Tapaturma-altis eläin

Ei mene kyllä meidän kisaura ihan putkeen - aina kun yritän varata tokokisoja, Ykä teloo itsensä > joutuu Rimadyl-kuurille > kisat pitää perua. Nyt se rälläsi aamulenkillä kepin kanssa, tökkäsi sen kitalaen takaosasta läpi ja sai sitten siihen neljä tikkiä, antibiootit sekä kipulääkkeet. Tikkuja ei sentään haavasta löytynyt ja sen pitäisi parantua muutenkin ihan hyvin, joten sinänsä onni onnettomuudessa. Katsellaan VOI-kokeita sitten taas vähän syssymmällä/talvemmalla.

Kohti voittajuutta

Ilmoittauduttiin VOI-kokeisiin 16.9.! Homma hoidossa. Tänäänkin takana erittäin hyvät tokotreenit. Tähän astiset tunnit ovat olleet vähän löllöllöötä, mutta nyt Ykä oli oikeasti kunnolla mukana ja tarjosi itse aktiviteettia. Asiaan saattoi osin vaikuttaa se, että saatiin uusi temppu opeteltavaksi. Pujottelu, jalkojen välissä kulkeminen, peruuttaminen yms. ovat jo peruskauraa - kivaa sellaista, kyllä, mutta vaihtelua kaivattiin. Nyt aloiteltiin etujalkojen heittelyn opettelua: lopputuloksena pitäisi saada seuruutus, jossa koira käskystä heittelee etujalkoja ilmaan kuin kouluratsastushevonen ikään. Eli minä peruutan koira edessäni ja kehotan antamaan tassua, ja jalan nostosta kehu + nami naamariin. Aika äkkiä holsku hiffasi jutun juonen, ja minä sen, että olisi pitänyt olla pitkähihainen paita päällä...

Hidas seuruutus, kuvan otti Hanna El-Khouri

Piilopaikallaolot hyviä, mitä nyt yhden kerran makuulle jätettäessä tuli joku IHANA HAJU nenään ja piti ryömiä ties mihin. Seuraamisessa oli pitkästä aikaa mukana kunnon draivia, tuli oikein hyvä mieli. Noudot yhä kunnossa, metskunoudossa palautus voisi olla nopeampi. Kaukoissa koklattiin takapalkkaa, ja sehän auttoikin. Luoksetulojen pysäytykset olivat päässeet vähän lipsumaan mielestä, kiitos ahkeran pk-treenauksen. Eka tunnari aikoihin meni sekin aika hyvin ja rauhallisesti.

Hyvinpä muuten nykyään onnistuu koko kolmen koiran konkkaronkan kanssa muiden hurttien ohitus, kun on nakkia kädessä. Varsinkin jos on ensin käynyt vähän juoksuttamassa kaikkia niin, että niillä on jo vähän kieli vyön alla. Eilen käväistiin Ykän kanssa ohimennen myös katsomassa agilitykisoja, kun satuttiin sopivasti paikan päälle. Holsku käyttäytyi tosi hyvin, ei edes sanonut mitään yhdelle aussille joka tuli moikkaamaan. Lisäksi olen välillä herännyt huomaamaan, että hei, mutta on koira, jota voi pitää irti melkein missä vain, jota voi kuljettaa Helsingin keskustan ihmisvilinässä, joka pystyy keskittymään tekemiseen/rauhoittumaan makuulle metroasemalla ja jonka voi huoletta viedä vaikka liukuportaisiin. On se vaan niin ihana. ♥

Pujottelua, kuvan otti Hanna El-Khouri

Hommia ja kuvia

Kylläpäs aika rientää! Hakukokeiden jälkeen oli tarkoitus pitää totaalista treenitaukoa, mutta kuinkas sitten kävikään... päädyttiin taas tokokurssille. Ja kun se loppuu syyskuussa, mennään paimennuskurssille. Käväistiin turisteilemassa shelttien paimennuspäivillä (tai Nika teki töitä ja Ykä turisteili), ja siitä se ajatus sitten lähti. Nika näki lampaita ekaa kertaa ja sillä meni kyllä ihan ältsin hyvin. Ilmoitettiin sitten molemmat vielä viiden kerran mittaiselle kurssille. Mahtavaa! Ykä on viimeksi ollut paimentamassa puolen vuoden ikäisenä, katsotaan muistaako se enää mitään.

Tokon puolella menee kivasti, koetetaan taas saada lisää potkua liikkeisiin. Tällä hetkellä ainoa liike, missä on oikeasti potkua jokaisella tekokerralla, on ruutu. Se on Ykän mielestä vaan enemmän kuin sata jänistä. Mutta tästä me taas noustaan! Koetan nyt syksyllä päästä VOI-kisoihin, koska viime kisoista on kohta vuosi ja olisihan se ykköstulos kiva saada.

Tästä tulee nyt hyvin kuvapainotteinen postaus, kun tyhjensin kännykän (koira)kuvista ja sieltähän löytyi kaikenlaista hauskaa:

 

 

 

Hakukokeet

HENKILÖETSINTÄ

No ei tullut taaskaan tulosta hakukokeista, mutta herttileijaa että maasto meni hyvin ♥. Maasto oli ensimmäisenä ja me alokasluokan neljänsiä. Ehti kyllä siinä odotellessa jännittää niin paljon, että pakkoliikkeeksi muodostui näyttöliinan jatkuva uudelleenkokoaminen. Olin ihan varma, että se on kuitenkin solmussa ja vähintäänkin jää kiinni johonkin puuhun ja sitten kaikki kuolee. Joka tapauksessa, Ykä oli heti odotuspaikalle siirtyessä täysin tietoinen siitä, mitä oltiin tekemässä. Se kuului äänekkyytenä ja näkyi vetämisenä, mutta annoin riehua, koska vire oli loistava. Haukkui kimeää "MENNÄÄN JO" -haukkua myös etureunalle siirtyessä. Maasto oli melko vaativannäköistä, metristä suopursuryteikköä. Haju oli melkoinen, ihme että sieltä yksikään koira löytäisi mitään...

