Tavoitteita ja tottista

Tavoitteet vuodelle 2014:

TOKO VOI1

Tätä yritettiin tänä vuonna neljä kertaa onnistumatta. Ratio oli 2 x VOI0 ja 2x VOI2. Mutta huono menestys ja koiran outo käytös voidaan suorilta pistää selkäkipuilun piikkiin, joten eiköhän me ensi vuonna saada tämä kummitus viimein kohdattua!

TOKO EVL
Ykköstulos olisi tietty kiva, mutta laitetaan tavoitteeksi nyt vaan EVL:n korkkaus. TK4 on loppuviimeisenä tavoitteena siellä jossain.

AD
Tänä vuonna ilmoittauduttiin jo, mutta se peruttiin jo mainittujen selkäongelmien vuoksi. Nyt, kun tilanne on tiedossa ja hoidossa, ei pyörän vierellä juoksemisessa luulisi olevan minkään sortin ongelmaa.

HAKUTREENIEN JATKAMINEN ENTISEEN MALLIIN
Koska miksi sitä nyt lopettaa kivaa treenaamista, vaikkei kisoihin päästäkään. Ja mielenkiinnolla seuraan myös Vean, tämän perheen tulevaisuuden toivon, haku-uran alkamista (ja tietty kaikkea muutakin, puoliso pääsee sen kanssa vielä vaikka mihin!

RALLYTOKO?
Sitten kun on saatu tokotulokset alta pois, voitaneen siirtyä keräilemään RTK-titteleitä! Alustavasti ollaan jo aloiteltu oikealla puolella seuraamisen treenaus.

TERVEENÄ PYSYMINEN
Tämä on ensi vuoden ensisijainen tavoite. Vältellään selkää rasittavia juttuja, jatketaan fysioterapiakäyntejä ja tarkkaillaan tilannetta jatkuvasti muutenkin.

--

TOTTIS

Lähtö tämän päivän treeneihin (vuoden vikoihin hallitottiksiin) ei mennyt ihan nappiin. Hississä huomattiin, että avaimet uupuvat, joten ei kun soittoa huoltomiehelle. Myöhästyttiin treeneistä vaivattoman 40min, mutta päästiinpä silti vielä halliin! Ykällä vinkuenergiaa riitti, koska nyt ei ehditty päästellä pahimpia höyryjä ulos ennen kentälle paukkaamista, mutta nopeasti se myös vaimeni. Alkuun lämpättiin seuruutuksilla, ja Ykällä oli vähän vaikeaa kun joku kolisteli vieressä estettä. Se yhdistää kovat äänet laukauksiin. Mutta siitäkin päästiin yli.

Kaukot lyhyeltä matkalta ihan ok, vähän epäpuhdas tekniikka mutta korjaillaan. Liikkeestä seisomista väännettiin vähän pienempiin palasiin jaoteltuna. Hyppynoutoa kokeiltiin in'n'out-tyyliin, eli varsinaisen hyppyesteen lisäksi esteen etu- ja takapuolella oli matalat lautaesteet. Tarkoituksena oli opettaa hyppytekniikkaa. Ykää lisäesteet vähän ihmetyttivät ja se taisi kiertääkin jommankumman, mutta varsinaisen esteen hyppäsi hienosti. Ekalla kerralla taisi vähän kolauttaa varvastaan, mutta kannattaisiko vähän katsoa miten hyppää. Kouluttajan avuilla hyppi sitten hienosti kaikki esteet putkeen molempiin suuntiin. Allekirjoittanut voisi kyllä oikeasti mennä sinne kapulanheittokurssille, kun heittelen sitä puupalikkaa ihan mihin sattuu... no, kaksi vikaa heittoa menivät sentään täydellisesti ja pitkälle. Lohduttaudun sillä. Lyhykäiset piilopaikkamakuut menivät ihan hyvin, vaikka estettä kolisteltiinkin vieressä. Pitäisi reenata lisää kokopitkällä ajalla.

Loppuun ruutu, josta sain taas vähän asiaankuuluvaa palautetta siitä, mihin kohtaan pysäytän sen elikon sinne tötsien väliin. Ykä kun tuppaa hakeutumaan ruudun oikeaan laitaan. Kouluttaja koklasi ja tietysti liike meni kerralla nappiin. Mutta treeniä vaan! Katselin alustavasti helmikuulle VOI-kisoja, joten pitää ostaa tunnarikapuloitakin. Tammikuu treenataan pihalla, helmikuussa sitten taas hallin lämpöön.

Piparihaaste!

Niin ja osallistuttiinhan me piparihaasteeseenkin!

Mökillä on lunta, Helsingissä ei

Voi tätä talvea kun ei lunta vain tule! Mökillä sentään oli kunnolla, ja siellä hurtat rymysivätkin oikein olan takaa. Hauskaa, että mökin pihalla Vean kanssa kahdestaan ollessa Ykä aina intoutuu leikkimään. Helsingissä on mustaa ja sateista, mutta käytiin silti ohjatuissa ulkotreeneissä. Ykä oli jotenkin aivan järkyttävän vireissään, samalla kentällä on käyty joskus aiemminkin ja koira kai muisti paikan. Sää oli kolea ja vihmainen, mutta holskulla on sellainen into päällä että se vuotaakin ihan tolkuttomasti... palkkanakin tosin oli upouusi narullinen geelipallo, joka oli taas enemmän kuin sata jänistä.

Perusasennosta eteen siirtyminen oli jotenkin aivan järkyn vaikeaa, piti tosi pitkään vaatia että sain hiljaisen siirtymisen ja täten palkattua. Siirryttiin sitten tekemään seuruutuksia kun ei viitsinyt hinkata liikaa. Pitkänmatkan luoksetuloissa holsku kyllä pinkoi niin että hippulat vinkui, eikä neliraajajarrutuksesta juuri ollut apua liukkaalla nurmella. Näistä reeneistä ei kyllä taida ollakaan juuri muuta muistikuvaa, muuta kuin että kivaa oli!

 

Viime viikolla pyörähdettiin hallilla omatoimitreeneissä, hinkkailtiin vähän niitä perusasennosta eteen ja takaisin siirtymisiä ja muita sen sellaisia. Ohjaaja tekee kyllä ihan omiaan heti kun ei ole kouluttajan tarkkoja haukansilmiä vahtimassa. Lauantaina päästiin onneksi työskentelemään ohjatusti halliin. Ykä oli jälleen kerran ihan järkyssä vireessä, ihan uskomaton ja ihana eläin. Alkuun lämppäriksi seuruutusta, sitten yksilöllistä häiriötreeniä, jossa koiran piti aluksi pysyä käskettäessä kontaktissa, vaikka kouluttaja nakkeli nakkeja ja heilutteli palloja vieressä. Ykä oli tässä aivan järkyttävän pätevä! Parin kiekan jälkeen vaikeutusta niin, että koiran piti seurata kontaktissa saman häiriön ohi. Ja Ykä loisti jälleen. Se on kyllä ollut todella mahtavassa vireessä viime aikoina, ei lahna ollenkaan! Toki tästä seuraa jonkinlaista ääniongelmaa, mutta mieluummin otan ääntelyn kuin matkalaukun.

