Hakua, tokokoeoivalluksia ja joku ällö pikkuholsku

Tänään nähtiin ihanaa 4kk-ikäistä Mai-holskua! Vea sen kanssa lähinnä leikki, mutta Ykäkin oli tosi nätisti. Hetken jännätyksen jälkeen Mai malttoi mennä haistelemaan rotutoveriaankin. Pikkutyttö vaikutti oikein avoimelta ja hauskalta pusukoneelta, ja Vean kanssa niillä meni hyvin sävelet yhteen. Mielenkiinnolla seuraan Main kasvamista ja treffataan kyllä mielellään uudelleenkin!

HAKU

Torstaina aamutreenit mettässä, tallottu alue ~110m x 100m. Vein Ykän lähtöpaikalle irti ja käskyn alla, mutta sepä varasti (taas) moikkaamaan kaikkia kivoja ihmisiä... ensi treeneissä pidän koiran löysässä hihnassa niin pääsen puuttumaan tötöilyyn samantien. Noh. Eka ukko vasemmassa etureunassa, kiintorulla. Muilla koirilla tässä oli ollut jotain löytämisongelmia, Ykä meni suoraan ukolle ja takaisin, ei ongelmaa.

Tokaa ukkoa varten irtorulla, eli pannassa ollut rulla otettiin pois. Lähetin oikeaan etureunaan, otti hienosti hajun vähän edempänä rataa umpipuskassa olleesta ukosta. Oikein pätevä näyttö.

Kolmas ukko vasemmassa takareunassa, umpipiilossa pressun alla, irtorullalla. Ykä olisi vain hirveästi halunnut päästä suukottelemaan pressun alla olevaa ukkoa, joten hetki piti heilutella häntää ennen kuin otti rullan ja toi. Mahtava koira!

TOKO

Lauantaina kävimme Ossi Harjulan tuomaroimassa tokokokeessa. Asteita oli +30 ja kenttä oli täydessä auringonpaahteessa. Kakkostulos (242pts) sieltä taas tuli, mutta se johtui vain ja ainoastaan minusta. Kouluttaja oli mukana kentän laidalla, ja hyvä niin - ulkopuoliselta kuulee hyvin missä mennään vikaan. Ykä on ollut monena kertana koepaikalle saapuessa aivan eri koira kuin mitä se muuten on - täysi häslä ja poissaoleva. Kyllähän se pisteitä saa, mutta tekeminen ei näytä kivalta. Se hermostuttaa minua, kun pelkään että Ykä on taas paineistunut (äänistä) ja että kaikki menee penkin alle. Holsku lukee hyvin herkästi ohjaajasta kaiken tällaisen. Treeneissä olen hyvin jämäkkä ja osaan vaatia, kokeissa olen hyvin lepsu ja pikemminkin pyydän kuin käskytän koiraa. Jälkimmäinen saa Ykän lahnailemaan ja löntystelemään, koska se tietää, ettei sen tartte tehdä jos se ei halua. Ruutuun ei tartte mennä vaikka koira tasan tarkkaan tietää missä se on jne, koska ohjaaja on tikku persiissä ja piipittää sen sijaan että olisi oikeasti tosissaan.

Heti oman vuoron jälkeen kävin kentän toisella puolella tekemässä ruutua ihan eri meiningillä, ja Ykähän oli paahtohelteestä huolimatta täysillä mukana, vietikäs ja innostunut. Tässä se taas nähtiin - tarvitaan ulkopuolinen kertomaan mikä mättää. Todella opettavainen päivä, siis! Elokuulle on jo mietinnässä parikin koetta, nyt menen sinne rinta rottingilla ja otetaan Ykän kanssa homma haltuun ihan uudella tasolla. Se on tosi täpäkkä ja iloisesti töitä tekevä koira, kunhan vain minä tiedän mitä teen. Pelleily kuriin ihan samantien ja vietit kaakkoon.

Nikalla meni sen sijaan tosi hyvin - 181/200pts, ALO1 ja luokkavoitto! Ihan huikeaa ja hienointa.

 

Oikeaoppinen sivullehyppääminen...

 

Aamutreenit raunioradalla

Tänään aamuhakutreenit raunioradalla, joka oli Ykän mielestä ihan älyttömän jänskättävä paikka. Ollaan siellä kyllä oltu kerran treeneissä aiemminkin joskus aikaa sitten, mutta toisaalta siellä järjestettiin myös luonnetestaus jossa paukuteltiin. Tiedäpä mitä koiran päässä liikkui, mutta ihan positiiviset treenit saatiin kuitenkin aikaiseksi!

Eka maalimies ihan takarajalla, näkyvillä ja kyykyssä. Irtorullalla, vähän epämääräistä purkautumispöllöilyä rullan palautuksessa (kävi tyrkyttämässä sitä T:lle...) mutta muuten hyvä! Toka maalimies oli umpipiilossa tyhjässä hiekkalaatikossa. Lähetin rataa pitkin ja Ykällä oli tosi jännää, kun se kävi hissukseen ja tarkkaan tsekkailemassa mm. betoniputken ja TOSI JÄNNÄN metallitynnyrin. Kun haju lopulta paikantui hiekkalaatikkoon, jonka kannen alta irtorulla pilkottikin, Ykä vaan kierteli laatikkoa häntää heilutellen ja yritti ottaa rullaa mahdollisimman kaukaa, ihan hampaan kärjillä. Keräsi sitten rohkeutta ja loput sujuivat hienosti! Näytöllä avasin laatikon ja Ykä oli haljeta riemusta kun maalimies syötti nakkia.

