Jälkitreeneissä harjoiteltiin keppi-ilmaisua Luukissa. Ykällä käytössä purkit, eli namikasan päällä purkki ja purkin päällä keppi. Jätkä oli hirveillä kierroksilla päästyään autosta, pukitti ja haukkui ja riehui kuin ei olisi koskaan missään koulutuksissa ollutkaan. Kohta kuitenkin älysi että rehaaminen ei tuota mieluisaa lopputulosta ja keskittyi tekemiseen. Tajusi maahanmenon nopeasti, tähän mennessä ollaan siis tehty näitä harjoituksia vain sisätiloissa. Nyt ensimmäistä kertaa ulkona ja häiriössä.
Parin toiston jälkeen koira autoon ja kohta uudestaan, kun juttu oli hautunut vähän aikaa. Rauhoittui nopeammin eikä enää yrittänyt sinkoilla sinne tänne, tarjosi maahanmenoa välittömästi purkin luo päästyään.
Nyt sitten joko niin, että purkin päälle kasaa oksia yms ja häivyttää sen vähitellen, tai niin, että koiran opettaa menemään kepin luona maahan, josta naksautus ja välitön palkka. Ajattelin testata jälkimmäistä tässä joskus, eli ensin muistuttaa Ykälle mitä naks tarkoittaa ja sen jälkeen tallata keppiruudun. Ensi viikolla jäljen jatkotreenien viimeinen kerta, siitä eteenpäin olemme omillamme.
Elävän elämän opeteltava asia numero yksi: maltti ennen koirapuistoon pääsyä. Ykä alkaa hirveän hininän ja tempoilun, kun puistossa on siis niin paljon kavereita ja hei mennään sinne nyt äkkiä mennään hei mennää-ää-ää-ään! Seuraavalla kerralla mennäänkin istumaan puiston viereen syömään nappulaa ja siinähän istutaan niin kauan kunnes älliä on päässä ja turpa ummessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti