Ykän tilannekatsaus

Ykä kävi aatonaattona lekurissa saamassa laserhoitoa ja akupunktiota. Samalla saatiin hermokipulääkekuuri, jota hiljalleen nostetaan oikeaan annostukseen. Akupunktion jälkeen Ykä oli selvästi iloisempi ja liikkui paremmin, mennään uudelleen ensi vuoden puolella. Myös Neurontin on tuntunut helpottavan. Kaiken tämän lisäksi Yppylä on pelkillä remmilenkeillä, treeneissä se sai etsiä nameja kentältä kun Vea ja sheltit tekivät hommia. Mahdollisesti kuvautetaan selänseutu uudelleen ensi vuonna, viime kerrasta on vuosi ja olisi hyvä nähdä kuinka pahaan suuntaan ollaan menossa

7v 2kk, lihakseton ruipelo

Vuosi 2015 tiivistettynä

Tämä vuosi on ollut kyllä oikea koularivuosi! Yhteensä koko poppoo on kerännyt kahdeksan rally-koularia (2 x RTK1, 4 x RTK2, 2 x RTK3), yhden tokokoularin (TK1)  ja yhden BH-koularin, eli kymmenen kappaletta koulutustunnuksia. Lisäksi Vea on ehtinyt korkata tokon VOI-luokan äärimmäisen hyvällä kakkostuloksella. Tällaista kiritystä tuskin tapahtuu ihan heti uudelleen!

YKÄ
Terveydellisesti Ykä on mennyt tasaisesti huonompaan suuntaan, ja viime treenien valossa taidetaan jättää toko kokonaan pois treenivalikoimista. Iloiseen ja tarkkaan tekemiseen se tarvitsisi niin suurta intensiteettiä ja riehuntaa, että kroppa menee siitä ihan kokonaan jumiin. Yksi vaihtoehto olisi syöttää sille kipulääkkeitä ja jatkaa treenaamista, mutta se ei tunnu hyvältä eikä reilulta, joten antaa mieluummin olla. Tällä kaudella käytiin joka tapauksessa kaksissa VOI-kisoissa, joista molemmista VOI0. Rallyssa meni paremmin; Ykä porskutti ekana holskuna Suomessa sekä AVO- että VOI-luokan läpi (pisteet 95, 88, 98 ja 71, 94, 91).

Nyt Ykä jää toistaiseksi kokonaan treenitauolle, ja katsotaan myöhemmin mitä tehdään. Alustavasti koetetaan hieronnalla ja fysioterapialla saada koira parempaan kuntoon, ja jos näyttää hyvältä, aloitellaan tauon jälkeen rallyn MES-liikkeitä. Mennään päivä kerrallaan eikä oteta stressiä harrastuksista. Hirveä harmi että noinkin ihmisrakkaan koiran kanssa pitää nykyään olla vähän varovainen, ettei se satuta itseään ja rähähdä kellekään.

OMA
Oma on osoittanut kyntensä harrastuspuolella ja hoitanut treenikoiran virkaa tyylillä, kun Ykää on ollut pakko asettaa taka-alalle. Tänä vuonna pikkumerle sai kaksi vikaa ykköstulosta tokon ALO-luokasta (172,5 ja 180), saavuttaen TK1-tittelin. Lisäksi se aloitti rally-tokossa kisaamisen ja hoiti ALO- ja AVO-luokat läpi (98, 87, 100 ja 93, 79, 88). VOI-luokassa se ehti kisata tänä vuonna kahdesti, molemmista tulos (84 ja 71). Eli melkein kolme luokkanousua tällä kaudella rallyssa! Kolmanneksi käytiin puoliläpällä suorittamassa BH-koe, joka sekin meni heittämällä läpi. Nyt Oma opettelee noutamista, josko se ensi vuonna kävisi korkkaamassa tokon avoimenkin luokan. Lisäksi pitäisi hakea se yksi VOIHYV-rallysta, niin T voisi alkaa opettaa sille MES-liikkeitä.

Alkuvuodesta Omalla oli outo halvaannuskohtaus, joka onneksi meni ohi sairaalakäynnillä ja tiputuksella eikä mitään vastaavaa ole sittemmin tapahtunut. Treenikoirana se kerää enemmän jumeja kuin kotikoirana, joten sekin on päässyt ajoittain hierontaan.

NIKA
Mummu aloitti myös rally-uransa tänä vuonna, läpäisten ALO- ja AVO-luokat huipulla pistesuoralla (100, 90, 95 ja 90, 98, 95). VOI-luokassa se kisasi kahdesti, mutta pisteet jäivät vielä alle hyväksytyn tuloksen. Ensi vuonna koetetaan parantaa meidän yhteistä suhdetta, jotta päästään taas niille pisteille jotka Nika ansaitsee. Nipunkaan kanssa ei ole kiire mihinkään, ja sen kanssa mennään vain niin pitkälle kuin mikä siitä on kivaa. Jos mun kanssa rally ei onnistu enää näin korkealla, siirtyy se takaisin T:lle. Ja jos ei tuloksia tule niin ei sekään haittaa.

Nika selvisi tänä vuonna kohtutulehduksesta, siitäkin hirveydestä on jo vuosi.

VEA
Minun kontribuutioni Vean kanssa tänä vuonna oli viedä se rallyn VOI-luokan läpi (80, 73, 82), muista Vean saavutuksista ja kommelluksista tulee varmasti lisää turinointia sen omaan blogiin!

Voittajien viikonloppu

Tänä viikonloppuna olikin melkoinen voittajarumba, kun kaikki koirat oli ilmoitettu VOI-kokeisiin. Vea korkkasi ekat toko-VOI -kokeensa saaden tosi hienon VOI2:n. Ykä oli iltakokeissa, ja nollaahan sieltä pukkasi. Koira sentään oli suht iloinen, johtuneeko sitten siitä että liikkeet oli kolmessa osassa ja paikkis vikana, joten heti kopeloinnin jälkeen ei tarvinnut mennä kehään vaan sain vietyä koiran pihalle riehumaan. Ajattelin jo heti alkuun että otan mieluummin miinuspisteitä liian isoista avuista kuin nollia, joten sillä mentiin ja miinuksia ropisi.

Liikkeet kehäjärjestyksessä:

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan, 5. Valui, törmäsi, ohjaajalta liian isoja apuja.

Seuraaminen, 8. Sehän oli ihan ok! Häntä heilui ja korvat oli pystyssä, vain tosi pitkän hitaan pätkän aikana alkoi vähän herpaantua, mutta skarppasi sitten.

Ruutu, 0. Kaksi käskyä maahanmenoon ja toinen etukäpälä ulkona. Hnnggrk. Loppuliike meni hyvin.

Tunnistusnouto, 0. Meni käpälät ojossa, nosti heti oman, pudotti, tarkisti väärät ja toi oman pureskellen. Annoin taas liian ison avun siihen että koira kiertäisi takaa sivulle.
Kauko-ohjaus, 6. S-i-m-s-i-m. Ei noudattanut ekaa seisomiskäskyä, annoin uuden ja loput meni hyvin. Vähän eteni. Olisikohan tullut parempi numero jos en olisi antanut toista käskyä? Pitää ottaa selvää.

Metallihyppynouto, 7,5. Vähän jotain arpomista metskun nostamisessa, nyt pyysin edestä perusasentoon vasemman kautta koska olin saanut noottia käsiavuista (hups :---D). Hyppykiljahduksen kautta siis siirtyminen.

Tauko.

Ohjattu noutaminen, 5. Arpaonni toi oikean, joka on meille helpompi, jes. Valmisteleva osuus ihan ok, lähti kuin tykinsuusta oikeaan suuntaan lähetyksestä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta - kunnes Ykä sitten päätti että tämä kapula ei haise tarpeeksi mutsilta, meen tsekkaamaan oisko täällä takana (tunnaripaikalla) jotain lisää. Aikansa siellä pyörittyään käskin uudestaan tuomaan, jolloin toi oikean kapulan.

Istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Annoin aika isot avut istumisessa, koska Ykä on kaksissa aiemmissa kokeissa jäänyt seisomaan. Istuipa!

Tauko.

Piilopaikkamakuu, 9. Pää heilui.
Kokonaisvaikutus, 7,5. Ohjaaja heilui kuin heinämies.

Yht. 162,5/320pts, VOI0, sij. 4./5.

Täytyy sanoa että kun on käynyt kaksissatoista voittajaluokan kisoissa ja on ehkä kaksi kertaa päässyt pisteissä edes yli kahdensadan, alkaa vähän tympiä. Toki nyt Ykä alkaa taas olla edes iloinen kehässä, tähän väliin on jäänyt monta koetta kun se on ollut niin paiseissa että sitä on ollut äärimmäisen vaikea ohjata. Että sinänsä ehkä tässä voisi työvoitolla joku päivä saadakin sen ykkösen, jos vain sisua riittää. Mutta katsotaan nyt. Varmaan minut saa taas ensi vuoden puolella yllytettyä kisoihin - oli nääs T:n kanssa puhetta, että kisapäivinä saa ostaa pizzaa. Positiivinen vahviste kisaamiseen jne. Sitä paitsi aksassahan voi olla vaikka kuinka monta starttia ennen luokkanousua, eiks niin?

Tänään sitten shelttien kanssa rally-kisoissa, tuomarina Heikki Palosaari. Nika-mummu oli vuorossa tokana ja Oma kuudentena. Nika oli hurjan iloinen ennen kehää, kehässä puuhasi vähän omiaan ja oli hivenen eksyksissä - eikä pisteet yltäneet vieläkään hyväksyttyyn tulokseen. En edes listaa virheitä tähän, niitä nimittäin oli aika paljon enkä jossain vaiheessa enää edes jaksanut välittää. Mutta muistin käyttää molemmat uusimismahdollisuudet! Nikalla oli kuitenkin ihan hauskaa, se se tärkeintä on. Muusta viis, neiti ysivee voi olla vaikka loppuikänsä voittajassa jos se tykkää treenata noita liikkeitä. Ja sehän tykkää. Voi olla että T vie sen joskus kisoihin jos nollaputki meillä jatkuu, saisipahan ainakin oman koiransa taas takaisin.

Oman kanssa meni vähän paremmin, vaikka sekin oli tietyissä paikoissa ihan kuutamolla. Se oli iloinen itsensä ja yritti parhaansa, ja sai tälläkin kertaa hyväksytyn tuloksen! Pyörähdykset ovat Oman bravuuri, ja kirjuria kuulemma nauratti kun Oma heitti volttia ihan tunteella.

2. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)

-10 tvä (ylimääräinen istuminen). En tajunnut uusia jostain syystä, kun en nähnyt koko koiraa ja sitä mitä se sähelsi...

4. kyltti (jalkojen välistä toiselle puolelle)

-3 uusi, -3 tvä. Oma ei vain tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, yritti mennä ensin jalkani läpi ja sitten sen takaa. Uusimisella sähläsi myös jotain hyvin omamaista mutta pääsi lopulta vahingossa oikeasta välistä oikealle puolelle.

7. kyltti (molemmat täyskäännös oikealle)

-3 uusi. Omalla meni taas jotenkin piuhat solmuun päässä ja kävi kiertämässä kyltin omatoimisesti. Uusimisessa sentään pyörähti hyvin. Olin ihan varma että olin sanonut uusimispyynnön väärässä kohdassa ja siten hyllyttänyt meidät, joten olinpa huojentunut kun kuulin ettei näin ollut käynyt!

15. kyltti (istuminen oikealle, eteentulo, oikealta oikealle istumaan)

-10 tvä (väärä rintamasuunta). Istui kyllä eteentulossa täysin poikittain, ei voinut enää uusia joten näillä mentiin.

Yht. 71/100pts, VOIHYV, 1:55;35, sij. 4./17.! Eli pikkumerlellä on nyt kaksi hyväksyttyä tulosta, vielä yhtä metsästetään varmaan ensi vuoden puolella. Hurjaa!

Suttuinen kuva mutta josko siitä jotain osviittaa saisi

Shelttien ekat rally-VOI -kisat

Sunnuntaina käytiin Janakkalassa korkkaamassa shelttien kanssa ekat rally-tokon VOI-kisat. Treeniä oli alla, no, erittäin vähän, mutta kerrankos sitä. Nika oli ensimmäisenä, sen kanssa olin viimeksi kisaamassa rallyn alokasluokassa. Nikalla on vähän samoja piirteitä koetilanteessa kuin Ykällä; jos sitä ei osaa pitää kunnolla jyvällä, se saattaa keksiä omiaan. Liikkeet se osaa, eikä varsinaisesti häiriinny mistään tilasta tai hulinasta, mutta ohjaajan pitää osata ohjata. Minulla ja Nikalla ei ole ihan niin kiinteää suhdetta kuin vaikkapa minulla ja Omalla, joten näissä kisoissa Nika halusi mennä esim. kaikkien kehässä olleiden ihmisten luo. No, ei mennyt, mutta olisi halunnut, mikä aiheutti epätarkkuutta ja sähläämistä. Peruutusta pitää myös treenata lisää. Minullakin oli vähän koetaidot ruosteessa - jos olisin tajunnut uusia pieleen menneen houkutuskyltin, olisi tullut hyväksytty tulos. Harmittaa, mutta näitä sattuu. Ensi kerralla sitten paremmin! Ei oo sennun kanssa niin tarkkaa.

4. kyltti uupuu näköjään, se oli molemmat täyskäännös vasemmalle

2. kyltti (koira eteen oikealta, vasemmalta takaisin oikealle)
-1 vino, -3 tvä

5. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)
-1 vino, -1 tvä

7. kyltti (2x vasen täyskäännös)
-1 ov, -3 uusiminen (jotain ihmeellistä sähläystä)

8. kyltti (istu, käännös vasempaan, askel, istu)
-3 ov

10. kyltti (peruutus)
-10 tvä (pakko treenata lisää, meni vinoon peruuttaen)

11. kyltti (houkutus)
- 10 tvä (??? koira päätyi oikealle puolelleni, en tajunnut uusia jostain syystä???)

13. kyltti (pujottelu juosten)
-1 kontr

66/100pts, ei tulosta.

Nikan vuoron jälkeen juoksin hakemaan Omaa. Koska Oma oli viimeinen koira, järjestäjät alkoivat mm. purkaa viereistä rataa ja säätää jotain kuulutusvälineistön kanssa. Siitä sitten lähti melko infernaalisia ääniä odotellessa, ja Omalla meinasi mennä pupu pöksyyn. Ykä olisi varmaan ottanut hatkat tilanteesta. Suhteellisen epäreilua että kesken kisojen tulee tällaista häiriötä, mutta eipä tällekään juuri mitään voinut tässä tilanteessa - järjestäjien vain olisi pitänyt odottaa kisojen loppuun ennen kuin alkavat pistää paikkoja pakettiin.

Oman sai kuitenkin vielä messiin rapsuttelemalla sitä pyllystä, ja sitten mentiin. Kehässä se oli iloinen ja teki mitä pyydettiin, mitä nyt melkein kaikki eteentulot olivat vinoja. Koira jopa peruutti ja nousi seisomaan käskystä! Yksi täysin turha -10p tuli kun ohjaaja ei osannut ottaa tarpeeksi pitkää askelta.

2. kyltti (koira eteen oikealta, vasemmalta takaisin oikealle)
-1 vino, 1- kontr

3. kyltti (koira eteen, peruutukset)
-1 vino, -1 kontr, -1 tvä

6. kyltti (istu, seiso, maahan)
-1 kontr

8. kyltti (istu, käännös oikeaan, askel, istu)
-10 tvä (ohjaajan moka, liian lyhyt askel, yhyy)

9. kyltti (peruutus)
-1 vino

84/100pts, aika 1:52:00, VOIHYV ja sij. 2./12.

 

Jännite, iloisuus, mitä ne ovat

Ohjattujen tokotreenien teemana on ollut iloisuus. Siis se, että kentällä on ihan penteleen kivaa ja sinne kannattaa pyrkiä - mutta erityisesti se, että tarjoamalla aktiivisuutta, kentältä pääsee myös pois. Minä olen niin kaavoihini kangistunut Ykän kanssa, että pieni herättely tulikin ihan oikeaan saumaan. Toki pitää edelleen varoa sen selkää eikä riekkua liiaksi, mutta jo hölmöksi heittäytyminen ja pieni palloleikki ilman repimistä ja heittelyä tekee gutaa. Ensiarvoisen tärkeää on, ettei se enää ikinä pääse pelottavasti kolisevasta treenihallista ulos pelkäämällä, eikä passiivisuutta palkata muutenkaan. Kun koiralla on hyvä vire päällä, se pääsee suoraan pihalle rälläämään.

Mutta voihan kikkare kun se osaa välillä olla vaikeaa! Pitäisi osata lukea koiraa paljon paremmin kuin mitä osaan, palkata täsmälleen oikealla hetkellä ja tietää milloin vaatia ja milloin odottaa.

Viimeisimpiä edeltävissä treeneissä oltiin ulkona - siellä Ykä oli ihan eri maata ja sen persehtimiseen pystyi puuttumaankin. Vaatimuksesta koira vaan nousi ja tarjosi sellaista seuruutakin etten ole sellaista nähnyt siltä vuosiin. Teemana jännite, joka ainakin allekirjoittaneelle puupökkelölle on erittäin vaikeaa. Mutta olipa ilo nähdä miten Ykä siihen vastasi.

Viimeisissä treeneissä oltiin taas sisällä; Ykä ei ollut ihan niin lahnana kuin mitä olisi voinut olla kun toisella kentällä kolisteltiin. Aktiivisuudesta aina palkkaa. Ruutuun meni ykkösellä, ja makaamaankin ekalla käskyllä keskelle. On näköjään lähetyspaikallakin jotain väliä... Lopuksi koiran sai nostatettuakin nopeammin kuin ennen, kun ohjaaja vähän hölmöili seuruutuksessa eikä hinkannut vain tuttuja kaavoja. Iloisuudesta äkkiä pihalle ennen kuin passiivisuus palasi.

Toko-VOI -kokeita kokeillaan taas viikon päästä, koska ei se ota jos ei annakaan - ohjaaja voisi opetella vähän pelaamaan kentällä, olemaan siellä koiran kanssa eikä keskenään. Sitähän tässä hinkataan, oikeasti, ei ykkösiä. Sen takia en ole vielä luovuttanut. Koska tiedän että Ykä osaa kyllä, se olen minä joka ei osaa.

Huomenna ralleilemaan Janakkalaan shelttien kanssa, merle nyt voi keksiä mitä vaan mutta Nikaan luotan kuin kallioon. Eikä noiden kanssa edes osaa jännittää.

Marraskuu

Me voidaan ihan hyvin. Ykä ei ole juurikaan oireillut selkäänsä, vaikka hierontaväli on nyt sattuneista syistä venynyt pitkäksi. Se syö nivelvalmisteita ja liikkuu paljon, ja vaikuttaa tyytyväiseltä eloonsa. Paitsi että olen onnistunut opettamaan sen reaktiiviseksi kentällä, mikä aiheuttaa ongelmia koiran paineistuessa - sitä ei ehdottomasti saisi kehuen auttaa, jos se tarjoaa passiivisuutta. Eikä se etenkään saisi päästä passiivisuutta tarjoamalla pois tilanteesta. Tätä hinkattiin eilen kirjaimellisesti pikkutunneille asti, lähinnä koska Ykä oli päättänyt mm. että vasenta ohjatunnoudonkapulaa ei tartte tuoda, riittää jos ensinnäkään a) ei mene sinne tai b) menee, mutta jää ikuisuudeksi seisomaan kapulan luokse. Lisäksi kehänauhaksi viritetty naru oli kamala ja kaikki oli muutenkin aika kauhuisaa. On hirveää olla pieni pollanninhaivenkoira jolta vaaditaan asioita. Ruutuunkaan ei voinut mitenkään mennä. Onneksi sai lopetettua siihen kun koira viimein vähän nousi.

Shelttien kanssa ollaan tehty rally-VOI -juttuja:

- oikealla puolella tiiviisti seuraaminen on hankalaa, etenkin jos sen jälkeen pitäisi istua niin ettei pylly sojota ihan mihin sattuu

- Oma ei osaa peruuttaa, mutta se tekee sikanäyttäviä täyskäännöksiä (vasemmalla seuratessa molemmat vasemmalle, oikealla molemmat oikealle)

- Nikakin osaa pyöriä

- istumisesta seisomaannousu on hankalaa mutta sujuu jo ihan hyvin

Näillä eväillä Oma ja Nika lähtevät kaksiin rally-kisoihin kuun lopussa, pakko se luokka on joskus korkata!

Nollia lisää pinoon

Käytiin kokeilemassa uusia toko-VOI -sääntöjä Ykän kanssa - tavoitteet eivät olleet kovin korkealla. Meidän pohjanoteeraus on viisi nollattua liikettä, siltä kannalta onnistui että nollattiin vain kaksi liikettä tällä kertaa. Toisekseen tavoite oli ettei Ykä hipsi ulos kehästä mitä se taas harrasti viime kisoissa, siinäkin onnistuttiin! Jes.

Tuomarina Ralf Björklund, hiekkakenttä, ihan hyvä sää. Ykä oli odotellessa into piukeana, vähän kiljahteli mutta ei kamalasti, hyväntuulinen ja innokas. Heti palleja kopeloidessa se meni vähän masikseen. Vilkuili maassa olevia kehänauhoja että jahas, kokeet.

Paikkamakuu, 7. Paikkiskäskyä odotellessa katseli kyllä kaikkialle muualle kuin minuun. Meni hyvin kuitenkin maihin omasta käskystä ja jäi sinne kiltisti kahden kultsun väliin. Aluksi rauhaton kuten yleensä, mutta rauhoittui häirittynä. Tämän teki myös viime treeneissä. Hämäävää. Loppuun asti pysyi hyvin, istumaannousussa häiriintyi vähän naapurin käskystä eikä sitten noussut ekalla käskyllä perusasentoon. Ennenkuulumatonta.

Metallihyppynouto, 8. Tämä oli ihan ok! Kapulalle piti mennä tassut ojossa ja vissiin jotain mälväsi palautuksessa, mutta ihan sama.

Jäävät, 6. Ei kontaktista tietoakaan. Seisominen ok, istumisessa jäi seisomaan. Huoh. Olisi pitänyt varmistella, antaa kaksoiskäsky tai jotain.

Ohjattu nouto, 0. Arvonnasta tuli vasen kapula. Alku ihan ok, lähetyksestä lähti oikealle? Karjaisin että eikun vasen, josta tekikin pienen lenkuran vasemman kapulan suuntaan mutta ei, oikeanpuolimmaisen se halusi tuoda ja sen sitten toi. Häh?

Luoksetulo, 7. Aika hidas, onnistui silti törmäämään eteentullessa. Pysähdyksessä vähän valumaa, mutta pysähtyi!

Ruutu, 0. Etujalat ulkona, hnnggghh. Loppuliike ok. Tämän jälkeen Ykä tajusi että nakkia ei näköjään tipu - yleensä ruudusta on tullut superpalkka.

