Tokoa, jälkeä ja fasaaneita

Eilinen tottistelu meni erittäin hyvin! Äijä ei enää ottanut melkein yhtään häiriötä muista kentän koirakoista, ja saatoin pitää sitä vapaanakin. Kerran lähti vetelemään hepulirinkiä, muttei mennyt kenenkään luokse ja sai hirmuisasti lihapullia, kun tuli takaisin. Leikkiessä repi patukasta innokkaasti muristen ja tunki sitä minulle takaisin käsiin, kun sai voitettua.

Ohjattua hihnassa seuraamista tehtiin pitkä pätkä ennen kuin palkkasin ruhtinaallisesti. Todella pätevän näköistä, vaikka pahimmassa paikassa toinen koirakko oli metrin päässä edessä. Myöhemmin otettiin sitten lyhyempiä seuruutuspätkiä omatoimisesti, eivät olleet ihan yhtä hyviä. Ryhmäpaikallamakuussa jäin taas hihnanmitan päähän, mutta eipä jätkällä ollut aikomustakaan nousta, vaikka puolentoista metrin päässä oli toinen koira, joka nousi monta kertaa istumaan.

Noutoja otettiin jälleen niin, että koira istui sivulla, heitin kapulan parin metrin päähän ja käskin tuoda. Ekalla kerralla en pyytänyt istumaan eteen, tokalla kerralla pyysin. Sylkäisi kapulan maahan, joten käskin uudestaan tuoda. Nosti ylös ja istui ilman eri käskyä kapula suussa eteen. Tämähän edistyy!
Ruutua otettiin ilman tötsiä ja todella pienellä kannella. Käytiin yhdessä jättämässä kannelle lihapullia ja lähdettiin sitten n. 15m päähän. Emme olleet tehneet ruutua aikoihin, emmekä varsinkaan siten, että ihan vieressä ja edessä juoksee monta muuta koiraa. No, jätkä lähti "ruutu"-käskystä pinkomaan sellaista vauhtia, että vähän hirvitti että se juoksee kannen ohi suoraan edessä olevan springerin luo, mutta ei. Pysähtyi kuin seinään kannen kohdalle ja meni käskystä maihin.
Toka ruutu meni ihan yhtä hyvin, joskin kokeilin ottaa kokeenomaista kolmiota ja pyytää koiraa seuraamaan. "Seuraa"-käskystä irtosi johonkin ihan muualle kuin minun viereeni, mutta karjaisusta kääntyi kannoillaan ja tuli kiltisti seuraamaan. Kolmannella kerralla vein palkan kannelle ja vapautin sieltä. Tosi hyvällä kiitolaukalla jätkä kyllä kannen luo sinkoaa.

Jätöissä tehtiin helpotettuja versioita, ihan ok. Maahanmeno vähän hidas. Ryhmäpaikallaistumisessa jätin koiran hihnoineen päivineen istumaan, käväisin viiden metrin päässä ja palasin heti takaisin palkkaamaan. Palkkaamisen jälkeen uusi iloinen "istu"-käsky ja poistuminen, ja takaisin. Metrin päässä oli 9kk vizla, mutta Ykä pysyi aloillaan. Hirmu hieno ukko.

Tänään oli jostain syystä maisteltu taas vähän runkopatjaa poissaollessani, mutta eipä se mitään. Sänky on muutenkin entinen, eli syökööt sitä vain jos jotain on pakko syödä. Päivällä tallasin pellolle pari jälkeä, koska oli niin hieno päivä. Viime päivinä on vain satanut.

Ensimmäinen jälki
Sää: tuulinen, kirkas
Pohja: kesannolla ollut, lyhyeksi leikattu pelto
Pituus: n. 100 askelta
Muoto: yksi suorakulma puolivälissä
Sai vanheta: n. 1min
Kepit: ei keppejä

Merkkasin kakkapusseilla alkukohdan ja kulman, että itse tietäisin missä mennään. Vain pari lihapullaa matkan varrella, lopussa Shebaa. Tajusin vasta jäljen tallattuani, että tuuli oli melkoinen, joten annoin vanheta vain minuutin. Jos nämä nyt jäävät viimeisiksi jäljiksi ennen lumia, on parempi, että jälki on liian helppo kuin liian vaikea.Raitasika oli heti juonessa mukana, ja löysikin lähtökohdan janalta heti. Tarkasti melko laajalta alueelta hajut, luultavasti tuuli veti sivuun. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan kuin höyryveturi, pysähtyi vain syömään. Kulman meni ilmavainulla, mutta muuten nenä pysyi maassa. Lopussa sai syödä puolet Shebasta ennen kuin vein jätkän pois ja tallasin toisen jäljen.

Toinen jälki
Pituus: n. 80 askelta
Muoto: yksi suorakulma, yksi loivempi kulma
Sai vanheta: n. 1min
Kepit: ei keppejä

Tarkkaa mutta vauhdikasta jäljestystä alusta loppuun. Tuuli oli vähän lennättänyt hajua sivuun.

Töiden jälkeen pääsi juoksemaan pitkin peltoja ja nautti. Lennätti vähän fasaaneitakin.

Ryhmätokoilu jatkuu

Olihan tässä ehtinyt olla jo, mitä, kolme-neljä kuukautta taukoa? Tietysti olemme keskenämme treenailleet, mutta se ei todellakaan ole sama asia kuin ryhmässä tekeminen. Hieronnan jälkeen siis vesisateeseen ja kentälle. Pari kertaa Ykä vinkaisi, kun päästiin puistoon asti ja se tajusi mihin oltiin menossa, mutta rauhoittui todella nopeasti syömään lihapullia. Sitten olikin ihan kamalaa, kun kentän laidalla piti odotella toisten koirien kanssa, eikä niiden luo päässyt. Myös kentälle meno oli aika kaaosta. Ykä veti kierrokset kaakkoon ja yritti sinkoilla jokaisen luo, joka vähänkään juoksi missään. Vinkui ja haukkui ja oli unohtanut kaiken mitä oli ikinä oppinut. Aina, jos räyhäsi tai sinkoili, nappasin kiinni kylkinahasta ja ilmoitin, että minä en katsele tuollaista, nyt loppui. Huusi tietysti kuin syötävä, kun sattui niin paljon... Heti, kun oli kunnolla, sai lihapullaa ja hirveästi kehuja. Ei tarvinnut montaa kertaa tuota tehdä, kun koira tapitti minua kiltisti silmiin namien toivossa, teki mitä käskettiin ja antoi muiden juosta pallojensa perässä rauhassa.

Kyse ei siis ole siitä, että minä hermoni menettäneenä huusin naama punaisena ja rökitin koiraa, vaan siitä, että ilmoitin pari kertaa kunnolla, että tuo ei ole hyväksyttyä, lopeta. Ykä oli selvästi niin kiihdyksissä, etteivät pelkät sanalliset käskyt auttaneet eikä pelkkä hiljaisista pätkistä kehuminen vaikuttanut, joten koin oikeudekseni palauttaa eläimen maan pinnalle. Tietysti hyvästä käytöksestä superpaljon kehuja, leikkiä ja nameja.
Aivan samoin kun voin vaatia, että julkisissa kulkuneuvoissa ei riehuta eikä hihnassa vedetä, voin vaatia Ykää tekemään asioita jotka tiedän, että se jo osaa. Eihän se ehkä hirveän hyvältä näyttänyt, mutta koska sen jälkeen jätkä teki kanssani töitä korvat pystyssä ja häntä heiluen, en koe tehneeni väärin.
Enkä missään tapauksessa yleistä, että muihin koiriin mikään tällainen tepsisi. Ykästä nyt vain selvästi näki, ettei sen pölhöily johtunut siitä, että se olisi pelännyt muita koiria. Kullekin koiralle omat metodinsa, kunhan tuloksena on iloisesti työskentelevä eläin.

Paikallaistuminen hihnan mitan päässä ihan ok, kävin palkkaamassa useasti. Kun korvat löytyivät, pääsimme treenailemaan vähän paremmin. Seuraamisessa haahuili vähän, katseli toisia koiria, hyvistä kontakteista palkka. Liikkeestä istumista emme ole tehneet varmaan koko kesänä, eli se oli päässyt jätkältä unohtumaan. Palasimme siis helpotettuun versioon, jossa käännyn koiran eteen, ja johan muistui. Liikkeestä seisomiset ok. Noutoa teimme niin, että otin Ykän perusasentoon, heitin kapulan, käskin tuoda, ja kun toi kapulan lähdimme heti leikkimään patukalla. Pikkuhiljaa voisi alkaa opetella noudon loppuasentoja, kun tämä alkaa sujua jo näin hyvin.

