Eilen parin tunnin lenkki Akseli-veikan kanssa. Tuomarinkartanon hevosille piti rääkyä oikein kunnolla, eli alkulenkki oli aika hirveä. Sitten otin koiran tiukan käskyn alle ("lähellä", eli ei saa ohittaa minua vaikka muuten saakin haistella yms) ja sen jälkeen oli ihan nätisti. Veljelle piti vaan välillä kummankin vähän esittää. Loppulenkistä ei hevosetkaan kiinnostaneet.
Lenkin jälkeen Luukin parkkikselle treeneihin. Jätkä oli aika lahna, ei yhtään hyvässä vireessä, mutta tehtiin silti jotain paikallamakuita ja seuruutuksia. Lähinnä kuitenkin hengailtiin. No, olihan sillä tosi rankka päivä toissapäivänä ja ennen treenejä oltiin pitkä lenkki käskyn alla, eli en yhtään ihmettele huonoa treenimielentilaa. Viiden tunnin ulkona olon jälkeen alkoi olla jo sitä mieltä että eiks hei voitais mennä kotiin nukkumaan.
Tänään sitten aamulenkin jälkeen eläinlääkäriasemalle. Oli odottelutilassa tosi nätisti, vaikka siinä oli toinen koirakin. Lääkärit olivat aika pelottavia ja Ykää selkeästi stressasi koko tilanne aika paljon. Anestesiapiikkiä ei kuitenkaan huomannut ollenkaan ja kohta olikin pikkuholsku unten mailla.
Herätessään huusi ja ulvoi aika kamalasti, mutta paniikki laski heti kun näki minut. Laitettiin kauluri päähän ja kannoin koiran autoon. Nyt saa tuolla peiton alla nukkua tokkuraansa pois, Rimadylin-kuuri saatiin ja haavateippi tulee pitää puhtaana. Vasemmanpuoleinen piilokives löytyi vatsaontelosta ja sen esiin kaivaminen tuplasi kastraation hinnan, mutta onpahan nyt kuitenkin tehty.
Otetaan muutenkin kastraatio lähinnä tiedehenkisenä kokeiluna, eli katsotaan kuinka pullapojaksi tuo tuosta muuttuu ja säilyykö motivaatio tekemiseen yhtä hyvänä kuin ennen kastraatiota. Tavoitteena pitää lihaskunto ja yleisulkonäkö yhtä hyvänä kuin mitä se nyt on, eli lihomista tarkkaillaan ja paljon liikutaan.
Anestesialääkkeiden varoaika on 28vrk, eli yritetään tässä toukokuun puolestavälistä eteenpäin päästä virallisiin tokokisoihin.
Toipilas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti