Hullua matikkaa, mutta sitä se koemaratonviikonloppu teettää! Torstai-iltana käytiin suhteellisen pimeällä, meille uudella ruohokentällä vetämässä rally-rataa. Oman kanssa myös ryhmäpaikkista iiison malikan ja välillä istumaan nousevan nuoren tervun välissä. Joskus aiemmin paikkista myös semmoisen koiran kanssa, joka karkaili - Omalla ei mitään ongelmia pysymisessä. Oman ALO-rata meni myös ekstrahyvin, Nikan kanssa eka rata meni vähän haahuillen ja uusinnalla toimi. Mummukoira ei halua päästää minua ihan helpolla! Ykän kanssa teemana RAUHA ja HILJAISUUS, mikä autossa hinkuvan koiran kanssa tuntui alkuun vähän kaukaa haetulta. Mentiin kuitenkin ensin kentän viereen jossa Ykä sai useamman kerran etsiä heittämäni pallon, ja kentälle mentiin kaartaen hihnassa, pallo suussa. Kentällä vaihdoin palkkauksen nameihin ja kun yksittäiset verryttelytemput onnistuivat hiljaa, aloitettiin radanlähestymistreenit. Hihnassa lähtöruudun lähelle, perusasento, hihna irti, rauha, vapautus ja namipalkka. Seuraava vaihe se, että siirryttiin rauhassa irti lähtöruudun luo, rauha, vapautus ja palkka. Sitten tehtiin muutamia kylttejä radalla, parin rauhallisen onnistuneen jälkeen vapautus ja palkka. Muutaman kerran haukahti, siitä poistui palkan mahdollisuus eli koira maahan ja omistaja hetkeksi pois.
Tässä on tullut useampaankin otteeseen mietiskeltyä sitä, että Ykä on hyvä harrastuskoira mutta huono kisakoira. Tosin täytyy myöntää, ettei "kisakoira" ollut yksi kriteereistä kun pentua etsin - etsin nimenomaan koiraa, jonka kanssa voi harrastella. Ja siihen hommaan kaikkia ihmisiä ja kaikkea tekemistä rakastava, kaikella palkkaantuva Ykä sopiikin kuin nyrkki silmään. Ja tietysti asiaan vaikuttaa myös se, että se on kokemattoman kouluttajan ensimmäinen pk-koira. Kun on osannut antaa sille sen puutteita (ja itselle omiaan) anteeksi, on tullut tajuttua että hei, meillähän on muitakin hyviä koiria! Mistä aasinsiltana päästäänkin viime viikonlopun jäätävään shelttikisarupeamaan:
KISAT
Alunperin oli tarkoitus käydä Oman kanssa la yksissä tokokisoissa ja molempien shelttien kanssa su rally-kisoissa, mutta sattuneesta syystä päädyin kaksiin tokokisoihin lauantaina. Aamukokeissa Oma oli hyvällä meiningillä mukana mutta yksi liike nollattiin ja tuomari (Kaisa Poutanen) oli todella tiukka. Hallikoe, tuttu halli.
Luoksepäästävyys, 10. Tuomari taputteli samantien pään päältä, mutta Oma oli hieno ja istui kun oli käsketty.
Paikallamakuu, 9. Ennakoi sivulletuloa, muuten hyvä. Aika paljon kuunteli hallin ääniä.
Seuraaminen kytkettynä, 7. Ihan uskomattoman täpäkkä lähes pk-tason seuruu! Ennen täyskäännöstä tosin ennakoi ja kipaisi edestä turhan aikaisin oikealle, mutta palasi vasemmalle ja loppuliike meni hyvin liikkurin pienestä kämmistä huolimatta (liikkuroi AVO-seuruutuksen mukaisen täyskäännös-liike seis -yhdistelmän, jota ei saisi ALOssa olla). En oikeasti tiedä mistä pistemenetykset menivät, varmaan siitä kiepsahduksesta sitten.