Summa summarum, nyt olemme taas oikeilla jäljillä, tästä tämä lähtee! Seuraavasta kokeesta sitten ykköstulos.

Orimattilassa

Yrjänä ja Simon, 1v

Roki, Yrjänä ja Simon

Orimattilan reissu meni varsin priimasti. Ykä möykkäsi alkuun aika paljon, olimme siis Kehräämössä sisätiloissa ja paikalla oli Yrjänän veljet Simon ja Roki. Nähtiin aikaisemman pentueen Ticokin, jonka kanssa otettiin kahden minuutin ryhmäpaikallamakuuta. Pidin Ykän hihnassa ja kävin palkkailemassa pari kertaa, mutta ei jätkä ollut aikeissakaan lähteä Ticon luo. Toisen kerran Ykä sai olla paikkamakuussa (hihnassa), kun Simon teki keppejä parin metrin päässä. Palkkailin tiuhasti, hyvin pysyi. Ykän mielestä oli tosin ihan tyhmää, että Tico sai tehdä luoksetuloja ja pysäytyksiä, ja sille piti haukkua. Sai vettä naamalle ja jokaisesta hiljaisesta, keskittyneestä hetkestä sai lihapullaa naamaan.

Sain vinkkejä leikkimiseen (Ykä tykkää painaa patukkaa maahan ja lähteä riepottelemaan sitä keskenään, tähän stoppi. Koira hihnaan ja leikin voittamisesta saa vähän aikaa kantaa patukkaa, jonka jälkeen rauhoitus ja sitten vasta irrotus ja patukan pois potkaiseminen), sitä lähdetään parantamaan. Jätkä taisteli tosi hyvin Kirsin kanssa metrisestä patukasta, murisi ja tuli tarjoamaan sitä takaisinkin sen voitettuaan.

Otettiin myös matalaa hyppyä, tai tarkemmin sitä, että koira osaisi itse mennä keskelle estettä seisomaan yli hypättyään. Muihin kuin tokoon liittyen kokeiltiin rullailmaisua, Ykälle ensimmäistä kertaa. Rullana toimi pieni patukka. Kirsi meni huoneen nurkkaan kyyryyn rullan kanssa, ja kun Yrjänä lähetyksestä meni sinne, Kirsi heitti rullan taaksepäin. Ykä nappasi sen ja toi sen minulle, jonka jälkeen kiitin, laitoin koiran hihnaan ja menimme tuhatta ja sataa hakemaan Kirsiltä lihapullia. Toisella kerralla muuten sama, mutta Ykän ollessa hakemassa rullaa, siirryin pari metriä sivuun, mutta tässäkään ei tullut mitään ongelmaa. Ykällä vain häntä heilui koko ajan, siitä tulisi varmasti mainio hakukoira. Täytyy lähteä toistamiseenkin Orimattilaan kokeilemaan, täällä ei ole oikein mahdollisuuksia.

1v

Miten on mahdollista, että Yrjänän ja muiden kauhukakaroiden syntymästä on jo vuosi? Vallan luonnotonta. No, sen kunniaksi täytyy selkeästi tehdä kronologinen kuvapostaus ennen kuin lähdemme viikonlopuksi Töölöön vahtimaan porukoiden norwichia.

5-6vko, pentueen tummin pentu eli Nokipoika

10vko, voi mikä taapero.

15vko, jätkähän alkaa jo näyttää koiralta!

5kk, kuikelokaulan katoamistemppu.

9kk, täysillä mukana treeneissä

11kk, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Yhtä kaikki, 10kk yhteistä eloa takana enkä kyllä kadu yhtään. Virheitähän on tullut tehtyä, mutta eiköhän sitä aina. Seuraavan kanssa on sitten vähän viisaampi taas.

