Viikonloppu Helsingissä

Otettiin pari noutoa sisätiloissa. Lyhyen välimatkan takia toi ravilla, mutta eipä myöskään yrittänyt hyppiä kapulan päällä. Olisin lopettanut kolmanteen toistoon, mutta pudotti juuri silloin, joten otettiin vielä yksi ja saatiin onnistunut. Toistojen välillä juhlimista, ettei nyt ihan tylsäksi käynyt.

Perjantaina käveltiin Tikkurilasta Torpparinmäkeen aika infernaalisessa lumimyräkässä. Matkaa olisi ollut n. 8km jos suoraan olisi mennyt, eli enpä tiedä paljonko niistä kaikista kiemuroita tuli lisämetrejä. Välillä pyöriskeltiin pelloillakin vapaana ja otettiin yksi tokotreeni pellon vieressä, kun lumipyry hetkeksi laantui. Häiriötä ei ollut. Ensin yksi luoksetulo, välimatkaa n. 20m. Kiitolaukkasi ja tuli tiiviisti ja suoraan eteen, tästä lensi välittömästi narupallo. Jätin koiran toistamiseen istumaan ja ajattelin ottaa toisen luoksetulon, mutta koska eka meni niin hyvin, päätinkin kokeilla ex tempore kaukoja. Välimatkaa jälleen se n. 20m, en muista ollaanko koskaan tehty niin pitkän matkan päästä kaukoja. Eli istu-maahan ja maahan-seiso, ja hittolainen että jätkähän osasi! Ei näyttänyt edistävän yhtään ja liikkeenvaihtotekniikat kunnossa. Heitin narupallon taakse palkaksi, oli niin pätevä eläin.

Vähän seuruutusta, saksalainen täyskäännös tällä kertaa tiivis ja kiva. Muutenkin koira oli hyvin mukana. Yksi liikkeestä seisominen, istui. Hain koiran mukaan ja seuruutin uudestaan vähän matkaa, kunnes kokeiltiin uudestaan ja onnistui. Ja narupallo taakse. Torpparinmäessä hypättiin sitten bussiin ja köröteltiin keskustaan.

Rajasaaressa käytiin lauantai-iltana, ei siellä oikein koiria ollut. Sitten tuli ihana kuusivuotias labbisnarttu, jonka selkään piti yrittää koko ajan. Narttu kun ei edes osannut sanoa mitään vastaan niin Ykä kävi aika röyhkeäksi. Minä siinä sitten karjuin jätkän aina alas jos näytti menevän liian pitkälle. Tuli kehujakin että todella hyvin Ykä minua uskoo, vaikka ei kyllä tasan joka kerralla kuunnellut ensimmäistä älähdystä.

Olenpa huomannut muuten yhden hauskan jutun: kun muut (perheenjäseneni lähinnä) käskevät Yrjänää tekemään jotain, koira kyllä tietää että se voi tehdä vain vähän sinnepäin. Esimerkiksi maahan pyydettäessä se heittäytyy selälleen kierimään ja vapauttaa itsensä omia aikojaan. Mutta kun minä sanon "maahan", se tarkoittaa sitä että maassa ei röhnötetä miten sattuu eikä varsinkaan kieriskellä, ja siinä pysytään tasan niin kauan että toisin sanotaan. Käskynkin sanon vain kerran. "Menepäs siitä vaikka maate" tms tarkoittaa sitä että makuuasennolla ei ole väliä, kunhan koira jotenkin asettautuu lattiatasoon. Toisaalta siitäkään ei saa esimerkiksi nousta istumaan kesken kaiken. Niin kauan kuin minun käskystäni koira toimii minun haluamallani tavalla, en jaksa puuttua siihen että ihmiset, joiden luona Yrjänä on joskus hoidossa, käyttävät samoja käskyjä eivätkä vaadi yhtä paljoa.

Merkeleellinen

Melkoisesti juostaan vain pelloilla, tällaisilla pakkasilla. Liikkuessa ei haittaa edes lumimyrsky. Viime päivinä paljon hyviä ohituksia, muutama sellainen että Ykä on kyylännyt ja vetänyt ohi ja muutama sellainen että jätkä on kiskaissut kerran oikein kunnolla luullen siten pääsevänsä morjestamaan. Sellaiset luulot karistetaan kyllä pian hollantilaisen mielestä. Vaan eipä ole sinkoillessaankaan päästänyt pihaustakaan. Nyt kun vielä itse oppisi siihen että vaikka tulisi yllätyksenä nurkan takaa koirakko, lähtisi kehuminen selkäytimestä eikä viiveellä. Useimmiten onnistun tässä, joskus en. Jollen, Ykä koettaa nykäistä vieraiden luo. Kehumisesta ja nappuloiden etsinnästä yleensä rauhoittuu sen verran että tajuaa käyttäytyä.

