ANNA SE PALLO TÄNNE

Sunnuntaina esineruutu, hetsaten siten että koira jäi apuohjaajalle ja minä vein kolme esinettä pitkänmalliseen ruutuun. Nyt Ykä oli paremmin perillä siitä mitä oli tekemässä, mutta kyllä se vieläkin toikkaroi alueen ulkopuolella melkoisesti. Useampaan kertaan jouduin kutsumaan takaisin, mutta eka esine löytyi joka tapauksessa suht nopsasti. Harmi vain, että se oli ältsin kiva pehmolelu, ja Ykä ajatteli vähän palloilla sen kanssa. Ärjähdyksestä toi kuitenkin minulle ja siitä leikki. Toka esine (narulelu) ei ollut ihan niin kiva, joten sen koira toi suoraan ja palkkautui hyvin.

Maanantaina tokohommia vesisateessa, ei haittaa holskua! Ei tainnut edes hidastaa menoa. Seuruutusta hihnassa, joten pääsin heti puuttumaan haahuiluun > huisi parannus matkalaukkuiluun. Ykä osaa nyt myös haukkua käskystä, välillä siitä lähtee jopa ihan oikea haukku eikä mitään kimitystä! Sehän on jopa ihan katu-uskottava koira. Metskunoutoon tullut kivasti sähäkkyyttä hetsausleikeistä, jatketaan. En muista mitä kaikkea maanantaina tehtiin - kaikkea ja hyvillä fiiliksillä, sateesta huolimatta.

Tänään tokoa paremmassa säässä, niinkin kivassa, että jossain takaviistossa haisi GRILLIBILEET ja nenähän oli ilmassa aika paljon, varsinkin jättöliikkeissä. Mutta sinänsä ihan sama, kunhan pysyi paikallaan ja seuruutuksessa katsoi minuun. Eli alkuun hihnaseuruutusta askelsiirtymisillä ja peruutuksilla, jestas että oli palkatessa kiinni pallossa kuin sika limpussa. Ja oli muuten joka kerta palkatessa, ihan mahtava ärinäeläin. Pk-paikkamakuu toimi, luoksetulo pysäytyksineen sekä läpijuoksuna fiini ja täpäkkä, noudot jees, eteenlähetyksiäkin tehtiin, jättöliikkeitä tehtiin ja kaikki ok, ruutuun on niin kova hinku ettei mitään rotia - sanalla sanoen oli todella kivat treenit! Koira oli nukkunut ketarat ojossa koko päivän, joten illalla riitti virtaa ja motivaatiota vaikka lampaiden syödä. Eilinen kahdeksan kilsan pyörälenkki vapaana rälläilyineen ei tuntunut missään.

Ja ohopsista, ilmoittauduin toisiinkin hakukokeisiin, kun on tuttu siellä ratamestarina. Jos ei kesäkuussa tule ykköstä, katsotaan uudestaan elokuussa!

Esineruutua ja tottista

Eilen käytiin iltasella Viilarin kentällä ottamassa ihan vain kevyet treenit. Ihan vain lyhyttä seuruutusta hihnassa, pari kertaa piti pyöräyttää haahuilusta. Johan koiralla silmät kirkastuivat ja korvat nousivat pystyyn, kun vaatimustaso oli kohdallaan! Pääsi hyvin palkkaamaan. Yksi vinoestenouto koe-estettä loivemmalla esteellä, en ees muista milloin oltaisiin viimeksi tehty tätä kapulalla. Ja jätkähän nouti. Ihan mahtavat pirskeet samantien.

Tänään esineruutuilua Husössä. Tallattu alue 10m x 40m, ruudussa kolme esinettä. Ykä juoksenteli vähän missä sattuu, alueen ulkopuolellakin, kaikkien esineiden yli. Siitä näki että se kyllä tiesi että pitää etsiä jotain, mutta mitä, siitä ei ollut hajua. Silmillä etsi, tosin koiran puolesta olkoon sanottava, ettei esineissä ollut paljoakaan hajua. Avustajan avuilla saatiin eka hanska ylös. Tokaa esinettä varten avustaja kävi heittelemässä esineitä, jonka jälkeen Ykä taisi taas juoksennella niiden yli ennen kuin toi lippiksen. Lippiksellä leikittiin armottoman paljon, palkkautui hyvin.