Seuruutus, 6,5. Ihan hirveää. Kamala laama, jätätti käännöksissä, ei osannut peruuttaa. Teki vääränlaiset vasemmalle täyskäännökset kun piti tehdä saksalaiset. Ei siinä mitään mutta nekin oli tahmeita.
Tunnistusnouto, 6,5. Lähti hyvin, haisteli kapulat ja oli sitä mieltä että ei oo täällä. Teki kiekan siellä missä ohjatun noudon kapulat oli, mutta palasi omatoimisesti uudelleen kapularivistölle, haisteli ja toi oman. Mälväystä.
Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 165,5/320pts, VOI0.

Ykä on hyvä treenikoira mutta vaikea kisakoira. Sitä alkaa pelottaa tai laamaannuttaa kokeissa eikä vaan pysty. Ei auta kuin treenata sitä että tehdään paljon liikkeitä putkeen pelkillä sosiaalisilla palkoilla ja palkka tulee oikeasti vasta kun hommat on hoidettu. Näin tehtiin palauttavissa treeneissä, hullua kiljumistahan se aiheutti mutta eiköhän se siitä. Ihan iloisena Ykä kuitenkin teki liikkeet ja oli supertyytyväinen kun sai "varastaa" palkan treenikassista. Myöhemmin kävi myös ilmi että yksi laukaisija pelolle on ihan vaan kehänauha.

Lauantaina siis oli kouluttajan järjestämät, leikkimieliset tokokokeet, jossa oli mm. ALO- ja VOI-luokka neljällä liikkeellä. Ilmoitin Oman ALO-luokkaan tajuamatta, että eihän se ole ikinä tehnyt uusien sääntöjen mukaista hyppyä... saati edes treenannut muuta kuin satunnaisesti rallya viime aikoina. Seuruutus kohtalaista, liikkeestä maahanmeno ok mutta hypähti kääntyessäni istumaan. Luoksetulo erittäin hieno. Hypyssä näytti hämmentyneeltä kun jätin sen istumaan ja kiersi esteen.

 

Ykälle homman jujuna olisi se, että saisi sille treeneihin saman karsean tilan mikä sillä on päällä kokeissa. Ja sehän onnistui, koska oltiin viritetty kehänauha kentän yhdelle sivulle. Ykä näki sen ja meni täysin omiin kauhumaailmoihinsa. Luoksetulossa tuli saaaairaan hitaasti ja sen näköisenä että sitä hakataan koko ajan, pysähtyi, tuli ihan kohtalaisesti luokse josta piti erikseen ohjata että kierrä takaa sivulle. Metallinouto (puukapulalla, koska meillä on joku metallikapulakirous ja ne aina häviävät) ihan siedettävä, mitä nyt piti taas ohjeistaa että tuo sivulle suoraan. Kauko-ohjaus ihan hirveää, ei halunnut jäädä maahan ja tarjosi jalat täristen liikkeitä liikkurin käsimerkeistä. Ruutuun lähetyksessä kävi tsekkaamassa jonkun väärän tötsän ja pyöri jotain ihan omiaan ennen kuin sain sen maahan - etujalat ulkona. Eli kehänauhaa ostoon ja jokaiseen treeniin sitä aivan kaikkialle.

Otettiin myös vähän treeniä siinä, Ykä tarkoituksella kehänauhan vieressä. Paikkaistumisessa valui koko ajan maahan, paikkamakuussa ryömi kauemmas nauhasta. Nauhan vieressä seuratessa ei millään halunnut pitää paikkaa. Myöhemmin se pääsi traumoistaan yli kun sai palkkaa kentällä ja tasoittui. ~100m juoksukisoissa oli aivan jäätävän nopea ja voitti! Sentään palautui, ja on vähän suunnitelmaa sille miten kauhuongelmaa voisi alkaa purkaa. Hyvä niin.

Läpästä totta

Joskus alkukesästä heitettiin läppää siitä, että voisin viedä Oman BH-kokeeseen. Noh, Ykän VOI0-tuloksen jälkeen halusin vähän taukoa sen kanssa hinkkaamisesta, joten Vean aloittaessa ohjatun todekurssin, tulin mukaan Oman kanssa. Sehän oli, pentele, heti ekoista treeneistä alkaen ihan ässä, vaikka se oli periaatteessa kaivettu naftaliinista sterkkauksen jäljiltä. Eikä se ollut ikinä edes nähnyt mitään tottiskaavioon viittaavaakaan, mitä nyt täyskäännös vasemmalle oli opeteltu rallyn yhteydessä. Mutta shelttihän veti semmoisella asenteella että oksat pois, eikä siinä jäänyt paljon arvailujen varaan siitä, pitäisikö se ilmoittaa kokeisiin vai ei.

Kesälle ei löytynyt sopivia kokeita, mutta syyskuun kokeisiin päästiin. Ei jännittänyt yhtään ennen kuin ajettiin kohti Hyvinkäätä - sitten jännittikin niin että oli vain paha olo. Onneksi arvontanumeroksi saatiin toiseksi viimeinen paikka, joten siinä kahdeksaa edeltävää koiraa katsellessa oma jännitys laantui tyystin. Parina meillä oli landseer-uros, me oltiin ekana suoritusvuorossa. Nurmikenttä, satoi, ruoho oli aika pitkää joten Oma vähän hukkui sinne.

Hihnassa seuraaminen, erittäin hyvä. Olihan se nyt melko pätevä! Häntä heilui ja pitkällä suoralla oli suurimmaksi osaksi oikein hyvää seuraamista. Täyskäännös vähän hidas, täyskäännöksen jälkeen tsemppasi hulluna, juoksu + hidas erinomaista seuruutusta. Ällän toinen käännös oli yleisön edessä, se vähän hämäsi Omaa, mutta tuli mukaan hyvin. Istumisessa ei mitään ongelmaa. Henkilöryhmä oli vähän tyhmä, siellä Oma seurasi suht väljästi mutta ei muuten harhaillut mihinkään ja istui hienosti.

Vapaana seuraaminen, erittäin hyvä. Henkilöryhmässä taas vähän väljä, muuten ei ongelmaa ja istui hyvin. Kamalaa kun on niin pieni koira ettei eteen katsoessa näe istuuko se vai ei, mutta luotin koiraan enkä kurkkinut. Henkilöryhmästä samalla höyryllä pitkälle suoralle pysähtymättä, kun koira oli sen verran hyvin messissä. Pitkä suora ihan ok, taas skarppasi käännöksen jälkeen hienosti ja juoksu + hidas erinomaista. Ällän toissa käännöksessä harhautui taas yleisöstä, yhdellä lisäkäskyllä tuli mukaan ja teki lopun hienosti.

Istuminen, erinomainen. Sikamaisen hieno.

Maahanmeno + luoksetulo, hyvä. Seuruu hyvää, maahan lätsähti ekalla käskyllä viivasuoraan. Luokse tuli sellaista vauhtia että tanner tärisi, ehdin jo miettiä että hyppääkö päin kun Omalla on vähän ollut sellainen perseily tapana, mutta ei, tuli suoraan sivulle erittäin siististi. Jos olisi tullut eteen, liike olisi ollut erinomainen, nyt putosi hyvään.

Paikallamakuu häiriön alaisena, puutteellinen. Jäi hyvin, oli kuulemma vähän rauhaton aluksi mutta rauhoittui sitten. Kun landseer aloitti vapaanaseuraamisen, Oma pomppasi säpsähtäen pystyyn - näytti kaukaa siltä että joku ötökkä tai muu olisi pikkushelttiä ahdistellut. Siellä se sitten seisoi eksyneen näköisenä tosi pitkään, osaamatta mennä omatoimisesti maahan mutta tietäen ettei minun luokseni saa tulla. Siinä aikansa seistessään se lähti lopulta haistelemaan maata ja etenemään hiljaksiin minua kohti, joten menin sen luo ja käskin uudelleen maahan. Oman paikkis on aina ollut todella varma, vähän harmittaa mutta minkäs teet.

