Hakuilua enimmäkseen

Hakuhommia on tehty urakalla; männäviikonloppunakin treenit sekä la että su. Pitää saada treenikerrat käytettyä ennen lumien tuloa. Ykällä on aika vähän motivaatiota maalimiehiin, alkuun saattoi vain juosta ohi että sielläpä olet, ei kiinnosta. Nyt ollaan rakennettu motivaatiota rullaan - aluksi maalimiehen piti käskeä viemään rulla, nyt ottaa jo ihan hyvin itsekin. Pallo ei ole yhtään hyvä palkka metsässä, joten otettiin nakit takaisin peliin. Toimii.
Yleensä ollaan nostatettu viettejä ylös ja annettu koiran nähdä, kun maalimies juoksee mettään. Viikonloppuna otettiin mukaan haamuilut, eli maalimiehet hyppäävät puolivälistä ölisten näkyviin ja pinkovat sitten piiloon. Hyvin jätkä sinkoaa etsimään ja käyttää nenäänsä.

Näytöillä haetaan vauhtia, joten turha siinä on edes yrittää pysyä holskun perässä umpimaastossa... on mulla 15m näyttöliina, mutta eihän se riitä mihinkään tuollaisen salaman perässä. Ongelmaksi on muodostunut Yksän viestikoulutus. Se on oppinut juoksemaan omia jälkiään pitkin, joten näytöt eivät suinkaan aina ole kovinkaan suoria. Eilen se jopa lähti johonkin ihan kuuseen ennen kuin kääntyi ja vei maalimiehen luo. Siihen paneudutaan seuraavaksi - nyt olen vain todella tyytyväinen siihen, että rullailu toimii ja intoa piisaa.

Mitähän me tokossa tehtiin viime viikolla, ei voi muistaa. Sen muistan sentään, että ohjaajan pitää olla jännittyneempi. Eihän koira voi tehdä sähäkäksi jos ohjaaja on veltto lahna.

Ykä on kyllä niin kiva tokokoira, jotenkin niin hirveän töpäkkä ja innokas.

Tehty on

Jopa on taas tullut treenailtua. Ei enää muista mitä kaikkea, mutta kivaa on ollut. Seuruutus on kivaa, ruutu on kivaa, hyppynouto on kivaa, metallinouto on kivaa, luoksetulo pysäytyksineen on kivaa, tunnarissa alkaa asiat loksahdella kohdilleen kun ohjaaja ei enää käytä vanhoja palikoita, liikkeestä istuminen on kivaa, kaukot on kivoja... pitäisi varmaan koettaa päästä kokeisiin vielä tämän vuoden puolella, kun on näin hyvä draivi päällä.

Ja niin! Tehtiin ensimmäinen (pelto)jälki sitten, no, blogin mukaan viime vuoden heinäkuun. Eka oli selkeästi liian vaikea (salaman muotoinen suorilla kulmilla, 50+20+50 askelta, namia n. joka kymmenennellä askelmalla, vanheni 30min), ja Ykä kaahotti sen läpi ihan hirveällä höngällä. Loppuun päästiin, mutta ei mitenkään erityisen tyylipuhtaasti. Tehtiin toka, joka oli 100 askelta pitkä suora, joka askeleella nami. Vanheni 5min. Nyt Ykän nenä teki kunnolla töitä, eteneminen oli hidasta ja varmaa. Pitää koettaa ehtiä vielä jälkeillä ennen lumien tuloa.

Viilarin kentällä tehtiin omatoimisesti vinoestenoutoja kepillä, kun sinne piti ex tempore mennä ilman treenikamoja. Ensin matalammalla esteellä juoksutukset läpi molempiin suuntiin, sitten kepin heitto ja kun koira oli ylittänyt esteen, hyppäsin esteen päälle kannustamaan takaisin. Seuraava kerta sitten ilman kannustuksia, ja vau - jätkähän toi pätevästi omin avuin! Riekkupalkka ilman loppuasentoja. Sitten kisakorkuiselle esteelle, josta myös parit ylijuoksutukset. Ja holskuhan kiipeää. Ekalla varsinaisella lähetyksellä Ykä kiipesi yli, muttei löytänyt keppiä (...). Tokalla koetti juosta ohi, sain karjaistua pysähdyksiin. Kolmas olikin sitten aivan mahtava, niin se vaan tuli sieltä keppi suussa yli.

Luonnetestivideoita

Videot on kuvattu ilman ääntä, mutta sitä kyllä löytyi.

