Tavoitteiden pohdiskelua

Joulupyhät rellestettiin mökillä paukkupakkasissa. Kuvia tulee jahka kuvia tulee. Kova oli meno ja Ykä murisi taas keppiriepotuksissa puolitutuillekin. Hieno eläin. Jossain välissä tehtiin vähän kotipihatokoiluja pitkän tauon jälkeen. Piilopaikkamakoiluja, seuraamisia, luoksetulon pysäytystä + eteen tiivistämistä erikseen, liikkeestä seiso ja maahan. Jätkä oli ihan into piukeana koko ajan, kun kerrankin pääsi töihin.

Tänään syödään nakkia aina kun pamahtaa. Edellisinä vuosina Yksä ei ole ollut tulitteista moksiskaan, mutta pelataan varman päälle tuon orastavan laukausarkuuden takia.

Tämän vuoden saavutetut tavoitteet:
- kyynär-, lonkka- ja selkäkuvat
- TK1
- AVO korkattu (2 x AVO3)
- BH
- MH-luonnekuvaus

Ensi vuosi?
- AVO1
- mahdollisesti syksyllä VOI:n korkkaus, kesän Ykähän on hoidossa
- luonnetesti loppuvuodesta
- lisää pk-lajien treenausta (viesti, jälki) ja tottishommia, jos sitä vaikka joskus eksyisi pk-puolellekin kisaamaan

Some bitches call us dogs

Keskiviikkona oli vika tokokerta ennen talvilomaa. Kovilla pakkasilla ei pahemmin ulkona treenailla. Tai työrodut treenaa, mutta muut eivät oikein. Uudelleen ryhmiin taas jahka lauhenee, sitä ennen satunnaisesti missä nyt vain treenejä on. Saatiin joululahjaksi edellisessä merkinnässä näkyvä päheä Hurtan heijastinpanta.

Tänään piti lähteä vetämään kelkkaa, mutta iski päälle sellaiset pakkaset että eipä menty. Siispä ex tempore uudelle hallille pikatreeneihin. Jätkä oli ihan kierroksilla (iih viih viih), olihan paikalla Annika eli yksi Yrjänän lempi-ihmisistä. Työmoodi löytyi kun koira tajusi, että mulla on nakkia ja pallo. Ihan älyttömän kivat treenit, myös liikkeestä maahanmeno meni hienosti! 2min piilopaikkamakuu, AVO-hyppy, tasamaanouto ja hyppynouto oikein mainioita.

Hyppynoutoja hierottiin sitten vielä enemmän, kun kerran oli mahdollisuus korottaa estettä. Ensin ~65cm. Meinasi juosta ohi, mutta älähdin. Palasi sivulle, otettiin uudestaan. Kannustuksesta hyppäsi kapula suussa takaisinkin. Otettiin kerta ilman kannustuksia, ja meni niin hyvin, että uskalsin korottaa ~80cm:iin. Ja jätkähän haki kilon kapulan ihan tuosta noin vaan. Sitten juostiin pallon kanssa ympäri hallia ja hihkuttiin.

Lopuksi huomasin, että seinustalla oli laatikollinen tunnareita. Minulla myös sattumoisin oma mukana. Kippasin puolet laatikosta lattialle ja heitin oman sekaan. Ensin Yksä oli ihan kujalla ja toi mitä sattuu. Sitten puutuin väärien nosteluun älähdyksellä. Johan löytyi. Seuraavalla kerralla oli jo erittäin pätevää nenätyöskentelyä. Sitten kaadoin loputkin vääristä tunnareista lattialle, eli niitä oli varmaan kuutisenkymmentä. Nyt oikein näki, että koira oli tajunnut jutun juonen ja haisteli kaikki rauhallisesti läpi ennen kuin nosti ja toi oman. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun hain Yrjänän kotiin. Herranjestas. Myös sadas toko-tag!

Suolistotulehdus ja siitä selviäminen

Saatiin lahjaksi hieno heijastinpanta

Su-ma -yön jätkä herätteli puolen tunnin välein, että nyt pihalle tai ripuloin lattialle. Sama rundi jatkui ma-ti -yönä. Melkein pelkkää vettä vaan tuli ulos. Tehobacteilla ei mitään vaikutusta. Toko jätettiin suosiolla välistä, vaikka Yksä näytti muuten olevan oma pirteä itsensä. Eilen tuli sitten (kirkasta) vertakin ulosteen mukana, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Suolistotulehdus, saatiin lääkkeet ja jo saman illan aikana alkoi näyttää paremmalta. Riisi-seiti-piimä -seosta (ja tehobactia) ruoaksi vielä pari päivää, jotta vatsa kunnolla asettuu. Viime yönä jopa nukuttiin! Tänään siis ryhmätoko taas kutsuu, onkin viimeinen laatuaan.