Näillä arvosanoilla tode läpi ja kohti kaupunkiosuutta. Siellä ei tullut mitään yllätyksiä, Oma osaa välillä olla aika reaktiivinen tavallisilla lenkeillä mutta nyt käyttäytyi hyvin. Eli saatiin uusi titteli tässä noin vuoden aikana kerätyn rimpsun perään: onnea TK1 RTK1 RTK2 BH Käpäläkoplan O'My! Meidän pieni ylijäämäkoira, aikuisena tullut kodinvaihtaja, joka on paikannut saikkuilevaa Ykää erinomaisesti ja näyttänyt kyntensä monessa lajissa. Ihana, aina iloinen pieni pk-merle!

Hra Kiljunen

Ykä on käynyt akupunktiossa ja laserissa sekä tehnyt minitreenejä tokossa. Kävipä eilen Vean jäniksenä pyörälenkillä, ja oli hivenen iloinen. Kiinni ollessaan osasi hienosti olla vetämättä ja irti ollessaan kuunteli todella tarkasti ohjeita siitä, millä puolella tietä piti mennä ja kuinka nopeasti. Vea taas veti hienosti tasaisella ravilla koko matkan. Lopuksi rämmittiin vähän mudassa ja metsässä. Vean kanssa pitää nyt alkaa nostaa kuntoa AD-koetta varten, milloin sinne sitten mennäänkään. Ykä saa tulla mukaan välillä, jos selkä vaikuttaa hyvältä, ja ehdottomasti lepoa seuraavana päivänä.

Oman BH lähestyy, apua! No oikeasti ei jännitä edes paljoa, mikä on suht hullua. Mutta shelttien kanssa ei vaan jännitä ihan niin paljoa kun noiden isojen taunojen.

TOKO

Torstain minitreeneissä hallilla, Ykällä liikkeinä ruutu ja luoksetulo pysäytyksineen. Ruutuun irtosi hyvin - eikä kuunnellut maahan-käskyä. Pitäisi vaan antaa sen ensin tajuta olevansa ruudussa. Toka lähetys parempi, osasin odottaa hetken. Tähän väliin luoksetulo, pysäytyskäsky suht isoilla avuilla, palkka siitä. Vikana ruutua uudelleen, käsky vasta kun näytti olevan kuulolla ja oli.

Maanantaina ulkokentällä, teemana ruutu, metskunouto ja jätöt. Ruudussa muistin odottaa, mutta koira lätsähti maahan niin että etujalat oli ulkona ruudusta. Palkkasin ruudun keskelle, koska kuitenkin kuunteli ekaa käskyä, ja otin muita liikkeitä välissä. Hyppynouto metallilla ok, palautti eteen mutta annoin olla. Tiistaina huomattiin tämän olevan virhe, mutta siitä lisää tuonnempana. Kaikki jätöt erillisinä takapalkalla, järjestyksessä seiso-istu-seiso-maahan, vapautus suoraan palkalle. Vikana vielä ruutu uudelleen, nyt meni hyvin, kuunteli hyvin ja meni maihin oikeaan paikkaan! Voisin kyllä tehdä jonkun kollaasin seinille kaikista niistä kuvista joissa Ykä on ruudussa, niin iloiseksi tämä asia minut tekee.

Tiistaina ohjatuissa tokotreeneissä oli aiheena palkattomuus, joka on Ykän heikoin lenkki. Se kuumuu ihan tolkuttomasti jos ei saa palkkaa, ja alkaa kiljuen komentaa että nakkia perkele tänne. Tai sitten se lässähtää, mutta nyt kuumui ja voi kristus mitä huutoa... ekalla kiekalla pelkkä paikkamakuu, kiljahteli riemusta jo kun seuruutin sitä kentälle. Itse häiriköity piilopaikkis sentään ihan ok. Palkaksi sai rutosti kehuja ja rapsutuksia, ja olipa muuten vaikea olla antamatta muuta palkkaa samalla kun kiikutti koiraa autoon. 

Tokalla kiekalla ensin seuruutusta. Joka oli sellaista kiljumista että oksat pois. Askelsiirtymät ja juoksu aiheuttavat eniten tunteenpurkauksia. Jätöistä istuminen, vaikutti vähän hitaalta mutta muuten ok. Luoksetulo pysäytyksineen ok, mitä nyt Ykä vissiin kuvitteli tötsän olevan namialusta (???), hidasti oma-aloitteisesti vähän ja pysähtyessä nenäili tötsää. Noh, hyvä pysähdys kuitenkin, loppuasennossa tuli törmäten eteen ja kiljui siirtyessä takaa sivulle. Kaukoissa jotain sählinkiä seisomaannousussa, tsekkasi seuraavan asennon liikkurilta ja teki sen itse (...) ja eteni vähän. Tunnistusnouto ok, haisteli hyvin, mälväsi kapulaa palatessa. Toi eteen, hullu kiljuminen sivulle siirtyessä. Huomaan tässä tietyn teeman. Metallihyppynouto muuten hyvä - mutta palautti eteen ja kiljui AIVAN HULLUNA perusasentoon siirtyessä. Lopuksi metskunouto siten että vähän avitin koiraa tuomaan kapulan suoraan sivulle, ja sehän olikin sitten aivan loistava. Palkaksi sai paaaaljon nakkia kun siirryttiin kentältä pois vähän kävelemään.

Mitä jäi käteen? Lisää palkattomuustreeniä helppojen minitreenien lomaan. Koiralle vähän oppia siitä että vaikka kentällä ei tulisi nakkia/palloa, se kyllä tulee sitten treenien jälkeen muualla. KAIKKI eteentulot kapulan kanssa tai ilman pois, koira AINA suoraan sivulle. Kokeissa luultavasti tarjoaa vahvempaa liikettä eli eteentuloa käskystä huolimatta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Näillä mennään!

Minitreenejä

Omatoimisissa tokotreeneissä keskitytään nyt siihen, että ennen treenejä valitaan pari liikettä ja tehdään sitten vain ja ainoastaan niitä. Ohjatut treenit ovat pitkäkestoisia ja usean liikkeen mittaisia suorituksia varten. Torstaina hallissa Ykälle siis ohjattua noutoa ja kaukoja. Olisin ottanut metskua mutta olen hävittänyt kapulan... ohjaantui vasemmalle kapulalle hyvin, säädin jotain ihmeellistä palautuksessa kun ajattelin auttaa koiraa kiertämään suoraan selän takaa sivulle. Tokalla kerralla ohjaantui hyvin oikealle kapulalle, en sählännyt mitään ja Ykä palautti kapulan eteen. Tästä seläntakaakierto sivulle. Bueno!

Kaukoissa vaikeuksia tuotti (taas) maasta seisomaan nousu, tarjosi herkästi istumista. Jos "SEISO"-käskyn vaihtoi peruutuskäskyyn, nousi varmemmin. Seisomisesta maahanmenossa edisti eniten, pitää vähän hinkata tekniikkaa lähempää. Mutta ei edistä enää yhtään niin paljoa kuin joskus aiemmin! Toivoa on. Lopuksi pelleiltiin vähän aksaradalla, tehtiin keppejä, putkia ja paria hyppyä. Hyvin Ykä irtoaa kauaskin ja kuuntelee.

Nyt olen lomalla (ja kipeänä) koko katraan kanssa mökillä, täällä rentoudutaan useampi päivä eikä varmaan tehdä juuri mitään. Vealle lupasin vähän naksutella ruutuerottelua, ehkä muidenkin kanssa jotain pientä. Tiistaina pitää palata sivistyksen pariin että Nika pääsee paimennustreeneihin. Ihanaa kun on kesä, nyt kun vielä tervehtyisin!