Leikki 1/2: http://youtu.be/opNcU1noS-I
Leikki 2/2: http://youtu.be/0KNn0TQtWqc
Kelkka: http://youtu.be/1ISOtw41FK4
Puolustus: http://youtu.be/6R8Z77i7-hw
Haalari ja tynnyri 1/2: http://youtu.be/IkTGFUZm9pc
Haalari ja tynnyri 2/2: http://youtu.be/7-w_EywR9GI

Luonnetesti

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon
+169p

Luonnetesti takana, tuomareina Pirjo Ojala-Laine ja Anu Hatunpää. Meni kyllä hyvin pitkälti ihan niin kuin odotinkin. Osa liikkeistä videoitiin, koetan saada videoita nettiin myöhemmin. Nika-sheltti oli kuulemma "tömäkkä täti" ja "hauska neiti" - puolusti omistajaansa pää punaisena, niin tosissaan kuin olla ja voi. "Jos se olisi ollut 20kg isompi, silloin pelottaisi. Pelotti kyllä nytkin."

Alun paikallaan seisomisessa oli tylsää, koira olisi halunnut mennä jo moikkaamaan tuomaria. Käsittelyssä häntä heilui ja kivaa oli. Tuomarin kanssa leikki raivopäänä, murisi ja piti kiinni kaikin hampain. Ei haittanut läimiminen eikä mikään, ja kepin voittaessaan meni tarjoamaan sitä heti takaisin tuomarille.
Kelkka oli ihan mahtava; Ykä meni heti hihnanpäähän eteen ja haukkui että mikä toi on, se ei muuten ole tulossa tänne. Kun kelkka tuli kosketusetäisyydelle, Ykä meni välittömästi korvat ja häntä pystyssä haistelemaan. Takaisintullessa kävi myös haistelemassa, muuten ei mitään. Sitten testattiin, että puolustaako Ykä minua - ja ihan samanlaisen metakan se pisti päälle. Ei väistänyt, oli edessä hihnanmitan päässä roiskuen että et tule, hullu. Tämä oli todella mielenkiintoista nähdä, koska Ykä ei ole aiemmin (onneksi) joutunut vastaaviin tilanteisiin. Yksä otti aseen pois heittäneen uhkaajan vastaan häntä heiluen, lähti mukaankin ihan kiltisti. Kun kutsuin luokse, Ykä juoksi ohi ja kävi moikkaamassa kelkkaa.
Sitten haalari ja räminä. Ykä sinkosi pois tieltä molemmilla kerroilla, alkoi vaikuttaa muutenkin vähän paineistuneelta. Toisella kerralla ohikulkiessa kävi haistelemassa itsekseen molempia, ei muuta. Tässä vaiheessa taisi tulla pimeä huone, joka tehtiin Ykälle vähän haastavammaksi. Eli lauta heitettiin lattialle, kun koira oli päästetty minua etsimään. Kovasti se pyöri, löysi kyllä kaikki muut ihmiset muttei minua. Ei tajunnut nenäänsä käyttää. Parin ääniavun jälkeen löysi ja voi sitä riemua.
Seinään sitomisessa Ykä jäi ihan ilman mitään odottelemaan. Kun uhkaava tuomari tuli ölisten konttien takaa, ei Ykä virkannut mitään. Ei edes paineistunut, töllisteli vain. Päästi melkein iholle asti ennen kuin tajusi että kyllä se pöpipää on tosissaan. Sitten pisti älämölön pystyyn. Antoi kepin pois heittäneen tuomarin tulla ihan hyvin lähelle.
Laukauksissa Ykä oli jo selkeästi paineistuneempi. Ensimmäinen laukaus (kävelyn yhteydessä) sai koiran hypähtämään. Toinen (pysähtyneenä) meni pienemmillä reaktioilla, mutta eipä se silti mukava ollut.

Tässä tuomarin kommentit nauhoituksesta ylöskirjoitettuna:
"Yleisesti ottaen tästä koirasta voi sanoa, että sillä on hirveän paljon vahvuuksia ja sitten siellä on yks heikko kohta, joka vaikuttaa tekemiseen. Se kannattaa ottaa huomioon harrastamisessa, jalostusjutuissa ja vastaavassa, ettei ainakaan samanlaisia koiria sitten yhdistellä. Sillä (koiralla) on valtavasti vahvuuksia.
Eli jos lähdetään liikkeelle alusta, ensimmäisessä kohdassa mitataan koiran toimintakykyä (+2, hyvä). Koealueina kelkka ja pimeä huone. Se on ehkä siviilitermein kuvattuna koiran rohkeutta. Miten se kokee uusia, ihmeellisiä asioita - ja niitä kuviteltuja tai todellisia pelkoja selvittää. Koiran toimintakyky on +2, eli sillä riittää kykyä selvittää asioita. Kelkka oli aivan upea, eli ei tuumaakaan antanut siinä asiassa periksi ja ihan itse selvitti asian saman tien. Toimintakyky on myös tärkeä asia, siksi siinä on iso kerroin. Sitä ei voi harjoitella, sitä joko on tai ei ole, sitä ei mistään taiota.