Mitä tästä opimme? Huomisissa esineruututreeneissä kiinnitetään erityishuomiota siihen, miten koiraa valmistellaan ennen töihin lähettämistä. Koiran täytyy tietää mitä se on menossa tekemään - milloin se etsii ukkoja ja milloin esineitä. Ihan samoin kuin toko-/tottisjutuissa koiralle täytyy kertoa, mitä liikettä se on menossa tekemään. Siitä lisää myöhemmin!

Ruutuilun jälkeen käytiin taas Viilarissa. Kuuma päivä, mutta Ykä oli ihan hyvässä vireessä. Vielä se vaati vähän ravistelua ennen käyttöä, mutta hitto että se petraa ja palkkautuu sen jälkeen hyvin! Pitää vain vaatia, holsku kyllä kestää - ja tarvitsee sitä vaatimusta. Ensin vinoestenouto  loivalla esteellä, kilon kapula. Jess! Sitten oikealla, jyrkällä esteellä sama. Pitäisi saada joku tsekkaamaan, että mitä koira esteen toisella puolen tekee, ottaako vauhtia vai mitä, kun kestää aina hetki ennen kuin se kapuaa takaisin. Mutta kapuaapa silti!

Ennen metristä hyppyä otettiin hyppynoutoa matalammalla esteellä. Vähän oli jotain sähläämistä siinä, olisi halunnut kiertää. En antanut. Kun matala hyppy onnistui, iskin koiran hihnaan ja siirryttiin metrisen esteen luo. Sen Ykä mielellään kiertäisi, joten pelasin varman päälle. Hetsasin, heitin kapulan, käskin "HYPPY" ja juoksin koiraa esteelle ohjaten eteenpäin. Hyppäsi! "TUO"-käsky, kapula messiin ja juostiin yhdessä takaisin "HYPPY"-lisäkäskyllä. Hienosta suorituksesta kunnon palkkaus. Tätä pitää nyt treenata, että koira tajuaa "HYPPY"-käskyn tosiaan tarkoittavan sitä, että sen tosikorkean jutun yli pitää oikeasti hypätä.

Tässä välissä vähän huilausta ja juomataukoa, sitten vähän korkean vireen seuruutusta ja pk-maahanmeno+luoksetulo.

Hyvät treenit, hyvä mieli!

Kesä ja kukkaset

Luulen että jos hakukokeet jostain jäävät kiinni, niin tottiksesta. Matkalaukkuseuraamista täytyy alkaa ihan toden teolla kitkeä pois, eli rakentaa parempaa viettikestävyyttä ihan alusta alkaen. Pitää kai alkaa taas treenata hihnassa, pitkän aikaa olen tehnyt kaiken siten että koira on koko ajan vapaana. Lyhyempiä pätkiä, jännitettä ja kaikkea sen sellaista. Veikkaan että metrinen estekin tuottaa ongelmia, mutta pitää käydä Viilarin kentällä kokeilemassa.

Noh, eli seuruutukset olivat suurimmalta osin aika sunnuntaikävelykamaa, jäävät sentään ihan ok. Pk-luoksetulo maahanjätöstä vauhdikas! Luoksetulot ovat jostain syystä ihan superkivoja, ehkä kun siinä saa painaa nasta laudassa. Piilopaikkaistumiset ja -makoilut ei mitään ongelmaa, ei myöskään paikkamakuu ohjaaja selin. Päivän mielenkiintoisin liike oli hyppynouto, kun koiralla ei oikein taas palanut päässä mikään valo. Ensin se yritti palauttaa kapulan esteen sivusta ja joudun ohjaamaan esteelle. Toisella kerralla kyllä hyppäsi takaisin, mutta niin laiskasti, että takajalat kolahtivat. "AI :--(", sanoi Ykä, mutta ei se sitä pitkään jaksanut murehtia. Kolmas kerta menikin nappiin ja innokkaasti. Kannattaa koira katsoa missä se este on, ennen kuin hyppää... tasamaametallinouto hetsaten, vikana koko liike.

Tötsien pujottelu seuruutuksessa oli vielä hirveämmän näköistä kuin alun tokoseuruutus, kyllä se paikkansa piti mutta "on kuuma ja nönnönnöö en jaxais onx pakko". Muutenkin näin kesän tullen Ykä alkaa hyvin herkästi puhallella, vaikkei olisi edes tehnyt mitään erityisen rasittavaa. Vietti, vietti.

Ruutuun on aina kivaa juosta, mutta hyi vieressä joku mies kolistelee roskalaatikkoa en voi seisahtua käskystä. Parin vähän äkäisemmän "SEISO"-käskyn jälkeen pysyi, ja sai siitä palkan. Tämän jälkeen seisoi ihan hyvin, ja sai vaihtelevasti palkkaa seisomisesta, maahanmenosta tai seuruutuksesta.

Luoksetulot olivat puhaltelusta ja läähättelystä huolimatta lähes räjähtäviä. Tehtiin todella pitkältä matkalta, välillä läpijuoksuna ja välillä pysähdyksillä. Pari kertaa tarjosi maahanmenon sijaan seisomista, mutta ei hyötynyt siitä mitään ja sai palkan vasta kun teki oikein. 

MUISTA:
- seuruutuksesta pitää tehdä sähäkämpää
- koiraan muutenkin lisää sähäkkyyttä, onhan se sentään holsku
- ihan sama kuinka kuuma on, työt pitää tehdä kunnolla > vaatimus
- mee nyt herran tähden opettelemaan niitä pk-noutoja, kokeet on parin viikon päästä

 

 

Klääh

On tässä taas ehditty treenailla, vaan ei kirjoitella! Viime torstain hakutreeneissä koira pelitti muuten ihan hyvin, mutta yhdellä näytöllä meni pentele istumaan tyhjän piilon viereen. Allekirjoittaneella meni vähän pasmat sekaisin, mutta päästiin loppujen lopuksi kyllä oikeaankin paikkaan. Tähän ei lopetettu, vaan otettiin vielä yksi ukko. Tänään käytiin aamuvarhaisella raunioradalla opettelemassa umpipiiloja irtorullalla. Ykä toimi hienosti, vähän autonrengaspino jänskätti mutta ei liikaa. Siitäkin päästiin nopeasti yli.

Tokosta en nyt osaa sanoa muuta kuin että tehty on useammankin ryhmätreenin verran. Meno on ollut päällä ja se on aivan loistavaa. Tänään taas parin tunnin päästä kentälle, ei päästä tylsistymään. Kesän henkilökohtaisena arkitreeninä on muuten viilipyttymäisyys ja se, että koira oppii kävelemään löntystellen vierellä. Toimii melkoisen hyvin jo nyt, mutta kärsivällisyyttä se vaatii! Onneksi ei aika lopu maailmasta. Eli tehdään kunnonkohotus/-ylläpitolenkkien lisäksi ihan vain rehellisiä himmailulenkkejä. Vaatii selvästi holskultakin vähän aivotyötä, kun pitää katsella missä äiti menee. On se rankkaa.

Shut up and take my money

Oho, onpa jäänyt treenisepustukset pitkältä ajanjaksolta väliin. Tässä on ehtinyt olla 2 x toko ja 2 x haku, katsotaan muistanko enää mitään.

TOKO

Maanantain tokosta muistan sen verran, että Ykällä oli maha löysällä ja se oli vähän huonossa vireessä. Teki kuitenkin mitä pyydettiin, ja parhaana esimerkkinä se, että kaukoissa tuli puistossa lenkillä ollut labbis omistajineen melkein niskaan. Olin kymmenen metrin päässä ja juuri aloittamassa käskytystä, kun vierestä menee ko. parivaljakko ohi, suoraan kohti Ykää. Eivät sentään ihan iholle menneet, mutta jäivät siihen metrin päähän holskusta toljottamaan. No, Ykää nyt ei voinut kaksikko vähempää kiinnostaa, joten sanoin vain ettei päästä haistelemaan ("no en päästä??!!! >: |") ja otettiin parit liikkeenvaihdot. Vasta kun kehuin ja kaivoin palloa esille heittääkseni sen, alkoi labbiksen omistajalla aivosolut liikkua. Hyvä niin, se labbis näytti siltä että voisi sillekin palloleikki maistua... täti raahasi koiransa pois ja minä pääsin palkkaamaan.

