Oman ekat AVO-kisat ja Ykä-pohdintaa

Käytiin tosiaan Oman kanssa HKSH:n seuramestiksissä hauskuuttamassa ihmisiä. Nollahan sieltä tuli, 181/320pts, mutta se oli ensimmäinen kokeemme pitkään aikaan ja sekä koiraa että ohjaajaa jännitti. Mutta käytiinpähän!

Ruutu, 0. Ruutu oli ensimmäisenä liikkeenä, enkä valmistellut Omaa riittävästi, joten eipä se sinne osannut mennä. Kokeen jälkeen tehtiin korjausliikkeenä hallissa sama, mutta ohjatuilla valmisteluilla, ja irtosi hienosti. Ohjaajan kämmiä siis vain.

Liikkeestä seisominen, 9.5 Ihan jees!

Luoksetulo, 8. Peeloili jotain ennen kuin siirtyi kunnolla sivulle, muuten nopsa ja kiva.

Seuraaminen, 7,5. Omaa jänskätti, ja jännätys laski sen normaalia pk-seuruutasoa jonkin verran. Jäi myös himmailemaan yhdellä suoralla, kun ei ollut varma kuuluuko seurata vai tehdäänkö jättöjä.

Kaukot, 5. Ei suorittanut yhtä vaihtoa. Liikkui vähän taaksepäin.

Liikkeestä istuminen, 0. Jäi seisomaan. Olisi tarvinnut isompia apuja, joita käytin kentän ulkopuolella treenatessa, mutta en näköjään sitten kentällä vaikka kovasti muuta väitin...

Nouto, 0. Kapulaa heitettäessä tuijotteli jonnekin taakse, eikä tajunnut heittoa. Lähti kyllä käskystä, muttei tiennyt mitä pitäisi tehdä ja bongasi ruudun. Käytiin sitten yhdessä hakemassa kapula.

Merkille lähetys, 10. Ruudusta viisastuneena tajusin sentään merkillelähetyspaikalle siirtyessä valmistella Omaa siihen, ja sehän menikin sitten täysin nappiin. Aika perusmeno, tämä liike näs meni kenraaleissa ihan puihin.

Estehyppy, 9. Hyppäsi päin, mutta korjasi sitten oma-aloitteisesti sivulle.

Paikkaistuminen, 6. Muuten tosi hyvä, mutta valui maahan kun ohitin sen, ihan sen näköisenä kuin se olisi miettinyt että "apua, ei kai tämä ollut se liike jossa piti olla maassa ja minä istun :----(".

Kokonaisvaikutus, 8.

181/320pts, AVO0, sij. 2./3. Ei kun treeniä vaan ja ohjaaja voisi muistaa olla vähemmän puupökkelö kentällä!

--

Ykä kävi toissapäivänä hakumetsässä, ekaa kertaa sitten kesäkuun alun, jolloin pääsi suorapalkalle. Nyt ajattelin kokeilla kylmiltään ilmaisua irtorullilla, jos se ei sitä muistaisi niin ihan sama. Mutta pentele, koirahan oli aivan jäätävä ässä, upposi metsään kuin veitsi voihin ja palasi rulla suussa naama näkkärillä. Kolme pistoa joista jokaisella ukko, näytöille sai juosta vapaana. Ihan hullun tyytyväinen pieni polsku se oli, kun kerrankin sai tehdä Juttuja, ja vieläpä Hakua, joka on Ihanaa. Nykyään sen kanssa ei voi oikein enää treenata ollenkaan, kun se menee siitä niin kipeäksi, mutta voi pojat että se oli iloinen. Nyt sitten taas vähän aikaa rauhallisemmin. Vietetään viimeinen meidän yhteinen kuukautemme tekemällä kaikkea kivaa ❤

 Lihasköyhyys alkaa jo näkyä selvästi

Kyllä sitä aina välillä miettii, että onkohan lopetuspäätös nyt ihan oikea. Erityisesti sitä miettii silloin, kun koira poukkoaa häntä töttöröllä metsässä tai tarjoaa kaikki temppurepertuaarinsa liikkeet nameja kerjätessään ja on ihan hirveä sika. Heiluttaa häntää helikopterina ja kierii sängyllä pöristen. Mutta sitten kun se taas seuraavina päivinä on selvästi kipeä, kävelee huonosti ja sen takajalat tärisevät, sitä tietää.

 Opettaja ja oppilas

Norjassa

 

Tässä on heinäkuun aikana vietetty lomia, ja pyörähdetty Norjankin puolella koirain kanssa! Ensimmäinen pidempi reissu kun on piskit mukana, ja oikein hyvin meni, vaikka Vea onnistuikin hajottamaan anturansa Kuusamossa ja Omalle tuli silmätulehdus. Ykä jäi mökille hoitoon, koska sen terveys on ollut taas vähän kyseenalaista, ja siellä se pärjäsi oikein hyvin. Oli kuulemma "todella viisas" ei haukkunutkaan kuin kahdesti, ja otti kaikki vieraat iloisesti vastaan.

 

Treenattu ollaan, tai ainakin pörrätty mukana Vean treeneissä. Omatoimitreeneissä olen ottanut muitakin tekemään jotain kentälle, Nika teki viimeksi rallyn kaikkia täyskäännöksiä juosten superhienosti ja Oma puuhasi mm. merkinkiertoa. Yrjänäkin on käynyt pari kertaa ihan kentällä asti tekemässä jotain puolivillaisia temppuja. Oli se siitäkin ihan into piukeana ja kuolasi kuplia kun oli niin nastaa. Hölmö.

Ykän paras päivä: sai olla mukana taskumonsterimetsästyksessä keskustassa, istua kaupan edessä (Hyvin Tärkeää puuhaa) ja kantaa kaupasta ostettua suklaalevyä (Vielä Tärkeämpää). Voi että pieni koira voi ilahtua paljon siitä, että saa olla kodin pikku apulainen.

Kesäilyä

Oma täytti eilen 8v! Se on ollut meillä jo neljä ja puoli vuotta, aika hullua. Hölmö pieni eläin. Aluksi se tuli vain täyttämään Myran jättämää aukkoa, ja sitten siitä kuoriutuikin melkoinen harrastusherhiläinen.

Nikan kanssa on tehty rallya, heinäkuussa viimeistään taas kisoihin. Hyvinhän se treeneissä pelittää, mummeli.

Viime kisoista, joissa puskettiin yhdessä rata läpi vaikka tulosta ei tullutkaan

Ykä pääsi viime viikolla etsimään kolme maalimiestä metsästä ja oli ihan onnesta soikeana. Alunperin piti vain mennä jelppimään kaverin koiran ilmaisuissa, mutta se oli niin nopsasti hoidettu että vedettiin sitten muitakin koiria samaan syssyyn. Ohjeistuksena piilottelijoille suorapalkka pallolla ja kehuja niin penteleesti, ei mitään ilmaisuja eikä näyttöjä. Ukot mettään, kiljuva koira autosta, lainaliivi niskaan ja koira oikeaan etukulmaan. Sinnehän se solahti ilman mitään, eteni syvälle ja löysi ensimmäisen neljästäkympistä.

Toka lähetys vasempaan etukulmaan, suora syvä pisto, tuli takaisin ja otin hallintaan hihkumalla että "eikö löytynyt mitään, ei haittaa, tuupa tänne niin mennään uusiksi". Tällaisen rennon asenteen kun saisi kisakoirankin kanssa... Käveltiin yhdessä viitisentoista metriä keskilinjaa eteenpäin ja iskin uudelleen vasemmalle, sinne lähti kuin tykinsuusta, ja kohta tuli iloinen hauva pallo suussa takaisin T perässä. On se tarkka, ajattelin että ottaisi hajun etukulmaan lähettämisestä mutta ei.

Neljäs lähetys samasta pisteestä oikealle, siellä kävi taas tyhjällä ja palasi samaa reittiä viivana takaisin. Iloisena lähti viidennelle lähetykselle kymmenen metrin päästä oikealle ja löysi vikan.

Muuten se on kotikoiraillut ja pörrännyt pari kertaa kentällä ihan vaan olemassa. Sisällä se on läähätellyt paljon ja ollut jotenkin levoton, tuntui auttavan vähän kun ostettiin lattiatuuletin. Ulkokentällä sillä oli kamalaa koska  muilla kentillä aksattiin ja esteistä lähti kova pauke. Toissapäivänä sillä oli kamalaa koska otin sen halliin kasaamaan Vealle tokokenttää ja se on tottunut että aksaesteet paukkuu hallissa. Eilen sillä oli kamalaa koska aamulenkillä jyrisi ukkonen. Ylipäätään sillä on nykyään aika usein kamalaa.

Onneksi ei kuitenkaan aina.

Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle

Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!

Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v

Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.

Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

Varovaista treeniä

Maaliskuussa käytiin holskutreeneissä, tässä tungin toko-Ykän paikkistelemaan tottis-Seelan viereen. Tein vähän liikkeitäkin ja tyhmänä palkkasin lelulla - josta koira tietty meni ihan solmuun. Huoh.

Ykän dobokurssi loppui, sen päätteeksi ostin itsellenikin kaksi puolipalloa. Nyt meillä on ne, tasapainotyyny ja keskikokoinen dobopallo, joiden kanssa ollaan keskiahkerasti treenailtukin! Syvien lihasten vahvistuksen lisäksi Ykä on päässyt tekemään vähän hajuhommia - Vealla on tunnari tehotreenissä, joten mennään siinä siivellä välillä pihalle ja piilottelen tunnaria/avaimia/muuta Yppylälle etsittäväksi.Lisäksi olen ottanut tavaksi mennä Vean tottistreeneihin mukaan niin, että käytän muita koiria lenkillä siinä lähiympäristössä, ja myös näissä yhteyksissä holsku on ollut ihan tohkeissaan puuhastelemassa kaikkea. Toisinaan Ykä jää muiden omatoimitreenien ajaksi kotiin, ja niinä päivinä se saa ainoan koiran spessulenkin, johon sisältyy myös vähän rallyn mestariluokan liikkeiden puolihuolimatonta opettelua. Viime treeneissä otin riskin ja tein Ykän kanssa vähän liikkeitä ihan kentälläkin; namipalkalla ja mahdollisimman iisisti. Vaikuttaisi siltä, että hyvällä tuurilla koiran selkä kestäisi tuollaiset harvat, mutta temppujen kannalta monimuotoiset treenit. Joissa ehdottomasti ei ole leluriekuntaa. Ihan pienenpieni tsäänssi MES-luokan korkkaamiselle siis on, koska lahjattomat treenaa. Mutta katsellaan rauhassa.

Oman kanssa käytiin yhden kerran ohjatusti tokotunnilla kun tuurattiin Veaa - merlellä oli ihan hauskaa ja hommat sujuivat hyvin. Jäävistä istuminen on vaikein, ja maahanmenossa poikittaa. Paikkaistumisessa saattaa valua makuulle. Kapulaa noutaa isoilla avuilla ja sählingillä, mutta noutaa! Kaukoja tehtiin korkeiden alustojen päällä - Omalla on tapana liikkua taaksepäin maahanmennessä, nytpä ei voinut kun muuten olisi pudonnut... kerran meinasi ja sen jälkeen teki hyvin tyylipuhtaita vaihtoja. Omatoimitreeneissä tehtiin vähän taas ruutuun lähettelyä kosketusalustan ja naksun avulla. Noin muuten Oma on hyvin pitkälti siirtynyt T:n ohjaukseen opettelemaan rallyn MES-liikkeitä.

Eli periaatteessa ainoana treenikoiranani on Nika, jolla onkin ollut oikein hauskaa rallyn VOI-liikkeiden kanssa. Kisoja odotellessa!

 Yksi päivä heitin T:n keskustaan luennolle, ja pitihän sitä tietty testata osaavatko nämä maalaistollot käyttäytyä Töölössä. Osasivathan ne, autosta ottamisen aiheuttaman riemukiljahtelun jälkeen.

Vuoden Harrastusholsku 2015

Kannatti näköjään rally-tokoilla viime vuonna - Holsku-yhdistys myönsi meille Vuoden Harrastusholsku 2015 -tittelin! Viimeksi saatiin Vuoden Tokoholsku -titteli vuonna 2010, joten tämä oli todella mukava päätös Ykän kisauralle. On aika varmaa ettei se enää kentille palaa, vaikka viime hierontakerralla se oli niin uskomattoman hyvässä kunnossa että hierojakin vähän herkistyi. Kaverit kysyivät myös pari viikkoa sitten mukaan kolmen kerran dobokurssille, ja mehän mentiin. Kaksi kertaa takana ja Ykä oli molemmilla kerroilla ihan liekeissä. Varmaan pappajumpallakin on oma osuutensa siihen, että sillä on vähemmän jumeja nyt! Hirveän hauskaa on ollut, viime kerralla Ykä seisoi myös hienosti neljän pienen puolipallon päällä. Selvästi näkee, kuinka kivaa siitä on puuhastella jotain pitkästä aikaa, eli pitänee jatkaa doboilua ahkerasti kurssin jälkeenkin omatoimisesti.

Ykä on myös muistellut "hauku"-käskyä (eteentulo + haukkumista, tulee muuten tiiviisti ja haukkuu räkä roiskuen kun vauhtiin pääsee), eteentuloa oikeasta ja vasemmasta perusasennosta, oikeaan ja vasempaan perusasentoon tuloa etu- ja takakautta, ohjaajan ympäri peruuttamista (perusasennoista + väärinpäin olevista perusasennoista) ja viimeisimpänä kaukoja kapula suussa. Kaikenlaista pientä ja näpsäkkää hienolle pienelle harrastusholskulle.

Oma on touhunnut tokon AVO-juttuja, pääsääntöisesti noutoa ja ruutua. Nouto on edelleen täysin kesken, mutta jatketaan treenejä. Ruutua aloin tehdä kosketusalustalla ja naksulla, sinne irtoaakin jo todella mukavasti. Kaukoissa ei ole muuta ongelmaa kuin taaksepäin liikkuminen maahan mennessä, seuruussa ei mitään, luoksetulossa ei mitään ja hypyssä ei mitään. Jäävien erottelua pitää treenata varmemmaksi, istuminen tällä hetkellä heikoin. Tarjoutui mahdollisuus osallistua taas Oman kanssa tottiskurssille, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. On vähän enemmän motivaatiota hinkata juttuja omatoimisesti tämän koiran kanssa, vaikka itsehän sitä tietysti kursseista hyötyisikin.

Nikan kanssa ollaan tehty rally-tokon VOI-liikkeitä ilman rataa, toukokuussa varmaan koetetaan hakea ne kaksi uupuvaa ykköstä. Aika kivaa tekemisen meininkiä on kyllä mummun kanssa!

Vean treeneistä enemmän Vean omassa blogissa, mutta käytiin mm. tutustumassa pelastuskoirapuoleen ja minä kävin siellä myös ryömimässä otsalampun kanssa pimeässä talossa. Oli kyllä sen verran hauskaa että katsotaan josko jonkun tulevan koiran kanssa minäkin lähtisin treenaamaan pekoa. 

Viime viikolla pestiin koko kööri Lämpimien Vaniljakeksien tuoksuisella shampoolla, täytyy sanoa etten ees muista milloin esim. joku Ykä olisi pesty...

Oma RTK3 ja Nika 1 x VOIHYV!

Nyt täytyy sanoa että kisat meni täysin nappiin. Aamulla kisapaikalla jännitti vähän, mutta Oma oli niin iloinen ja kuulolla että huolet hälveni nopeasti. Se saattaa kyllä kentällä täpinöissään keksiä jotain ihan omia juttuja, mutta se on siitä huolimatta aina kisoissa täysillä mukana eikä ole tarvinnut pelätä paineistumista tai kehästä karkaamista. Siltä kannalta erittäin kiitollinen kisakoira esimerkiksi Ykään verrattuna.