Sitten puhutaan koiran terävyydestä (+3, kohtuullinen ilman järjelle jäävää hyökkäysalua), miten se itseään puolustaa. Erikoiskokeena tuo seinä (yksin jättäminen) ja monesti koira muuttuu siitä verrattuna mitä se tekee lauman kanssa tai yksin. Tämä ei kauheesti muuttunut. Sillä on pieni reviiri, joka tarkoittaa sitä, että sillä on malttia odottaa ja katsoa onko toi ihminen tosissaan. Sitten kun se totesi, että on se, niin sitten reagoi. Ja reagoi kohtuullisella tavalla, eli sillä ei ole jäljellejäävää hyökkäyshalua. Kyllä näytti koko kalustonsa mulle, kun vihdoin uskoi, että ”toi täti on hullu ja on tulossa mun päälle”. Eli ihan selvästi, että ”ei tarvii tulla”, mutta sitten kun mä lopetin niin totes, että ”okei, nyt se on tullut järkiinsä taas”. Kyllä se vähän kattoi edelleen, että ihan hyvä omalla tavallaan.
Puolustushalu (+3, kohtuullinen, hillitty) eli miten koira puolustaa laumana, tapahtui ihan sama juttu: ensin vähän ihmetellään ja sitten tehdään selväksi, että tänne ei ole tulemista. Mutta sitten taas kun täti tuli järkiinsä, niin antoi olla. Se kannattaa ottaa huomioon, tällä koiralla on kanttia, sun päälle ei tulla nakkikioskilla. Jos se oikeesti on sitä mieltä, että joku on tulossa sun päälle, se puolustaa.
Sitten on taisteluhalu (+3, suuri), pitkälti koiran moottori, miten se käyttää leukojaan leikkiessä. Se myös sillä taisteluhalullaan tsemppaa, eli kun tulee uusia asioita, se ottaa sen käyttöön. Ja se on tällä koiralla paras mahdollinen, +3. Se käyttää sitä hyvin äkkiä, oikeassa paikassa. Varmasti oot kouluttaessa huomannut, että kaikki lelut käy ja kaikki on kivaa (jep, huomattu on...).
Sitten päästään niihin tän koiran heikkouksiin, puhutaan hermorakenteesta (+1, hieman rauhaton). Se näkyy tän koko testin ajan, miten se kuormittuu. Ja lopuksi se näkyi näissä ampumisissakin. Eli +1, hieman rauhaton, mutta siinä ja siinä plussan puolella. Se on selkeesti tän koiran heikkous, eli se paineistuu ja kun tulee vaikeita asioita, niin koko persoonallisuus voi muuttua. Se on semmoinen asia mikä kannattaa ottaa huomioon. Jos on hirveän rankkaa, se koira saattaa käyttäytyä epätyypillisellä tavalla ihan vain sen takia. Mutta sillä on vahvuuksia niin paljon, että varmaan monilla niillä päästään yli (todella tutun kuuloista tämäkin).
Sitten toinen asia mitä ei äkkiä ajatella koiran heikkoudeksi, mutta joka voi vaikuttaa tietyissä tilanteissa toimimiseen ja sen kanssa elämiseen on temperamentti (+1, erittäin vilkas). Reagoi hyvin nopeasti ja välillä reagoi vähän ylimääräisiäkin. Eli ehditään huomata vähän sellaisiakin mitkä ei ole siinä tilanteessa niin järkeviä huomata. Sit toisaalta taas se on ihan plussan puolella ja sen tapa toimia on kuitenkin vielä ihan järkevä, ettei mitään ihan perhosia kattele. Kyllä vain vähän ylimääräistä huomaa.
Sitten kovuus (+1, hieman pehmeä), miten se koira muistaa asioita. Mitä kovempi koira, niin sitä enemmän sillä joudutaan asioita toistamaan, että jää sinne kaaliin. Tää koira on +1, hieman pehmeä. Täällä testissä se näkyi ehkä eniten tuolla pimeässä huoneessa, jossa sitä vähän säikäytettiin. Se pysäytti, vaikka koira onkin rohkea. Ei se siellä mitenkään pelännyt, mutta se miten se siellä reagoi, oli pikkaisen sitä pehmeyttä. Me tehtiin vähän erityissäikäytystä sille, siellä ei yleensä laudat lentele. Se oli lähinnä koska koira oli niin vahva kelkalla, niin me vähän jouduttiin pysäyttämään. Muuten se olisi vain juossut sinne ja se olis ollut sillä selvä, eikä se olis mitään testannut. Siksi Pirjo heitti pikkasen lautaa sinne, niin saatiin se pysähtymään ja vaikuttikin sitten selvästi. Sen sit huomaa, ettei se ole niin puupää kuin mitä kelkalla antoi ymmärtää. Ole onnellinen siitä, että näillä muilla ominaisuuksilla jos se olis kova vielä, niin—
Sitten tullaan myös koiran isoon vahvuuteen, eli luoksepäästävyyteen (+3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin). Se ottaa sen käyttöön myös näissä tässä koetilanteessa kun tädit ovat olleet hulluja. Se on vahvuus, että koira hyväksyy sitten kun ne on tullut järkiinsä. Vaikka niin vahvasti puolustaakin, niin hirmu nopeesti pääsee yli ja ei oo ihmisen kanssa mitään ongelmaa.
Ja sitten koiran toiseen heikkouteen, joka on osin tätä hermorakenneongelmaa, on tää laukauspelottomuus (++laukauskokematon). Se on vielä plussan puolella, koska se pieneni se reaktio, mutta ne laukaukset vaikutti. Se oli myös sitä, että se oli kuormittunut, osin se oli ihan ääniherkkyyttä. Eli se on asia, joka kannattaa ottaa huomioon – no ehkä se ei teidän elämässä, jos normielämä sujuu, mutta jalostuksessa.
Joka tapauksessa tänään koira ei saanut mitään muuta kuin plusmerkkisiä arvioita, eli ei miinuksia yhtään. Tästä saatiin 169p, se on hyvä tulos ja kun kyseessä on hollanninpaimenkoira, niin silloin luonnetesti on hyväksytty."