ITUn tottisseminaari

Viikonloppu meni pätevästi kaksipäiväisessä tottisseminaarissa. Annoin aamulla varuilta Ykälle palan särkylääkettä, vaikka ei ollutkaan tarkoitus tehdä minkään sortin hyppyjä. Lähinnä ennaltaehkäisynä siitä, kun pitää kuitenkin maata autossa suurimman osan päivästä.

Aloitimme teoriaosuudella lämpimissä sisätiloissa ja siirryimme siitä kentälle. Alkuun kaikki 12 koiraa vähän lämppäsivät ja puuhasivat omiaan yhtaikaa, Ykällä oli tosi hyvä meno ja se oli todella iloinen, eikä ollut lainkaan kiinnostunut yhdestäkään vieraasta koirasta. Mutta eipä se treeneissä ikinä ole. ♥ Tehtiin lähinnä jotain lyhyttä seuruutusta, pujottelua ja muuta kepeää pelleilyä. Ekana päivänä ehdittiin heittämään kaksi kierrosta ja tokana yksi, ja sunnuntain päätteeksi kävivät vielä kaikki koirat pörräämässä kentällä yhdessä.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Aivan tolkuton treenimotivaatio ja uusia vinkkejä Ykän motivoimiseen. Se on niin korkealle koulutettu, että normihommat on sille tuttua ja tylsää kauraa. Siksi sen rutiineja pitääkin vähän rikkoa - esimerkiksi pudottamalla pallo seuruutuksessa kainalosta ilman palkkasanaa. Ykä oli aivan ihana kun se häkeltyi selkään putoavasta pallosta ja syöksyi sitten sen perään. Palkkasana saa Ykän skarppaamaan, joten sitä pitää vähän yllättää. Samoin sille pitää välillä pudottaa pallo silloin, kun sillä ei ole kontaktia ylöspäin. Normaalistihan pitäisi palkata vain kontaktista.

Toisekseen minun pitää yrittää tarkoituksella jättää koiraa seuruutuksen käännöksissä, eli kääntyä ilman hengitysapuja ja ottaa vaikka pientä spurttia pakoon päästäkseni. Tämän treenaus oli varsin jännittävää lumesta liukkaalla kentällä ja saksalaisia täyskäännöksiä tehdessä, kun kouluttaja huutaa että nopeammin, nopeammin... olisi pitänyt olla nastat kengissä

Ykällä oli aivan törkeän hauskaa ja se skarppasi älyttömästi, joten ei voi muuta sanoa kuin että kannatti käydä! Muita katsellessa oppi myös hyvin paljon, niistä teoriaosuuksista puhumattakaan. Onneksi meillä on niin hyvä kouluttaja! Lisäksi minun pitää kuulemma hankkia uusi harrastuskoira jotta pääsen kisaamaan pk-puolella, mutta se nyt saa vielä odottaa. :D

Movember-haaste

Sara haastoi meidät Movember-haasteeseen.

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin

Alempana ylvään Yrjänän harmaat herrasmiesviikset, ja täällä arvon naisväen vastaavat. En haasta ketään, koska kaikki tuttuni ja niiden äidit ovat luultavasti jo tehneet haasteen - mutta mikäli juuri Sinä et ole vastannut tähän, tee se nyt! Asia on tärkeä. 

Mutta mikä siis on movember?

Jokaisen vuoden marraskuussa Movember on vastuussa miljoonien viiksien ilmestymisestä miesten ylähuuliin. Jokaisen miehen viikset eli "Mo" auttavat keräämään varoja ja lisäämään tietoisuutta eturauhas- ja kivessyövästä sekä mielenterveydestä. Movember on riippumaton maailmanlaajuinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tavoitteena on saada aikaan pysyvä parannus miesten terveyteen.

Lähde: fi.movember.com

Syksy on koetellut laumaa, ja lähinnä täällä lenkkeilläänkin sateessa. Onneksi ketään ei liiemmin häiritse, ja aamulenkille saa sademanttelit päälle jos ei jaksa ennen töitä alkaa pestä koko kööriä. Aina kun mennään metsään tai pellolle juoksemaan, varsinkin isoilla mustilla on aivan järjetön meno päällä. Yleistä turvallisuutta parantaaksemme olemme viimein hankkineet kunnollisen Variocage-autohäkin. Kesällä sopii sitten reeneissä pitää takakonttia auki, eikä karvajalat kaikkoa horisonttiin. Tai pikemminkin etuile jonossa ja saavu hakumetsään omin nokkinensa...

Omalle ollaan koetettu tehdä kunnonkohotustreeniä pyöräilyn muodossa, jotta se on hyvässä kuosissa kevään agistarttia varten. Nyt se jaksaa vetää täysillä pari rataa ja on sitten ihan läkähtymäisillään. Ei se pyöräilystä juuri nauti, mutta aina ei koirilta kysytä. Ykäkin kävi heittämässä 5km pyörälenkin Nikan kanssa, ja voi jösses miten se koira näytti onnelliselta lenkin jälkeen! Se ei ole päässyt pyöräilemään selkävammadiagnoosin jälkeen, koska sillä on tapana innostua vetämään pyörää, ja se on nyt kiellettyä. Mutta hallinnalla mennään, vetämättä saa kipitellä.

You'd better work bitch

Parin viikon treenitauon jälkeen taas ohjatut hallitottikset. Alkuun holsku sai taas vähän aikaa päästää höyryjä metsikössä keskenään, sitten halliin. Vire ei ollut mikään maailman kovin, mutta ihan kivaa oli silti. PK-hyppynoutoa tehdessä Ykällä oli kyllä kova into metriselle esteelle, mutta se epäröi silti hyppäämistä. Hyppäsi kyllä kun käskettiin, mutta todella huonolla tekniikalla ja meinasi satuttaa itsensä. Ei otettu takaisinpäinhyppyä, vaan uusittiin hyppynouto matalammalla esteellä. Täten Ykä siirtyy ihan oikeasti tekemään vain tokokorkuisia esteitä, ettei tule mitään haavereita. Jos joskus kisataan haussa, opetellaan vinoesteet ja metriset sitten uudelleen. Siihen saakka tokohommia ja keväämmällä hakua ihan vain treenin ilosta, se on sopivaa puuhaa nuorelle papalle, jonka selkä on vähän pipi.

Ensi viikolla taas fysioon, joskus tämän kuun jälkeen voisi ehkä pikkuhiljaa katsella mahdollisia VOI-kokeita. Tai ehkä ennen sitä pitäisi ostaa esim. tunnarikapuloita, koska niitä Ykä ei ole nähnyt varmaan viime kokeiden jälkeen. Oho.

Joukkio on käynyt mökillä pörräämässä ja Ykä on välillä jopa näyttänyt siltä, että sillä on vahingossa välillä ihan kivaakin Vean kanssa. Ähääs!

