sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Pk-seminaarin antia

Käytiin pk-seminaarissa lihasrevähdyksistä huolimatta, kun oikein houkuteltiin. Siellä iskostettiin oppia päähän yhdeksän tunnin ajan ihan urakalla, ja tulipahan jälleen kerran todettua koiraharrastus siksi omimmaksi lajiksi. Ja oltua hyvin onnellinen siitä, että on päässyt mukaan niin mahtavan kouluttajan ja treeniporukan mukaan.

Ykälle otettiin lähinnä ampumisia, koska se on vieläkin vähän jäykkä. Alkuun reagoi vahvemmin, mutta mitä enemmän laukauksia tuli, sitä vähemmän se niitä kuunteli. Paikallamakuussakin pysyi, vaikka näytti siltä että kaikki on kamalaa. Paljon on vielä tekemistä ja siedätettävää, mutta tässä on nyt hyvä pohja jolta lähteä liikkeelle. Ohessa muistutuksia itselle:

Muista ampumistreenien yhteydessä:
- laukauksia kuullessa pitää pysyä liikkeessä, kehua koiraa, innostaa, heitellä palloa vaikkei koira siitä heti kiinnostuisi tai sitä toisi
- koira ei saa päästä tilanteesta autoon/muualle turvaan, vaan sen pitää ensin rauhoittua paikan päällä (laukausten jälkeen esim. pallonheittoa, pissatusta ja vapaata paikallamakuuta)

Lisäksi muutamia yleisiä huomioita:
- treenaamaan tultaessa kannattaa kentän laidalle mennä siten, että koiralla on esim. lenkkipanta kaulassa. Kehän laidalla koira käsketään makuulle, jonka jälkeen treenipanta (kurkkari) vaihdetaan. Tämä toimii samalla logiikalla kuin se, ettei pk-valjaita tai hakurullia laiteta koiralle ennen kuin vasta työpaikalla. Panta virittää koiraa siihen, että nyt loppuu lenkkeily, kohta tehdään töitä.
- kentällä ei keskustella koira kädessä. Mikäli on tarpeen keskustella tai kuunnella ohjeita, koira käsketään makuulle ja siirrytään siitä parin metrin päähän > koiralla on tehtävä silloinkin, kun ohjaaja pölisee jotain muuta.
- iloista kehumista heti pakotteen jälkeen! Koiran täytyy tietää milloin se tekee oikein. Kaikkeen pöllöilyyn puututaan, mutta korjauksesta täytyy tulla välitön kehu.
- tunne mukaan, kehujen pitää lähteä sydämestä. Ei mitään monotonista "hyvä poika, jee, hyvä hyvä" vaan kehuja monella erilaisella äänensävyllä. Maireaa, matalaa, korkeaa - äänensävy on erittäin tärkeä palkkausväline. Koiran ei tarvitse aina saada nakkia naamaan, kehukin on palkka.
- lyhyet leikkipalkat, ei saa väsyttää koiraa leikkimällä liian pitkään.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Lihasrevähdys

Mjoo. Eilen treenattiin, eipä siitä sen kummempaa. Tänään rapatessa roiskui ja Ykä reväytti jonkun lihaksensa rällätessään metsässä. Ei ole oikein selvinnyt mikä kohta on kipeä, mutta vinkuu ja on vähän surkeana. Käytiin hakemassa lekurista Rimadyl-kuuri ja lepäillään. Piti perua sekä pk-seminaari että tokokoe, mutta eipä näitä oikein voi ennakoida - harmittaa ihan vietävästi, mutta koiran terveys on tärkein.

Että näillä eväillä eteenpäin.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Treeniä treenin perään

Toko
Maanantaina tokoa, kaikennäköistä verryttelyä alkuun. Puistossa oli melkoisesti jengiä juhlistamassa aikaista vappua, joten meteliä ja häiriötä riitti. Sitten ryhmässä seuraamista liikkurin ohjeiden mukaan, Ykä alkoi jo pysyä oikeassa paikassa ja näyttää siltä että sillä on kivaa, jee! Varsinkin temmonvaihtelut oli hauskoja, hidas-juoksu-hidas-juoksu. Loppupalkassa purki paineita ja juoksi jonnekin kilometrin päähän pallo suussa ihan innoissaan, ennen kuin tuli minun luokseni jatkoleikkimään. Piilopaikkamakuu- ja istuminen n. 1,5min ok, mikäs siinä pönöttäessä. Tasamaanoudossa varasti edestä sivulle, kun oli luovuttanut kapulan. Se liike tuntuu vain olevan niin ÄLTSIN MAGEE, ettei vaan malta pitää pyllyä tantereessa. No, tokalla kerralla sai istua vieläkin pidempään edessä ennen "SIVU"-käskyä, jonka jälkeen palkka. Metallinoutoa hetsaamisella ja haukuttamisella, jo on intoa.

Liikkeestä istuminen ok, samoin maahanmeno. Jälkimmäinen taisi olla aika hidas, kun alkuun oli sellainen fiilis että jää seisomaan. Päätin kuitenkin että menee se maahan ja jatkoin tarkistamatta kävelyä. Ja siellähän se oli.

Kaukojen aikana tulikin sitten sota, eli juhlijat aukaisivat jossain shamppanjapullon. Ykä veti korvat luimuun ja kuonon kohti taivaita, eikä enää kuunnellut ollenkaan "SEISO"-käskyä. Istui vain ja näytti siltä että kuolema korjaa kohta, jollen liiku niin ehkä se ei huomaa. Kouluttajan ohjeiden mukaisesti koetin sitten lähempää, ja kun ei silloinkaan seisonut niin kouluttaja meni koiran vierelle vähän auttamaan. Kun seisoi, sai pallopalkan selän taa ja ihme kyllä tokenikin siitä leikkimään. Näitä sitten toisteltiin sen verran pitkään, että Ykä nousi seisomaan myös ilman auttajaa. Tottelusta lensi aina pallopalkka.
Tämän jälkeen taidettiin hinkata ruutua, jossa koira parin onnistuneen seisomisesta palkkaamisen jälkeen alkoi jonkun aivopierun takia istua. En ole koskaan käskenyt Ykää istumaan ruudussa, joten kai se yritti käyttää sitä aivoissaan olevaa hernettä selvitäkseen sodasta. No, kaukokäskin sen seisomaan ja palkkasin siitä. Lopetettiin onnistuneeseen.

Luoksetuloja pitkällä matkalla limittäin ja lomittain muiden koirakoiden kanssa, ilman pysäytyksiä. Kerran Yksikkö oli noussut istumaan, mutta muuten toimi oikein mainiosti. Hir-vit-tä-vä vauhti ja todella passeli hidastus ja pysäytys eteen. Ei enää törmäilyjä! Tätä juhlitaan!

--

Haku
Eilen hakuhommia, viisi koirakkoa ja oltiin tokavikoja. Vettä ropisi ja oli ropissut koko päivän, joten metsä oli ihan törkyisessä kunnossa. Onneksi oli kumisaappaat ja vettäpitävät vaatteet mukana, sen verran paljon siellä sai kykkiä ja rämpiä lammikoissa. Koiria nyt ei onneksi kummoisesti haitannut. Lisäksi olin saanut kaverin modaamaan pyydetynnäköiset kiintorullat, joten ei tullut huutia!
Eka maalimies näkölähdöllä puoliumppariin, löytäessään Ykä sähläsi jotain mutta maalimies sai autettua kiintorullan sille suuhun. Hihhulointia ja kehumista, kun juoksi kohti rulla suussa. Näytölle lähtiessä yritin roikkua liinassa mukana, mutta arvasihan sen niin pahassa maastossa että mitä siinä tulee käymään... ryvin sitten ihan huolella heti alkumetreillä, onneksi sentään vain syvään vesilätäkköön enkä vieressä olleisiin kantoihin ja oksiin. Sekunnissa piti sitten päättää että pidänkö kiinni (jolloin koiralle saattaa kesken näytön tulla äkkipysähdys) vai päästänkö irti, joten päästin irti. Nousin ylös niin vikkelästi kuin pystyin ja juoksin tuhatta ja sataa Ykän perään.

Tokana lähetys tyhjälle, hyvin kulki suoraan ja palasi kutsuttaessa.

Kolmantena maalimies näkölähdöllä puoliumppariin. Löysi hyvin, kävi pusuttelemassa tuttua maalimiestä ja tarvitsi vain minimaalisesti apuja rullan ottoon. Näytöllä en puolenvälin jälkeen edes yrittänyt pitää kiinni, koska lumihanki + tiheä, nuori puusto -yhdistelmä ei oikein edesauttanut asiaa.

Neljäs maalimies näkölähdöllä puoliumppariin. Perillä pusutteli oikein kunnolla ennen kuin otti rullan ja toi. Nyt oli vähän juoksuystävällisempi maasto ja pysyin liinassa kiinni. Näytöllä pusutteli taas maalimiehen ihan märäksi. Avoin koira, joo, mutta töitähän tässä pitäisi tehdä...

Muistettavaa:
- KUNNON KEHUT
- maalimiehiä pitää aina muistuttaa siitä, että Ykä saa näytöllä namia VAIN JA AINOASTAAN kun se istuu. Jos pylly irtoaa maasta, namia ei tipu
- jos maalimiehet eivät istuta koiraa, minä käsken istumaan
- yritä pysyä siinä liinassa kiinni

--

Esineruutu
Tallattu alue 10m x 50m, ihan järkyttävää maastoa. Kuraa, mutaista puroa, risteileviä oksia, kaikkea mahdollista. Esineet melko takalaidalla. Ykä irtosi hyvin kauas, palasi vähän lähemmäs tarkistamaan jotain ja lähti sitten takaisin takalaidalle. Toi vieraanhajuisen lapasen. Jess!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tokoa ja hakua

Keskiviikon tokoiluissa Yksikkö oli paljon paremmin mukana kuin maanantaina. Johtuisiko sitten siitä, ettei juurikaan tehty seuraamista. Joka tapauksessa, liikkeessä istumiset näyttivät kivemmilta, piilopaikkamakuu ja -istuminen hyviä, ruutua tehtiin enimmäkseen paloissa, yksi liikkurin ohjaama. Hyvin meni. Kaukoissa on alkanut jättää "SEISO"-käskyn huomiotta, tätä petrataan nyt. Muuten aika muksannäköisiä vaihtoja. Hyppynoudossa ekalla kerralla pudotti kapulan ennen kuin hyppäsi takaisin, uusiksi. Tokalla kerralla varasti edestä perusasentoon noudon jälkeen. Kolmas olikin sitten tosi puhdas ja hieno. Metallitasamaanoutoa hetsaamalla, vauhtia vauhtia!

Päivän paras oli kuitenkin luoksetulon pysäytykset. Muistan kun mietin että miten ihmeessä saan koskaan opetettua niitä, ja ettei se vaan ole mahdollista. Mutta jotenkin ne iskostuivat holskun kalloon ja nyt on hyvä mieli.

Tänään käytiin kevään ensimmäisissä hakutreeneissä. Viisi koirakkoa, oltiin vikana. Näkölähtönä irtorullalla, puolipiilo, toimi. Tokalla kerralla kokeiltiinkin jo sitä, että irtorulla oli roikkui pannasta. Näkölähtö hetsaamisella, kyllä lähtee holskusta ääntä kun sitä turhauttaa... puolipiilo, maalimies auttoi pannassa olevan rullan suuhun ja Ykähän toi sen todella hienosti. Kolmannella kerralla (näkölähtö myös, puolipiilo) Ykä otti pannasta roikkuvan rullan itse suuhunsa ja kiikutti minulle. Ihan mahtavaa! Kaikki näytötkin olivat suoria, ainoat vaikeudet Ykällä oli istua aloillaan nakkia saadakseen.

Nyt pitäisi saada sellainen irtorulla, jossa on lukko molemmissa päissä. Niitä ei vaan myydä yhtään missään. Mikä järki? No, koetetaan kysellä ompelutaitoisilta kavereilta ja mahd. käydä ompeluttamassa ammattilaisella, jos ei muuten onnistu.

Lisäksi nyt tulee tärkeäksi, että ohjaajan pitää pysyä kiinni näyttönarussa. Tähän asti olen antanut Ykän viilettää omia menojaan ja juossut perässä niin kovaa kuin pääsen, mutta kokeissa pitää narusta pitää kiinni ja koira on opetettava siihen.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kevään ekat tokot

Kevään ekat tokotreenit menivät melko odotetusti. Kyllä huomaa, ettei sitä yksin treenatessa oikein osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin - ensinnäkin seuruutuksessa Ykä poikittaa ja liikkeestä on muutenkin näyttänyt menevän maku. Se oli ennen yksi Ykän lempiliikkeistä. No, ei hätä ole tämän näköinen, nyt ollaan oikeassa opissa ja homma lähtee varmasti luistamaan pian. Temppuseuruutuksissa (jalkojen välissä, pujottelu) sen sijaan oli loistava meininki.

Liikkeestä istumisessa paineistui eniten, joten pilkottiin liike osiin. Nyt näytän palloa kun olen palaamassa koiran luo, vapautan ja heitän pallon koiran taakse. Johan nousi korvat!

Piilopaikkamakuu ja -istuminen hyviä, ei otettu hirveän pitkiä. Merkille lähetystä tehtiin toisennäköisillä tötsillä kuin yleensä, se vaikeutti hommaa melkolailla. Yritti koko ajan hakeutua merkin taakse sivuviistoon. Pääsin kuitenkin palkkaamaan parista hyvästäkin suorituksesta, vaikka vähän paineistuikin.

Tasamaanouto
kiva ja nopea, ei valitettavaa! Pitää muistaa itse hihkua enemmän kun palkkaa. Tämä pätee kyllä ihan kaikkiin liikkeisiin. Kaukot lyhyeltä matkalta ihan jees, pyrin saamaan aikaan mahdollisimman täpäköitä vaihtoja. Lähtee kyllä herkästi peruuttamaan, kun seisomisen ja peruuttamisen käsimerkki on hyvin samankaltainen. Ihan sama, kunhan oli kivaa. Ehtii hioa myöhemmin.

Ruutua otettiin 10m matkalta namikannella. Palkkasin seisomisesta/maahanmenosta lentävällä pallolla. Lisäksi otin yhden lähetyksen "lennosta", kun olin ensin käskenyt Ykää kiertämään puun ja käskin siitä suoraan ruutuun ja "SEIS". Ihan loistava suoritus! Seisomisesta pallopalkka.

Luoksetulossa seisahtuminen onnistui hyvin, maahanmenossa jäi ekalla kerralla seisomaan. Tokalla toimi. Loput tehtiinkin läpijuoksuina. Vaikeaa se on pysyä paikallaan kun T käskee vieressä Nikaa tulemaan, mutta hyvää häiriötä vaan!

Muistilista:
- hihku enemmän!
- jännitystä! Pallopalkkaa! Kaikki on KIVAA!
- liikkeet pätkissä
- seuruutuksen uudelleenrakentaminen

Keskiviikkona uudestaan, lauantaina hakua! Ykän lihaskuntoa kehuttiin, sellaista on aina ilo kuulla.

Treenikevät

Talven lööbailun jälkeen on tiedossa hyvin intensiivinen treenikevät! Tänäiltana tokotreenit, joiden yhteydessä päätetään hakutreenien ajankohdat. Tulossa siis 2x/vko tokoa ja 2x/vko hakua seuraavien viiden viikon ajan, eli melekoista menoa. Näiden lisäksi koetetaan harjoittaa paukkupelkoa, joka alkaa sillä, että menen huomenna ulos tamppaamaan mattoja.

10km/pvä -lupauksesta olen luistanut ehkä vähän turhankin paljon, mutta liikuttu on silti. Viime päivinä kyllä on tullut kymppejäkin täyteen monta. Vaikka ajattelinkin alunperin, että nyt loppuu laiskottelu ja vedän sen kympin per päivä kaikkina muina paitsi tokopäivinä, on pakko antaa hakutreeneille ja lepopäiville tilaa. Eli en ota mitään stressiä nyt mistään kilometreistä, mennään vaan ja katsotaan kuinka käy. Itse kuitenkin nautin ulkoilusta, oli tahti tai tekotapa millainen vain.

Pyöräillen tehdään lenkkejä joko huskyvaljaat päällä (=saa mennä lujaa ja vetää ihan niin paljon kuin vain irti lähtee) tai kurkkari kaulassa (=pitää mennä pyörän tahtiin). Hyvin on mennyt perille. Pannat kaulassa tehtiin eilen lönköttelylenkki kaikkien hurttien kanssa; Oma kasvattelee pentuja mahassaan joten sitä ei otetaan rankimpiin väsytyksiin mukaan. Nika taas saa välillä tulla myös vetolenkeille, se kun pysyy holskun tahdissa. Oli kyllä ilo eilen polkea, kun kaikki kolme hölkkäilivät tosi nätisti ja aurinko paistoi! Hihnat vyössä kiinni, sheltit omatoimisesti takapyörän vieressä ja Ykä vähän edempänä. Ja tällainen lauma kerää myös katseita, onneksi useimmiten ihan hyväntahtoisia. :--D tai ehkä se olen vain minä, kun olen niin tyhmä että pyöräilen kolmen koiran kanssa yhtaikaa...

Illemmalla joka tapauksessa tarkempaa treenisuollosta!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Yleismies

Superkoira Ykä on tällä välin ehtinyt mm. juosta pyörän vierellä (7km- ja 10km -lenkkejä), kantaa reppua, pelätä pamahduksia, kirmailla milloin missäkin, temppuilla ja vähän treenatakin. Kaupasta on kannettu kotiin pääsiäismunia (tädit pysäyttivät ja kehuivat virpojaisonnea) ja kotona Ykä on yleinen lähetti, jonka avulla ihan mitä tahansa tavaroita voi lähettää toiselle ihmiselle. Temppuiluista edelleen parasta on jalkojen välissä seuraaminen, mutta peruuttaminen, jalkojen välistä pujottelu kävellessä ja paikallaan (kumpaankin suuntaan) on myös kivaa. Kaikki on kivaa!

Ryhmätokoilut alkavat parin viikon päästä, ja hyvä niin - Ykä poikittaa seuruutuksessa tätä nykyä niin tolkuttomasti, ettei mitään rotia. Koetan palkata suoruudesta ja tehdä paljon käännöksiä vasemmalle, mutta pylly lähtee joka aloituksessa ihan mihin sattuu. Lisäksi tuo pönttö menee välillä niin kierroksille siitä että "JES ME TREENATAAN", että nenästä kuuluu pilliääniä. Ei vetele.

Metallinoutoon on tullut ihan hyvin vauhtia, kun ei tehdä koko liikettä juuri koskaan. Hetsataan vaan. Eikä ole kertaakaan yrittänyt varastaa ruutuun, vaikka oon heitellyt kapulaa sen suuntaan! Ja aina on noudon jälkeen tehnyt ruudun priimasti ja vauhdilla. Ruudun loppuseuruutuksessa on niin täpinöissään, että saattaa vähän edistää ja/tai poikittaa, mutta palkkaan vasta kun on oikealla paikalla.



Aika harvoin nykyään seuruutetaan hihnassa, nyt kokeilin auttaisiko se poikittamiseen.