Tavoitteita ja tottista

Tavoitteet vuodelle 2014:

TOKO VOI1

Tätä yritettiin tänä vuonna neljä kertaa onnistumatta. Ratio oli 2 x VOI0 ja 2x VOI2. Mutta huono menestys ja koiran outo käytös voidaan suorilta pistää selkäkipuilun piikkiin, joten eiköhän me ensi vuonna saada tämä kummitus viimein kohdattua!

TOKO EVL
Ykköstulos olisi tietty kiva, mutta laitetaan tavoitteeksi nyt vaan EVL:n korkkaus. TK4 on loppuviimeisenä tavoitteena siellä jossain.

AD
Tänä vuonna ilmoittauduttiin jo, mutta se peruttiin jo mainittujen selkäongelmien vuoksi. Nyt, kun tilanne on tiedossa ja hoidossa, ei pyörän vierellä juoksemisessa luulisi olevan minkään sortin ongelmaa.

HAKUTREENIEN JATKAMINEN ENTISEEN MALLIIN
Koska miksi sitä nyt lopettaa kivaa treenaamista, vaikkei kisoihin päästäkään. Ja mielenkiinnolla seuraan myös Vean, tämän perheen tulevaisuuden toivon, haku-uran alkamista (ja tietty kaikkea muutakin, puoliso pääsee sen kanssa vielä vaikka mihin!

RALLYTOKO?
Sitten kun on saatu tokotulokset alta pois, voitaneen siirtyä keräilemään RTK-titteleitä! Alustavasti ollaan jo aloiteltu oikealla puolella seuraamisen treenaus.

TERVEENÄ PYSYMINEN
Tämä on ensi vuoden ensisijainen tavoite. Vältellään selkää rasittavia juttuja, jatketaan fysioterapiakäyntejä ja tarkkaillaan tilannetta jatkuvasti muutenkin.

--

TOTTIS

Lähtö tämän päivän treeneihin (vuoden vikoihin hallitottiksiin) ei mennyt ihan nappiin. Hississä huomattiin, että avaimet uupuvat, joten ei kun soittoa huoltomiehelle. Myöhästyttiin treeneistä vaivattoman 40min, mutta päästiinpä silti vielä halliin! Ykällä vinkuenergiaa riitti, koska nyt ei ehditty päästellä pahimpia höyryjä ulos ennen kentälle paukkaamista, mutta nopeasti se myös vaimeni. Alkuun lämpättiin seuruutuksilla, ja Ykällä oli vähän vaikeaa kun joku kolisteli vieressä estettä. Se yhdistää kovat äänet laukauksiin. Mutta siitäkin päästiin yli.

Kaukot lyhyeltä matkalta ihan ok, vähän epäpuhdas tekniikka mutta korjaillaan. Liikkeestä seisomista väännettiin vähän pienempiin palasiin jaoteltuna. Hyppynoutoa kokeiltiin in'n'out-tyyliin, eli varsinaisen hyppyesteen lisäksi esteen etu- ja takapuolella oli matalat lautaesteet. Tarkoituksena oli opettaa hyppytekniikkaa. Ykää lisäesteet vähän ihmetyttivät ja se taisi kiertääkin jommankumman, mutta varsinaisen esteen hyppäsi hienosti. Ekalla kerralla taisi vähän kolauttaa varvastaan, mutta kannattaisiko vähän katsoa miten hyppää. Kouluttajan avuilla hyppi sitten hienosti kaikki esteet putkeen molempiin suuntiin. Allekirjoittanut voisi kyllä oikeasti mennä sinne kapulanheittokurssille, kun heittelen sitä puupalikkaa ihan mihin sattuu... no, kaksi vikaa heittoa menivät sentään täydellisesti ja pitkälle. Lohduttaudun sillä. Lyhykäiset piilopaikkamakuut menivät ihan hyvin, vaikka estettä kolisteltiinkin vieressä. Pitäisi reenata lisää kokopitkällä ajalla.

Loppuun ruutu, josta sain taas vähän asiaankuuluvaa palautetta siitä, mihin kohtaan pysäytän sen elikon sinne tötsien väliin. Ykä kun tuppaa hakeutumaan ruudun oikeaan laitaan. Kouluttaja koklasi ja tietysti liike meni kerralla nappiin. Mutta treeniä vaan! Katselin alustavasti helmikuulle VOI-kisoja, joten pitää ostaa tunnarikapuloitakin. Tammikuu treenataan pihalla, helmikuussa sitten taas hallin lämpöön.

Piparihaaste!

Niin ja osallistuttiinhan me piparihaasteeseenkin!

Mökillä on lunta, Helsingissä ei

Voi tätä talvea kun ei lunta vain tule! Mökillä sentään oli kunnolla, ja siellä hurtat rymysivätkin oikein olan takaa. Hauskaa, että mökin pihalla Vean kanssa kahdestaan ollessa Ykä aina intoutuu leikkimään. Helsingissä on mustaa ja sateista, mutta käytiin silti ohjatuissa ulkotreeneissä. Ykä oli jotenkin aivan järkyttävän vireissään, samalla kentällä on käyty joskus aiemminkin ja koira kai muisti paikan. Sää oli kolea ja vihmainen, mutta holskulla on sellainen into päällä että se vuotaakin ihan tolkuttomasti... palkkanakin tosin oli upouusi narullinen geelipallo, joka oli taas enemmän kuin sata jänistä.

