Eikös tällaiset cane corso -korvat sopisi holskullekin?Potilas on toipunut hyvin. Välillä pitää vielä juosta eestaas kämppää kun ilmeisesti pistelee, mutta suurimman osan ajasta on ihan ok. Tötteröä pidetään päässä öisin ja silloin kun minä en voi pitää elukkaa silmällä. Haavat parantuneet ihan kivasti, kivespussi punottaa ja on arka. Nyt siis pidetään ekstrahyvää huolta ettei Ykä pääse nuolemaan paikkoja. Ilmoittauduttiin ekaan viralliseen 15.5. olevaan tokokokeeseen ja katsellaan jo seuraavia, tämä kesä lienee kunnon kisakesä kun kerran pääsi kisakärpänen puremaan.
Remmilenkkejä ollaan tehty ihan tokasta päivästä lähtien, kun Ykä oli aamulla kärppänä pystyssä että no, mennään jo. Ruokailuaikoina meinaa lähteä kuppikin mukana ja nameja ottaessa sormet. Kun jätkä sitten sisällä lähinnä vain läähätti ja näytti siltä että remmilenkit eivät oikein riitä, otettiin minimaalisesti tokojuttuja. Eilen käväistiin kentälläkin, ja voi että oli upean näköisiä seuraamisia ja perusasentoon hakeutumisia lihapullapalkalla. Vapautuksesta juoksi pari villiä rinkiä kun oli niin kivaa.
Illemmalla haavat näytti olevan ihan kivan näköisiä, keli hyvä ja koira virtaa täynnä, joten mentiin pellolle. Laitoin Ykän tolppaan kiinni ja kävin tallaamassa jäljen. 50 akselta suoraan, suorakulma vasemmalle, 30 askelta, suorakulma oikealle, 20 askelta. Alussa ja kulmissa lihapullat, lopussa Shebaa. Tuuli jonkin verran, joten ajattelin että sekin vähän vaikeuttaa vielä. Käytiin parinkymmenen minuutin lenkki toisaalla ja tultiin takaisin. Koira valjaista jälkiliinaan ja menoksi. Janalla (hiekkatie) Yrjänä oli vähän hukassa, kun tiellä oli muutenkin niin paljon hajuja. Poukkoili sinne tänne, välillä maa- ja välillä ilmavainulla, ei oikein tiennyt mitä oli tekemässä. Päästiin kuitenkin alkupisteelle, olin fiksusti merkannut alun ja kulmat havuilla. Yrjänä veti kuin höyryveturi ja jos olisi ollut keppejä matkalla, olisivat varmasti jääneet nostamatta. Toppuuttelin takana minkä pystyin, välillä jätkä lähti sivulle mutta palasi kuitenkin jäljelle itsekseen. Kulmat suoritti hienosti ja lopussa sheba maistui.
Seuraavalla kerralla otetaan ne kepit (näillä näkymin rasioineen) mukaan, nyt alkaa olla jälki sillä mallilla että on liian helppoa ilman keppejä.
Jäljen jälkeen päästin koiran vapaaksi. Kyllä näki ettei ollut moneen päivään päässyt juoksemaan. Hetki viileteltiin oikein kunnolla pitkin poikin peltoa, sitten heiteltiin keppiä. Siinä innoissani en huomannut että hiekkatielle oli tullut koirakko, sen huomasin vasta kun heitin kepin sinnepäin. Ykä pysähtyi kepille, kutsuin iloisesti nimeltä ja otin pari askelta vastakkaiseen suuntaan. Ja mitä tekee koira? Katsoo että jaa, joku koira tuossa kymmenen metrin päässä, nappaa kepin suuhunsa ja tuo sen minulle.
