Hauvakokelas

Ohopsistaheijaa, eiliseltä reissulta tarttui mukaan pieni Oma-tyttö. Nelivuotias narttu tuli laumaan kokeeksi, jotta nähdään, miten hommat alkavat sujua. Yksä ja Nika ottivat Oman hyvin vastaan; ensin käytiin hihnalenkillä ja sitten tutustuttiin sisätiloihin. Ykä nyt on niin paljon ollut shelttien kanssa tekemisissä, että se ei ollut moksiskaan. Ja kun vielä oli narttu kyseessä, sitä parempi.
Vähän on vielä tyttösellä totuttelemista, mutta hyvältä alulta näyttää! Autossa reissaa hyvin, lauma toimi pellolla vapaana riekkuessa mahtavasti ym. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Lomailua, paukkuarkuutta ja vetopuuhia

Joulu takana, mikäs tässä. Kaikki treenit tosiaan tauolla, näillä näkymin vielä ainakin tammikuun ajan. Aatto vietettiin sateisessa Helsingissä, pyöräiltiin kahden pyörän ja kahden koiran voimin 7km lenkki Marjaniemeen ja takaisin. Niin vaan holsku vetää pää punaisena, kun vähän kannustaa ja toinen menee edellä. Jarrua vaan sai painaa vastukseksi. Ensimmäisenä joulupäivänä junailtiin mökille, ja siellä olikin jopa vähän lunta. Rälläystä ja rehaamista, ressitöntä lenkkeilyä kun ei tartte ottaa edes hihnaa mukaan lenkille. Ja koiran voi päästää aitaamattomalle pihalle yksin, eikä se siitä mihinkään lähde. Tyytyväisenä nuuskutteli menemään aivan tolkuttomassa myrskytuulessakin. Välillä vaan pitää muistaa tsekata, että kuikuileeko pikkuholsku oven takana sisäänpääsyä - ei nimittäin yhtään tajua että kannattaisi kiinnittää huomio haukkumalla. Seisoksii vaan ja tuijottaa, ja jos ei pääse sisään, kohauttaa olkiaan ja jatkaa ulkona mylläämistä.


Tapaninpäivänä Kouvolan laitamille niinikään sukuloimaan, ja sielläkin sai viilettää miten mieli. Valoisan aikaan tuuli järjettömästi, mutta kierrettiin silti Karhulanjärvi, kun koiralla oli taas energiaa kuin pienessä kylässä. Pari tuntia siinä touhussa meni, kun piti lähteä johonkin metsäänkin rämpimään ettei tarvitsisi tienviertä kulkea. Koira toki vapaana koko ajan. Niin se vaan hollantilainen sopii hyvin maalaismaisemaan, ei voi muuta sanoa.


Eilen palattiin Helsinkilään, ja tulipa taas todettua, että Ykä on paukkuarka. Meni jotenkin taas ihan lukkoon illalla yhdestä pamauksesta, että ei toennut sitten millään. Ihan lytyssä koko koira. Leffoihin ym. feikkiääniin ei reagoi, ja kaupungissa voi liikkua ilman ongelmia. Jotkut kovat äänet vain laukaisevat lyttääntymisen. No, pitää katsoa miten uusivuosi menee, otetaanko rohdokset käyttöön vai mitä. Jos ei mikään muu auta, niin tehdään kuten viime vuonna, eli päivällä väsytyksen lisäksi mennään illalla vetämään pyörää. Se toimi viimeksikin, kun oli pakko keskittyä työntekoon eikä pelkäämiseen. Loppuyö ja seuraava päivä meni tosi hyvin pamahduksista huolimatta.
Tänään oli niin nätti sää että piti heittää taas pyörälenkki. Tai oikeammin Ykä oli älytön sika koko lyhyen aamuhihnalenkin ajan, joten päätin antaa sen sitten vetää oikein luvan kanssa hiki hatussa niin paljon kuin lystää. Siispä kirosanoja puhisten nokka kohti pyöräkellaria, koirille vetovermeet niskaan ja baanalle. Ja oho, mentiin yli 10km kolmessa vartissa. Nika on kyllä niin ihana, kun se on niin täysillä mukana touhussa, eikä jää yhtään jalkoihin. Vetääkin ajoittain jopa paremmin kuin pikkuveljensä. Ja kun lenkin jälkeen Ykä läähättää kieli pitkällä, Nikalla ei ole edes suu auki. Lisäksi tietty herätetään yleistä hilpeyttä vastaantulijoissa, kun on kaksi noin eri näköistä hurttaa ja lisänä minä, joka hihkun pyörän selässä "PAINA PAINA, MENE MENE, YLÄMÄKEEN NYT HIPPULAT VINKUU JAKSAA JAKSAA".