Ykä 5v, rotupohdintaa ja treenejä

Toissapäivänä Vea täytti vuoden ja eilen oli Rochallorin hävittäjälentuepentueella 5v-synttärit! Onpa sitä ollut pitkän aikaa omistanut holskun, ja tälle matkalle on ehtinyt kertyä jos jonkinmoista. Sekä positiivista että negatiivista. Kertaan alkuun vähän pohdintoja ja listaan loppuun lyhyesti treeneistä.

 Ykä 5v

Viimeisin uutinen Ykän veljellä todetusta spondyloosista pakotti miettimään joskus tulevaisuudessa tulevan pennun rotua. Ykän omat selkäongelmat aiheuttavat pientä päänvaivaa ja estävät sen, että koiran kanssa voi tehdä mitä tahansa - asia, josta olen holskuissa erityisen paljon pitänyt. Ykän vanhetessa tulee joskus kolmen-neljän vuoden päästä aiheelliseksi uuden harrastuskoiran hankinta. Tähän mennessä olen ajatellut sen olevan takuuvarmasti lk holsku, jollei Suomesta niin ulkomailta sellaisista linjoista, joilla pääkoppa kestää. Mutta edes hyvä hermorakenne ei auta jos koira on fyysisesti mäsä. Ja jos ongelmat tulevat vasta viiden ikävuoden jälkeen selville, vanhempien nuorena kuvaaminen ei juuri auta. Pitäisi ottaa koira vain vanhoista vanhemmista ja tsekata vielä sekin, että näiden vanhemmat ovat olleet vanhoinakin hyvässä kunnossa. Ja sen lisäksi pitäisi vielä saada oikeanluonteinen pentu. Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä, ja joinain heikkoina hetkinä jopa mietin (oman) koiraharrastuksen lopettamista. Koiria tässä taloudessa tullee aina pyörimään, mutta tällä hetkellä ratio on 3-1 puolison hyväksi.

On vaikeaa lähteä miettimään muita rotuja kuin sitä, jota piti Ainoana Oikeana, mutta haparoivan pohdinnan alla ovat tervu, bc ja lk collie. Pitkäkarvaisista en tosin ole juuri koskaan pahemmin perustanut, mutta malikka ei kiinnosta, enkä aiemmin edes miettinyt bortsua. Bc ei kyllä edelleenkään ole kovin korkealla listalla, se ei ole koskaan iskenyt minulle rotuna enkä usko että se luonteensakaan puolesta olisi minulle niin sopiva. Lk collie nyt sinänsä sopisi tähän sekalaiseen seurakuntaan, mutta sitä en tiedä riittääkö niissä tarpeeksi haluamaani potkua. Kaipailisin kuitenkin holskun kaltaista jokapaikankoiraa, joka tekisi kaiken sata lasissa. Koiran pitäisi olla itsevarma, ehdottoman äänivarma, rohkea ja nopea. Sen pitäisi kestää painetta ja olla hyvin ohjaajapainotteinen ja miellyttämisenhaluinen. Lisäksi olisi kiva jos se olisi suht helppo arjessa eikä ihan heti tuhoaisi koko taloa jos sen kanssa ei päivään tee mitään... no, onneksi tässä on vielä rutkasti aikaa pohtia ja puntaroida. Ei sitä tiedä jos kohdalle osuu tulevaisuudessa joku todella ässä holskupentue ja siinä sitä taas likkaa viedään kuin sikaa markkinoilla.

Ykän kanssa tehdään kaikkea sen hyvinvoinnin rajoissa, EVL:ää ei päästä tänä vuonna korkkaamaan mutta eipä noilla tokojutuilla nyt niin kiirus ole. AD-koekin jäi välistä pitkän rimadyl-kuurin takia, mutta vielä on ensi vuosi aikaa ennen kuin yläikäraja menee umpeen. Hausta tuskin tullaan koskaan saamaan ykköstulosta, mutta eipä se estä treenaamista ja haaveilemista. Tärkeintähän kuitenkin on, että Ykän mielestä haku on ihan parasta.

HAKU
Kauden vikat hakutreenit olivat viikko sitten, tarkoituksena pitää oikein kivaa ja jättää koirille talveksi hautumaan hyvä mieli. Ykällä tehotreenissä ohjaajan kuunteleminen pistolta palattaessa, koska jollakulla on tapana jatkaa rataa eteenpäin itsekseen ja tulla sieltä sitten takaisin siitä mistä sattuu huvittamaan... Eli koira pistolla pöpelikköön, ja keskilinjalta lähti ukko juoksemaan minkä ehti toiselle puolen rataa. Kutsuin Ykän takaisin ja lähetin risteilynä suoraan ukon perään. Maastosta johtuen Ykä ei parin ekan maalimiehen pakoonjuoksua nähnyt, vaan joutui jäljestämään nämä vahvan hajun perusteella. Mutta hitto että oli koiralla kivaa! Tällaisia tehtiin kolme-neljä kappaletta, vikana maalimiehenä T. Seuraavissa treeneissä keväällä sitten jotain muuta, ettei koira opi tekemään lyhyitä pistoja ja odottamaan, että maalimies juoksee toiselle puolen keskilinjaa.

TOTTIS
Sunnuntaina maneesitottis, jossa jo paikalle saapumiseen otettiin uusi asenne. Samaa käytettiin aikaisemmalla kerralla kun olin paikalla pelkästään Ykän kanssa - eli Ykän pitää saada hetki ensin rällätä vapaana ennen kuin edes vaadin sitä tulemaan kanssani töihin. Tämä auttaa siihen ettei koira ole ihan niin kierroksilla hinkumassa maneesiin, ja treenien aloittaminen on helpompaa. Kun Vea oli autossa mukana, me hypättiin Ykän kanssa pois jo aiemmin. Molempia koiria tuntui helpottavan se, että ne tulivat paikalle eri aikaan. Treeneissä oli hyvä fiilis ja Ykällä kova meno, pallopalkka on ihana juttu. Paikallamakuu häiriön alaisena eli siten, että kouluttaja potki narupalloa maassa. Muuten Ykä pysyi ihan ältsin hienosti pitkän ajan, paitsi kun kouluttaja käytti Ykän palkkaussanaa :--D kävin palauttamassa holskun oikealle paikalle ja sitten pysyi hienosti.

Luoksetulon pysäytykset toimivat hienosti kun niitä vähän hinkattiin, pk-noudoissa (hyppy- ja vinoeste) vähän ongelmia siinä että kapula suussa pitää tulla se este toiseenkin suuntaan. Näitä tosin ei juuri treenatakaan selkäongelmien vuoksi, mitä nyt välillä muistutuksena.

Täyskäännöksiä vasemmalle treenailtiin niin paljon että alkoi ohjaajaakin pyörryttää.

