Myra-sheltti menehtyi eilen aamulla onnettomuudessa. Hyvää matkaa, muru.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
Sika
Puuhailua ja sikailua, siitä on pienen holskun elämä tehty. "VÄLI"-käsky on jo todella hyvin hanskassa, sähäkkää ja vallan mahdottoman nopeaa toimintaa. Onnistuu jopa hölkkäily ja täyskäännökset niin, että koira on oikeinpäin jalkojeni välissä, kontaktissa. Tämä siis myös siten, että peruutamme molemmat. Hankalampaa on siten, että koira on jalkojen välissä väärinpäin ja siten peruuttaa, kun minä menen eteenpäin. Meinaa takapää lähteä sivuun. Mutta hyvällä alulla sekin!
Maanantain treeneissä onnistuin paineistamaan Ykää vähän liikaa, kun se seuruutuksen lomassa teki jotain omiaan ja asiasta huomautin. Jonkin matkaa seurasi sitten oikealla paikalla, mutta korvat luimussa ja häntä alhaalla. Hohhoi. Tätä korjailtiin sitten ylenmääräisellä hihkumisella ja riekunnalla. Temppujen tekeminen auttoikin sitten. Varsinkin "MAA" + "PYÖRI" + "MAA" + "PYÖRI" -kombo saa hännän viuhtomaan ja silmät kiiltämään namin toivossa. Se tuossa koirassa on niin mahtavaa, että sen saa paineistumisen jälkeen hyvin pian taas ajattelemaan, että "MINÄ OSAAN, MINÄ OLEN PARAS JEE JEE ANNA NAKKI". Ei jää muhimaan mihinkään.
Lauantaina käytiin kynnetyllä pellolla riehumassa, jo oli Ykän raskasta juosta pallon perässä niin pehmeällä alustalla. Kieli oli pitkällä hyvin äkkiä, todella hyvää lihastreeniä tämmöinen. Muuten ollaankin mm. pyöräilty, että saisi koiralle vähän kuntoa lisää. Eilen päätti sitten sikailla oikein kunnolla, yritti mm. syödä etupyörää ja rähistä koirille. Ärsyttää, mutta eteenpäin mennään. Vastaehdollistaminen alkaa joka tapauksessa tuottaa tulosta tavan hihnalenkeissä, joten eiköhän tämä taas tästä.
Niin ja korvatulehduskin parantui kotikonstein.
Maanantain treeneissä onnistuin paineistamaan Ykää vähän liikaa, kun se seuruutuksen lomassa teki jotain omiaan ja asiasta huomautin. Jonkin matkaa seurasi sitten oikealla paikalla, mutta korvat luimussa ja häntä alhaalla. Hohhoi. Tätä korjailtiin sitten ylenmääräisellä hihkumisella ja riekunnalla. Temppujen tekeminen auttoikin sitten. Varsinkin "MAA" + "PYÖRI" + "MAA" + "PYÖRI" -kombo saa hännän viuhtomaan ja silmät kiiltämään namin toivossa. Se tuossa koirassa on niin mahtavaa, että sen saa paineistumisen jälkeen hyvin pian taas ajattelemaan, että "MINÄ OSAAN, MINÄ OLEN PARAS JEE JEE ANNA NAKKI". Ei jää muhimaan mihinkään.
Lauantaina käytiin kynnetyllä pellolla riehumassa, jo oli Ykän raskasta juosta pallon perässä niin pehmeällä alustalla. Kieli oli pitkällä hyvin äkkiä, todella hyvää lihastreeniä tämmöinen. Muuten ollaankin mm. pyöräilty, että saisi koiralle vähän kuntoa lisää. Eilen päätti sitten sikailla oikein kunnolla, yritti mm. syödä etupyörää ja rähistä koirille. Ärsyttää, mutta eteenpäin mennään. Vastaehdollistaminen alkaa joka tapauksessa tuottaa tulosta tavan hihnalenkeissä, joten eiköhän tämä taas tästä.
Niin ja korvatulehduskin parantui kotikonstein.
torstai 17. marraskuuta 2011
Tangon alkeita osa 2
Eilen lisää temppuopetteluja ennen varsinaisen hinkkaamisen aloittamista. Mahtavaa! Nyt onnistuu imuttamalla sekin, että koira tulee ns. väärinpäin jalkojen väliin (vähän niin kuin eteentuloasento, mutta pää haarojen toisella puolella) ja liikkuu siinä mukana. Normikävelyssä (minä kävelen eteenpäin, koira peruuttaa) meinaa vielä takapää lähteä sivuun, mutta muuten pysyy namin avulla käännöksissäkin hyvin mukana. Todella viisaan näköistä touhua, mutta myös hiton hauskaa. Tästä huvituksesta on kyllä pakko saada joskus videomateriaalia näytille.