Tänään irtosi pellolla aika pitkälle kun näki jotain, karjuin takaisin ja pysähtyihän se lopulta. Kutsuin nimeltä ja tuli salamana, josta hirveät pippalot. Lähellä kulkevalla polulla oli mennyt mies pyöränsä kanssa, veikkaisin että jos olisi ollut koirakko niin jätkä ei olisi pysähtynyt. Mutta juhlitaan nyt silti tätäkin, vaikka Yrjänä ei koskaan ole pelkkien ihmisten luokse karannutkaan.

Paikkamakuuta juna-asemalla, hihnanmitan päässä ja useilla palkkauksilla, kun viereen pysähtyi juna ja sieltä tuli ihmisiä. Vilkuili, pysyi. Vähän seuruutuksia namipalkalla, yritti lähteä saksalaiseen täyskäännökseen vasemmalle kääntyessä. Muuten hyvä paikka, hyvä into ja hyvä kontakti. Luoksetuloja ruokakupilla, yrittää istua vähän vinoon.

Viikonlopuksi Töölöön, siellä luultavasti taas lauantaina ja sunnuntaina Rajasaareen hukkaamaan korvia. Kaiketi myös jotain pientä tottistelua, kuten aina. Jos sitä vaikka nappaisi kapulan mukaan. Vähän oli puhetta josko sitä pääsisi kasvattajan tykö Mäntsälän tienoille agihalliin ensi kuussa, pidetään sormet ristissä. Kicksparkkaamaankin toivottavasti piakkoin.

Iloisia uutisia

Limanin lopulliset lausunnot: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! Näin sitä pitää. Toivottavasti pentueen muilla jäsenillä menee yhtä hyvin.

Paikkamakuita, lähinnä

Tulipa todistettua, ettei jätkää ainakaan ihmishäiriö haittaa paikkamakuussa. Mentiin Helsingin rautatieasemalle ruuhka-aikaan treenailemaan, ensin niin että oltiin seinustalla saman suuntaisesti sisältä ulos ja päinvastoin liikkuvan massan kanssa. Välimatkaa n. 10m ja kävin max puolen minuutin välein palkkaamassa. Kerran heitti lonkalle (kävin korjaamassa), muuten oli hyvin ja skarpisti. Vapautus perusasennosta ja palkkaus. Hetken chillailun jälkeen otettiin astetta vaikeampi versio, eli koira paikkamakuuseen seinän lähelle niin, että rintamasuunta oli ruuhkaan päin. Välimatkaa se 10m, eli minun ja koiran välistä mahtui kulkemaan hyvin paljon porukkaa. Osa käveli melko läheltäkin, kai kokeillakseen että pysyyköhän tuo nyt tuossa, ja jätkähän pysyi. Melko tiheää palkkausta taas. Melkein toivoin että olisi tullut joku koirakkokin ovista, mutta eipä tullut.

Ulkona otettiin sitten toisena päivänä 2min paikkamakuu Töölönlahden lähellä olevalla, tyhjällä parkkiksella. Etäisyyttä se n. 20m. Jotain ihmisiä siinä meni ohi kauempana, pälyili siihen suuntaan vähän. Kun aikaa oli jäljellä kymmenen sekuntia, alkoivat vissiin paikat jäätyä. Ensin nousi takamus ja oletin että heittää lonkalle, mutta nousikin kokonaan. Käskin kauempaa takaisin maahan, odotin hetken, kävin vierellä palkkaamassa ja jätin vielä kymmeneksi sekunniksi. No, kyllähän sitä pakkasta melkein olikin se -20 astetta, eli en ihmettele. Pitäisi vaan vissiin palkata niitä häiriökoiria juoksemaan Ykää ympäri.

