VOI korkattu!

"Hyi äiti se koski mun palleihin"

"Ei sulla oo palleja"

Kokeet oli ja meni, 178pts eli tuloksitta jäätiin. Saatiin kuitenkin paljon hyvää kokemusta uudesta koeluokasta, ja mikä parasta - tokokärpänen puri taas oikein olan takaa. Tsekkailen jo seuraavia VOI-kokeita, tosin nyt ei tasan lähdetä ihan Kajaaniin asti. Lähdimme klo 2:00 ajamaan, jotta olisimme aamulla perillä koepaikalla. Tietysti matkanteko yötä myöten vaikutti ohjaajan ja koiran suoritukseen (kesän treenitauosta puhumattakaan), mutta kyllä sitä treeniä tarvitaan muutenkin. Kumma kyllä, jännitys laantui taas heti paikallamakuun jälkeen.

Hilipatihippan

Onnistuu myös hidastetusti

Sää oli kylmä ja tihkusateinen, tuomarina Katja Rautiainen. Kilpakumppanina mm. Rochallor Cyber Sonic eli kennelkaveri Sonja, joka nappasi vuoden tokoholskun tittelin VOI-luokasta. AVO:ssa oli Ykän sisko, jolla puolestaan meni ykköstuloksen arvoisesti. Onnea vielä molemmille!

Niin siis siitä tiiviydestä...

Paikallamakuu, 7½. Pysyi, mutta oli levoton ja haisteli nenä pitkällä ilmaa. Takapää liikahteli, mutta ei vetänyt lonkalle. 4min tuntui aivan törkeän pitkältä ajalta...
Seuraaminen, 8½. Ihan ok, paikka oli todella hyvä ja kontaktiakin löytyi. Jätätti käännöksissä ja perusasennot hitaita + vinoja.
Liikkeestä istuminen, 0. Hei anteeksi mitä? Tätä tehtiin ennen kehään menoa ja sen jälkeen, ei mitään ongelmaa. Nyt jäi seisomaan. Olisi vain pitänyt varmistaa ja antaa se tuplakäsky, nyt vaan tohotin menemään kun olin ihan varma, että kyllä se istuu.
Luoksetulo, 5. Jäi hyvin, kutsusta lähti sen verran räjähtävällä vauhdilla että epäilin, totteleeko SEIS-käskyä. No, totteli, mutta hitaasti ja valui pitkälle. Siitä lähti vähän hitaammin kohti, maahan meni paremmin. Seuraavasta kutsusta tuli todella innokkaasti eteen (= törmäsi) ja siitä sivulle hyvinkin lennokkaasti (= pirun sika, melkein osui minua leukaan. Tätä sitten tapahtui joka sivullesiirtymisessä. Mitäs tämä nyt on?)
Ruutu, 8. Jätkät hei, kahdeksan pistettä! Ja minä pelkäsin, että koira ei tajua SEIS-käskyä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Kuten kaksi muuta koiraa, myös Ykä kävi ensin tarkistamassa viereisen roskapöntön. En antanut uutta käskyä, mikä olikin hyvä, koska sitten Yksä näki merkkitötsät ja kirmasi ruutuun tuhatta ja sataa. SEIS + MAAHAN, ja koirahan tekee kuten käsketään, nätisti keskelle ruutua. Vähän kuulemma varasti ennen SEURAA-käskyä, ja juoksi hieman ohi ennen kuin asettui oikealle kohdalle seuraamaan, muuten oikein hyvä! Jess!
Hyppynouto, 7½. Joku ois voinut kertoa mulle, ettei ennen heittoa saa sanoa "istu". Hups. No, Ykä haki hienosti, eikä yhtään epäröinyt estettä. Sivulletulo oli taas aika, no, lennokas.

Ilmaa on

Metallinouto, 7. Vähän arpoi kylmää kapulaa, rennolla ravilla takaisin. Nätti luovutus, mutta voi jeesus tota sivullehyppäystä.
Tunnistusnouto, 6. Voi rähmä, meinasi tulla todella puhdas suoritus, mutta eipä tullut. True story, bro. Hyvin haisteli kaikki kapulat, nosti oman, pudotti, tarkisti muut (haisteli, ei lähminyt!), toi oman.
Kauko-ohjaus, 0. Jätti yhden liikkeen suorittamatta (taisi olla maa-istu), tuli eteenpäin joka liikkeessä. Tarvitsi kaksi käskyä perusasentoon (!!). Ennenkuulumatonta, varsinkin kokeen muut sivulletulot huomioonottaen.
Kokonaisvaikutus, 9. Koira tykkäsi tehdä ja kaikki oli kivaa jee. Näitä pisteitä on aina kiva saada.

Yht. 178pts, AVO0, sijoitus 3./4.

Ruutuharpontaa

Tämä on aina jokseenkin viisaan näköistä touhua

Kokeiden jälkeen ajoimme edelleen Kuusamoon, jossa vietimme pari päivää olla möllötellen. Kyllä lähti holskustakin harjaamalla aika penteleesti irtonaista pohjavillaa.

"No leikkaa nyt sit"

Älykkäät eläimet

Rauha maassa

Ei kiesus, meillähän on kokeet huomenna eikä olla tehty yhtikäs mitään... lähinnä keskitytty tavan elämän rauhoittamiseen ja ylimääräisen häsläyksen poistamiseen huomioimattomuudella ja rauhallisuudella. Ykä on ollut työkiireistä johtuen vähän vähemmällä liikunnalla, mutta eipä polskun pää siitä ole mitenkään pipiksi mennyt. Varmasti suuri osuus on myös sillä, ettei lenkille lähdetä eikä siellä liikuta, jos koira läähättelee omiaan tai höslää muuten vain jotain. Ruoka tulee lenkin jälkeen siten, että Ykä joko jätetään a) eteiseen koiraportin taa tai b) hihnassa eteisoven kahvaan sidottuna pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ruoka tulloo naaman eteen vasta, kun koira menee makoilemaan tai muuten rentoutuu. Eli ei enää ruokakupilla tokoilua tai muuta virettä nostattavaa sisätiloissa. Eikä varsinkaan rynnimistä niin että parketti rapisee.

Ja katsos - koira läähättelee vähemmän, liikkuu sisällä rauhallisemmin ja kävelee lenkillä paremmin mukana hidastakin käveleskelyvauhtia. Eniten taitaa olla omistajalla opettelemista - kärsivällisyys kun ei ole ihan allekirjoittaneen perushyve.

No, joka tapauksessa, voisi toivoa että rauhallisuuksien opettelu auttaa tokokeskittymiseen ja -intoon. Ehkä sitä tänään voisi ottaa jotain kivaa; sellaista, jota koira varmasti osaa jotta tulee molemmille hyvä fiilis. Alkoi nimittäin tuossa äsken iskeä taas se tuttu hirvitys siitä, että mihin hittoon sitä on taas tullut itsensä tyrkättyä.

Tokoilua ja sikailua

Pari tokoilukertaa takana. Nyt pitäisi selvitä pari viikkoa ilman ohjattuja treenejä, ja rysäyttää sitten kylmiltään VOI-kokeeseen. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan, että mitä siellä tapahtuu.

Paikkamakuut ilman mitään ongelmaa, pysyi suorassa vaikka lähdinkin sivulle hakemaan kamoja autosta. Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Kaukoissa ihmeellistä läähättelyä, mutta kun sai pallopalkan selän taakse heti suorituksesta, toimi kyllä. Saattaa kyllä vähän tulla eteenpäin seiso-maahan -vaihdossa, mutta menkööt nyt. Läheltä ohjattuna liikkeenvaihdot puhtaat. Seuraamisessa hininää, mutta suurimman osan ajasta seuraa tiiviisti ja tarkasti. Pari kertaa piti nyppäistä, kun näytti menevän sunnuntaikävelylinjalle. Peruutukset + paikallaan kääntyilyt lemppareita. Sivu-tule-sivu -ketju kans tosi nastaa. Luoksetuloissa ei niinkään treenailla maahanmenemistä, koska tuo kuuntelee sitä käskyä vapaana juostessakin hyvin. Seisomaan pysäytyksiä enemmän. Alkoi ennakoida ja hidastella, joten otettiin lähinnä läpijuoksuja. Vielä kun ohjaajalla jotenkin syvyysnäkö pelaisi niin, että osaisin pysäyttää koiran tötsän kohdalle... ei oo koiran vika kun ohjaaja huutelee käskyjä milloin sattuu.
Ruuduissa jälleen aluksi jotain ihmesähläystä, kun ohjaaja ei käsitä, että käskyt pitää huutaa kovempaa jos tuulee. Maanantaina siis treenattiin syysmyrskyssä. Nähtäväksi jää, miten hyvin Ykä pysähtyy "SEIS"-käskystä, kun ruudussa ei olekaan namikantta. Voi olla että se jää etsimään sitä ja haahuilee ulos ruudusta. Muuten ruutu meneekin täpäkästi.

Tunnareita tehtiin myös maanantaina. Eka meni ihan plörinäksi, tokalla kouluttaja tuli viemään palikat ja käskyttämään. Silloin Ykä teki töitä tarkasti, ei klähminyt vääriä ja toi oman. Vähän kyllä mälväsi sitä, sen kitkeminen onkin nyt treenin alla.

Metallinouto ok, voisi olla vauhdikkaampi. Jotenkin oli kai taas tosi inhaa ottaa kylmää metallia suuhun. Hyppynoudossa on nyt vähän ongelmia, kun jätkä meni pari tokokertaa sitten tavallisessa hypyssä rysäyttämään estettä päin. Ei viitsinyt yhtään katsoa kuinka korkean esteen yli oli hyppäämässä, joten takapää jäi kiinni ja veti esteen kumoon. Nyt sitten koira välillä vähän aristelee (matalaakin) estettä. No, hyppynoutoja pallolla, ja niiden mennessä hyvin kapulalla.

Elävässä elämässä Ykästä on kyllä kuoriutunut hirveä sika. Se ei yhtään katsele, missä sheltit ovat ja saattaa innostuessaan kävellä suoraan niitä päin. Eilen palloa heitellessä taklasi rähisten Nikan kumoon, kun Nika oli ehtinyt saada pallon suuhunsa ensin. Sitten tulikin vähän sakinhivutusta ja olipa kumman hienoa, itse tarjottua sivullaoloa ja katsekontaktia sen jälkeen. Seuraavalla kerralla teen koirasta jauhelihaa, jos se yhtään edes näyttää tuommoisen ääliöilyn merkkejä.

Muuttohommia ja muita

Viime viestistä onkin jo aikaa. Tässä on muutettu toiselle puolen kaupunkia ja allekirjoittanut on aloittanut työharjoittelun, joten vipinää ja vilskettä on riittänyt. Yksä stressasi itse muutosta jonkin verran, mutta uuteen kämppään asettui hyvin. Lenkkimaastotkin vaikuttavat huikeilta, mitä nyt kovinkaan pitkiä lenkkejä ei olla ehditty heittelemään.

Ilmoittauduin tosiaan holskujen tokorotumestaruuksiin VOI-luokkaan. Mennään ihan leikillään testaamaan miten koira toimii, ja muutenkin maistelemaan vaikeampien luokkien menoa. Maanantaina oli yksi tokon ryhmätunti ja ennen koetta on vielä kaksi, joten hiontoja ehtii vielä tehdä. Lokakuun alussa mennään luonnetestiin, sekä holsku- että shelttivoimin. Kiinnostaa kyllä molempien käyttäytymiset, toivoakseni niistä saadaan videomatskuakin näytille.

Ykästä on tullut ällöttävä söpönaama, koko ajan kerjää huomiota. Stressaa selkeästi koiraa itseäänkin. Huomioimattomuudella paranee.

Maanantaina tokossa pitkää, ohjattua seuruutusta käännöksineen ja siirtyilyineen. Välillä vähän poikitusta, mutta eniten yllätti hininä. Palkan viipyessä jätkä alkoi tehdä vain entistä suuremmalla raivolla hommia, ja pillinenästä alkoi kuulua ääniä. 3min piilopaikkamakuu suorassa asennossa ja ilmeisen skarppina, jee! Ihan hyvin näin kylmiltään. 2min piilopaikkaistuminen heti perään, myös tosi hieno. Kaukkareissa tuppaa seiso-maahan tai seiso-istu vähän edistää, mutta seisomaan nousee joka asennosta näppärästi. Jättöistumisessa läsähtää hyvin istumaan kesken askeleen, kunhan vain sanon käskyn tarpeeksi varmasti ja päätän, että kyllä se sinne istuu. Ruutua piti pari kertaa hinkata, kun ensin palkka-alusta oli liian lähellä takareunaa ja koira jäi puolittain ruudun ulkopuolelle. Kerran varasti perään makuulta, kun kävelin koekolmion. Hinku ruutuun on kyllä törkeä, käskystä lähtee niin että hippulat vinkuu. Hyppynouto kilon kapulalla 75cm esteen yli tokalla kerralla ok, ekalla kiersi palatessa. Metallinouto vieraalla kapulalla, ekalla kerralla ihmetteli kapulaa ennen kuin toi. Otettiin pari hetsaten, ei enää epäröinyt.

Magneettipallo on muuten enemmän kuin sata jänistä, mahtava peli.