Viilipytyt (niin vissiin)

Jonkun aivopierun seurauksena käytiin yhtenä sateisena arkiyönä tekemässä koirille jälkiäkin ruohokentälle. Enkä minä muistanut millaiset höyryjunakierrokset Ykä jälkitouhuista ottaa... eka jälki meni hirveän säädön saattelemana ja n. 95% apunameista jäi sille tielleen. Toka jälki oli pidempi ja vaikeampi, ylitti hiekkatien pariin otteeseen ja kävi siinä jotain hulluja koiranulkoiluttajiakin ylittämässä sitä ja syöttämässä koirilleen Ykän nameja. Tässä taisi tulla vain yksi isompi jäätyminen, kun Ykä jäi jotain seisoskelemaan ja unohti mitä oli tekemässä. Sen jälkeinen pätkä meni tosi hienosti, joskin kiireisesti. Jälkihommia me nyt ei ikinä tulla tekemään kokeenomaisesti, lähinnä koirien hauskuutukseksi ja väsyttämiseksi.

Tuo yksi persenaama on näköjään joskus ollut aika pieni

TOTTIS

Hallitottista tehdään nyt kerran viikkoon. On se luksusta kun saa olla kuivassa ja lämpimässä! Ykä tosin ottaa paikasta ihan järkyttävät kierrokset, joiden hallintaan saatiin seuraavia kertoja varten vinkkejä. Vinkkien noudattamista varten allekirjoittaneen vaan pitää löytää joku mieletön zen-tila, mutta sitä ehdin jo treenata vähän tänään. Lähinnä jos Ykä tarjoaa vinkumista kun käsken sitä tekemään jotain, "hylkään" sen samantien eli mahdollisuus palkkaan menee siinä. Ainakin tänään se onnistui ihan suht hyvin. Turhauman kautta voittoon!

"Hihii"

HAKU

Hakukertoja on ollut tässä välissä kaksi. Ekasta kerrasta muistan yksityiskohtia aika vähän, Ykä oli ihan ok, into piukeana tietty taas. Sen muistan että vika ukko löytyi superhienosti niin, että lähetin koiran pistona metsään keskilinjan keskivaiheilta ja se nosti maalimiehen takakulmasta! Siinä sitten rytistiin läpi tiheän metsikön hurtan perässä.

Eilen harjoiteltiin haussa laatikkoja irtorullilla. Alue sotkettiin vain piiloreittien osalta siten, että maalimiehet kulkivat ensin keskilinjalta ~40-50m suoraan poispäin, tekivät 90 asteen käännöksen keskilinjan suuntaisesti ja kulkivat vielä ~15m siihen suuntaan. Koira oppisi tekemään syviä pistoja ja työskentelemään oikeaan suuntaan. Ensimmäinen maalimies vasemmalla, lähetin Ykän etukulman mukaisesti mutta se sai hajun vähän viistosta ja juoksi siitä suoraan maalimiehelle. Olisi kai pitänyt karjaista takaisin mutta en tajunnut. Noh, Ykä oli aivan tolkuttoman iloinen palatessaan rulla suussa. Maalimies oli kiinnittänyt rullan pantaan eikä siinä ollut ongelmaa. Keskilinjalle palatessa rulla roikkui pannasta eikä häirinnyt Ykää. Kerran kusaisi johonkin, josta asianmukainen kielto.

Toinen maalimies oikealla, tämä oli jotenkin tosi vaikea. Ykä kyllä eteni hienosti syvälle ja lähti keskilinjan mukaisesti tekemään laatikkoa, mutta matka jäi lyhyeksi ja koira palasi tyhjin suin. Lähetin uudelleen samasta kohtaa, tällä kertaa koetti tehdä laatikon väärään suuntaan... eipä sieltäkään mitään löytynyt. Tässä välissä edettiin vähän keskilinjaa kohtaan, jossa siis ei ollut hajua mutta josta oli suora linja maalimiehelle. Lähetys siitä, ja koira juoksi suoraan maalimiehelle. Johon jäi heiluttamaan häntää. Ja teki jonkun kierroksen rullan kanssa ja sylki sen maalimiehen jalkoihin. Ja hieroi persettään maahan. Huusin "HYVÄ!" ja Ykä palasi luokseni ilman rullaa? Noh, neljäs lähetys etsimään, jolloin Ykä juoksi suoraan maalimiehelle, otti rullan maasta suuhunsa ja jäi seisoskelemaan maalimiehen luo (???). Huusin "HYVÄ!" ja tällä kertaa tuli rullan kanssa ja päästiin näytölle. Ihme sekoilua. Piilolta keskilinjalle siirtyessä rulla roikkui taas pannassa.

Kolmas maalimies keskilinjan päässä oikealla. Tässä oli taas jotain ihan älytöntä säätöä, kun Ykä vaan juoksi suoraan sinne mihin käskettiin ja jatkoi menemistä hajuista piittaamatta. Törkeän monta kertaa sitä piti kutsua takaisin jostain ihan perseestä ja lähettää etsimään. Lopulta vain prässäsin sen menemään eli en päästänyt välissä luokse, ja silloin se ukko viimein nousi.

Aivan törkeän iloinen hakueläin

TOKO

Treenitauko katkaistiin kun saatiin HSKH:n treenikenttien sähkölukon koodi. Ykälle mulla on suunnitelmissa koiran oman aktiivisuuden ja oman passiivisuuden lisääminen -> koira oppisi tarjoamaan tekemistä sen sijaan että vinkuu ja sählää jotain omiaan. Viereisellä kentällä oltiin joskus aikoinaan ammuttu, joten se mielikuva Ykällä niistä kentistä oli. Mentiin siis hitaasti käpyttelemään ympäri kenttää ja jokaisesta katsekontaktista tipahti nami. Vinkumisesta pysähdyttiin. Pari kertaa tarjosi sivulletuloa, eteentuloa, maahanmenemistä ja istumista, muuten lähinnä hengailtiin. Näitä ehdottomasti lisää, koira rauhoittui suht nopsasti alun pyllyilystä.

HAKU

Sunnuntaina päästiin hakuilemaan, viime kerrasta olikin jo varmaan kuukausi. Ykällä oli nappulat kaakossa ja sillä oli jotenkin älyttömän kivaa - varmasti kuukauden sairasloman jälkeen holsku oli tyytyväinen päästessään hommiin. Toki sairaslomalla oltiin liikuttu monipuolisesti, mutta varsinaisia hommia ei tehty. Irtorullat, molemmissa etukulmissa maalimiehet, irtosi hyvin ja suoraan. Vasemmalla umpipiilo. Näytöissä päästin liinasta irti kun holsku veti sellaista vauhtia ettei siellä olisi perässä pysynyt... meinasi syödä maalimiehiltä sormetkin, kun nämä syöttivät namia. Aivan tolkuton into. Vähän kauempaa keskilinjalta tyhjä pisto vasemmalle, meni hyvin syvälle. Sieltä huuto takaisin ja oikealle, josta löytyi (vieras) maalimies.

Esineruutu tallattiin toisaalle; Ykää hetsattiin siten että pidin sitä pannasta kiinni ja T lähti viipottamaan esineen kanssa pitkin esineruutua, ja pudotti esineen sitten lähelle etureunaa. Ykä lähti lähetyksestä seuraamaan T:n jälkiä, ja matkalla löysi vieraan esineen, kangaslaukun osasen. Ruudun reunalta näkyi vaan kun häntä heilui villisti... huusin "HYVÄ!" ja Ykä lähti tuomaan esinettä - tolkuttomalla keinuhevoslaukalla ja naama leveässä hymyssä. Vähän se vielä pelleili esineen kanssa, mutta toi kun käskin. En ole varmaan ikinä nähnyt Ykää niin iloisena.