Viikonloppuna olemme muutoin käyneet muutamana päivänä Rajasaaressa. Kaikkina muina kertoina paitsi tänä aamuna viimeisen pätkän käveleminen onnistui hyvin. Tänään piti sitten kerätä kierroksia ja piippailla. Puistoon päästessä katosivatkin korvat aika hyvin, eli kun se tämänkertainen Ihana Nainen löytyi, ei minun sijainnillani ollut mitään väliä. Vaan kyllähän se sieltä lopulta sitten tuli minuakin etsimään, ja loppuajan pysyttelikin näköetäisyydellä. Nyt kun vielä oppisi sen että käskyt (etenkin luoksetuloon liittyvät) ovat edelleen käskyjä, vaikka jossain olisikin tsiljoona juoksevaa eläintä ja takamusta. Nameja ja kehuja saa hirveästi aina kun sille etäisyydelle vaivautuu, mutta kyllä ne muut kiinnostavat silti enemmän.
Yhtä kaikki, 15kk tuli täyteen eilen ja ohitukset ovat suorastaan huikealla mallilla. Yhden koirakon ohi päästiin vierestä pelkällä kehumisella, kun kädet olivat niin täynnä tavaraa etten ehtinyt kaivaa nappuloita esiin. Joko Ykälle alkaa kasvaa aivot päähän tai sitten minä alan näin päälle vuoden jälkeen vihdoin osata. Ehkä sekäettä.

Treenailuja

Tänään noutoa, ruutua ja seuraamista aamulenkillä, jokaista omassa pätkässään. Ensin yksi nouto pellon auratulla reunustalla ennen juoksemaan vapauttamista, kilon kapula (muutamia päiviä sitten kokeiltiin huvikseen norwichinterrierille ostetulla minikapulalla ja siitä ei alkuun meinannut tulla yhtään mitään, mutta saatiin lopulta ihan kivan näköinen suorituskin). Nyt jätkä hyökkäsi "tuo"-käskystä samantien jalat edellä parin metrin päässä olevaan kapulaan. Ärähdin, jolloin Ykä tuli takaisin sivulle. Uudesta käskystä nosti nätisti ja toi laukalla, mutta mälväsi kapulaa edessä istuessaan. Kielsin, jolloin pudotti. Kieltäydyin hyväksymästä pudottelua ja käskin tuomaan uudelleen. Nosti kyllä mutta tarjosi älyttömän vinoa istumista. Käsiavuilla sain ohjattua oikeaan kohtaan, josta pääsin palkkaamaan ja vapauttamaan kirmailua varten. Ei vaikuttanut paineistuvan yhtään vaikka vaatimukset olivatkin kovat.

Pelloilla kulkee hiihtäjiä varten aurattuja reittejä, joita pitkin me Ykän kanssa aika usein mennään, koira vapaana. Jos tulee hiihtäjiä, otan jätkän vierelle kävelemään ja vapautan kun hiihtäjät on ohitettu. Tällaisella alustalla tehtiin sitten toinen nouto, joka onnistuikin tosi pätevästi. En vaatinut perusasentoa vaan vapautin heti kun kapula oli "kiitos"-käskyllä minulla. Otettiin toinen heti perään, nopeampi vapautus. Alkaa näköjään olla liike iskostunut pääkoppaan, välillä vaan pitää kokeilla että saisko tällä kertaa kapulan päällä vähän pomppia.

Auratulla reitillä otettiin sitten ruutu, lähetys viiden metrin päästä ja ruudun keskellä namikansi. Irtosi hyvin ja maahan painuttuaan vein lisää nameja kannelle ja vapautin. Toinen heti perään niin että kannella ei ollut mitään. Sinkosi ruutuun, haistoi kantta ja meni käskystä maate. Heitin narupallon ruudun taakse palkaksi. Pikkuhiljaa täytynee alkaa häivyttää kantta, että pelkästään ruutumerkit riittävät. Ykälle on kuitenkin nyt rakennettu hyvä motivaatio ylipäätään mennä tötsien keskelle.

Parkkipaikalla sitten seuraamista. Tuli aika pitkä kun yritin samalla kaivaa juuttipatukkaa laukusta, mutta eipä näkynyt koiraa haittaavan minun säheltämiseni. Patukkaankin pureutui kuin hai, koska ei olla kunnon patukkariehuntaa aikoihin otettu. Toinen pätkä venyi myös sillä Yrjänä oli niin into piukeana, että yritti vähän poikittaa ja täten nojata jalkaani vasten. Saksalaisessa täyskäännöksessä irtosi vähän turhan paljon, korjasi kuitenkin heti. Seuruutin niin pitkään että teki vähän aikaa kunnolla, josta palkkaus. Sitten pari lyhyempää pätkää lopuksi, vaikka Ykää nyt ei näkynyt yhtään haittaavan pitkittyneet seuruutukset.

