Ykä voi hyvin

Kuvan kuonokoppa ei liity tapaukseen.

 

Ykä on voinut oikein hyvin! Ollaan liikuttu paljon, olen koettanut herätellä juoksuharrastusta näin kevään tullen ja käynyt nyt parin päivän välein tunnin juoksulenkillä koko köörin kanssa. Nelikolla on hyvä työnjako juostessa: Vea vetää ja muut vapaamatkustavat. Pitää kyllä yrittää pitää yllä jotain vastaavaa rytmiä; jos nyt ainakin pari kertaa viikossa jaksaisi käydä vetämässä tuon tunnin, pysyisi Ykällekin viimein saadut lihakset yllä. Lenkkitahtia auttaa sekin, että Vealla on niin paljon treenejä ja mitäpä sitä muuta sillä ajalla tekisi kuin lenkittäisi näitä muita.

 

Tänään Ykä pääsi taas laseroitavaksi ja neulottavaksi, sai kehuja siitä että on paremmassa kunnossa selvästi. Ypelö myös käyttäytyi oikein mallikkaasti eläinlääkäriasemalla, vaikka siellä tuli isovillistäkin suoraan ovesta päin pläsiä ym. Holsku myös jatkoi mallikasta käyttäytymistä, kun kosla hajosi aseman pihaan ja piti poukkoilla kotiin julkisilla. Välissä käväistiin Espoon keskuksessa hakemassa postipaketti, ja bussipysäkillä joku setä halusi silittää Ykää ja koirahan oli hirveän mielissään siitä. Ihana pieni juovasika. Ihanaa ettei sitä ole vielä pitänyt lopettaa.

Varovaista treeniä

Maaliskuussa käytiin holskutreeneissä, tässä tungin toko-Ykän paikkistelemaan tottis-Seelan viereen. Tein vähän liikkeitäkin ja tyhmänä palkkasin lelulla - josta koira tietty meni ihan solmuun. Huoh.

Ykän dobokurssi loppui, sen päätteeksi ostin itsellenikin kaksi puolipalloa. Nyt meillä on ne, tasapainotyyny ja keskikokoinen dobopallo, joiden kanssa ollaan keskiahkerasti treenailtukin! Syvien lihasten vahvistuksen lisäksi Ykä on päässyt tekemään vähän hajuhommia - Vealla on tunnari tehotreenissä, joten mennään siinä siivellä välillä pihalle ja piilottelen tunnaria/avaimia/muuta Yppylälle etsittäväksi.Lisäksi olen ottanut tavaksi mennä Vean tottistreeneihin mukaan niin, että käytän muita koiria lenkillä siinä lähiympäristössä, ja myös näissä yhteyksissä holsku on ollut ihan tohkeissaan puuhastelemassa kaikkea. Toisinaan Ykä jää muiden omatoimitreenien ajaksi kotiin, ja niinä päivinä se saa ainoan koiran spessulenkin, johon sisältyy myös vähän rallyn mestariluokan liikkeiden puolihuolimatonta opettelua. Viime treeneissä otin riskin ja tein Ykän kanssa vähän liikkeitä ihan kentälläkin; namipalkalla ja mahdollisimman iisisti. Vaikuttaisi siltä, että hyvällä tuurilla koiran selkä kestäisi tuollaiset harvat, mutta temppujen kannalta monimuotoiset treenit. Joissa ehdottomasti ei ole leluriekuntaa. Ihan pienenpieni tsäänssi MES-luokan korkkaamiselle siis on, koska lahjattomat treenaa. Mutta katsellaan rauhassa.

Oman kanssa käytiin yhden kerran ohjatusti tokotunnilla kun tuurattiin Veaa - merlellä oli ihan hauskaa ja hommat sujuivat hyvin. Jäävistä istuminen on vaikein, ja maahanmenossa poikittaa. Paikkaistumisessa saattaa valua makuulle. Kapulaa noutaa isoilla avuilla ja sählingillä, mutta noutaa! Kaukoja tehtiin korkeiden alustojen päällä - Omalla on tapana liikkua taaksepäin maahanmennessä, nytpä ei voinut kun muuten olisi pudonnut... kerran meinasi ja sen jälkeen teki hyvin tyylipuhtaita vaihtoja. Omatoimitreeneissä tehtiin vähän taas ruutuun lähettelyä kosketusalustan ja naksun avulla. Noin muuten Oma on hyvin pitkälti siirtynyt T:n ohjaukseen opettelemaan rallyn MES-liikkeitä.

Eli periaatteessa ainoana treenikoiranani on Nika, jolla onkin ollut oikein hauskaa rallyn VOI-liikkeiden kanssa. Kisoja odotellessa!

 Yksi päivä heitin T:n keskustaan luennolle, ja pitihän sitä tietty testata osaavatko nämä maalaistollot käyttäytyä Töölössä. Osasivathan ne, autosta ottamisen aiheuttaman riemukiljahtelun jälkeen.