Suuri ja mahtava Neuvostoliitto

Ja taas tuli lisää mietittävää ohjaajalle keskiviikon tokotunnilta. Koira jäi taas liikkeestä istumisessa seisomaan, ja vieläpä useampaan otteeseen. Nyt erityishuomio sille, miten ISTU-käsky tulee ja millä jalalla paino on silloin. Koska kyllä Ykä sen osaa, minä vain selkeästi teen jotain pöllöä joka sekoittaa.

Toinen "olen ääliö" -kohtaus oli kun tehtiin tunnaria. Ykä taas haisteli kaikki kunnolla läpi, nosti oman, pudotti, haisteli uudelleen kaikki läpi, nosti oman, toi. Ja olen monesti miettinyt, että miksi se tekee sitä, miksi sen tarvitsee tarkistaa väärät vielä toistamiseen. Nyt se syy sitten selvisi: olen käyttänyt liian pitkään samaa oma-kapulaa. Se pitäisi AINA vaihtaa, joka treenikerralla. Kun ollaan tehty liian paljon tunnaria vanhalla oma-palikalla, Ykä etsii aina sitä väärien joukosta. Siksi se ei suostu uskomaan, että oma on ihan oikeasti oma, vaikka se haisisikin oikealta.

Treeniä vaan ja HYVÄ! aina, kun koira ottaa oikean palikan suuhunsa. Että saisi heti, ennen pudottamista, varmistuksen siitä, että oikein meni, tuo tänne.

2min piilopaikkaistuminen ja venynyt, olikohan nyt jopa 7min piilopaikkamakuu ei ongelmaa, paikkamakuussa heitti lonkalle mutta muuten ei yhtään mitään merkkiä hermoilusta. Muut sähläsivät jotain vieressä, Ykä vaan makoili tyylikkäänä.

Hyppynoutoja jouduttiin tekemään kaksi kappaletta. Ekalla kerralla Yrjänä kyllä hyppäsi ja toi todella pätevästi, mutta sivullesiirtyminen kävi taas törkeän hypyn kautta. Tai olisi käynyt, jollen olisi ärähtänyt ja nostanut polvea ylös. Samantien perusasento, kapulanheitto ja koiranlähetys, jonka jälkeen tuli ihan kympin arvoinen suoritus nätteine sivullesiirtymisineen kaikkineen.

Metallinoutoihin tarvitaan lisää vauhtia. Lähtee hyvin, mutta jolkottelee takaisin. Siispä vähän juoksuliikettä taaksepäin minun osaltani heti, kun kapula on suusssa, ja palkkaus vain laukasta.

