Kickspark v. 2

Käytiin tänään pitkästä aikaa kelkkailemassa. Tähän saakka on ollut niin kylmä ettei ole viitsinyt, mutta nyt oltiin melkein jo plussan puolella. Sekä meno- että paluumatkalla satoi, mutta onneksi paikan päällä ei.
Ykä oli tämän tauon aikana tajunnut täysin mistä kicksparkkailussa on kyse, ja sehän lähti molemmilla kerroilla kuin tykin suusta vetämään huskyvaljaisiin ja kelkan eteen päästyään. Treenailun jälkeen Ykä ja Akseli pääsivät taas vähän rehaamaan maalaismaisemissa, ja hienosti osasivat olla.

Lumimyrskyjä ja ohituksia

Eilen otettiin huvikseen yösydännä piilopaikkamakuuta. Ulkona oli aivan järkyttävä lumimyrsky ja pakkasta aivan älyttömästi, mutta sehän ei ole koskaan ennenkään hollantilaista haitannut. Eli koira pihassa maahan ja allekirjoittanut nurkan taakse. Lasken viiteen ja vilkaisin mitä hauva teki. Istui. Karjaisin sen takaisin maahan ja alas putoamisesta kehuja. Lyhensin piilossaolemisen aikaa, mutta nousi aika monta kertaa istumaan. Lopussa kuitenkin saatiin onnistunutkin, eli liekö ollut ällöttävä kylmä maa ja viima kuitenkin vähän liikaa yhdistettynä siihen ettei omistajaa näy.

Tänään lähikentälle, jätkä oli niin into piukeana hyytävän kylmästä säästä ja lumesta, ettei tekemisestä meinannut tulla mitään. Eli halua riitti mutta ei ollut eläin nahoissaan pysyä. Lähti saksalaiseen täyskäännökseen kun yritin kääntyä vasemmalle etc. No, koira hihnaan ja uutta seuruutusyritystä. Meni paremmin ja alkoi vähän tulla järkeä päähän.
Liikkeestä seisominen oli unohtunut ihan täysin, meni pari kertaa istumaan ennen kuin tajusin helpottaa ja painottaa käskysanaa pysähtymisellä. Sen jälkeen onnistui koko liike hienosti.

Luoksetuloissa oli niin kova vauhti että ensin juoksi ohi, mutta korjasi sitten tulemalla kuitenkin eteen istumaan. Toistossa törmäsi, varmaan neljännellä kerralla saatiin onnistunut. Vapautin jäädytetylle kentälle juoksemaan ja katselin vierestä, kun jätkä alkoi nuoleskella jäätä. Ja kohtahan se elukka vinkaisi ja juoksi takaisin huulia lipoen ja loukkaantunut ilme naamallaan. Voi pöljä.

Vaikkei treenailut nyt ehkä menneetkään ihan putkeen, ohitukset ovat olleet tänään loistoluokkaa. Ollaan menty kapeilla teillä ja yllättäen näkyviin tulevien koirakoiden ohi aivan pirun hienosti. Kyllä Ykä useimmiten vieläkin kyylää, mutta kun vaan kehun koko ohituksen ajan ja heitän joka "hyvä"-sanasta nappulan tienreunaan, ei koiralle jää muuta vaihtoehtoa kuin etsiä nami hangesta. Onhan syöminen nyt aina kivempaa kuin persehtiminen.
Yhden tollerin kohdalla näki asennosta että meinasi singahtaa, mutta toistin äskeistä tekniikkaa hihnankiristyksen ja kieltämisen sijaan ja Yrjänähän meni samantien nappulan perään.

Ilmoittauduin tosiaan huhtikuun möllitokokokeeseen, viimeksi oltiin 11-kuisena 131 pisteen voimin eli josko nyt menisi vähän paremmin. Se paikkamakuu, se paikkamakuu. Kyllä me ne virallisetkin varmaan korkataan vielä tänä vuonna.

Kissat ja linnut

Keskiviikkona Yrjänä tapasi ensimmäistä kertaa kissan. Jätkä ei ensin tajunnut lattialla olevaa kantokoppaa, mutta mutta kun se sitten haistoi sitä, menivät pasmat ihan sekaisin. Kaikki karvat nousivat irokeesiksi pystyyn ja koirasta lähti sellainen bowwowwow-ääni ettei ikinä. Kielsin vaikka nauratti, otin Ykän vähän kauemmas että kissa pääsi kopasta ulos. Pari kertaa piti vielä haukkua sille hirveälle siamilaiselle, mutta sitten meni varovasti haistelemaan ja kulki nenä toisen takamuksessa kiinni. Hirveästi kiinnosti, mutta ei lähtenyt riehumaan. Kissakin osasi pitää puolensa ja läppäisi pari kertaa Ykää naamaan kun se punki pöydän taakse haistelemaan. Äkkiäpä Ykäkin tajusi jättää katin rauhaan.