Perusasennosta eteen siirtyminen oli jotenkin aivan järkyn vaikeaa, piti tosi pitkään vaatia että sain hiljaisen siirtymisen ja täten palkattua. Siirryttiin sitten tekemään seuruutuksia kun ei viitsinyt hinkata liikaa. Pitkänmatkan luoksetuloissa holsku kyllä pinkoi niin että hippulat vinkui, eikä neliraajajarrutuksesta juuri ollut apua liukkaalla nurmella. Näistä reeneistä ei kyllä taida ollakaan juuri muuta muistikuvaa, muuta kuin että kivaa oli!

 

Viime viikolla pyörähdettiin hallilla omatoimitreeneissä, hinkkailtiin vähän niitä perusasennosta eteen ja takaisin siirtymisiä ja muita sen sellaisia. Ohjaaja tekee kyllä ihan omiaan heti kun ei ole kouluttajan tarkkoja haukansilmiä vahtimassa. Lauantaina päästiin onneksi työskentelemään ohjatusti halliin. Ykä oli jälleen kerran ihan järkyssä vireessä, ihan uskomaton ja ihana eläin. Alkuun lämppäriksi seuruutusta, sitten yksilöllistä häiriötreeniä, jossa koiran piti aluksi pysyä käskettäessä kontaktissa, vaikka kouluttaja nakkeli nakkeja ja heilutteli palloja vieressä. Ykä oli tässä aivan järkyttävän pätevä! Parin kiekan jälkeen vaikeutusta niin, että koiran piti seurata kontaktissa saman häiriön ohi. Ja Ykä loisti jälleen. Se on kyllä ollut todella mahtavassa vireessä viime aikoina, ei lahna ollenkaan! Toki tästä seuraa jonkinlaista ääniongelmaa, mutta mieluummin otan ääntelyn kuin matkalaukun.

ITUn tottisseminaari

Viikonloppu meni pätevästi kaksipäiväisessä tottisseminaarissa. Annoin aamulla varuilta Ykälle palan särkylääkettä, vaikka ei ollutkaan tarkoitus tehdä minkään sortin hyppyjä. Lähinnä ennaltaehkäisynä siitä, kun pitää kuitenkin maata autossa suurimman osan päivästä.

Aloitimme teoriaosuudella lämpimissä sisätiloissa ja siirryimme siitä kentälle. Alkuun kaikki 12 koiraa vähän lämppäsivät ja puuhasivat omiaan yhtaikaa, Ykällä oli tosi hyvä meno ja se oli todella iloinen, eikä ollut lainkaan kiinnostunut yhdestäkään vieraasta koirasta. Mutta eipä se treeneissä ikinä ole. ♥ Tehtiin lähinnä jotain lyhyttä seuruutusta, pujottelua ja muuta kepeää pelleilyä. Ekana päivänä ehdittiin heittämään kaksi kierrosta ja tokana yksi, ja sunnuntain päätteeksi kävivät vielä kaikki koirat pörräämässä kentällä yhdessä.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Aivan tolkuton treenimotivaatio ja uusia vinkkejä Ykän motivoimiseen. Se on niin korkealle koulutettu, että normihommat on sille tuttua ja tylsää kauraa. Siksi sen rutiineja pitääkin vähän rikkoa - esimerkiksi pudottamalla pallo seuruutuksessa kainalosta ilman palkkasanaa. Ykä oli aivan ihana kun se häkeltyi selkään putoavasta pallosta ja syöksyi sitten sen perään. Palkkasana saa Ykän skarppaamaan, joten sitä pitää vähän yllättää. Samoin sille pitää välillä pudottaa pallo silloin, kun sillä ei ole kontaktia ylöspäin. Normaalistihan pitäisi palkata vain kontaktista.

Toisekseen minun pitää yrittää tarkoituksella jättää koiraa seuruutuksen käännöksissä, eli kääntyä ilman hengitysapuja ja ottaa vaikka pientä spurttia pakoon päästäkseni. Tämän treenaus oli varsin jännittävää lumesta liukkaalla kentällä ja saksalaisia täyskäännöksiä tehdessä, kun kouluttaja huutaa että nopeammin, nopeammin... olisi pitänyt olla nastat kengissä

Ykällä oli aivan törkeän hauskaa ja se skarppasi älyttömästi, joten ei voi muuta sanoa kuin että kannatti käydä! Muita katsellessa oppi myös hyvin paljon, niistä teoriaosuuksista puhumattakaan. Onneksi meillä on niin hyvä kouluttaja! Lisäksi minun pitää kuulemma hankkia uusi harrastuskoira jotta pääsen kisaamaan pk-puolella, mutta se nyt saa vielä odottaa. :D