Rajasaari

Melkein hävettää kun tulee treenattua niin vähän, mutta vain melkein. Pitäähän sitä taukoa välillä pitää, eikös? Eilen kotitalon parkkiksella vähän seuruutuksia, jättöjä, kaukoja, luoksetulon pysäytystä sekä 1½min piilopaikkamakuu, olipahan motivaatio kohdillaan vaikka palkkana olikin vain nappulaa. Luoksetulon pysäytys oli ekalla kerralla valuva ja hidas, tokalla kerralla vauhtia oli hölkän verran mutta pysäytys hyvä.
Männäviikolla käväistään eläinlääkärissä tarkistuttamassa virtsa- ja veriarvot, koska jätkä tuntui olevan levoton ja mm. virtsasi alleen eräänä päivänä. Ei sieltä mitään löytynyt, ja nyt koira onkin ollut viime päivät ihan normaali. Vaan onpahan nyt tutkittu.

Ohessa tämänpäiväisiä otoksia Rajasaaresta.

Dynaaminen voimakaksikko

Tänään lenkkeiltiin uuden hienon mittatilauspannan ja lainasheltin kanssa oikein urakalla. Kymmenen jälkeen lähdettiin ja neljän pintaan oltiin kotona. Lenkkiin sisältyi paljon jäällä juoksentelua, Rajasaarta ja kaupunkipörräilyä. Rajasaaresta löytyi viisivuotias leikattu uroskelpie leikki- ja painikaveriksi. Myöhemmin löytyi taas joku Ykän mielestä tosi ärsyttävä nuori uros, jota piti kurmuuttaa. Siihen puutuin heti. Tokalla saarenkiertämiskerralla ei sillekään tarvinnut sanoa mitään, koska uros pysytteli omistajansa luona paikoillaan.

Tutut nuoret urokset on kivoja, samoin leikatut ja itsevarmat. Toivoakseni iän karttumisen myötä Yksäkin oppii antamaan vieraiden nuorten urosten olla. Eihän niistä tykätä tarvitse, kunhan antaa olla. Saa sanoa jos ei halua niitä selkäänsä, mutta liika on liikaa. Ja useimmiten tosiaan seuraavalla tapaamiskerralla/vähän ajan päästä leikki voikin alkaa ja kaikki on ok.

Ollaan me menneinä päivinä tehty vähän esine-etsintöjäkin. Toisin sanoen sekä etsitty avaimia/lapasia hangesta että lapasia taloyhtiön ullakolta. Koira toimii hyvin vieraassa, kolisevassa sisätilassakin ja uskaltaa mennä pimeisiinkin paikkoihin etsimään.

Uusi päheä panta, jonka seurana on toki valkea hihnakin

Ikinä oo missään ollut

Paljon on lenkkeilty, eipä muuta. Asennoitumisen vaihdos auttoi hirveästi, nyt kävellään nätisti vierellä hihna löysällä ilman mitään mutinoita. Vähän on kiihtymistä jos pitää koiria ohittaa, mutta useimmiten päästään ohi pelkällä kyyläämisellä. Kunhan en itse höpöttele turhia tai sählää muuta.

Iltapissitysten sijaan on taas otettu iltalenkit käyttöön, eli nyt normaaliin harrastuksettomaan päivärytmiin kuuluu ½h aamulla, 1h koulun jälkeen ja 1h illalla, vaihdellen toki päivän yms. mukaan. Ja meillä lenkit ovat tosiaan ihan kävelyä eikä löllöilyä, eli pikaisella matikalla heitetään sellaiset ~15km päivä. Jos siis vain kävellään eikä esimerkiksi pyöräillä tai juosta. Mahdollisuuksien mukaan erilaisissa maastoissa ja vapaana, mutta kaupungissa kun elellään niin suurin osa hihnassa.

Tässä kuitenkin kuvasaldoa siitä kuinka holsku ei ole siis niin ikinä päässyt yhtään mihinkään ja on tylsää ääääääääää.

Talviuiskenteluja

Eipä kyllä pääse tosiaankaan holskun kanssa tylsistymään. Joskus vuosi sittenhän se yritti hihnassa ollessaan hypätä kivimuurin päälle, mutta muuri olikin todella kapea ja toisella puolella kolmen metrin pudotus. Tänään se sitten keksi että olisi hyvä idea käydä uimassa avannossa. Monesti aiemminkin menty ko. paikan ohi, laiturin nokkaan on tehty virtaus jotta pysyy jäätymättömänä avantouijia varten. Eikä ole ennen Yrskää yhtään kiinnostanut mennä edes veden lähelle. Tänään molskahti. Hetken odotin josko pääsisi itse ylös, mutta ei päässyt kehujenkaan siivittämänä. Ryömin sitten jäänreunalle ja kiskoin koiran pannasta ylös. Ei siinä sen ihmeempiä hätäilemisiä.