Merkille lähettely oli hyvin muistissa, mutta polla tyhjeni heti kun otettiin kannet mukaan. Jäi aina rintamasuunta siihen suuntaan, missä namikansi oli. Tai koetti lähteä suoraan "MERKKI"-käskystä kannelle... ärjäisystä kyllä pysähtyi salamana. Sitten uusi käsky merkille, ja kun koira on oikeassa kohdassa, namia naamaan ja pois. Eli namikannen luo ei pääse jos sinne yrittää varastaa, mutta namia saa jos menee oikeinpäin sinne minne, prkl, käsketään. "VASEN" ja "OIKEA" hyvin hallussa.
Metallinoutoja hetsaamisella, hillitön kiitolaukka kapulalle. Lähdin taas pinkomaan hulluna toiseen suuntaan, kun Ykä otti kapulan suuhunsa. Pysähdyin kun toi innokkaasti laukalla, kapula pois ja tennispallo palkaksi. Alkaa nopeutta löytyä! Hyppynoudot olivatkin sitten vähän haastava juttu, ekalla kiersi esteen palatessa. Aha? No, uusiksi ja takaisin tullessa kannustus. Seuraava ongelma oli koiran irtoaminen odottamaan pallopalkkaa heti, kun on luovuttanut kapulan. Eipä tipu palloa sikailusta. Pitää ottaa luovutuskäskyksi "ISTU" kiitoksen sijaan, sitten pysyy.
Liikkeestä seisominen ja istuminen jee, loistavaa.
Eteentulon paikan siirtymisiä pitää treenailla, eli koiran pitää pysyä oikeassa paikassa vaikka minä otan askelia sivuille tai pyöriskelen. Peruuttaessa tämä onnistuu jo.
Tilasin kuonopannan, jos kokeillaan sillä päästä hihnakäyttäytymisessä eteenpäin. Nyt meinaa melkein järjestään kiihtyä vastaantulevista koirista niin paljon, että ääntä lähtee tai vähintäänkin on neliveto päällä. Treeneihin mennessä on kuin eri koira, kotikulmilla välillä aika hirveä. Välillä taas mennään muista ohi nätisti tienviertä haistellen. Ota sitten hollannikkaan aivoituksista selvää. Aamulenkillä mentiin hetki vapaana metsänlaitaa, ja äkkiä nousi koiralta nenä pystyyn. Sinkosi metsään ja jalkapallohan sieltä löytyi 15m päästä. Sai rällätä löytönsä kanssa ihan olan takaa, kunhan oli ensin käynyt näyttämässä sitä minulle. Pätevä löytöeläin.
Viikonloppuna mökille, siellä saa paahtaa niin lujaa pitkin metsiä kuin ikinä mielii.
Merkille lähettely oli hyvin muistissa, mutta polla tyhjeni heti kun otettiin kannet mukaan. Jäi aina rintamasuunta siihen suuntaan, missä namikansi oli. Tai koetti lähteä suoraan "MERKKI"-käskystä kannelle... ärjäisystä kyllä pysähtyi salamana. Sitten uusi käsky merkille, ja kun koira on oikeassa kohdassa, namia naamaan ja pois. Eli namikannen luo ei pääse jos sinne yrittää varastaa, mutta namia saa jos menee oikeinpäin sinne minne, prkl, käsketään. "VASEN" ja "OIKEA" hyvin hallussa.
Metallinoutoja hetsaamisella, hillitön kiitolaukka kapulalle. Lähdin taas pinkomaan hulluna toiseen suuntaan, kun Ykä otti kapulan suuhunsa. Pysähdyin kun toi innokkaasti laukalla, kapula pois ja tennispallo palkaksi. Alkaa nopeutta löytyä! Hyppynoudot olivatkin sitten vähän haastava juttu, ekalla kiersi esteen palatessa. Aha? No, uusiksi ja takaisin tullessa kannustus. Seuraava ongelma oli koiran irtoaminen odottamaan pallopalkkaa heti, kun on luovuttanut kapulan. Eipä tipu palloa sikailusta. Pitää ottaa luovutuskäskyksi "ISTU" kiitoksen sijaan, sitten pysyy.