Koska oon just niin tyhmä että otan kuvia kun koirat vetää pyörää

Lenkin jälkeen muonatäydennystä ja jopa oikeiden huskyvaljaiden ostoa, sellaisten, joissa hihnankiinnitys on hännäntyven kohdalla. Tästä mitä luultavammin lisää myöhemmin. Illan edellä mennäänkin sitten katsomaan yhtä potentiaalista lisähauvaa.

Hakuhurtta

Kauden viimeinen haku eilen; toivottavasti päästään joskus taas jatkamaan. Sen verran hauskaa hommaa on ollut, ja Ypsylä on kehittynyt hirveästi. Ei enää tietoakaan rullan sylkemisestä, nyt voi rullaa palauttaessa hihkua kunnolla ja leikkiä rullalla hetken ennen namien antamista. Aivan mahtavaa.
Eilen ei tehty rataa, vaan keskityttiin hetsaukseen, vauhtiin, intoon - ja ennen kaikkea rullan nostamiseen maasta. Jossain vaiheessa oli se ongelma, että maalimiehen piti tunkemalla tunkea rulla Ykän suuhun ja vieläpä kehottaa viemään. Nyt hetsauksen jälkeen (ja Ykähän kyllä kuumuu, kun pyydetään... tottelee "ISTU"-käskyä onneksi senkin jälkeen) maalimies luikki umpipiiloon pieneen tönöön. Ovet olivat siis kiinni, rulla pilkisti oven alta ja oli tässä vaiheessa vielä maalimiehellä kädessä. Ykä ei yhtään epäröinyt, mutta itse olin taas ihan kujalla siitä, mitä minun pitää tehdä umpipiilolle tultaessa. No, onneksi se ei paljoa haitannut, Ykä pörräsi ovien edessä ja hirveiden kehujen kautta saatiin ovet auki ja siellähän se ukko oli.

Toka ukko samaan piiloon samalla hetsauskaavalla, nyt lähetys toiselta puolelta. Se vähän sekoitti Ykää, joka kävi tsekkaamassa tönön katonkin ennen oville saapumista. Nyt rulla lojui vain ovien edessä, eikä sen nostamisessa ja äidille tuomisessa ollut mitään ongelmaa. Näyttö hyvä, maalimies käski istumaan niin saatiin Ykä jäämään mahdollisimman lähelle ovia.

Kolmas puoliumppariin vähän kauemmas, hetsauksella. Hyvin haravoi ja löysi.

Lepotauon jälkeen vielä esineruutu, joka olikin astetta haastavampi. Vain yksi esine, aikalailla takarajalla 50m päässä, nahkainen säärystin. Nyt oli niin iso ja lerpattava esine kyseessä, että polskunpentele pisti leikiksi. Hyvin se sen löysi, mutta auta armias sitä heittelyä ja hölmöilyä. Seuraava kerta niin, että esine heitettiin hetsaten ruutuun Ykän nähden. Yritti aloittaa lällällierua, mutta ärähdyksestä lopetti. "TUO"-käsky on onneksi jo takaraivossa. Kolmannella kerralla kouluttaja jäi ruutuun seisomaan, eikä Ykällä ollut pienintäkään aietta alkaa pieruilla kun joku on siinä vieressä. Lisää treeniä isoilla esineillä! Kumisaappailla! Vesileluilla! Autonrenkailla!

Peltojälki

Eilen käytiin tekemässä peltojälki. Salamanmuotoinen suorilla kulmilla, jokainen sivu 75 askelta. Märkä multa, vanheni n. 10-15min. Alkuun namia joka askeleella, lopussa joka toisella. Kristus mikä into, ei ollut koira nahoissaan pysyä... onneksi jäljen alkuosasta ei ole kuvia, hirveää riehumista. 15m jälkiliinan kanssa pääsee solmuun aika äkkiä, kun oikein haluaa. Viiden metrin pelleilyn jälkeen oli pakko vaihtaa liinan paikka valjaista pantaan, ja laittaa liina menemään jalkojen välistä. Sen jälkeen alkoi touhuun tulla jotain tolkkua, puolenvälin jälkeen oli tosi pätevän näköistä touhua. Nenä pysyi maassa hyvin, molemmat kulmat tarkisti, nameja ei juurikaan syönyt. Selvästi jäljestää enemmän ihmistä eikä nameja, vaikka kyllä nekin maistuivat kun suuhun osuivat.