Etureunalla ääntely loppui kuin seinään. Lähetin ensimmäisenä kohti oikeaa etukulmaa ja perhana kun irtosi hyvin, vaikka siinä maastossa pitikin oikein tehdä töitä eteenpäin päästäkseen. Ja oho, kohta koira tuli takaisin rulla suussaan, joten eikun näyttönaru kiinni ja menoksi! Hieno näyttö, vähän olisi tehnyt mieli käydä nuolemassa umpipiilosta tulevan maalimiehen naamaa.

Palattiin takaisin ja lähetin kohti vasenta etukulmaa. Irtosi taas ältsin hyvin ja kun oli edennyt n. 25m, lähdin kävelemään keskilinjaa eteenpäin. Koira tarkasti kulman ja alkoi edetä radanmyötäisesti. Jossain vaiheessa kadotin Ykän hetkeksi näkyvistä, ja kun näin sen taas, sillä oli rulla suussa. Näytölle se lähti hyvin, mutta hukkasi sitten suunnan ja jäi seisoskelemaan. Palattiin keskilinjalle, ja koska en ollut nähnyt maalimiestä, jatkoin matkaa. Myöhemmin kävi ilmi, että siellä oli kuin olikin ollut ukko, mutta Ykä ei ollut käynyt sen luona > oli haistanut ilmavainulla > nostanut rullan > ei ollut enää osannut paikantaa ukkoa näytöllä. Mutta tästä siis virheilmaisu.

Käveltiin keskilinjaa eteenpäin ja lähetin Ykän oikealle n. puolestavälistä rataa. Oli aika huono pisto, joten otin hallintaan ja kävelin vähän eteenpäin. Siitä lähetin uudelleen oikealle, ja nyt irtosi todella hyvin ja vauhdikkaasti. Jatkoin matkaa ja kun oikealta ei noussut mitään, kutsuin Ykän takaisin ja ohjasin suoraan vasemmalle, jonne menikin hyvin. Rata alkoi loppua kesken ja alkoi vähän hiki nousta pintaan, kun äkkiä koira selvästi sai vainun. Todella pitkään se seisoi häntä heiluen viimeisen umpipiilon luona ennen kuin toi rullan, mutta toi sitten ja näytti hienosti.

Virheilmaisusta meni vähän työskentelypisteitä, mutta henkilöetsinnästä saatiin rehvakkaat 150/170pts.

ESINE-ETSINTÄ

Hetsasin lyhyesti koiraa ennen kuin mentiin polun alkuun odottamaan omaa vuoroa. Jeesus mikä into ja kiljunta. Haukahteli taas kimeästi esineruudulle siirryttäessä, mutta vaimeni perusasennossa. Lähetyksestä lähti hyvin, pyöri aika pitkään ympäri ruutua ja toi sitten jostain takaa oikealta villasukan. Aikaa taisi mennä päälle minuutti. 30/30pts.

TOTTIS

Lähti ekasta laukauksesta litomaan, tuli takaisin vasta neljännestä käskystä. Tuomari pisti pelin poikki, mutta tehtiin häiriönä liikkeet kuitenkin. Seuruutus hihnassa aika matkalaukkumaista, mutta pysyi oikealla kohdalla. Jäävät tehtiin myös hihnassa, molemmat ihan ok, luoksetulossa jopa törmäsi. Noudot ilman hihnaa, tasamaanouto ok, hyppynoudossa heitin kapulan ihan mihin sattuu, joten Ykä hyppäsi, otti kapulan ja kiersi esteen. Ei sillä ollut enää tilaa ottaa vauhtia.

Vinoeste oli jotain ihan hirveää - en vain saanut sitä kapulaa heitettyä sitten, perkele, millään. Eka heitto meni todella vinoon, joten uusin sen. Toka heitto oli, mikäli mahdollista, vielä järkyttävämpi. Kolahti esteeseen, mutta kieri toiselle puolelle. Häpesin silmät päästäni, mutta päätin että ihan sama, mennään sitten. Käskyt "AA" + "TUO" - ja ei ole totta, holsku kiipeää väkisin kapula suussa takaisin, vaikkei sen todellakaan olisi pitänyt päästä siitä yli. Olisin halunnut pussata Ykää kun se oli niin ihana.

Eteenlähetys todella hieno, sen Ykä osaa kun se on oppinut, että jos juoksee sataa ja lätsähtää maahan, kentältä pääsee pois... Paikkamakuun tein varmuuden vuoksi hihnassa ja koiran vieressä seisten, mutta ei se ollut nousemassa laukauksista.

YHTEENVETO

Koska tottis meni nollille, ei saatu virallisesti pisteen pistettä. Mutta koska maasto joka tapauksessa meni niin törkeän hyvin, ei haittaa. Ykä tykkää ihan hirveästi hakuilusta ja esineiden etsimisestä, joten pääsipähän toteuttamaan itseään. Nyt tuskin kisataan enää, ainakaan jos ei saada holskusta laukausvarmaa. Mutta katsellaan!