Kenneltreffejä ja pentukuulumisia

Kukaan ei IKINÄ halua nukkua Ykän kanssa päällekkäin! Tämä oli niin mullistavaa, että oli pakko ottaa kuva. Nuo olivat tuossa vielä todella pitkään ihan tyytyväisinä. Tokassa kuvassa Ykä nukkuu niin lähellä Veaa kuin silloin pystyi, viime yönä yllätettiin se ja pentu nukkumassa nokat vastakkain. Ähääs!

Kyllä ehtii paljon tapahtua yhden lomaviikon aikana. Tässä on kierretty sukulaisilla ja vaikka missä, joten penska on ainakin päässyt tutustumaan moneen eri paikkaan ja moneen eri ihmiseen. Lisäksi se pääsi leikkimään Merlin-manskun kanssa, kun oma lauma ei ole oikein vielä hiffannut että kakaran kanssa voisi painia.

Tänään oltiin Ykän kanssa Orimattilassa kenneltreffeillä! Ykä oli omasta sisarkatraastaan ainoa paikalla, Ruutia lukuunottamatta kaikki olivat joko nuorempaa sukupolvea tai sprinkkuja. Yksä käyttäytyi tosi hienosti ja se pääsikin holskun ottamista harkitsevien lällyteltäväksi ja leikitettäväksi. Koira oli tietty mielissään kun sai olla huomion keskipisteenä. Sillä riitti intoa tokoiluun ja muuhun puolivillaiseen temppuiluun, mitä nyt jossain vaiheessa agilitykeinun pauke muistutti Ykää sodasta. Melko nopeasti polsku kuitenkin pääsi ahdistuksestaan yli. Hyppynouto, metskunouto ja tunnarinouto kuosissa, jee! Samoin 4min piilopaikkamakuu oli hieno, riippumatta siitä että vieressä oli HOLSKUJA jotka haettiin pois kahden minuutin kohdalla. Muuten lähinnä näytettiin kaikelle kansalle kaikkea hienoa akrobatiaa, jota ollaan hauskuutuksen vuoksi opeteltu.

Lopuksi Ykä pääsi pihalle juoksemaan ihanan holskutyttö Ruudin kanssa - on se vaan hauskaa nähdä kun holsku tapaa holskun. Ykä vaan koikkelehti ympäriinsä hymy korvissa ja korvat niskassa. Ruuti ei ollut ihan yhtä innoissaan, mutta se ei menoa haitannut.

 

Vea 10vko, 4,1kg. Jollakulla kasvaa korvat niin nopeasti, etteivät ne enää pysy pystyssä

Koulukuvat ja muuta uudistusta

Uuden perheenjäsenen, joulun ja yleisen nyhräämisen kunniaksi blogissa on uusi päheä ulkoasu! Sen lisäksi kaikista koirista on pienet infosivut We are hairyn tapaan, koska olen surkea kopioija. Blogi sai nimenkin, sillä vaikka täällä edelleen keskitytään eniten holskuun, laumassa on sen verran monta päätä että jokin yleisnimike lienee paikallaan. Ja mikäpä parempi titteli kuin Johnny Cashin vankilarenkutus, mainitaanhan siinä raidat. Ja hollantilaisissahan on raitoja. Tajusitteko? Vankilapuvuissa on raitoja, kuten holskuissa.

Penskan kasvun ihmettelemiseksi aiomme pitää joka maanantai punnitsemis- ja kuvaussessiot, ja tänään räpsäistiin sitten samantien kaikista hurtista koulukuvat. Ja pitihän niistä söpönaamoista tehdä kollaasi, koska katsokaa nyt niitä. On ne vaan ihania.

Lauma kasvaa

Pikku-Vellamo kotiutui pari päivää sitten ja siten lauma kasvoi kuusipäiseksi! Tai kahdeksanpäiseksi, jos käärmeet lasketaan mukaan. Ja miksei laskettaisi. Ykä on ollut vähän vähemmän hurmioissaan sakuriiviöstä, mutta koko ajan se sietää enemmän. Veikkaanpa, että Ykä tulee Vean kanssa hyvin toimeen sitten, kun Vea vähän kasvaa ja siitä on kunnolla juoksu-/painikaveriksi. Kolmen aikuisen ja yhden palelevan penikan kanssa ulkoilu on vähintäänkin mielenkiintoista (kyllä, sitäkin piti kokeilla), mutta onneksi on kaksi ihmistä. Toinen voi aina pitää seuraa räkänokalle, kun toinen väsyttää muita.

Vea on vaikuttanut tähän mennessä hyvinkin yritteliäältä ja äänekkäältä, mutta kiukutteluölinä vähenee koko ajan. Eiköhän siitä vallan hyvä elukka saada kasvatettua! Hyvin samantyyppinen pentu kuin mitä Yksä oli aikoinaan, mutta paljon vähemmän herkkä äänille.

Holsku tuli kainaloon dataamaan, lunta tulee ja joulu on hyvä, näillä mennään.

Päivitystä

Eipä ole muuten huolta ruoka-aggressioista meidän perheessä. Hetkeksi kun selkänsä kääntää niin Nika on hotkaissut omat ruokansa ja syö Oman kupista, ja Oma syö Ykän kanssa samasta kupista ihan sulassa sovussa. Mutta mitä jos kuiteski söisitte vain ne omat sapuskanne...

Nika kävi eilen tekemässä tokokoedebyyttinsä, ja sai tulokseksi ALO2:n! Melkein kaikista yksilöliikkeistä ysiä ja kymppiä.

Ykällä oli selkä jumissa, joten ollaan otettu iisisti. Nyt taas rämmitty lumihangessa ja sen sellaista, mikä nyt on kivempaa kuin yleinen pyllyily. Uusia tunnarikapuloita kävin ostamassa ja parit tunnarit otettu ihan hyvässä hengessä. Muuten lähinnä yksittäisiä liikkeitä; pitää joululomalla ja tammikuussa aktivoitua taas treenaamaan enemmän. Että kehtaa niihin kokeisiin änkeä. Ensi viikolla taloon kotiutuu uusi laumalainen, saa nähdä miten lähtevät pyörät pyörimään taas.

Niin ja tammikuussa nähdään Lunaa ja Naosta, Ykä voi hurmata naiset ja saada turpaan.

Vetokauden avaus

Lunta on vaikka lampaiden syödä ja korkattiin kickspark-/pulkkakausikin taas! Lyhyitä pyrähdyksiä ja lyhyitä matkoja vielä tällä haavaa, mutta kyllä se vaan kivaa on. Ykä veti kicksparkkia huskyvaljailla ja sheltit vuoron perään pulkkaa painoilla. Nika on kyllä ihan kone mitä vetohommiin tulee, Omaa pitää vielä vähän kannustaa. Namin takia Omakin sentään tekee mitä vain.

Jahka meri jäätyy mennään jäälle treenaamaan, sitten on tilaa ja aluetta missä mennä niin lujaa kuin sielu sietää.

On kyllä kivaa kun on kolme koiraa, jotka kaikki tykkäävät rällätä säällä kuin säällä. Ei haittaa sade eikä pakkanen! Korkeassa hangessakin kaikki juoksee menemään minkä jaloista pääsee.

Yötreenit

Viimeyönä treenit parkkihallissa, yhden liikkeen jälkeen aina tauko. Seuruutuksessa hyvä fiilis! Vielä näyttävämpää ois jos koiralla ois koko ajan korvat pystyssä, mutta nytkin tuntuu oikein kivalta. Ainakin häntä on pystyssä ja heiluu.Ykä on hyvin ohjaajaherkkä, eli jos minä kämmään, ei koirakaan tiedä mitä tehdä. Mutta jos teen oikein, koirakin toimii todella hyvin. Erityisesti saksalaisilla täyskäännöistä ohjaajan pitää olla tarkkana.

Kaukot jalkapallopalkalla parin metrin päästä. Korvat taas takana, mutta yhdellä käskyllä kaikki vaihdot suht puhtaasti. Aluksi aika hitaita vaihtoja, mutta nopeutui kyllä. Kerran meinasi vähän karata hakemaan palkkaa omin päin, mutta pysähtyi itse nytkähdyksen jälkeen ja sai tehdä vielä pari vaihtoa ennen vapautusta. Häntä heiluu vaihdon jälkeen!

Tunnareissa Ykä oli ihan ulalla. Kävi moikkaamassa liikkuria ja muovipussia ja seinää ja kun löysi kapulat, meinasi viedä oikean kapulan liikkurille... Noh, kyllä se sitten siitä, ja kolmannella kerralla meni suoraan kapuloille ja toi oman minulle, niin kuin pitääkin.

Lopuksi vähän pelleilyä, pujottelua ja sen sellaista. Ylpeänä sai Ykä kantaa jalkapallon pois treeni"kentältä"..

Kökkölaatuinen kännykkäkameravideo 

(Katso myös Nikan ja Oman videot!)

Minitreenejä ja tavoitteita

Onpa mahtavaa treenailla pitkästä aikaa! On mukamas ollut aina niin kiire, ettei ehdi, mutta kyllä tuntuu hyvältä mahduttaa tokohommat taas päivärytmiin. Pari päivää sitten käytiin puolilämpimässä autohallissa ottamassa seuraamista, jättöliikkeitä (ja niiden nopeuttamista) sekä ruutua. Hankalimmaksi asiaksi osoittautui "pistä siihen" -käskyn noudattaminen, ei itse tokoliikkeet. Kyllähän se koira maihin meni ja siinä pysyi, mutta heti, kun aloin laittaa sille pantaa/muuta, nousi täpinöissään ylös. Sitä sitten aikamme muisteltiin ja hyvinhän se lopuksi meni.