Koska en muista mitään mistään oikeista liikkeistä, kerron sirkustempuista! Maanantaina opeteltiin siis myös kierimistä. Helkkari että oli vaikeaa ekalla kerralla saada koira tajuamaan mitä siltä vaadittiin. Pidettiinkin ihan hillittömät pippalot, kun onnistui. Nyt Ykä tarjoaa liikettä itse, kun sen ensin käskee maahan ja näyttää käsimerkkiä. Keskiviikkona yritettiin sitten kierimistä vasemman kyljen kautta, ja jeesus että SE oli vaikeaa... lopulta meni melkein vahingossa ympäri ja hihkuin niin että kuului Suomenlinnaan asti.
Jalkojen välistä pujottelu kävellessä menee nykyään ilman käsimerkkejä törkeän hyvin, notkea elukka.

Keskiviikkona, ööh. Temppuilua, piilopaikkamakuu, kaukoja, ruutua, merkille lähetystä, luoksetulon pysäytyksiä, tunnaria, ETEENLÄHETYSTÄ koska oho ollaan menossa kokeisiin enkä ole treenannut mitään pk-juttuja. Pallo eteen ja seuruutuksen kautta käsky + vapautus pallolla. Mutta annas olla kun ennen palloa piti karjua "MAAHAN", ei holsku voinut tajuta että miksei saa mennä pallolle asti. Heti kun parin käskyn jälkeen pisti maate, sai toisen pallon palkaksi. Tätä pari kertaa. Sinkoaa kyllä seuruutuksesta eteen kuin tykinsuusta.

HAKU

Tiistaina koiralla siis oli vieläkin maha sekaisin. Eteni kuitenkin tosi hyvin osoitettuun suuntaan ja löysi maalimiehet molemmista etukulmista. Irtorullat tällä kertaa muistinvirkistykseksi, toi hyvin muttei oikein innostunut leikkimään. Näytöt ok. Lopetettiin kahden moken jälkeen kun koira oli selkeästi kipeä.

Tänään Ykä puhkui työintoa heti autosta päästyään. Odottelu tekee sille hyvää, nyt oltiin toisiksi viimeisiä. Nenä oli auki jo radalle kävellessä, energiaa kuin pienessä kylässä. Ilma oli kylmä ja erittäin tuulinen, joten hajut pyörteilivät ihan missä sattuu ja monilla koirilla oli vaikeuksia. Ykälle viisi pistoa, joista jokaisessa mokke umpi- tai puolipiilossa. Yksi hetsausnäkölähtö ja muut normaaleja. Vähän oli muutaman moken luona ongelmia rullanpalautuksessa - mm. kerran vei rullan takaisin maalimiehelle tehtyään pienen juoksukierroksen. Näyttö on niin paljon kivempaa kuin rullanpalautus: nyt pitää kiinnittää huomiota että rullan tuomisesta saa KUNNON PALKAN. Olen vain aina niin kusi sukassa keskilinjalla, kun samaan aikaan pitää pitää näyttöliinan toista päätä, palkata koiraa, tunkea irtorulla johonkin taskuun ettei se vain lennä mihinkään juostessa, laittaa koira kiinni ja sen jälkeen jotenkin yrittää roikkua kiitolaukkaa metsän läpi rymistävän holskun perässä. Kuulemma sähläämiseni näyttää jo ihan siltä, että tiedän, mitä teen. No, olen saanut niin monta kertaa huutia, että on ollut pakko opetella.:---D

Joka tapauksessa, rullahihhuloinnista huolimatta Ykä oli IHAN LIEKEISSÄ, tosi hyvä fiilis jäi treeneistä!

