Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. joulukuuta 2015

Ykän tilannekatsaus



Ykä kävi aatonaattona lekurissa saamassa laserhoitoa ja akupunktiota. Samalla saatiin hermokipulääkekuuri, jota hiljalleen nostetaan oikeaan annostukseen. Akupunktion jälkeen Ykä oli selvästi iloisempi ja liikkui paremmin, mennään uudelleen ensi vuoden puolella. Myös Neurontin on tuntunut helpottavan. Kaiken tämän lisäksi Yppylä on pelkillä remmilenkeillä, treeneissä se sai etsiä nameja kentältä kun Vea ja sheltit tekivät hommia. Mahdollisesti kuvautetaan selänseutu uudelleen ensi vuonna, viime kerrasta on vuosi ja olisi hyvä nähdä kuinka pahaan suuntaan ollaan menossa

7v 2kk, lihakseton ruipelo

maanantai 11. toukokuuta 2015

Rallya kirsikankukkien alla + hierontaa

Äitienpäivä-Ykä! Olisin ottanut Omastakin samanlaisen kuvan, se kun se äiti oikeasti jopa on, mutta Oma hyppäsi just johonkin mutalammikkoon joten jäi ottamatta.

Toissapäivänä ja eilen oli rally-treenit kavereiden kesken oikein kunnon häiriöillä Sahiksella, kun Roihuvuoren kirsikankukkapuita oli kerääntynyt väkeä sankoin joukoin katsomaan. Äitienpäivänä jengiä oli vielä lauantaitakin enemmän, ja monilla oli koiria mukana. Oli aika kokeenomainen meno kun oli paljon pällistelijöitä, jes! Jotkut tulivat kyselemään että mitäs nämä tämmöiset lappuset täällä maassa on ja osa seisoskeli keskellä rataa. Ja sekös meille passaa.

 Öpauttiarallaa lauantain treenirata

Lauantaina treenasin kaikki neljä koiraa; Nikan ja Oman kanssa ylläolevaa ALO-rataa, Ykän kanssa samaa mutta irti ja osan liikkeistä vaihdoin lennossa AVO-jutuiksi ja Vean kanssa VOI-käyttäytymisruutua ja ALO-rataa oikealla puolella seuraten. Olin aamulla käynyt koko lössin kanssa 1,5h metsälenkin, mikä osoittautuikin erityisesti Ykän kanssa hyväksi liikkeeksi. Sille sopii paremmin kuin hyvin se, että se saa ensin purkaa löysiä päältä ja sitten sen vie kentälle hommiin. Ehkä pitää koepäivänäkin käyttää ainakin holskua kunnon lenkillä, jos sitten olisi vähemmän perseilyenergiaa?

Nikalla oli vähän edistysongelmaa seuruutuksessa, Oma sähläsi jotain eteentuloissa. Ykästä lähti jonkin verran hininää muttei mitenkään hulluna. Eikä sille tullut mieleenkään mennä moikkaamaan yleisöä, jes. Vea sai häiriökaveriksi toisen sakun, jolle piti vähän puhista mutta ei mitään ihmeempää. Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, mahtava lauma.

 Kirsikankukkien alla kelepaa just ja just treenailla

Sunnuntaina vetäisin taas kaikkien kanssa tunnin metsälenkin alle ja iltapäivällä lähdin Ykän, Oman ja Nikan kanssa baanalle. Vea jäi leikkimään silkkeniystävänsä kanssa.

 Öpauttiarallaa sunnuntain treenirata

Treenien suhteen sama setti: Nikalla ja Omalla ylläolevaa rataa, Ykän kanssa radan lähestymistä ja rataa AVO-höystein. Jotain pientä hinkkaamista mutta eipä ihmeempää. Ja tosiaan kentän laidalla oli useampia koiriakin häiriönä omien treenikavereiden lisäksi. Ehkä näiden kolmen kanssa kehtaa mennä helatorstaina kisaamaan, huiput ääliöt.

Tänään hieroja kävi hieromassa Ykää ja Veaa auki. Ykässä oli pari isompaa kohtaa joiden arvasinkin olevan ongelma - rintarangan loppupäässä ja lannerangan tuntumassa vasemmalla. Molempia kohtia saatiinkin aika hyvin auki, ja koira käyttää vasempaa takajalkaa paljon paremmin kävellessä kuin ennen hieromista. Ongelmanahan oli myös se että kevyenkin rasituksen jälkeen vasen takajalka alkaa herkästä tärrätä. Ihan yhtä paha tilanne ei ollut kuin ekalla hierontakerralla silloin joskus, mutta tässä taas nähdään että taukoa ei saa pitää. Seuraava käynti on viikon päästä että saadaan nuo ongelmakohdat oikeasti liuotettua, sitten taas 3vko välein. Hirveän tyytyväisen oloinen Ykä oli hieronnan jälkeen, joten selvästi helpotti.
Vealla oli jotain pieniä herneitä siellä täällä, oikeassa takareidessä joku vähän isompi jumi mutta sekin aukeni kerrasta.

 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Vuosi kipukohtauksen jälkeen


Ykän viimeisestä kipukohtauksesta on nyt yli vuosi. Silloin pohdiskelin hyvin tarkkaan, voiko Ykän kanssa enää jatkaa harrastuksia - ja saako koiran elämästä ylipäätään niin kivutonta ja mielekästä, ettei koiraa tarvitsisi vielä ihan alle kuusivuotiaana lopettaa. Yksi Ykän veljistä lopetettiin pahojen selkäkipujen takia tässä kuluneen vuoden aikana. Sen omistajan kanssa ollaan oltu samassa veneessä kipuilujen suhteen ja siten vertaistukena toisillemme.


Ykän pakkolevon ja kuntoutuksen aikana siirryin treenaamaan enemmän shelttejä, jotka paljastuivatkin eri eteviksi elikoiksi. Omalle on tullut hankittua yksi tokokoulari ja kohta kolkutellaan ekoja rally-koulareita molemmille. Myös Vean kanssa ollaan käyty koularin verran rally-kisoissa. Eli jos ei muuta, niin ainakin holskun sairastelu on potkinut minut opettelemaan enemmän vähän erilaistenkin koirien kanssa treenaamista ja kisaamista! Ja täytyy sanoa että kivaa on ollut.


Hieronnan ja muun ylläpidon myötä Ykä saatiin kuntoon, eikä se nykyisellään tarvitse särkylääkkeitä. Osaava hieroja on kuitenkin saatava paikalle vähintään joka kolmas viikko, sillä muuten Ykä menee ihan hirveään juntturaan vaikka itse tekisi mitä. Harrastuksia on voinut jatkaa, tosin hyvin modatusti ja ilman pallonheittelyjä tai muuta riekkumista. Rally-toko virallistui kyllä tismalleen oikeaan aikaan meille - onneksi me ei ikinä olla innostuttu aksaamaan eikä pk-kisojen tottisosuuksiin ole tämän koiran kanssa mitään asiaa muutenkaan. Hajujuttuja pitäisi tehdä enemmän, se nyt on ihan vain omistajan laiskuudesta kiinni...


Minulle raja mielekkään koiranelämän kohdalla on se, että koiran pitää pystyä liikkumaan vapaana ilman kipuja - ja niin kauan kuin Ykä siihen pystyy, koetan olla miettimättä lopetuspäätöstä.  Onhan se nyt vähän morbista, mutta haluan ajatella että kykenisin antamaan Ykän mennä saappaat jalassa, mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Se on mun iloinen, hitaasti harmaantuva, säpäkkä raitaidiootti, ja haluan olla sille niin reilu kuin vain suinkin kykenen.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kokeisiin valmistautumista ja fysioterapiaa

Olen aloittanut canicross-puuhia nyt, kun kaikkialla ei ole enää jäätä. Viime viikolla juoksin kaikkien kanssa 5,5km ja nyt alkuviikosta pienten kanssa 1,5km ja isojen 2,5km. Kaikkien neljän kanssa juokseminen onnistuu hyvin, kunhan pääsee alkusähläyksestä yli ja johonkin, missä voi vain posottaa menemään. Onneksi nykyisessä asuinpaikassa riittää lääniä ja lenkkimaastoja. Vea ja Nika vetävät hullulla raivolla, Ykä vetää vähän (ja hyvä niin, ei rasitu niin paljoa) ja Oma ei vedä yhtään - pidemmillä juoksulenkeillä se alkaa lähinnä laahautua mukana kun vetohommat eivät ole ihan sen kuppi teetä. Mutta harmi, joutuu se silti kohottamaan kuntoa kesän aksakautta varten muiden mukana!