Painoa oli muuten jälleen 26,3kg. Näköjään on hyvin hallinnassa tämä leikatun koiran kunnon ja painon ylläpito: runsaasti energiapitoista ruokaa + lisukkeita + luita ja runsaasti erilaista liikuntaa.

Lähijärven jäällä ollaan käyty juoksemassa melkoisesti kun kerran jäätynyt on. Yrjänän mielestä se arvatenkin on parasta ikinä.

Itsenäisyyspäivän kokeet

Emiel piirsi

Ihan ykköstä ei tullut, mutta eipä se mitään. Koira kuitenkin toimi himppusen paremmin kuin viime kokeissa ja tulihan sieltä vähän enemmän pisteitäkin. On taas enemmän kokemusta AVO:sta.
Kokeet semilämpimässä parkkihallissa, tuomarina Harri Laisi. Tuomari vielä lopuksi kehui että onpa hieno hollantilainen.

Paikalla makaaminen, 5. Jäi maihin kivasti, mutta oli kuulemma noussut istumaan heti kun olin päässyt näkösuojaan. Maassaollessaan oli ollut levoton, istumassa vaan olla möllöttänyt korvat pystyssä.
Seuraaminen taluttimetta, 9. Seuraaminen on kivaa jee!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 0. Jäi seisomaan, vaikka yritin antaa toisenkin käskyn. Katteli vaan että "mitä sä huudat siellä :(". Ollaan liikaa hinkattu seisomista. Kehästä päästyä tein pari kertaa ja koira putosi maahan nopeasti että läts vaan ja häntä heilui.
Luoksetulo, 6. Ekasta käsimerkistä hidasti vauhtia, tokasta pysähtyi. Eli ei kyllä lähellekään merkkitolppaa. Loppuosuus tosi hieno. Mutta hei - pysähtyi!
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10. Että siitäs saitte sitten nii.
Noutaminen, 8½. Hidas, vino?
Kauko-ohjaus, 5. Koira katteli lamppuja. Toka istuminen tökki, siihen tarvittiin lisäkäsky.
Estehyppy, 10. Ykä pysähtyi esteen eteen ennen kuin hyppäsi, mutta ei siitä näköjään rokotettu.
Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 132,5, AVO3.

Äsken hankitreeniä rentoutukseksi, eli koira ja omistaja rämpimään melkein puolimetrisessä umpihangessa. Holsku loikki kuin kauris ja oli iloinen.

Show me the meaning of being lonely

Vikat ryhmätreenit ennen maanantaisia kokeita. Seuruutukset vietikkäitä mutta vähän vinoja. Pitkästä aikaa täysipitkä piilopaikkamakuu, eli 3min. Pakkasta oli ehkä -5 astetta. Pysyi hienosti ja suorassa!

Tasamaanouto, AVO-hyppy ja kaukot ok. Pitää vaan noudossa ja hypyssä itse muistaa olla pienessä haara-asennossa: koira jää liian kauas jos ei saa etujalkojaan minun jalkojeni väliin. Jätöissä keskityttiin seisomiseen ja maahanmenoon. Seisomisessa tuppaa karkaamaan syrjään, kun palaan. Tätä lähdettiin korjaamaan sillä, että rauhoitan koiran silitellen seisomaan, käyn edessä ja palaan sivulle silittelemään ja kehumaan. Sitten käyn edessä ja takana ennen kuin palaan sivulle, ja siitä seuruutuksen kautta superpalkka. Pysyikin paremmin.
Seisomisia hinkattiin sitten niin kauan, että liikkeestä maahanmenossa jäi aina seisomaan. Tätä korjattiin siten että pallo putosi heti, kun koira meni oikeaan asentoon. Alkoikin vaikuttaa ihan pätevältä.

Toinen kokeita ajatellen hauska juttu oli se, että Ykä oli viime treeneissä ihan unohtanut, mitä luoksetulon stoppi tarkoittaa. Se vaan juoksi läpi ja heilutti häntää että pallo tänne, tai meni maahan edettyään melkein kiinni minuun. Siispä tänään viimeiset avut siihen. Eli valumisista ei palkkaa, haen vain koiran ja vien sen takaisin. Kun pysähtyy käsimerkistä, en heitä palloa taakse vaan kehun rauhallisesti ja siirryn koiran viereen. Silittelen ja kehun paikalla pysymisestä, ja sitten heitän pallon taakse. Tällä konstilla saatiin ainakin lyhyellä matkalla tosi hyviä tuloksia.

Tästähän tämä, itsenäisyyspäivänä sitten ykköstulos taskuun ja takaisin koelomalle.