Pitkästä aikaa tokoa

T kisasi shelttien kanssa ensin Forssassa ja sitten Hyvinkäällä, ja sai niille kolmessa viikossa kolmilla kisoilla RTK2-koularit! Melko hurjaa, melkoisia koiria. Syksyllä Oman BH:n jälkeen alan opettaa niille VOI-juttuja, ja katsotaan niitä kokeita sitten myöhemmin. Isot siirtyvät MES:siin sitten kun ollaan ensin käyty vähän tokoilemassa niiden kanssa. Tokotauolla olen saanut tsempattua itselleni hyvän taisteludraivin Ykän VOI-mittelöihin, joten eiköhän me piakkoin käydä koklaamassa jäätä uusilla säännöillä.

Jo seuruussa tuli kuuma

TOKO

Lauantaina oli hullun kuuma, mutta käytiin kentällä tekemässä shelteille kisavalmistelurataa rallyyn ja isoille tokoa. Minulla siis ohjattavana vain Ykä. Tein perusvirheen ja ajattelin yleisesti treenata voittajaluokan liikkeitä, ois pitänyt päättää pari liikettä ja tehdä vain ne... no, tästä oppii. Aluksi hinkkasin vähän liikaa seuruutusta, sitten jättöjä joista seisomisessa tarjosi jatkuvasti istumista. Noudoista tehtiin vain hyppymetsku, joka oli ihan ok. Luoksetulo pysäytyksellä ihan ok, valui kyllä jonkin matkaa ennen kuin seisahtui kokonaan.

Luoksarin kiihdytys

 

Ja pysähdys

Ruudussa olen päättänyt käskeä suoraan maahan, kerran lätsähti ihan takanauhan takana maahan, josta sain kyllä uudella "ruutu + maahan" -kombolla oikeaan paikkaan. Muuten tarjoaa paikaksi satunnaisesti jompaakumpaa reunaa, mutta onpa ainakin nauhojen sisällä.

Maanantain treeneissä otin heti aluksi eri asenteen: tehotreeniin liikkeestä seisominen, ruutu ja paikkamakuu, eikä tehdä mitään muuta. Seisominen onnistui hyvin kun otin ruokakipon takapalkaksi - aluksi se aiheutti kuumumista, mutta ekan palkan jälkeen sain kaksi oikein näpsäkkää seisomista putkeen ilman aikomustakaan pyllähtämisistä. Ruutua enimmäkseen erottelutreeninä, eli ei varsinaista lähetystä vaan koira on jossain ruudun lähellä "odota"-käskyn alla ja "ruutu"-käskystä sen pitää hakeutua tötsien väliin vaikka ruutu olisi vähän vinossa. Ihan jees! Paikkamakuussa olin auton takana piilossa ja koira alkoi vinkua (??), käskin hiljenemään. Ihme törttöilyä se on myös oppinut kun nousee välillä seisomaan kun jätän sen odottelemaan maahan muuten vain. Lopuksi vielä sai makoilla auton vieressä kun kaverin koira teki hommia, aika levoton mutta pysyi. Pakko tehdä makoilua ja oikeaa paikkista lisää.

Jättö

Tiistaina oltiinkin ihan ohjatuissa treeneissä, Ykällä on ollut niistä taukoa jonkin aikaa kun sen kanssa ei ihan täysillä voi tehdä. Holskupa oli hieman innoissaan, ääntä lähti välillä mutta en ihan kauheasti tähän puuttunut. Ekan kiekan tehotreeniin ruutu, joka oli koe-etäisyyden päässä eikä Ykä ollut nähnyt sen pystyttämistä. Ajattelin että ei tasan lähde heti treenin ekana liikkeenä noin kauas eikä tasan tajua mitä sen pitää tehdä, mutta eikä mitä - lähti kuin tykin suusta korvat lintassa. Ekaa "maahan"-karjaisua ei kuunnellut, juoksi ruudun läpi, mutta palasi omatoimisesti takaisin ja tokalla lätsähti. Tein kävelykaavion ja kutsuin, rälläsi täysiä ohi ja piti käskeä seuraamaan, mistä palkka.
Toka lähetys meni yhtä hyvin, tällä kertaa Ykä kuunteli käskyä ja meni maahan ihan ruudun reunaan. Kävelykaavion ja kutsun jälkeen palkka heti kun Ykä tömisi takanani ja olisi muuten juossut ohi.
Kolmas lähetys taas oikein hyvä, mistä lähtien mun koira on osannut tän?? Palkka suoraan ruutuun, pyörittelin kolmea geelipalloa ruudussa ja holsku oli vähän iloinen. Neljättä lähetystä varten jätin kaikki kolme palloa ruutuun ja lähetin Ykän ihan parin metrin päästä. Maahanmenon jälkeen vapautus palloille.

Koska ruutu meni niin hyvin, ei jääty hinkkaamaan sitä. Kaukot muuten ok, mutta ekalla seisomiskäskyllä meni istumaan, tokalla nousi. Jäävät (seiso, istu) hienot, ei arponut! Ohjatussa noudossa lähti ekana hakemaan väärää kapulaa, karjaisusta vaihtoi suuntaa. Toka kerta parempi - kääntyi väärään suuntaan mutta korjasi itse.

Metskuhyppy

Tokalla kiekalla piilopaikkamakuuta ryhmässä ja häirittynä, 4min. Maahan yksitellen, ei ongelmaa. Ykä oli kuulemma tosi rauhallisesti kun olin piilossa, rauhattomuus alkoi heti kun tulin piilosta. Ei kuitenkaan noussut, kääntyi lonkalle kun kävelin ohi. Ei ennakoinut istumistakaan! Jatkettiin keskenämme rauhaisaa paikallamakuuta kun muut tekivät muuta, ja keskityttiin myös siihen että voi pysyä suorassa vaikka kävelen ohi.

Seuraavissa ohjatuissa treeneissä palkattomuutta/sosiaalista palkkaa, nyt sai nakkia koko ajan ja sehän luonnollisesti paransi suoritusta. Mutta hyvä mieli, hyvin menee!

Palkka-Yrjänä syö koko käden

Ykä ja Vea RTK3, shelteille ekat AVOHYVit!

Olipa kyllä melkoinen lauantai, kun oltiin ilmoitettu kaikki neljä koiraa Tampereelle RT-kokeisiin! Minulla tavoitteena saada isoille vikat VOIHYVit ja T korkkasi AVOn shelttien kanssa. Nämä tähtäimessä ollaan myös treenailtukin viime aikoina, mitä nyt minä olen välillä käynyt BH-treeneissä Oman kanssa.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen, kokeet hiekkakentällä missä hyvin vähänlaisesti varjoa. Ekana VOI-luokka, Vea tokana koirakkona ja Ykä vikana. Luokassa seitsemän koiraa, tuomari Hannele Pirttimaa, joka olikin aika tiukka! 

Vea oli tosi hyvän tuntuinen odotellessa, ei yhtään niin nuutunut kuin Kouvolassa. Vähän otti häiriötä joistain koirista mutta ei paljoa. Vean paikkisparina oli tiibetinterrieri ja suorittavana parina schapendoes; molemmat potentiaalisesti jänniä pikkusakulle mutta onneksi aika pienikokoisia. Eikä niistä loppujen lopuksi ollut edes mitään häiriötä, Vea oli koko radan ajan tosi hieno. Yhden pisteen kontrollivirheitä putoili sekä Vealle että Ykälle melkoisesti, mutta ihan sama, radalla oli erittäin hyvä meno.

Vealle 4. kyltiltä -1 (kontr.), samoin kyltiltä 9. Peruutuskyltti meni sikahyvin, kannatti treenata! 12. kyltiltä -3 (ohjaajavirhe, taisin kumartua seisomiskäskyssä apuna). 14. kyltiltä -1 (kontr), 16. kyltiltä -10 (väärinsuoritettu liike, käännyttiin eriaikaisesti). 18. kyltiltä -1 (ohjaajavirhe). Yksilöliikkeistä käytösruutuun, joka oli taas edessä istuminen 2min ajan. Tässä ei pienintäkään ongelmaa, ei kiinnostanut schapendoes yhtään.

Loppupisteinä siis 82/100, aika 2:14;65, sij. 3./7. ja RTK3! Harmittaa tuo eriaikainen kääntyminen, mutta koira jätätti vähän enkä tajunnut taktikoida tai uusia. Näillä puheilla kuitenkin sakulle kolmella kokeella VOI-koulari ja siirto T:n hoivoon MEStariluokkaan. Minä olen nyt Vean kanssa kisani kisannut, ellen joskus innostu AD-kokeeseen, ja T saa kisakoiransa kokonaan takaisin.

Vea autoon ja holskua hakemaan, ja holsku olikin hyvin innokas. Alkutemputtelussa kävi ilmi, että oli vähän siinä ja siinä keittääkö holskulla yli ja alkaako se kentällä haukkua, vai onko liian kuuma ja se matkalaukkuilee. Mutta eipä mitään, se lähti aloituksesta hyvin messiin ja puksutettiin rata läpi hyvällä fiiliksellä.

5. kyltiltä -1 (kontr.), 8. kyltiltä 2 x -1 (vino, kontr.), 14. kyltillä oli jotain sähläystä eikä Ykä tajunnut mistä sen pitäisi mennä, joten uusittiin. Uusinnasta -3 ja jotain sählinkiä siinäkin oli joten -1 (kontr.). 15. ja 16. myös molemmilta -1 (kontr.). Käytösruudussa ei ongelmia. 

Loppupisteet 91/100, aika 2:09;53, sij. 1./7. ja RTK3, ekana holskuna Suomessa! Vähänkö siistiä. Nyt vaan kohti MEStariluokkaa pienen tauon jälkeen!

Hianot kultaiset mitalit!

Olen tosi ylpeä siitä, että molemmat koirat tekivät hienosti töitä. Spiraali oikealle oikealla seuraten on molemmilla treeneissä aiheuttanut vähän jätättämistä, mutta sitä ollaan tehty ahkerasti ja nyt kokeissa se menikin ihan nappiin molemmilla. On ollut hirveän hauskaa käydä kisaamassa tässä vaikeammassa luokassa, vaikka ratapiirrokset aiheuttivatkin aina alkuun tuskanhikeä. Rally myös selvästi sopii Ykälle tosi hyvin, eikä se ole ollut hirveissä paiseissa kokeissa - toisin kuin esim tokossa välillä. Vaikka kyllä me tokokentillekin varmasti vielä jossain välissä eksytään, jahka ehditään.

Myös sheltit läpäisivät kunnialla ja korkein pistein ekan AVO-kokeensa! Eli toisin sanoen 4/4 lauman koirista oli ihan ässiä tänään, ja se on jo aika hyvä prosentuaalinen otos.

Tältä näytti yön edellä mökillä, kun kokeiden jälkeen päästettiin koirat rälläämään koko illaksi

2 x VOIHYV ja Oman BH-ilmo!

RALLY-TOKO
Isojen kanssa olen ottanut VOI-ratoja ja hinkannut jotain yksittäisiä liikkeitä. Viime treeneissä Ykä oli tosi pätevä, varmasti osin johtui siitä kun kävin illalla ennen treenejä kahdessa erässä koirien kanssa hölkkälenkillä (2,5km x 2,5km, ensin Vea+Oma ja sitten Ykä+Nika kaatosateessa) eikä päässä höyrynnyt liikaa. Lisäksi Ykä sai namipalkan sijaan pallopalkkaa ilman vetoleikkejä, eli sai rälläillä itsekseen. Vaikka Ykä onkin ahne, pallo selvästi merkitsee sille enemmän kuin nakit. Sitä edeltävissä treeneissä se taas oli todellinen persenaama ja kiljui koko ajan, mutta silloin en ollutkaan ehtinyt pahemmin purkaa sen energiaa.

Vea on ollut tasaisen hieno, viime treenit meni oikein nappiin muuten, mutta käytösruudun istumisessa otti häiriötä toisen koirakon maahanmenokäskystä. Käytösruutua treenataan nyt kaksi viikkoa oikein täysteholla, sillä jos meidän koe johonkin katkeaa Vean kanssa niin siihen. Tänään oltiin Kouvolassa VOI-kokeissa, ja alla oli puolentoista päivän ajan juoksemista sukulaisten luona joten oli muuten aika väsyneitä koiria. Ei ollut hirveän hyvä idis ainakaan Vean osalta.

Vea oli luokan ensimmäinen, ja se oli jo koepaikalla toooooosi väsynyt. Se siis nukkui kehääntutustumisen ajan. Tein virheen ja vein Vean lähtöpaikalle jo ennen kuin nollakoirakko tuli käytösruutuun - Vealle selän takaa kulkeva koira oli hirveän paha häiriö. Sain sen kuitenkin mukaan, mutta heti tokalta kyltiltä tuli -10 virhepistettä koska ilmeisesti peruuttaessa pitää nostaa jalkoja kunnolla maasta. En tarkoituksella nostanut, koska olin parilla edellisellä treenikerralla tallonut Vean varpaille. Kauheasti minun piti antaa apuja ja tehdä töitä että Vea jaksoi tehdä hommia. Käytösruutukoira tuijotti Veaa paljon ja Vea otti siitä itseensä - mitä lähemmäs jouduttiin ko. koiraa, sitä tarkemmin minun piti pitää sakua jyvällä.

 Seuruutusta, pujottelua, liikkeestä seiso kierrä koira, liikkeestä maahan

7. kyltiltä -1 (kontr), taisi jotain vähän haahuilla. Kasikyltillä oli tosi lähellä ettei lähtenyt lapasesta. Parilla vähän pontevammalla käskyllä sain sen mukaan ja matka jatkui paremmin. 11. kyltin uusin eli -3, siinä oli eteentulossa jotain sähläämistä. 12. kyltillä -1 (kontr). 13. kyltiltä -3 (ohjaajavirhe, hidastin). 17. kyltiltä napattiin -1 (vino) ja -3 (ohjaajavirhe, voimakas käsiohjaus).

Näillä selvittiin yksilöliikkeistä ja siirryttiin käytösruutupaikalle, jossa piti istua ohjaajan edessä 2min. Parinamme oli kelpie, jota Vea oli jo aiemmin vähän vilkuillut sillä silmällä - ja johan se veti pienet kilarit ennen liikkeiden alkua. Nappasin pannasta kiinni ja käskin uudelleen istumaan, ajattelin jo että hylky tuli mutta koska sain koiran kutakuinkin hanskaan ennen kuin ajanotto alkoi, meidän annettiin jatkaa. Paljon piti Veaa houkutella ja käskyttää että pysyi kuulolla, kelpie oli jotenkin tosi paha häiriö tuossa väsymystilassa, mutta selvittiin muutamalla haukahduksella. -3 (ohjaajavirhe, voimakas käsiohjaus kun houkuttelin käsillä katkaisemaan kontaktin toiseen koiraan).

Olipa muuten iso huojennus kun T tuli sanomaan että saatiin 73/100pts eli hyväksytty tulos, ajalla 2:56;61! Huhhuh mitä kamppailua, seuraavissa kokeissa toivottavasti vähän paremmin. Ensinnäkin vähän pirtsakammalla koiralla ja taktikoiden niin, ettei Vean tarvitsisi ottaa niin kovaa painetta muista koirista. Ei mennä odottelemaan omaa vuoroa liian aikaisin jne.