Liikkeestä seisominen ja istuminen jee, loistavaa.
Eteentulon paikan siirtymisiä pitää treenailla, eli koiran pitää pysyä oikeassa paikassa vaikka minä otan askelia sivuille tai pyöriskelen. Peruuttaessa tämä onnistuu jo.
Tilasin kuonopannan, jos kokeillaan sillä päästä hihnakäyttäytymisessä eteenpäin. Nyt meinaa melkein järjestään kiihtyä vastaantulevista koirista niin paljon, että ääntä lähtee tai vähintäänkin on neliveto päällä. Treeneihin mennessä on kuin eri koira, kotikulmilla välillä aika hirveä. Välillä taas mennään muista ohi nätisti tienviertä haistellen. Ota sitten hollannikkaan aivoituksista selvää. Aamulenkillä mentiin hetki vapaana metsänlaitaa, ja äkkiä nousi koiralta nenä pystyyn. Sinkosi metsään ja jalkapallohan sieltä löytyi 15m päästä. Sai rällätä löytönsä kanssa ihan olan takaa, kunhan oli ensin käynyt näyttämässä sitä minulle. Pätevä löytöeläin.
Viikonloppuna mökille, siellä saa paahtaa niin lujaa pitkin metsiä kuin ikinä mielii.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Tangon alkeita
Eilen tokotreeneissä. Viime viikon treenilomailun ansiosta Yksä oli aivan täpinöissään, ja hommien teko oli superkivaa. Tunti aloitettiin koiratanssitemppujen opettelulla, olipahan vähän pähkäiltävää sekä ohjaajalle että ohjattavalle. "VÄLI"-käskyllä opetettiin koiraa tulemaan istumaan jalkojen väliin + pysymään siinä myös liikuttaessa eteen ja taaksepäin. Ykän mielestä tämä oli ihan mahtavaa, ja se oppi homman jujun nopeasti. Vaikeampaa olikin sitten seurauttaa koiraa siten, että itse peruutti ja koira käveli oikeinpäin lapa vasemman/oikean ihmisjalan kohdalla. Nyt aletaan tehdä näitä "hassuttelujakin" enemmän, hyvää vaihtelua tiukan tokottelun lomaan.
Kolmas uusi asia oli ohjatun noudon alkeet. Kapulathan meillä on joo, kotona pölyttymässä... aloitettiin ensin setillä 1 x merkki ja 2 x alusta. Merkille lähettely oli muistissa, paitsi sitten kun jommallakummalla alustalla oli nakkia. Jäi merkille hyvinkin vinoon, sitä korjailtiin aikamme. Pari kertaa varasti nakkialustalle, mutta karjuin niin että jätti namit rauhaan. Kun nameille ohjaus alkoi sujua, otettiin pari kertaa kilon noutokapulalla samaa käskyillä "OIKEATUO" ja "VASENTUO". Hyvin älysi. Hihkumista ja juoksemista ja rehaamista palkaksi, koira pyörii ympyrää kun on niin kivaa ja häntä vispaa.
Menneisyydestä palasi mukaan myös kaukojen opettelu selin koiraan. Kolmen metrin päästä ei toivoakaan, mutta homma alkoi pelittää kun jäin metrin päähän. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Treeneistä jäi hyvä mieli siitäkin huolimatta, että Ykällä on näköjään toisessa korvassa aika törkeä tulehdus. Kummakos kun läpsyttelee korviaan niin paljon. No, huuhteluaineet ostettu, eiköhän se siitä.
Kolmas uusi asia oli ohjatun noudon alkeet. Kapulathan meillä on joo, kotona pölyttymässä... aloitettiin ensin setillä 1 x merkki ja 2 x alusta. Merkille lähettely oli muistissa, paitsi sitten kun jommallakummalla alustalla oli nakkia. Jäi merkille hyvinkin vinoon, sitä korjailtiin aikamme. Pari kertaa varasti nakkialustalle, mutta karjuin niin että jätti namit rauhaan. Kun nameille ohjaus alkoi sujua, otettiin pari kertaa kilon noutokapulalla samaa käskyillä "OIKEATUO" ja "VASENTUO". Hyvin älysi. Hihkumista ja juoksemista ja rehaamista palkaksi, koira pyörii ympyrää kun on niin kivaa ja häntä vispaa.
Menneisyydestä palasi mukaan myös kaukojen opettelu selin koiraan. Kolmen metrin päästä ei toivoakaan, mutta homma alkoi pelittää kun jäin metrin päähän. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Treeneistä jäi hyvä mieli siitäkin huolimatta, että Ykällä on näköjään toisessa korvassa aika törkeä tulehdus. Kummakos kun läpsyttelee korviaan niin paljon. No, huuhteluaineet ostettu, eiköhän se siitä.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Ööää
Eilen käytiin pellolla riekkumassa, jo on varsinainen älynväläys tuo koira. Parimetristä keppiä kantaa ja juoksee päättömänä ympyrää. Ja murisee. Ja suuttuu kepille kun se tappelee vastaan. Ei ole helppoa.
Tänään ainakin jätettiin treenit väliin, luultavasti huomennakin. Perjantaisesta hausta en vielä tiedä. Otetaan kuitenkin rennosti nyt. Koetan parannella Yppylän kummaa käytöstä lisäämällä lenkkeilyä. Ollaan oltu aika vähillä lenkkieväillä viime aikoina milloin mistäkin syystä johtuen, ja voi olla, että osa Ykän oireilusta johtuu siitäkin. Nyt pyritään liikkumaan tavalla tai toisella 10km päivässä. Enimmäkseen leppoisaa hihnalenkkeilyä haistelemisineen, mutta tänään käytiin päälle kuuden kilsan juoksulenkillä koko poppoon kanssa. Minulla Nika-sheltti ja Ykä vetovyössä ja T:llä Myra-sheltti pyörän vieressä. Siinä kyllä välillä mentiin aivan tolkutonta vauhtia! Tasaista vetoa molemmilta, tosi hienoa. Ilolla sitä raahautui perässä.
--
KAHDEKSAN SATUNNAISTA ASIAA
Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustuskahdeksalle kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näillekahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Jos ootte jo tehnyt, tehkää uudestaan!
1. Ykä ei osaa hypätä paikallaan. Tai osaa, jos sen pitää hypätä a) jonkin objektin päälle, b) jonkin objektin yli tai c) jotain objektia vasten, mutta pelkkä ylöspäin pomppaaminen ei onnistu. Haluaisin opettaa Ykän hyppimään hyppynarua, mutta se on vähän hasardia kun koira kolauttaa päänsä allekirjoittaneen leukaan. Nika-sheltti sen sijaan loikkii kuin vieteri ilman mitään ongelmia. Hypin sit sen kanssa.
2. Sain ensimmäisen koirani 11-vuotiaana. Norwichinterrieri Emman kanssa elettiin tavallista elämää, kunnes sen ollessa 8v löysin tokon ihmeellisen maailman. Sehän olikin sitten niin hauskaa, että puolentoista vuoden harrastamisen jälkeen hankin itselleni oman treenihauvan. Tämä siis sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni. Emma porskuttaa vieläkin, täyttää kohta 12v. Pikkumakkara.
3. Ykä on asunut neljässä asunnossa, kaikki kerrostalokämppiä. Nyt asutaan päälle 70 neliön kolmiossa, ja lauman muodostaa me ihmiset, Ykä, sheltit ja kaksi viljakäärmettä.
4. Minua ei yhtään haittaa, että Ykä on pallipuoli (tai palliton nykyään...), ja että siitä ei koskaan tule valiota. Mennään niin pitkälle kuin päästään, ja se on hyvä. En ole niinkään näyttelyihmisiä, tykkään rymytä metsässä ja kuulostaa tyhmältä tokokentällä.
5. Ykästä piti alunperin tulla pelkkä harrastelukoira, mutta nyt se on kyllä saanut minut hurahtamaan vaikka minkämoisiin harrastuskokeiluihin. Vain tokossa ollaan kisattu, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minusta on joka tapauksessa tullut koiraharrastaja henkeen ja vereen. Lisäksi ollaan käyty ihan mielenkiinnon vuoksi sekä MH-kuvauksissa että luonnetestissä.
6. Ykä on ensimmäinen ns. oma koirani, joten olen yllättäen välillä vähän hysteerinen sen suhteen. Kun se nyt on tässä kipuoireillut, olen ollut ihan varma että olen treenannut sen pilalle tai että sillä on borrelioosi ja se kuolee tai tai. Aika pitkään yritin myös jättää koko homman huomiotta, mutta sehän nyt on ihan älytöntä. Äly hoi älä jätä.
7. Leikkauksen jälkeen Ylpyrä on alkanut KUOLATA. Se on ihan tolkutonta. Ruokaa odottaessa löytyy aina lammikko lattialta. Kuolajojoja roikkuu aina suupielistä, kun on ruokaa tarjolla. Onneksi en hankkinut mastiffia.
8. Ykä on nyt jonkin aikaa ruokittu eteisessä siten, että sidon sen aamu- ja päivälenkin jälkeen ovenkahvaan ja jätän siihen killittämään. Tämä siksi, että se oli oppinut rynnimään hihnasta irti päästyään sisälle ja telonut siinä samalla pikkukoirat mennessään. Nyt Ykä menee välillä ihan oma-aloitteisesti eteiseen makoilemaan, ja ruokaakin odottelee kiltisti häsläämättä.
Tänään ainakin jätettiin treenit väliin, luultavasti huomennakin. Perjantaisesta hausta en vielä tiedä. Otetaan kuitenkin rennosti nyt. Koetan parannella Yppylän kummaa käytöstä lisäämällä lenkkeilyä. Ollaan oltu aika vähillä lenkkieväillä viime aikoina milloin mistäkin syystä johtuen, ja voi olla, että osa Ykän oireilusta johtuu siitäkin. Nyt pyritään liikkumaan tavalla tai toisella 10km päivässä. Enimmäkseen leppoisaa hihnalenkkeilyä haistelemisineen, mutta tänään käytiin päälle kuuden kilsan juoksulenkillä koko poppoon kanssa. Minulla Nika-sheltti ja Ykä vetovyössä ja T:llä Myra-sheltti pyörän vieressä. Siinä kyllä välillä mentiin aivan tolkutonta vauhtia! Tasaista vetoa molemmilta, tosi hienoa. Ilolla sitä raahautui perässä.
--
KAHDEKSAN SATUNNAISTA ASIAA
Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus
3. Ilmoittaa näille
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Jos ootte jo tehnyt, tehkää uudestaan!
1. Ykä ei osaa hypätä paikallaan. Tai osaa, jos sen pitää hypätä a) jonkin objektin päälle, b) jonkin objektin yli tai c) jotain objektia vasten, mutta pelkkä ylöspäin pomppaaminen ei onnistu. Haluaisin opettaa Ykän hyppimään hyppynarua, mutta se on vähän hasardia kun koira kolauttaa päänsä allekirjoittaneen leukaan. Nika-sheltti sen sijaan loikkii kuin vieteri ilman mitään ongelmia. Hypin sit sen kanssa.
2. Sain ensimmäisen koirani 11-vuotiaana. Norwichinterrieri Emman kanssa elettiin tavallista elämää, kunnes sen ollessa 8v löysin tokon ihmeellisen maailman. Sehän olikin sitten niin hauskaa, että puolentoista vuoden harrastamisen jälkeen hankin itselleni oman treenihauvan. Tämä siis sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni. Emma porskuttaa vieläkin, täyttää kohta 12v. Pikkumakkara.
3. Ykä on asunut neljässä asunnossa, kaikki kerrostalokämppiä. Nyt asutaan päälle 70 neliön kolmiossa, ja lauman muodostaa me ihmiset, Ykä, sheltit ja kaksi viljakäärmettä.
4. Minua ei yhtään haittaa, että Ykä on pallipuoli (tai palliton nykyään...), ja että siitä ei koskaan tule valiota. Mennään niin pitkälle kuin päästään, ja se on hyvä. En ole niinkään näyttelyihmisiä, tykkään rymytä metsässä ja kuulostaa tyhmältä tokokentällä.
5. Ykästä piti alunperin tulla pelkkä harrastelukoira, mutta nyt se on kyllä saanut minut hurahtamaan vaikka minkämoisiin harrastuskokeiluihin. Vain tokossa ollaan kisattu, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minusta on joka tapauksessa tullut koiraharrastaja henkeen ja vereen. Lisäksi ollaan käyty ihan mielenkiinnon vuoksi sekä MH-kuvauksissa että luonnetestissä.
6. Ykä on ensimmäinen ns. oma koirani, joten olen yllättäen välillä vähän hysteerinen sen suhteen. Kun se nyt on tässä kipuoireillut, olen ollut ihan varma että olen treenannut sen pilalle tai että sillä on borrelioosi ja se kuolee tai tai. Aika pitkään yritin myös jättää koko homman huomiotta, mutta sehän nyt on ihan älytöntä. Äly hoi älä jätä.
7. Leikkauksen jälkeen Ylpyrä on alkanut KUOLATA. Se on ihan tolkutonta. Ruokaa odottaessa löytyy aina lammikko lattialta. Kuolajojoja roikkuu aina suupielistä, kun on ruokaa tarjolla. Onneksi en hankkinut mastiffia.
8. Ykä on nyt jonkin aikaa ruokittu eteisessä siten, että sidon sen aamu- ja päivälenkin jälkeen ovenkahvaan ja jätän siihen killittämään. Tämä siksi, että se oli oppinut rynnimään hihnasta irti päästyään sisälle ja telonut siinä samalla pikkukoirat mennessään. Nyt Ykä menee välillä ihan oma-aloitteisesti eteiseen makoilemaan, ja ruokaakin odottelee kiltisti häsläämättä.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Outoa käytöstä
Tokoilua maanantaina ja keskiviikkona, hakua perjantaina. Jo on ohjelmat. Haussa maalimiesten hakua ilman haamuilua tai muuta innostusta, ekaa kertaa. Kyllä huomasi että oli sialla vain namit mielessä... lähetyksissä eteni hyvin suoraan, mutta kun eka maalimies löytyi, meni pasmat sekaisin. Otti irtorullan suuhunsa, mutta nakkasi sen samantien menemään ja alkoi ulista maalimieheltä nakkia. Kuunneltiin keskilinjalla, että voi jösses. Siellä se vinkui ja haukkui turhautuneena. Maalimies ei tietenkään reagoinut mitenkään. No, koira sai ihan ite selvittää tilanteen, ja kun pyörimisenkään jälkeen ei nakkia kuulunut, otti rullan ja toi. Näyttö ok.
Nyt maalimiehiltä saa nakkia vasta, kun minäkin olen ryskännyt metsien läpi näytölle asti, pyytänyt ukkoa nousemaan ylös ja ukko on lähtenyt liikkeelle.
Loput, öö, kolme, menikin ihan kivasti, vaikka hämärä alkoikin jo laskeutua. Minäkään en sotkeentunut näyttönaruun! Ja kun olin itse maalimiehenä, löysin kaikki piilot! Pimeässäkin! Voittaja.
Nyt Ykä on viikon Rimadyl-kuurilla, joten kuun loppuun suunniteltu VOI-kisa jää väliin. Hierojalla paljastui jumi toisessa takajalassa, ja koira on muutenkin käyttäytynyt todella ei-ykämäisesti. Siispä katsotaan kuuriluontoisesti että auttaako kipulääke kipuoireisiin (oudot, äkilliset rähähtelyt; levottomuus etc). Katsellaan huomenna myös että jätetäänkö suosiolla kaikki ensi viikon treenit pois ja keskitytään parantuiluun ja oleiluun. Ja lenkkeilyyn tiätty.
Nooran haasteeseen vastaan jahka kerkiän, on kyllä korvan takana!
Nyt maalimiehiltä saa nakkia vasta, kun minäkin olen ryskännyt metsien läpi näytölle asti, pyytänyt ukkoa nousemaan ylös ja ukko on lähtenyt liikkeelle.
Loput, öö, kolme, menikin ihan kivasti, vaikka hämärä alkoikin jo laskeutua. Minäkään en sotkeentunut näyttönaruun! Ja kun olin itse maalimiehenä, löysin kaikki piilot! Pimeässäkin! Voittaja.
Nyt Ykä on viikon Rimadyl-kuurilla, joten kuun loppuun suunniteltu VOI-kisa jää väliin. Hierojalla paljastui jumi toisessa takajalassa, ja koira on muutenkin käyttäytynyt todella ei-ykämäisesti. Siispä katsotaan kuuriluontoisesti että auttaako kipulääke kipuoireisiin (oudot, äkilliset rähähtelyt; levottomuus etc). Katsellaan huomenna myös että jätetäänkö suosiolla kaikki ensi viikon treenit pois ja keskitytään parantuiluun ja oleiluun. Ja lenkkeilyyn tiätty.
Nooran haasteeseen vastaan jahka kerkiän, on kyllä korvan takana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)