Oman ekat AVO-kisat ja Ykä-pohdintaa

Käytiin tosiaan Oman kanssa HKSH:n seuramestiksissä hauskuuttamassa ihmisiä. Nollahan sieltä tuli, 181/320pts, mutta se oli ensimmäinen kokeemme pitkään aikaan ja sekä koiraa että ohjaajaa jännitti. Mutta käytiinpähän!

Ruutu, 0. Ruutu oli ensimmäisenä liikkeenä, enkä valmistellut Omaa riittävästi, joten eipä se sinne osannut mennä. Kokeen jälkeen tehtiin korjausliikkeenä hallissa sama, mutta ohjatuilla valmisteluilla, ja irtosi hienosti. Ohjaajan kämmiä siis vain.

Liikkeestä seisominen, 9.5 Ihan jees!

Luoksetulo, 8. Peeloili jotain ennen kuin siirtyi kunnolla sivulle, muuten nopsa ja kiva.

Seuraaminen, 7,5. Omaa jänskätti, ja jännätys laski sen normaalia pk-seuruutasoa jonkin verran. Jäi myös himmailemaan yhdellä suoralla, kun ei ollut varma kuuluuko seurata vai tehdäänkö jättöjä.

Kaukot, 5. Ei suorittanut yhtä vaihtoa. Liikkui vähän taaksepäin.

Liikkeestä istuminen, 0. Jäi seisomaan. Olisi tarvinnut isompia apuja, joita käytin kentän ulkopuolella treenatessa, mutta en näköjään sitten kentällä vaikka kovasti muuta väitin...

Nouto, 0. Kapulaa heitettäessä tuijotteli jonnekin taakse, eikä tajunnut heittoa. Lähti kyllä käskystä, muttei tiennyt mitä pitäisi tehdä ja bongasi ruudun. Käytiin sitten yhdessä hakemassa kapula.

Merkille lähetys, 10. Ruudusta viisastuneena tajusin sentään merkillelähetyspaikalle siirtyessä valmistella Omaa siihen, ja sehän menikin sitten täysin nappiin. Aika perusmeno, tämä liike näs meni kenraaleissa ihan puihin.

Estehyppy, 9. Hyppäsi päin, mutta korjasi sitten oma-aloitteisesti sivulle.

Paikkaistuminen, 6. Muuten tosi hyvä, mutta valui maahan kun ohitin sen, ihan sen näköisenä kuin se olisi miettinyt että "apua, ei kai tämä ollut se liike jossa piti olla maassa ja minä istun :----(".

Kokonaisvaikutus, 8.

181/320pts, AVO0, sij. 2./3. Ei kun treeniä vaan ja ohjaaja voisi muistaa olla vähemmän puupökkelö kentällä!

--

Ykä kävi toissapäivänä hakumetsässä, ekaa kertaa sitten kesäkuun alun, jolloin pääsi suorapalkalle. Nyt ajattelin kokeilla kylmiltään ilmaisua irtorullilla, jos se ei sitä muistaisi niin ihan sama. Mutta pentele, koirahan oli aivan jäätävä ässä, upposi metsään kuin veitsi voihin ja palasi rulla suussa naama näkkärillä. Kolme pistoa joista jokaisella ukko, näytöille sai juosta vapaana. Ihan hullun tyytyväinen pieni polsku se oli, kun kerrankin sai tehdä Juttuja, ja vieläpä Hakua, joka on Ihanaa. Nykyään sen kanssa ei voi oikein enää treenata ollenkaan, kun se menee siitä niin kipeäksi, mutta voi pojat että se oli iloinen. Nyt sitten taas vähän aikaa rauhallisemmin. Vietetään viimeinen meidän yhteinen kuukautemme tekemällä kaikkea kivaa ❤

 Lihasköyhyys alkaa jo näkyä selvästi

Kyllä sitä aina välillä miettii, että onkohan lopetuspäätös nyt ihan oikea. Erityisesti sitä miettii silloin, kun koira poukkoaa häntä töttöröllä metsässä tai tarjoaa kaikki temppurepertuaarinsa liikkeet nameja kerjätessään ja on ihan hirveä sika. Heiluttaa häntää helikopterina ja kierii sängyllä pöristen. Mutta sitten kun se taas seuraavina päivinä on selvästi kipeä, kävelee huonosti ja sen takajalat tärisevät, sitä tietää.

 Opettaja ja oppilas

Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle

Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!

Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v

Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.

Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

Varovaista treeniä

Maaliskuussa käytiin holskutreeneissä, tässä tungin toko-Ykän paikkistelemaan tottis-Seelan viereen. Tein vähän liikkeitäkin ja tyhmänä palkkasin lelulla - josta koira tietty meni ihan solmuun. Huoh.

Ykän dobokurssi loppui, sen päätteeksi ostin itsellenikin kaksi puolipalloa. Nyt meillä on ne, tasapainotyyny ja keskikokoinen dobopallo, joiden kanssa ollaan keskiahkerasti treenailtukin! Syvien lihasten vahvistuksen lisäksi Ykä on päässyt tekemään vähän hajuhommia - Vealla on tunnari tehotreenissä, joten mennään siinä siivellä välillä pihalle ja piilottelen tunnaria/avaimia/muuta Yppylälle etsittäväksi.Lisäksi olen ottanut tavaksi mennä Vean tottistreeneihin mukaan niin, että käytän muita koiria lenkillä siinä lähiympäristössä, ja myös näissä yhteyksissä holsku on ollut ihan tohkeissaan puuhastelemassa kaikkea. Toisinaan Ykä jää muiden omatoimitreenien ajaksi kotiin, ja niinä päivinä se saa ainoan koiran spessulenkin, johon sisältyy myös vähän rallyn mestariluokan liikkeiden puolihuolimatonta opettelua. Viime treeneissä otin riskin ja tein Ykän kanssa vähän liikkeitä ihan kentälläkin; namipalkalla ja mahdollisimman iisisti. Vaikuttaisi siltä, että hyvällä tuurilla koiran selkä kestäisi tuollaiset harvat, mutta temppujen kannalta monimuotoiset treenit. Joissa ehdottomasti ei ole leluriekuntaa. Ihan pienenpieni tsäänssi MES-luokan korkkaamiselle siis on, koska lahjattomat treenaa. Mutta katsellaan rauhassa.

Oman kanssa käytiin yhden kerran ohjatusti tokotunnilla kun tuurattiin Veaa - merlellä oli ihan hauskaa ja hommat sujuivat hyvin. Jäävistä istuminen on vaikein, ja maahanmenossa poikittaa. Paikkaistumisessa saattaa valua makuulle. Kapulaa noutaa isoilla avuilla ja sählingillä, mutta noutaa! Kaukoja tehtiin korkeiden alustojen päällä - Omalla on tapana liikkua taaksepäin maahanmennessä, nytpä ei voinut kun muuten olisi pudonnut... kerran meinasi ja sen jälkeen teki hyvin tyylipuhtaita vaihtoja. Omatoimitreeneissä tehtiin vähän taas ruutuun lähettelyä kosketusalustan ja naksun avulla. Noin muuten Oma on hyvin pitkälti siirtynyt T:n ohjaukseen opettelemaan rallyn MES-liikkeitä.

Eli periaatteessa ainoana treenikoiranani on Nika, jolla onkin ollut oikein hauskaa rallyn VOI-liikkeiden kanssa. Kisoja odotellessa!