Kolmas maalimies piilossa autonrengastornin sisällä, hirveästi piti taas pörräillä ja tutkia paikkoja. Nyt kiintorullalla, jonka kerran otti miellyttääkseen suuhun mutta sai siitä torut ja matka jatkui. Kun haju paikantui lopulta, Ykä kierteli tornia, otti rullan ja toi minulle. Näyttö ok, mitä nyt koira oli taas niin mielissään ettei olisi malttanut istua.

Neljäs maalimies maanrajassa olevassa betoniputkessa, jossa metallinen kansi oviaukon edessä. Kiintorulla. Tämä meni oikein hienosti, metallikannen kolinakaan ei jänskättänyt.

Ykä on superhakukoira!

Treenattu on, välillä neljä-viisikin kertaa viikossa! Eli tekemistä on riittänyt tokon, haun ja agilityn merkeissä. Ykä on ollut aivan mieletön ässä hakutreeneissä, viime kerralla kiintorullalla ja sitä edellisellä kerralla irtorullilla. Etenee vauhdilla ja suoraan sinne minne käsketään, tyhjiinkin. Risteilee ohjauksesta aivan törkeän hienosti ja innokkaasti. Näytöille kiitää sellaista vauhtia että hirvittää. Ihana eläin, jonka kanssa on iso ilo treenata ♥ vaikkei kisoihin ikinä paukkupelon vuoksi päästäisikään, jo pelkkä treenaaminen tuo minulle todella paljon iloa.

Tokossa virettä pitää jopa vähän hillitä, ettei se ala purkautua äänen kautta ulos. Hillitseminen onnistuu mm. seuraamisen yhteydessä sillä, että heitän hartiat rennosti ja kävelen hitaammin. Uusia tyhmiä temppujakin opetellaan, tällä hetkellä treenin alla pakittaen jalkojen välissä pujottelu. Ykällä vaan tuntuu olevan koko ajan ihan sikakivaa ja sekös se mahtavaa on.

Agissa tuota on helppoa ohjata, ja sen saa pysäytettyä melkein tilanteessa kuin tilanteessa jos se on matkalla väärään paikkaan. Viime treeneissä Ykä pisti mut oikein kunnolla juoksemaankin, että ehdin seuraaville esteille ennen sitä.

Eilen meillä oli käymässä pieni juoksuinen Iska-bedlari, jolle piti eka vähän pölistä ennen kuin Ykä huomasi sen olevan ihana uusi pusuteltava tyttöystävä. Iska leikki Vean kanssa olkkarissa, Ykä yleensä vähän komentaa Veaa jos se riehuu, nyt oli tosi nätisti. Hirveästi halusi mennä haistelemaan ja vähän leikkimäänkin, ja sai heilutella siinä häntäänsä jos ei alkanut haukkua. Haukkumisesta pyysin hetkeksi pois rauhoittumaan. Onni on leikattu uroskoira, joka ei mene sekaisin juoksunartuista.

Aruba

TOKO

Tämän viikon tokoilut ovat mennet varsin hyvällä hengellä; yksityisohjausta on saanut enemmän, kun ohjattavia on jostain syystä ollut aiempaa vähemmän. Ohjatuista treeneistä ei ole juurikaan muuta jännää kerrottavaa kuin se, että ruutuun saatiin viimein jotain järkeä! Allaolevasta videosta näkyy miten homma toimii, mutta perusajatuksena se, että namikansi hittoon ja koiralle ruutumotivaatiota pallon kanssa. "SEIS"-käskyn pitää olla oikeasti melkoisen terävä ja raikuva. Oikeasti siitä pitäisi nimenomaan seisahtua, mutta kun Ykä alkoi tarjota siitä suoraan maahanmenoa, niin oikeastaan ihan sama! Maatahan siellä loppujen lopuksi pitää. Makuusta sitten pallopalkka pompun kautta. Tällä saatiin tosi tyylipuhtaita ruutuja.

Ja maanantaina tunnari meni aivan tolkuttoman hyvin. On toi vaan pätevä elukka.

Myöhään lauantai-iltana käväistiin läheisen koulun pihalla omatoimireenaamassa, tarkoituksena nimenomaan videoida suorituksia. Tätä kun ei tule koskaan tehtyä. Videolta sitten näkyykin sopivasti ne virheet, joita voi alkaa korjailla. Mutta on siellä paljon kivaakin! Lopussa kaikkia hölmöjä temppuja.

HAKU

Tänään hakutreenejä, joissa Ykä oli aivan liekeissä. Treenattiin tyhjiä irtorullilla, eli aluetta ei ollenkaan tallattu ja maalimiehet menivät piiloihin mutkan kautta. Ykä meni täsmälleen mihin osoitin, eteni lujaa niin pitkälle kun oli tarvis vaikka hajuja ei ollutkaan ja sieltähän se ukko aina löytyi! Ykälle kaksi aivan sikahyvää lähtöä ja näyttöä samalla kaavalla. Siinä sai juosta narun jatkona tyrät ryskyen, että pysyi perässä - ja sää oli vieläpä todella kuuma ja väsyttävä!

Lopuksi näkölähtöukko, joka meni n. 10m päähän irtorullan kanssa.

Kiekan jälkeen tallattiin kapea kaistale esineruutua (50m x 5m), jonka ihan päätyyn vietiin näkölähtönä ihana pupupehmolelu. Ykä irtosi kuin luoti, tuli kohta takaisin sellainen ilme naamalla, että se oli kyllä nähnyt pehmon muttei ollut uskonut että esineruudussa voi olla jotain niin kivaa... ohjasin vain koiran takaisin ja sieltähän se sitten kirmasi takaisin niin suunnattoman onnellisen näköisenä, pehmo suussa. Sai suolistaa sitä sitten palkaksi ihan huolella.