloili jotain ennen kuin siirtyi kunnolla sivulle, muuten nopsa ja kiva.

Seuraaminen, 7,5. Omaa jänskätti, ja jännätys laski sen normaalia pk-seuruutasoa jonkin verran. Jäi myös himmailemaan yhdellä suoralla, kun ei ollut varma kuuluuko seurata vai tehdäänkö jättöjä.

Kaukot, 5. Ei suorittanut yhtä vaihtoa. Liikkui vähän taaksepäin.

Liikkeestä istuminen, 0. Jäi seisomaan. Olisi tarvinnut isompia apuja, joita käytin kentän ulkopuolella treenatessa, mutta en näköjään sitten kentällä vaikka kovasti muuta väitin...

Nouto, 0. Kapulaa heitettäessä tuijotteli jonnekin taakse, eikä tajunnut heittoa. Lähti kyllä käskystä, muttei tiennyt mitä pitäisi tehdä ja bongasi ruudun. Käytiin sitten yhdessä hakemassa kapula.

Merkille lähetys, 10. Ruudusta viisastuneena tajusin sentään merkillelähetyspaikalle siirtyessä valmistella Omaa siihen, ja sehän menikin sitten täysin nappiin. Aika perusmeno, tämä liike näs meni kenraaleissa ihan puihin.

Estehyppy, 9. Hyppäsi päin, mutta korjasi sitten oma-aloitteisesti sivulle.

Paikkaistuminen, 6. Muuten tosi hyvä, mutta valui maahan kun ohitin sen, ihan sen näköisenä kuin se olisi miettinyt että "apua, ei kai tämä ollut se liike jossa piti olla maassa ja minä istun :----(".

Kokonaisvaikutus, 8.

181/320pts, AVO0, sij. 2./3. Ei kun treeniä vaan ja ohjaaja voisi muistaa olla vähemmän puupökkelö kentällä!

--

Ykä kävi toissapäivänä hakumetsässä, ekaa kertaa sitten kesäkuun alun, jolloin pääsi suorapalkalle. Nyt ajattelin kokeilla kylmiltään ilmaisua irtorullilla, jos se ei sitä muistaisi niin ihan sama. Mutta pentele, koirahan oli aivan jäätävä ässä, upposi metsään kuin veitsi voihin ja palasi rulla suussa naama näkkärillä. Kolme pistoa joista jokaisella ukko, näytöille sai juosta vapaana. Ihan hullun tyytyväinen pieni polsku se oli, kun kerrankin sai tehdä Juttuja, ja vieläpä Hakua, joka on Ihanaa. Nykyään sen kanssa ei voi oikein enää treenata ollenkaan, kun se menee siitä niin kipeäksi, mutta voi pojat että se oli iloinen. Nyt sitten taas vähän aikaa rauhallisemmin. Vietetään viimeinen meidän yhteinen kuukautemme tekemällä kaikkea kivaa ❤

 Lihasköyhyys alkaa jo näkyä selvästi

Kyllä sitä aina välillä miettii, että onkohan lopetuspäätös nyt ihan oikea. Erityisesti sitä miettii silloin, kun koira poukkoaa häntä töttöröllä metsässä tai tarjoaa kaikki temppurepertuaarinsa liikkeet nameja kerjätessään ja on ihan hirveä sika. Heiluttaa häntää helikopterina ja kierii sängyllä pöristen. Mutta sitten kun se taas seuraavina päivinä on selvästi kipeä, kävelee huonosti ja sen takajalat tärisevät, sitä tietää.

 Opettaja ja oppilas

Joka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee

Ykä lähtee lopetettavaksi marraskuun alussa.

Se on nyt päätetty ja se päätös pitää. Sitä on turha enää pitkittää ja sysätä. Se saa vielä viettää 8v-synttärinsä, ja minun lahjani sille on kipujen loppuminen. 

Sunnuntaina käytiin hiekkakuopilla koko lauman voimin, Ykä jaksoi hyvin menossa mukana, mutta rasitus oli selvästi sille liikaa.

Oman ilmoitin AVO-kisoihin, suurimmaksi osaksi siitä syystä, että saisin jotain tekemistä. On ollut jotenkin tyhjä olo, kun ei ole treenannut koiria; lenkkeilykin on kivaa, mutta eihän se ole sama asia. Siispä olen keskittynyt Omaan, joka tekee kovaa ja korkealla, mutta usein vailla älyn hiventäkään. Oma ja Ykä ovat samanikäisiä, mutta silti niin eri asteella. Oma ei ole juuri koskaan oirehtinut mitään, ei edes ontunut, ainoa säikäytys oli silloin joskus vuosi sitten, kun sen takapää petti, mutta se hoitui tiputuksella eikä ole toistunut. Ykä taas on ollut saikulla katkonaisesti viisivuotiaasta eteenpäin, ja seitsemänvuotiaasta kokonaan. Sille nyt ei vain mahda mitään, että se on mäsä.

Oman kisat ovat sunnuntaina, ja jos sille nyt tulee joku aivopieru ja se tekee sen mitä oikeasti osaa, jokin tulos on ihan mahdollinen. Jos sen näkökentässä taas on esim. merkinkierron tai ruutuunlähetyksen aikana jokin ylimääräinen tötsä tai roska, se todennäköisesti unohtaa, mitä se oli tekemässä. Mutta aika rennoin rantein mennään, tulta päin vaan.

Raskaita päätöksiä

Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että tämän blogin nimikkoeläin, Yrjänä, saa lähteä autuaammille maille tässä syksyllä. Sen selkä ei tule ikinä paranemaan, eikä sitä luultavasti voisi ainakaan vielä aikoihin vierottaa hermosärkylääkkeistä - ehkei ikinä. Talvisin selkäoireet sitä paitsi aina pahenevat liukastelun ja kylmyyden myötä. Se on oirehtinut nyt kolmisen vuotta, ja vaikka vielä viime vuonna puskettiin rally-toko -tuloksia kuin liukuhihnalta, on käynyt selväksi, ettei se kestä treenaamista. Treeneissä se on aina iloinen ja sähäkkä, mutta se kostautuu seuraavien päivien apatialla ja kipuilulla. Jos Ykä olisi vähän vähemmän intensiivinen, eikä tekisi kaikkea aina sata lasissa, se ehkä kestäisi enemmän, mutta minkäs sille mahtaa kun toinen paahtaa niin iloisena. Mutta pelkkä treenaamisen poisjättäminenkään ei auta.

11vko 

Akupunktio ja hieronta sen sijaan auttavat, mutta vain lyhytaikaisesti. Kipuilun kanssa käsi kädessä voimistunut ääniarkuus ulottuu nyt myös mm. pelkän sateen ääneen sisällä, ilmeisesti koska Ykä pelkää ukkosen tulevan. Ulkona se kykenee sateella kyllä lenkkeilemään, mutta on sielläkin hieman varpaillaan. Ja pelko saa sen lihakset taas ihan juntturaan, vaikka ne olisi juuri saatu auki edellisenä päivänä. Pylly ei oikein enää meinaa pysyä menossa mukana ja lihakset surkastuvat; pieninkin rasitus saa takajalat tärisemään hulluna.

3,5v

 

Aggressiivinen se ei ole ollut, päinvastoin, mutta on sekin mahdollisuus, että kipujen vielä tästä voimistuessa sellaisiakin piirteitä alkaa nousta esiin. Minusta on vain kivempi muistaa se hömelönä ja superihmisrakkaana. Tätä päätöstä on tässä puntaroitu jo pitkään, mutta alkaa oikeasti olla parempi antaa pikkuholskun mennä kun saappaat on vielä jokseenkin jalassa. Se on parhain ja tärkein lahja, jonka voin sille koskaan antaa. Lopullista päivämäärää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta senkin aika on pian.

Nika 10v, Vea kohta 4v, Ykä kohta 8v ja Oma 8v

Norjassa

 

Tässä on heinäkuun aikana vietetty lomia, ja pyörähdetty Norjankin puolella koirain kanssa! Ensimmäinen pidempi reissu kun on piskit mukana, ja oikein hyvin meni, vaikka Vea onnistuikin hajottamaan anturansa Kuusamossa ja Omalle tuli silmätulehdus. Ykä jäi mökille hoitoon, koska sen terveys on ollut taas vähän kyseenalaista, ja siellä se pärjäsi oikein hyvin. Oli kuulemma "todella viisas" ei haukkunutkaan kuin kahdesti, ja otti kaikki vieraat iloisesti vastaan.

 

Treenattu ollaan, tai ainakin pörrätty mukana Vean treeneissä. Omatoimitreeneissä olen ottanut muitakin tekemään jotain kentälle, Nika teki viimeksi rallyn kaikkia täyskäännöksiä juosten superhienosti ja Oma puuhasi mm. merkinkiertoa. Yrjänäkin on käynyt pari kertaa ihan kentällä asti tekemässä jotain puolivillaisia temppuja. Oli se siitäkin ihan into piukeana ja kuolasi kuplia kun oli niin nastaa. Hölmö.

Ykän paras päivä: sai olla mukana taskumonsterimetsästyksessä keskustassa, istua kaupan edessä (Hyvin Tärkeää puuhaa) ja kantaa kaupasta ostettua suklaalevyä (Vielä Tärkeämpää). Voi että pieni koira voi ilahtua paljon siitä, että saa olla kodin pikku apulainen.

Hoitolainen ja Nikan kisat

 

Viikonloppuna oli 3kk malinöösityttö Niilo hoidossa, oli kyllä menoa ja meininkiä! Leikkitäti Vea jaksoi hienosti leikittää kakaraa, niin muut aikuiset saivat olla rauhassa. Vean ollessa treeneissä kävin kaikkien neljän jäljellejääneen kanssa aamulenkillä, hyvin solahti penska lenkkilaumaan. Niilo myös turisteili lauantaina Nikan rally-toko -kisoissa, joista käytiin hakemassa uusi nolla koekirjaan. Rata oli suht simppeli (eikä houkutuksessakaan ollut märkäruokaa! Vaikka oikein erikseen treenattiin sitä!) ja alku menikin superhienosti. Nika oli aavistuksen kuutamolla, mutta ei liikaa - pyörähdystä ei tehnyt mutta uusinnan jälkeen teki. Radan puoleenväliin selvittiin oivallisesti, mutta vaihtaessaan puolta jalkojen välistä Nika törmäsi kylttiin ja kaatoi sen. Kannustin mukaan ja jatkettiin, vähän jäi koira luimuun, mutta piristyi nopeasti. Toinen kymmennen pisteen virhe otettiin koira eteen oikealta, paluu oikealle oikealta -kyltillä, joka oli tokana tehtävänä kyltinkaatoepisodin jälkeen. Olisin voinut uusia, mutta loppujen lopuksi sillä ei olisi ollut juurikaan väliä lopputuloksen kannalta. Loppurata meni hienosti, Nika tsemppasi tosi hyvin. Sivuulla peruutusta ollaan hinkattu hulluna kun se oli aiemmin tosi hankalaa, nyt saatiin oikein erityismaininta upeasta peruutuksesta!

Käytösruutu sivulla istuen, muuten ei olisi ollut ongelmaa mutta Nika vilkuili koko ajan taakse, jossa joku käskytti koiraansa hyvin painokkaasti maahan. Eihän sen pitäisi vaikuttaa, mutta Nika ottaa helposti häiriötä tällaisesta, ja monen käskyn jälkeen länttäytyi tarmokkaasti häntä heiluen maahan. Ja toisenkin kerran, kun pyysin ylös. Eli -10 myös tästä.