Palatakseni tältä muisteloretkeltä nykyaikaan, olen entistä vakaammin päättänyt ottaa Yrjänän mukaan kaikkialle mihin vain menenkin. Nyt vuosikkaana se on alkanut vähän taas persehtiä ja unohdella, että käskyjä muuten hei totellaan vaikka muualla olisikin mielenkiintoisempaa, joten sitä suuremmalla syyllä elukka saa kulkea mukana. Onhan se tähänkin asti kulkenut, mutta nyt aletaan vaatia enemmän läsnäololta.
Keskiviikkona käväisimme sukuloimassa. Ykä on kerran saanut porukoiden farmariauton takaluukun otsaansa, joten nyt takapaksi oli holskuja syövä hirviö. Oli kyllä nätisti sitten kun luukku oli kiinni, vain sen kiinni laittaminen aiheutti vähän jänskätystä. Maalla sai juosta niin paljon kuin sielu sietää pitkin peltoja ja nauttikin olostaan täysin siemauksin. Täytyy viedä se sinne uudestaan joku päivä. Oli myös hirmuhieno matkakoira, kuten aina, eikä päästänyt pihahdustakaan missään välissä.
Eilen kävelimme mutkien kautta täältä Kannelmäkeen, eli olisikohan matkaa tullut päälle 15km. Eivätpä näyttäneet kilometrit koiraa väsyttävän, hölmöili aikamoisesti vielä loppumatkastakin. Ja on jostain oppinut, että vetäminen on kivaa ja kaikkien hajujen luokse voi rynniä. Vaan eipä muuten voi.

Nyt siis lähtö Helsingin sykkeeseen, huomenna Orimattilaan treenailemaan ja maanantaina taas varsinaisille treenikentille. Ei käy aika pitkäksi.

Taas mennään

Ilmoittauduimme jälleen Anitta Aeschlimannin tokokurssille, eli parin viikon päästä alkaa armoton treenaus. Treenipaikalle on täältä tunti suuntaansa, mutta koska Anitta alunperinkin tutustutti minut koiraharrastusten maailmaan (kävin porukoiden norwichin kanssa kurssilla vuoden ennen oman pässinpään hankkimista) ja näin sai minut hullaantumaan holskuihin, matkan tekee mielellään. Ko. kurssilla olimme siis koko pentuajan tuohon kesän alkuun saakka ennen parin kuukauden taukoa. Nyt loppuu lomailu!

Tänään kävin pitkästä aikaa tallaamassa Yrjänälle jäljen. Ensimmäinen jälki oli näin jälkikäteen ajateltuna turhan pitkä ja vaativa (n. 150 askelta, pari loivaa kulmaa, pari suoraa kulmaa, vanheni 10min, nappulaa harvakseltaan n. 4 askelen välein), joten jätkä oli ihan ulalla. Aloitti kyllä hyvin, mutta sitten alkoi ilmeisesti jäljestää jänestä eikä oikein osannut enää keskittyä. Minäkään en tietenkään ollut merkinnyt mitenkään jäljen kulkua, joten en itsekään tiennyt missä mentiin. Pari kertaa homma melkein etäisesti muistutti jäljestystä, kerran Ykä jumittui patsastelemaan puoleksi minuutiksi ennen kuin nenä painui taas maahan.
Kun emme päässeet puusta pitkään enkä tiennyt missä loppupalkka oli, vein koiran pois, sidoin sen uudestaan puuhun ja tein viereiselle pellolle tikkusuoran, parinkymmenen metrin mittaisen jäljen, johon laitoin nappulaa joka askeleelle. Vanhenemista pari minuuttia ja jätkä janalta töihin. Aloituspiste löytyi helposti ja siitä jätkä lähti varmasti etenemään oikeaan suuntaan, pysähtymättä sen kummemmin syömään. Jäljesti kuin höyryveturi viisi metriä edellä ja pääsi loppuun, jossa sai syödä kasan nameja. Jäi molemmille hyvä mieli. Jos vielä muutaman kerran tekisi ennen lumientuloa ja jättäisi sitten hautumaan.

Kotimatkalla näin jalkapallokentällä irtiolevan kultsun omistajineen. Kultsu söi rauhassa keppiä kentän laidalla eikä kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Mepä otimme tilanteesta hyödyn irti ja menimme viereiselle kentälle treenaamaan. Kun siellä kaikki meni hyvin, laitoin Ykän liinaan ja menimme kultsukentän toiseen laitaan. Vähän Ykä katseli toisen suuntaan, mutta halusi selvästi tehdä töitä minun kanssani. Pari kertaa pallonheiton yhteydessä päästin irti hihnasta. Jossain välissä kultsu irtosi luoksemme, jolloin nappasin Ykän lyhyeen hihnaan ja lähdimme toiseen suuntaan. Yrjänä olisi kovasti halunnut mennä moikkaamaan, mutta meillähän ei treeneissä moikkailla ketään. Kultsu jäi parin metrin päähän ja lähti takaisin. Tämän jälkeen jatkettiin treenejä tavalliseen tapaan, tehtiin jopa 2min paikallamakuu (liinassa) niin, että Ykän rintamasuunta oli noutajaan päin. Jätkä unohti häiriön nopeasti eikä yhtään yrittänyt lähteä mihinkään.