Eilen oltiin tyhmässä tihkusateessa pimeällä ja märällä ulkokentällä. Mutta lyhyet nostatustreenit taas - lyhyitä seuruutuspätkiä siirtyilyineen ja kääntyilyineen, ruutua, kaukoja. Ruudussa kuunteli tosi hyvin käskyjä! Kaukoissa takapalkka yhden-kahden liikkeen välein, vaihdot nopsia ja täsmällisiä. Sää ei vaikuta holskuun kyllä pätkääkään.

Nyt tähdätään siis tammikuun tokokokeisiin. Sieltä se VOI1 tulee, sanokaa minun sanoneen! Sitten EVL tulille ja TK4 taskuun.

Tavoitteellista treenausta - taas!

Treenikärpänen puri taas piiiiitkän tauon jälkeen. Katselen tässä sivusilmällä VOI-kokeita ja koetan tunkea johonkin loppuvuodesta, tai ihan viimeistään tammikuussa. Ongelmaksi on tosin muodostunut se, että "kyllähän koira nyt osaa kun on ennenkin osannut" ei menekään ihan niin kuin olisi kuvitellut. Tai siis, kyllä kaikki tokoliikkeet ovat suurinpiirtein koiran lihasmuistissa, mutta kun ei niitä ole aikoihin hinkattu, niin ei ne mitään nättejä ole. Ei auta kuin treenailla!

Pari yötä sitten otettiin siis autohallissa herättelytreenit, joista kyllä näkyi, että treenattavaa piisaa. 4min piilopaikkamakuu Nikan vieressä aluksi, kuulemma 10s jälkeen heitti lonkalle. Pää pyöri taas ympäriinsä, mutta koira oli hiljaa ja pysyi paikallaan, ja hyvä niin. Seuruutus sentään on ihan suht mallillaan, pk-tyyliin pää vahvasti ohjaajan eteen kääntyneenä. Niin kauan kuin pylly pysyy suorassa, palkkaan tästä mielelläni. Tätähän me viime kevät ja kesä väännettiin ihan hiki hatussa hakukisoja varten. Liikkeestä maahanmeno hidas ja löysä, tästä saatiin sitten liikettä paloiteltuna nopeampia versioita. Apuohjaajasta on tässä suhteessa paljon hyötyä. Liikkeestä seisomisessa otti askeleen perään - no askel on ihan ok, mutta saisi silti pysähtyä nopeammin. Tasamaanouto puukapulalla + metallikapulalla, puista vähän pyöritti suulla mutta eipä paljoa. Metskunoudon palautus kepeää ravia. Molempien kapuloiden palautusasento liian kaukana ohjaajasta, piti vähän avittaa lähemmäs.

Ruutu olikin se murheenkryyni; Ykän lempiliike jossa saa pyllyillä. Ruutuun koira riensi tuulispäänä, seisahtui vasta tokasta karjaisusta, ja kun olisin mennyt palkkaamaan seisomisesta, lähti haahuilemaan. Pysähtyi sentään käskystä. Tätä korjailtiin vähän kunnes saatiin onnistunut.

Tunnari vaikuttaa olevan ihan hyvässä kunnossa, huh.

Luoksetulossa ei ole sitä räjähtävää nopeutta, mitä holskun luoksetulossa pitäisi olla. Tämä myös erityisen treenauksen alle - miten saada luoksetulosta oikeasti mahtavan nopea. Silloin pysäytyksetkin olisivat näyttävämpiä, nyt aika löysiä ja valuvia. Ja maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, sekin vielä.

MUTTA NYT, kuten todettua, lähtee omatoiminen talvitreenikausi jälleen käyntiin!

Aikuinen

Ykä on kasvatellut lihaksia ja rotevoitunut miehen mittoihin! Painaa nyt noin 27,5kg ja näyttää hyvältä. Nelivuotiaaksi asti se näyttikin vähän pikkupojalta, holskut näkyy aikuistuvan hitaasti.

23.10.

Hyvää 4v-syntymäpäivää kaikille Rochallorin hävittäjäpentueen vekaroille!

Viimeinen paimennuskerta

Viimeisellä paimennuskerralla ohjasin sekä Ykää että Nikaa - kun oltiin vielä vikat koirakot, tuli allekirjoittaneelle pieni hiki! Mutta oli kivaa ja meni hienosti. Vielä Ykä tarvitsee paljon kokemuksia ja treeniä, että sen itsevarmuus kasvaa siihen pisteeseen, ettei se enää koe tarvetta huutaa lampaille. Kun se luottaa siihen, että saa lampaat liikkeelle myös pelkällä olemuksellaan, ollaan asian ytimessä. Saatiin joka tapauksessa myös monta todella hyvää pätkää, sekä kuljetusta että lampaiden hakua. Lisäksi Ykä totteli erinomaisesti "LÄHELLÄ"-käskyä, kun käveltiin yhdessä kauemmas lampaista ja "ODOTA"-käskyä, kun sen piti jäädä kauemmas odottamaan. Lähti lampaille vasta käskystä - vähän suurella intensiteetillä, mutta vasta käskystä silti. Ja välillä kuunteli rauhoittelukäskyäkin.

Huudosta ym huolimatta Yksä käsittelee kuulemma lampaita hyvin, joten mikäs tässä. Malttia on aikaa harjoitella vaikka kuinka. Talvi pidetään taukoa, keväällä luultavasti uudelle kurssille. Sen verran kivaa oli!

Huomenna Rochallorin hävittäjäpentue täyttää 4v, katsotaan saisinko jotain pientä kuvapostausta aikaiseksi.

Paimen ja vinku

Viime sunnuntaina käytiin taas koko lauman kanssa pellolla. Tuli siinä myös uusi henkilökohtainen tavoite sille, mitä pitää tapahtua ennen kuin toinen holsku saapuu taloon. Olkoonkin, että voi olla, että tänne tulee jokin vääränrotuinen karvakuono puolisolle harrastuskoiraksi vielä ennen sitä... joka tapauksessa, ensinnäkin minun pitää hankkia auto (luultavasti jokin pieni ja räkäinen nuhapumppu, mutta auto mikä auto) ja toisekseen Ykän pitää osata olla vinkumatta. Se on näin vanhemmiten oppinut ikävän tavan vuotaa, eikä siihen oikein auta mikään käsky. Siispä rutkasti kärsivällisyyttä peliin joka kerta, kun mennään juoksuttamaan hurttia.

Väsytyksen jälkeen maalaismarkkinoille, jossa oli ihmistä ja koiraa vaikka kuinka paljon. Lauma meni siellä tosi hienosti kuin kalaparvi vedessä.

Viime maanantaina oli neljäs paimennuskerta, ja alkoi holskullakin loksataa palaset kohdalleen. Jos saan pidettyä sen tarpeeksi kaukana lampaista, kierrot sujuvat hyvin eikä koiralla keitä yli (= huuda ja pyöri). Malttia, malttia. Lisäksi oltiin ekan kerran sisätiloissa, joten Ykähän veti nurin kun läti ensimmäistä kertaa ryntäilemään. Se varmasti opetti sitä vähän katsomaan mitä tekee - samoin koira tottelee hyvin pieniä ohjausliikkeitä, mitä teen paimennussauvalla. Onhan se kivempaa pysähtyä kuin saada kepistä päähän. Kuljeteltiin lampaita todella onnistuneesti tolppien ympäri, minä takaperin kävellen, lampaat välissä ja Ykä lampaiden takana. Välillä Ykä sai hakea paimennettavat minun luokseni ja vaihdettiin suuntaa. Hitto että tulikin hyvä mieli, kun näki (oman) paimenkoiran työssään. On se vaan ihan tolkuttoman taitava eläin. Huomenna viimeinen kerta, sitten luultavasti pidetään talvi taukoa ja katsotaan keväällä uudestaan. Kivaa hommaa!

Koirat ovat niin kauniita eläimiä

Paimennushommat ovat menneet, no, vauhdikkaasti ja holskumaisella innolla. Toissamaanantaina piti tokalla kerralla laittaa koira liinaan ja opetella malttia, kun ekalla kerralla oli koko eläin yhtä hedelmäpeliä. Ei ollut mitenkään aggressiivinen lampaita kohtaan tai mitään, mutta voi jeesus sitä huutoa ja pyörimistä. Ei vain voinut hillitä itseään. Liinassa olikin sitten ihan ok. Ei siis treeneihin niin, että koira ei ole koko päivänä käynyt päästämässä höyryjä.

Viime maanantaina olin fiksumpi ja heittelin Ykälle pitkän tovin palloa lähipellolla. Siten saatiin hirveimmät pärinät alta pois, ja holskuhan oli jopa hiljaa odotellessa. Eka kerta lampailla oli tosin taas melko hilpeä, mutta tokalla kerralla Ykä pystyi jo vähän keskittymään. Aina, kun se kiersi lampaita vähän kauempaa, meni tosi hyvin, mutta jos lähti yhtään leikkaamaan kaarrosta, kierrokset nousivat. Tästä on kännykkäkameralla kuvattua videomatskua, katsotaan jos saisin joskus editoitua.