Tuomari kuitenkin tykkäsi mummelin iloisesta menosta sen verran, että saatiin tuomarin palkinto. On se vaan hieno.

Ykä kävi tässä kerran etsimässä yhden maalimiehen kun Vea tarvitsi ilmaisutreeniä ja oliko raitasika edes vähän polleena päästessään HOMMIIN. Viime viikolla se kävi akupunktiossa ja tällä viikolla tulee hieroja. Näillä mennään.

Itä-Helsingin valloittajat

Kesäilyä

Oma täytti eilen 8v! Se on ollut meillä jo neljä ja puoli vuotta, aika hullua. Hölmö pieni eläin. Aluksi se tuli vain täyttämään Myran jättämää aukkoa, ja sitten siitä kuoriutuikin melkoinen harrastusherhiläinen.

Nikan kanssa on tehty rallya, heinäkuussa viimeistään taas kisoihin. Hyvinhän se treeneissä pelittää, mummeli.

Viime kisoista, joissa puskettiin yhdessä rata läpi vaikka tulosta ei tullutkaan

Ykä pääsi viime viikolla etsimään kolme maalimiestä metsästä ja oli ihan onnesta soikeana. Alunperin piti vain mennä jelppimään kaverin koiran ilmaisuissa, mutta se oli niin nopsasti hoidettu että vedettiin sitten muitakin koiria samaan syssyyn. Ohjeistuksena piilottelijoille suorapalkka pallolla ja kehuja niin penteleesti, ei mitään ilmaisuja eikä näyttöjä. Ukot mettään, kiljuva koira autosta, lainaliivi niskaan ja koira oikeaan etukulmaan. Sinnehän se solahti ilman mitään, eteni syvälle ja löysi ensimmäisen neljästäkympistä.

Toka lähetys vasempaan etukulmaan, suora syvä pisto, tuli takaisin ja otin hallintaan hihkumalla että "eikö löytynyt mitään, ei haittaa, tuupa tänne niin mennään uusiksi". Tällaisen rennon asenteen kun saisi kisakoirankin kanssa... Käveltiin yhdessä viitisentoista metriä keskilinjaa eteenpäin ja iskin uudelleen vasemmalle, sinne lähti kuin tykinsuusta, ja kohta tuli iloinen hauva pallo suussa takaisin T perässä. On se tarkka, ajattelin että ottaisi hajun etukulmaan lähettämisestä mutta ei.

Neljäs lähetys samasta pisteestä oikealle, siellä kävi taas tyhjällä ja palasi samaa reittiä viivana takaisin. Iloisena lähti viidennelle lähetykselle kymmenen metrin päästä oikealle ja löysi vikan.

Muuten se on kotikoiraillut ja pörrännyt pari kertaa kentällä ihan vaan olemassa. Sisällä se on läähätellyt paljon ja ollut jotenkin levoton, tuntui auttavan vähän kun ostettiin lattiatuuletin. Ulkokentällä sillä oli kamalaa koska  muilla kentillä aksattiin ja esteistä lähti kova pauke. Toissapäivänä sillä oli kamalaa koska otin sen halliin kasaamaan Vealle tokokenttää ja se on tottunut että aksaesteet paukkuu hallissa. Eilen sillä oli kamalaa koska aamulenkillä jyrisi ukkonen. Ylipäätään sillä on nykyään aika usein kamalaa.

Onneksi ei kuitenkaan aina.

Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle

Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!

Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v

Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.

Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

Välitiedote ennen kisoja

Nikalla on ollut oikein muikeita treenejä viime aikoina. Erityisesti Oman läsnäolosta se ottaa usein aluksi häiriötä, mutta sen saa pienellä muistutuksella helposti hyvään tekemismoodiin. Sunnuntaina eksyttiin aamulenkillä johonkin lajiesittelytapahtumaan, jossa mut laitettiin tekemään kylmiltään rally-rataa koska jotkut holskuihmiset tunnistivat Ykän - iskin sitten sheltit ihmistolpalle ja painettiin menemään. Ykällä oli hyvä draivi päällä, muutamia pikkuvirheitä teki mutta uusittiin sitten vaan ne kyltit. Seuruu erinomaista. Pari MES-käännöstäkin siellä oli, niitä ei olla juuri tehty mutta semihyvin nekin meni. Nikalle tilanne oli vaikeampi, sitä piti kannustaa ja namittaa oikein huolella että se pääsi jänskätyksestä yli.

Ykä on ollut nyt treeneissä mukana pari kertaa, hallille en sitä ota mutta meillä on omatoimitreenejä ulkona. Oma ja muut tekevät MES-ratoja, joten olen sitten puolitosissani vetänyt Ykän kanssa niitä. Aika lailla pelkkää hömpsöttelyä ja lähinnä huvittaa kun koira edessä seiso+peruuta -kyltillä peruutti hyvin tomerasti kolme metriä taakse ja 45 astetta vinoon... ihan vapauttavaakin tietysti olla ottamatta turhia paineita ja asettamatta juurikaan vaatimuksia tälle koiralle. Kunhan on hauskaa. Holsku kylläkin kuumuu kuin kattila, mutta ehkä se siitä, toistoilla ja väsytyksellä. Kuten todettua, yhden parhaimmista rally-kisaradoistaan se teki kun karkasi 5min ennen vuoronsa alkua peuran perään ja palasi sieltä kieli maata viistäen. Silloin ei kyllä naurattanut vaikka nyt naurattaa.

Omalle olisi tiedossa pari ohjattua tokokertaa, jännää päästä taas pitkään aikaan tekemään valvovan silmän alle. Nyt olen niin pitkään käynyt vain katsomassa Vean ohjattuja treenejä.

Ykä voi hyvin

Kuvan kuonokoppa ei liity tapaukseen.

 

Ykä on voinut oikein hyvin! Ollaan liikuttu paljon, olen koettanut herätellä juoksuharrastusta näin kevään tullen ja käynyt nyt parin päivän välein tunnin juoksulenkillä koko köörin kanssa. Nelikolla on hyvä työnjako juostessa: Vea vetää ja muut vapaamatkustavat. Pitää kyllä yrittää pitää yllä jotain vastaavaa rytmiä; jos nyt ainakin pari kertaa viikossa jaksaisi käydä vetämässä tuon tunnin, pysyisi Ykällekin viimein saadut lihakset yllä. Lenkkitahtia auttaa sekin, että Vealla on niin paljon treenejä ja mitäpä sitä muuta sillä ajalla tekisi kuin lenkittäisi näitä muita.

 

Tänään Ykä pääsi taas laseroitavaksi ja neulottavaksi, sai kehuja siitä että on paremmassa kunnossa selvästi. Ypelö myös käyttäytyi oikein mallikkaasti eläinlääkäriasemalla, vaikka siellä tuli isovillistäkin suoraan ovesta päin pläsiä ym. Holsku myös jatkoi mallikasta käyttäytymistä, kun kosla hajosi aseman pihaan ja piti poukkoilla kotiin julkisilla. Välissä käväistiin Espoon keskuksessa hakemassa postipaketti, ja bussipysäkillä joku setä halusi silittää Ykää ja koirahan oli hirveän mielissään siitä. Ihana pieni juovasika. Ihanaa ettei sitä ole vielä pitänyt lopettaa.

Varovaista treeniä

Maaliskuussa käytiin holskutreeneissä, tässä tungin toko-Ykän paikkistelemaan tottis-Seelan viereen. Tein vähän liikkeitäkin ja tyhmänä palkkasin lelulla - josta koira tietty meni ihan solmuun. Huoh.

