Oma on pätevä

Ykä on jo ihan hyvässä kuosissa, särkylääkkeet jätettiin kokonaan pois kun ne aiheuttivat loppuvaiheessa oksentelua. Se on jo päässyt lyhyemmille lenkeille mukaan ja ollut hyvin iloinen pieni eläin. Metsä- ja peltolenkeillä se on aluksi valjaissa ja pitkässä liinassa, mutta saa jo alkuverkan jälkeen juosta vapaanakin. Ainakaan toistaiseksi ei ole kipuilua ilmennyt. Ensi viikolla pitäisi varata toukokuulle fysioterapia-aikaa, jotta näkee missä mennään. Jos nyt ainakin kesä vielä otetaan löysin rantein ja aletaan miettiä mahdollisia treenikuvioita sitten syssymmällä.

Ykän saikkuillessa olen keskittynyt Omaan. Oma on todellakin osoittautunut oikein päteväksi harrastuskoiraksi! Arjessa se on välillä täysääliö, mutta kentällä se loistaa. Eilen käytiin kisanomaisissa rally-toko -treeneissä, joissa tehtiin allaolevaa rataa:

Videolla on eka kiekka, jolla välillä palkkasin koiraa. Kaikki muut meni ihan nappiin, mutta Omalle tuli joku aivohalvaus 4. tempun kohdalla ja se yritti kävellä mun jalan läpi perusasentoon... tästä olisi ilmeisesti kuitenkin tullut täydet pisteet kun liike onnistui lopulta, mutta uusin sen kuitenkin treenin vuoksi kun uusimisen mahdollisuus oli. Ekalta kiekalta siis 97/100pts, tokalta 77/100pts kun tuli jotain yksittäisiä kömmähdyksiä. Mm. liikkeestä maahanmenossa istui ensin ja 6.:n istumisessa pyöri mukana perse maassa (uusin). Molemmilta kierroksilta olisi kuitenkin tullut hyväksytty tulos, joten ei se kai auta kuin alkaa tiirailla virallisia kokeita. :---D kyllähän Omalle nyt RTK1:n saa heittämällä.

Ostin Omalle myös tälle kaudelle agilitylisenssin, jotta T pääsee siinäkin lajissa tahkoamaan tuloksia. Näillä näkymin kesän ainoat treenit ovat agilitya - ei yhtään huono sekään! Ihan superihanaa, että tulee kesä ja on lämmintä.

Oman kanssa ollaan käyty myös tokotreeneissä hyvin ahkerasti, tämän merkinnän kuvat otti Hanna El-Khouri. Tokohommissa pitää muistaa olla käyttämättä apueleitä, rally-tokossa asialla ei ole minkään valtakunnan väliä joten siinä mieluummin käytän. Kuten videolta hyvin selvästi näkyy. Vielä kun saisi hankittua Omalle oman metrisen treenigripin, elämä olisi hyvää. Pitäisi olla kapeampi ja sähkönsininen.

Kuulumisia ja shelttien kanssa puuhailua

Vean viralliset kuvaukset eivät olleet kovin kiva kokemus, mutta näillä mennään ja Kennelliiton lopullista päätöstä odotellaan. Kuvauksia kyllä jännitettiinkin ihan huolella. Onneksi Vea ei ole mitenkään oireillut kyynäriään, joten sen kanssa jatkettaneen harrastuksia samaan tahtiin kuin aiemminkin. Lihaskuntoon, -huoltoon, lisäravinteisiin ym kiinnitetään huomiota jo nyt. Lisähuomiota pitää alkaa osoittaa lämmittelylle ja jäähdyttelylle. Ja jahka Ykä selviää lepolomastaan, se ja pikkusisko alkavat käydä säännöllisesti, kuukausittain, fyssarilla. Ykä kuntoutuksena, Vea varmuuden vuoksi.

 Alan hiljalleen päästä yli tuomiopäivätuomiosta ja tajuta, ettei elämä lopu tähän. Mitään ei ole kirjoitettu kiveen, ja vain aika näyttää, mitä pystytään harrastamaan ja mitä ei. 5,5-vuotiasta, aktiivista koiraa ei viitsi siirtää suoraan sohvakoiraksi, eikä se olisi järkevääkään. Syksyllä varmaan jatketaan hakuharrastusta, sitä on tähänkin mennessä tehty ilman kisatavoitteita. Haussa Ykä saa juosta vapaana mettässä ja käyttää nenäänsä, mikäs sen kivempaa. Hajujuttuja me nyt muutenkin ajateltiin alkaa tehdä enemmän; alustavasti olen pistänyt lomalaisen etsimään kanelinhajuista purkkia, ja sekös on tulevasta huumekanelikoirasta ollut sikakivaa. Periaatteessa voidaan joskus kisata tokossakin, jos nyt siltä näyttää - niitä mekaanisia liikkeitä ei vaan harjoitella kisat mielessä, mutta muutahan voi tehdä ja perseillä menemään miten tykkää. AD-kokeeseen ei mennä ja lopetetaan muutenkin kokonaan pyörän vieressä hihnassa juoksutus.

Ykällä on nyt viikko pakkolepoa takana, ja se kestää sen kyllä siedettävän hyvin. Toki siitä huomaa pissalle vietäessä, että energiaa on kasautunut, mutta ei se mikään järjetön, seinille sinkoileva kumipallo ole. Sisätiloissa aika pitkälti vaan nukkuu ja syö kongeja. Rimadyl pitää kivut aisoissa, joten Ykä on melkolailla oma häntää heiluttava itsensä. Vielä mennään 1-2vko pakkolevolla ja lisätään sitten hiljalleen liikuntaa.

Toinen holsku on ollut mietinnässä jo useita vuosia, ja alunperin oli tarkoitus ottaa se sitten kun olen kisannut Ykän huipulle ja voin kunnolla keskittyä vain yhteen kisakoiraan kerrallaan. Muuttuneet olosuhteet ovat pakostakin laittaneet miettimään pennuntulon aikaistamista, mutta ainakaan mitään ei ole tapahtumassa tämän vuoden puolella. Ensi vuonna ehkä, jos tulee eteen joku aivan käsittämättömän hyvä pentue, josta on vain pakko saada koira, mutta muuten ei silloinkaan. Onneksi on varaa valita eikä uuden koiran hinku ole mikään hillitsemätön. Viisi koiraa kerrostalossa kuitenkin on jo aika paljon.

SHELTIT

Mutta onneksi näitä koiria riittää jo nyt, vaikka yksi olisikin saikulla! Tokokurssi jäi Ykän osalta kesken, joten jatkan sitä Oma-sheltin kanssa. Ken tietää, ehkä kisaan Oman tokovalioksi. Oli ihan hauskaa ohjata välillä toistakin koiraa, ja Oma olikin tosi pätevä pakkaus. Vielä on paljon treenattavaa ALO-luokkaa varten, mutta Omalle ei kyllä olla niitä liikkeitä opetettu alunperinkään... onneksi pikkumerle on sikamaisen ahne. Sillä on todella näyttävä seuruutus ja se osaa jo suht hyvin hakeutua perusasentoon. Luoksepäästävyys ok, nousi seisomaan, mutta ei tätä olla ikinä tehtykään. Paikkamakuu ryhmässä (eka ikinä!) onnistui tosi hienosti, pitää treenata perusasennosta makuulle menemistä ja sieltä ylös nousemista. Paikkaistuminen olikin jo haastavampi, kun kauempana haukkui joku tyhmä koira ja Oman piti kommentoida sitä. Mutta eipä me nyt ehkä suoraan EVL:ään ollakaan menossa. Liikkeestä istuminen aika kiva isoilla avuilla! Liikkeestä maahanmeno vaikeampi kun koetin olla pyllistelemättä. Liikkeestä seisomista pitää myös treenata lisää, käskynä "SHHH" joka on sillä agilityssakin. Kuulemma kokeissa saa olla noinkin epämääräinen käskysana?

Noudon alkeita aloitettiin naksulla, koska Oma lähes ikinä ota mitään esineitä suuhunsa eikä varsinkaan tuo mitään. Eli namia sai aina, kun nenä kosketti kapulaan. Merle hoksasi aika hyvin jutun juonen.

Luoksetulo oikein hieno, hieman apuja että tuli oikeaan asentoon sivulle. Ja välillä hölmö ei taida oikein hiffata, että "TULE"-käsky on sille. Mutta sitten kun tajuaa, niin sieltähän tullaan hippulat vinkuen.

Agilityssa T ohjaa Omaa ja minä hölmöilen Nikan kanssa. Nikaa on ollut tosi kivaa ohjata, tällaisen nyypänkin, joka ei tajua agista hölkäsen pöläystä eikä muista ratoja kolmea estettä pidemmälle. Ei se onneksi soopelimummua haittaa, se yrittää parhaansa ja minulla on mukavaa kun saan hihkua ja hillua.

Huonoja uutisia

Eilen Ykä vingahteli vähän oudosti, mutta oli tokotreeneissä tosi pirteä ja iloinen oma itsensä. Illan mittaan tilanne paheni ja aamulla lähdimme päivystykseen, kun kiljahtelulle ei tullut loppua. Koiralla on mahdollisesti välilevytyrä, tai muuta nikamien ahtauteen ja hermopinteisiin liittyvää. Kuvauksissa 2010 sen selkä oli ok, 2013 elokuussa se kuvattiin uudelleen ja lannerangasta löytyi ahdas nikamaväli, joka oli aiheuttanut kipua ja käytösongelmia. Hoidolla ja fysioterapialla se saatiin suhteellisen hyvään kuntoon, mutta nyt tila jälleen romahti ilman mitään selvää traumaperäistä syytä. Joko vanha ahdas nikamaväli säteilyttää kipua rintarankaan tai siellä on joku uusi ahtauma, joka tapauksessa keskiselkä oli arka ja rintaranka selvästi kipeä.

Nyt kaikki menee tauolle ja Ykä on kaksi-kolme viikkoa häkkilevolla sekä Rimadyl-kuurilla. Tämän jälkeen katsotaan asiaa uudelleen, josko liikuntaa tosi hitaasti lähtisi lisäämään. Fysioterapiaa pitää ehdottomasti jatkaa, mahdollisesti tiuhempaan tahtiin kuin aiemmin. Jos oireet jatkuvat, pitää harkita magneettikuvausta. Muuta en nyt oikeastaan haluaisi edes miettiä.

Alan joka tapauksessa olla aika varma siitä, että lepokauden jälkeen Ykä jää harrastuksista ja kisaamisesta varhaiseläkkeelle, ettei selkä rasitu yhtään enempää kuin on tarpeen. Se on suuri harmi kun ottaa huomioon sen, kuinka aktiivinen Ykä on ja kuinka paljon se harrastuksista tykkää, mutta terveys on tärkeämpää. Se on kuitenkin perheenjäsen eikä mikään leikkiväline. Toivoakseni se saa elää pitkän ja hyvän loppuelämän kaikesta huolimatta.

Tänään kävin Vean kanssa 2,5h kävelylenkin, kun oli vain pakko tuulettaa päätä eikä Ykää saanut ottaa mukaan. Lopputokokurssin käyn luultavasti Oman kanssa. Onneksi perheessä on muitakin nelijalkaisia (ja joku kaksijalkainenkin), jotka auttavat jaksamaan.