Lopuksi vähän peltokuvia:

Kohta häämöttävän 4v-synttärin kunniaksi uusi pönötyskuva

 Kaikki yhes koos, ja tytsät erikseen (no on siinä Ykäkin)

 Omalla on kyllä jotenkin niin ruma lärvi. Se onnistuu aina photobombaamaan kaikki kuvat. Varsinkin juostessa se näyttää todella ääliömäiseltä, toivottavasti se siirtää kaikki geeninsä pentuihin.

Vaikka ei holskustakaan aina älynvalo loista.

Ravistettava ennen käyttöä

Pikaisesti kuulumisia. Potilas on parantunut täysin keppiturmasta, oli oikeastaan melkein jo seuraavana päivänä. Ykää sai heti metsään mentyä kieltää keppien kanssa riehumisesta, eli ilmeisesti ei jäänyt mitään traumaa... viikon treenitauon jälkeen eläin oli ihan into piukeana menossa mukana ja oli oikein superpäheä. Tunnarikin sujui tosi mallikkaasti!

Ryhmätoko on nyt toistaiseksi tauolla, joten ollaan ja elellään nyt vain. Liikutaan ja rälläillään. Tänään käytiin sateisessa metsässä vähän kauempana - ei ristinsielua missään. Holsku veti kiitolaukkasiksakkia pitkin ryteikköjä koko tunnin ajan, sheltit pysyivät maltillisesti siinä viiden metrin etäisyydellä.

Niin, ja maanantaisin käydään Somerolla paimentamassa! Viime maanantaina oli eka kerta, ja tietysti silloin oli aivan jäätävä vesisade. Koiria se nyt ei haitannut, mutta kuvia ei saanut otettua. Ykällä oli joku vuvuzela nenässä eikä se vain voinut olla piippaamatta ja kiljumatta. Lisäksi tempoili kaikkialle ja oli muutenkin ihan mahdottoman ärsyttävä. Ääntely tosin loppui kuin seinään, kun pistin koiran liinaan ja päästiin pyöröaitaukseen. Sen jälkeen sitten pitikin lähinnä vetää joka suuntaan, mutta koetin kehua aina kun sattui edes vilkaisemaan lampaita. Loppua kohden parani.

Ennen tokaa kiekkaa Ykä veti kilarit jostain auton ohi kävelleestä bortsusta, josta seurasi ihan kunnon palautekeskustelu. Sen jälkeen ei piipannutkaan melkein yhtään, ja jos piippasi, lopetti kehotuksesta. Ja odotti tosi mallikkaasti omaa vuoroaan, eikä kiskonut mihinkään. Varsinainen "ravistettava ennen käyttöä" -paimen. Sitten päästiinkin jo tositoimiin, kun Ykä oli hyvin hanskassa ja saatiin kokeilla paimennushommia ilman liinaa. Holsku oli mielissään kun sai juosta ja huutaa ihan luvan kanssa, ja saatiin hienoja kiertämisiäkin! Ja pysähtyi käskystä kuin seinään. Tätä lisää!

Tapaturma-altis eläin

Ei mene kyllä meidän kisaura ihan putkeen - aina kun yritän varata tokokisoja, Ykä teloo itsensä > joutuu Rimadyl-kuurille > kisat pitää perua. Nyt se rälläsi aamulenkillä kepin kanssa, tökkäsi sen kitalaen takaosasta läpi ja sai sitten siihen neljä tikkiä, antibiootit sekä kipulääkkeet. Tikkuja ei sentään haavasta löytynyt ja sen pitäisi parantua muutenkin ihan hyvin, joten sinänsä onni onnettomuudessa. Katsellaan VOI-kokeita sitten taas vähän syssymmällä/talvemmalla.

Kohti voittajuutta

Ilmoittauduttiin VOI-kokeisiin 16.9.! Homma hoidossa. Tänäänkin takana erittäin hyvät tokotreenit. Tähän astiset tunnit ovat olleet vähän löllöllöötä, mutta nyt Ykä oli oikeasti kunnolla mukana ja tarjosi itse aktiviteettia. Asiaan saattoi osin vaikuttaa se, että saatiin uusi temppu opeteltavaksi. Pujottelu, jalkojen välissä kulkeminen, peruuttaminen yms. ovat jo peruskauraa - kivaa sellaista, kyllä, mutta vaihtelua kaivattiin. Nyt aloiteltiin etujalkojen heittelyn opettelua: lopputuloksena pitäisi saada seuruutus, jossa koira käskystä heittelee etujalkoja ilmaan kuin kouluratsastushevonen ikään. Eli minä peruutan koira edessäni ja kehotan antamaan tassua, ja jalan nostosta kehu + nami naamariin. Aika äkkiä holsku hiffasi jutun juonen, ja minä sen, että olisi pitänyt olla pitkähihainen paita päällä...

Hidas seuruutus, kuvan otti Hanna El-Khouri

Piilopaikallaolot hyviä, mitä nyt yhden kerran makuulle jätettäessä tuli joku IHANA HAJU nenään ja piti ryömiä ties mihin. Seuraamisessa oli pitkästä aikaa mukana kunnon draivia, tuli oikein hyvä mieli. Noudot yhä kunnossa, metskunoudossa palautus voisi olla nopeampi. Kaukoissa koklattiin takapalkkaa, ja sehän auttoikin. Luoksetulojen pysäytykset olivat päässeet vähän lipsumaan mielestä, kiitos ahkeran pk-treenauksen. Eka tunnari aikoihin meni sekin aika hyvin ja rauhallisesti.

Hyvinpä muuten nykyään onnistuu koko kolmen koiran konkkaronkan kanssa muiden hurttien ohitus, kun on nakkia kädessä. Varsinkin jos on ensin käynyt vähän juoksuttamassa kaikkia niin, että niillä on jo vähän kieli vyön alla. Eilen käväistiin Ykän kanssa ohimennen myös katsomassa agilitykisoja, kun satuttiin sopivasti paikan päälle. Holsku käyttäytyi tosi hyvin, ei edes sanonut mitään yhdelle aussille joka tuli moikkaamaan. Lisäksi olen välillä herännyt huomaamaan, että hei, mutta on koira, jota voi pitää irti melkein missä vain, jota voi kuljettaa Helsingin keskustan ihmisvilinässä, joka pystyy keskittymään tekemiseen/rauhoittumaan makuulle metroasemalla ja jonka voi huoletta viedä vaikka liukuportaisiin. On se vaan niin ihana. ♥

Pujottelua, kuvan otti Hanna El-Khouri

Hommia ja kuvia

Kylläpäs aika rientää! Hakukokeiden jälkeen oli tarkoitus pitää totaalista treenitaukoa, mutta kuinkas sitten kävikään... päädyttiin taas tokokurssille. Ja kun se loppuu syyskuussa, mennään paimennuskurssille. Käväistiin turisteilemassa shelttien paimennuspäivillä (tai Nika teki töitä ja Ykä turisteili), ja siitä se ajatus sitten lähti. Nika näki lampaita ekaa kertaa ja sillä meni kyllä ihan ältsin hyvin. Ilmoitettiin sitten molemmat vielä viiden kerran mittaiselle kurssille. Mahtavaa! Ykä on viimeksi ollut paimentamassa puolen vuoden ikäisenä, katsotaan muistaako se enää mitään.

Tokon puolella menee kivasti, koetetaan taas saada lisää potkua liikkeisiin. Tällä hetkellä ainoa liike, missä on oikeasti potkua jokaisella tekokerralla, on ruutu. Se on Ykän mielestä vaan enemmän kuin sata jänistä. Mutta tästä me taas noustaan! Koetan nyt syksyllä päästä VOI-kisoihin, koska viime kisoista on kohta vuosi ja olisihan se ykköstulos kiva saada.

Tästä tulee nyt hyvin kuvapainotteinen postaus, kun tyhjensin kännykän (koira)kuvista ja sieltähän löytyi kaikenlaista hauskaa:

 

 

 

Hakukokeet

HENKILÖETSINTÄ

No ei tullut taaskaan tulosta hakukokeista, mutta herttileijaa että maasto meni hyvin ♥. Maasto oli ensimmäisenä ja me alokasluokan neljänsiä. Ehti kyllä siinä odotellessa jännittää niin paljon, että pakkoliikkeeksi muodostui näyttöliinan jatkuva uudelleenkokoaminen. Olin ihan varma, että se on kuitenkin solmussa ja vähintäänkin jää kiinni johonkin puuhun ja sitten kaikki kuolee. Joka tapauksessa, Ykä oli heti odotuspaikalle siirtyessä täysin tietoinen siitä, mitä oltiin tekemässä. Se kuului äänekkyytenä ja näkyi vetämisenä, mutta annoin riehua, koska vire oli loistava. Haukkui kimeää "MENNÄÄN JO" -haukkua myös etureunalle siirtyessä. Maasto oli melko vaativannäköistä, metristä suopursuryteikköä. Haju oli melkoinen, ihme että sieltä yksikään koira löytäisi mitään...

Etureunalla ääntely loppui kuin seinään. Lähetin ensimmäisenä kohti oikeaa etukulmaa ja perhana kun irtosi hyvin, vaikka siinä maastossa pitikin oikein tehdä töitä eteenpäin päästäkseen. Ja oho, kohta koira tuli takaisin rulla suussaan, joten eikun näyttönaru kiinni ja menoksi! Hieno näyttö, vähän olisi tehnyt mieli käydä nuolemassa umpipiilosta tulevan maalimiehen naamaa.