Ykän dobokurssi loppui, sen päätteeksi ostin itsellenikin kaksi puolipalloa. Nyt meillä on ne, tasapainotyyny ja keskikokoinen dobopallo, joiden kanssa ollaan keskiahkerasti treenailtukin! Syvien lihasten vahvistuksen lisäksi Ykä on päässyt tekemään vähän hajuhommia - Vealla on tunnari tehotreenissä, joten mennään siinä siivellä välillä pihalle ja piilottelen tunnaria/avaimia/muuta Yppylälle etsittäväksi.Lisäksi olen ottanut tavaksi mennä Vean tottistreeneihin mukaan niin, että käytän muita koiria lenkillä siinä lähiympäristössä, ja myös näissä yhteyksissä holsku on ollut ihan tohkeissaan puuhastelemassa kaikkea. Toisinaan Ykä jää muiden omatoimitreenien ajaksi kotiin, ja niinä päivinä se saa ainoan koiran spessulenkin, johon sisältyy myös vähän rallyn mestariluokan liikkeiden puolihuolimatonta opettelua. Viime treeneissä otin riskin ja tein Ykän kanssa vähän liikkeitä ihan kentälläkin; namipalkalla ja mahdollisimman iisisti. Vaikuttaisi siltä, että hyvällä tuurilla koiran selkä kestäisi tuollaiset harvat, mutta temppujen kannalta monimuotoiset treenit. Joissa ehdottomasti ei ole leluriekuntaa. Ihan pienenpieni tsäänssi MES-luokan korkkaamiselle siis on, koska lahjattomat treenaa. Mutta katsellaan rauhassa.

Oman kanssa käytiin yhden kerran ohjatusti tokotunnilla kun tuurattiin Veaa - merlellä oli ihan hauskaa ja hommat sujuivat hyvin. Jäävistä istuminen on vaikein, ja maahanmenossa poikittaa. Paikkaistumisessa saattaa valua makuulle. Kapulaa noutaa isoilla avuilla ja sählingillä, mutta noutaa! Kaukoja tehtiin korkeiden alustojen päällä - Omalla on tapana liikkua taaksepäin maahanmennessä, nytpä ei voinut kun muuten olisi pudonnut... kerran meinasi ja sen jälkeen teki hyvin tyylipuhtaita vaihtoja. Omatoimitreeneissä tehtiin vähän taas ruutuun lähettelyä kosketusalustan ja naksun avulla. Noin muuten Oma on hyvin pitkälti siirtynyt T:n ohjaukseen opettelemaan rallyn MES-liikkeitä.

Eli periaatteessa ainoana treenikoiranani on Nika, jolla onkin ollut oikein hauskaa rallyn VOI-liikkeiden kanssa. Kisoja odotellessa!

 Yksi päivä heitin T:n keskustaan luennolle, ja pitihän sitä tietty testata osaavatko nämä maalaistollot käyttäytyä Töölössä. Osasivathan ne, autosta ottamisen aiheuttaman riemukiljahtelun jälkeen.

Vuoden Harrastusholsku 2015

Kannatti näköjään rally-tokoilla viime vuonna - Holsku-yhdistys myönsi meille Vuoden Harrastusholsku 2015 -tittelin! Viimeksi saatiin Vuoden Tokoholsku -titteli vuonna 2010, joten tämä oli todella mukava päätös Ykän kisauralle. On aika varmaa ettei se enää kentille palaa, vaikka viime hierontakerralla se oli niin uskomattoman hyvässä kunnossa että hierojakin vähän herkistyi. Kaverit kysyivät myös pari viikkoa sitten mukaan kolmen kerran dobokurssille, ja mehän mentiin. Kaksi kertaa takana ja Ykä oli molemmilla kerroilla ihan liekeissä. Varmaan pappajumpallakin on oma osuutensa siihen, että sillä on vähemmän jumeja nyt! Hirveän hauskaa on ollut, viime kerralla Ykä seisoi myös hienosti neljän pienen puolipallon päällä. Selvästi näkee, kuinka kivaa siitä on puuhastella jotain pitkästä aikaa, eli pitänee jatkaa doboilua ahkerasti kurssin jälkeenkin omatoimisesti.