Raidat vilisevät silmissä

TOKO

Torstain ryhmätottiksessa alkutemppuilua lämmittelyksi, sitten 4min hieno piilopaikkamakuu. Nyt en kyllä yhtään muista missä järjestyksessä tämän jälkeen tehtiin asioita, mutta tulkoot nyt sitten selostukset miten sattuu. Liikkurin ohjaama, pitkä ryhmäseuruutus meni taas hirmuhyvin, ihana nähdä kuinka Ykä yrittää. Reaktionopeustreenejä siten, että ensin hetsasin pallolla ja sitten jähmetyin + käsky ("ISTU", "MAAHAN" tai "SEISO"). Oikeasta asennosta palkka. Tästä oli hyötyä liikkeestä istumisissa.

Hyppynoudot menivät oikein kivasti, keskityin siihen, ettei Ykä varasta edestä perusasentoon. Keskiviikkonakin haukutin Ykää ennen metallinoutoa, sama nyt. Turhauman kautta haukkuminen auttaa Ykää pääsemään sopivan kiihkeään metskuvireeseen, jolloin se noutaa nopeammin. Vaikka turhautetulla holskulla onkin ihan hirveä kiljukaulaääni... noh, ei kaikki voi olla sinatroja. Tänään samaa, mutta juuri ennen kapulanheittoa jostain kuului sarja ilotulitepamauksia. Hätkähdin itsekin, mutta onneksi oli kouluttaja käskemässä liikkeelle. Pallonheittelyn ja hillumisen jälkeen Ykä olikin jo melkein normaali, eikä edes nenään kantautuva ruudinhaju juuri haitannut. Haukkua se ei enää halunnut, mutta nouti oikein kivasti. Juoksin aina pari metriä taaksepäin, kun se oli saanut kapulan suuhunsa, tulihan vauhtia. Muutenkin välillä paukahteli vaimeasti, mutta selvittiin sodasta hirveän hyvin.

Mitähän muuta, kaukot ok, samoin luoksetulon pysäytykset, tunnarissa jotain sählinkiä. Ekat kaksi kertaa kai katsoi todella tarkkaan mihin liikkuri vei oman, koska rynni suoraan sinne, nosti väärää ja toi oikean. Tähän auttoi se, että kapularivistön viereen laitettiin namikansi - namin syöminen rauhoitti koiraa sen verran, että se älysi taas käyttää nenäänsä.

HAKU

Tänään hakumetsässä vielä kiintorullalla, seuraavalla kerralla palataan irtoihin. Eka maalimies umpipiilona pressun alla, syvyyttä n. 50m, mutta piilo oli korkean kallion päällä eikä sinne päässyt suoraa reittiä. Maalimies käväisi näkyvillä ryskäämässä ja piiloutui sitten. Ykä seilasi aika paljon lähetyksen jälkeen, mutta löysi maalimiehen silti suht nopeasti. Otti rullan kuulemma melkein itse - maalimies vain vähän kosketti rullaa. Roikuin näyttöliinan perässä kalliota ylös, Ykä jäi kerran odottamaan, mutta jatkoi näyttöä samantien kun näki, että pysyin mukana.

Toka maalimies umpipiilona pressun alla maakuopassa. Maasto vähän inhimillisempää. Ykä jäi pusuttelemaan maalimiestä, joka auttoi rullan suuhun. Pysyin perässä päästämättä irti!

Kolmas maalimies näkölähdöllä puoliumppariin. Tarkoituksena oli testata mitä Ykä tekee, kun maalimies ei pusuttelun jälkeen autakaan rullaa koiran suuhun. Holsku juoksi suorinta tietä maalimiehen luokse ja pussasi tätä pari kertaa. Kun maalimies ei reagoinut mitenkään, Ykä otti itse rullan ja kiikutti sen minulle. Mahtieläin! Näyttö nykysäännöillä, eli en käskenyt sivulle enkä avustanut käsieleellä lähtöä. Liina vain kiinni ja "NÄYTÄ". Ykä ei jäänyt miettimään ja näytti hienosti.