Omalla ja Nikalla on rally-kisat viikonloppuna, joten olen keskittynyt niiden treenaamiseen. Erityisesti Omalla radat ovat menneet huippuhyvin, Nika ei ole aina ihan niin yhteistyöhaluinen mutta kyllä sekin on hienosti kahlannut radat läpi. Kyllä minä sille ainakin sen RTK1:n saan! Oman kanssa on tehty myös tokohommia huomisia kisoja varten, toivotaan että ovat viimeiset. Ainakin elukka on ollut iloinen ja pätevä. Kunhan saan sille parit koularit alle, voin hyvillä mielin luovuttaa sen T:lle agilitykoiraksi ja miettiä muita asioita.

Ykän ongelmana on edelleen ollut ihan jäätävä ääntely. Tähän auttoi kun eilisissä treeneissä vein sen ensin vähän päästelemään höyryjä pallon kanssa ja vasta sitten vein kentälle. Treenattiin aluksi vain rallyradan lähestymistä hihnassa, hihnan pois ottamista ja hallittua, siistiä lähtöä, josta palkaksi poistuminen radalta ja nakkia naamaan. Rataa tehtiin pienissä pätkissä, jotta pääsin vapauttamaan ja palkkaamaan ennen kuin kuumui liikaa. Pari kertaa alkoi hinistä, jolloin jätin sen makaamaan ja rauhoittumaan. Vähän tekisi mieli jättää toko-VOI -haaveilut sikseen sen kanssa, mutta katsotaan nyt. EVL:ään meillä ei ainakaan ole mitään asiaa.


Käytettiin Ykä toissapäivänä fysioterapeutilla, jotta saatiin taas tilannekatsausta nykyisestä tilanteesta. Laitan tähän myös nämä nootit, jotka T ystävällisesti otti ylös. Tänään käytiin aamulla pellolla treenaamassa objektien kiertämistä vastapäivään, Ykä nimittäin aina kiertää muuten myötäpäivään. Huomenna sitten taas venyttelypäivä.

HUOMIOITA FYSIOTERAPEUTILTA:
- Oikea sääri jumissa (hieronta; lämmitys ja availu). Oikea reisi auki. Vasemmassa reidessä vähemmän massaa (-> mäkitreeniä). Historiassa mahdollisesti vasemmassa reidessä syvissä lihaksissa ollut revähdys, jännittää
- Rintarangan lopusta liike vähentynyt, rangan oikealla puolella paksuuntumaa, vasemmalla ei niinkään
L3-4 liikaa liikettä (-> tasapainottelutreeniä lisää)
- Oikea ranne vähän jäykkä, vasen parempi
- Ojentaja heikompi (-> uimaan, punnerrukset)
- Käynti 1kk päästä
- Sinkki 50mg päivässä (-> ostoon)

TEIPPAUSKOKEILU
- Vasempaan reiteen (reisi-lonkka) ulos tai polven yläpuolelle sisään teippi, yksi rangan viereen vasemmalle l3-sacrum. Lähtisikö jalka suoristumaan?
- kokeiluna lenkille n. kerran viikkoon

MÄKITREENI + LAUKKAKAHDEKSIKKO  3 x vko
- Ylämäkeen viistosti seuraamishallinnassa, vasen jalka ylämäen puolella. Alamäkeen viistosti, v. jalka ylämäen puolella
- Tarkkaile, että ottaa sivuaskelia
- Laukassa kaarteet molempiin suuntiin, kierrot myös vasemmalle.

TASAPAINOT JA VENYTTELYT 3 x vko, eri päivinä kuin mäet ja kahdeksikot 
 - Tyyny takajalkojen alle, etujalkojen nosto ja namin seuraaminen pelkällä päällä. Pitää pysyä suorassa
- Tyyny takajalkojen alle, takajalkojen nosto. Pitää olla suora
- Etujalat korokkeelle, veny eteen
- Hissimaahanmeno. Nami kauemmas ja lähemmäs että lantio liikkuu
- Tuolin tai ihmisen ali kurkkaus (ei ryömimistä, vain venytyksen imitointia)
- Katsomiset olan yli, saa ottaa eturaajoilla pari askelta. Sama kierrolla, eli pää laskee alaspäin

perjantai 30. tammikuuta 2015

Sattuu ja tapahtuu

Ensin tuli huoli Omasta, joka alkoi eräänä yönä äkisti oireilla takapäätään. Samaan aikaan sille iski aivan jäätävä ripuli. Mutta koira ei siis enää halunnut mennä rappusia eikä sitten jossain vaiheessa enää päässyt makuulta ylös. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä lekuriin, jossa koira pääsi verikokeisiin ja tippaan. Kalium-arvo oli todella matalalla, ja se voi aiheuttaa lihasongelmia. Oma oli myös edellisenä yönä juoksennellut irti treenihallin edessä, jossa se ehkä oli vähän liukastellut ja siten reväyttänyt jotain takapäästään, jota se vähän myös aristeli tunnustellessa. Sai kasan lääkkeitä ja parani omaksi ärsyttäväksi itsekseen suhteellisen nopeasti.

Sitten tuli huoli Veasta, jolle tuli todella voimakas ripuli ja oksennustauti, mutta sekin parani kun sille käytiin hakemassa asiaankuuluvat lääkkeet. Ykälle ja Vealle varatut RT-kokeet peruttiin kun ei viitsitty yhden koiran takia ajella Loimaalle asti.

Kolmanneksi tuli huoli Nikasta, joka alkoi ensin juoda ja kusta hirveitä määriä, sitten ripuloida ja lopuksi oksennella. Verenkuvassa yksi maksa-arvo oli koholla, se oli ollut jo joskus aiemminkin, virtsassa ei ollut mitään ihmeellistä. Ultrassa näkyi kohdussa vähän nestettä, mutta se meni äskettäin loppuneiden juoksujen piikkiin. Seuraavana päivänä Nika oli hyvin vaisu eikä edes huolinut ruokaa (!!!), joten se kuskattiin kiireenvilkkaa takaisin lääkäriin. Kohtutulehdus. Koira leikattiin samana iltana ja pääsi kotiin hyvin järeissä opiaattikänneissä. Tänään se jo käppäili hissukseen itse pihalle kuselle, mutta edelleen sillä on vahva lääkitys päällä. Pahin on kuitenkin jo ohi, aamulla se suostui syömään vähän herkkuja.

Nyt jos Ykä voisi pysyä terveenä, olisi tosi kiva. Mielenterveys ja lompakko arvostaisivat.

--

Treeniuutisina nopsasti, että Ykä kävi viikko sitten yksissä ohjatuissa tokotreeneissä ja oli unohtanut esim. kaiken. Kuten sen, että jos se käsketään odottamaan, sen pitää odottaa. Ja sen ettei luoksetulon aloitusmakuussa nostella kyynärpäitä. Mutta kyllä se siitä sitten, muistui mieleen. Treenattiin luoksetulon pysäytyksiä käsimerkeillä, erikseen uutta loppuasentoa (kierto selän takaa, ei lainkaan eteen istumista), noutoa ja tunnaria uudella loppuasennolla (selän takaa sivulle). Tunnarissa jotain sähläystä, kun Ykä ei ollut varma pitäisikö kapula viedä ohjaajalle vai kouluttajalle. Treenattiin myös matalan vireen seuruutusta eli tarkemmin sanottuna sitä, ettei Ykä kiljuisi askelsiirtymisissä. Suhteellisen hyvin Yppölän selkä tuntui kestävän ainakin tuon yhden tunnin, ehkä huomenna uusiksi jos kaiken tämän sairastelun katselemisen keskeltä jaksaa.

Lisäksi kävin maanantaina Vean treenatessa kolmen koiran kanssa 3,5km juoksulenkillä! Oikeat valjakkovälineet ja kaikki, Ykä johdossa ja sheltit pyöräkoirina. Alkusähläyksen jälkeen meni oikein hyvin. Noin puolet matkasta koirat saivat viilettää vapaana pellolla. Ykä osasi hyvin ohjauskäskyt joten narut pysyivät suorina vaikkei se paljoa vetänytkään (hyvä niin, selkä kiittää). Ohjauskiin kuului mm. "vasen", "oikea", "istu" (pysäytyksiä varten, etteivät liinat mene solmuun, tämä toimi kaikkiin koiriin hyvin) ja tuttu ja turvallinen "ei perkele sinne".