Ykä on myös muistellut "hauku"-käskyä (eteentulo + haukkumista, tulee muuten tiiviisti ja haukkuu räkä roiskuen kun vauhtiin pääsee), eteentuloa oikeasta ja vasemmasta perusasennosta, oikeaan ja vasempaan perusasentoon tuloa etu- ja takakautta, ohjaajan ympäri peruuttamista (perusasennoista + väärinpäin olevista perusasennoista) ja viimeisimpänä kaukoja kapula suussa. Kaikenlaista pientä ja näpsäkkää hienolle pienelle harrastusholskulle.

Oma on touhunnut tokon AVO-juttuja, pääsääntöisesti noutoa ja ruutua. Nouto on edelleen täysin kesken, mutta jatketaan treenejä. Ruutua aloin tehdä kosketusalustalla ja naksulla, sinne irtoaakin jo todella mukavasti. Kaukoissa ei ole muuta ongelmaa kuin taaksepäin liikkuminen maahan mennessä, seuruussa ei mitään, luoksetulossa ei mitään ja hypyssä ei mitään. Jäävien erottelua pitää treenata varmemmaksi, istuminen tällä hetkellä heikoin. Tarjoutui mahdollisuus osallistua taas Oman kanssa tottiskurssille, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. On vähän enemmän motivaatiota hinkata juttuja omatoimisesti tämän koiran kanssa, vaikka itsehän sitä tietysti kursseista hyötyisikin.

Nikan kanssa ollaan tehty rally-tokon VOI-liikkeitä ilman rataa, toukokuussa varmaan koetetaan hakea ne kaksi uupuvaa ykköstä. Aika kivaa tekemisen meininkiä on kyllä mummun kanssa!

Vean treeneistä enemmän Vean omassa blogissa, mutta käytiin mm. tutustumassa pelastuskoirapuoleen ja minä kävin siellä myös ryömimässä otsalampun kanssa pimeässä talossa. Oli kyllä sen verran hauskaa että katsotaan josko jonkun tulevan koiran kanssa minäkin lähtisin treenaamaan pekoa. 

Viime viikolla pestiin koko kööri Lämpimien Vaniljakeksien tuoksuisella shampoolla, täytyy sanoa etten ees muista milloin esim. joku Ykä olisi pesty...

Oma RTK3 ja Nika 1 x VOIHYV!

Nyt täytyy sanoa että kisat meni täysin nappiin. Aamulla kisapaikalla jännitti vähän, mutta Oma oli niin iloinen ja kuulolla että huolet hälveni nopeasti. Se saattaa kyllä kentällä täpinöissään keksiä jotain ihan omia juttuja, mutta se on siitä huolimatta aina kisoissa täysillä mukana eikä ole tarvinnut pelätä paineistumista tai kehästä karkaamista. Siltä kannalta erittäin kiitollinen kisakoira esimerkiksi Ykään verrattuna.

Oma oli luokkansa ensimmäinen koira, Nika viimeinen. Tuomarina Tiia Hämäläinen.

Rataan tutustumisessa rata tuntui ihan simppeliltä. Peruuttamista oltiin harjoiteltu ekstrapaljon ja se toimi molemmilla hyvin, mutta sitä ei sitten tässä radassa ollut yhtään. Sen sijaan seisomisia oli peräti kolmin kappalein, ja se on ajoittain aiheuttanut harmaita hiuksia, kun sheltit ovat välillä unohtaneet tyystin mitä se edes tarkoittaa. Lisäksi houkutustötsien kiertosuunta piti pistää tarkkaan muistiin.