Palattiin takaisin ja lähetin kohti vasenta etukulmaa. Irtosi taas ältsin hyvin ja kun oli edennyt n. 25m, lähdin kävelemään keskilinjaa eteenpäin. Koira tarkasti kulman ja alkoi edetä radanmyötäisesti. Jossain vaiheessa kadotin Ykän hetkeksi näkyvistä, ja kun näin sen taas, sillä oli rulla suussa. Näytölle se lähti hyvin, mutta hukkasi sitten suunnan ja jäi seisoskelemaan. Palattiin keskilinjalle, ja koska en ollut nähnyt maalimiestä, jatkoin matkaa. Myöhemmin kävi ilmi, että siellä oli kuin olikin ollut ukko, mutta Ykä ei ollut käynyt sen luona > oli haistanut ilmavainulla > nostanut rullan > ei ollut enää osannut paikantaa ukkoa näytöllä. Mutta tästä siis virheilmaisu.

Käveltiin keskilinjaa eteenpäin ja lähetin Ykän oikealle n. puolestavälistä rataa. Oli aika huono pisto, joten otin hallintaan ja kävelin vähän eteenpäin. Siitä lähetin uudelleen oikealle, ja nyt irtosi todella hyvin ja vauhdikkaasti. Jatkoin matkaa ja kun oikealta ei noussut mitään, kutsuin Ykän takaisin ja ohjasin suoraan vasemmalle, jonne menikin hyvin. Rata alkoi loppua kesken ja alkoi vähän hiki nousta pintaan, kun äkkiä koira selvästi sai vainun. Todella pitkään se seisoi häntä heiluen viimeisen umpipiilon luona ennen kuin toi rullan, mutta toi sitten ja näytti hienosti.

Virheilmaisusta meni vähän työskentelypisteitä, mutta henkilöetsinnästä saatiin rehvakkaat 150/170pts.

ESINE-ETSINTÄ

Hetsasin lyhyesti koiraa ennen kuin mentiin polun alkuun odottamaan omaa vuoroa. Jeesus mikä into ja kiljunta. Haukahteli taas kimeästi esineruudulle siirryttäessä, mutta vaimeni perusasennossa. Lähetyksestä lähti hyvin, pyöri aika pitkään ympäri ruutua ja toi sitten jostain takaa oikealta villasukan. Aikaa taisi mennä päälle minuutti. 30/30pts.

TOTTIS

Lähti ekasta laukauksesta litomaan, tuli takaisin vasta neljännestä käskystä. Tuomari pisti pelin poikki, mutta tehtiin häiriönä liikkeet kuitenkin. Seuruutus hihnassa aika matkalaukkumaista, mutta pysyi oikealla kohdalla. Jäävät tehtiin myös hihnassa, molemmat ihan ok, luoksetulossa jopa törmäsi. Noudot ilman hihnaa, tasamaanouto ok, hyppynoudossa heitin kapulan ihan mihin sattuu, joten Ykä hyppäsi, otti kapulan ja kiersi esteen. Ei sillä ollut enää tilaa ottaa vauhtia.

Vinoeste oli jotain ihan hirveää - en vain saanut sitä kapulaa heitettyä sitten, perkele, millään. Eka heitto meni todella vinoon, joten uusin sen. Toka heitto oli, mikäli mahdollista, vielä järkyttävämpi. Kolahti esteeseen, mutta kieri toiselle puolelle. Häpesin silmät päästäni, mutta päätin että ihan sama, mennään sitten. Käskyt "AA" + "TUO" - ja ei ole totta, holsku kiipeää väkisin kapula suussa takaisin, vaikkei sen todellakaan olisi pitänyt päästä siitä yli. Olisin halunnut pussata Ykää kun se oli niin ihana.

Eteenlähetys todella hieno, sen Ykä osaa kun se on oppinut, että jos juoksee sataa ja lätsähtää maahan, kentältä pääsee pois... Paikkamakuun tein varmuuden vuoksi hihnassa ja koiran vieressä seisten, mutta ei se ollut nousemassa laukauksista.

YHTEENVETO

Koska tottis meni nollille, ei saatu virallisesti pisteen pistettä. Mutta koska maasto joka tapauksessa meni niin törkeän hyvin, ei haittaa. Ykä tykkää ihan hirveästi hakuilusta ja esineiden etsimisestä, joten pääsipähän toteuttamaan itseään. Nyt tuskin kisataan enää, ainakaan jos ei saada holskusta laukausvarmaa. Mutta katsellaan!

Kuusamoa ja muuta

Lomat on lusittu, parin viikon päästä alkaa työt. Mutta jo on sitä kesän aikana paljon tehtykin! Hakua ja pk-juttuja tehty enemmän kuin laki sallii, toivottavasti treenaus tuottaa hedelmää ensi viikon viikonlopun kokeissa. Jännittää ihan törkeästi, onneksi on maasto ekana.

Ehdittiin myös vaellella Kuusamossa, oli oikein mukavaa itikoista huolimatta! Kylmäluomalla holsku kokeili voisiko pitkospuilta hypätä suohon... nostin sen tukasta ylös parin valitun sanan kera, sen jälkeen käveli tosi nätisti kaikki tulevat pitkospuut eikä edes ajatellut hillumista. Pieni Karhunkierroskin meni todella kivasti - koirien reput saivat monet kanssakävelijät miettimään, että miksei niillä ole yhtä käteviä juhtia mukana. Niinpä! Riippusiltojenkaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, ylitti kaikki kuin vanha tekijä. Ehkä joskus mennään ihan oikea Karhunkierroskin, holskulta ei ainakaan puhti lopu!

Pitkä päivä

Eilen hakua hyvässä hengessä, vaikkakin läkähdyttävässä kuumuudessa. Paikan päällä vierähti koko päivä, rankkaa oli niin koiralle kuin omistajallekin - vaikka koira suurimman osan ajasta autossa olikin.

Ekaa ukkoa kohti lähetettäessä oli jo haistanut tokan ukon > yritti lähetyksestä pinkaista keskiviivaa pitkin sinne. Karjaisusta tuli takaisin, mutta vaati kuitenkin vielä ääniavun ennen kuin ukko löytyi aika kaukaa. Irtorulla, melko suora näyttö vaikka maasto olikin haastava.
Väliin tyhjä pisto, jonka aikana teki hyvin töitä ja minä pääsin etenemään keskilinjalla. Kutsu takaisin ja vähän matkan päästä uusi lähetys, nyt löytyi ukko hienosti. Näyttö suora, pusutteli taas maalimiestä.

Kolmas näkölähtönä ja kiintorullalla. Lähti hyvin, käytti nenää - kiintorullan kanssa tarvitsi kuulemma vähän apua, mutta sitten toi senkin hyvin.

Tauko ja tallottiin toiseen paikkaan esineruutu. Ennen Ykän vuoroa hetsailin sitä leluilla, ja paikalle mennessä Ykä selvästi tiesi mitä tehtiin. Lähetin reunasta ja holskuhan pinkoi ryteikön läpi, löysi esineen ja toi minulle aikamoista haipakkaa. Jess! Tokan esineen kanssa olikin hankaluuksia.

Ampumisia treenattiin heittelemällä palloa kentällä ampumisten aikaan. Väliin hyppynoutoa ja vinoestenoutoa pallolla, sitten taas.

Kuvan otti Laura Niska

Tänään käytiin koko lauman voimin moikkaamassa sekarotuista Akua ja manskipentu Merliniä, kaikki olivat ihan siivosti.

Pinttynyttä

Eilen koira alkoi ennakoida laukauksia jo kun parkkeerasin auton tottiskentän reunalle ja otin koiraa ulos käymään pissalla. Kyhjötti autossa korvat niskassa sen näköisenä, että sitä on sen koko elämä vain hakattu ja potkittu. Sanoin iloisesti että höpöhöpö ja autoin kevyesti pannasta Ykän autosta. Olisi halunnut hypätä heti takaisin, mutta en antanut.

Ykä selvästi ottaa paineet kaverin malikasta, jos se on samaan aikaan kentällä treenaamassa. Holsku yhdistää malin ampumiseen. Alkuun holsku ja mali olivat sitten laitettiin kentän molemmin puolin paikkamakuuseen, kun muut treenailijat harjoittelivat BH-kaaviota. Ykä oli tosi poissaoleva, perusasentoon tuli ihan hyvin mutta "MAAHAN"-käskystä ryömi eteenpäin ja meni siinä maahan. Nappasin sen kummemmitta häsläyksittä selkänahasta kiinni ja nostin oikeaan paikkaan, josta kehut. Uusi perusasento + "MAAHAN" - sama juttu. Vasta kolmannella kerralla meni maahan siinä missä käskettiin, siitä lihapullaa ja kehuja ennen kuin siirryin kauemmas. Kun kävin myöhemmin välipalkkaamassa, pylly tärisi, mutta lihapullat maistuivat silti. Kun joutui makoilemaan pidempään, alkoi tärinäkin loppua ja koira rauhoittua. Kouluttaja taputteli käsiään häiriöksi, ei noussut. Lopuksi pallopalkkaus, leikki hyvin.

Tauon jälkeen seuruutusta, jossa ohjaajan pitää muistaa kävellä koiran kanssa yhtenä tiiminä, ei vain huidella menemään. eritoten täyskäännökset pitää muistaa kävellä, että koiralla on jokin tsäänssi pysyä mukana. Ykä pysyi oikealla paikalla, mutta kontaktista ei ollut tietoakaan eivätkä pienet huomautusnyppäykset hätkäyttäneet vähääkään > yksi vähän isompi huomautus, jonka jälkeen kehuja ja hihkumista. Auttoi tosi hyvin, ja pääsin palkkaamaan monesta kontaktista. Liikkeestä istuminen ok, otin asiakseni kuikuilla että myös jäi oikeaan asentoon. Korvat niskassa, pitäisi päästä vahvistamaan korvien nostamisesta. Liikkeestä maahanmeno+luoksetulo ok, joskin vähän hidas. Leikki hyvin.