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Prööt on ihan hyvä käskysana

Kuuma on ja Oma näyttää päivä päivältä enemmän tankkerilta. Isojen kanssa ollaan käyty pariin otteeseen Sipoossa yöuinnilla, mukavaa kun ei ole muita ja saa vain olla. Ykä tosin pari viikkoa sitten onnistui jotenkin loukkaamaan itsensä kallioilla touhutessaan eikä autolle palatessa liikkunut kovin puhtaasti, joten kutsuttiin hieroja ennakkoon tsekkaamaan koiran kunto. Nopeasti sille vaan iskee ne samat jumit mitä sillä ennenkin oli, mutta mitään vakavampaa ei löytynyt. Jotain siinä nyt vaan on rakenteellisesti vikana kun paikat jumiutuu niin äkäiseen tahtiin - tai sitten se on vain holsku joka ei tasan ikinä jarruta tai mieti vaan painaa vaan menemään...

Olen välillä pitänyt trackeria päällä lenkeillä, semmoisia leppoisia 5km lenkkejä tehdään vaikka hellettä piisaakin. Oma jaksaa hyvin käppäillä, ja sen vauhdilla me yhteislenkkejä mennäänkin. Ensi viikon viikonloppuna se sitten lähteekin kasvattajalle, toivotaan että kaikki menee hyvin.

 

HAKU
Viime viikolla käytiin vähän paikkaamassa allekirjoittaneen treeninsuunnittelumokia (kaksi maalimiestä samalla puolella liian lähellä toisiaan), ja sehän meni oikein pätevästi. Ukot molemmissa etukulmissa 50m:ssä, keskilinjalle tullessa haisteli oikealle joten lähetin ensin vasemmalle. Upposi hyvin ja suoraan, ennen löytöä koukkasi jostain syystä jyrkästi vasemmalle ja eteni radan ulkopuolelle. Huudosta kääntyi, sai hajun maalimiehestä ja toi irtorullan hyvin. Näyttö hyvä ja suora.

Toinen maalimies oikealta tämän jälkeen, taas upposi hyvin ja suoraan - löysi heti, toi hyvin, näytti hyvin. Pätevin elukka!

Kolmas maalimies näkölähtönä kävellen, ajattelin että tehdään vikaksi ukoksi joku kiva ja helppo. Noh... ukko paineli 40m:iin ja vaikka Ykä näki kaiken koko ajan, se ei silti löytänyt T:tä heti. Jotain ihme pyörimistä ja etsimistä ja voi sitä iloa kun sitten löytyi.

Seuraavana päivänä otettiin Vealle vielä toiset treenit, Ykä oli mukana tallomassa aluetta ja oli siitäkin oikein tyytyväinen.


TOKO/RTK
Yhtenä iltana pörräsin Ykän, Nikan ja Vean kanssa kentälle törttöilemään, Ykä sai tehdä vähän VOI-juttuja (tunnarikapulan etsimistä pitkästä heinikosta, seuruutusta, ruutua) ja taiteilla pelastuskoiraesteillä. Tikkaat on ihan superkivat Ykän mielestä! Lähetin sitä myös kauempana oleville pöydille istumaan ja sepäs olikin hauskaa. Tehtiin myös tasamaanouto 2kg kapulalla ekaa kertaa: a) minä en saa heitettyä sitä tiiliskiveä kuin max 6m ja b) Ykä juoksi kapulalle, nosti sen, pudotti kun olikin painavampi kuin oletti, muttei lannistunut vaan nosti uudelleen ja toi hienosti. Vinoestenouto tehtiin myös kilon kapulalla ja madalletulla esteellä ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi.

Vean kanssa opeteltiin hyvää yhteistyövirettä ja vasemmalle kääntymistä, apusanalla "PRÖÖT" koska olen vakavasti otettava koiraharrastaja ja kaikkea. Ja koska rally-tokossa saa antaa tyhmiä käskyjä niin paljon kuin haluaa. Oikein näpsäkkää. Nikan kanssa lähinnä pelleiltiin ja kokeiltiin vähän kaukoja, jotka on Nikan akilleenkantapää.

Eilen lähdettiin taas ralleilemaan, tällä kertaa mukana oli jopa muitakin. Tehtiin kokeenomaista rataa, jonka loppumetreillä oli kauhea källikäännös jota en alkuun meinannut lainkaan muistaa... toivottavasti oikeissa kokeissa ei ole vastaavia tai nollaa pukkaa automaattisesti. Treenasin Ykän, Vean ja tankki-Omankin, joka meinasi syödä multa sormetkin käsistä kun oli niin innoissaan. Ykän kanssa hyvä meno koska tajusin olla menemättä suoraan autosta suorittamaan, Vean kanssa vasemmalle kääntymiset oli tosi hyvin hanskassa mutta pitää treenata seuruutuksesta eteentuloa ja erityisesti ohjaajan takaakiertoa. Omalla oli vaan sikakivaa ja se oli hieno. Sunnuntaina mölliralleihin, sitä ennen ehditään vielä ainakin hakuilla!


Loppuun vielä Mari Kuusaron ottama kuva mahdottoman söpöstä hakusakemannista

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hoplaa

Sopu sijaa antaa

Laumalla menee oikein hyvin. Ykällä kävi hieroja viikon välein viisi kertaa, nyt on kahden viikon paussi. Ero on suhteellisen huima. Ensimmäisellä kerralla, kuten todettua, selkä oli aivan täysin jumissa eikä liikkunut mihinkään suuntaan, jaloista nyt puhumattakaan. Pikkuhiljaa jumeja ja herneitä on saatu auki, ja viimeisimmällä kerralla saatiin ensimmäistä kertaa molemmat takajalatkin täysin veltoksi lihaksi. Ja se, jos jokin, on paljon. Selkä on nyt paljon elastisempi kuin aiemmin. Aiemmin vapaana juoksutuksen jälkeen esiintyneet takajalkojen supertärinät ovat melkein kokonaan jääneet pois; tänään metsässä jalat taas vähän tärräsivät mutta tärinä loppui nopsaan. Ykä on muutenkin ollut huippuiloinen ja ystävällinen, eli valoa näkyy tunnelin päässä!

Vea onnistui rei'ittämään kylkensä tuossa viikko takaperin, juoksi ilmeisesti pellolla oksaa päin. Kolmella tikillä selvittiin eikä reikä onneksi koiraa juuri kiinnosta.

Jonkin verran ollaan reenailtu kaikenlaista, Ykä ja erityisesti kasvattajalta astutusreissulta kotiin palannut Oma on todella liekeissä mistä tahansa treenaamiseen liittyvästäkään. Olen alustavasti ilmoittanut Oman elokuun rally-toko -kisoihin, mutta jos merle on kantavana niin pitää kysyä saanko vaihtaa koiraa.



Ylläolevan kaltaista rataa tehtiin sunnuntaina, voi olla että unohdin jonkin yksittäisen esteen kartasta mutta ihan sama. Minä ohjasin Nikaa ja kaveri ohjasi Omaa oman koiran ollessa hoidossa. Oma ohjaantui aika hyvin vieraallakin, mutta se ei tullutkaan yllätyksenä - Oma seuraa ketä tahansa jolla on nakkia. Nika-mummu veti radan myös ykkösellä läpi. Loppuminuuteilla otin Ykänkin pyllyilemään jotain, eli tehtiin rata ilman A-estettä ja puomia. Vitsi että oli kivaa kaikilla! Treenien jälkeen otettiin vielä lyhkäisesti rally-toko -juttuja.