Oma oli luokkansa ensimmäinen koira, Nika viimeinen. Tuomarina Tiia Hämäläinen.

Rataan tutustumisessa rata tuntui ihan simppeliltä. Peruuttamista oltiin harjoiteltu ekstrapaljon ja se toimi molemmilla hyvin, mutta sitä ei sitten tässä radassa ollut yhtään. Sen sijaan seisomisia oli peräti kolmin kappalein, ja se on ajoittain aiheuttanut harmaita hiuksia, kun sheltit ovat välillä unohtaneet tyystin mitä se edes tarkoittaa. Lisäksi houkutustötsien kiertosuunta piti pistää tarkkaan muistiin.

Oma oli ennen oman vuoron alkua todella hyvässä vireessä, ja vaikka sillä on ollut treeneissä välillä tapana istuutua perusasentoon tohkeissaan monta kertaa, se ei tarjonnut sitä nyt yhtään. Tosin jäin tarkoituksella rauhoittamaan Omaa aina perusasennoissa pieneksi hetkeksi.

12. kyltti, puolenvaihto takana

-1 kontr.

13. kyltti, käännös oikeaan oikealla seuraten

-1 vino

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-3 uusi, -10 tvä (>90 astetta vino). Tämä kyltti on meidän ikuinen nemesis, ekalla kerralla Oma lähti kiertämään minua perse edellä eikä ihan päätynyt sinne minne toivottiin, joten uusittiin. Tokalla kerralla se oli ihan tavattoman vino joka asennossa, mutta en jäänyt hinkkaamaan kun tiesin että se todennäköisesti jää vinoon myös toisella uusimisella.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, ei ongelmaa, tapitti koko ajan minua.

2:26;47, 85/100pts, RTK3, "Kaunis kontakti", mikä kyllä olikin äärimmäisen totta!

Nikan kanssa oli melkein parinkymmenen koirakon verran odottelua, mutta se teki vain hyvää. Temppuiltiin siinä vähän ja muistuteltiin, ettei ihmisten luo ole asiallista mennä. Ollaan tosi paljon tehty Nikan kanssa suhteen luomista, eikä T ole tehnyt sen kanssa muuta kuin lenkittänyt, joten se oli todella hyvin messissä. Aiemmissa VOI-kisoissa se on ollut vähän nuupallaan, ihan kuin olisi minulla vain lainassa kun on pakko, ja oikea äiskä on tuolla jossain kauempana. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa, se oli suorastaan hullu raivokääpä ja puri minua nenästäkin. Vähän ennen omaa vuoroa tein seisomisharjoituksia ja Nikahan oli sitä mieltä ettei sitä ole ikinä hänelle opetettu... sitten kun se alkoi sujua, seisomasta maahan piti aina mennä istumisen kautta. Ehti vähän kuumotus nousta pintaan, mutta juuri ennen kehään menoa sain palkattua parista onnistuneesta ja sitten mentiin.

Nika oli hyvässä vauhdissa kehässäkin, korvat pystyssä eikä erityisen kiinnostunut tuomarista tai muista ihmisistä, mitkä taas viime kisoissa aiheuttivat hirveää haahuilua. Nyt se selvästi teki hommia minun kanssani. Spiraalissa vähän kiinnosti lähteä moikkaamaan käytösruudussa olevaa Ruffea, mutta sain sen siitäkin takaisin hanskaan nopsasti.

10. kyltti, houkutus

-1 kontr., teki vähän laajan kaaren kun jäi tuijottamaan sihteeriä, mutta tsemppasi sitten

15. kyltti, käännös oikeaan oikealla

-1 as ja -1 py. Jotain jätätti ja mietti lähtisikö tsekkailemaan ihmisiä, mutta ei sitten lähtenyt

16. kyltti, oikealle istuminen, eteentulo, takaa siirtyminen oikealle istumaan

-1 vino, -3 uusi. Huhhuh, pitäisiköhän sitä treenata tätäkin kylttiä joskus... ekalla kokeilulla Nika pörräili istumaan johonkin ihan mihin sattuu. Tokalla pysyi paremmin paikallaan, mitä nyt istui hinan vinoon. Muuten ok.