Sotakoira Ysti

Vapunjälkeiset tokotreenit alkoivatkin makoisasti, kun sekunti ennen paikallamakuun aloitusta kuului jostain pamahdus. "SOTA", ajatteli Ykä ja nousi seisomaan ja näytti suurinpiiltein tältä: <:---( . Käskin iloisesti sivulle ja siitä maahan, teki kuten käskettiin vaikka näyttikin siltä että kuolema tulee. Oli tismalleen samassa suorassa asennossa 4min piiloilun jälkeen. Riekutuspalkka ja hihkuntaa, leikki tosi hienosti. Välillä treenien aikana taas muisti että ai niin, sota, korvat taakse, mutta se jotenkin unohtui aina tekemisen ja palkkaamisen tiimellyksessä.

Tämän jälkeen häiriöluoksetuloja, joka olikin tosi vaikeaa kun Nikaa kutsuttiin vierestä. Ykä on tottunut tottelemaan T:tä, joten nyt oli hankalaa tajuta miksei saa liikkua. Vein aina rauhallisesti takaisin ja palkkasin, kun pysyi maassa väärien "TULE"-käskyjen kaikuessa. Hytkyi kyllä melkoisesti. Lopuksi sitten lyhyitä suoria luoksetuloja.

Tunnaria muuten tehtiin kerran viime viikollakin, näköjään unohtunut mainita. Sitä edelsi aivan törkeä tunnaritauko, jonka katkaisi vain joku yksi tai kaksi liikkuritonta koklailua talvella. Liikkurin kanssa tunnaria tehtiin viimeksi kai joskus viime syksynä. No! Viime viikolla Ykä haisteli tosi rauhallisesti, kävi välillä syömässä vähän matkan päähän joltain pudonneen namin (...) ja toi sitten oman. Tällä viikolla vielä parempi, eli juoksi kapuloille, haisteli omaa, haisteli väärää tarkistukseksi, palasi omaan ja toi sen. Aivan mahdottoman hieno suoritus! Paljon nakkia naamariin vaan heti. Hitsi että äiskä on ylpeä.

Luppotauoilla temppuiltiin, Ykä on jo ältsin taitava kävelyn yhteydessä tapahtuvassa pujottelussa. Hädin tuskin käytän enää edes käsiapua. Jalkoja pitää kyllä nostella liioitellusti, että tuon kokoinen hurtta mahtuu pujottelemaan, mutta hätäkös tässä. Kahdeksikon kiertämisessäkin pitää vähän taivutella jalkoja, sen verran hurjaa vauhtia tuo luikertelee. Ja jalkojen välissä seuraamista! Meidän bravuuri. Tokoesteellä myös hassutteluageiltiin, eli agihyppykäskyllä vauhdista hyppäämistä milloin mistäkin kulmasta.

Ryhmäseuruutus liikkurin ohjeiden mukaan oikein ihana, kannustin Ykää aina kun teki oikein ja sehän tsemppasi ihan urakalla, vaikka kaavio venyi ja venyi. Alussa vire oli vähän korvat-niskassa -tasoa. Jäävistä istu ja seiso, ihan ok. Kaukoissa ongelmaksi on muodostunut seisomaan nouseminen - pitää vaan vaatia ja palkata mahdollisimman paljon nimenomaan seisomisista.

Ruutua tehtiin niin, että palkkasin joko seisomisesta, maahanmenosta tai maassapysymisestä, kun kävelin koekaavion. Sain yhden söpön beussilapsenkin mukaan siinä kävellessäni, kun mulla oli niin hyviä makupaloja mukana. Kerran kutsuin kävelyn yhteydessä seuraamaan, sinkosi kuin ohjus vierelle.

Lopuksi luoksetulon pysäytykset, ei ihan räjähtäviä mutta ei haittaa. Tokalla luoksetulokutsulla jäi haaveilemaan jotain, piti kutsua uudestaan. Vaan olipahan iloinen koira kun sai juosta pallon kanssa pitkin maita ja mantuja.