Nikakin oli pätevä

Elämä jatkuu

Kiitos kaikille edelliseen merkintään kommentoineille. Myran kuolemasta tuntuu olevan jo todella pitkä aika, vaikka eihän siitä ole. Ei tapahtunutta oikein käsitä. Yliajajaa ei ole saatu kiinni, jatkoi siis vain matkaa ja silminnäkijä meni koiran avuksi ja soitti poliisit. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei omatunto taida kolkuttaa.

Nika tarkistaa aina lenkiltä palattua paikat, olihan se elänyt Myran kanssa koko ikänsä. Joskus saattaa erehdyksessä tapahtua sellaistakin, että Nika menee oma-aloitteisesti, puruluun kanssa Ykän viereen. Tämä siis koiralta, joka aina sanoo Ykälle kaapin paikan ja tietää hyvin, että Ykä kyllä syö jos luut jätetään johonkin vartioimatta.

Todistusaineistoa

Toko jäi talvitauolle, joten ollaan lähinnä lenkkeilty. Tänään käytiin pyöräilemässä, kun oli niin märkä sää ettei maa ollut liukas. Itsenäisyyspäivänä hakuiltiin Ojangossa, ja aluetta tallaillessa jouduttiin mm. pelastamaan pari ääliöbullia kaivosta. Tietysti toinen hyppäsi heti perään kun huomasi, että toinenkin meni... no, onneksi ei ollut syvä kaivo. Bultsit piti sitten käydä viemässä kotiin, etteivät jäädy autoon. Päästiin sitä lopulta treenaamaankin, eka maalimies alueen eturajalla, ehkä 25m päässä. Ykä juoksi aika paljon turhia rinkejä, taisi tulla tyhjin suin takaisinkin kerran. Nenä ihan tukossa. Tokalla lähetyksellä löytyi, nyt ei sylkenyt heti rullaa käsiin namien toivossa, vaan päästiin rehaamaankin! Jess. Kunhan ohjaaja vaan muistaa, että pitää ensin kehua hirveästi rullasta, ei vain työntää nakkia naamaan.

Toka lähetys oli siten, että maalimies oli piilossa keskiviivan vasemmalla puolella ja minun piti lähettää koira tyhjään oikealle. Nyt alkoi nenäkin pelittää, kun Ykä ei edes edennyt kuin pari metriä ennen kuin alkoi ilmavainulla painaa takaisinpäin. Siirryttiin seuraavalle lähetyspisteelle, ja nyt löytyi maalimies jo hyvin.

Kolmas 50m päässä. Ykä lähti nenä maassa jäljestämään, kiersi aina jostain syystä oikealle vaikka piti mennä vasemmalle. Palasi, joten maalimies antoi ääniavun. Ja koirahan yritti varastaa äänen suuntaan, joten piti karjaista takaisin. Seuraavasta lähetyksestä polsku pinkoi takaisin rulla suussa. Näyttö loistava, jes!

Lopuksi pari hetsauslähtöä, eli Ykälle kierrokset kattoon ja kouluttaja melko lähelle piiloon. Ykä otti irtorullat maastakin! Ei jälkeäkään siitä aikaisemmasta ongelmasta, että koira jäisi maalimiehelle vonkumaan nameja. Ihan mahtavaa.

Tauon jälkeen esineruutu, 50m x 50m. Ruudussa kolme esinettä (hanska, kukkaro ja hihnakerä), joista hanska oli oma. Lähti hyvin, mutta loikki paljon tyhjiä rinkejä eestaas. Taisi tulla takaisin, jolloin siirryttiin vähän oikealle ja otettiin uusi lähetys. Taas paljon juoksemista - kyllä se sentään etsimiseltä näytti eikä vain rälläämiseltä. Sitten löytyi vieras esine, eli kukkaro, ja toi hienosti. Tähän lopetettiin, hyvään mieleen.

Ykän uudet releet ja vehkeet, BOT-mantteli ja pallonheitin

Nikallekin piti tehdä mantteli ettei kateus iske. Suoraan Stockmannilta.

Tällaisiakin meillä tätä nykyä on, eli Konotei ja Pingo.