Oman luonnetesti- ja tokotulokset näkyy nyt KoiraNetissä - mahtavaa, että kaikilla meidän koirilla on jotain tuloksia ihan virallisestikin!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kuulumisia ja shelttien kanssa puuhailua

Vean viralliset kuvaukset eivät olleet kovin kiva kokemus, mutta näillä mennään ja Kennelliiton lopullista päätöstä odotellaan. Kuvauksia kyllä jännitettiinkin ihan huolella. Onneksi Vea ei ole mitenkään oireillut kyynäriään, joten sen kanssa jatkettaneen harrastuksia samaan tahtiin kuin aiemminkin. Lihaskuntoon, -huoltoon, lisäravinteisiin ym kiinnitetään huomiota jo nyt. Lisähuomiota pitää alkaa osoittaa lämmittelylle ja jäähdyttelylle. Ja jahka Ykä selviää lepolomastaan, se ja pikkusisko alkavat käydä säännöllisesti, kuukausittain, fyssarilla. Ykä kuntoutuksena, Vea varmuuden vuoksi.


 Alan hiljalleen päästä yli tuomiopäivätuomiosta ja tajuta, ettei elämä lopu tähän. Mitään ei ole kirjoitettu kiveen, ja vain aika näyttää, mitä pystytään harrastamaan ja mitä ei. 5,5-vuotiasta, aktiivista koiraa ei viitsi siirtää suoraan sohvakoiraksi, eikä se olisi järkevääkään. Syksyllä varmaan jatketaan hakuharrastusta, sitä on tähänkin mennessä tehty ilman kisatavoitteita. Haussa Ykä saa juosta vapaana mettässä ja käyttää nenäänsä, mikäs sen kivempaa. Hajujuttuja me nyt muutenkin ajateltiin alkaa tehdä enemmän; alustavasti olen pistänyt lomalaisen etsimään kanelinhajuista purkkia, ja sekös on tulevasta huumekanelikoirasta ollut sikakivaa. Periaatteessa voidaan joskus kisata tokossakin, jos nyt siltä näyttää - niitä mekaanisia liikkeitä ei vaan harjoitella kisat mielessä, mutta muutahan voi tehdä ja perseillä menemään miten tykkää. AD-kokeeseen ei mennä ja lopetetaan muutenkin kokonaan pyörän vieressä hihnassa juoksutus.


Ykällä on nyt viikko pakkolepoa takana, ja se kestää sen kyllä siedettävän hyvin. Toki siitä huomaa pissalle vietäessä, että energiaa on kasautunut, mutta ei se mikään järjetön, seinille sinkoileva kumipallo ole. Sisätiloissa aika pitkälti vaan nukkuu ja syö kongeja. Rimadyl pitää kivut aisoissa, joten Ykä on melkolailla oma häntää heiluttava itsensä. Vielä mennään 1-2vko pakkolevolla ja lisätään sitten hiljalleen liikuntaa.

Toinen holsku on ollut mietinnässä jo useita vuosia, ja alunperin oli tarkoitus ottaa se sitten kun olen kisannut Ykän huipulle ja voin kunnolla keskittyä vain yhteen kisakoiraan kerrallaan. Muuttuneet olosuhteet ovat pakostakin laittaneet miettimään pennuntulon aikaistamista, mutta ainakaan mitään ei ole tapahtumassa tämän vuoden puolella. Ensi vuonna ehkä, jos tulee eteen joku aivan käsittämättömän hyvä pentue, josta on vain pakko saada koira, mutta muuten ei silloinkaan. Onneksi on varaa valita eikä uuden koiran hinku ole mikään hillitsemätön. Viisi koiraa kerrostalossa kuitenkin on jo aika paljon.


SHELTIT
Mutta onneksi näitä koiria riittää jo nyt, vaikka yksi olisikin saikulla! Tokokurssi jäi Ykän osalta kesken, joten jatkan sitä Oma-sheltin kanssa. Ken tietää, ehkä kisaan Oman tokovalioksi. Oli ihan hauskaa ohjata välillä toistakin koiraa, ja Oma olikin tosi pätevä pakkaus. Vielä on paljon treenattavaa ALO-luokkaa varten, mutta Omalle ei kyllä olla niitä liikkeitä opetettu alunperinkään... onneksi pikkumerle on sikamaisen ahne. Sillä on todella näyttävä seuruutus ja se osaa jo suht hyvin hakeutua perusasentoon. Luoksepäästävyys ok, nousi seisomaan, mutta ei tätä olla ikinä tehtykään. Paikkamakuu ryhmässä (eka ikinä!) onnistui tosi hienosti, pitää treenata perusasennosta makuulle menemistä ja sieltä ylös nousemista. Paikkaistuminen olikin jo haastavampi, kun kauempana haukkui joku tyhmä koira ja Oman piti kommentoida sitä. Mutta eipä me nyt ehkä suoraan EVL:ään ollakaan menossa. Liikkeestä istuminen aika kiva isoilla avuilla! Liikkeestä maahanmeno vaikeampi kun koetin olla pyllistelemättä. Liikkeestä seisomista pitää myös treenata lisää, käskynä "SHHH" joka on sillä agilityssakin. Kuulemma kokeissa saa olla noinkin epämääräinen käskysana?

Noudon alkeita aloitettiin naksulla, koska Oma lähes ikinä ota mitään esineitä suuhunsa eikä varsinkaan tuo mitään. Eli namia sai aina, kun nenä kosketti kapulaan. Merle hoksasi aika hyvin jutun juonen.

Luoksetulo oikein hieno, hieman apuja että tuli oikeaan asentoon sivulle. Ja välillä hölmö ei taida oikein hiffata, että "TULE"-käsky on sille. Mutta sitten kun tajuaa, niin sieltähän tullaan hippulat vinkuen.

Agilityssa T ohjaa Omaa ja minä hölmöilen Nikan kanssa. Nikaa on ollut tosi kivaa ohjata, tällaisen nyypänkin, joka ei tajua agista hölkäsen pöläystä eikä muista ratoja kolmea estettä pidemmälle. Ei se onneksi soopelimummua haittaa, se yrittää parhaansa ja minulla on mukavaa kun saan hihkua ja hillua.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Huonoja uutisia


Eilen Ykä vingahteli vähän oudosti, mutta oli tokotreeneissä tosi pirteä ja iloinen oma itsensä. Illan mittaan tilanne paheni ja aamulla lähdimme päivystykseen, kun kiljahtelulle ei tullut loppua. Koiralla on mahdollisesti välilevytyrä, tai muuta nikamien ahtauteen ja hermopinteisiin liittyvää. Kuvauksissa 2010 sen selkä oli ok, 2013 elokuussa se kuvattiin uudelleen ja lannerangasta löytyi ahdas nikamaväli, joka oli aiheuttanut kipua ja käytösongelmia. Hoidolla ja fysioterapialla se saatiin suhteellisen hyvään kuntoon, mutta nyt tila jälleen romahti ilman mitään selvää traumaperäistä syytä. Joko vanha ahdas nikamaväli säteilyttää kipua rintarankaan tai siellä on joku uusi ahtauma, joka tapauksessa keskiselkä oli arka ja rintaranka selvästi kipeä.


Nyt kaikki menee tauolle ja Ykä on kaksi-kolme viikkoa häkkilevolla sekä Rimadyl-kuurilla. Tämän jälkeen katsotaan asiaa uudelleen, josko liikuntaa tosi hitaasti lähtisi lisäämään. Fysioterapiaa pitää ehdottomasti jatkaa, mahdollisesti tiuhempaan tahtiin kuin aiemmin. Jos oireet jatkuvat, pitää harkita magneettikuvausta. Muuta en nyt oikeastaan haluaisi edes miettiä.


Alan joka tapauksessa olla aika varma siitä, että lepokauden jälkeen Ykä jää harrastuksista ja kisaamisesta varhaiseläkkeelle, ettei selkä rasitu yhtään enempää kuin on tarpeen. Se on suuri harmi kun ottaa huomioon sen, kuinka aktiivinen Ykä on ja kuinka paljon se harrastuksista tykkää, mutta terveys on tärkeämpää. Se on kuitenkin perheenjäsen eikä mikään leikkiväline. Toivoakseni se saa elää pitkän ja hyvän loppuelämän kaikesta huolimatta.