Seuraaminen taluttimetta, 8. Erittäin hieno tämäkin - ainoastaan yhdellä suoralla jätätti, ja tuli yhdestä kutsusta kyytiin. Sama AVO-kaavio -moka, ja meni vähän pasmat sekaisin kun ehdin jo kiitoksen kuultuani vapauttaa koiran ja tuomari käski jatkaa... no, jatkettiin pari metriä seuruutusta ja stoppi, eipä siinä muuta.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Aika isot avut varmistuksena, ennakoi sivullenousun.
Luoksetulo, 8. Taisi jotenkin omamaiseen tapaansa loikata kahdella jalalla sivulle ja säätää jotain. Ei törmännyt eikä haukahtanut!
Seisominen seuraamiseen yhteydessä, 0. Voihan räkä... jäi seisomaan, sen verran näin silmäkulmasta, mutta valui epävarmana maihin. Oli kuulemma.näyttänyt hyvin häkeltyneeltä pieneltä sheltiltä.
Estehyppy, 8,5. Meinasi karata esteelle, pysähtyi onneksi käskystä ja tuli luo. Seisahtui esteen takana ihan oikeaan reunaan. Koetin avustaa sivulletuloa superpaljon, mutta silti siinä jotain häslinkiä.
Kokonaisvaikutus, 8,5.
Yht. 147,5/200pts, ALO2.
Ensin harmitti vietävästi koska koira oli oikeasti tosi hyvä, sitten tuli puoliläppänä huomattua että iltakokeissa oli peruutuspaikka. Jonkin aikaa puntaroin kuinka järkevää paikan kysyminen olisi - Omallahan oli rally-kokeet seuraavana päivänä, jaksaisiko se? No, tulin siihen lopputulokseen että mennään syteen tai saveen, ja sieltähän me sitten saatiin paikka. Pariksi tunniksi kotiin ja takaisin hallille.
Tuomarina Aino Juhantalo, uusi tuttavuus joka olikin tosi mukava! Kehääntulotarkastus vähän jännitti Omaa, joten tuomari vähän aikaa lässytti sille ja Oman häntäkin alkoi heilua.
Luoksepäästävyys, 10. Tuomarilla tosi nätti lähestyminen, ei pienintäkään ongelmaa.
Paikkamakuu, 9. Jäi makuulle vinoon, korjaili sitten kai kahdesti lonkkaansa suoremmaksi. Ei ennakoinut sivulletuloa!
Seuraaminen kytkettynä, 8,5. Sain noottia pk-ihmisen tavasta pidellä hihnaa.:--D mutta tämä oli ainoa hihnaliike, joten ei se kauheasti haitannut. Seuruutus ihan jees, täyskäännöksessä teki laajan kaaren.
Seuraaminen taluttimetta, 9. Parempi, hyvä kontakti!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 9. Oiskohan ollut hidas. Ei ennakointia perusasennossa!
Luoksetulo, 8,5. Haukahti matkalla. Jotain säätöä perusasennossa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 9,5. Vaihdoin riskillä viime hetkellä käskyn tavanomaisesta toiseen, jota on käytetty Omalla aksassa hiljentämiseen. Riski kannatti, sinnehän se koira töksähti ja siellä seisoi. Eikä ennakoinut perusasentoa!
Estehyppy, 9. Hyppäsi hienosti ja jäi seisomaan just eikä melkein esteen taakse keskelle! Ilmeisesti näin ilta-aikaan planeetat olivat kohdillaan taivaalla. Perusasennossa jotain hienoista vääntöä.
Kokonaisvaikutus, 9,5. Kehuja vain ropisi, hieno ja pirteä koira!
Yht. 180/200pts, ALO1, TK1, sij. 4./15.
Koskaan en olisi uskonut näkeväni sitä päivää, että meille aikuisena tullut, kaikelle varoitushaukkua haukkuva, kertakaikkiaan yksinkertainen pikkumerle saisi joskus tottelevaisuuskoularin! Omasta tuli minun tokokoirani Ykän selkälausunnon myötä, se tuli minun kanssani PK-seminaareihin ja tottiskoulutuksiin. Sitä ei voi palkata leluilla, mutta onneksi se on jopa ehkä ahneempi kuin Ykä. Muistan jossain treeneissä hämmentyneenä huomanneeni, että hei täähän osaa tulla käskystä sivulle? Tämän koularin jälkeen Oman tokoura jää taa, koska Oma ei vain nouda tavaroita eikä minulla ole mielenkiintoa opettaa sitä. Toki sen voisi ottaa haasteena, mutta kun tässä on sata ja yksi muutakin koiraa ja harrastusta, pitää jotain haasteita jättää väliin. Tämä on yksi niistä. Omalle saatu TK1 on kuin se olisi tottelevaisuusvalio.
Sunnuntaina lähdettiin sitten molempien shelttien kanssa samalle hallille ralleilemaan. Radasta ei nyt valitettavasti ole kuvaa, mutta lisään jahka se tulee julkiseksi. Suht simppeli ALO-rata, tuomarina Iiris Harju.
Oma aloitti ALO1-ryhmän, ja sehän oli ihan hulluna rakettina menossa ihan joka suuntaan... ilmeisesti kisaväsymys purkautui nyt sitten näin. Tosi iloinen ja kontaktissa se silti oli. Kolmoskyltiltä (koira eteen, takaa sivulle) tuli -10 pistettä (tvä), koska Oma käväisi vähän jossain ihan muualla ennen kuin tuli eteen istumaan - olisin voinut uusia, mutta ajattelin että antaa olla.
Kutoskyltiltä -1 (kontr.).
12. kyltiltä kaksi yhden pisteen menetystä (kyl, tvä), eli kosketti kylttiä kuonolla ja puuhasi jotain hämärää.
Yht. 87/100pts, ALOHYV. Aika 1:40:25
Nikan vuoro oli vikana. eikä Nika taaskaan tehnyt verryttelytemputteluissa asioista helppoja... se ei halunnut tulla perusasentoon ja liikkeet menivät muutenkin ihan miten sattuu, joten otin jäähyn ja päätin että mennään sitten vain suoraan kehään. Sanoin sen Nikallekin ääneen, että teet sitten siellä hyvin jos nyt et pysty. Ja, no.
Yht. 100/100pts, ALOHYV. Aika 1:33.81, sij. 1./30.
Sadan pisteen suorituksia oli kolme, joista Nika siis oli nopein. Mummu päätti näin ennen yhdeksättä syntymäpäiväänsä räjäyttää katon ja näyttää mulle, mistä kana pissii. Soopelisheltti voittaa kaikki belgit ja aussit ja bortsut jos niin haluaa, on se sen verran kova luu. Ei voi muuta kuin olla älyttömän ylpeä sekä itsestään mutta erityisesti pienestä Nikasta, joka hoiti homman kotiin puhtaasti ja tyylillä.
Näiden kanssa kävin kokeen jälkeen 8km lenkillä, joista juoksua 6km ja metsärälläystä loput. Saatiin yksi puolihallittu kaatuminenkin mukaan, kun kulman takana olikin aitaamattomalla pihalla iso koira irti. Se alkoi haukkua, ja niin alkoivat omatkin, mutta karjaisulla hiljenivät ja jatkoivat eteenpäin menemistä. Vieras koira alkoi sitten haukkuen tulla kohti, ja siitähän omat kilahtivat. Vieras koira näki parhaakseen lähteä pakoon, ja koska hiekkatiellä en saanut vetoromppeet päällä olevia koiria normaalisti pysähtymään, vaihtoehtoina oli joko päästää koirat vieraan iholle ja repiä ne sitten mukaan, tai kaatua selälleen ja juntata jalalla kantoon vastaan. Tein jälkimmäisen ja omat häkeltyivät niin, että lopettivat haukkumisen ja kiskomisen ja tulivat hyvin kiltisti ilman ongelmia mukaan kun nousin ja lähdin takaisin. Hölmöt.