Nyt erityisopettelussa oma rauhallisuus kaikissa tilanteissa, erityisesti muita ohitettaessa. Olen palannut lomalta takaisin arkeen, ja hihnakäyttäytyminen on huonontunut melkoisesti. Häpeä ja kiukku romukoppaan ja uudella asenteella liikenteeseen, sillähän siitä selviää. Mennään vaikka joogaan jos ei muuten kierrokset omistajalla laske.

Lähetin Yksän viime vuoden tokotulokset Holskuliiton Vuoden Tokokoira -kisaan, saa nähdä miten käy! Äkkilaskemalta olisi jotakuinkin 32p tiedossa.

Hallitokoiluja ja Rajasaarta

Eilen lyhykäiset hallitreenit häiriödobbereiden kanssa. Vähän treenitaukoa takana niin johan oli kivaa! Palkkana kainalopallo ja siankieltä. Alkuun tosi kivan oloista lämmittelyseuraamisia vähän joka suuntaan, myös peruutuksia. Saksalaiset täyskäännökset voisi ottaa takaisin ohjelmistoon, että saisi lisää vaihtelevuutta seuraamisiin. Liikkeestä maahan putosi hyvin, mutta oli vähän nostanut kyynäriä kun käännyin. Käskin takaisin maahan ja kiersin takaa sivulle, pysyi. Liikkeestä seiso ok. Tasamaanouto kiva sekä puu- että metallikapulalla, ehkä vähän hidas palautus. Lyhyt piilopaikkamakuu, vilkuilin välillä. Jossain vaiheessa heitti lonkalle ja haisteli maata aika intensiivisesti, älähdin ja oli sen jälkeen tosi skarpisti korvat pystyssä.

Sen jälkeen tunnistusnoutoa, taas laatikollinen vieraita kapuloita. Ensin toi väärän, käskin takaisin etsimään. Nyt kielsin väärien nostamisesta, ja löytyihän se oikea. Seuraavalla kerralla haisteli kunnolla ja toi oikean.

Tässä välissä koira hetkeksi autoon lepäämään, kun treenailin vähän lainashelttiä. Lopuksi Ykä taas kehiin hyppynoudon merkeissä. Este ~65cm. Hyppäsi, nouti, kiersi esteen. Uudestaan palkatta, nyt kannustin hyppäämään heti kun oli saanut kapulan suuhunsa, ja hyppäsipäs. Sitten este 80cm:iin ja uudestaan, nyt meni niin hyvin että lopetettiin treenit siihen.

Rajasaaressa ollaan käyty nyt aika monena päivänä. Ykällä on mennyt siellä lujaa, mutta alkuriehunnan jälkeen löytyy se oikea vaihe ja joku sopiva paini/juoksukaveri. Sitten ei tarvitse enää haukkuakaan niin paljoa. Nuoret pyrkyriurokset ovat vähän kovempi pala, kun eivät jätä rauhaan ja yrittävät selkään.

Ääniherkkyydestä

Käytiin uudenvuodenpäivänä neljän aikoihin lenkillä. Jo silloin räjähteli, ja Yrjänähän meni sitten ihan lukkoon. Ei kelvannut nami ei mikään. Ei siinä auttanut muu kuin vaatimalla vaatia ettei rynnimällä edetä vaikka kuinka pelottaisi.
Sisällä sama homma jatkui, vaikka vieraana olleet koirat eivät olleet moksiskaan. Kamala läähätys, tärinä ja pamahdusten tarkkailu. Ei sentään juoksennellut ympäri kämppää.

Aikani sitä katseltuani päätin että ei tästä mitään tule, mennään juoksemaan pahimmat höyryt pois. Seitsemän pintaan heitin koiralle valjaat niskaan ja kaivoin pyörän lumihangesta. Nyt paukkui jo enemmänkin, ja Ykän pää pyöri puolelta toiselle koko ajan. Kerran taisi yhdellä suoralla päättää lähteä armageddonia pakoon ja nykäisi oikein kunnolla eteenpäin. Iskin jarrut pohjaan ja karjaisin pysähtymiskäskyn, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti.

Pointtina tässä se, että Ykä joutui pelon sijaan keskittymään muihin asioihin, tässä tapauksessa juoksemiseen ja oikealla kohdalla pysymiseen. Ja se että sai kulutettua energioitaan pois niin ettei se jaksaisi enää reagoida ääniin.

Huhkimisen jälkeen takaisin sisälle ja syömään. Ruoka katosi hujauksessa. Koira läsähti lattialle kuorsaamaan eikä ollut enää moksiskaan minkään maailman paukkeesta koko loppuiltana, edes puoliltaöin. Yöllä kyllä ei pihalle mentykään. Namit maistuivat ja niiden eteen tehtiin olkkarissa vähän hommiakin. Seuraavana päivänä käytiin vähän pellolla juoksemassa; sielläkin välillä vielä pamahteli, mutta Ykä ei edes huomannut. Kaikki oli tosi kivaa ja nastaa ja häntä heiluu ja jee.

Tämän vuoden lisätavoitteena etsiä esimerkiksi ampumarata ja mennä sinne hyörimään. Eiköhän tässä vielä päästä takaisin siihen pisteeseen, että voidaan treenatakin paukkeessa.