 Yksi päivä heitin T:n keskustaan luennolle, ja pitihän sitä tietty testata osaavatko nämä maalaistollot käyttäytyä Töölössä. Osasivathan ne, autosta ottamisen aiheuttaman riemukiljahtelun jälkeen.

Vuoden Harrastusholsku 2015

Kannatti näköjään rally-tokoilla viime vuonna - Holsku-yhdistys myönsi meille Vuoden Harrastusholsku 2015 -tittelin! Viimeksi saatiin Vuoden Tokoholsku -titteli vuonna 2010, joten tämä oli todella mukava päätös Ykän kisauralle. On aika varmaa ettei se enää kentille palaa, vaikka viime hierontakerralla se oli niin uskomattoman hyvässä kunnossa että hierojakin vähän herkistyi. Kaverit kysyivät myös pari viikkoa sitten mukaan kolmen kerran dobokurssille, ja mehän mentiin. Kaksi kertaa takana ja Ykä oli molemmilla kerroilla ihan liekeissä. Varmaan pappajumpallakin on oma osuutensa siihen, että sillä on vähemmän jumeja nyt! Hirveän hauskaa on ollut, viime kerralla Ykä seisoi myös hienosti neljän pienen puolipallon päällä. Selvästi näkee, kuinka kivaa siitä on puuhastella jotain pitkästä aikaa, eli pitänee jatkaa doboilua ahkerasti kurssin jälkeenkin omatoimisesti.

Ykä on myös muistellut "hauku"-käskyä (eteentulo + haukkumista, tulee muuten tiiviisti ja haukkuu räkä roiskuen kun vauhtiin pääsee), eteentuloa oikeasta ja vasemmasta perusasennosta, oikeaan ja vasempaan perusasentoon tuloa etu- ja takakautta, ohjaajan ympäri peruuttamista (perusasennoista + väärinpäin olevista perusasennoista) ja viimeisimpänä kaukoja kapula suussa. Kaikenlaista pientä ja näpsäkkää hienolle pienelle harrastusholskulle.

Oma on touhunnut tokon AVO-juttuja, pääsääntöisesti noutoa ja ruutua. Nouto on edelleen täysin kesken, mutta jatketaan treenejä. Ruutua aloin tehdä kosketusalustalla ja naksulla, sinne irtoaakin jo todella mukavasti. Kaukoissa ei ole muuta ongelmaa kuin taaksepäin liikkuminen maahan mennessä, seuruussa ei mitään, luoksetulossa ei mitään ja hypyssä ei mitään. Jäävien erottelua pitää treenata varmemmaksi, istuminen tällä hetkellä heikoin. Tarjoutui mahdollisuus osallistua taas Oman kanssa tottiskurssille, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. On vähän enemmän motivaatiota hinkata juttuja omatoimisesti tämän koiran kanssa, vaikka itsehän sitä tietysti kursseista hyötyisikin.

Nikan kanssa ollaan tehty rally-tokon VOI-liikkeitä ilman rataa, toukokuussa varmaan koetetaan hakea ne kaksi uupuvaa ykköstä. Aika kivaa tekemisen meininkiä on kyllä mummun kanssa!

Vean treeneistä enemmän Vean omassa blogissa, mutta käytiin mm. tutustumassa pelastuskoirapuoleen ja minä kävin siellä myös ryömimässä otsalampun kanssa pimeässä talossa. Oli kyllä sen verran hauskaa että katsotaan josko jonkun tulevan koiran kanssa minäkin lähtisin treenaamaan pekoa. 

Viime viikolla pestiin koko kööri Lämpimien Vaniljakeksien tuoksuisella shampoolla, täytyy sanoa etten ees muista milloin esim. joku Ykä olisi pesty...

Matkustelua, kuvauksia, koirakavereita ja treenejä

Alkukuusta maakuntamatkailtiin Joensuuhun kolmen koiran voimin - Ykä jäi mummolaan hemmoteltavaksi, jottei sen tarvitsisi jäykistyä makaamalla pitkiä aikoja autohäkissä. Lauantaina mentiin palluttelemaan Azuricoyotes-holskuja, pienenä taka-ajatuksena mahdollinen pentu, mutta kun Brimille syntyi vain yksi vauva, jäädään vielä odottelemaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Illalla tsekattiin sisään hotelliin ja lenkkeiltiin puistoissa, oli kyllä kaikin puolin mukava kokemus! Ei oltukaan ennen oltu koirien kanssa hotellissa, ehkä kun niin harvoin ylipäätään ollaan hotelleissa muutenkaan... mutta koirat otettiin hyvin vastaan ja ne käyttäytyivät ihan mallikkaasti. Omaa puhisututti vähän yöllä käytävän äänet, mutta laitoin sille takkatulen rätinää kännykästä soimaan niin se rauhoittui. Ehkä hän kuvitteli sitten olevansa turvassa.

Sunnuntaina oli ennen kotiinajelua vielä toiset koiramaiset treffit, nimittäin Agarwaen-shelttien (ja Hupsiksen) luo. Nyt omat koirat pääsivät mukaan yhteislenkille, ja todella sopuisasti viisi shelttiä, saku ja suomenlapinkoira juoksentelivat ympäri metsää. Vealla oli ihan sikakivaa kun sheltit jahtasivat sitä. Olivat sitten sisälläkin ihan asiallisesti, kun käytiin kahvittelemassa.

Meela, Minttu, Oma, Vea, Nika, Hupsis, Myrn.

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Tukholman-reissua, joten koirat hajautettiin ympäri mestoja hoitoon - Nika T:n mummulle, Oma Lilin omistajille ja isot mökille. Ilmeisen hyvin meni kaikilla, vaikka Oma olikin vähän persehtinyt. Ykä ja Vea olivat rällänneet mökillä lumessa niin paljon kuin sielu sieti ja nukkuneet äitini kanssa samassa sängyssä.

Noin muuten Ykää on käytetty ahkerasti akupunktiossa ja laserissa, torstaina se lisäksi röntgen- ja magneettikuvattiin. Viime kuvauksista on kulunut noin vuosi, ja ajatuksena oli nähdä, onko tilanne pahentunut drastisesti. Mutta ei - sama meno jatkuu, muutamia pullistumia ja yksi selvempi piikki, mutta ei spondyloosia eikä tyriä. Suurin osa kivuista johtuu siis syvien lihasten jumeista, jotka juontavat juurensa huonosta rakenteesta. Kisa- ja treenikoiraa Ykästä ei enää tule, mutta kotikoirana ja muiden treenien häiriöporsastelijana se varmasti vielä porskuttaa pitkään. Todella huojentavaa kuulla ettei rakenteessa ole mitään sen kummempaa, eikä esim. halvaantumisvaaraa ole. Koiraa ei kuulemma tarvitse varoa vaan elää ihan normaalia elämää sen kanssa, mitä tässä nyt on tehtykin: paljon lenkkeilyä ja vapaana juoksemista. Doboilu ja uinti pitää ottaa mukaan ohjelmistoon, tavoitteena lihaksien kasvatus ja erityisesti syvien lihasten vahvistus.

Välillä Ykä on käynyt meidän mukana hallilla kasaamassa rallyratoja eli käpyttelemässä pitkin kenttää "apuna", puhetta oli että voisi alkaa tehdä sen kanssa venyttelyjä ja  kahdeksikon ravailua/laukkaamista hallilla, niin tulisi tehtyä sitäkin säännöllisesti kun muiden koirien kanssa kuitenkin käydään usein treenaamassa. Toisekseen voisi kysellä josko johonkin koirauimalaan saisi mennä iltamyöhällä, niin voisi käydä sielläkin aina välillä treenien jälkeen.

Lili oli pari päivää hoidossa tässä jossain välissä, ja kun Keikokin tuli kyläilemään, oli ihan tarpeeksi vilinää

Nika ja Oma ovat olleet minulla treenikoirina, olivatpa myös pk-treeneissä häiriköimässä. Loppuvaiheessa ohjasin yhtaikaa molempia mm. paikkamakuussa, jossa koiria kyllä häirittiin ihan huolella. Sheltit eivät ole sellaista ennen kokeneet eivätkä järin hyvin pysyneet kun kouluttaja heilutteli ruokaa niiden nenän edessä, mutta ei se haittaa, lähinnä vain nauratti kun kävin palauttamassa niitä. Yksitellen rivistä luoksetuloa otettuna tulivat kyllä hienosti vasta oman nimen kuullessaan.

Muuten niiden kanssa on puuhailtu rallyn VOI-ratoja, enimmäkseen meidän kotihallissa Ojangossa mutta yhtenä yönä käytiin vetämässä treenit JAU:n hallissa. Vieras paikka paineisti molempia shelttejä selvästi, ja saatiin kaivettua Nikasta esille samantyyppistä käyttäytymistä, mitä se on nyt parissa viime kokeessa tarjonnut. Tämänpäiväiset kenraaliharkat Sporttikoirahallilla menivätkin enemmän nappiin. Omalle tuli jotain aivopieruja oikealla oikealle pyörähdyksestä, mutta muuten sheltit tuntuivat hyviltä ohjata.

Niin, ja Omasta tuli muuten Etelä-Suomen Shelttien vuoden 2015 tokosheltti! Hieno pikkumerle.

Nika kohta 10v, treenit on ihan ok

Tammikuu

 Jossain välissä oli talvi ja -25 astetta

Ykä on syönyt Neurontinia nyt rapiat kuukauden. Annostus nostettiin kahteen kapseliin päivässä suht nopeasti, koska sivuoireita ei tullut, eikä niitä ole kyllä vieläkään. Kertooko se siitä kuinka kipeä Ykä oli ennen lääkkeitä, sitä on paha sanoa. Hieroja kävi vähän aikaa sitten ja viime viikolla käytiin akupunktiossa ja laserissa - jälkimmäisten jälkeen Ykä on ravannut lenkeillä paljon enemmän eikä vaan töpsytellyt passissa. Ylihuomenna uudelleen akuun.

Treenihalliin Ykällä ei ole etenkään kylmällä ollut asiaa, vaan se jää treenien ajaksi kotiin syömään kongeja. Pääsee välillä keskenään lenkille niin ei tule ihan höperöksi. Lenkeillä sillä on pakkasella aina talvitakki päällä, sadesäällä sadetakki. Hirveän iloinen se on ollut, riehunut välillä hulluja holskuhyppyjä hihnassa ja hepuloinut pellolla pehmeässä lumessa. Sisällä ollaan välillä tehty jotain temppuja, kuten pyörittelyä perusasennon, eteentulon ja oikealla perusasennossa istumisen välillä, sekä kaukoja. Mutta oikeista treeneistä ja kisoista se lienee lopullisesti sairaseläkkeellä. Riehumisen jälkeen se vaikuttaa välillä kipeältä, ja ajoittain mietin tosissani näkeekö tämä koira ensi vuotta. Mutta mennään päivä kerrallaan.

Oman ja Nikan ilmosin rally-kisoihin ensi kuulle, josko sieltä saisi haettua Omalle viimeisen VOIHYVin ja Nikalle ensimmäisen! Oman kanssa ollaan rally-juttujen lisäksi treenailtu tokon AVO-liikkeitä. En tajua kuka tuolle koiralle on opettanut kaukot, mutta se tekee ne aivan älyttömän hyvin. Nouto on edelleen vaiheessa, tötsän kiertoa ollaan otettu pari kertaa. Manjana, manjana. Nikasta on hullun hauskaa jos teen kentällä sille pieruääniä ja yllytän haukkumaan. Josko saisin sen skarppaamaan pelleilemällä myös koekentällä.

Vea hajotti takkinsa, joten sai mennä nakuna

Voittajien viikonloppu

Tänä viikonloppuna olikin melkoinen voittajarumba, kun kaikki koirat oli ilmoitettu VOI-kokeisiin. Vea korkkasi ekat toko-VOI -kokeensa saaden tosi hienon VOI2:n. Ykä oli iltakokeissa, ja nollaahan sieltä pukkasi. Koira sentään oli suht iloinen, johtuneeko sitten siitä että liikkeet oli kolmessa osassa ja paikkis vikana, joten heti kopeloinnin jälkeen ei tarvinnut mennä kehään vaan sain vietyä koiran pihalle riehumaan. Ajattelin jo heti alkuun että otan mieluummin miinuspisteitä liian isoista avuista kuin nollia, joten sillä mentiin ja miinuksia ropisi.

Liikkeet kehäjärjestyksessä:

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan, 5. Valui, törmäsi, ohjaajalta liian isoja apuja.

Seuraaminen, 8. Sehän oli ihan ok! Häntä heilui ja korvat oli pystyssä, vain tosi pitkän hitaan pätkän aikana alkoi vähän herpaantua, mutta skarppasi sitten.

Ruutu, 0. Kaksi käskyä maahanmenoon ja toinen etukäpälä ulkona. Hnnggrk. Loppuliike meni hyvin.

Tunnistusnouto, 0. Meni käpälät ojossa, nosti heti oman, pudotti, tarkisti väärät ja toi oman pureskellen. Annoin taas liian ison avun siihen että koira kiertäisi takaa sivulle.
Kauko-ohjaus, 6. S-i-m-s-i-m. Ei noudattanut ekaa seisomiskäskyä, annoin uuden ja loput meni hyvin. Vähän eteni. Olisikohan tullut parempi numero jos en olisi antanut toista käskyä? Pitää ottaa selvää.

Metallihyppynouto, 7,5. Vähän jotain arpomista metskun nostamisessa, nyt pyysin edestä perusasentoon vasemman kautta koska olin saanut noottia käsiavuista (hups :---D). Hyppykiljahduksen kautta siis siirtyminen.

Tauko.

Ohjattu noutaminen, 5. Arpaonni toi oikean, joka on meille helpompi, jes. Valmisteleva osuus ihan ok, lähti kuin tykinsuusta oikeaan suuntaan lähetyksestä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta - kunnes Ykä sitten päätti että tämä kapula ei haise tarpeeksi mutsilta, meen tsekkaamaan oisko täällä takana (tunnaripaikalla) jotain lisää. Aikansa siellä pyörittyään käskin uudestaan tuomaan, jolloin toi oikean kapulan.

Istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Annoin aika isot avut istumisessa, koska Ykä on kaksissa aiemmissa kokeissa jäänyt seisomaan. Istuipa!

Tauko.

Piilopaikkamakuu, 9. Pää heilui.
Kokonaisvaikutus, 7,5. Ohjaaja heilui kuin heinämies.

Yht. 162,5/320pts, VOI0, sij. 4./5.

Täytyy sanoa että kun on käynyt kaksissatoista voittajaluokan kisoissa ja on ehkä kaksi kertaa päässyt pisteissä edes yli kahdensadan, alkaa vähän tympiä. Toki nyt Ykä alkaa taas olla edes iloinen kehässä, tähän väliin on jäänyt monta koetta kun se on ollut niin paiseissa että sitä on ollut äärimmäisen vaikea ohjata. Että sinänsä ehkä tässä voisi työvoitolla joku päivä saadakin sen ykkösen, jos vain sisua riittää. Mutta katsotaan nyt. Varmaan minut saa taas ensi vuoden puolella yllytettyä kisoihin - oli nääs T:n kanssa puhetta, että kisapäivinä saa ostaa pizzaa. Positiivinen vahviste kisaamiseen jne. Sitä paitsi aksassahan voi olla vaikka kuinka monta starttia ennen luokkanousua, eiks niin?

Tänään sitten shelttien kanssa rally-kisoissa, tuomarina Heikki Palosaari. Nika-mummu oli vuorossa tokana ja Oma kuudentena. Nika oli hurjan iloinen ennen kehää, kehässä puuhasi vähän omiaan ja oli hivenen eksyksissä - eikä pisteet yltäneet vieläkään hyväksyttyyn tulokseen. En edes listaa virheitä tähän, niitä nimittäin oli aika paljon enkä jossain vaiheessa enää edes jaksanut välittää. Mutta muistin käyttää molemmat uusimismahdollisuudet! Nikalla oli kuitenkin ihan hauskaa, se se tärkeintä on. Muusta viis, neiti ysivee voi olla vaikka loppuikänsä voittajassa jos se tykkää treenata noita liikkeitä. Ja sehän tykkää. Voi olla että T vie sen joskus kisoihin jos nollaputki meillä jatkuu, saisipahan ainakin oman koiransa taas takaisin.

Oman kanssa meni vähän paremmin, vaikka sekin oli tietyissä paikoissa ihan kuutamolla. Se oli iloinen itsensä ja yritti parhaansa, ja sai tälläkin kertaa hyväksytyn tuloksen! Pyörähdykset ovat Oman bravuuri, ja kirjuria kuulemma nauratti kun Oma heitti volttia ihan tunteella.

2. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)

-10 tvä (ylimääräinen istuminen). En tajunnut uusia jostain syystä, kun en nähnyt koko koiraa ja sitä mitä se sähelsi...

4. kyltti (jalkojen välistä toiselle puolelle)

-3 uusi, -3 tvä. Oma ei vain tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, yritti mennä ensin jalkani läpi ja sitten sen takaa. Uusimisella sähläsi myös jotain hyvin omamaista mutta pääsi lopulta vahingossa oikeasta välistä oikealle puolelle.

7. kyltti (molemmat täyskäännös oikealle)

-3 uusi. Omalla meni taas jotenkin piuhat solmuun päässä ja kävi kiertämässä kyltin omatoimisesti. Uusimisessa sentään pyörähti hyvin. Olin ihan varma että olin sanonut uusimispyynnön väärässä kohdassa ja siten hyllyttänyt meidät, joten olinpa huojentunut kun kuulin ettei näin ollut käynyt!

15. kyltti (istuminen oikealle, eteentulo, oikealta oikealle istumaan)

-10 tvä (väärä rintamasuunta). Istui kyllä eteentulossa täysin poikittain, ei voinut enää uusia joten näillä mentiin.

Yht. 71/100pts, VOIHYV, 1:55;35, sij. 4./17.! Eli pikkumerlellä on nyt kaksi hyväksyttyä tulosta, vielä yhtä metsästetään varmaan ensi vuoden puolella. Hurjaa!

Suttuinen kuva mutta josko siitä jotain osviittaa saisi

Jännite, iloisuus, mitä ne ovat

Ohjattujen tokotreenien teemana on ollut iloisuus. Siis se, että kentällä on ihan penteleen kivaa ja sinne kannattaa pyrkiä - mutta erityisesti se, että tarjoamalla aktiivisuutta, kentältä pääsee myös pois. Minä olen niin kaavoihini kangistunut Ykän kanssa, että pieni herättely tulikin ihan oikeaan saumaan. Toki pitää edelleen varoa sen selkää eikä riekkua liiaksi, mutta jo hölmöksi heittäytyminen ja pieni palloleikki ilman repimistä ja heittelyä tekee gutaa. Ensiarvoisen tärkeää on, ettei se enää ikinä pääse pelottavasti kolisevasta treenihallista ulos pelkäämällä, eikä passiivisuutta palkata muutenkaan. Kun koiralla on hyvä vire päällä, se pääsee suoraan pihalle rälläämään.

Mutta voihan kikkare kun se osaa välillä olla vaikeaa! Pitäisi osata lukea koiraa paljon paremmin kuin mitä osaan, palkata täsmälleen oikealla hetkellä ja tietää milloin vaatia ja milloin odottaa.

Viimeisimpiä edeltävissä treeneissä oltiin ulkona - siellä Ykä oli ihan eri maata ja sen persehtimiseen pystyi puuttumaankin. Vaatimuksesta koira vaan nousi ja tarjosi sellaista seuruutakin etten ole sellaista nähnyt siltä vuosiin. Teemana jännite, joka ainakin allekirjoittaneelle puupökkelölle on erittäin vaikeaa. Mutta olipa ilo nähdä miten Ykä siihen vastasi.

Viimeisissä treeneissä oltiin taas sisällä; Ykä ei ollut ihan niin lahnana kuin mitä olisi voinut olla kun toisella kentällä kolisteltiin. Aktiivisuudesta aina palkkaa. Ruutuun meni ykkösellä, ja makaamaankin ekalla käskyllä keskelle. On näköjään lähetyspaikallakin jotain väliä... Lopuksi koiran sai nostatettuakin nopeammin kuin ennen, kun ohjaaja vähän hölmöili seuruutuksessa eikä hinkannut vain tuttuja kaavoja. Iloisuudesta äkkiä pihalle ennen kuin passiivisuus palasi.

Toko-VOI -kokeita kokeillaan taas viikon päästä, koska ei se ota jos ei annakaan - ohjaaja voisi opetella vähän pelaamaan kentällä, olemaan siellä koiran kanssa eikä keskenään. Sitähän tässä hinkataan, oikeasti, ei ykkösiä. Sen takia en ole vielä luovuttanut. Koska tiedän että Ykä osaa kyllä, se olen minä joka ei osaa.

Huomenna ralleilemaan Janakkalaan shelttien kanssa, merle nyt voi keksiä mitä vaan mutta Nikaan luotan kuin kallioon. Eikä noiden kanssa edes osaa jännittää.

Marraskuu

Me voidaan ihan hyvin. Ykä ei ole juurikaan oireillut selkäänsä, vaikka hierontaväli on nyt sattuneista syistä venynyt pitkäksi. Se syö nivelvalmisteita ja liikkuu paljon, ja vaikuttaa tyytyväiseltä eloonsa. Paitsi että olen onnistunut opettamaan sen reaktiiviseksi kentällä, mikä aiheuttaa ongelmia koiran paineistuessa - sitä ei ehdottomasti saisi kehuen auttaa, jos se tarjoaa passiivisuutta. Eikä se etenkään saisi päästä passiivisuutta tarjoamalla pois tilanteesta. Tätä hinkattiin eilen kirjaimellisesti pikkutunneille asti, lähinnä koska Ykä oli päättänyt mm. että vasenta ohjatunnoudonkapulaa ei tartte tuoda, riittää jos ensinnäkään a) ei mene sinne tai b) menee, mutta jää ikuisuudeksi seisomaan kapulan luokse. Lisäksi kehänauhaksi viritetty naru oli kamala ja kaikki oli muutenkin aika kauhuisaa. On hirveää olla pieni pollanninhaivenkoira jolta vaaditaan asioita. Ruutuunkaan ei voinut mitenkään mennä. Onneksi sai lopetettua siihen kun koira viimein vähän nousi.

Shelttien kanssa ollaan tehty rally-VOI -juttuja:

- oikealla puolella tiiviisti seuraaminen on hankalaa, etenkin jos sen jälkeen pitäisi istua niin ettei pylly sojota ihan mihin sattuu

- Oma ei osaa peruuttaa, mutta se tekee sikanäyttäviä täyskäännöksiä (vasemmalla seuratessa molemmat vasemmalle, oikealla molemmat oikealle)

- Nikakin osaa pyöriä

- istumisesta seisomaannousu on hankalaa mutta sujuu jo ihan hyvin

Näillä eväillä Oma ja Nika lähtevät kaksiin rally-kisoihin kuun lopussa, pakko se luokka on joskus korkata!

Nollia lisää pinoon

Käytiin kokeilemassa uusia toko-VOI -sääntöjä Ykän kanssa - tavoitteet eivät olleet kovin korkealla. Meidän pohjanoteeraus on viisi nollattua liikettä, siltä kannalta onnistui että nollattiin vain kaksi liikettä tällä kertaa. Toisekseen tavoite oli ettei Ykä hipsi ulos kehästä mitä se taas harrasti viime kisoissa, siinäkin onnistuttiin! Jes.

Tuomarina Ralf Björklund, hiekkakenttä, ihan hyvä sää. Ykä oli odotellessa into piukeana, vähän kiljahteli mutta ei kamalasti, hyväntuulinen ja innokas. Heti palleja kopeloidessa se meni vähän masikseen. Vilkuili maassa olevia kehänauhoja että jahas, kokeet.

Paikkamakuu, 7. Paikkiskäskyä odotellessa katseli kyllä kaikkialle muualle kuin minuun. Meni hyvin kuitenkin maihin omasta käskystä ja jäi sinne kiltisti kahden kultsun väliin. Aluksi rauhaton kuten yleensä, mutta rauhoittui häirittynä. Tämän teki myös viime treeneissä. Hämäävää. Loppuun asti pysyi hyvin, istumaannousussa häiriintyi vähän naapurin käskystä eikä sitten noussut ekalla käskyllä perusasentoon. Ennenkuulumatonta.

Metallihyppynouto, 8. Tämä oli ihan ok! Kapulalle piti mennä tassut ojossa ja vissiin jotain mälväsi palautuksessa, mutta ihan sama.

Jäävät, 6. Ei kontaktista tietoakaan. Seisominen ok, istumisessa jäi seisomaan. Huoh. Olisi pitänyt varmistella, antaa kaksoiskäsky tai jotain.

Ohjattu nouto, 0. Arvonnasta tuli vasen kapula. Alku ihan ok, lähetyksestä lähti oikealle? Karjaisin että eikun vasen, josta tekikin pienen lenkuran vasemman kapulan suuntaan mutta ei, oikeanpuolimmaisen se halusi tuoda ja sen sitten toi. Häh?

Luoksetulo, 7. Aika hidas, onnistui silti törmäämään eteentullessa. Pysähdyksessä vähän valumaa, mutta pysähtyi!

Ruutu, 0. Etujalat ulkona, hnnggghh. Loppuliike ok. Tämän jälkeen Ykä tajusi että nakkia ei näköjään tipu - yleensä ruudusta on tullut superpalkka.

Seuruutus, 6,5. Ihan hirveää. Kamala laama, jätätti käännöksissä, ei osannut peruuttaa. Teki vääränlaiset vasemmalle täyskäännökset kun piti tehdä saksalaiset. Ei siinä mitään mutta nekin oli tahmeita.
Tunnistusnouto, 6,5. Lähti hyvin, haisteli kapulat ja oli sitä mieltä että ei oo täällä. Teki kiekan siellä missä ohjatun noudon kapulat oli, mutta palasi omatoimisesti uudelleen kapularivistölle, haisteli ja toi oman. Mälväystä.
Kokonaisvaikutus, 8.

Yht. 165,5/320pts, VOI0.

Ykä on hyvä treenikoira mutta vaikea kisakoira. Sitä alkaa pelottaa tai laamaannuttaa kokeissa eikä vaan pysty. Ei auta kuin treenata sitä että tehdään paljon liikkeitä putkeen pelkillä sosiaalisilla palkoilla ja palkka tulee oikeasti vasta kun hommat on hoidettu. Näin tehtiin palauttavissa treeneissä, hullua kiljumistahan se aiheutti mutta eiköhän se siitä. Ihan iloisena Ykä kuitenkin teki liikkeet ja oli supertyytyväinen kun sai "varastaa" palkan treenikassista. Myöhemmin kävi myös ilmi että yksi laukaisija pelolle on ihan vaan kehänauha.

Lauantaina siis oli kouluttajan järjestämät, leikkimieliset tokokokeet, jossa oli mm. ALO- ja VOI-luokka neljällä liikkeellä. Ilmoitin Oman ALO-luokkaan tajuamatta, että eihän se ole ikinä tehnyt uusien sääntöjen mukaista hyppyä... saati edes treenannut muuta kuin satunnaisesti rallya viime aikoina. Seuruutus kohtalaista, liikkeestä maahanmeno ok mutta hypähti kääntyessäni istumaan. Luoksetulo erittäin hieno. Hypyssä näytti hämmentyneeltä kun jätin sen istumaan ja kiersi esteen.

 

Ykälle homman jujuna olisi se, että saisi sille treeneihin saman karsean tilan mikä sillä on päällä kokeissa. Ja sehän onnistui, koska oltiin viritetty kehänauha kentän yhdelle sivulle. Ykä näki sen ja meni täysin omiin kauhumaailmoihinsa. Luoksetulossa tuli saaaairaan hitaasti ja sen näköisenä että sitä hakataan koko ajan, pysähtyi, tuli ihan kohtalaisesti luokse josta piti erikseen ohjata että kierrä takaa sivulle. Metallinouto (puukapulalla, koska meillä on joku metallikapulakirous ja ne aina häviävät) ihan siedettävä, mitä nyt piti taas ohjeistaa että tuo sivulle suoraan. Kauko-ohjaus ihan hirveää, ei halunnut jäädä maahan ja tarjosi jalat täristen liikkeitä liikkurin käsimerkeistä. Ruutuun lähetyksessä kävi tsekkaamassa jonkun väärän tötsän ja pyöri jotain ihan omiaan ennen kuin sain sen maahan - etujalat ulkona. Eli kehänauhaa ostoon ja jokaiseen treeniin sitä aivan kaikkialle.

Otettiin myös vähän treeniä siinä, Ykä tarkoituksella kehänauhan vieressä. Paikkaistumisessa valui koko ajan maahan, paikkamakuussa ryömi kauemmas nauhasta. Nauhan vieressä seuratessa ei millään halunnut pitää paikkaa. Myöhemmin se pääsi traumoistaan yli kun sai palkkaa kentällä ja tasoittui. ~100m juoksukisoissa oli aivan jäätävän nopea ja voitti! Sentään palautui, ja on vähän suunnitelmaa sille miten kauhuongelmaa voisi alkaa purkaa. Hyvä niin.

Hra Kiljunen

Ykä on käynyt akupunktiossa ja laserissa sekä tehnyt minitreenejä tokossa. Kävipä eilen Vean jäniksenä pyörälenkillä, ja oli hivenen iloinen. Kiinni ollessaan osasi hienosti olla vetämättä ja irti ollessaan kuunteli todella tarkasti ohjeita siitä, millä puolella tietä piti mennä ja kuinka nopeasti. Vea taas veti hienosti tasaisella ravilla koko matkan. Lopuksi rämmittiin vähän mudassa ja metsässä. Vean kanssa pitää nyt alkaa nostaa kuntoa AD-koetta varten, milloin sinne sitten mennäänkään. Ykä saa tulla mukaan välillä, jos selkä vaikuttaa hyvältä, ja ehdottomasti lepoa seuraavana päivänä.

Oman BH lähestyy, apua! No oikeasti ei jännitä edes paljoa, mikä on suht hullua. Mutta shelttien kanssa ei vaan jännitä ihan niin paljoa kun noiden isojen taunojen.

TOKO

Torstain minitreeneissä hallilla, Ykällä liikkeinä ruutu ja luoksetulo pysäytyksineen. Ruutuun irtosi hyvin - eikä kuunnellut maahan-käskyä. Pitäisi vaan antaa sen ensin tajuta olevansa ruudussa. Toka lähetys parempi, osasin odottaa hetken. Tähän väliin luoksetulo, pysäytyskäsky suht isoilla avuilla, palkka siitä. Vikana ruutua uudelleen, käsky vasta kun näytti olevan kuulolla ja oli.

Maanantaina ulkokentällä, teemana ruutu, metskunouto ja jätöt. Ruudussa muistin odottaa, mutta koira lätsähti maahan niin että etujalat oli ulkona ruudusta. Palkkasin ruudun keskelle, koska kuitenkin kuunteli ekaa käskyä, ja otin muita liikkeitä välissä. Hyppynouto metallilla ok, palautti eteen mutta annoin olla. Tiistaina huomattiin tämän olevan virhe, mutta siitä lisää tuonnempana. Kaikki jätöt erillisinä takapalkalla, järjestyksessä seiso-istu-seiso-maahan, vapautus suoraan palkalle. Vikana vielä ruutu uudelleen, nyt meni hyvin, kuunteli hyvin ja meni maihin oikeaan paikkaan! Voisin kyllä tehdä jonkun kollaasin seinille kaikista niistä kuvista joissa Ykä on ruudussa, niin iloiseksi tämä asia minut tekee.

Tiistaina ohjatuissa tokotreeneissä oli aiheena palkattomuus, joka on Ykän heikoin lenkki. Se kuumuu ihan tolkuttomasti jos ei saa palkkaa, ja alkaa kiljuen komentaa että nakkia perkele tänne. Tai sitten se lässähtää, mutta nyt kuumui ja voi kristus mitä huutoa... ekalla kiekalla pelkkä paikkamakuu, kiljahteli riemusta jo kun seuruutin sitä kentälle. Itse häiriköity piilopaikkis sentään ihan ok. Palkaksi sai rutosti kehuja ja rapsutuksia, ja olipa muuten vaikea olla antamatta muuta palkkaa samalla kun kiikutti koiraa autoon. 

Tokalla kiekalla ensin seuruutusta. Joka oli sellaista kiljumista että oksat pois. Askelsiirtymät ja juoksu aiheuttavat eniten tunteenpurkauksia. Jätöistä istuminen, vaikutti vähän hitaalta mutta muuten ok. Luoksetulo pysäytyksineen ok, mitä nyt Ykä vissiin kuvitteli tötsän olevan namialusta (???), hidasti oma-aloitteisesti vähän ja pysähtyessä nenäili tötsää. Noh, hyvä pysähdys kuitenkin, loppuasennossa tuli törmäten eteen ja kiljui siirtyessä takaa sivulle. Kaukoissa jotain sählinkiä seisomaannousussa, tsekkasi seuraavan asennon liikkurilta ja teki sen itse (...) ja eteni vähän. Tunnistusnouto ok, haisteli hyvin, mälväsi kapulaa palatessa. Toi eteen, hullu kiljuminen sivulle siirtyessä. Huomaan tässä tietyn teeman. Metallihyppynouto muuten hyvä - mutta palautti eteen ja kiljui AIVAN HULLUNA perusasentoon siirtyessä. Lopuksi metskunouto siten että vähän avitin koiraa tuomaan kapulan suoraan sivulle, ja sehän olikin sitten aivan loistava. Palkaksi sai paaaaljon nakkia kun siirryttiin kentältä pois vähän kävelemään.

Mitä jäi käteen? Lisää palkattomuustreeniä helppojen minitreenien lomaan. Koiralle vähän oppia siitä että vaikka kentällä ei tulisi nakkia/palloa, se kyllä tulee sitten treenien jälkeen muualla. KAIKKI eteentulot kapulan kanssa tai ilman pois, koira AINA suoraan sivulle. Kokeissa luultavasti tarjoaa vahvempaa liikettä eli eteentuloa käskystä huolimatta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Näillä mennään!

Minitreenejä

Omatoimisissa tokotreeneissä keskitytään nyt siihen, että ennen treenejä valitaan pari liikettä ja tehdään sitten vain ja ainoastaan niitä. Ohjatut treenit ovat pitkäkestoisia ja usean liikkeen mittaisia suorituksia varten. Torstaina hallissa Ykälle siis ohjattua noutoa ja kaukoja. Olisin ottanut metskua mutta olen hävittänyt kapulan... ohjaantui vasemmalle kapulalle hyvin, säädin jotain ihmeellistä palautuksessa kun ajattelin auttaa koiraa kiertämään suoraan selän takaa sivulle. Tokalla kerralla ohjaantui hyvin oikealle kapulalle, en sählännyt mitään ja Ykä palautti kapulan eteen. Tästä seläntakaakierto sivulle. Bueno!

Kaukoissa vaikeuksia tuotti (taas) maasta seisomaan nousu, tarjosi herkästi istumista. Jos "SEISO"-käskyn vaihtoi peruutuskäskyyn, nousi varmemmin. Seisomisesta maahanmenossa edisti eniten, pitää vähän hinkata tekniikkaa lähempää. Mutta ei edistä enää yhtään niin paljoa kuin joskus aiemmin! Toivoa on. Lopuksi pelleiltiin vähän aksaradalla, tehtiin keppejä, putkia ja paria hyppyä. Hyvin Ykä irtoaa kauaskin ja kuuntelee.

Nyt olen lomalla (ja kipeänä) koko katraan kanssa mökillä, täällä rentoudutaan useampi päivä eikä varmaan tehdä juuri mitään. Vealle lupasin vähän naksutella ruutuerottelua, ehkä muidenkin kanssa jotain pientä. Tiistaina pitää palata sivistyksen pariin että Nika pääsee paimennustreeneihin. Ihanaa kun on kesä, nyt kun vielä tervehtyisin!

Pitkästä aikaa tokoa

T kisasi shelttien kanssa ensin Forssassa ja sitten Hyvinkäällä, ja sai niille kolmessa viikossa kolmilla kisoilla RTK2-koularit! Melko hurjaa, melkoisia koiria. Syksyllä Oman BH:n jälkeen alan opettaa niille VOI-juttuja, ja katsotaan niitä kokeita sitten myöhemmin. Isot siirtyvät MES:siin sitten kun ollaan ensin käyty vähän tokoilemassa niiden kanssa. Tokotauolla olen saanut tsempattua itselleni hyvän taisteludraivin Ykän VOI-mittelöihin, joten eiköhän me piakkoin käydä koklaamassa jäätä uusilla säännöillä.

Jo seuruussa tuli kuuma

TOKO

Lauantaina oli hullun kuuma, mutta käytiin kentällä tekemässä shelteille kisavalmistelurataa rallyyn ja isoille tokoa. Minulla siis ohjattavana vain Ykä. Tein perusvirheen ja ajattelin yleisesti treenata voittajaluokan liikkeitä, ois pitänyt päättää pari liikettä ja tehdä vain ne... no, tästä oppii. Aluksi hinkkasin vähän liikaa seuruutusta, sitten jättöjä joista seisomisessa tarjosi jatkuvasti istumista. Noudoista tehtiin vain hyppymetsku, joka oli ihan ok. Luoksetulo pysäytyksellä ihan ok, valui kyllä jonkin matkaa ennen kuin seisahtui kokonaan.

Luoksarin kiihdytys

 

Ja pysähdys

Ruudussa olen päättänyt käskeä suoraan maahan, kerran lätsähti ihan takanauhan takana maahan, josta sain kyllä uudella "ruutu + maahan" -kombolla oikeaan paikkaan. Muuten tarjoaa paikaksi satunnaisesti jompaakumpaa reunaa, mutta onpa ainakin nauhojen sisällä.

Maanantain treeneissä otin heti aluksi eri asenteen: tehotreeniin liikkeestä seisominen, ruutu ja paikkamakuu, eikä tehdä mitään muuta. Seisominen onnistui hyvin kun otin ruokakipon takapalkaksi - aluksi se aiheutti kuumumista, mutta ekan palkan jälkeen sain kaksi oikein näpsäkkää seisomista putkeen ilman aikomustakaan pyllähtämisistä. Ruutua enimmäkseen erottelutreeninä, eli ei varsinaista lähetystä vaan koira on jossain ruudun lähellä "odota"-käskyn alla ja "ruutu"-käskystä sen pitää hakeutua tötsien väliin vaikka ruutu olisi vähän vinossa. Ihan jees! Paikkamakuussa olin auton takana piilossa ja koira alkoi vinkua (??), käskin hiljenemään. Ihme törttöilyä se on myös oppinut kun nousee välillä seisomaan kun jätän sen odottelemaan maahan muuten vain. Lopuksi vielä sai makoilla auton vieressä kun kaverin koira teki hommia, aika levoton mutta pysyi. Pakko tehdä makoilua ja oikeaa paikkista lisää.

Jättö

Tiistaina oltiinkin ihan ohjatuissa treeneissä, Ykällä on ollut niistä taukoa jonkin aikaa kun sen kanssa ei ihan täysillä voi tehdä. Holskupa oli hieman innoissaan, ääntä lähti välillä mutta en ihan kauheasti tähän puuttunut. Ekan kiekan tehotreeniin ruutu, joka oli koe-etäisyyden päässä eikä Ykä ollut nähnyt sen pystyttämistä. Ajattelin että ei tasan lähde heti treenin ekana liikkeenä noin kauas eikä tasan tajua mitä sen pitää tehdä, mutta eikä mitä - lähti kuin tykin suusta korvat lintassa. Ekaa "maahan"-karjaisua ei kuunnellut, juoksi ruudun läpi, mutta palasi omatoimisesti takaisin ja tokalla lätsähti. Tein kävelykaavion ja kutsuin, rälläsi täysiä ohi ja piti käskeä seuraamaan, mistä palkka.
Toka lähetys meni yhtä hyvin, tällä kertaa Ykä kuunteli käskyä ja meni maahan ihan ruudun reunaan. Kävelykaavion ja kutsun jälkeen palkka heti kun Ykä tömisi takanani ja olisi muuten juossut ohi.
Kolmas lähetys taas oikein hyvä, mistä lähtien mun koira on osannut tän?? Palkka suoraan ruutuun, pyörittelin kolmea geelipalloa ruudussa ja holsku oli vähän iloinen. Neljättä lähetystä varten jätin kaikki kolme palloa ruutuun ja lähetin Ykän ihan parin metrin päästä. Maahanmenon jälkeen vapautus palloille.

Koska ruutu meni niin hyvin, ei jääty hinkkaamaan sitä. Kaukot muuten ok, mutta ekalla seisomiskäskyllä meni istumaan, tokalla nousi. Jäävät (seiso, istu) hienot, ei arponut! Ohjatussa noudossa lähti ekana hakemaan väärää kapulaa, karjaisusta vaihtoi suuntaa. Toka kerta parempi - kääntyi väärään suuntaan mutta korjasi itse.

Metskuhyppy

Tokalla kiekalla piilopaikkamakuuta ryhmässä ja häirittynä, 4min. Maahan yksitellen, ei ongelmaa. Ykä oli kuulemma tosi rauhallisesti kun olin piilossa, rauhattomuus alkoi heti kun tulin piilosta. Ei kuitenkaan noussut, kääntyi lonkalle kun kävelin ohi. Ei ennakoinut istumistakaan! Jatkettiin keskenämme rauhaisaa paikallamakuuta kun muut tekivät muuta, ja keskityttiin myös siihen että voi pysyä suorassa vaikka kävelen ohi.

Seuraavissa ohjatuissa treeneissä palkattomuutta/sosiaalista palkkaa, nyt sai nakkia koko ajan ja sehän luonnollisesti paransi suoritusta. Mutta hyvä mieli, hyvin menee!

Palkka-Yrjänä syö koko käden

2 x VOIHYV ja Oman BH-ilmo!

RALLY-TOKO
Isojen kanssa olen ottanut VOI-ratoja ja hinkannut jotain yksittäisiä liikkeitä. Viime treeneissä Ykä oli tosi pätevä, varmasti osin johtui siitä kun kävin illalla ennen treenejä kahdessa erässä koirien kanssa hölkkälenkillä (2,5km x 2,5km, ensin Vea+Oma ja sitten Ykä+Nika kaatosateessa) eikä päässä höyrynnyt liikaa. Lisäksi Ykä sai namipalkan sijaan pallopalkkaa ilman vetoleikkejä, eli sai rälläillä itsekseen. Vaikka Ykä onkin ahne, pallo selvästi merkitsee sille enemmän kuin nakit. Sitä edeltävissä treeneissä se taas oli todellinen persenaama ja kiljui koko ajan, mutta silloin en ollutkaan ehtinyt pahemmin purkaa sen energiaa.