Tasamaanouto muuten ok, mutta palautuksessa jäi vinoon. Hyppynouto kouluttajan pienillä avuilla ok, samoin vinoestenouto. Eteenlähetyksessä korvat takana ja puuskutti jo aika paljon, kaarsi tällä kertaa vahvasti vasemmalle etsimään palloa.

Tauko.

Toisella kierroksella otettiin kaikki koirat yhtaikaa kentälle ja tehtiin omiamme. Lähinnä pikkutemppuja. Ykä taas paineistui malista, mutta koetin vain hihhuloida ja olla miettimättä asiaa. Hyppynoutoa ja vinoestenoutoa pallolla ja avuilla, ei ongelmaa. Leikki ihan ok, mutta pälyili vähän huolestuneena välillä malia ja sen omistajaa, että milloin paukkuisi taas.

Tottista ja ampumisia

Eilen tottistelua. Koira autossa ampumisen ajan, sai siellä aika pitkään rauhoittua kun otettiin kaikki muut koirat vuoroon ennen Ykää. Oli silti aika paineistunut kentälle saapuessa. Heiteltiin vähän palloa ensialkuun, että koira vähän aukeaisi. Pitkällä seuruutussuoralla pysyi kyllä oikealla paikalla, mutta odotti koko ajan laukauksia. Kun aloin tehdä käännöksiä, alkoi näkyä kontaktiakin ja pääsin palkkaamaan niistä. Pallolla leikki ihan hyvin.
Perusasennosta seuraamaan lähtiessä lähti aina edistämään - tästä päästiin kun lähdinkin aina ensin pari askelta taaksepäin. Hyvä vinkki, pitää muistaa aina treeneissä paineistuneen koiran kanssa. Ei opi koira ennakoimaan.

Liikkeestä istuminen ok, mitä nyt läähätti ja korvat olivat niskassa. Liikkeestä maahanmenossa jäi istumaan > käskin maahan > kehuin ja otettiin seuruutuksen kautta uusiksi. Luoksetulo keskinopea, eteen jäi vähän vinoon. Palkka perusasennosta. Sitten vähän hölmöiluä (pujottelua, peruutusta yms), Ykä autoon ja kierros alusta.

Tokalla kierroksella muut harjoittelivat BH:n kaupunkiosuutta, me tehtiin vikana noudot + eteenmeno. Ykällä oli ihan eri moodi päällä nyt, oli päässyt yli laukauksista. Aluksi kävin näyttämässä eteenmenoa varten viedyn pallon Ykälle, sitten siirryttiin noutopaikalle. Tasamaanouto aika kiva, vaikka kapula olikin vain n. 3m päässä eteenmenopallosta! Ei häirinnyt yhtään. Ei palkkaa, suoraan metrisen esteen luo. Hyppynoudossa minä voisin opetella heittämään suoraan. Apuohjaaja taputti estettä Ykän lähestyessä sitä, koira hyppäsi hyvin ja toi hyvin. Ei palkkaa, suoraan vinoesteen luo. Apuohjaaja auttoi taas taputtamalla, mutta oli vissiin esteessä huono tarttumapinta kun holskun piti vauhdista huolimatta kiivetä oikein olan takaa. Toi kapulan hienosti, uusintayrityksellä kiipesikin vähän kevyemmän näköisesti! Palkaksi kehuja ja vähän lihapullaa, siirtyminen eteenmenopaikalle. Koska lähetyspaikka oli siten, että noutoesteet jäivät etuoikealle, Ykä kaarsi eteenmenossa niitä kohti. Korjasi kuitenkin ilman eri käskyä ja löysi pallon. Tokalla kerralla juoksi suoraan kuin luoti.

Kaiken kaikkiaan oikein kivat treenit, oli kiva nähdä muidenkin suorituksia ja auttaa häiriönä!

Nyt tultiin just kymmenen kilsan pyöräreissulta, koko lauma makaa reporankana pitkin lattioita.

Käärmeenpuremat ja tottikset

Juhannus rellestettiin mökillä, ja siinä jossain välissä Ykää puri käärme takajalasta. Itse tilannetta en nähnyt, huomasin vain että jokin on vialla kun holskulla roikkuu häntä alhaalla. Kyllä se heilui ja koira leikki suht normaalisti, mutta ei holskunhännän kuulu osoittaa kohti maata. Noh, hännästä ei löytynyt mitään, mutta myöhemmin toisesta takajalasta löytyi puremajäljet. Takajalka ja häntä myös turposivat, ja olivat selvästi kipeät. Eläinlääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että jos yleisvointi pysyy hyvänä, näytille ei tarvitse tulla. Nesteytys on käärmeen purressa erityisen tärkeää, joten ripottelin vesikuppiin juustoraastetta. Se kikka toimikin oikein hyvin. Jäähaude sai jalan turvotuksen laskemaan, ja parin päivän lepo- ja vesikuurin jälkeen häntäkin nousi taas lippuna taivaita kohti. Selvittiin säikähdyksellä hurjasta koettelemuksesta!

Tänään sitten verryttelyksi kivat tottikset. Ykä veti vinkukilarit heti kun näki tuttuja ihmisiä, sille piti vähän muistuttaa käytöstapoja. Muistutuksen jälkeen oli sitten ihan nätisti.

Päivän teemana oli seuruutukset + pk-noudot. Ampumisia ei nyt otettu lainkaan seuraamisen yhteydessä. Keskittyminen siihen, että koira pysyy oikealla paikalla - pikaisestakin katsekontaktinpoikasesta (tai jos sitä ei tullut, oikeasta paikasta) lyhyt pallopalkka. Mämmikouraohjaajan on annettava koiran olla vahva > Ykällä alkoi viretila nousta heti, kun annoin sen voittaa pallon tai muuten vain menin "avuttomana" sen perässä, kun se veti palloa. Ja kehuin hirveästi. Saatiin, vau, pk-kentällä vähän kontaktiseuruutustakin! Jee!
Tasamaanouto ihan jees, ohjaaja taas vain kämmäilee... jännitettä, jännitettä ennen palkkausta. Miksi se on niin vaikeaa muistaa?
Hyppynoutoa ensin pallolla apuohjaajan avuilla (taputti estettä), sitten kapulalla samoilla avuilla. Hyväkivajee.

Tässä välissä tauko. Sitten vuorossa ensin treenikaverin koira, jolle ammuttiin ja Ykä sai siten kuunnella pamauksia autosta käsin. Vähän ajan päästä kävin muina miehinä ottamassa koiran autosta. Korvat niskassa, ei muuta. Käytiin leppoisasti käppäilemässä pikkulenkki, kauempana seisoskellessa Ykällä oli korvat pystyssä eikä pylly tärissyt yhtään. Kävi istumaankin oma-aloitteisesti, kun tuli tylsää.

Kentälle tultaessa leikittiin pallolla, käskynä oli että minä leikin ja hihhuloin vaikka koira olisi kuinka masis. Mutta sehän leikki ihan kivasti! Hieno elukka. Ensin vähän seuraamista samoilla periaatteilla kuin aiemmin, löytyi kontaktiakin. Jäävistä istuminen sujui ihan hyvin, maahanmeno piti ottaa uusiksi kun ei ekalla kerralla mennyt. Luoksetulo oli aika hidas, joten otettiin vielä kerta kiellon päälle - nyt pallo näkyvissä ja vapautus pallolle suoraan juoksusta.
Tasamaanouto hyvä, samoin hyppy- sekä vinoestenoudot. Ykällä on kyllä hyvä hyppytekniikka, vetää kaikki jalat ihan suppuun eikä liitää kuin, no, liitokala.

Lopuksi eteenlähetys, ei ollut ihan viivasuora mutta palkkapallo löytyi silti. Palloa sitten heiteltiin siinä pitkin poikin kenttää, ja yksi laukauskin siinä kuultiin. Himppusen meni koiralta vire alas, mutta kun minä vain jaksoin riehua ja kannustaa niin sekin meni ohi. Kentän laidalla makoillessa Ykä oli ihan normaali.

Hyvät treenit, näitä lisää!

Hakukoetreenit

Treenattu on ja kisoissakin käyty. Hakukokeisiin mentiin lähinnä sillä mielellä, että jatketaan niin kauan kunnes tuomari keskeyttää. Kentälle mennessä Ykä oli jo paineistunut kun oli kuullut autoon laukauksia, pylly tärisi eikä kontaktia ollut. Totteli kuitenkin. Olikohan se Sara joka kyseli miksi treeniblogeissa on aina vain kuvia siitä kun koira onnistuu - no, laitetaan nyt näitä toisenlaisiakin kuvia esille, kun niitä kerta on.