Tänään toinen hakuilu toisessa maastossa, irtorullilla. Tyhjään etukulmaan lähetyksessä eteni ensin hyvin, mutta 20m päässä kaarsi alueen mukaisesti kun sai hajun takakulmassa olevasta maalimiehestä. Ei auttanut, karjaisu takaisin ja lähetys uudestaan, jolloin upposi hyvin. Tarkoitus oli lähettää risteilynä suoraan vasempaan etukulmaan, mutta Ykä olikin edennyt rataa pitkin aika paljon ja ilmestyi keskilinjalle kauempaa. Sieltä kutsu takaisin ja uusi lähetys vasempaan etukulmaan, johon eteni hyvin ja josta ukko löytyi.

Keskivaiheilta lähetys vasemmalle tyhjään, jossa taas yritti kiertää kaukaa oikeassa takareunassa olevan maalimiehen luo... on se vaan koiralla hyvä nenä. Mutta ei auttanut karkaaminen, joten uusi lähetys ja voi sitä riemua, kun T löytyi alueen keskivaiheilta, oikealta. Tässä välissä eka maalimies kipitti vasempaan takakulmaan, ja sekin löytyi hyvin näppärästi. Ykä vaan rakastaa hakuilua niin paljon, mutta mikäs sen kivempaa kuin juosta metsässä, löytää ihania ihmisiä ja syödä nakkia!

Lopuksi kaikki pääsivät vielä päästelemään vikoja höyryjä pellolle; eka sheltit ja sitten isot. Lujaa ne juoksivatkin.

Paljon ostoksia ja monipuolista rälläilyä

Treenitauko jatkuu, jotain hämärää tokoilua koetettiin mutta paloi itseltä käämi joten annoin olla. Nyt on kuitenkin jäsenyys Hakunilan Seudun Koiraharrastajiin ja täten treenioikeus Ojangon ulkokentille, joten eiköhän tässä vielä päästä asiaan. Pari hakukertaakin taitaa olla kuun lopussa. Nyt keskitytään joka tapauksessa vain monipuoliseen liikuntaan ja venyttelyohjeisiin, jotta Yppylän selkä saadaan kuosiin. Ykä syö yhä rimadyliä, kipuilee selvästi (ja on tosi raivostuttava viripää lenkeillä...) jos lääkettä ei anna. Jossain välissä myöhemmin siirrytään kuuriluontoiseen menoon. 

 Not sure if like

Lisäksi käytetään nyt ainakin jonkin aikaa valjaita pannan sijaan, koska pannan kanssa koira kävelee aina vähän pää pystyssä vaikkei vetäisikään. Tämä taas rasittaa selkää turhaan. Ostin Ykälle kalliit ruffwearin valjaat, jotta olisivat mahdollisimman tukevat, ja vaikuttavat kyllä aika hyvältä ostokselta. Samoin (melkein) koko porukalle ostettiin mätsäävät sademanttelit - Nika jäi ilman kun kaupassa ei ollut sopivaa kokoa. Tällä laumalla lenkkeillään säällä kuin säällä, mutta jäätihku ja ylipäätään kylmän tuulen ja sateen yhdistelmä ei tee hyvää lihaksille. Ja koska Ykälle ostettiin, piti muillekin tietty.  Muut poseeraa söpösti täällä, Ykän kuva alla.

Ja vielä kolmas ostos, joka on ehkä paras keksintö sitten valmiiksi viipaloidun leivän: ERIVÄRISET LEDI-PANNAT. Mikään ei ole mahtavampaa kuin mennä yölenkille metsään, kun tietää varmasti ketä huhuilla jos joku jonnekin haahuilee. Ja nuo vielä näkyvät aivan tolkuttoman pitkälle, etenkin Oman sininen valo. Nyt alkaa olla vielä sen verran pimeää että kaikki mahdolliset heijastimet ja valot otetaan käyttöön. Ollaan kyllä kunnon diskoreiviseurue kun pörräillään pitkin Itä-Helsinkiä.

Meidän kesä

T haastoi minut mukaan "Meidän kesä" -haasteeseen, ja mehän vastataan! Säännöt kuuluvat näin: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!

LEIKKIÄ

UIMAHYPPYJÄ

NAUTISKELUA

 JUOKSEMISTA

 

VAELTAMISTA

VAUHTIA

 YSTÄVYYTTÄ

Ja koska oon aikuinen ja saan tehdä mitä haluan, kopsaan tämän suoraan T:n blogista:
"--sekä tietty vieheenajoa, löhöilyä, mökkeilyä, peltoilua, metsäilyä, pyllyilyä, tokoilua, ageilua, ajelua, kasvua, auringonottoa ja mitä vielä! Tämä kesä on ollut ihanan tapahtumarikas, Vea alkaa lähestyä vuoden ikää ja ensimmäinen elinvuosi on täynnä muistoja, oppimista ja valokuvia kaikenlaisista hetkistä. Kesä 2013. ❤"

Haastan:

- Sinna Madonna

- Laumassa

- Hulda von Labrador

- Leevi

- Hertta ja Paavo

- Ihan suppilona!

- Karvahelvetti

Selkäkuvausten tulokset ja muuta sepostusta

Niinhän siinä kävi, että Ykän oudolle käytökselle saatiin viimein syy. Selkä kuvattiin viikko sitten keskiviikkona ja sieltä paljastui 6. ja 7. nikaman välillä oleva ahtauma, jonka takia hermot ovat pinteessä ja lihakset siitä kohtaa aivan juntturassa. Selkä kuvattiin viimeksi 2010, silloin se oli terve. Tämmöinen tyypillinen aktiivisen urheilukoiran vamma, jota lähdettiin nyt alustavasti parantelemaan rimadylillä. Kohtapuoliin pitäisi varata aika fysioterapeutille, jonka kanssa jutellaan jatkosta ja liikutustavoista, jotka rasittaisivat selkää mahdollisimman vähän. Vetohommat jäävät nyt kertalaakista kokonaan pois kuvioista, mikä on vähän harmi kun ne lähtivät viime talvena niin hyvin käyntiin. Noh, holsku saa sitten juoksennella vapaana häiriköimässä töitä tekeviä. Samoin pallonheittelyt ja riekutusleikit ovat ainakin toistaiseksi pannassa. VOI1:stä tavoitellaan ehkä sitten taas ensi vuonna.