Käytösruutu sivulla istuen 2min, vähän tuijotteli jonnekin kehän ulkopuolelle mutta ei ollut kyllä aikeissakaan lähteä mihinkään.

2:18;38, 90/100pts, "Hieno rata!". Ja niin pentele olikin, rikottiin viimein meidän nollaputki ja saatiin näytettyä sitä osaamista mitä mummulta kyllä löytyy. ♡

Matkustelua, kuvauksia, koirakavereita ja treenejä

Alkukuusta maakuntamatkailtiin Joensuuhun kolmen koiran voimin - Ykä jäi mummolaan hemmoteltavaksi, jottei sen tarvitsisi jäykistyä makaamalla pitkiä aikoja autohäkissä. Lauantaina mentiin palluttelemaan Azuricoyotes-holskuja, pienenä taka-ajatuksena mahdollinen pentu, mutta kun Brimille syntyi vain yksi vauva, jäädään vielä odottelemaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Illalla tsekattiin sisään hotelliin ja lenkkeiltiin puistoissa, oli kyllä kaikin puolin mukava kokemus! Ei oltukaan ennen oltu koirien kanssa hotellissa, ehkä kun niin harvoin ylipäätään ollaan hotelleissa muutenkaan... mutta koirat otettiin hyvin vastaan ja ne käyttäytyivät ihan mallikkaasti. Omaa puhisututti vähän yöllä käytävän äänet, mutta laitoin sille takkatulen rätinää kännykästä soimaan niin se rauhoittui. Ehkä hän kuvitteli sitten olevansa turvassa.

Sunnuntaina oli ennen kotiinajelua vielä toiset koiramaiset treffit, nimittäin Agarwaen-shelttien (ja Hupsiksen) luo. Nyt omat koirat pääsivät mukaan yhteislenkille, ja todella sopuisasti viisi shelttiä, saku ja suomenlapinkoira juoksentelivat ympäri metsää. Vealla oli ihan sikakivaa kun sheltit jahtasivat sitä. Olivat sitten sisälläkin ihan asiallisesti, kun käytiin kahvittelemassa.

Meela, Minttu, Oma, Vea, Nika, Hupsis, Myrn.

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Tukholman-reissua, joten koirat hajautettiin ympäri mestoja hoitoon - Nika T:n mummulle, Oma Lilin omistajille ja isot mökille. Ilmeisen hyvin meni kaikilla, vaikka Oma olikin vähän persehtinyt. Ykä ja Vea olivat rällänneet mökillä lumessa niin paljon kuin sielu sieti ja nukkuneet äitini kanssa samassa sängyssä.

Noin muuten Ykää on käytetty ahkerasti akupunktiossa ja laserissa, torstaina se lisäksi röntgen- ja magneettikuvattiin. Viime kuvauksista on kulunut noin vuosi, ja ajatuksena oli nähdä, onko tilanne pahentunut drastisesti. Mutta ei - sama meno jatkuu, muutamia pullistumia ja yksi selvempi piikki, mutta ei spondyloosia eikä tyriä. Suurin osa kivuista johtuu siis syvien lihasten jumeista, jotka juontavat juurensa huonosta rakenteesta. Kisa- ja treenikoiraa Ykästä ei enää tule, mutta kotikoirana ja muiden treenien häiriöporsastelijana se varmasti vielä porskuttaa pitkään. Todella huojentavaa kuulla ettei rakenteessa ole mitään sen kummempaa, eikä esim. halvaantumisvaaraa ole. Koiraa ei kuulemma tarvitse varoa vaan elää ihan normaalia elämää sen kanssa, mitä tässä nyt on tehtykin: paljon lenkkeilyä ja vapaana juoksemista. Doboilu ja uinti pitää ottaa mukaan ohjelmistoon, tavoitteena lihaksien kasvatus ja erityisesti syvien lihasten vahvistus.