 Seuruutusta, liikkeestä maahan, liikkeestä seiso kierro koira ja Ykän rentoutumista käytösruudun jälkeen

Ykä oli paremmalla päällä, väsynyt sekin mutta se ei ota muista koirista nokkiinsa kisapaikalla niin se oli vain rento tapaus. Väsymys tekee sille vain hyvää. Mitä nyt aloituskyltin jälkeen Ykä bongasi iiiihanan tuomarin ja seurasi siinä vierellä häntä heiluen, korvat lintassa ja tuomaria tuijottaen... onneksi kuunteli käskyjä kuitenkin eikä karannut mihinkään. Virheitä tuli 3. kyltiltä -1 (kontr), 7. kyltiltä -1 (kontr) ja 15. kyltiltä (ohjaajavirhe, kumartuminen). Vähennyksiä tuli -1 haukkumisesta, kun väsymys alkoi Ykällä purkautua kentän loppupäässä ohjaajan komentamisena. Mutta tosi hieno eläin se oli, käytösruudussa tapitti kuin tatti ja tuijotti melkein koko 2min minua silmiin. Näillä puheilla VOIHYV, 94/100pts, aika 2:33;89 ja 2./9. sija! Vähänkö olin ylpeä pikkuholskusta.

Parin viikon päästä yrittämään koularia, hurjaa!

TOKO

Ilmoitin Oman syksyn BH-kokeisiin, apua. Onneksi sheltti on ollut aika huikea viime todetreeneissä, rapiat 10min paikkiksessa ei mitään ongelmaa vaikka ukkonen alkoikin jo loppuvaiheessa jyristä. Ykä olisi luultavasti luikkinut autolle. Vieressä ollut koira haukkui ukkoselle, Oma otti lungisti. Perusasentoon nousussa annoin vähän vartaloapuja, vaikka eipä sheltti niitä oikeesti tarttisi kun se on niin taitava.

Suoritusvuorossa tehtiin seuruutuskaavio hihnassa, palkkasin täyskäännösten jälkeen. Aika makee! Vapaana seuruutuksen aikana alkoi sataa aivan jäätäviä määriä vettä + ukostaa kunnolla, mutta tehtiin silti vähän suuremmilla palkoilla loppuun. Pahimpien jyrinöiden aikana namitin surutta, vähän koiraa jänskätti mutta se ei ahneuteen onneksi vaikuttanut. Seuruutuksessa vähän seilasi, mutta oli silti tosi reipas kun taas osa pk-koirista vähän oli naama väärinpäin. BH:n liikkeestä istuminen ok, liikkeestä maahanmenossa satoi vissiin liikaa vettä silmiin kun lähti käppäilemään. Vein takaisin ja tein luoksetulon tosi lyhyeltä matkalta, meni hyvin. Tässä vaiheessa koira näytti aikalailla räjähtäneeltä rätiltä, ja sai hengailla pahimman myrskyn ajan mun jaloissa sateenvarjon alla. Muut vei koiransa autoon, mutta mulla oli siellä ukkosta pelkäävä Ykä, joten en halunnut viedä Omaa imemään siitä vaikutteita. Omaa ei kauheesti haitannut, saihan se nakkia aina kun jyrisi.

Sateen vähän laantuessa tein vielä yhden seuruutuskaavion ilman nakkia kädessä, ja samoin tehtiin istumiset ja maahanmeno+luoksari täyspitkältä matkalta. Onhan toi pk-sheltti nyt vaan hieno!

Treenien ja ukkosen jälkeen otin Ykän hetkeksi chillailemaan kentälle, se ei onneksi ollut yhtään stressissä enää ja oli vaan hirveän iloinen kaikesta.

Eespäin, sanoi mummo lumessa

Vea peruuttaa

Kokeenjälkeinen masennus voitettu, eiköhän me tästä vielä nousta. Päätin että opetan Ykälle uusien sääntöjen toko-VOI -liikkeet ja mennään syksymmällä yrittämään uudelleen. Aina sanon kaikille ettei ne nollat ole niin nokonuukaa, siihen pitäisi uskoa itsekin. Viime kokeissa oli kentällä osin ihan hyväkin meno, kyllä me vielä joku päivä toimitaan tiiminä koko suorituksen ajan. Paikkamakuu pitää rakentaa taas kuntoon ihan ensimmäisenä. Mutta huomenna sillä on hieroja, niskassa ainakin oli jumeja.

Ollaan ralleiltu, tehty VOI-luokan ratoja vieraalle hiekkakentälle ja kerran rankkasateessakin. Nämä ovat menneet hyvin, erityisesti Ykä oli sateessa aivan kurko. Ei yhtään kiljumista, ei yhtään mitään ylimääräistä, ihan loistava. Oikealla puolella seuratessa molempien täyskäännös vasempaan oli meille uusi kyltti radalla, samoin oikealla juosten spiraali, mutta eipä niissä nyt hirveämmin ongelmia ollut. Mitä nyt tein useamman kerran jotain MES-luokan liikkeitä kun en itse tiennyt kumpaan suuntaan "vasen" tarkoittaa... aurinkoisissa treeneissä Ykä oli ekalla kierroksella hirveä perse, toinen meni jo täysin nappiin. Vealla meni nämä vähän päinvastoin, sateessa sillä oli ihan hulluna virtaa ja sen oli vähän vaikea keskittyä tarkkaan suorittamiseen.

Kantsii hei opettaa saksalaisen täyskäännön vihjeeksi nenän niistäminen, näyttää aina hyvältä kuvissa

Oman kanssa aloitettiin tottiskurssi, koska lupasin tosiaan taannoin viedä sen BH-kokeeseen. Ja merlehän oli, perkele, heti ekoissa treeneissä ihan ässä. Se oli ollut sterkan jälkeen treenitauolla, tehnyt vain T:n kanssa hieman jotain rally-juttuja ennen kurssia, eikä se ainakaan ole ikinä tehnyt tottiksen seuruukaaviota, henkilöryhmää tai noin pitkän matkan luoksetuloja. Ei haitannut yhtään. Pitkän suoran loppupää oli vielä ihan jäätävässä heinikossa, johon koira hukkui, mutta sekään ei haitannut pientä pk-shelttiä. Kovasti näyttää siltä että syksyllä mennään yrittämään titteliä, aiemminkin oltaisiin voitu mennä mutta ei ole oikein semmoisia kokeita mihin päästäisiin. 

 Vuoden vanha kuva PK-semmasta mutta kattokaa nyt mikä kontakti!

Nika on käynyt paimentamassa T:n kanssa, se on kyllä niin täysin sen laji. Ihanaa nähdä kuinka iloinen se on aina treeneissä.

Puolivuosikatsauksessa huomasin, että tässähän on tänä vuonna kerätty ihan kunnioitettava määrä koulareita - kaksi RTK1:stä, kaksi RTK2:sta ja yksi TK1. Lisäksi Vea nousi T:n ohjaamana tokossa VOI-luokkaan. Ja vuotta on vielä jäljellä vaikka kuinka! Tarkoitus olisi sykkiä vielä shelteille RTK2:t, isoille RTK3:t ja Omalle se BH. Kokeita on jo katsottu ja varailtukin vähän. PK-lajien treenaamisessa ei olla loistettu, mutta ehkä aina ei tarvitse -Ykän kyllä pitäisi päästä taas joku päivä etsimään ukkoja, en kestä miten iloinen se siellä aina on.

Noin muuten on hirveän mielenkiintoisia koirasuunnitelmia tulevaisuudelle, mutta niistä lisää myöhemmin!

Lopuksi tokokuvia kesäkuun alun treeneistä

 Holsku tekee ruutua antaumuksella

Tunnari

 Hyppynoudon palautushyppy