Ykä selkeästi tajuaa itsekin nyt olevansa kipeä, kun se rimadylin saatuaan on paljon enemmän oma itsensä ja vaikutuksen hiivuttua apaattisempi ja helpommin muille rähisevä.  Ja varmasti sekin on helpottunut siitä, että nyt omistajat tietävät, miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Noin yleisesti ottaen Ykä on siis paljon parempaan päin nyt, kun se saa kipulääkettä kuuriluontoisesti. Toko jää tauolle ja jatketaan niitä hommia sitten talven tullen hallissa. Hakua on vielä pari kertaa jäljellä joskus tämän kuun loppupuoliskolla, muuten koetetaan ryhdistäytyä omatoimisessa reenailussa ja onhan meillä se agihallikin sunnuntai-iltaisin. Siellä tosin ovat nyt käyneet pelkät sheltit. Nyt kun pellotkin on vihdoin viimein niitetty, ollaan käytetty hurttia sänkipeltoilemassa ja muutamaan otteeseen ollaan ajettu Sipoon metsiin rälläämään. On ihanaa katsella, kun Ykä ja Vea juoksevat kuin päättömät kanat pitkin maita ja mantuja - metsälenkit ovat täydellistä stressinpurkua itsekullekin.

HAKU

Viime torstaina, selkätulosten jälkeisenä päivänä, käytiin hakuilemassa kerran käytetyssä maastossa. Tällä kertaa maastoa tallottiin 100m x 150m. Päätin jo aluksi, että näytöille lähetettäessä en roiku liinassa jotta selälle ei tulisi ylenmääräistä rasitusta. Aloituspiste oli 500m autoilta ja Ykä oli vuorossa ensimmäisenä. Intoa siinä oli kuin pienessä kylässä, kun tätä matkaa kuljettiin... treeninä tällä kertaa oli ukot molemmissa etukulmissa + yksi ukko jossain kohtaa maastoa kohdassa, jota en etukäteen tiennyt.

Ensimmäinen maalimies oikeasta etukulmasta, koira haki hienosti ja näytti hienosti.
Toinen maalimies vasemmalta etukulmasta, lähetin Ykän ihan päin persettä vähän viistosti rataa eteenpäin (???) ja sinnehän se sit meni. Työskenteli rataa taaksepäin ja löysi maalimiehen kuitenkin.

Sitten lähdinkin koemaisesti kulkemaan keskilinjaa ja miettimään, mistä kohtaa laittaisin Ykän menemään seuraavaksi. Olin jo lähettämässä koiraa vasemmalle, kun kouluttaja sanoi Ykän jo käyneen siinä kohtaa (koska aiemmin lähetin sen väärässä kulmassa) ja että kannattaisi mennä vielä eteenpäin. Tein työtä käskettyä ja lähetin Ykän vähän pidemmältä. Koira eteni hyvin, hetkeksi jäi jotain loiskimaan alueen laidalla olevaan lätäkköön joten kutsuin takaisin. Siitä samantien oikealle, jonne kohosi jyrkkä kallio. Kävelin keskilinjaa eteenpäin koko ajan oikealle tähyillen. Hetkeen ei kuulunut mitään ääntä, joten kutsuin Ykän takaisin ja laitoin vasemmalle. Oli kai käynyt haistelemassa vanhaa piiloa... vasemmalla työskenteli rataa taaksepäin eikä siellä ukkoja ollut, mutta oikeasta takakulmasta löytyi kolmas maalimies ja sekös se ihanaa olikin!

TOKO

Tokossa keskitytään käsipalkkaukseen, koska Ykällä on kokeissa tapana muuttua laamaksi kun palkkaa ei tipu. Ja maanantain treeneissä se teki juuri niin. Kehut ja taputukset eivät sitä juuri inspiroineet, ja se teki pyydetyt liikkeet tahmaisesti ja muualle katsellen. Kuten kokeissa. Luoksetulon pysäytyksiä ei olisi halunnut tehdä ollenkaan. Liikkeestä seisomisessa valui aina istumaan. Koiran piti joka tapauksessa tehdä mitä käskettiin, vaikkei kuinka huvittaisi. Noutoliikkeet nostattivat Ykän taas ihan uusiin sfääreihin, ja ne se teki todella pätevästi. Sen jälkeen vire kesti hetken, ennen kuin Ykä tajusi etten aio antaa sille palloa ja laamamoodi palasi. Loppuun tehtiin ruutu, jossa odotti PALLO. Ykä lähti ruutuun hippulat vinkuen, pallon kohdalla huusin "SEIS" (pariinkin otteeseen...) ja kun Ykä lätsähti maahan pureskelemaan ihanaa palkkaansa, menin sen luokse.

Tänään otin mukaan harvan namipalkkauksen, eli eritoten noissa kärsineissä liikkeissä (seisomiset) Ykä sai välillä nakkia. Tämä nostatti Ykää sopivasti ja tätä konstia jatketaan. Seuraamisessa sai taas komentaa olemaan kiljumatta, kun pallonodotusvire alkoi nousta. Lopussa taas ruutu, jossa pallon luo pysähtymisestä vapautus. Ykäpä jäi pallon kanssa ruutuun makaamaan. :-----D

Ykä ei ole oikein varma mitä mieltä on Main rakkaudenosoituksista

T haastoi minut laittamaan kesäisiä kuvia, siihen haasteeseen vastaan seuraavassa entryssä!

Palkattomuustreeniä ja näkölähtöjä haussa

Ykä menee keskiviikkona selkäkuviin, tsekataan onko sillä luustollisia kipuja vai vain lihasjumeja. Se on nyt käyttäytynyt vähän oudosti ja lopputulos on, että koira on kipeä. Treeneissä se on niin vireissään ettei siellä oikein edes huomaa, mutta kotona koira on vaisu ja ärähtelee helposti muille. Lisäksi Ykä peitsaa paljon. Mutta keskiviikkona tästä lisää.

HAKU

Tiistaina otettiin näkölähtöjä irtorullilla, koska ei viitsitty rasittaa koiraa hirveästi. Ukot lähtivät pakoon keskilinjalta ja niiden käskettiin piiloutua mahdollisimman hyvin. Ensimmäinen maalimies oikeassa etukulmassa, Ykä joutuikin etsimään sitä vähän pidempäänkin! Näyttö ykämäisen hieno, sain taas mennä oikein tolkutonta vauhtia narun perässä. Toka maalimies vasempaan etukulmaan, sama juttu. Nenää sai koira käyttää. Kolmantena otettiin Ykälle ylläri, eli kouluttaja ohjasi sitä ja minä menin piiloon. Ohjeena oli, että minulla on irtorulla ja pidän sitä esillä, ja jos Ykä ottaa sen, hyvä, jos ei, alan syöttää ja kehua samantien. Ykä juoksi ensin ohitseni ja bongasi minut paluumatkalla - ja voi sitä holskun leveää hymyä kun se tajusi kuka mettässä oli! Mutta ei puhettakaan että se olisi jäänyt minun luokseni, ei, se otti rullan, vei sen kouluttajalle ja palkkasin koiran ruhtinaallisesti näytöllä.