Tänään kävin Vean kanssa 2,5h kävelylenkin, kun oli vain pakko tuulettaa päätä eikä Ykää saanut ottaa mukaan. Lopputokokurssin käyn luultavasti Oman kanssa. Onneksi perheessä on muitakin nelijalkaisia (ja joku kaksijalkainenkin), jotka auttavat jaksamaan.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Selkäkuvausten tulokset ja muuta sepostusta

Niinhän siinä kävi, että Ykän oudolle käytökselle saatiin viimein syy. Selkä kuvattiin viikko sitten keskiviikkona ja sieltä paljastui 6. ja 7. nikaman välillä oleva ahtauma, jonka takia hermot ovat pinteessä ja lihakset siitä kohtaa aivan juntturassa. Selkä kuvattiin viimeksi 2010, silloin se oli terve. Tämmöinen tyypillinen aktiivisen urheilukoiran vamma, jota lähdettiin nyt alustavasti parantelemaan rimadylillä. Kohtapuoliin pitäisi varata aika fysioterapeutille, jonka kanssa jutellaan jatkosta ja liikutustavoista, jotka rasittaisivat selkää mahdollisimman vähän. Vetohommat jäävät nyt kertalaakista kokonaan pois kuvioista, mikä on vähän harmi kun ne lähtivät viime talvena niin hyvin käyntiin. Noh, holsku saa sitten juoksennella vapaana häiriköimässä töitä tekeviä. Samoin pallonheittelyt ja riekutusleikit ovat ainakin toistaiseksi pannassa. VOI1:stä tavoitellaan ehkä sitten taas ensi vuonna.

Ykä selkeästi tajuaa itsekin nyt olevansa kipeä, kun se rimadylin saatuaan on paljon enemmän oma itsensä ja vaikutuksen hiivuttua apaattisempi ja helpommin muille rähisevä.  Ja varmasti sekin on helpottunut siitä, että nyt omistajat tietävät, miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Noin yleisesti ottaen Ykä on siis paljon parempaan päin nyt, kun se saa kipulääkettä kuuriluontoisesti. Toko jää tauolle ja jatketaan niitä hommia sitten talven tullen hallissa. Hakua on vielä pari kertaa jäljellä joskus tämän kuun loppupuoliskolla, muuten koetetaan ryhdistäytyä omatoimisessa reenailussa ja onhan meillä se agihallikin sunnuntai-iltaisin. Siellä tosin ovat nyt käyneet pelkät sheltit. Nyt kun pellotkin on vihdoin viimein niitetty, ollaan käytetty hurttia sänkipeltoilemassa ja muutamaan otteeseen ollaan ajettu Sipoon metsiin rälläämään. On ihanaa katsella, kun Ykä ja Vea juoksevat kuin päättömät kanat pitkin maita ja mantuja - metsälenkit ovat täydellistä stressinpurkua itsekullekin.

HAKU
Viime torstaina, selkätulosten jälkeisenä päivänä, käytiin hakuilemassa kerran käytetyssä maastossa. Tällä kertaa maastoa tallottiin 100m x 150m. Päätin jo aluksi, että näytöille lähetettäessä en roiku liinassa jotta selälle ei tulisi ylenmääräistä rasitusta. Aloituspiste oli 500m autoilta ja Ykä oli vuorossa ensimmäisenä. Intoa siinä oli kuin pienessä kylässä, kun tätä matkaa kuljettiin... treeninä tällä kertaa oli ukot molemmissa etukulmissa + yksi ukko jossain kohtaa maastoa kohdassa, jota en etukäteen tiennyt.
Ensimmäinen maalimies oikeasta etukulmasta, koira haki hienosti ja näytti hienosti.
Toinen maalimies vasemmalta etukulmasta, lähetin Ykän ihan päin persettä vähän viistosti rataa eteenpäin (???) ja sinnehän se sit meni. Työskenteli rataa taaksepäin ja löysi maalimiehen kuitenkin.
Sitten lähdinkin koemaisesti kulkemaan keskilinjaa ja miettimään, mistä kohtaa laittaisin Ykän menemään seuraavaksi. Olin jo lähettämässä koiraa vasemmalle, kun kouluttaja sanoi Ykän jo käyneen siinä kohtaa (koska aiemmin lähetin sen väärässä kulmassa) ja että kannattaisi mennä vielä eteenpäin. Tein työtä käskettyä ja lähetin Ykän vähän pidemmältä. Koira eteni hyvin, hetkeksi jäi jotain loiskimaan alueen laidalla olevaan lätäkköön joten kutsuin takaisin. Siitä samantien oikealle, jonne kohosi jyrkkä kallio. Kävelin keskilinjaa eteenpäin koko ajan oikealle tähyillen. Hetkeen ei kuulunut mitään ääntä, joten kutsuin Ykän takaisin ja laitoin vasemmalle. Oli kai käynyt haistelemassa vanhaa piiloa... vasemmalla työskenteli rataa taaksepäin eikä siellä ukkoja ollut, mutta oikeasta takakulmasta löytyi kolmas maalimies ja sekös se ihanaa olikin!

TOKO
Tokossa keskitytään käsipalkkaukseen, koska Ykällä on kokeissa tapana muuttua laamaksi kun palkkaa ei tipu. Ja maanantain treeneissä se teki juuri niin. Kehut ja taputukset eivät sitä juuri inspiroineet, ja se teki pyydetyt liikkeet tahmaisesti ja muualle katsellen. Kuten kokeissa. Luoksetulon pysäytyksiä ei olisi halunnut tehdä ollenkaan. Liikkeestä seisomisessa valui aina istumaan. Koiran piti joka tapauksessa tehdä mitä käskettiin, vaikkei kuinka huvittaisi. Noutoliikkeet nostattivat Ykän taas ihan uusiin sfääreihin, ja ne se teki todella pätevästi. Sen jälkeen vire kesti hetken, ennen kuin Ykä tajusi etten aio antaa sille palloa ja laamamoodi palasi. Loppuun tehtiin ruutu, jossa odotti PALLO. Ykä lähti ruutuun hippulat vinkuen, pallon kohdalla huusin "SEIS" (pariinkin otteeseen...) ja kun Ykä lätsähti maahan pureskelemaan ihanaa palkkaansa, menin sen luokse.

Tänään otin mukaan harvan namipalkkauksen, eli eritoten noissa kärsineissä liikkeissä (seisomiset) Ykä sai välillä nakkia. Tämä nostatti Ykää sopivasti ja tätä konstia jatketaan. Seuraamisessa sai taas komentaa olemaan kiljumatta, kun pallonodotusvire alkoi nousta. Lopussa taas ruutu, jossa pallon luo pysähtymisestä vapautus. Ykäpä jäi pallon kanssa ruutuun makaamaan. :-----D



Ykä ei ole oikein varma mitä mieltä on Main rakkaudenosoituksista

T haastoi minut laittamaan kesäisiä kuvia, siihen haasteeseen vastaan seuraavassa entryssä!

maanantai 26. elokuuta 2013

Palkattomuustreeniä ja näkölähtöjä haussa

Ykä menee keskiviikkona selkäkuviin, tsekataan onko sillä luustollisia kipuja vai vain lihasjumeja. Se on nyt käyttäytynyt vähän oudosti ja lopputulos on, että koira on kipeä. Treeneissä se on niin vireissään ettei siellä oikein edes huomaa, mutta kotona koira on vaisu ja ärähtelee helposti muille. Lisäksi Ykä peitsaa paljon. Mutta keskiviikkona tästä lisää.

HAKU
Tiistaina otettiin näkölähtöjä irtorullilla, koska ei viitsitty rasittaa koiraa hirveästi. Ukot lähtivät pakoon keskilinjalta ja niiden käskettiin piiloutua mahdollisimman hyvin. Ensimmäinen maalimies oikeassa etukulmassa, Ykä joutuikin etsimään sitä vähän pidempäänkin! Näyttö ykämäisen hieno, sain taas mennä oikein tolkutonta vauhtia narun perässä. Toka maalimies vasempaan etukulmaan, sama juttu. Nenää sai koira käyttää. Kolmantena otettiin Ykälle ylläri, eli kouluttaja ohjasi sitä ja minä menin piiloon. Ohjeena oli, että minulla on irtorulla ja pidän sitä esillä, ja jos Ykä ottaa sen, hyvä, jos ei, alan syöttää ja kehua samantien. Ykä juoksi ensin ohitseni ja bongasi minut paluumatkalla - ja voi sitä holskun leveää hymyä kun se tajusi kuka mettässä oli! Mutta ei puhettakaan että se olisi jäänyt minun luokseni, ei, se otti rullan, vei sen kouluttajalle ja palkkasin koiran ruhtinaallisesti näytöllä.

TOKO
Keskiviikkona tokoilua uudella mentaliteetilla, eli Ykä on tästedes treeneissä aina liinan päässä. Muuten se purkaa painetta lähtemällä juoksentelemaan pallon kanssa > kokeissa sillä on vähän tapana tehdä samaa kun palloa ei tipu. Lisäksi treeneissä palkkausta vähennettiin roimasti, en keskiviikkona palkannut sitä namilla kertaakaan. Koira pitää myös ottaa haltuun HETI autolta lähtiessä ja se pitää pitää hallinnassa KOKO AJAN. Vinkumiseen ja muuhun höseltämiseen puututaan HETI. Ykä alkaa vuotaa ja häseltää jos sillä on vireet kaakossa eikä palkkaa tule, siihen puututaan nyt hallinnan kautta. Holsku oli alkuun vähän ihmeissään koko touhusta, mutta tosi hienosti se suoritti!

Keskiviikon treeneistä en juuri muista yksityiskohtia, mutta tänäänkin oltiin onneksi reenaamassa! Sama periaate, eli Ykä melkein koko ajan liinassa. Jotain ihmeellistä viuhahtelua tapahtui kun olin palaamassa piilopaikkamakuupiilosta koiran luokse... Ykä pinkaisi pari metriä sivuun, ja näytti siltä että lähtee rälläämään johonkin. Karjaisusta sain sen takaisin, palasin piiloon, piilosta koiran viereen, koira kiinni liinaan ja siitä seuruutusta. Tänään palkat tulivat pelkästään kehuina ja taputuksina, joka oli eritoten alkuun Ykästä tosi turhauttavaa. :---D sillä meinasi mennä kuppi nurin ja vinkumista riitti, kun muuta palkkaa ei tullutkaan. Mutta äkkiä se oppi ottamaan vastaan sen mitä sai, ja kun siltä joka tapauksessa vaadittiin asioita, se tekikin niitä hyvällä vireellä ja hienosti. Puutuin jokaiseen ylimääräiseen piippaukseen ja siihen, jos koira meinasi lähteä hihhuloimaan johonkin, ja kohta Ykä ei ajatellutkaan mun luotani lähtemistä vaikka liike loppuikin vaan tuli vielä uudelleen taputeltavaksi.

Piilopaikkaistuminen ok, ei karkailua tai mitään. Ryhmäseuruutus ihan jees, vaadin kontaktia. Hyppynouto oikein pätevä! Tässä koira oli irti ja kytkin sen vasta juuri ennen vapautusta. Myös tasamaametskunouto hieno. Kaukoissa ei millään muka osannut nousta maasta seisomaan...

Loppuun aiemmin viritelty ruutu, jossa oli pallo. Ohjeena päästää liinan kanssa ruutuun ja karjaista "MAAHAN" heti, kun koiran nenä koskettaa palloa. Ja kah, sehän toimi! Kävely kohti, pari namia koiralle alas ja lähtö siten, että pallo jäi ruutuun. Nämä olivat Ykän ainoat palkat koko treenin aikana, eikä se silti tuntunut yhtään siltä, ettei olisi valmis tekemään hommia. Vaatimus, vaatimus!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kevät

Viime viikollakin tottisteltiin, siitä muistona mm. se että Ykä oli vähän vaisu ja sitä jänskätti. Asia parani pallonheittelyllä ja treenailulla nopsasti. Sunnuntaina riehuttiin agihallissa ja agihallin pihalla Laeka-huskyn (ihana nainen!), Luna-bullin ja Merlin-manssin kanssa. Viikonloppuna muuten lenkkeiltiin paljon hienossa kevätsäässä ja syötiin pajunkissoja. Odottelen pyöräkelejä että voin alkaa treenata Ykää AD-kisoja varte.

Tänään vika tottiskerta, työt jatkuvat parin viikon päästä normitokoilun merkeissä. Heti alkuun henkilöryhmä pk-tyyliin, herättelin ensin Ykää pallolla ja hauva oli tosi hyvässä vireessä! Ruutuun lähetys (pallo ruudussa) nopsa ja suora, vapautus heti pallolle. Seuruutukset ja liikkeestä jätöt kivoja, samoin noudot kilon puukapulalla sekä toko- että pk-malliin. Tunnareiden kanssa vähän arpomista, otettiin mukaan namialusta jotta koiran nenä vähän avautuisi ja se malttaisi haistella kunnolla. Kaukot ok viiden metrin matkalta. Piilopaikkamakuu 4min ok.

Lopuksi luoksetulon pysäytyksiä jotka toimivatkin yllättävän hyvin! Laukausten ajaksi Ykä meni autoon, ja koska sai siellä olla jonkin aikaa laukausten jälkeenkin, oli ihan normaali myöhemmin. Loppupöllöilyssä onnistuin mäjäyttämään Ykää pallolla silmään, josta seurasi myöhemmin melko ikävän näköistä turvotusta. Onneksi silmä alkoi rauhoittua huuhtelun jälkeen. Pönttö koira vain vinkaisi ja jatkoi sitten pallon kanssa riekkumista normaaliin malliin.

perjantai 24. elokuuta 2012

Tapaturma-altis eläin

Ei mene kyllä meidän kisaura ihan putkeen - aina kun yritän varata tokokisoja, Ykä teloo itsensä > joutuu Rimadyl-kuurille > kisat pitää perua. Nyt se rälläsi aamulenkillä kepin kanssa, tökkäsi sen kitalaen takaosasta läpi ja sai sitten siihen neljä tikkiä, antibiootit sekä kipulääkkeet. Tikkuja ei sentään haavasta löytynyt ja sen pitäisi parantua muutenkin ihan hyvin, joten sinänsä onni onnettomuudessa. Katsellaan VOI-kokeita sitten taas vähän syssymmällä/talvemmalla.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Käärmeenpuremat ja tottikset

Juhannus rellestettiin mökillä, ja siinä jossain välissä Ykää puri käärme takajalasta. Itse tilannetta en nähnyt, huomasin vain että jokin on vialla kun holskulla roikkuu häntä alhaalla. Kyllä se heilui ja koira leikki suht normaalisti, mutta ei holskunhännän kuulu osoittaa kohti maata. Noh, hännästä ei löytynyt mitään, mutta myöhemmin toisesta takajalasta löytyi puremajäljet. Takajalka ja häntä myös turposivat, ja olivat selvästi kipeät. Eläinlääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että jos yleisvointi pysyy hyvänä, näytille ei tarvitse tulla. Nesteytys on käärmeen purressa erityisen tärkeää, joten ripottelin vesikuppiin juustoraastetta. Se kikka toimikin oikein hyvin. Jäähaude sai jalan turvotuksen laskemaan, ja parin päivän lepo- ja vesikuurin jälkeen häntäkin nousi taas lippuna taivaita kohti. Selvittiin säikähdyksellä hurjasta koettelemuksesta!

Tänään sitten verryttelyksi kivat tottikset. Ykä veti vinkukilarit heti kun näki tuttuja ihmisiä, sille piti vähän muistuttaa käytöstapoja. Muistutuksen jälkeen oli sitten ihan nätisti.
Päivän teemana oli seuruutukset + pk-noudot. Ampumisia ei nyt otettu lainkaan seuraamisen yhteydessä. Keskittyminen siihen, että koira pysyy oikealla paikalla - pikaisestakin katsekontaktinpoikasesta (tai jos sitä ei tullut, oikeasta paikasta) lyhyt pallopalkka. Mämmikouraohjaajan on annettava koiran olla vahva > Ykällä alkoi viretila nousta heti, kun annoin sen voittaa pallon tai muuten vain menin "avuttomana" sen perässä, kun se veti palloa. Ja kehuin hirveästi. Saatiin, vau, pk-kentällä vähän kontaktiseuruutustakin! Jee!
Tasamaanouto ihan jees, ohjaaja taas vain kämmäilee... jännitettä, jännitettä ennen palkkausta. Miksi se on niin vaikeaa muistaa?
Hyppynoutoa ensin pallolla apuohjaajan avuilla (taputti estettä), sitten kapulalla samoilla avuilla. Hyväkivajee.

Tässä välissä tauko. Sitten vuorossa ensin treenikaverin koira, jolle ammuttiin ja Ykä sai siten kuunnella pamauksia autosta käsin. Vähän ajan päästä kävin muina miehinä ottamassa koiran autosta. Korvat niskassa, ei muuta. Käytiin leppoisasti käppäilemässä pikkulenkki, kauempana seisoskellessa Ykällä oli korvat pystyssä eikä pylly tärissyt yhtään. Kävi istumaankin oma-aloitteisesti, kun tuli tylsää.
Kentälle tultaessa leikittiin pallolla, käskynä oli että minä leikin ja hihhuloin vaikka koira olisi kuinka masis. Mutta sehän leikki ihan kivasti! Hieno elukka. Ensin vähän seuraamista samoilla periaatteilla kuin aiemmin, löytyi kontaktiakin. Jäävistä istuminen sujui ihan hyvin, maahanmeno piti ottaa uusiksi kun ei ekalla kerralla mennyt. Luoksetulo oli aika hidas, joten otettiin vielä kerta kiellon päälle - nyt pallo näkyvissä ja vapautus pallolle suoraan juoksusta.
Tasamaanouto hyvä, samoin hyppy- sekä vinoestenoudot. Ykällä on kyllä hyvä hyppytekniikka, vetää kaikki jalat ihan suppuun eikä liitää kuin, no, liitokala.

Lopuksi eteenlähetys, ei ollut ihan viivasuora mutta palkkapallo löytyi silti. Palloa sitten heiteltiin siinä pitkin poikin kenttää, ja yksi laukauskin siinä kuultiin. Himppusen meni koiralta vire alas, mutta kun minä vain jaksoin riehua ja kannustaa niin sekin meni ohi. Kentän laidalla makoillessa Ykä oli ihan normaali.

Hyvät treenit, näitä lisää!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Lihasrevähdys

Mjoo. Eilen treenattiin, eipä siitä sen kummempaa. Tänään rapatessa roiskui ja Ykä reväytti jonkun lihaksensa rällätessään metsässä. Ei ole oikein selvinnyt mikä kohta on kipeä, mutta vinkuu ja on vähän surkeana. Käytiin hakemassa lekurista Rimadyl-kuuri ja lepäillään. Piti perua sekä pk-seminaari että tokokoe, mutta eipä näitä oikein voi ennakoida - harmittaa ihan vietävästi, mutta koiran terveys on tärkein.

Että näillä eväillä eteenpäin.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Suolistotulehdus ja siitä selviäminen

Saatiin lahjaksi hieno heijastinpanta

Su-ma -yön jätkä herätteli puolen tunnin välein, että nyt pihalle tai ripuloin lattialle. Sama rundi jatkui ma-ti -yönä. Melkein pelkkää vettä vaan tuli ulos. Tehobacteilla ei mitään vaikutusta. Toko jätettiin suosiolla välistä, vaikka Yksä näytti muuten olevan oma pirteä itsensä. Eilen tuli sitten (kirkasta) vertakin ulosteen mukana, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Suolistotulehdus, saatiin lääkkeet ja jo saman illan aikana alkoi näyttää paremmalta. Riisi-seiti-piimä -seosta (ja tehobactia) ruoaksi vielä pari päivää, jotta vatsa kunnolla asettuu. Viime yönä jopa nukuttiin! Tänään siis ryhmätoko taas kutsuu, onkin viimeinen laatuaan.

Painoa oli muuten jälleen 26,3kg. Näköjään on hyvin hallinnassa tämä leikatun koiran kunnon ja painon ylläpito: runsaasti energiapitoista ruokaa + lisukkeita + luita ja runsaasti erilaista liikuntaa.

Lähijärven jäällä ollaan käyty juoksemassa melkoisesti kun kerran jäätynyt on. Yrjänän mielestä se arvatenkin on parasta ikinä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Petjalan opissa

Kesäkuun puolenvälin jälkeen käväistään taas Aeschlimannin tokokurssilla, eli samalla kouluttajalla jolla käytiin pentuaikanakin. Tulee taas vähän tolkkua tähän treenaamiseen. Elokuussa nähdään Korria.

Arto Petjala treenautti meitä eilen Lahdessa. Yksä oli huonossa vireessä ja lahnasi. Treenien jälkeen huomasin että koiralla on kipeä rupimainen haava kainalossa, voi olla ettei sen takia ollut ihan parhaimmillaan. Sinänsä silti hyvä, sillä nyt näkyi kaikennäköistä korjattavaa mitä ei välttämättä hyvässä vireessä näe. Seuraamisissa lähti joka kerralla laahustellen mukaan. Muutenkin oli vähän löllöilyä, täyskäännökset vasempaan todella väljiä. Vinkkinä enemmän palkkauksia heti täyskäännöksen jälkeen sekä herättelyansoja kesken seuraamisen, eli nopeita käännöksiä ennalta-arvaamattomiin suuntiin, että koiran on pakko seurata kunnolla. Lisäksi kannattaa lähteä perusasennosta seurauttamaan oikealle eikä suoraan, jolloin koiran on taas pakko kiinnittää enemmän huomiota tekemiseen.

Tasamaanouto aika kamalan näköinen kokonaisena liikkeenä, mutta otettiin sitten vireennostatuspätkänä niin että pidin koiraa pannasta kiinni kun heitin kapulan, käskin istumaan vasta sitten. Lopuksi käsky. Ei loppuasentoa vaan keppiriehuntaa heti kun toi kapulan takaisin. Täytyisi enemmän ottaa liikkeitä tällaisina kivoina pätkinä, kaavamaiset suoritukset tappavat nopeasti innon tehdä yhtään mitään.

Hyppynoudossa Ykä esteen taakse istumaan, kapula maahan ja ohjaaja toiselle puolelle yhden lankun korkuista estettä. Tästäkin saatiin tosi hyvä suoritus kun hetsasin ensin koiraa pitämällä pannasta kiinni kun laitoin kapulan sen eteen, sitten istuminen, ja jännittynyt siirtyminen takaperin esteen toiselle puolelle. Eikä loppuasentoja vaan suora palkkaus.

Olin myös vähän yllättynyt kun Yksä ei ottanut mitään häiriötä kenttää ohittelevista koirista, eikä edes kentän laidalla pyörineestä Marle-holskupennusta. Voi tosin johtua haavastakin, mutta olipa silti nätisti.
Lopuksi pyysin Artoa leikittämään Ykää patukalla, kun kerrankin oli tilaisuus päästä kokeilemaan oikeasti leikkimisen taidon osaavan vieraan miehen kanssa. Ykä lähti hienosti mukaan ja roikkui karvat pystyssä ja muristen patukassa kiinni. Vähän kuitenkin jänskätti, kun ei palauttanut patukkaa sen voitettuaan, vaan lähti juoksentelemaan. Hanskan avulla palasi kuitenkin Arton luo ja leikki jatkui. Yritti aika paljon käyttää tapporavistelua sen sijaan että olisi oikeasti kiskonut, tähän täytyy kiinnittää minunkin paljon huomiota. Ravistelulla ei patukkaa saa, vain töitä tekemällä.

Hyviä vinkkejä kyllä saatiin, täytyy ottaa opiksi. Toivottavasti kainalohaava ei kamalasti haittaa huomisissa kokeissa.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Antibioottikuuri

Tänään haettiin Yrskälle antibiootit; vatsanpuoleinen haava oli päässyt tulehtumaan vaikka toinen oli parantunut hyvin. Lisäksi kivespussissa rupea, joka varmaan on tehnyt koiran olon aika tukalaksi. Välillä kun on pitänyt itkeskellä oikein kunnolla että voi kun on rankkaa. Antibiootteja ja rasvailuja siis, ja koiran pitäisi olla entistä ehompi. Antibioottien varoaikakaan ei ylitä tuota tokokokeen päivämäärää, joten eipä hätiä mitiä.
Painoa 26,3kg, 200g enemmän kuin ennen leikkausta, mutta ei meillä tuollaisia lasketa. Odotushuoneessa makoili rauhallisena vaikka siinä kaikenlaista häslinkiä olikin. Lääkäri oli taas aika kamala.

Ohituksista on tullut entistä helpompia, johtuneeko sitten hormoneista selviävästä päästä, toipiluudesta vai siitä että nyt ollaan tiukasti käskyn alla ohituksen ajan ja nakkia saa vasta ohituksen jälkeen. Yhtä kaikki varmuus alkaa olla kohdillaan. Käskynä "lähellä", eli minua ei ohiteta, ja jos ohitetaan, näpäytän jalalla kylkeen. Useimmiten en edes osu kun draamaaja jo hypähtää kiljahtaen kauemmas että älä nyt herranjumala potki, hullu. Sen jälkeen palautuu vierelle kärttämään nakkia. Yrjänäkin tuntuu paljon letkeämmältä ohituksissa, kun sen ei tarvitse mennä edeltä karvat pystyssä.