Kunhan vain sen paikkamakuun saisi varmaksi, voisi uskaltautua oikeisiinkin kokeisiin. Viitsi lähteä sinne pilaamaan muiden suorituksia. Treeniä treeniä, täytyy mennä makuuttamaan jätkää koirapuistojen viereen kun ei nyt noita ryhmätreenejä ole.

Liikuntaa ja kuvasaastetta

Näinä päivinä olemme lähinnä keskittyneet liikkumiseen. Tietysti satunnaista temppuilua ja tokoliikkeitä aina silloin tällöin, mutta pääasiassa teemana on ollut fyysinen väsytys. Molemmat lähikentistämme on muutettu luistinradoiksi joten tokottelumme tapahtuu lähinnä auratuilla tienpätkillä.
Keskiviikkona jätkä oli täynnä energiaa, koska se oli ollut ihan unilääkkeissä koko tiistain. Siispä ensin päivällä parin tunnin lenkki ja illalla canicross-vehjeet pitkästä aikaa niskaan. Otettiin ihan vain lyhyitä spurttailuja tässä omakotitalolähiössä, eli välillä juostiin niin lujaa kuin kintuista lähti ja välillä käveltiin normivauhtia. Koirakoiden ohi mentiin kävellen ja nappuloita tienpenkkaan heitellen, ekat kaksi meni aika plörinäksi ihan omien mokien takia, mutta sitten päästiin jopa neljän koiran rintaman ohi kapealla tiellä ilman mitään persehtimisiä. Enemmän ja enemmän on viime aikoina tullut onnistuneita ohituksia, kai tässä siis on itsekin jotain oppinut.
Oli miten oli, Ykä nautti kun sai juosta täysiä ja veti täysin rinnoin. Totteli hidastuskäskyä ja kääntymisiä hirmuisen hyvin. Muutaman kerran meinasi jäädä nuuskimaan tienpenkereelle, mutta kiihdytin vain vauhtia ja kannustin eteenpäin, ja koirahan lähti. Ihmisten ohi päästiin juoksemalla ilman ongelmia, läheltäkin.

Perjantai-iltana käytiin ihan lyhyt juoksulenkki noin muistutukseksi, lauantaina sitten varsinainen urakka eli kahdeksan kilometrin pätkä täältä Tikkurilasta Pukinmäkeen. Ei tietenkään juostu koko matkaa, mutta aika paljon kuitenkin. Kiva huomata omankin kunnon kasvaneen ja nähdä kuinka paljon Yrjänä tykkää.
La-su -yö vietettiin Töölössä ja sunnuntaiaamuna vietimme pari rattoisaa tuntia Rajasaaressa. Jään takia juoksutilaa oli entistä enemmän, ja hollannikashan juoksi. Rakastui palavasti yhteen leikattuun rotkula-labbisurokseen, siinä tuli painittua aika paljon. Astuakin yritti aika monta kertaa ja tietysti suojella rakastaan muilta uroksilta, kun hormonit hyrräsivät niin pahasti. Lopetti kyllä uhittelupöllöilyn heti kun ärähdin että tuollaista ei kyllä meillä katsella. Muuten olikin hienosti ja kavereita riitti.

Tänään olin taas etuoikeutettu olemaan kotona valoisan aikaan, joten lähdimme kauempana sijaitsevalle pellolle ulkoiluttamaan kameraa. On hienoa kun voi kerrankin kuvata jotain muutakin kuin paikallaan olevaa eläintä. Olkoonkin että musta koira on aina musta.

Lonkka-, kyynär- ja selkäkuvaukset

Nyt on kuvaukset kuvailtu. Jätkä vähän arasteli lääkäriä, mutta antoi katsoa hampaat ja sydämen kun pitelin kiinni. Paino tuolla suikerolla oli 24,6kg. Sydämessä oli jokin outo ääni, mutta se saattoi kuulemma johtua siitä että koiralla on niin hyvä lihaskunto, että sydänlihaskin on tavanomaista vahvempi. Rauhoituspiikki oli sekin kyllä aika kamala, piti vähän kiljahtaa.

Röntgenhuoneessa Yrjänä taisteli nukahtamista vastaan kovin urhoollisesti, mutta joutui lopulta antamaan periksi. Nostettiin koira kouruun ja minä lähdin odottelutilaan odottelemaan. Välillä kuului unisen koiran haukkua, Ykällä oli vähän nuppi nurin lääkkeiden takia ja se reagoi anestesiasta huolimatta häiriöihin.

