torstai 29. heinäkuuta 2010

Mombasa


Tallilla käytiin uittamassa heppaa. Ja siitähän piti vetää aivan järkyttävät herneet nenään, että miksi tuo mutten minä. Siinä sitten aikamme taisteltiin ja annoin vähän sakinhivutusta kun ei kovaan kalloon muuten uponnut että huutamalla ja riehumalla ei mennä yhtään mihinkään. Lopuksi karsittiin vielä pillinenäiset hininät pois kun niitä en siedä yhtään, ja sitten pääsi eläin lampeen parin perusasennon ja askelsiirtymisen kautta. Olipa muuten loppuajan niin nätisti, niin nätisti, vissiin oli päivän turpiinottoannokset sillä hoidettu. Laitumien välisillä tie- ja polkuosuuksilla oli myös vapaana, joko käskyn alla tai ei, ja siinä ohiteltiin nätisti kissoja ja laitumilla laiduntavia hevosia. Aiemmalla kerralla oli kentällä lähtenyt ajamaan takaa liinassa laukkaavaa hevosta ja vapaana hyppäävä hevonen nyt oli ainakin ihan kamala kun siis ettekö te nyt näe että se on irti ja karkaa! Nyt pystyin maneesissa pitämään Yksää irti ja juoksuttamaan ilman käskyn alla olemista. Totteli mukinoitta "jätä"-käskyä vaikka mentiin läheltäkin. Tästä tietysti nakkia naamaan ja takaisin vapaalle.

Illemmalla mereen uimaan, hienosti tuli hakemaan meitä uijia takaisin pitkältäkin. Ei siis tule päälle vaan kiertää edestä takaisin rantaan ihan vaan noin vinkkinä, ja tulee takaisin jos ei sana kuulu. Kyllä teki hyvää näiden paahdepäivien jälkeen, sekä koiralle että ihmisille.

Jotain tokoja otettu, vähän BH-kaavion tynkää. Palkkana palloa ja jos alkaa kontakti pettää tai käännös mennä pieleen niin muistutusta että nyt ollaan hommissa, skarppaa. Liikkeestä seisominen tosi siisti ja puhdas taaksepalaamisten kanssakin.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Helteet jatkuvat

Sain paikan kaikkialta mihin ilmoittauduinkin, eli elokuun kalenteri näyttää aika täydeltä. Huikeaa! Viikonloppuna käytiin tallilla Tuusulassa ja mökkeiltiin Kouvolassa, lauantaina 9km kävelylenkki ja sunnuntaina 2 x 12km pyörälenkki rämällä, ruosteisella jopolla hiekkatietä myöten vapaana. Ja vallan tuhottomasti uimista ja keppien syöntiä. Maanantai otettiin lepopäivän kannalta ja nyt tiistaina käveltiin keskustassa ja Rajasaaressa. Yrjänä uskoi älyttömän hyvin lähtemiskäskyä, vaikka leikkikin rantaviivalla monen koiran kasassa. Vapaana ohittaminenkin sujui vapaana paremmin kuin kytkettynä, mitä nyt heti ohituksen jälkeen piti kirmailla eteenpäin.

Nyt vaan yhtä kaikki lisää (toko)treeniä etenkin liikkeestä istumiseen, tosin vasta sitten kun nuo ALO:t on saatu alta pois. Ei sekoitella pakkaa ennen niitä.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Kesäyö oli kuumin kai

KoiraNettiin on näköjään tullut Yrjänän hieno 191 pisteen suoritus, mutta ei niitä aiempia vaatimattomampia (köh, hylky, köh). Näyttäähän se tietysti paremmalta noin. Ilmoittauduin alustavasti ALO:on 12.8. ja 15.8., rotumestiksiin menen AVO:on oli TK1:stä tai ei. Kuulemma ei ollut kukaan muu ilmoittautunut, saa nähdä olenko yksin siellä. Maanantaina pitäisi olla haukkana puhelimessa kiinni ja tiedustella BH-koepaikkoja 21.8. oleviin kokeisiin. Ja Yrjänästä kun piti tulla vain harrastelukoira, mites näitä kokeita ja tavoitteita nyt on joka sormelle ja varpaalle.

