Radiohiljaisuuden jälkeen

Näin kivaa on istua lätäkössä.

Taas on pari viikkoa mennyt kuin siivillä. Selvisin tosiaan sikainfluenssasta, Ykä kirmaili iloisena mökillä hoidossa ja viime viikon ryhmätokoilut menivät varsin muikeasti. Nyt jää jälleen toko tauolle, koska kouluttaja lähtee Saksaan kouluttamaan, mutta keväällä sitten taas. Tänä talvena keskitymme hallintaan, arkitottelevaisuuteen ja toki kertailemme liikkeitä kentällä keskenämme.

Pari kertaa olen noudossa vaatinut istumista ennen palkkaamista (odotan että koira istuu kapula suussa eteeni, en anna erillistä käskyä), jätkä alkaa selkeästi tajuta jutun juonta. Samoin kapulanpidoissa tiivistäminen menee kapulaa pudottamatta ja mälvämättä, kun itse astun askeleen taakse. Luoksetuloissa koettaa poikittaa eteenistumisessa, mutta saa palkan vasta korjaamisen jälkeen.
Ruudussa käytetään edelleen namikantta. Loppuvaiheen "seuraa"-käskyllä jätkä ei enää sinkoa omille teilleen vaan tulee salamana vierelle.
Jääviä ollaan tehty aika paljon, istumista edelleen todella vahvoilla avuilla, koska sitä on treenattu kaikkein vähiten. Maahanmeno ja seisomaan jääminen aika varmoja.
Paikallaistumiset ja -makaamiset ovat ryhmän häiriössä menneet hirveän hyvin. Kentän lähellä on koirapuisto josta kuului milloin mitäkin ääntä, ja vaikka Ykä oli selin siihen, ei liikkunut. Tuijotteli välillä, mutta pysyi. Pysyi myös vaikka kouluttaja siksakkasi rivissä olevien koirien väleissä. Kyllä me tämäkin liike vielä kisakuntoon saadaan, lisää vieraita häiriökoiria vaan kehiin. Ja siellä sitten myös pysytään, tekivät muut mitä hyvänsä.
Kaikkea muutakin toki ollaan tehty, nuo nyt vain tulivat tässä äkkiseltään mieleen.

Temppuiltukin on ihan vain Yrjänän älynystyröiden hieromiseksi, eli opeteltu asioiden päälle hyppäämistä ja siellä pysymistä (käskynä niinkin looginen sana kuin "palkki", koska aloitimme tämän harjoittelun sellaisten kivisten tienvarsipalkkien avulla). Päälle hypittävät objektit siis ovat niin pieniä, että niille päästäkseen ja siellä pysyäkseen täytyy koiran tasapainoilla ja koordinoida liikkeitään vähän enemmänkin, varsinkin jos alusta on vähänkin korkeammalla. Toinen vastaava käsky on "hop" mikä tarkoittaa yllätys yllätys hyppäämistä. Hop-käsky voi tarkoittaa joko minkä tahansa esineen yli hyppäämistä tai sitä, että koiran pitää hypätä esim. kiviaidan päälle ja kävellä siellä kunnes aita loppuu tai tulee uusi käsky.
Pari päivää sitten aloitimme objektien kiertämisen käskyllä "kierrä". Toimii joko niin, että näytän käsimerkillä vieressä olevaa asiaa tai niin että seuruutan koiraa rivissä olevien tolppien/minkä tahansa vieressä ja kierrä-käskyllä koiran pitää kiertää kohdalla oleva tolppa ja palata sitten seuraamaan. Tähän mennessä ollaan tehty lähinnä niin, että hihnassa ollessaan jätkän täytyy kulkea sieltä mistä minä menen, vaikka pujottelisinkin vaikkapa tolppia. Nyt opetellaan irtautumista.

Neljäs uusi käsky on "ryömi", joka toimii samalla tavoin kuin seuraaminen, mutta koiran täytyy ryömiä. Tässä olemme vasta alkutekijöissä, eli imuuttamala opetan Ykää ensin ryömimään. Sen jälkeen voin vaatia ryömimistä niin etten minä kyykistele vieressä.

Eilen tuli ensimmäinen epäonnistunut ohitus varmaan viikkoon, muuten ollaan päästy lihapullan maagisen voiman avulla nätisti ohi monesta rähisevästäkin koirasta. Vieraan koiran ilmaantuessa näköpiiriin kutsun Ykää nimeltä, kontaktista tulee palkka ja kehuja. Aina, jos unohtuu tuijottelemaan vastaantulijaa, kutsun nimeltä ja kontaktista palkka. Jos ei sana kuulu, nappaan tukasta kiinni ja otetaan uudestaan. Jos alkaa murista tai ääntelehtiä, tokaisen matalasti "pää kiinni" ja hiljaisuudesta kehuja. Tiukoissa paikoissa, kuten kapeilla teillä, imuutan lihapullalla ohi, muuten saa palkkaa vain kontaktista (ei houkuttelua tmv). Jossain välissä sitten opettelemme ohittelemaan ilman nameja, mutta tällä hetkellä mennään näillä eväillä. Itsekin saa enemmän varmuutta kun tietää, että osaa toimia oikein.

Ruokinnassa mennään lähinnä Yrjölän puurolla, johon sekoitellaan milloin mitäkin lihaa, mahaa, kasvissosetta, öljyjä ja kananmunia. Vatsa toimii paremmin kuin NEU-pötköillä tai nappuloilla, oksentelukin alkaa jäädä pois.

Malaria

Viime keskiviikon tokotreeneissä jätkä muistutti taas olevansa murrosikäinen uroksenketku, eli luoksetulossa porhalsi ohi vetämään jotain ihan omaa rinkiä ympäri kenttää. Karjaisin ja heitin hihnan maahan, jonka jälkeen tuli kiltisti takaisin, sai paljon kehuja ja otettiin uusiksi. Ja että meni hyvin. Muuten onkin mennyt kaikki aika priimasti, treeneistä jää aina hyvä mieli sekä itselle että eläimelle.
Otettiinpa keskiviikkona koirain hauskuutukseksi vähän BH-asioitakin, eli koiran piti seurata vierellä, kun muut ryhmäläiset hölkkäsivät ilman koiria ihan vierestä ohi. Ykä on niin tottunut kaiken maailman ihmisliikenteeseen, ettei tuottanut mitään vaikeuksia. Lihapullaa sai tietysti. Toisekseen sidoimme koiran penkkiin ja lähdimme itse näkösuojaan, jonka jälkeen yksi ryhmäläisistä meni koiransa kanssa ohi. Ykä oli kuulemma vähän nykinyt minun perääni ja sijaistoimintona väistänyt penkin taakse haistelemaan ohitustilanteessa. Ohittajana siis iso urosmalikka. Näitä olisi hyvä saada enemmänkin. Vaikka ohittaja olikin treeneistä tuttu koira, oli kiva nähdä, ettei jätkä lähde rähisemään yksin kiinni ollessaan.

Nyt minä sairastan jonkin sortin malariaa eli jotain H1N1:n kaltaista, eli Yrjänä saa pärjätä pari päivää melko vähäisellä aktiviteetilla. Maanantain toko piti jättää väliin jo ihan sen takia, että olisin luultavasti kuollut matkalla kentälle. Ilman ääntä olisi ollut myös vähän hankala käskyttää koiraa. Toivotaan, että huomenna olen jo sellaisessa kuosissa, että voisin jotain pientä käydä tekemässä. Viikonlopuksi Ykä pääsee taas mökille juoksemaan, porukat ovat intoutuneet kävelemään sen kanssa kymmenen kilometrin metsälenkkejä, eli hyviin käsiin jätkä pääsee.

Tänään mentiin muuten yhden haalariin puetun kääpiösnautserin ohi kahdesti kuin vettä vaan. Ykä ei vissiin edes tajunnut, että se oli koira.

Toko

Eroon pyritään:
- jättöjen (maahanmeno, seisominen) avuista, eli hidastuksista ja painotuksista. Maahanmenon osaa, kunhan minä vain luotan koiraan. Seisomisessa heti käskyn jälkeen pallo koiran selän taakse, pikkuhiljaa pidennetään matkaa ja aikaa. On kyllä tämänkin osannut, mutta varmistetaan nyt vielä.

Opettelussa:
- jos omistaja kävelee poispäin ja sanoo "seuraa" kauempana (ruudussa) olevalle koiralle, se ei tarkoita sitä, että voi juosta täysiä omistajan ohi hihhuloimaan. Muutaman kerran otettiin niin, että kouluttaja piti koiraa kiinni ja minä kävelin poispäin ja käskin seuraamaan. Jos juoksi ohi, karjaisin ja käskin seuraamaan, oikeasta paikasta heti lihapullaa ja vapautus. Kolmannella kerralla tuli kunnolla.


Hyppynoutoa otettiin ekan kerran varsinaisella, kilonpainoisella noutokapulalla. Joskus keväällä kokeiltiin lelulla, mutta siitä asti on saanut hautua. Eikä mitään ongelmaa. Koiran hypätessä käskin tuoda ja kun otti kapulan suuhunsa, kannustin hyppäämään takaisin. Ja jätkähän hyppäsi. Ei loppuasentoja vaan palkkaus suoraan.

Tänään, tokopäivien välissä, oli tarkoitus talloa jälki, sillä lumi oli sulanut pois. Vaan kuinkas sitten kävikään, yön aikana oli satanut jälleen lunta. Kävimme siis vain juoksentelemassa.

Marraskuu

Viikonlopun Ykä oli mökillä porukoiden hoidettavana ja nautti kuulemma vapaudestaan täysin siemauksin. Olivat käyneet parina päivänä kympin lenkinkin heittämässä, ja jätkä oli käyttäytynyt hyvin. Parina viime päivänä Ykä on ollut minulla koulussakin mukana, ihan vain siitä syystä ettei minulla ole opetusta mutta minun silti täytyy laitoksella sijaita. Todella hyvin jätkä on sisäistänyt sen, että jos minä nyt haluan sen nukkuvan seuraavat pari tuntia pöydän alla ihan hiljaa, sehän nukkuu. Koulussa on myös paljon käsipareja rapsuttamassa, joten mikäs sen mukavampaa. Yksi koulukaveri oli myös ihan ihmeissään, että miten se pysyy noin hyvin aloillaan, kun käsken sen "mennä maate" (maassaoloa ilman asentovaatimuksia) poistuessani toiseen päähän luokkaa. Sitä taidetaan kuule kutsua kouluttamiseksi.

Tokon suhteen on tapahtunut suurta edistystä. Nyt voin ihan huoletta pitää kentällä Ykää vapaana, eikä se lähde sooloilemaan muiden luo. Jos lähtee, kutsun nimeltä ja jos tulee luokse, saa hirveästi kehuja ja nameja. Jos ei, nakkaan hihnalla, jonka jälkeen luoksetulosta kehut ja namit. Myös seuruutuksessa voidaan ohitella muita treenaavia koirakkoja ihan vierestä. Nyt kun saadaan vielä sama homma toimimaan lenkillä muita ohitettaessa...
Eilen oli vielä kaksi uutta koiraa treeneissä mukana, joista toiselle piti alkuodottelussa rähistä. Meni jakeluun kun toisen kerran ilmoitin, että tuo ei käy, eikä lopputreenien aikana vilkaissutkaan malikkaan päin. Tutulle bokserillekin aloitti konsertin, kun se saapui paikalle yön pimeydestä, mutta laitoin ojennukseen ja oli sitten taas ihan sinut kaikkien kanssa tapittaessaan minua, että anna lihapullaa.

Luoksepäästävyyttä tehtiin tällä kertaa niin, että johdatettiin koira kouluttajan luo, joka oli tarkistavinaan sirun ja tunnusteli pallit. Oli vähän kamalaa, mutta pidin kiinni eikä peruutellut. Kokeiltiin myös kiertää kouluttaja seuruutuksessa, jonka jälkeen koiran piti istua aivan meidän väliimme. Ykä loikkasi ensimmäisellä kerralla kouluttajaa päin, tokalla kerralla vilkuili istuessaan mutta eipä pomppinut. Seuruutus muuten tosi pätevän näköistä.

Luoksetulon edessäistumisia pitää pidentää, eilen yritti haukkumalla saada minusta "sivu"-käskyä irti, kun en sitä hetkeen sanonut. Tosin nopeus hidastui, kun palkkaa ei tullutkaan heti.
Paikallamakuita teen kentällä häiriössä vähän väliä, eli laitan koiran maahan kun muut hyppivät estettä ja tekevät luoksetuloja yms. Pälyilee vielä aika paljon muita, mutta eipähän lähde hihhuloimaan. Kerran heitti lonkalle, kävin korjaamassa. Ruudussa (kansi jonka päällä nameja, ei tötsiä) ei mitään ongelmaa, vaikka se olisikin muiden koirien lähellä. Hyppy-seiso todella hieno. Kaukot vähän hitaita, mutta muuten kivoja.

Peltojälkeä tehtiin myös pari ennen kuin eilen sitten satoi lumi maahan. Vähän kouhotusta, mutta loppuun päästiin. Kepinetsintää tein niin, että Ykä sai liinassa kulkea miten halusi edellä, pudotin kepin ja vähän matkan päästä sanoin "etsi". Ja niinhän se keppi sieltä aina löytyi. Jätkä tosin automaattisesti aina poimi sen suuhunsa ja toi minulle, mutta eipä se minua haittaa. Pääasia, että löytyi ja kivaa oli. Jääpä nyt hautumaan lumien ajaksi.

Tänään sataakin sitten vähän enemmänkin lunta, Yrjänä on herttaisen riemuissaan. Äsken kävimme pelloilla juoksemassa, koira nautti.