Selkä ok (nikamia oikea määrä, lannerangassa ei muutoksia), kyynärät 0/0 ja lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:ina. Reisiluiden päissä oli jotain loivuuksia, joiden takia tulos saattaa matkalla pudota B/B:ksi, jos tähdet ovat väärässä asennossa. Todella hienoa että kaikki on näiltä osin kunnossa, vaikkei Ykää nyt koskaan jalostukseen tullakaan käyttämään. Saadaanpahan vähän kartoitettua Rochalloreita noin muuten.

Jätkä sai nelisenkymmentä minuuttia nukkua lääkkeitä pois, sitten lähdimme hitaasti kävelemään kotia kohti. Parisataa metriä sain kantaa koiraa harteilla, kun jalat olivat pettää alta, ja silloin sain paljon kavereita vastaantulijoista. Nyt lepäillään loppupäivä silmät ristissä eikä tehdä mitään, huomenna sitten taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Rehausta

Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa. Sitä ennen tosin rämmittiin pitkä tovi reiteen asti ulottuvassa hangessa, jossa holskukin sai tehdä tosissaan töitä että pääsi eteenpäin. Yhdellä polunpätkällä tuli sivustalta perhe sakemannin kanssa, Ykä vähän tuijotteli sinne mutta tuli toisesta kutsusta luokse. Hirveästi kehuja ja nameja ja takaisin hankeen. Sakemanni meni pulkkineen vähän kauemmas, joten uskaltauduin (irti olevan) Yrjänän kanssa takaisin pellon vierustaa menevälle polulle. Vaan eikä mitä, jätkä ampaisi vieraan koiran luo eikä kuullut yhtään mitään. Sakemanni pisti metelin pystyyn ja Ykä pysähtyi metrin päähän. Juoksin paikalle, käskin Ykän pois ja jätkähän totteli. Pahoittelin suuresti ja jatkoimme toiseen suuntaan, vapaana koska oli totellut poistumiskäskyä. Valmistauduin nakkaamaan sitä hihnalla jos yrittäisi vielä mitään, mutta sakemanni oli ilmeisesti kerralla nähty eikä sinne tarvinnut enää edes kuikuilla. Kutsuin pari kertaa luokse ja sai nameja. Vaan kyllä hävetti.

Tästä kommelluksesta riemastuneena menimme sitten koirapuistoon, jossa Yrjänää vastaanotti kettuterrieriuros ja snautserinarttu. Snaku oli tietysti hirveän ihana, terrierille piti välillä vähän muistuttaa että tulinpa muuten viemään sun naisesi. Noiden kahden lähtiessä saatiin seuraksi jo vanha tuttu Maatu-mustaterrieri ja uudempi tuttavuus, sekarotuinen Maya, johon Ykä rakastui palavasti. Mayalla oli samantyylinen leikkityyli kuin Yrjänällä, joten niillähän klikkasi hirveän hyvin. Jätkällä tosin taisi olla vähän muut hommat mielessä kuin pelkkä leikkiminen. Kyllä siinä sitten juostiinkin, ja lujaa. Lumi vain pöllysi. Kastrointi on yhä vahvana mielessä.

Viikonlopun jätkä olikin mökillä hoidossa, saipahan taas juosta ja rehata. Tänään otettiin vähän tokoa pihalla, lähinnä merkille lähettämistä. Onnistui viidenkin metrin päästä pelkällä käskysanalla! Vapautin ja heitin nappulan heti, kun jätkä oli kääntynyt merkin takana minua kohden. Viittä metriä kauempaa yritettäessä piti ottaa apuaskelia merkkiä kohti, mutta irtosi se kohtalaisesti sitenkin. Lopuksi vähän seuruutusta ja perusasentoa, koira oli ihan liekeissä.

Onnistuneita ohituksiakin ollaan saatu! Muutama niin, että kun jätkä alkaa kyylätä vastaantulijaa, kehun ja heitän nappulan sen eteen tien sivustalle. Tätä jatkuu niin kauan kunnes koirakko on ohitettu. Muutama niin, että kun jätkä alkoi selkeästi pörhistellä ja valmistautui poukkoiluun, kieltämisen sijasta kehuin. Tästähän koira häkeltyi niin että tuli omatoimisesti vierelle napittamaan silmiin, että namit tänne.