Välillä Ykä on käynyt meidän mukana hallilla kasaamassa rallyratoja eli käpyttelemässä pitkin kenttää "apuna", puhetta oli että voisi alkaa tehdä sen kanssa venyttelyjä ja  kahdeksikon ravailua/laukkaamista hallilla, niin tulisi tehtyä sitäkin säännöllisesti kun muiden koirien kanssa kuitenkin käydään usein treenaamassa. Toisekseen voisi kysellä josko johonkin koirauimalaan saisi mennä iltamyöhällä, niin voisi käydä sielläkin aina välillä treenien jälkeen.

Lili oli pari päivää hoidossa tässä jossain välissä, ja kun Keikokin tuli kyläilemään, oli ihan tarpeeksi vilinää

Nika ja Oma ovat olleet minulla treenikoirina, olivatpa myös pk-treeneissä häiriköimässä. Loppuvaiheessa ohjasin yhtaikaa molempia mm. paikkamakuussa, jossa koiria kyllä häirittiin ihan huolella. Sheltit eivät ole sellaista ennen kokeneet eivätkä järin hyvin pysyneet kun kouluttaja heilutteli ruokaa niiden nenän edessä, mutta ei se haittaa, lähinnä vain nauratti kun kävin palauttamassa niitä. Yksitellen rivistä luoksetuloa otettuna tulivat kyllä hienosti vasta oman nimen kuullessaan.

Muuten niiden kanssa on puuhailtu rallyn VOI-ratoja, enimmäkseen meidän kotihallissa Ojangossa mutta yhtenä yönä käytiin vetämässä treenit JAU:n hallissa. Vieras paikka paineisti molempia shelttejä selvästi, ja saatiin kaivettua Nikasta esille samantyyppistä käyttäytymistä, mitä se on nyt parissa viime kokeessa tarjonnut. Tämänpäiväiset kenraaliharkat Sporttikoirahallilla menivätkin enemmän nappiin. Omalle tuli jotain aivopieruja oikealla oikealle pyörähdyksestä, mutta muuten sheltit tuntuivat hyviltä ohjata.

Niin, ja Omasta tuli muuten Etelä-Suomen Shelttien vuoden 2015 tokosheltti! Hieno pikkumerle.

Nika kohta 10v, treenit on ihan ok

Tammikuu

 Jossain välissä oli talvi ja -25 astetta

Ykä on syönyt Neurontinia nyt rapiat kuukauden. Annostus nostettiin kahteen kapseliin päivässä suht nopeasti, koska sivuoireita ei tullut, eikä niitä ole kyllä vieläkään. Kertooko se siitä kuinka kipeä Ykä oli ennen lääkkeitä, sitä on paha sanoa. Hieroja kävi vähän aikaa sitten ja viime viikolla käytiin akupunktiossa ja laserissa - jälkimmäisten jälkeen Ykä on ravannut lenkeillä paljon enemmän eikä vaan töpsytellyt passissa. Ylihuomenna uudelleen akuun.

Treenihalliin Ykällä ei ole etenkään kylmällä ollut asiaa, vaan se jää treenien ajaksi kotiin syömään kongeja. Pääsee välillä keskenään lenkille niin ei tule ihan höperöksi. Lenkeillä sillä on pakkasella aina talvitakki päällä, sadesäällä sadetakki. Hirveän iloinen se on ollut, riehunut välillä hulluja holskuhyppyjä hihnassa ja hepuloinut pellolla pehmeässä lumessa. Sisällä ollaan välillä tehty jotain temppuja, kuten pyörittelyä perusasennon, eteentulon ja oikealla perusasennossa istumisen välillä, sekä kaukoja. Mutta oikeista treeneistä ja kisoista se lienee lopullisesti sairaseläkkeellä. Riehumisen jälkeen se vaikuttaa välillä kipeältä, ja ajoittain mietin tosissani näkeekö tämä koira ensi vuotta. Mutta mennään päivä kerrallaan.