Oma oli ennen oman vuoron alkua todella hyvässä vireessä, ja vaikka sillä on ollut treeneissä välillä tapana istuutua perusasentoon tohkeissaan monta kertaa, se ei tarjonnut sitä nyt yhtään. Tosin jäin tarkoituksella rauhoittamaan Omaa aina perusasennoissa pieneksi hetkeksi.

12. kyltti, puolenvaihto takana

-1 kontr.

13. kyltti, käännös oikeaan oikealla seuraten

-1 vino

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-3 uusi, -10 tvä (>90 astetta vino). Tämä kyltti on meidän ikuinen nemesis, ekalla kerralla Oma lähti kiertämään minua perse edellä eikä ihan päätynyt sinne minne toivottiin, joten uusittiin. Tokalla kerralla se oli ihan tavattoman vino joka asennossa, mutta en jäänyt hinkkaamaan kun tiesin että se todennäköisesti jää vinoon myös toisella uusimisella.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, ei ongelmaa, tapitti koko ajan minua.

2:26;47, 85/100pts, RTK3, "Kaunis kontakti", mikä kyllä olikin äärimmäisen totta!

Nikan kanssa oli melkein parinkymmenen koirakon verran odottelua, mutta se teki vain hyvää. Temppuiltiin siinä vähän ja muistuteltiin, ettei ihmisten luo ole asiallista mennä. Ollaan tosi paljon tehty Nikan kanssa suhteen luomista, eikä T ole tehnyt sen kanssa muuta kuin lenkittänyt, joten se oli todella hyvin messissä. Aiemmissa VOI-kisoissa se on ollut vähän nuupallaan, ihan kuin olisi minulla vain lainassa kun on pakko, ja oikea äiskä on tuolla jossain kauempana. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa, se oli suorastaan hullu raivokääpä ja puri minua nenästäkin. Vähän ennen omaa vuoroa tein seisomisharjoituksia ja Nikahan oli sitä mieltä ettei sitä ole ikinä hänelle opetettu... sitten kun se alkoi sujua, seisomasta maahan piti aina mennä istumisen kautta. Ehti vähän kuumotus nousta pintaan, mutta juuri ennen kehään menoa sain palkattua parista onnistuneesta ja sitten mentiin.

Nika oli hyvässä vauhdissa kehässäkin, korvat pystyssä eikä erityisen kiinnostunut tuomarista tai muista ihmisistä, mitkä taas viime kisoissa aiheuttivat hirveää haahuilua. Nyt se selvästi teki hommia minun kanssani. Spiraalissa vähän kiinnosti lähteä moikkaamaan käytösruudussa olevaa Ruffea, mutta sain sen siitäkin takaisin hanskaan nopsasti.

10. kyltti, houkutus

-1 kontr., teki vähän laajan kaaren kun jäi tuijottamaan sihteeriä, mutta tsemppasi sitten

15. kyltti, käännös oikeaan oikealla

-1 as ja -1 py. Jotain jätätti ja mietti lähtisikö tsekkailemaan ihmisiä, mutta ei sitten lähtenyt

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-1 vino, -3 uusi. Huhhuh, pitäisiköhän sitä treenata tätäkin kylttiä joskus... ekalla kokeilulla Nika pörräili istumaan johonkin ihan mihin sattuu. Tokalla pysyi paremmin paikallaan, mitä nyt istui hinan vinoon. Muuten ok.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, vähän tuijotteli jonnekin kehän ulkopuolelle mutta ei ollut kyllä aikeissakaan lähteä mihinkään.

2:18;38, 90/100pts, "Hieno rata!". Ja niin pentele olikin, rikottiin viimein meidän nollaputki ja saatiin näytettyä sitä osaamista mitä mummulta kyllä löytyy. ♡