Tasamaanoudon varsin avara palautus

Seuruutuskaavio. Luikki ekasta laukauksesta etuoikealle, käskytin takaisin. Sen jälkeen pysyi oikealla paikalla suht ok, vaikka korvat olivatkin takana ja pää alhaalla.
Liikkeestä istuminen. Annoin aika vahvat avut, koska halusin olla varma että istuu. Ja istuihan se.
Liikkeestä maahanmeno+luoksetulo. Ekan "MAA"-käskyn jälkeen näin sivusilmällä, ettei ole menossa maahan, joten käskin toisen kerran ja katsoin että menee. Luoksetulo hidas, sivulletulo vähän vauhdikkaampi.
Tasamaanouto. Hidas molempiin suuntiin, palautuksessa jäi istumaan aika kauas. Mutta teki ilman lisäkäskytystä!
Hyppynouto. Ei ollut koirassa yhtään potkua, eikä ilman virettä pääse metrisen esteen yli. "HYPPY"-käskystä käveli esteen eteen, katsoi sitä, kiersi, haki kapulan, kiersi takaisin, toi kapulan suoraan sivulle. Aika jännä sijaistoimintotarjous.
Vinoestenouto. Sama juttu, vaikka vinoeste on aina ollut Ykän mielestä tosi kiva juttu. Ei yhtään virettä, eli kiersi, nouti, kiersi, toi sivulle.

 Esteenkierto

Eteenlähetys. Valmistelevasta seuruutuksesta karkasi taas etuoikealle korvat niskassa, parilla lisäkäskyllä tuli takaisin. "ETEEN"-käskystä lähti luotisuoraan sinne minne käskettiin, "MAAHAN"-käskystä kääntyi ja lätsähti maihin. Jess!

Paikkamakuu. Ekasta laukauksesta nousi ja lähti kipittämään minua kohti. Otin kiinni, käskin vapaalla makuukäskyllä maahan ja rauhoittuikin siihen tosi hyvin. Pylly ei tärissyt yhtään.

 Jännittävä kapulan palautus

Maastoihin mentiin ihan vain huvikseen kokeilemaan nouseeko ukot. Metsässä Ykä oli ihan into piukeana korvat pystyssä. Lähetin oikeaan etukulmaan, lähti hyvin osoitettuun suuntaan, eteni n. 5m ennen kuin hyppäsi puunrungon yli - ja rulla hipaisi koiraa poskeen ja Ykä otti sen suuhunsa. Kentällä kerätty paine oli kuitenkin jäänyt vielä mieleen. Käskin pudottamaan ja koetin lähettää uudestaan etsimään, mutta koira ei enää ollut oikein kartalla siitä, mitä oli tekemässä. Kun ei irronnut toiseenkaan etukulmaan, keskeytettiin.

Mitä tästä opimme? Koira ei ollut koevalmis, mutta treenin kannalta kokeet tekivät oikein hyvää. Kentällä nyt vain pitää tehdä hommia, vaikka paineet kasvavat. Se selvästi auttoi Ykää tsemppaamaan. Ja tietysti kiittelin ja taputtelin koiraa aina liikkeen päätteeksi, riippumatta siitä ropisiko pisteitä tai ei.

Juhannuksen jälkeen paukkutreenit, pk-treenit ja hakuhommat taas käyntiin, katsotaan elokuussa uudestaan! Tokoa ollaan treenattu tällä viikolla kyllä, mutta jääköön tämä merkintä nyt vain koepainotteiseksi.

Esine-etsintää ja paineistumista

Tänään pk-seminaarissa Hyvinkäällä, eli kokeenomaisissa treeneissä. Numeroksi siunaantui kutonen. Aluksi esineruutu, johon kokeilin ensimmäistä kertaa esinehetsaamiseen liittyviä oppeja. Kun neloskoira oli ruudussa, otin Ykän autosta. Se oli kuullut vaimeita laukauksia autoon ja oli tavanomaista himmailevampi. Apuohjaaja piti hihnaa ja hetsasin parilla esineellä toistelemalla sanaa "ESINE". Koiraankin tuli vähän potkua. Sitten mukamas lähdin viemään tavaroita ruutuun ja viivyin pienen hetken koiralta piilossa. Jätin omat esineet sivuun ja kun vitoskoira meni hommiin, hain Ykän. Kyselin vielä pariin kertaan missä ESINEET olivat ennen kuin käskin maahan odottelemaan vuoroaan.

Esineruutupaikalla mietin hetken että pitäisikö Ykä lähettää ruutuun jommastakummasta kulmasta, mutta päätin sitten laittaa sen menemään keskeltä. "ETSIESINE"-käskystä lähti täysin osoitettuun suuntaan, juoksi ruudun takaosaan, katosi hetkeksi kasvillisuuden taa ja palasi tyhjin suin. Käskin samalla käskyllä uudestaan samasta kohdasta, lähti ongelmitta minne pitikin. Sitten sai hajun edessään olevasta risuryteiköstä, ja hetken kierteli häntä heiluen että miten hajun luo pääsisi. Hanska sieltä löytyi! Muistaakseni aikaa meni noin 50s. Tämä huippusuoritus vei meidät kymmenen koiran "kokeissa" sijalle 2. Voitettiin pysti ja 15kg koiranruokaa! Ihan mahtava suoritus, vaikka autosta otettaessa Ykä selvästi oli vähän paineistunut.

Sitten tottista. Seuruutuskaavion alussa Ykä oli vähän löllö, ja laukauksen kuullessaan luikki pari metriä edestäni poispäin. Kehuilla ja kannustuksella palasi matkalaukkuseuraamaan, välillä joku kontaktinpoikanen. Lyhyen sivun pysähdyksestä patukkapalkka, purki kyllä paineistustaan ihan hyvin leikkiin. Se oli hyvä! Liikkeestä istumisessa tsekkasin pienellä päänliikkeellä oikeaan asentoon jäämisen - istuihan se, mutta ihan vinossa ja sen näköisenä, että taivas putoaa niskaan. Liikkeestä maahanmenossa vilkaisin myös taakseni. Ja kutsuin koiraa ennen kuin sain siihen lupaa... ai miten niin pk-puolella pitää joissain jutuissa katsoa tuomariakin? Tuli vinoon eteen, korjasin, sivulle siirtyi ihan kivasti.

Tästä vähän taputtelua ja nakkia naamaan ennen siirtymistä paikallamakuuseen. Kai se siellä ihan nätisti oli koko sen ajan kun vastaparina ollut aussi teki tottikset pitkän kaavan mukaan noutoineen kaikkineen. Laukauksia oli siis vain yksi per pari, eli Ykän paikkamakuussa ei ammuttu. Palatessa vähän pylly tärisi, kieli oli pitkällä ja korvat takana. Seuruutus ulos kentältä ja patukkariekuntaa. Ykä oli paineistunut koko treenin ajan, mutta teki se mitä käskettiin. Ei ehkä hirveän innoissaan eikä hyvällä vireellä, mutta tekipä silti.

Paukkutreeniksi otin Ykän kentän laidalla olevaan katokseen makoilemaan. Hirveä läähätys ja tärinä, mutta ei auttanut, siinä oli oltava kyynärät maassa. Auton turvaan ei ollut mitään asiaa siinä tilassa. Ekat kaksi laukausta tulivat suht läheltä ja ne saivat Ykän ponkaisemaan pystyyn. Palautin takaisin makuuasentoon. Kun sitten myöhemmin tuli kaksi laukausta vähän kauempaa ja siten vaimeampina, Ykä reagoi niihin paljon vähemmän. Pää taisi liikahtaa, mutta sekin hitaasti. Tästä sai palkaksi vapautuksen ja pääsi autoon, vaikka olikin vielä melko paineissaan. Tärkeintä oli, että pysyi makuulla ja että autolle pääsi vain kävelemällä nätisti.

Voi olla ettei ensi viikon lauantain hakukokeissa tule tottiksesta tulosta, mutta eipä se haittaa. Tämän kesän tavoitteeksi tuleekin saada Ykälle mahdollisimman paljon paukkukokemusta. Se tarvitsee paljon tämän päivän treenien kaltaisia tilanteita, jotta se oppii, etteivät laukaukset oikeasti tarkoita sitä, että tulee sota ja kaikki kuolee. Ei sen tartte tykätä kovista äänistä, sen tarttee sietää niitä sen verran että tietää, ettei työskentelyä saa lopettaa kovan äänen kuullessaan.

Tokot

Eilen pyöräilyä koko porukalla; Omakin tuli takaisin kasvattajalta kun oli jäänyt tyhjäksi. Nyt oli astetta hiljaisempaa sakkia, eli ei tarvinnut liikoja hinistä ja kirkua edes silloin, kun toinen pyöräilijä otti spurttia edellä. Hyvä!

Tänään tokoa, joka aloitettiin hienosti rähjäämällä lk collielle... kurinpalautuksen jälkeen oltiinkin ihan nätisti. Seuraamisessa vähän lällyilyä aluksi, mutta skarppasi vaatimuksesta hyvin. Ohjaaja voisi opetella kävelemään täyskäännökset. Piilopaikkaistuminen ja pk-makuu ongelmitta, samoin jäävät istu ja maahan. Maasta pk-tyyliin luoksetulo. Kaukoja tehtiin sivusta, ei meinannut millään haluta pysyä seisomassa käskyvälien pidentyessä.
Tokoluoksetulot "SEIS"-pysäytyksellä sekä läpijuoksuina aika jees!

Tasamaanoudot puukapulalla ja metallikapulalla ihan ok, lisätään vauhtia.

Muuten kai temppuiltiin omiamme.

Mainostukseksi valokuva A3-kokoisesta lyijykynätilaustyöstä, jonka tein

Ohjaaja voisi täyskäännösten kävelemisen opettelun lisäksi opetella pk-seuruutuskaavion. Ihan vain noin niin kuin ensi viikon (!!!) kokeita ajatellen.

Huomenna esineruutukesäkisoja ja tottishommia Hyvinkäällä!

Treenieläin hyppii ja metsästää

Eilen illalla käväistiin Viilarinkentällä ottamassa noutoja. Kova meno päällä, ihana. Madallettu hyppynouto jees, metristä yritti alkuun kiertää. Laitoin sitten hihnaan ja juoksin vierellä kannustamassa molempiin suuntiin. Tekniikkaa pitää vielä hioa, kolauttaa takajalat esteeseen palatessa - vaikka ei se näytä menoa hidastavan. Ehkä murraa ja palkkaantuu vieläkin paremmin vain. Pari kertaa saatiin onnistunut metrinen hyppynouto ilman hihnaa, kun avustaja seisoi esteen vieressä ja kannustin takaisin tullessa. Eka haettiin patukkaa, sitten kapulaa. Kyllä tämä tästä!

HAKU
Tänään Landbossa treenailemassa. Kiintorulla, koska pitkään on tehty irtorullilla - seuraavissa treeneissä taas irto. Eka maalimies etukulmassa, umpipiilossa melko lähellä keskilinjaa; koira ei edennyt käskettyyn suuntaan joten käskin takaisin. Tästä se otti vähän nokkiinsa, ja seuraavalla lähetyksellä kyllä meni oikeaan suuntaan - mutta parin metrin päässä otti rullan suuhunsa ja palasi. Ajatteli kai että tällä sitä on aiemminkin saatu nakkia, miellytetään vähän. Tätä hölmöilyä ei katsottu yhtään, irrotus ja uusi lähetys. Sitten piilokin löytyi, vähän Ykä arpoi että mitäs sitten, mutta otti rullan. Kerran sylkäisi matkalla, mutta otti itse uudestaan kiinni. Näyttö mainio!

Toka maalimies pidemmällä toisella puolen etukulmassa, lähti näkölähdöllä umpipiiloon. Ei ongelmaa - paitsi että näytöllä koiran pitäisi istua eikä ryömiä maalimiehen syliin pusuttelemaan...

Kolmas myös pidemmällä, valmiina umpipiilossa. Kallioinen maasto. Maalimiehen mukaan ei kuullut että koira olisi käynyt piilolla, mutta niin se vain toi rullan ja vei minut oikeaan paikkaan. Oli kai saanut hajun kauempaa, ei voi tietää.

Neljäs takalinjalla, lähempänä keskilinjaa, puoliumppari. Pussasi maalimiestä pikaisesti ennen kuin nappasi rullan ja toi. Taas sama juttu näytöllä, maalimies on niin kiva että on vaikeaa istua paikoillaan.

Hitsi että oli pätevä elukka tänään metsässä, alun hölmöilystä huolimatta! Ykä on muutenkin skarpannut hirveästi viime aikoina, selvästi lötköilyyn puuttuminen ja sähäkkyyteen kannustaminen on auttanut. Kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa - mahtava piirre treeneissä, harmaita hiuksia herättävä arkielämässä. Mutta näillä mennään!

ANNA SE PALLO TÄNNE

Sunnuntaina esineruutu, hetsaten siten että koira jäi apuohjaajalle ja minä vein kolme esinettä pitkänmalliseen ruutuun. Nyt Ykä oli paremmin perillä siitä mitä oli tekemässä, mutta kyllä se vieläkin toikkaroi alueen ulkopuolella melkoisesti. Useampaan kertaan jouduin kutsumaan takaisin, mutta eka esine löytyi joka tapauksessa suht nopsasti. Harmi vain, että se oli ältsin kiva pehmolelu, ja Ykä ajatteli vähän palloilla sen kanssa. Ärjähdyksestä toi kuitenkin minulle ja siitä leikki. Toka esine (narulelu) ei ollut ihan niin kiva, joten sen koira toi suoraan ja palkkautui hyvin.

Maanantaina tokohommia vesisateessa, ei haittaa holskua! Ei tainnut edes hidastaa menoa. Seuruutusta hihnassa, joten pääsin heti puuttumaan haahuiluun > huisi parannus matkalaukkuiluun. Ykä osaa nyt myös haukkua käskystä, välillä siitä lähtee jopa ihan oikea haukku eikä mitään kimitystä! Sehän on jopa ihan katu-uskottava koira. Metskunoutoon tullut kivasti sähäkkyyttä hetsausleikeistä, jatketaan. En muista mitä kaikkea maanantaina tehtiin - kaikkea ja hyvillä fiiliksillä, sateesta huolimatta.

Tänään tokoa paremmassa säässä, niinkin kivassa, että jossain takaviistossa haisi GRILLIBILEET ja nenähän oli ilmassa aika paljon, varsinkin jättöliikkeissä. Mutta sinänsä ihan sama, kunhan pysyi paikallaan ja seuruutuksessa katsoi minuun. Eli alkuun hihnaseuruutusta askelsiirtymisillä ja peruutuksilla, jestas että oli palkatessa kiinni pallossa kuin sika limpussa. Ja oli muuten joka kerta palkatessa, ihan mahtava ärinäeläin. Pk-paikkamakuu toimi, luoksetulo pysäytyksineen sekä läpijuoksuna fiini ja täpäkkä, noudot jees, eteenlähetyksiäkin tehtiin, jättöliikkeitä tehtiin ja kaikki ok, ruutuun on niin kova hinku ettei mitään rotia - sanalla sanoen oli todella kivat treenit! Koira oli nukkunut ketarat ojossa koko päivän, joten illalla riitti virtaa ja motivaatiota vaikka lampaiden syödä. Eilinen kahdeksan kilsan pyörälenkki vapaana rälläilyineen ei tuntunut missään.

Ja ohopsista, ilmoittauduin toisiinkin hakukokeisiin, kun on tuttu siellä ratamestarina. Jos ei kesäkuussa tule ykköstä, katsotaan uudestaan elokuussa!

Esineruutua ja tottista

Eilen käytiin iltasella Viilarin kentällä ottamassa ihan vain kevyet treenit. Ihan vain lyhyttä seuruutusta hihnassa, pari kertaa piti pyöräyttää haahuilusta. Johan koiralla silmät kirkastuivat ja korvat nousivat pystyyn, kun vaatimustaso oli kohdallaan! Pääsi hyvin palkkaamaan. Yksi vinoestenouto koe-estettä loivemmalla esteellä, en ees muista milloin oltaisiin viimeksi tehty tätä kapulalla. Ja jätkähän nouti. Ihan mahtavat pirskeet samantien.

Tänään esineruutuilua Husössä. Tallattu alue 10m x 40m, ruudussa kolme esinettä. Ykä juoksenteli vähän missä sattuu, alueen ulkopuolellakin, kaikkien esineiden yli. Siitä näki että se kyllä tiesi että pitää etsiä jotain, mutta mitä, siitä ei ollut hajua. Silmillä etsi, tosin koiran puolesta olkoon sanottava, ettei esineissä ollut paljoakaan hajua. Avustajan avuilla saatiin eka hanska ylös. Tokaa esinettä varten avustaja kävi heittelemässä esineitä, jonka jälkeen Ykä taisi taas juoksennella niiden yli ennen kuin toi lippiksen. Lippiksellä leikittiin armottoman paljon, palkkautui hyvin.

Mitä tästä opimme? Huomisissa esineruututreeneissä kiinnitetään erityishuomiota siihen, miten koiraa valmistellaan ennen töihin lähettämistä. Koiran täytyy tietää mitä se on menossa tekemään - milloin se etsii ukkoja ja milloin esineitä. Ihan samoin kuin toko-/tottisjutuissa koiralle täytyy kertoa, mitä liikettä se on menossa tekemään. Siitä lisää myöhemmin!

Ruutuilun jälkeen käytiin taas Viilarissa. Kuuma päivä, mutta Ykä oli ihan hyvässä vireessä. Vielä se vaati vähän ravistelua ennen käyttöä, mutta hitto että se petraa ja palkkautuu sen jälkeen hyvin! Pitää vain vaatia, holsku kyllä kestää - ja tarvitsee sitä vaatimusta. Ensin vinoestenouto  loivalla esteellä, kilon kapula. Jess! Sitten oikealla, jyrkällä esteellä sama. Pitäisi saada joku tsekkaamaan, että mitä koira esteen toisella puolen tekee, ottaako vauhtia vai mitä, kun kestää aina hetki ennen kuin se kapuaa takaisin. Mutta kapuaapa silti!

Ennen metristä hyppyä otettiin hyppynoutoa matalammalla esteellä. Vähän oli jotain sähläämistä siinä, olisi halunnut kiertää. En antanut. Kun matala hyppy onnistui, iskin koiran hihnaan ja siirryttiin metrisen esteen luo. Sen Ykä mielellään kiertäisi, joten pelasin varman päälle. Hetsasin, heitin kapulan, käskin "HYPPY" ja juoksin koiraa esteelle ohjaten eteenpäin. Hyppäsi! "TUO"-käsky, kapula messiin ja juostiin yhdessä takaisin "HYPPY"-lisäkäskyllä. Hienosta suorituksesta kunnon palkkaus. Tätä pitää nyt treenata, että koira tajuaa "HYPPY"-käskyn tosiaan tarkoittavan sitä, että sen tosikorkean jutun yli pitää oikeasti hypätä.

Tässä välissä vähän huilausta ja juomataukoa, sitten vähän korkean vireen seuruutusta ja pk-maahanmeno+luoksetulo.

Hyvät treenit, hyvä mieli!