Rokotus

Neloisrokotus ja rabieksen uusinta kunnossa, ensi viikon keskiviikkona kuvauttamaan selkä, kyynärät ja lonkat. Otetaan nyt kaikki kerralla niin saadaan alta pois. Jätkä oli odotustilassa kuin enkeli, vaikka heti sisääntullessa labbis haukkui sille kumeasti ja pitkään. Mentiin labbiksen ohikin ihan vierestä eikä mitään ongelmaa, Yrjänä rauhoittui makuullekin vastapäätä. Myös valkoinenpaimenkoira sai mennä metrin päästä ohi ilman mitään mutinoita. Vastaanotolla vähän jänskätti, mutta antoi katsoa hampaat, sydämen ja pallin ihan ilman mitään. Piikkejä ei edes huomannut, mitä nyt rabies jälkeenpäin kutitti niin penteleesti. Tällä välin odotustilaan oli tullut kiinanharjakoira, ja taas Ykä oli maan mainio koira. Ja nappulaa satoi suuhun.

Pihalla otettiin pitoa tunnarikapulalla. Noutokin kyllä onnistuu (tosin olen kokeillut vain yhdellä tunnarilla), mutta palikka on niin pieni että jätkä mälvää sitä. Kerran pudotti maahan kun heiluttelin käsiä pään molemmin puolin, mutta laitoin takaisin suuhun ja sitten piti kunnolla. Piti kiinni vaikka otin palikan päistä kiinni ja irrotti vasta kun annoin käskyn. Noutoa otettiin sillä normaalilla kilon kapulalla, haluaisi vähän hyökätä tassut edellä, muuten toimii oikein hyvin. Pitoa lisää.
Lisäksi testattiin merkille lähetystä niin, että ohjastin koiran namilla oikealle kohdalle ja palkkasin siitä. Parin kerran jälkeen lisäsin "merkki"-käskyn. "Kierrä"-käskyllä osasi kiertää tötsän, eli toimii myös sellaisilla objekteilla jotka eivät ole hirveän isoja.

Luistinradan parkkipaikalla lähinnä pitkän matkan luoksetuloja. Muutoin täytyy harjoitella eteentuloa eri kulmista, jätkä hakeutuu aika herkästi perusasentoon "tule"-käskystä, jos se ei ole kohtisuorassa minuun nähden.

Uusi vuosi

Eipä ehditty heppoja moikkaamaan, mutta eiköhän Ypäjällä ehdi pyörähtää toistekin. Sen sijaan lenkkeiltiin paljon ja käväistiin pellolla juoksemassa. Sää on ollut erittäin talvinen ja mittari poukkoillut ajoittain -25 asteessakin. Ykä on löytänyt äänensä ja pitihän sitä nyt tyttöjä suojella kaikilta vastaantulevilta koirakoilta. Ties mitä vastaantulijat niille tekisivät. Kerran jätin haukkujan tolppaan riehumaan, hiljenipä.

Koirapuistossa kierreltiin kiviä, sähkötolppia, shelttejä ja shelttien omistajaa. Hetki meni äijällä tajutessa, että eläviäkin olentoja voi kiertää, mutta sitten kierreltiinkin oikein innokkaasti. Hyvin irtoaa, pitkällekin. Seuraavaksi voisikin opetella merkille lähettämistä ja eteenlähetystä. Ja sitä ryömimistä.

Maanantaina haetaan vuosittaisrokotukset ja kysellään samalla lonkka- ja kyynärkuvausaikoja, jos keväällä saisi hoidettua ne ynnä muut terveyspeilaukset alta pois. Kastrointi lienee edessä vasta ensi vuoden puolella, että jätkä saa kasvaa rauhassa. Katsellaan nyt. Tämän vuoden tavoitteita ei ole sen kummemmin määritelty, virallisissa (toko)kisoissa olisi kiva startata ja ehkä BH läpäistä. Eli toisin sanoen paikkamakuu varmaksi. Lisäksi petrataan yleistä hallintaa ja luoksetuloa varmemmaksi riippumatta siitä, mitä kivaa jossain muualla olisi. Ohitukset nyt varmasti ovat edelleenkin ensimmäisenä arkitottelevaisuustavoitteiden listalla, muutenhan jätkän kanssa on oikein kivaa mennä missä vain.

Kokovertailua tyttöjen kanssa, ikää 1v2kk--

--ja kun ikää oli 11vko.