Siinä sitten juhlitaan ja revitään keppiä ja minä olen ihan äimänkäkenä, että tuliko se oikeasti luokse. Luottamus koiraan oli tässä vaiheessa niin suuri että jatkoimme kepin heittelyä, vaikka tiellä meni toinenkin koirakko. Ykä ei edes katsonut sinnepäin, keskittyi täysillä leikkimään minun kanssani. Pirun hieno elikko, olen niin ylpeä.
Ehkä me vielä päästään satunnaisesta remmiräyhäämisestäkin yli!
Remmilenkkejä ollaan tehty ihan tokasta päivästä lähtien, kun Ykä oli aamulla kärppänä pystyssä että no, mennään jo. Ruokailuaikoina meinaa lähteä kuppikin mukana ja nameja ottaessa sormet. Kun jätkä sitten sisällä lähinnä vain läähätti ja näytti siltä että remmilenkit eivät oikein riitä, otettiin minimaalisesti tokojuttuja. Eilen käväistiin kentälläkin, ja voi että oli upean näköisiä seuraamisia ja perusasentoon hakeutumisia lihapullapalkalla. Vapautuksesta juoksi pari villiä rinkiä kun oli niin kivaa.
Illemmalla haavat näytti olevan ihan kivan näköisiä, keli hyvä ja koira virtaa täynnä, joten mentiin pellolle. Laitoin Ykän tolppaan kiinni ja kävin tallaamassa jäljen. 50 akselta suoraan, suorakulma vasemmalle, 30 askelta, suorakulma oikealle, 20 askelta. Alussa ja kulmissa lihapullat, lopussa Shebaa. Tuuli jonkin verran, joten ajattelin että sekin vähän vaikeuttaa vielä. Käytiin parinkymmenen minuutin lenkki toisaalla ja tultiin takaisin. Koira valjaista jälkiliinaan ja menoksi. Janalla (hiekkatie) Yrjänä oli vähän hukassa, kun tiellä oli muutenkin niin paljon hajuja. Poukkoili sinne tänne, välillä maa- ja välillä ilmavainulla, ei oikein tiennyt mitä oli tekemässä. Päästiin kuitenkin alkupisteelle, olin fiksusti merkannut alun ja kulmat havuilla. Yrjänä veti kuin höyryveturi ja jos olisi ollut keppejä matkalla, olisivat varmasti jääneet nostamatta. Toppuuttelin takana minkä pystyin, välillä jätkä lähti sivulle mutta palasi kuitenkin jäljelle itsekseen. Kulmat suoritti hienosti ja lopussa sheba maistui.
Seuraavalla kerralla otetaan ne kepit (näillä näkymin rasioineen) mukaan, nyt alkaa olla jälki sillä mallilla että on liian helppoa ilman keppejä.
Jäljen jälkeen päästin koiran vapaaksi. Kyllä näki ettei ollut moneen päivään päässyt juoksemaan. Hetki viileteltiin oikein kunnolla pitkin poikin peltoa, sitten heiteltiin keppiä. Siinä innoissani en huomannut että hiekkatielle oli tullut koirakko, sen huomasin vasta kun heitin kepin sinnepäin. Ykä pysähtyi kepille, kutsuin iloisesti nimeltä ja otin pari askelta vastakkaiseen suuntaan. Ja mitä tekee koira? Katsoo että jaa, joku koira tuossa kymmenen metrin päässä, nappaa kepin suuhunsa ja tuo sen minulle.
Siinä sitten juhlitaan ja revitään keppiä ja minä olen ihan äimänkäkenä, että tuliko se oikeasti luokse. Luottamus koiraan oli tässä vaiheessa niin suuri että jatkoimme kepin heittelyä, vaikka tiellä meni toinenkin koirakko. Ykä ei edes katsonut sinnepäin, keskittyi täysillä leikkimään minun kanssani. Pirun hieno elikko, olen niin ylpeä.
Ehkä me vielä päästään satunnaisesta remmiräyhäämisestäkin yli!
Hyvää paranemista ja hyvää touhuamista! :)
VastaaPoistaKiitoskiitos, molemmista!
VastaaPoista