keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ykä röntgen- ja magneettikuvissa



Tänään Ykä kävi neurologilla. Tällä kertaa rintarangasta ei saatu reaktiota, lannerangasta kyllä. Röntgenkuvissa ei ollut mitään ihmeellistä, jotain pientä muutosta, joka saattaa hyvin olla vain kuvauksesta tullutta artefaktia. Verikokeiden tulokset tulevat myöhemmin. Magneettikuvissa näkyi todella lieviä pullistumia, jotka voivat olla kiputilojen aiheuttajia tai sitten ei. Selkäydinkanava kuitenkin pääosin avara ja vastaavia pullistumia on kuulemma monella aktiivisella harrastuskoiralla. Päästä ei löytynyt mitään ihmeellistä, aivot olivat epäsymmetriset mutta se on ilmeisesti ihan normaalia. (Voisikohan tokokokeissa selitellä, ettei liikkeet tänään onnistuneet kun tällä on todistetusti epäsymmetriset aivot?)

Mutta nyt on tutkittu ja hutkittu ihan olan takaa, ja koira nukkuu krapulaansa pois. Mitään vakavaa tai hälyttävää ei löytynyt, mikä on suuri onni, vaikka olisihan tuolle oireilulle ollut hyvä saada jokin selvä syy. Nyt aletaan kuitenkin palata normaaliin päiväjärjestykseen, eli alan taas vähitellen ja Ykän voinnin mukaan treenailla sen kanssa. Käydään vastedeskin ahkerasti fysioterapiassa ja pohditaan osteopaatin ja/tai akupunktion mahdollisuutta. Tärkeää nyt on, että pikkuholskussa ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa. ♥ 

maanantai 19. toukokuuta 2014

Can't go back

 Pyllypersenelikko

Huhhuh, Oman kanssa pitäisi debytoida ensiviikolla tokokokeissa, jollei merle pamauta juoksuja päälle ennen sitä! Meillä on pari vähän epävarmaa liikettä, mutta muuten on (ainakin treeneissä) mennyt sikamaisen hyvin.

- Luoksepäästävyydessä ei ongelmaa
- Paikkamakuu ok, makuusta perusasentoon nousukin onnistuu nykyään oikeastaan aina
- Seuruutus ok hihnassa ja ilman hihnaa
- Luoksetulo on nopea ja näyttävä, kunhan Oma muistaa olla hyppäämättä minua päin
- Hyppy on kunnossa, kunhan Oma oppisi ettei se saa liikkua kun kävelen sitä kohti


Ainoat ongelmakohdat on jäävien kanssa. Seisomaan jäämistä tankataan nyt naksulla. Liika hinkkaus aiheuttaa vaikeuksia liikkeestä maahan menossa. Mutta jatketaan opettelua, nämähän ovat nyt suht uusia juttuja Omalle. Mutta hei - nyt kyllä näyttää vähän siltä, ettei minulla ole yhtään ohjattua treeniä kesällä! Mitäs tämä nyt on olevinaan. Sunnuntaisin käyn näyttämässä Nikaa agilitykentällä, mutta muuten ei ole mitään. En edes muista onko kuuteen vuoteen ollut yhtäkään tällaista kesää. Mutta ehkä sitä välillä voi ottaa vähän letkeämmin.


Ykä on ollut viime aikoina ihan ok, se on saanut liikkua mutta harrastuksista on ollut tauolla. Jotain pieniä liikkeitä ollaan tehty ruokakupilla, kuten jalkojen välissä seuraamista. Taas saa olla onnellinen siitä, ettei ole mies, sen verran kolahtaa holskun pää haaroihin kun se nousee maasta istumaan... joka tapauksessa Yksikkö on ollut suurimman osan ajasta iloinen ja virkeä. Eilen se vähän oli surkeana, johtuiko sitten aamuisesta peltoreissusta vai mistä. Ylihuomenna mennään neurologille, sitten tiedetään taas tarkemmin missä mennään.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