Kesä ja kukkaset

Luulen että jos hakukokeet jostain jäävät kiinni, niin tottiksesta. Matkalaukkuseuraamista täytyy alkaa ihan toden teolla kitkeä pois, eli rakentaa parempaa viettikestävyyttä ihan alusta alkaen. Pitää kai alkaa taas treenata hihnassa, pitkän aikaa olen tehnyt kaiken siten että koira on koko ajan vapaana. Lyhyempiä pätkiä, jännitettä ja kaikkea sen sellaista. Veikkaan että metrinen estekin tuottaa ongelmia, mutta pitää käydä Viilarin kentällä kokeilemassa.

Noh, eli seuruutukset olivat suurimmalta osin aika sunnuntaikävelykamaa, jäävät sentään ihan ok. Pk-luoksetulo maahanjätöstä vauhdikas! Luoksetulot ovat jostain syystä ihan superkivoja, ehkä kun siinä saa painaa nasta laudassa. Piilopaikkaistumiset ja -makoilut ei mitään ongelmaa, ei myöskään paikkamakuu ohjaaja selin. Päivän mielenkiintoisin liike oli hyppynouto, kun koiralla ei oikein taas palanut päässä mikään valo. Ensin se yritti palauttaa kapulan esteen sivusta ja joudun ohjaamaan esteelle. Toisella kerralla kyllä hyppäsi takaisin, mutta niin laiskasti, että takajalat kolahtivat. "AI :--(", sanoi Ykä, mutta ei se sitä pitkään jaksanut murehtia. Kolmas kerta menikin nappiin ja innokkaasti. Kannattaa koira katsoa missä se este on, ennen kuin hyppää... tasamaametallinouto hetsaten, vikana koko liike.

Tötsien pujottelu seuruutuksessa oli vielä hirveämmän näköistä kuin alun tokoseuruutus, kyllä se paikkansa piti mutta "on kuuma ja nönnönnöö en jaxais onx pakko". Muutenkin näin kesän tullen Ykä alkaa hyvin herkästi puhallella, vaikkei olisi edes tehnyt mitään erityisen rasittavaa. Vietti, vietti.

Ruutuun on aina kivaa juosta, mutta hyi vieressä joku mies kolistelee roskalaatikkoa en voi seisahtua käskystä. Parin vähän äkäisemmän "SEISO"-käskyn jälkeen pysyi, ja sai siitä palkan. Tämän jälkeen seisoi ihan hyvin, ja sai vaihtelevasti palkkaa seisomisesta, maahanmenosta tai seuruutuksesta.

Luoksetulot olivat puhaltelusta ja läähättelystä huolimatta lähes räjähtäviä. Tehtiin todella pitkältä matkalta, välillä läpijuoksuna ja välillä pysähdyksillä. Pari kertaa tarjosi maahanmenon sijaan seisomista, mutta ei hyötynyt siitä mitään ja sai palkan vasta kun teki oikein. 

MUISTA:
- seuruutuksesta pitää tehdä sähäkämpää
- koiraan muutenkin lisää sähäkkyyttä, onhan se sentään holsku
- ihan sama kuinka kuuma on, työt pitää tehdä kunnolla > vaatimus
- mee nyt herran tähden opettelemaan niitä pk-noutoja, kokeet on parin viikon päästä

 

 

Klääh

On tässä taas ehditty treenailla, vaan ei kirjoitella! Viime torstain hakutreeneissä koira pelitti muuten ihan hyvin, mutta yhdellä näytöllä meni pentele istumaan tyhjän piilon viereen. Allekirjoittaneella meni vähän pasmat sekaisin, mutta päästiin loppujen lopuksi kyllä oikeaankin paikkaan. Tähän ei lopetettu, vaan otettiin vielä yksi ukko. Tänään käytiin aamuvarhaisella raunioradalla opettelemassa umpipiiloja irtorullalla. Ykä toimi hienosti, vähän autonrengaspino jänskätti mutta ei liikaa. Siitäkin päästiin nopeasti yli.

Tokosta en nyt osaa sanoa muuta kuin että tehty on useammankin ryhmätreenin verran. Meno on ollut päällä ja se on aivan loistavaa. Tänään taas parin tunnin päästä kentälle, ei päästä tylsistymään. Kesän henkilökohtaisena arkitreeninä on muuten viilipyttymäisyys ja se, että koira oppii kävelemään löntystellen vierellä. Toimii melkoisen hyvin jo nyt, mutta kärsivällisyyttä se vaatii! Onneksi ei aika lopu maailmasta. Eli tehdään kunnonkohotus/-ylläpitolenkkien lisäksi ihan vain rehellisiä himmailulenkkejä. Vaatii selvästi holskultakin vähän aivotyötä, kun pitää katsella missä äiti menee. On se rankkaa.

Shut up and take my money

Oho, onpa jäänyt treenisepustukset pitkältä ajanjaksolta väliin. Tässä on ehtinyt olla 2 x toko ja 2 x haku, katsotaan muistanko enää mitään.

TOKO

Maanantain tokosta muistan sen verran, että Ykällä oli maha löysällä ja se oli vähän huonossa vireessä. Teki kuitenkin mitä pyydettiin, ja parhaana esimerkkinä se, että kaukoissa tuli puistossa lenkillä ollut labbis omistajineen melkein niskaan. Olin kymmenen metrin päässä ja juuri aloittamassa käskytystä, kun vierestä menee ko. parivaljakko ohi, suoraan kohti Ykää. Eivät sentään ihan iholle menneet, mutta jäivät siihen metrin päähän holskusta toljottamaan. No, Ykää nyt ei voinut kaksikko vähempää kiinnostaa, joten sanoin vain ettei päästä haistelemaan ("no en päästä??!!! >: |") ja otettiin parit liikkeenvaihdot. Vasta kun kehuin ja kaivoin palloa esille heittääkseni sen, alkoi labbiksen omistajalla aivosolut liikkua. Hyvä niin, se labbis näytti siltä että voisi sillekin palloleikki maistua... täti raahasi koiransa pois ja minä pääsin palkkaamaan.

Koska en muista mitään mistään oikeista liikkeistä, kerron sirkustempuista! Maanantaina opeteltiin siis myös kierimistä. Helkkari että oli vaikeaa ekalla kerralla saada koira tajuamaan mitä siltä vaadittiin. Pidettiinkin ihan hillittömät pippalot, kun onnistui. Nyt Ykä tarjoaa liikettä itse, kun sen ensin käskee maahan ja näyttää käsimerkkiä. Keskiviikkona yritettiin sitten kierimistä vasemman kyljen kautta, ja jeesus että SE oli vaikeaa... lopulta meni melkein vahingossa ympäri ja hihkuin niin että kuului Suomenlinnaan asti.
Jalkojen välistä pujottelu kävellessä menee nykyään ilman käsimerkkejä törkeän hyvin, notkea elukka.

Keskiviikkona, ööh. Temppuilua, piilopaikkamakuu, kaukoja, ruutua, merkille lähetystä, luoksetulon pysäytyksiä, tunnaria, ETEENLÄHETYSTÄ koska oho ollaan menossa kokeisiin enkä ole treenannut mitään pk-juttuja. Pallo eteen ja seuruutuksen kautta käsky + vapautus pallolla. Mutta annas olla kun ennen palloa piti karjua "MAAHAN", ei holsku voinut tajuta että miksei saa mennä pallolle asti. Heti kun parin käskyn jälkeen pisti maate, sai toisen pallon palkaksi. Tätä pari kertaa. Sinkoaa kyllä seuruutuksesta eteen kuin tykinsuusta.

HAKU

Tiistaina koiralla siis oli vieläkin maha sekaisin. Eteni kuitenkin tosi hyvin osoitettuun suuntaan ja löysi maalimiehet molemmista etukulmista. Irtorullat tällä kertaa muistinvirkistykseksi, toi hyvin muttei oikein innostunut leikkimään. Näytöt ok. Lopetettiin kahden moken jälkeen kun koira oli selkeästi kipeä.

Tänään Ykä puhkui työintoa heti autosta päästyään. Odottelu tekee sille hyvää, nyt oltiin toisiksi viimeisiä. Nenä oli auki jo radalle kävellessä, energiaa kuin pienessä kylässä. Ilma oli kylmä ja erittäin tuulinen, joten hajut pyörteilivät ihan missä sattuu ja monilla koirilla oli vaikeuksia. Ykälle viisi pistoa, joista jokaisessa mokke umpi- tai puolipiilossa. Yksi hetsausnäkölähtö ja muut normaaleja. Vähän oli muutaman moken luona ongelmia rullanpalautuksessa - mm. kerran vei rullan takaisin maalimiehelle tehtyään pienen juoksukierroksen. Näyttö on niin paljon kivempaa kuin rullanpalautus: nyt pitää kiinnittää huomiota että rullan tuomisesta saa KUNNON PALKAN. Olen vain aina niin kusi sukassa keskilinjalla, kun samaan aikaan pitää pitää näyttöliinan toista päätä, palkata koiraa, tunkea irtorulla johonkin taskuun ettei se vain lennä mihinkään juostessa, laittaa koira kiinni ja sen jälkeen jotenkin yrittää roikkua kiitolaukkaa metsän läpi rymistävän holskun perässä. Kuulemma sähläämiseni näyttää jo ihan siltä, että tiedän, mitä teen. No, olen saanut niin monta kertaa huutia, että on ollut pakko opetella.:---D

Joka tapauksessa, rullahihhuloinnista huolimatta Ykä oli IHAN LIEKEISSÄ, tosi hyvä fiilis jäi treeneistä!