Kunhan haavat ynnä muut saadaan kuntoon, aletaan jälleen rakentaa tokomotivaatiota. Nyt lähinnä tehty nakkipalkalla kaikenlaista pientä, välillä vähän riepoteltu lelua. Näkyi olevan ainakin narupalloon kova himo, kun sitä vähän vilauttelin tuossa männäpäivänä.

Yrjänä ja kumppanit täyttivät tänään 1,5v, eli onneksi olkoon sisaruksillekin.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Jälkiä

Hyvien säiden puitteissa olemme tehneet peltojälkeä. Tuullut kyllä on. Ekana päivänä U:n muotoinen jälki, kulmat suoria, keppejä neljä. Keppien luona lihapullaa, purkit jätin pois. Olisikohan ollut taas sellaiset 100 askelta pitkä. Jätkä ei nähnyt kun talloin, oli penkereen takana puuhun sidottuna sillä aikaa. Jälki sai vanhentua 20min kun käytiin vähän huutamassa kiinanharjakoirille.
Aika sähläystä aluksi, mutta into oli ainakin kova. Kehuin kun pysähtyi syömään pullaa ekan kepin kohdalla, siitä tajusi että "hei! Keppi!" ja toisen minulle. Näköjään on vahvempana tuo suuhun ottaminen ja käteen tuominen kuin maahanmeno, eikä se minua kyllä haittaa. Penskasta pitäen vahvistettu asioiden kantamista, niin mikäpä siinä. Toisesta kepistä kohotti ohi, huomasin sen vasta kun olin itse ko. kepin kohdalla. Pysähdyin siihen niin ettei Yrjänä päässyt enää jatkamaan, ja kehotin etsimään. Nousipa. Loput kepit löytyivät kuten ensimmäinen. Lopussa shebaa.
Olin nähnyt niin monta jänistä lenkin aikana että päätin pitää Yrjänän liinassa, mikä osoittautuikin todella hyväksi vedoksi. Lähes samantien kun vapautin lähti metrin päästä jänönen karkuun. Ja koira perään. Sanoin nimen kerran, ei mitään vaikutusta, joten otin tukevan asennon ja otin nykäyksen vastaan. Yrjänä häkeltyi selvästi äkkipysähdyksestä ja tuli luo syömään nakkia. Sinkosi toisen kerran samaan suuntaan, nyt vissiin otti osumaakin hihnasta kun älähti ja käveli loppumatkan kiltisti vierellä.

Eilen vähän vaikeampi, eli mukana suorakulma, polun ylitys, kaartuva kulma ja jyrkkäkulma. 120 askelta. Alku meni kivasti, kepit nousivat kehuista. Suorakulmassa oli joku tosi ihana haju johon sitten homma hetkeksi tyssäsi. Ärähdin kun alkoi syödä jotain siitä, ja jätkähän kuvitteli että kielsin haistelemasta. Seistiin sitten hetki tekemättä mitään ennen kuin päästiin taas liikkeelle. Polkua ei edes huomannut, loput kulmat ok. Loppusuoralla meni ihan väärään suuntaan ja päätyi lopulta loppupisteeseen väärältä puolelta, mutta päätyipä silti. Keppisaldo 3/4.

Ilmoittauduin myös syyskuun MH-kuvauksiin, aiemmat ovat olleet aivan tupatentäynnä. Tuossakin kyllä on toinen rotu etusijalla, mutta toivotaan että mahdutaan mukaan.

Yrjänä kipuilee sisätiloissa jonkin verran, vatsanpuoleinen haava ei ole parantunut yhtä hyvin kuin takana oleva. Katsotaan mihin suuntaan lähdetään, oli se ainakin tänä aamuna paremman näköinen kuin eilen. Kamalan läheisyydenkipeä syliintunkija eläin ainakin on.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Pirun hieno elikko

Eikös tällaiset cane corso -korvat sopisi holskullekin?

Potilas on toipunut hyvin. Välillä pitää vielä juosta eestaas kämppää kun ilmeisesti pistelee, mutta suurimman osan ajasta on ihan ok. Tötteröä pidetään päässä öisin ja silloin kun minä en voi pitää elukkaa silmällä. Haavat parantuneet ihan kivasti, kivespussi punottaa ja on arka. Nyt siis pidetään ekstrahyvää huolta ettei Ykä pääse nuolemaan paikkoja. Ilmoittauduttiin ekaan viralliseen 15.5. olevaan tokokokeeseen ja katsellaan jo seuraavia, tämä kesä lienee kunnon kisakesä kun kerran pääsi kisakärpänen puremaan.

Remmilenkkejä ollaan tehty ihan tokasta päivästä lähtien, kun Ykä oli aamulla kärppänä pystyssä että no, mennään jo. Ruokailuaikoina meinaa lähteä kuppikin mukana ja nameja ottaessa sormet. Kun jätkä sitten sisällä lähinnä vain läähätti ja näytti siltä että remmilenkit eivät oikein riitä, otettiin minimaalisesti tokojuttuja. Eilen käväistiin kentälläkin, ja voi että oli upean näköisiä seuraamisia ja perusasentoon hakeutumisia lihapullapalkalla. Vapautuksesta juoksi pari villiä rinkiä kun oli niin kivaa.
Illemmalla haavat näytti olevan ihan kivan näköisiä, keli hyvä ja koira virtaa täynnä, joten mentiin pellolle. Laitoin Ykän tolppaan kiinni ja kävin tallaamassa jäljen. 50 akselta suoraan, suorakulma vasemmalle, 30 askelta, suorakulma oikealle, 20 askelta. Alussa ja kulmissa lihapullat, lopussa Shebaa. Tuuli jonkin verran, joten ajattelin että sekin vähän vaikeuttaa vielä. Käytiin parinkymmenen minuutin lenkki toisaalla ja tultiin takaisin. Koira valjaista jälkiliinaan ja menoksi. Janalla (hiekkatie) Yrjänä oli vähän hukassa, kun tiellä oli muutenkin niin paljon hajuja. Poukkoili sinne tänne, välillä maa- ja välillä ilmavainulla, ei oikein tiennyt mitä oli tekemässä. Päästiin kuitenkin alkupisteelle, olin fiksusti merkannut alun ja kulmat havuilla. Yrjänä veti kuin höyryveturi ja jos olisi ollut keppejä matkalla, olisivat varmasti jääneet nostamatta. Toppuuttelin takana minkä pystyin, välillä jätkä lähti sivulle mutta palasi kuitenkin jäljelle itsekseen. Kulmat suoritti hienosti ja lopussa sheba maistui.
Seuraavalla kerralla otetaan ne kepit (näillä näkymin rasioineen) mukaan, nyt alkaa olla jälki sillä mallilla että on liian helppoa ilman keppejä.

Jäljen jälkeen päästin koiran vapaaksi. Kyllä näki ettei ollut moneen päivään päässyt juoksemaan. Hetki viileteltiin oikein kunnolla pitkin poikin peltoa, sitten heiteltiin keppiä. Siinä innoissani en huomannut että hiekkatielle oli tullut koirakko, sen huomasin vasta kun heitin kepin sinnepäin. Ykä pysähtyi kepille, kutsuin iloisesti nimeltä ja otin pari askelta vastakkaiseen suuntaan. Ja mitä tekee koira? Katsoo että jaa, joku koira tuossa kymmenen metrin päässä, nappaa kepin suuhunsa ja tuo sen minulle.
Siinä sitten juhlitaan ja revitään keppiä ja minä olen ihan äimänkäkenä, että tuliko se oikeasti luokse. Luottamus koiraan oli tässä vaiheessa niin suuri että jatkoimme kepin heittelyä, vaikka tiellä meni toinenkin koirakko. Ykä ei edes katsonut sinnepäin, keskittyi täysillä leikkimään minun kanssani. Pirun hieno elikko, olen niin ylpeä.

Ehkä me vielä päästään satunnaisesta remmiräyhäämisestäkin yli!