PK-seminaari ja Ykä-pohdintaa

Ykän kohtalo on vielä vähän niin ja näin; suurimman osan aikaa sillä menee ihan hyvin, mutta välillä kipuilee selvästi. Viime viikolla fyssarilla holsku käyttäytyi tosi nätisti, se tykkää fysioterapeutista tosi paljon ja antaa käsitellä itseään hyvin. Se myös ilmaisee selkeästi, jos siihen sattuu, eikä esimerkiksi yritä heti purra. Lanneranka ei ollut enää niin herkkä kuin viimeksi, mutta toisen jalan asentotuntoaistissa oli vähän muutoksia huonompaan. Pahin kipukohta oli kuitenkin rintarangassa, jonka koskemiseen se on viime aikoina kyllä reagoinutkin. Siellä saattaa olla jotain yllätyksiä. Aikaisemmilla kerroilla Ykä on saanut laserhoitoa vain lannerankaan, nyt sai koko selkään. 21. pvä mennään Viikkiin neurologille, jossa toivottavasti selviää jotain - voi olla, että otetaan uudet röntgenit (aiemmat elokuulta 2013, niissä näkyy kahden lannerangan nikaman välinen tiiviys) tai sitten varataan aika magneettikuvauksiin. Sen jälkeen taas fyssarille tsekkaamaan tilanne, ja ehkä vähän intensiivisempi laserhoitokuuri. Riippuu nyt vähän siitä, mikä tuomio on. Olen aika varma siitä, että selkää ei lähdetä leikkaamaan, oli siellä sitten mitä tahansa - koen että näin aktiiviselle koiralle olisi todella ikävää joutua kestämään se ja siihen liittyvät varomiset ja lepolomat. Mutta aika näyttää, koetan olla maalaamatta piruja seinille.

Eilen Ykä pääsi vähän pönttöilemään kentälle, kun oltiin koko päivä Mäntsälässä PK-seminaarissa. Holskuhan oli aivan sikamaisen iloinen tajutessaan, mihin on tultu. Tehtiin todella löysin rantein vähän liikkeitä enkä vaatinut mitään kunnollista, ja seuruutusta tein kummallakin puolella sekä jalkojen välissä. En heitellyt lelua ja Ykä sai muutenkin voitettua lelun todella vähällä vetämisellä. Poika oli aivan onnensa kukkuloilla, teki hienon paikkamakuun ja oli hyvänä häiriökoirana muille treenaajille. Lisäksi oli IHANAA kun paikalla oli monta Ykän lempi-ihmistä. Kaikki oli ylipäätään tosi ihanaa, myös yksi minibullipentu jota en antanut mennä moikkaamaan vaikka Ykä olikin menossa sinne tosi hyväntahtoisena.


OMA
Ja koska Ykä saikkuilee, ollaan ahkerasti jatkettu treenejä Oman kanssa - se oli myös mulla treenikoirana PK-semmassa. Sepä oli myös aika fiksu elikko, ja kaikessa innoissaan mukana. Kai se on pakko mennä tokokisoihinkin tuon kanssa, ei auta. Vaikeana juttuna oli täyskäännös oikealle juostessa, sitä hinkattiin jonkin verran ja alkoi parin kiekan jälkeen sujua ihan hyvin. Luoksetulossa piti jostain syystä hypätä täysiä mua päin, heittää voltti ja vasta sitten tulla perusasentoon...


Ruutua tehtiin pitkältä matkalta. Tämä oli aika uusi juttu, Omalla ei oikein aivosolut kohdanneet toisiaan aluksi, mutta oppihan se kuitenkin sitten, että tötsien välissä on alusta jolla on MAKKARAA.

Liikkeestä maahanmeno sujuu hyvin, liikkeestä seisomisessa minun pitää olla todella tarkkana etten yhtään käskyn aikana edes vilkaise koiraa. Palatessakin pitää katsella taivaalle ja mennä todella rennosti. ALO-luokan hyppyä tehtiin myös paljon, sitä on treenattu aiemmin aika vähän. Saatiin vinkkejä sille miten koira tajuaisi mennä esteen takana seisomaan oikeaan kohtaan, ja hinkkauksen jälkeen alkoi sujua äärimmäisen hyvin. Oma kestää myös toistoja hirveän hienosti, toisaalta se nyt vaikka juoksee Kiinaan ja takaisin jos se saa nakkia palkaksi. Onni on ahne koira.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Oma LTE 95++



Oman luonnetestistä tarkempaa sepostusta täältä!