TOKO

Keskiviikkona tokoilua uudella mentaliteetilla, eli Ykä on tästedes treeneissä aina liinan päässä. Muuten se purkaa painetta lähtemällä juoksentelemaan pallon kanssa > kokeissa sillä on vähän tapana tehdä samaa kun palloa ei tipu. Lisäksi treeneissä palkkausta vähennettiin roimasti, en keskiviikkona palkannut sitä namilla kertaakaan. Koira pitää myös ottaa haltuun HETI autolta lähtiessä ja se pitää pitää hallinnassa KOKO AJAN. Vinkumiseen ja muuhun höseltämiseen puututaan HETI. Ykä alkaa vuotaa ja häseltää jos sillä on vireet kaakossa eikä palkkaa tule, siihen puututaan nyt hallinnan kautta. Holsku oli alkuun vähän ihmeissään koko touhusta, mutta tosi hienosti se suoritti!

Keskiviikon treeneistä en juuri muista yksityiskohtia, mutta tänäänkin oltiin onneksi reenaamassa! Sama periaate, eli Ykä melkein koko ajan liinassa. Jotain ihmeellistä viuhahtelua tapahtui kun olin palaamassa piilopaikkamakuupiilosta koiran luokse... Ykä pinkaisi pari metriä sivuun, ja näytti siltä että lähtee rälläämään johonkin. Karjaisusta sain sen takaisin, palasin piiloon, piilosta koiran viereen, koira kiinni liinaan ja siitä seuruutusta. Tänään palkat tulivat pelkästään kehuina ja taputuksina, joka oli eritoten alkuun Ykästä tosi turhauttavaa. :---D sillä meinasi mennä kuppi nurin ja vinkumista riitti, kun muuta palkkaa ei tullutkaan. Mutta äkkiä se oppi ottamaan vastaan sen mitä sai, ja kun siltä joka tapauksessa vaadittiin asioita, se tekikin niitä hyvällä vireellä ja hienosti. Puutuin jokaiseen ylimääräiseen piippaukseen ja siihen, jos koira meinasi lähteä hihhuloimaan johonkin, ja kohta Ykä ei ajatellutkaan mun luotani lähtemistä vaikka liike loppuikin vaan tuli vielä uudelleen taputeltavaksi.

Piilopaikkaistuminen ok, ei karkailua tai mitään. Ryhmäseuruutus ihan jees, vaadin kontaktia. Hyppynouto oikein pätevä! Tässä koira oli irti ja kytkin sen vasta juuri ennen vapautusta. Myös tasamaametskunouto hieno. Kaukoissa ei millään muka osannut nousta maasta seisomaan...

Loppuun aiemmin viritelty ruutu, jossa oli pallo. Ohjeena päästää liinan kanssa ruutuun ja karjaista "MAAHAN" heti, kun koiran nenä koskettaa palloa. Ja kah, sehän toimi! Kävely kohti, pari namia koiralle alas ja lähtö siten, että pallo jäi ruutuun. Nämä olivat Ykän ainoat palkat koko treenin aikana, eikä se silti tuntunut yhtään siltä, ettei olisi valmis tekemään hommia. Vaatimus, vaatimus!

Agia ja tokoa mahtavalla meiningillä

Tällaista hullua rataa huideltiin agilityssa sunnuntaina. Mukana oli koko konkkaronkka. Jopa minä (!!) opin radan sen jälkeen kun olin kaksi kertaa mennyt sen Ykän kanssa välipalkoilla (=palkkaan koiran kun en tiedä mihin pitäisi suunnata seuraavaksi, ja tähyilen epätoivoisesti numerovihjeitä samalla), ja sen jälkeen menikin kuin vettä vaan. Pari kertaa Ykä meinasi karata kutosputkelle väärästä suunnasta, ja kerran taisi jopa mennäkin putken väärään suuntaan, muuten sain ensin karjuttua ja sitten ohjattua paremmin. Kaiken ohjauksen olisi tietty voinut hoitaa jotenkin hienommin, valssaten ja pakkovalssaten, mutta vaikka homma ehkä vähän ulkopuolisen silmään säheltämiseltä näyttikin, sain koiran menemään sinne minne pyysin. Heitin radan vielä pariin otteeseen Vean kanssa, pikkusakua oli myös kivaa ohjata!

Muuten treenattiin Ykän kanssa keppejä, osaa muuten ihan sikahienosti jo pujotella jos lähdetään läheltä keppien oikealta puolelta! Vasen puoli kaipaa vielä treenausta. Lisäksi kiusasin vähän Ykää laittamalla sen menemään keinua, toki siten että pehmensin kolausta. Oli se vähän hupaisansurkeaa katsottavaa kun iso uros seisoo korvat luimussa keskellä keinua ja ilme on luokkaa ";-------((". Namihoukutuksilla kuitenkin päästiin monta kertaa pahan keinun yli.

TOKO

Tänään tokoa, ja Ykä oli aivan törkeän paljon kovemmassa vireessä kuin viime keskiviikkona! Alkaa näköjään lomaväsymyksen vaikutukset jo lakata. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että namina oli pitkästä aikaa JUUSTOA joka oli ilmeisesti parasta ikinä. Alkuun temppuilua eli jalkojen välistä pujottelua ja uutuutena ohjaajan kiertämistä peruuttaen. Aika pätevää pyllynkäyttöä! Hihnassa ja hihnatta seuraamiset liikkurin käskyttämänä ryhmässä aika bueno! Välillä piti huomauttaa kontaktista, mutta suurimman osan ajasta aika jees. Piilopaikkamakuu ja -istuminen parin minuutin ajoilla, jotain Ykä haisteli ilmaa (kuten aina) mutta eipä muuta. Liikkeestä istumisessa jäi ekalla kerralla seisomaan, kun käskytin liian hempeästi... tästä viisastuneena sanoin kaikki loput käskyt natsimeiningillä ja jopas kun koira teki just eikä melkeen niin kuin käskettiin, ja vieläpä iloisesti ja nopsasti. Monen monta liikkeestä istumista putkeen aivan nappiin!

Tässä välissä taidettiin pitää taukoa ja temppuilla jotain tyhmää, kuten tapana on.

Metallitasamaanouto tosi hieno ja laukkasi jopa molempiin suuntiin! Noudot on kyllä Ykän mielestä jostain syystä sikakivoja. Hyppynoudossa heitin kapulan tyhmästi jonnekin tuolin taakse piiloon, joten ekalla kerralla Ykä joutui sitä vähän etsimään. Tokalla kerralla heitin lähemmäs. Kaukoissa myös natsikäskyt, ei jättänyt yhtäkään liikettä suorittamatta! Vähän tuppaa etenemään, mutta edetköön sitten kun kerran ollaan näin lähellä koetta. Ruutuun lähetys liikkuroituna, selvä käsky ja Ykähän paineli tötsien keskelle. Tarvitsi kaksi "SEIS"-käskyä ja jäi sittenkin seisomaan vähän liian eteen, josta käskin peruuttamaan ja oikeaan kohtaan pysähtymisestä palkka. Toka menikin sitten jo paremmin. Näköjään pitää vaan oikeasti natseilla niin hommat hoituvat. 

Loppuvaiheessa treeniä alkoi sataa ja vähän jyrähtelikin - siitä Ykä meinasi ottaa paiseita, mutta temppuiltiin juuri silloin ja sain koiran messiin aika nopeasti. Sen jälkeen ei muistellutkaan tyhmiä ääniä.

Ihan mahtavat treenit, koira oli loppuun asti kovassa tekemisvireessä ja asiat luistivat kuin rasvattu.

Kuusamon tropiikki

Vietimme mukavan lomaviikon Kuusamossa. Koirat uivat ja juoksivat pihalla päivät pitkät, kerran käytiin Ykän ja Vean kanssa heittämässä Pieni Karhunkierros (12km) ja toisena päivänä Kylmäluomalla Ykän, Vean ja Nikan kanssa (7km). Kaikilla kerroilla koirilla oli reput selässä; Ykä kantoi juomavesiä, Vea eväsleipiä ja Nika koiranruokapusseja. Ykällä ja Vealla oli hyvät vedot päällä, auttoivat hyvin ylämäissä. Ens kesänä ehkä Iso Karhunkierros! Turisteja taas huvitti kun meillä oli omat kantojuhdat ja niillä ei.

"My old dog would've never carried a bag for me!"
"These are not that smart."
"That's not a nice thing to say."
"Well, they ARE carrying our bags for us, so."

Muuten tosiaan paljon vapaana liikkumista; mettäteillä oli hyvä pyöräillä siten että koko jengi sai viuhottaa irti. Ykä ja Vea rälläsivät edellä majakkana ja perävaununa, Nika meni välillä edessä ja välillä vierellä, ja Oma meni omaan rauhalliseen tahtiinsa takana. Oma ei turhia hötkyile, ja eipä sitä tarttekaan jos mahassa hölskyy pentuja. Astutuksesta on nyt kolme viikkoa, vähän on skeptinen olo mutta kahtellaan. Oma saa nyt joka tapauksessa olla vähemmällä liikunnalla kuin kolme muuta idioottia.

Paluumatkalla kaikki neljä olivat takakontissa, autossa muuten kolme ihmistä plus tavarat. Hyvin sopuisasti olivat kaikki. Oltiin kotona myöhään tiistai-iltana pitkän ajomatkan jälkeen, keskiviikkona pörrättiin jo tokotreeneihin. Ykällä alkuun ihan hyvä meno kun sitä vähän viritteli, mutta väsyi nopsaan. Torstaina käytiin juoksuttamassa koiria pellolla, otin Ykän kanssa lyhyitä, vietillisiä seuruutuspätkiä ja vapautin odottavalle palkalle (iso muovinen koirien vesilelu, joka oli vissiin enemmän kuin sata jänistä - ainakin Ykä oli siitä aivan törkeän kuumana). Ilmoitin Ykän myös 19.8. oleviin tokokisoihin ja sinne mennään VOITTAMAAN!

Ykä myös pelkää nykyään ukkosta, ennen ei pelännyt. Jahka saadaan kokeet alta pois, aletaan ihan oikeasti siedätyspuuhiin. Mitä vanhemmaksi tuo tulee, sitä enemmän se keksii pelättävää.

 

:B

Hakua, tokokoeoivalluksia ja joku ällö pikkuholsku

Tänään nähtiin ihanaa 4kk-ikäistä Mai-holskua! Vea sen kanssa lähinnä leikki, mutta Ykäkin oli tosi nätisti. Hetken jännätyksen jälkeen Mai malttoi mennä haistelemaan rotutoveriaankin. Pikkutyttö vaikutti oikein avoimelta ja hauskalta pusukoneelta, ja Vean kanssa niillä meni hyvin sävelet yhteen. Mielenkiinnolla seuraan Main kasvamista ja treffataan kyllä mielellään uudelleenkin!

HAKU

Torstaina aamutreenit mettässä, tallottu alue ~110m x 100m. Vein Ykän lähtöpaikalle irti ja käskyn alla, mutta sepä varasti (taas) moikkaamaan kaikkia kivoja ihmisiä... ensi treeneissä pidän koiran löysässä hihnassa niin pääsen puuttumaan tötöilyyn samantien. Noh. Eka ukko vasemmassa etureunassa, kiintorulla. Muilla koirilla tässä oli ollut jotain löytämisongelmia, Ykä meni suoraan ukolle ja takaisin, ei ongelmaa.

Tokaa ukkoa varten irtorulla, eli pannassa ollut rulla otettiin pois. Lähetin oikeaan etureunaan, otti hienosti hajun vähän edempänä rataa umpipuskassa olleesta ukosta. Oikein pätevä näyttö.

Kolmas ukko vasemmassa takareunassa, umpipiilossa pressun alla, irtorullalla. Ykä olisi vain hirveästi halunnut päästä suukottelemaan pressun alla olevaa ukkoa, joten hetki piti heilutella häntää ennen kuin otti rullan ja toi. Mahtava koira!

TOKO

Lauantaina kävimme Ossi Harjulan tuomaroimassa tokokokeessa. Asteita oli +30 ja kenttä oli täydessä auringonpaahteessa. Kakkostulos (242pts) sieltä taas tuli, mutta se johtui vain ja ainoastaan minusta. Kouluttaja oli mukana kentän laidalla, ja hyvä niin - ulkopuoliselta kuulee hyvin missä mennään vikaan. Ykä on ollut monena kertana koepaikalle saapuessa aivan eri koira kuin mitä se muuten on - täysi häslä ja poissaoleva. Kyllähän se pisteitä saa, mutta tekeminen ei näytä kivalta. Se hermostuttaa minua, kun pelkään että Ykä on taas paineistunut (äänistä) ja että kaikki menee penkin alle. Holsku lukee hyvin herkästi ohjaajasta kaiken tällaisen. Treeneissä olen hyvin jämäkkä ja osaan vaatia, kokeissa olen hyvin lepsu ja pikemminkin pyydän kuin käskytän koiraa. Jälkimmäinen saa Ykän lahnailemaan ja löntystelemään, koska se tietää, ettei sen tartte tehdä jos se ei halua. Ruutuun ei tartte mennä vaikka koira tasan tarkkaan tietää missä se on jne, koska ohjaaja on tikku persiissä ja piipittää sen sijaan että olisi oikeasti tosissaan.

Heti oman vuoron jälkeen kävin kentän toisella puolella tekemässä ruutua ihan eri meiningillä, ja Ykähän oli paahtohelteestä huolimatta täysillä mukana, vietikäs ja innostunut. Tässä se taas nähtiin - tarvitaan ulkopuolinen kertomaan mikä mättää. Todella opettavainen päivä, siis! Elokuulle on jo mietinnässä parikin koetta, nyt menen sinne rinta rottingilla ja otetaan Ykän kanssa homma haltuun ihan uudella tasolla. Se on tosi täpäkkä ja iloisesti töitä tekevä koira, kunhan vain minä tiedän mitä teen. Pelleily kuriin ihan samantien ja vietit kaakkoon.

Nikalla meni sen sijaan tosi hyvin - 181/200pts, ALO1 ja luokkavoitto! Ihan huikeaa ja hienointa.

 

Oikeaoppinen sivullehyppääminen...