Undulaattejakin bongailtiin aiemmin, ekalla visitointikerralla Ykä oli jokaisesta siivenpölähdyksestä loikkimassa häkin luona, nyt osasi ottaa iisimmin. Pellolla sen sijaan karkasi varisten perään, mutta tuli kyllä takaisin kun oli ensin käynyt kääntymässä. Sitten päästiin varistenkin ohi.

Paljon hienoja ohituksia lentävien nappuloiden ja niiden etsimisen ansiosta, hyvä pikku-Yrjänä. Luoksetuloissa tuppaa törmäilemään, taas, mutta parin toiston jälkeen onnistuu. Merkille lähetys onnistuu pelkällä käskysanalla, vielä opettelun alla on se että merkille myös jäädään ilman pysäytystä. Noutoja pidemmältäkin matkalta, kehun kun tarttuu nätisti kapulaan ja lähtee tuomaan ja hyvin onnistuu. Perusasento ältsin hieno ja tiivis, seuruutukset ja jäävät (maahan lähinnä) myös hyviä näin keskenään treenailtuina.
Älytön motivaatio on eläimellä tehdä vaikka palkkana onkin vain nappulaa. Narupallo on kadonnut johonkin ja patukka on vähän turhan iso esine normilenkeillä kanniskeltavaksi.

Lisäksi ollaan objektien kiertämisen lisäksi opeteltu pyöriminen, eli itsensä ympäri pyörähtäminen. Jostain syystä Ykä tykkää enemmän pyöriä vastapäivään, kun taas kaikki esineet kierretään myötäpäivään. Mutta mikäpä siinä.

Tänään aamulla asteluvut lähenivät -30:ä ja tuuli, toivottavasti lauhtuu että päästään ruoanhakureissulle. Se pulkka pitäisi ostaa että jätkä voisi itse vetää säkin kotiin. Nyt ei oikein autotta sovi isoja säkkejä ostella.

Päivitys

Mitähän kaikkea tässä on ehtinyt tapahtua. Melko paljolti lyhyitä treenaamisia sekä sisällä että ulkona luistelukentän vieressä. Seuruutuksessa meni lapsia äiteineen ohi, niitä piti vähän vilkuilla kun tuijottelivat ja kattelivat että meneepä hienosti. Paikallamakuuta ollaan tehty ihmishäiriössä, yksi juurikin ihan luistinradan reunassa. Silloin olin n. 15m päässä, osan aikaa kasvot, osan kylki ja osan selkä koiraanpäin. Eipä haitannut kääntyilyni yhtään.

Pellolle auratulla hiihtoladulla tehtiin epähuomiossa eteenlähetyksen maahanmenoja, kun halusin vain kokeilla mitä poispäin juokseva koira tuumaa "maahan"-käskystä. Ihan siis niin että se ei ole karkaamassa mihinkään vaan kunhan kirmaa muuten vain tuhatta ja sataa. Ja mitäs jätkä, heitti samantien U-käännöksen ja sukelsi maihin. Eikä edes ollut sattuma, vaan toisti saman useampanakin kertana. Ruhtinaalliset palkkaukset, tietysti, mitäs on niin taitava pollanninhaiven.

Rautatieasemalla ollaan poukkoiltu ruuhka-aikoina, ihmispaljous ei haittaa yhtään mutta annas olla jos tulee koiria vastaan. Hau hau hau. Muutoin joistain koirista päästään kunnialla ohi, joistain ei. Vaan eipä lannistuta, jokainen uusi ohitusmahdollisuus otetaan uutena alkuna. Pari vierastakin on päässyt lääppimään Ykää, yksi vieras mies ja pari lasta. Miehen kanssa olisi halunnut vaan leikkiä, mutta rauhoittui kyllä käskystä. Lasten kanssa meni muuten eri hyvin ja koira tykkäsi olla paijattavana, mutta kun toinen yritti kaulailla Ykää, jätkä rähähti. Ja minä rähähdin takaisin. Onneksi lasten äiti oli koiraihmisiä ja sanoi vain että vieraita koiria ei sovi kaulailla vaikka omia voikin. Sen jälkeen oli kaikki taas normaalisti. Ei voi koiraa syyttää, ei se ole tottunut siihen että vieraat vaahtosammuttimet (tai isommatkaan) noin vain halailevat. Minä ja tutut saavat vääntää sen vaikka solmuun, mutta ei me vierailla olla samaa harjoiteltu.

Muuten ollaan tosiaan treenailtu ja lenkkeilty, ei voi enää muistaa.

Kickspark

Tänään Helkutinkorvessa kicksparkkailemassa. Autossa jätkä jodlasi koko matkan, kun verkon toisella puolella olevaa veljeä olisi pitänyt päästä morjestamaan. Perillä lainavaljaat niskaan ja koira vempeleeseen kiinni. Ykä ei ensin tajunnut yhtään mikä homman nimi oli, ekalla suoralla teki oikeastaan kaikkea muuta kuin veti eteenpäin. Takaisin tullessa olikin ihmisiä kannustamassa ja johan sitä vauhtia löytyi. Töiden jälkeen riehumaan Akselin kanssa, Ykä-kakara oli vaan koko ajan leikkimässä ja Akseli yritti pariin otteeseen laittaa toiselle vähän köniin. Pölhöilyihin puututtiin ja kohta veljekset juoksentelivatkin sulassa sovussa. Hevosia tuli vastaan joten käväistiin penkan puolella antamassa niille tilaa. Akselin innostamana Yrjänäkin vähän röhähti niille, mutta eipä sen kummempaa. Hajut kiinnostivat enemmän eikä vapaana riekkumisen jälkeen ollut yhtään kivaa kulkea hihnassa. Hienosti haki pudonneen lapasenkin hangesta.
Tämän jälkeen vielä yhdet vedot kummallekin, alkoi olla jo puhti poissa. Paluumatkalla oli hiljaisia poikia takakontissa.

Akseli

Päheä elukka

Kyllä mulla vaan on maailmankaikkeuden hienoin koira. Otettiin äsken treeniä parkkiksella, häiriönä tulevia ja lähteviä autoja, muutama ihminen ja jääkiekkoilijoita viereisellä kentällä. Ensin 1min 45s paikallamakuu, etäisyyttä n. 15m. Sitten palkkaus viereltä ja toinen, viidentoista sekunnin pätkä viiden metrin päästä. Pällisteli vähän häiriöitä, mutta pysyi suorassa hienosti. Sitten yleistä vapaana rehaamista, josta suoraan seuruutukseen. Tempovaihteluita, pysähdyksiä, käännöksiä ja täyskäännöksiä, aina pienen pätkän jälkeen palkkaus ja biletystä. Koira oli tosi hyvän mukana, palkkana siis lentäviä nappuloita.
Sitten näin sivusilmällä että yhdestä paikalle tulleesta autosta tuli irlanninterrieri, joka toki alkoi vetää hihnassa Ykää kohden. Minulla hypähti sydän kurkkuun ja valmistauduin jo huutamaan että "perkele" sinkoavan koiran perään, mutta keskityin täysillä kehumaan jätkää ja jatkamaan liikettä. Ja mitä Yrjänä teki? Jäi välillä tuijottamaan vierasta koiraa, mutta jatkoi seuraamista. Pysähdyksissä piti käyttää "sivu"-käskyä kun jäi toljottelemaan, mutta siitä kyllä tajusi korjata paikkansa. Terrieri meni kymmenen metrin päästä ohi koko ajan Ykän luo kiskoen, ja kun se oli kadonnut näköpiiristä, vapautin jätkän ja pidettiin sellaiset pirskeet että oksat pois. Loistava spontaani häiriö, ja jätkä kesti sen loistavasti!

Lopuksi tehtiin yksi luoksetulo 20m päästä ihan perusasentoineen kaikkineen, tuli kiitolaukkaa ja pysähtyi eteen täysin suoraan. Kotimatkalla ohitettiin parkkeerattu auto, josta alkoi kuulua äänekästä haukuntaa. Toki otettiin tilanteesta kaikki irti ja tehtiin parit jäävät (maahan, istu) auton vieressä. Myöhemmin ohitettiin piha jolla räksytti pomeranian, siinä seuruutusta ja viimeinen jäävä (seiso).

Muuten ollaankin lähinnä kanniskeltu reppua. Täytyisi ostaa vähän paremmin Ykälle sopiva malli. Huomenna kicksparkkaamaan Annikan ja Akseli-veikan kanssa. Sekä Akselille että Kerttu-siskolle povattiin 0/0:t, A/A:t ja terveet selät, eri hienoa.