Pikkupojat myös potkaisivat jalkapallonsa vahingossa meitä kohti, Ykä ohitti sen hienosti. Jätkä sai myös kantaa kaupasta tennispallopaketin kotiin ja oli tosi ylpeä.

Ukki ja pallo

Muista koirista päästään ohi, jos välimatkaa on riittävästi. Liian kapeilla kujilla jätkä alkaa vetää hillittömästi ja yrittää puskea ristiin eteeni päästäkseen lähemmäs. Koirapuisto 1:sestä ollaan päästy ohi monta kertaa, tänäaamuna sen ollessa tyhjillään Ykä ei edes hinkunut puistoon, joten palkkioksi päästin sen sinne hetkeksi haistelemaan.

Päivälenkki venyi lähes kolmetuntiseksi, kun juoksimme metsissä ja kävimme koirapuisto 3:sessa. Ykä paini puolitoistavuotiaan Ukki-irlanninsusikoirauroksen kanssa innoissaan, kokoero ei haitannut yhtään. Puistossa oli meidän lisäksemme leikattu cairnuros, joka kyllä ilmoitti kovaan ääneen, jos Ykää kiinnosti liikaa. Ärhentelyä ei muuten ollut, Ykänkään ei tarvinnut puolustaa narttuja ja se sai keskittyä täysillä leikkimiseen ja nuuskimiseen.

Puistoilun jälkeen oli jalkapallokenttä tyhjillään, joten treenailimme vähän tokoa. Heittelin tennispalloa palkaksi. Jossain välissä viereen tuli pikkupoikia palloa potkimaan, mutta Ykä jaksoi hienosti keskittyä minuun eikä yhtään häslännyt jalkapallon perään.
Kohta täytyy ostaa uusia tennispalloja, kaksi puhkikulunutta olen hukannut ja kolmas vetelee viimeisiään.

Hieronnasta

Olin varannut ajan koirahieroja Jonna Turuselta, sillä Ykällä tuntuivat lihakset omiin käsiin vähän kireiltä. Minua myös kiinnosti nähdä koirahieroja ammatissaan, koska en ole koskaan sellaista nähnyt. Yrjänä otti vieraan vastaan hyvin, kuten aina, ja sai kehuja rauhallisuudestaan. Me ollaankin paljon panostettu siihen, ettei tarvitse kohkata, kun meille tulee joku.
Ykä olisi sijaistoimintona mieluummin kellotellut selällään, mutta rauhoittui kyllä aina takaisin kyljelleen. Olkavarren yläosan lihas oli alaosaan nähden aika kehittymätön, mutta niin se kuulemma yleensä on nuorilla koirilla. Yläosan kehittymiseen voi mennä parikin vuotta. Takajalkojen ponnistuslihakset olivat hyvin kehittyneet, mikä ei kyllä tullut minään yllätyksenä...

Jumejakin löytyi, leveä selkälihas oli hieman kireä, oikealta puolelta enemmän kuin vasemmalta. Monilla palveluskoirilla oikea puoli on lyhyempi kuin vasen, koska koiraa ohjataan vasemmalta puolelta. Tähän lääkkeenä se, että vapaa-ajalla pyritään tekemään enemmän vasemmalle puolelle kohdistuvia liikkeitä, jotta oikea puolikin saa venytystä.
Pahempi jumi oli alaselän liitoskohdassa, olikohan kuudennen ja seitsemännen nikaman kohdalla. Tämän takia varasimmekin heti uuden ajan parin viikon päähän, jonka jälkeen saan kotiläksynä hierontaohjeet. Alkuun koiraa tulee hieroa parin viikon välein, lopussa riittää kerran kuussa ylläpitohierontaa.