Vea on ollut tasaisen hieno, viime treenit meni oikein nappiin muuten, mutta käytösruudun istumisessa otti häiriötä toisen koirakon maahanmenokäskystä. Käytösruutua treenataan nyt kaksi viikkoa oikein täysteholla, sillä jos meidän koe johonkin katkeaa Vean kanssa niin siihen. Tänään oltiin Kouvolassa VOI-kokeissa, ja alla oli puolentoista päivän ajan juoksemista sukulaisten luona joten oli muuten aika väsyneitä koiria. Ei ollut hirveän hyvä idis ainakaan Vean osalta.

Vea oli luokan ensimmäinen, ja se oli jo koepaikalla toooooosi väsynyt. Se siis nukkui kehääntutustumisen ajan. Tein virheen ja vein Vean lähtöpaikalle jo ennen kuin nollakoirakko tuli käytösruutuun - Vealle selän takaa kulkeva koira oli hirveän paha häiriö. Sain sen kuitenkin mukaan, mutta heti tokalta kyltiltä tuli -10 virhepistettä koska ilmeisesti peruuttaessa pitää nostaa jalkoja kunnolla maasta. En tarkoituksella nostanut, koska olin parilla edellisellä treenikerralla tallonut Vean varpaille. Kauheasti minun piti antaa apuja ja tehdä töitä että Vea jaksoi tehdä hommia. Käytösruutukoira tuijotti Veaa paljon ja Vea otti siitä itseensä - mitä lähemmäs jouduttiin ko. koiraa, sitä tarkemmin minun piti pitää sakua jyvällä.

 Seuruutusta, pujottelua, liikkeestä seiso kierrä koira, liikkeestä maahan

7. kyltiltä -1 (kontr), taisi jotain vähän haahuilla. Kasikyltillä oli tosi lähellä ettei lähtenyt lapasesta. Parilla vähän pontevammalla käskyllä sain sen mukaan ja matka jatkui paremmin. 11. kyltin uusin eli -3, siinä oli eteentulossa jotain sähläämistä. 12. kyltillä -1 (kontr). 13. kyltiltä -3 (ohjaajavirhe, hidastin). 17. kyltiltä napattiin -1 (vino) ja -3 (ohjaajavirhe, voimakas käsiohjaus).

Näillä selvittiin yksilöliikkeistä ja siirryttiin käytösruutupaikalle, jossa piti istua ohjaajan edessä 2min. Parinamme oli kelpie, jota Vea oli jo aiemmin vähän vilkuillut sillä silmällä - ja johan se veti pienet kilarit ennen liikkeiden alkua. Nappasin pannasta kiinni ja käskin uudelleen istumaan, ajattelin jo että hylky tuli mutta koska sain koiran kutakuinkin hanskaan ennen kuin ajanotto alkoi, meidän annettiin jatkaa. Paljon piti Veaa houkutella ja käskyttää että pysyi kuulolla, kelpie oli jotenkin tosi paha häiriö tuossa väsymystilassa, mutta selvittiin muutamalla haukahduksella. -3 (ohjaajavirhe, voimakas käsiohjaus kun houkuttelin käsillä katkaisemaan kontaktin toiseen koiraan).

Olipa muuten iso huojennus kun T tuli sanomaan että saatiin 73/100pts eli hyväksytty tulos, ajalla 2:56;61! Huhhuh mitä kamppailua, seuraavissa kokeissa toivottavasti vähän paremmin. Ensinnäkin vähän pirtsakammalla koiralla ja taktikoiden niin, ettei Vean tarvitsisi ottaa niin kovaa painetta muista koirista. Ei mennä odottelemaan omaa vuoroa liian aikaisin jne.

 Seuruutusta, liikkeestä maahan, liikkeestä seiso kierro koira ja Ykän rentoutumista käytösruudun jälkeen

Ykä oli paremmalla päällä, väsynyt sekin mutta se ei ota muista koirista nokkiinsa kisapaikalla niin se oli vain rento tapaus. Väsymys tekee sille vain hyvää. Mitä nyt aloituskyltin jälkeen Ykä bongasi iiiihanan tuomarin ja seurasi siinä vierellä häntä heiluen, korvat lintassa ja tuomaria tuijottaen... onneksi kuunteli käskyjä kuitenkin eikä karannut mihinkään. Virheitä tuli 3. kyltiltä -1 (kontr), 7. kyltiltä -1 (kontr) ja 15. kyltiltä (ohjaajavirhe, kumartuminen). Vähennyksiä tuli -1 haukkumisesta, kun väsymys alkoi Ykällä purkautua kentän loppupäässä ohjaajan komentamisena. Mutta tosi hieno eläin se oli, käytösruudussa tapitti kuin tatti ja tuijotti melkein koko 2min minua silmiin. Näillä puheilla VOIHYV, 94/100pts, aika 2:33;89 ja 2./9. sija! Vähänkö olin ylpeä pikkuholskusta.

Parin viikon päästä yrittämään koularia, hurjaa!

TOKO

Ilmoitin Oman syksyn BH-kokeisiin, apua. Onneksi sheltti on ollut aika huikea viime todetreeneissä, rapiat 10min paikkiksessa ei mitään ongelmaa vaikka ukkonen alkoikin jo loppuvaiheessa jyristä. Ykä olisi luultavasti luikkinut autolle. Vieressä ollut koira haukkui ukkoselle, Oma otti lungisti. Perusasentoon nousussa annoin vähän vartaloapuja, vaikka eipä sheltti niitä oikeesti tarttisi kun se on niin taitava.

Suoritusvuorossa tehtiin seuruutuskaavio hihnassa, palkkasin täyskäännösten jälkeen. Aika makee! Vapaana seuruutuksen aikana alkoi sataa aivan jäätäviä määriä vettä + ukostaa kunnolla, mutta tehtiin silti vähän suuremmilla palkoilla loppuun. Pahimpien jyrinöiden aikana namitin surutta, vähän koiraa jänskätti mutta se ei ahneuteen onneksi vaikuttanut. Seuruutuksessa vähän seilasi, mutta oli silti tosi reipas kun taas osa pk-koirista vähän oli naama väärinpäin. BH:n liikkeestä istuminen ok, liikkeestä maahanmenossa satoi vissiin liikaa vettä silmiin kun lähti käppäilemään. Vein takaisin ja tein luoksetulon tosi lyhyeltä matkalta, meni hyvin. Tässä vaiheessa koira näytti aikalailla räjähtäneeltä rätiltä, ja sai hengailla pahimman myrskyn ajan mun jaloissa sateenvarjon alla. Muut vei koiransa autoon, mutta mulla oli siellä ukkosta pelkäävä Ykä, joten en halunnut viedä Omaa imemään siitä vaikutteita. Omaa ei kauheesti haitannut, saihan se nakkia aina kun jyrisi.

Sateen vähän laantuessa tein vielä yhden seuruutuskaavion ilman nakkia kädessä, ja samoin tehtiin istumiset ja maahanmeno+luoksari täyspitkältä matkalta. Onhan toi pk-sheltti nyt vaan hieno!

Treenien ja ukkosen jälkeen otin Ykän hetkeksi chillailemaan kentälle, se ei onneksi ollut yhtään stressissä enää ja oli vaan hirveän iloinen kaikesta.