maanantai 28. joulukuuta 2009

Perustokoiluja ja lumessatarpomista

Hollannikkaat ovat kyllä ehkä hieman liian pitkiä ollakseen oikeasti olemassa.

Pieniä koirahäiriöttömiä treenejä ollaan tehty muistin virkistykseksi. Eilen iltalenkin jälkeen ihan vaan tuossa kotipihalla, luoksetuloja, jättöä (maahan) ja seuruutusta lähinnä. Luoksetulossa ei enää törmää ihan niin pahasti, monesti jää kyllä vinoon. Käsiavut taas käyttöön. Seuruutuksien vasemmalle suuntautuvissa täyskäännöksissä yrittää aika usein tarjota takamuksen siirtämistä saksalaisen täyskäännöksen sijasta, mikä ei kyllä sinänsä haittaa, mutta jälkimmäisellä ollaan siis tähän asti menty. Tämä korjaantuu sillä että erotan täyskäännöksen ja pelkän vasemmalle kääntymisen sillä, että ensimainitussa käännyn nopeasti ja jälkimainitussa hidastan aivan aavistuksen ennen kääntymistä. Tällöin jätkä hoksaa milloin on mikäkin liike kyseessä ja missä kohdassa haluan sen olevan. Saksalaisetkin ovat ainakin näin omalla mututuntumalla hyvän ja tiiviin oloisia. Palkkana heiteltyjä nappuloita.

Tänään päätin mennä vähän häiriöisempään paikkaan, kun kerran tilaisuus oli. Toinen lähikentistämme on jäädytetty luistinradaksi, ja tällaisella säällä siellä luonnollisesti oli paljon väkeä pelaamassa jääkiekkoa ja muuten vaan luistelemassa. Mentiin sitten viereiselle parkkipaikalle, jossa meni ties mitä lumiauraa ja autoa aika tiuhaan tahtiin. Koiria siis ei, mutta kaikkea muuta oikeastaan kyllä.
Palkkana heiteltyjä nappuloita, ei viitsinyt siinä vilskeessä palloa viskellä. Sivulle hakeutumista, seuruutusta, paikkamakuuta, jättö (maahan), luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Ukko oli hyvässä vireessä eikä sitä yhtään kiinnostanut mikään muu kuin tekeminen. Luoksetuloa käsiavulla, ja saatiinhan sieltä tosi suora paikkakin. Paikkamakuussa hyvä, suora ja skarppi asento, pisimmillään pidin puoli minuuttia eli aika usein kävin palkkaamassa. Häiriökoirat tietysti olisivat plussaa koska ne ovat Ykälle kaikkein vaikeimpia, mutta mennään nyt näillä eväillä mitä on. Keväällä sitten taas ryhmiin.

Tottistelujen lisäksi ollaan lähinnä juoksenneltu umpihangessa. Hiihtäjistä ei ole ollut moksiskaan. Puiden kiertäminen onnistuu käsky+osoitus -menetelmällä useammankin metrin päästä, tötsiä ei olla vielä kokeiltu. Huomenna suuntaamme Forssaan shelttineitien tykö viettämään uuttavuotta ja totuttelemaan heposiin.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Uusi kamera



Yrjänältäkin kaikille myöhästyneitä jouluja ja holskuisaa uuttavuotta! Sain uuden kameran joten ehkä kuvien laatukin alkaa parantua tästä edespäin.

torstai 17. joulukuuta 2009

Vammoja ja huurupartoja

Huuruparta.

Pari yötä takaperin heräsin siihen, että koira tuijottaa. Kun käännyin katsomaan, jätkä alkoi kiljua kurkku suorana. Koettelin läpi, käytin pihalla, annoin ruokaa (jos olisi kurkussa joku jumissa), ei mitään. Liikkui hyvin, ruoka maistui, tarpeiden tekemisessä ei ongelmaa. Välillä vaan kiljahti, asennolla tai liikkeellä ei tuntunut olevan merkitystä.
Aamulla sama juttu, joten käväisimme eläinlääkärissä. Ykä oli aika nätisti, vähän jänskätti. Antoi lääppiä, katsella hampaita ja mitata kuumeen ihan hyvin. Eturauhasten tunnustelu oli sen verran hirveää että piti itkeä, mutta kun tajusi että rimpuilu ei auta, oli hienosti. Kun lääkäri sitten kokeili taivuttaa päätä ylös, äijä alkoi huutaa kuin syötävä. Sama juttu alaspäin kääntäessä, sivuille ei ongelmaa. Ykä sai tulehduskipulääkepistoksen ja viikon lääkkeet kotiin. Lääkkeet vaikuttivat heti ja holsku oli taas entisensä.
Ilmeisesti liian rankka liikunta (reppu niin pitkän ajan jälkeen) liian kylmässä ilmassa oli saanut selkälihakset muljahtamaan. Nyt kaikki on kuitenkin taas kunnossa, lääkkeet ja hieronta auttaa. Tammikuun alussa käydään hakemassa sitten vuosittaisrokotukset.

Ollaan täsmätokoiltu kotipihalla ja -tiellä, eli lyhyitä seuruutuksia, jääviä ja luoksetuloja. Palkkiona heiteltyjä lihapullia. Hirmuhyvällä motivaatiolla teki.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Elonmerkkejä

Ottakaa tästä lohdutukseksi ja hyvänjouluntoivotukseksi ruma pikku-Yrjänä viime joululta.

Kylläpä nyt jää päivitykset vähiin kun ei ole ryhmätreenejä joista raportoida. Yhtä kaikki, täällä elellään ja voidaan hyvin. Käymme välillä ottamassa parin liikkeen lyhyitä täsmätokotreenejä (ilman muita koiria) lähikoulun kentällä, jätkä on näköjään mennyt oppimaan senkin että noudossa pitää kapula suussa tulla istumaan eteen, vaikkei siihen olla vielä mitenkään panostettu. Kiertoja ollaan tehty myös, osoituksesta kierretään jo parinkin metrin päässä olevat objektit. Viime viikonlopun hollantilainen oli mökillä hoidossa, eli sai kirmailla mielin määrin lumihangessa.
Tänään saatiin aamulla todella hieno ohitus. Ykä kyllä kyyläsi silmä kovana ja korvat pystyssä, mutta pysyi ihan omatoimisesti löysällä hihnassa vieressä. Kehuin koko ohituksen ajan, namia sai ohituksen jälkeen. Hieno elukka. Valoisan aikaan käytiin vielä pidemmällä lenkillä repun kanssa, Ykä kantoi kahta puolen litran limsapulloa. Palkaksi pääsi lenkin puolivälissä pyörimään pellolle lumeen.

Katsellaan nyt ehtiikö tässä ryhmätreeneihin ennen kevättä, eli pidellään nyt taukoa kunnes toisin sanotaan.