Sain myös hyviä venyttelyvinkkejä. Lisäksi koiraa pitäisi parisen tuntia vaativan suorituksen jälkeen käyttää rauhallisella, palauttavalla metsälenkillä. Vaihtelevassa maastossa jokainen lihas joutuu töihin ja kuona-aineet saadaan pois kehosta. Myös ennen koe/treenisuoritusta pitäisi lämmitellä, eikä ottaa koiraa suoraan autosta töihin. Meillä kun ei autoa ole, tätä ongelmaa ei tule ja lämmittely tulee automaattisesti kävellessä bussipysäkiltä kentälle.

Reissaamisia

Perjantaina oleskeltiin koirapuiston lähistöllä seitsemän metrin liinassa, jolloin koira oli mukamas vapaana, mutta pystyin kuitenkin estämään sitä, jos yritti lähteä puiston suuntaan. Eipä kyllä yrittänytkään kuin kerran. Puisto tosin yli tyhjä, mutta yhtä kaikki. Tuijottavasta labbiksestakin mentiin ohi kymmenen metrin päästä, Ykä jopa tuli ihan omatoimisesti vierelle kävelemään ohitustilanteessa. Hihna löysällä ollaan muutenkin päästy aika monen koiran ohi, välillä jätkä vielä innostuu vetämään ja haukahtelemaan. Siihen sanon vain rauhallisesti, että "anna olla" tai "kiitos, riittää", ja kun ollaan kunnolla, kehun ja annan namia taskusta. Pääasiassa kuitenkin menee erinomaisesti.

Perjantai-iltana ajoimme Porvooseen moikkaamaan nyt puolivuotiasta amerikanakita Ninjaa, joka oli venähtänyt Ykää kookkaammaksi. Ottivat toisensa hyvin vastaan, ja mentiinkin sitten koirapuistoon painimaan. Aluksi Yrjänällä pörräsivät vain hormonit aivojen tilalla, mutta Ninja osasi todella hienosti pitää puolensa ja ajan myötä jätkäkin osasi keskittyä enemmän leikkimiseen. Sisätiloissakin möyrivät sulassa sovussa pitkin lattioita, mitä nyt pieni taisteluarpi tuli Ykälle kuonoon, kun piti mennä liikaa ärsyttämään. Muutaman kerran tosiaan vähän yrittivät aloittaa tappelua, mutta lopetimme moiset pelleilyt lyhyeen ja sitten oltiinkin taas ylimpiä ystävyksiä. Porvoossa saatiin myös paljon hienoja ohituksia, mitä nyt koirapuistosta tuleville pikkukoirille piti huutaa.

Porvoon kentällä tehtiin vähän tokoliikkeitä. Ykä on nyt jostain oppinut, että jos jätän sen luoksetuloa varten istumaan, se voi hiippailla perään. Koskaan aiemmin tehnyt tuollaista. Olen vain kylmän rauhallisesti vienyt sen takaisin ja ottanut uudestaan lyhyemmältä matkalta. Seuraavaksi yllätänkin koiran ja otamme paikallaistumisen, eli en kutsukaan koiraa vaan palaan sen viereen palkkaamaan. Eiköhän siitä takamus taas opi pysymään maassa.

Tänään kävimme Murren Murkinassa haalimassa pakastimen täyteen broilerinrankaa, naudanmahaa ja neu-pötköjä, illalla Ykällä on hieroja. Hyvä että tehtiin ruoanhakureissu jo aamusta, nyt tuolla näkyy satavan märkää lumiräntää. Jätkä löhöää pienellä kerällä sängyllä, pää tyynyllä ja näyttää onnelliselta.

Elämä jatkuu

Viime päivinä olemme:
- ohitelleet ahkerasti koirapuistoa ja etsimällä etsineet ohitettavia koirakkoja
- käyneet treenaamassa keskenämme
- juosseet pellolla ja
- uineet (toiset meistä).

Eipä enää äidy rähinäksi Yrjänän ohitukset. Saattaa vetää (yleensä eteenpäin, ei koirakkoa kohti) ja haukahtaa, mutta ei rähjää. Tänään päästiin koiraisasta koirapuistosta ja pikkukoirasta ohi kuin vettä vain ja ihan ilman mitään piipityksiä, kun Yrjänä joutui keskittymään tuijottelun sijasta nappuloiden poimimiseen maasta. Seuraava ohitus ei mennyt ihan niin hyvin, kun vanhaenglanninlammaskoira tuli vastaan kapealla tieosuudella enkä ehtinyt kaivaa nameja taskusta. Mutta eipä Ykä päästänyt pihahdustakaan, veti vain. Eteenpäin mennään ja näillä eväillä jatketaan. Jos yksi ohitus epäonnistuu, siihen ei jäädä vellomaan, seuraava on taas uusi mahdollisuus onnistua.

