Maanantain ja keskiviikon tottiksista pitäisi kirjoittaa, jos olisi vain jotain jäänyt mieleen.
Muutama positiivinen huomio sentään:
- liikkeestä maahanmeno nopeutui huomattavasti, kun vaihdoin käskyn hitaasta ja matalasta "MMAA":sta iloiseen ja nopeaan "MAA!":han. Jotenkin sitä oli olettanut, että matala ääni ikäänkuin "painaisi" koiran maihin, mutta nyt lätsähdetään alas niin että rytinä vaan käy. Bueno!
- luoksetulon pysäytys aivan loistava, tosin ollaan tehty vasta lyhyellä matkalla. Tässä liikkeessä jumitettiin niin pitkään, että nyt vain biletetään ja hihhuloidaan vartti kun koira seisahtuu käskystä.
- "MERKKI"-käskystä Ykä hakeutuu tötsälle pitkänkin matkan päästä. Jess!
- perusasennosta "TULE"-käskyllä eteenkiepsahtamiseen ei tarvita enää käsimerkkejä. Ykä oppi tämän ihan tajuttoman nopeasti ja tykkää hirveästi.
Ja lisäksi lenkkeilystä:
Viime aikoina on alkanut mennä hermo siihen, että koiria ohitettaessa Ykä vetää kuin höyryveturi ja jos ohitettava kehtaa sanoa mitään, sille pitää haukkua tai murista. Ja se, että minulla menee kuppi nurin ei ainakaan edesauta ongelman poistumista. No, nyt palattiin takaisin ihan alkuun eli koiran paikalla lenkkeiltäessä ei ole väliä. Ennen halusin, ettei koira ohita minua tai haistele kaikkea, mutta nyt menee paljon rennommin kun ei tarvitse siihen asiaan kiinnittää niinkään huomiota. Saa kävellä edellä, saa haistella, kunhan remmi pysyy löysänä ja koira reunassa. Kastrointi myös selkeästi auttoi pissojen lipittelyyn, eli nyt Ykä ei myöskään jumittele tienpenkkoihin tai vedä hajujen luo. Jos remmi kiristyy, pysähdyn. En sano mitään, lähden vain palkaksi liikkeelle kun remmi on taas löysä.
Toisekseen taskut nakinpaloja täyteen. Heti, kun Ykä näkee koiran, "HYVÄ!" ja nakki lentää tienreunaan. Tätä jatketaan kunnes ohitus on ohi, eli jokaisesta vastaantulijan vilkaisusta kehu ja nakki maahan. Jos on todella ahdasta niin imuutus. Ja jopa toimi ainakin nälkäisen koiran kanssa, ja milloinpa leikattu koira ei nälkäinen olisi. Päästiin monen haukkuvankin koiran ohi (ja yhden ison koiralauman läpi!) pöhinöittä ja remmi löysällä. Tätä jatketaan: rentoutta, selkeyttä, ei turhaa häsläämistä ja nakkia saa ainoastaan silloin, kun koiria näkyy. Näköjään sitä pitää kokeilla kaikkea ennen kuin tajuaa taas palata takaisin hyviksi todettuihin keinoihin.
Muutama positiivinen huomio sentään:
- liikkeestä maahanmeno nopeutui huomattavasti, kun vaihdoin käskyn hitaasta ja matalasta "MMAA":sta iloiseen ja nopeaan "MAA!":han. Jotenkin sitä oli olettanut, että matala ääni ikäänkuin "painaisi" koiran maihin, mutta nyt lätsähdetään alas niin että rytinä vaan käy. Bueno!
- luoksetulon pysäytys aivan loistava, tosin ollaan tehty vasta lyhyellä matkalla. Tässä liikkeessä jumitettiin niin pitkään, että nyt vain biletetään ja hihhuloidaan vartti kun koira seisahtuu käskystä.
- "MERKKI"-käskystä Ykä hakeutuu tötsälle pitkänkin matkan päästä. Jess!
- perusasennosta "TULE"-käskyllä eteenkiepsahtamiseen ei tarvita enää käsimerkkejä. Ykä oppi tämän ihan tajuttoman nopeasti ja tykkää hirveästi.
Ja lisäksi lenkkeilystä:
Viime aikoina on alkanut mennä hermo siihen, että koiria ohitettaessa Ykä vetää kuin höyryveturi ja jos ohitettava kehtaa sanoa mitään, sille pitää haukkua tai murista. Ja se, että minulla menee kuppi nurin ei ainakaan edesauta ongelman poistumista. No, nyt palattiin takaisin ihan alkuun eli koiran paikalla lenkkeiltäessä ei ole väliä. Ennen halusin, ettei koira ohita minua tai haistele kaikkea, mutta nyt menee paljon rennommin kun ei tarvitse siihen asiaan kiinnittää niinkään huomiota. Saa kävellä edellä, saa haistella, kunhan remmi pysyy löysänä ja koira reunassa. Kastrointi myös selkeästi auttoi pissojen lipittelyyn, eli nyt Ykä ei myöskään jumittele tienpenkkoihin tai vedä hajujen luo. Jos remmi kiristyy, pysähdyn. En sano mitään, lähden vain palkaksi liikkeelle kun remmi on taas löysä.
Toisekseen taskut nakinpaloja täyteen. Heti, kun Ykä näkee koiran, "HYVÄ!" ja nakki lentää tienreunaan. Tätä jatketaan kunnes ohitus on ohi, eli jokaisesta vastaantulijan vilkaisusta kehu ja nakki maahan. Jos on todella ahdasta niin imuutus. Ja jopa toimi ainakin nälkäisen koiran kanssa, ja milloinpa leikattu koira ei nälkäinen olisi. Päästiin monen haukkuvankin koiran ohi (ja yhden ison koiralauman läpi!) pöhinöittä ja remmi löysällä. Tätä jatketaan: rentoutta, selkeyttä, ei turhaa häsläämistä ja nakkia saa ainoastaan silloin, kun koiria näkyy. Näköjään sitä pitää kokeilla kaikkea ennen kuin tajuaa taas palata takaisin hyviksi todettuihin keinoihin.