Viikonloppuna Porvoossa, löydettiin aamulenkillä koulutuskenttä. Lähinnä A-esteitä (agilitymaisia lähetyksiä ja yksi helpotettu kepin nouto) ja tikkaita. Tikkaat vertikaalisessa asennossa parinkymmenen sentin päässä maasta, eikä holskulla ollut mitään ongelmia tajuta jutun juonta. Metrisen esteen yli lähetin agilitymaisesti kerran kun halusin nähdä pääseekö tuo edes sen yli kun näytti niin korkealta. Kerran juoksi ohi mutta tokalla kerralla loikkasi hienosti. Kunhan hyppynoudon tekniikka saadaan matalammilla esteillä kunnolla haltuun niin sitten aletaan vasta varsinaisesti opetella korkeutta ja perusasennosta lähettelyä.

Tokoiltu ollaan, näissäkin helteissä. Koiran pitää oppia että hommia tehdään vaikka sää olisi mikä, ja aika hyvin se alkaa iskostua kalloon. Ryhmätreeneistä on parin viikon tauko nyt mutta elokuussa sitten taas, kun noita kisojakin näemmä on.

Elävässä arjessa uiskennellaan paljon, heitellään palloa ja opetellaan muutenkin olemaan koiriksi. Ohituksissa välillä pientä haukahtelua ja irokeeseilyä jos liian lähelle joudutaan ja toinen huutaa, mutta hölmöily loppuu käskystä lyhyeen ja matka jatkuu normaalisti. Sisällä on alkanut näin öisin silloin tällöin murista ja haukahdella tyhjälle, kai meille sitten on joku ninja murtautunut kun ei sitä kukaan muu näe tai kuule kuin Yrskä.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Tokotoko

Tehtiinhän me viime ryhmätreeneissä ruutuakin. Joku pässi on palkannut koiraa merkille (ruudun etureunan jommallekummalle tötsälle) menemisestä. Hyvin koira kuitenkin älysi korjata paikkaansa uudella "ruutu"-käskyllä. Otettiin lähinnä seisomisilla, eli koiran lähetys ruutuun syömään namia, "seiso" ja vapautus. Paikka alkaa olla ihan ok.

Keskiviikkona intensiivistä seuruutusta, eli pallo vasemmassa kainalossa ja palkka parin askelen jälkeen hyvästä kontaktista välittömästi. Nyt Yksä välillä katselee eteensä vaikka oikealla paikalla pysyykin, pallopalkalla siitä eroon. Luoksetuloissa ottaa todella herkästi häiriötä muiden käskyistä, eli lähtee hiippailemaan perään jos joku toinen huutaa käskyn. Luoksetulon pysäytyksissä sekä käsi- että äänikäsky, pysähtymisestä vapautus ja lähdin juoksemaan poispäin. Piilopaikkamakuu lonkalla 2min, haisteli kuulemma kaula pitkällä mutta pysyi. Metallitasamaanouto ok, vähän hidas ja eteenluovutuspaikka vähän kaukana. Ja voisin edelleen opetella heittämään suoraan. AVO-hypyt ihan ok, kuulemma heilautan ulommaista jalkaa samalla kun sanon hyppy-käskyn. Siitä eroon. Koira istuu myös turhan lähelle estettä. Kaukot kivoja, jätöt myös. Ruutuja myös pari, seisomisesta vapautus.

Katselin tuossa vähän toko- ja BH-kokeita, ehkä sitä voisi elokuulle ottaa vielä muutaman ALO:n ja sitten holskujen rotumestaruuksiin mennä kokeilemaan AVOa riippumatta siitä onko TK1 hanskassa. Vai mitähän sitä tekisi.
BH-koe voisi olla 9.8. Kouvolassa tai loppukuusta jossain täällä pääkaupunkiseudulla.

Opettele:
- BH-kaavio kokonaisuudessaan
- seuruutusta ihmisryhmässä
- liikkeestä istuminen ilman helpotuksia

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Sirkuskoira

Kevät Vantaalla.

Vähän harmittaa ettei täällä Helsingissä oikein ole juoksutus/jälkipeltoja, vaikka muuten Yksälle tekeekin hyvää asua paikassa jossa täytyy ohitella paljon koiria. No, bussilla pääsee. Uskomattoman kuuma täällä on ollut, mutta olemme silti käyneet tallilla ja juoksulenkilläkin. Tallilla ensin pieni maastolenkki pellon ympäri Oden-hevosen vierellä. Pari kertaa haukahti, mutta pyöräytin ja sanoin että et kuule ala. Ja menipä nätisti, minun ja hevosen välissäkin. Maastolenkin jälkeen maneesiin katsomaan kun Oden ja toinen heppa treenailivat. Kun kouluratsastaja lähti pois, saatiin olla vähän vapaammin. Niinpä hihna pois ja kävelyä ympäri maneesia "lähellä"-käskyn alla. Ei häiriintynyt oikeastaan yhtään. Otettiin siinä sitten vähän tokoliikkeitä, lähinnä kaukoja, perusasentoon hakeutumista ja pari luoksetuloa samalla kun hevonenkin treenasi. Sitten jätin Ykän aina yhteen nurkkaan makaamaan ja kiersin maneesin reunoja myöten vastapäivään. Ekalla kerralla nousi istumaan kun pääsin toiseen päähän, käskin kaukona maahan. Tokalla kerralla nousi taas, palasin luokse ja tylsistytin 30s. Sitten menikin jo niin hyvin että sai juosta pallon kanssa. Ei lähtenyt moikkaamaan heppaa edes silloin.
Lopuksi laitoin Ykän istumaan paikallaan seisovan hevosen selkään. Hitto ettei tullut kameraa mukaan, sen verran hyvin sujui. Ensi kerralla sitten. Ensi kerralla kokeillaan myös sitä pysyykö koira liikkuvan hevosen selässä.

Tänään tokotreenit. Aluksi seuruutusta, eli askelsiirtymisiä ja saksalaisia täyskäännöksiä. Järkyttävän kuuma, mutta jaksoi silti tehdä hommia hyvin. Sitten jättöjä, maahan ja seiso. Paluu koiran taakse. Nopeita ja hienoja. Piilopaikkamakuu, tarvitsee lisää treeniä. Vähän eläintä hämäsi kun kyykistyin kumpareen taakse piiloon ja nousi siis pari kertaa istumaan. Metallinoudot eivät oikein onnistuneet, mutta lopulta saatiin ihan ok:n näköinen suoritus. Pitäisi itse opetella heittämään kunnolla. Luoksetuloja, ensin suoria ja sitten pysäytyksillä. Aluksi niin että huusin "seis" ja heitin pallon samantien koiran taakse, sitten niin että ensin käsky, ja pysäytyksestä pallo. Alkoi nopeasti ennakoida ja otettiinkin sitten läpijuoksuja. Tätä ei hirveästi kyllä tarvitse treenata. Kaukot viiden metrin etäisyydeltä, istu-maahan-istu monta kertaa peräkkäin, tosi puhtaita suorituksia.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Luokkavoitto ja kunniapalkinto, ALO1

Kokeet eivät alkaneet hirveän hyvin, kun lähdin ajamaan Porvoota kohti aivan järkyttävässä myrskyssä ja onnistuin jumittamaan auton vesimonttuun. Tielle oli kertynyt kokonainen lampi ja siihenhän se kiesi sitten jäi. No, hinausauto kehiin ja viestiä Tyrnille, joka lupautuikin Hyvinkäältä asti tulla kuskaamaan meitä. Ehdimme ajoissa paikalle ja sää oli varsin hyvä, vaikkakin melkoisen lämmin. Liikkeet menivät aivan hikoiluttavaa vauhtia, edes valmis-sanaa ei pyydetty sanomaan vaan liikkeelle lähdettiin samantien kun asento oli oikea.

Tuomarina Hannele Pörsti.

Luoksepäästävyys, 10. Tuomari vain hieman hiplaili koiran rintakehää, ei edes kehään mentäessä tarkastanut palleja. No, mikäpä siinä, Ykä istui nätisti.
Paikalla makaaminen, 10. Alussa oli kaikkea sählinkiä kun vieressä olleen kääpiövilliksen ohjaaja vaihtui kesken kaiken, ko. koira paskoi kehään ja keskeyttikin sitten. Ykällä pyöri pää jonkin verran, aika paljon tuijotteli myös minua. Asento suora. Kauempana oikealla haisevat hevoset kiinnostivat. Kun liikkuri lopetti liikkeen Yksä sinkosi katsomaan että mitä niin kivaa siellä kaukana oli, kun kerran seisoin siellä niin kauan. Onneksi vasta liikkeen lopuksi.
Seuraaminen kytkettynä, 9. Vähän ainakin oli pyörähtää eteen pysähtyessä, korjasi sitten. Täyskäännökset oikealle varmuuden vuoksi, oikein kivoja.
Seuraaminen taluttimetta, 10. Täyskäännökset oikealle, hyvän näköistä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10. Ei huomautettavaa.
Luoksetulo, 10. Astuin sitten koiran tassun päälle kun se tuli perusasentoon ennen liikettä. Tuomari kysyi älähdyksestä ja heilautin vain kättäni, että "ei se mitään", koska Yrjänä nyt ei vähästä hätkähdä. Tule-käskystä koira lähti sellaista haipakkaa että vähän pelkäsin että törmää, mutta tekikin ihan nappisuorituksen.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 8. Asteli pari askelta.
Estehyppy, 9. Haisteli estettä, ehkä aavistuksen vino seisominen.
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 191pts.

Että olin ylpeä pikkuhollantilaisesta! Nyt vaan jää pohdittavaksi, että tähdätäänkö koulariin vai hypätäänkö suoraan AVO:on. Luoksetulon pysäytyksiä ja piilopaikkamakuuta lukuunottamatta pitäisi kyllä olla nekin liikkeet kasassa, piilopaikkamakuitakin ollaan kyllä tehty muttei rivissä.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

+28 astetta


Mökillä, Yksä saa painia ja uida mielin määrin 7kk springeriuros Ringon kanssa. Ringo alkaa vasta tajuta olevansa mies joten Yrjänä saa välillä pistää sitä vähän aisoihin. Ensin tein sen virheen että komensin ärhentelevää Ykää, ennen kuin tajusin että sehän ärhentelee ihan aiheesta. Oppiipahan Ringokin talon tavoille, jos oppii. Urokset.


Äsken metsäjälki, mutkitteleva, parisataa askelta. Kaksi keppiä, vanheni kolmisen varttia. Kepeistä ei löytynyt kumpikaan ja pää nousi vähän turhan usein maasta, mutta koira eteni kuitenkin varmasti jopa paljaalla, tuulisella kalliolla. Kun vielä saisi nuo kepit opetettua.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Tekemisiä


Tokokentällä Yrskä on aivan ihana. Ei lähde mukaan kun muut röhisee. Paikkamakuukin on näköjään iskostunut hyvin päähän, menee kyllä lonkalle mutta menkööt, ei niin väliä nyt kun ensisijainen tavoite on se BH. Aikaa vaan lisää, nyt pisin taitaa olla 3min. Tuntuu vaan aina niin tyhmältä vaan seistä tönöttää paikallaan niin pitkään. Paikkaistumisetkin onnistuu ilman venkoiluja, vaikka muut vaihtelisivat asentoa vieressä. Pitkätkin seuruutukset onnistuu. Liikkeestä maahanmenot ok, vähän hitaita. Pitää saada lisää nopeutta pallonheittelyllä. Tasamaanoudot ok, voisivat olla nopeampia. Kaukot kaipaa treenausta.

Illan viestitreeneissä olikin ihan eri vaihde päällä kuin viimeksi. Otin Yksän A-pisteeseen katsomaan, kun Manteli-holsku teki hommia, ja johan äijää harmitti kun piti itse vain katsella. Sen jälkeen polkua pitkin lyhyt motivointipätkä, varmaan 100m, kuitenkin ilman näköyhteyttä. Ei huhuilua, koska nyt täytyy päästä ääniavuista eroon ja heti. Juoksi muuten hyvin loppuun asti. Samaa vauhtia takaisin. Sitten kauemmas polkua pitkin, matkaa ehkä parisataa metriä. Annika kävi näyttäytymässä ja lähti juosten takaisin A-pistettä kohden. Ykä hinisi ja oli ihan järkyttynyt ettei päässyt heti perään. Ja lähti taas kuin raketti. Ei edes kääntynyt takaisin kun tuli pieni kallionousu vastaan, viimeksi kääntyi. Yli vaan.
Puussa odotellessa ja muiden juoksuja katsellessa piti kyllä vähän huutaa ja vahtihaukkua. Ei tarttis.