Tämänpäiväiset lähikentän koirahäiriöttömät treenit menivät vallan muikeasti. Jotain lapsia kentän reunalla hengaili, mutta Ykä ei välittänyt niistä mitään. Otimme alokasluokan liikkeitä paikkamakuuta ja estehyppyä lukuunottamatta, palkaksi lensi tennispallo. Pari kertaa Ykä lähti perään, kun jätin sen istumaan luoksetuloa varten, mutta palasin sanaakaan sanomatta jättöpaikalle, jolloin jätkä automaattisesti seurasi perässä ja palasi istumaan. Lyhyehköjä seuraamisia, joista välitön palkkaus. Yrjänällä on kyllä niin komea seuraaminen vauhdissa kuin vauhdissa, ettei muusta väliä. Jätöistä siis maahanmenoa ja seisomista, jotka molemmat menivät priimasti. Luoksetulot ok, vauhti hyvä.

Lisäksi olemme pitkässä liinassa treenanneet koirapuiston lähellä luoksetuloa ja paikallamakuuta. Kerran irtosi luokse kutsuttaessa puistoa kohti, mutta liina esti moiset aikeet ja koira palasi välittömästi takaisin töihin. Sen jälkeen menikin jo todella hienosti. Paikallamakuu olikin vaikeampi, joten otin vain parin sekunnin pätkiä ja palkkailin tiheästi. Tätä jatketaan, eli Ykä saa oppia, että vaikka omistajan takana/lähistöllä olisi mitä ihanaa ja mielenkiintoista, luoksetulossa tullaan luokse ja paikallamakuussa maataan ja piste. Sitten lentää pallo ja nami ja vaikka mikä ja kaikki on kivaa.

Hollantilaisen elämää

Toinen möllitokokoe

Toinen koe meni jo paremmin, vaikka satoikin. Hollantilaistahan ei huono sää haittaa. Väliajoilla Yrjänä ei ollut ihan niin kierroksilla ja oli ajoittain jopa hiljaakin. Kokeen jälkeen oleskeltiin kentän vieressä odottamassa papereita, ja silloin jätkä alkoi olla jo todella hienosti. Hirveästi oli kiinnostavia hajuja.
Patukalla riehutin pari kertaa ihan vain sitä vahvistaakseni, että minun kanssani voi leikkiä vaikka paikalla olisikin muita. Ja mallikkaasti leikkikin, murisi oikein ja repi kunnolla.

Luoksepäästävyys 9, nousi seisomaan.
Paikallamakuu 0. Oli levoton, koska parinkymmenen metrin päässä tehtiin voittajaluokan luoksetuloja. Meni ensimmäisellä käskyllä maahan, mutta sinkosi lähes samantien tiehensä. Sai mukaansa vieressä olleen dobberin ja toisen koiran kauempaa, ja hetki meni koiria kootessa. Paikallamakuu lähtee nyt kyllä tehotreeniin, eli panostetaan siihen, että maassa pysytään vaikka vierestä juoksisi strutsilauma.
Seuraaminen kytkettynä 9½, vähän vilkuili ympärilleen. Liikkeenohjaaja pyysi viereisen kentän koirakot meidän ajaksi pois, koska ne olivat Ykälle vähän turhan suuri häiriö.
Seuraaminen taluttimetta 9.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8, teki pari pientä, iloista holskuympyrää ennen kuin tuli ennen liikkeen alkua sivulle. Hidastin myös käskyä painottaakseni, ja menikin tosi hyvin maahan.
Luoksetulo 8, törmäsi, meni vähän vinoon.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0. Meni maahan, vaikka sanoin käskyn iloisesti. Jäi kyllä seisomaan, muttei pysynyt. Olisi pitänyt hidastaa ja varmistaa. Tässä toinen liike, joka menee tehoharjoitteluun.
Estehyppy 9, yritti varastaa esteelle. Muuten ok.
Kokonaisvaikutus 9.

Kokonaispistemäärä 131

Nyt jos samaa tahtia parannetaan pisteitä, tulisi seuraavassa kokeessa jo ykköstulos. Yhtä kaikki, treeniä treeniä.