Ruuduissa keskitytään nopeaan maahanmenemiseen, eli pallo+vapautus heti kun koira makaa. Tuli vähän härdelliä tähän, kun vierestä karkasi malikka Ykän pallon perään, mutta paineistumiset saatiin aika äkkiä pois kun vaan toistettiin tarpeeksi monta kertaa.

Kuvat © Antti Ahtiluoto

Sunnuntaina on luonnetesti, vähän hirvittää mutta ei pahasti. Oikeastaan se ja sama mitä pisteitä sieltä tulee, itsehän tunnen koiran parhaiten. Nytkin se on ekaa kertaa töissä mukana, ja eipä se muuta tee kuin köllii keskellä lattiaa ja tarjoaa mahaa rapsutettavaksi, jos joku tulee lähelle. Samassa huoneessa työskentelevä freelance-valokuvaaja innostui ja halusi napsaista pari fotoa, ja kuka minä olen kieltämään.

Ohjaajalla opeteltavaa

Ollaan käyty parkkihallissa omatoimitreenaamassa, hirveät virrat on koirassa kun se joutuu hetken odottamaan autossa shelttien vuoron ajan. Pysyy kuitenkin hanskassa, otan sen aina vapaana ulos autosta. Ei olla tehty mitään erikoista, lähinnä vahvistettu oikeaoppista (= ei armottomalla loikalla siivitettyä) siirtymistä edestä perusasentoon ja kaukoja. Mm. kaukoja tehtiin myös maanantain tokotunnilla - keskitytään nyt ihan alusta pitäen oikeanlaiseen siirtymiseen, kun tuo näköjään on oppinut tulemaan aina vähän eteenpäin liikkeiden (varsinkin sei-maa) vaihdoissa. Neuvoksi saatiin, että pallo näkyviin ja ihan läheltä, etuviistosta, vain suulliset käskyt. Näitä tehtiin jonkin verran ja kyllä oli täpäkän näköistä. Kunhan onnistuu läheltä, otetaan vähän etäisyyttä. Palkkana pallo koiran selän taakse, ei suuhun.

Lisäksi saatiin hyviä vinkkejä siihen, että koira oppisi olemaan perusasennossa lungisti JA skarpisti. Lungisti otetaan kun tuomari pölöttelee jotain tai pitää muuten odotella, skarppiutuminen on tärkeää heti kun liikkeet alkavat. Lungi odottelu niin, että jalat ovat vähän harallaan ja (vasen) käsi koskettaa kylkeä, skarppi niin että jalat laitetaan yhdeen ja (vasen) käsi nostetaan irti kehosta. Tämä tarvitsee paljon treeniä, Ykä kun perusasennossa monesti tuijottaa minua ja kuluttaa siten turhaan energiaa. Lisäksi seuruutuksissa semmoinen muutos, että ohjaaja pitää seuruutuksen ajan vasenta kättä koiran ulkopuolella. Tämä on minulle tosi vaikeaa, koska olen tottunut kävelemään ns. normaalisti Koira seurasi älyttömän pätevästi uutta asentoa kokeiltaessa, koska nyt sille jää paremmin tilaa olla ja pysyä oikeassa asennossa. Lisäksi seuruutusvinkuminen saatiin pois, kun siirrettiin magneettipallon paikkaa selkäpuolelta vasempaan kainaloon. Että voi olla asiat yksinkertaisia välillä...

Ja luoksetulot. Ihmettelin kouluttajalle, että miksi Ykä himmailee luoksetulossa. Toki se voi ennakoida pysähtymiskäskyjä, mutta se himmaili myös kun tehtiin monta läpijuoksua peräkkäin ja heitin palkaksi pallon suoraan oman selkäni taakse. No, kouluttaja kokeili pari kertaa, ja Ykä juoksee tuhatta ja sataa. Ilmeisesti luoksetulokäskyni ei ole tarpeeksi iloinen. Ei minusta lähde sellaisia ääniä! Koira vietillä aloituspaikalle, iloinen MAA-käsky ja koira saa jäädä siihen kohtaan missä nyt sattui lätsähtämään makuulle. Siinä sitä sitten koetettiin hihkua, ja kyllä eläimeen vähän vauhtia tuli. Mutta ei tarpeeksi, eli opetteluun!

Luoksetulomuistiinpanoja:
- viettiä lisää!
- iloinen TULE-hihkaisu (siis ei iloinen, vaan ILOINEN!:---DD )
- koiraan EI SAA KATSOA!