Oman ja Nikan ilmosin rally-kisoihin ensi kuulle, josko sieltä saisi haettua Omalle viimeisen VOIHYVin ja Nikalle ensimmäisen! Oman kanssa ollaan rally-juttujen lisäksi treenailtu tokon AVO-liikkeitä. En tajua kuka tuolle koiralle on opettanut kaukot, mutta se tekee ne aivan älyttömän hyvin. Nouto on edelleen vaiheessa, tötsän kiertoa ollaan otettu pari kertaa. Manjana, manjana. Nikasta on hullun hauskaa jos teen kentällä sille pieruääniä ja yllytän haukkumaan. Josko saisin sen skarppaamaan pelleilemällä myös koekentällä.

Vea hajotti takkinsa, joten sai mennä nakuna

Vuosi 2015 tiivistettynä

Tämä vuosi on ollut kyllä oikea koularivuosi! Yhteensä koko poppoo on kerännyt kahdeksan rally-koularia (2 x RTK1, 4 x RTK2, 2 x RTK3), yhden tokokoularin (TK1)  ja yhden BH-koularin, eli kymmenen kappaletta koulutustunnuksia. Lisäksi Vea on ehtinyt korkata tokon VOI-luokan äärimmäisen hyvällä kakkostuloksella. Tällaista kiritystä tuskin tapahtuu ihan heti uudelleen!

YKÄ
Terveydellisesti Ykä on mennyt tasaisesti huonompaan suuntaan, ja viime treenien valossa taidetaan jättää toko kokonaan pois treenivalikoimista. Iloiseen ja tarkkaan tekemiseen se tarvitsisi niin suurta intensiteettiä ja riehuntaa, että kroppa menee siitä ihan kokonaan jumiin. Yksi vaihtoehto olisi syöttää sille kipulääkkeitä ja jatkaa treenaamista, mutta se ei tunnu hyvältä eikä reilulta, joten antaa mieluummin olla. Tällä kaudella käytiin joka tapauksessa kaksissa VOI-kisoissa, joista molemmista VOI0. Rallyssa meni paremmin; Ykä porskutti ekana holskuna Suomessa sekä AVO- että VOI-luokan läpi (pisteet 95, 88, 98 ja 71, 94, 91).

Nyt Ykä jää toistaiseksi kokonaan treenitauolle, ja katsotaan myöhemmin mitä tehdään. Alustavasti koetetaan hieronnalla ja fysioterapialla saada koira parempaan kuntoon, ja jos näyttää hyvältä, aloitellaan tauon jälkeen rallyn MES-liikkeitä. Mennään päivä kerrallaan eikä oteta stressiä harrastuksista. Hirveä harmi että noinkin ihmisrakkaan koiran kanssa pitää nykyään olla vähän varovainen, ettei se satuta itseään ja rähähdä kellekään.

OMA
Oma on osoittanut kyntensä harrastuspuolella ja hoitanut treenikoiran virkaa tyylillä, kun Ykää on ollut pakko asettaa taka-alalle. Tänä vuonna pikkumerle sai kaksi vikaa ykköstulosta tokon ALO-luokasta (172,5 ja 180), saavuttaen TK1-tittelin. Lisäksi se aloitti rally-tokossa kisaamisen ja hoiti ALO- ja AVO-luokat läpi (98, 87, 100 ja 93, 79, 88). VOI-luokassa se ehti kisata tänä vuonna kahdesti, molemmista tulos (84 ja 71). Eli melkein kolme luokkanousua tällä kaudella rallyssa! Kolmanneksi käytiin puoliläpällä suorittamassa BH-koe, joka sekin meni heittämällä läpi. Nyt Oma opettelee noutamista, josko se ensi vuonna kävisi korkkaamassa tokon avoimenkin luokan. Lisäksi pitäisi hakea se yksi VOIHYV-rallysta, niin T voisi alkaa opettaa sille MES-liikkeitä.

Alkuvuodesta Omalla oli outo halvaannuskohtaus, joka onneksi meni ohi sairaalakäynnillä ja tiputuksella eikä mitään vastaavaa ole sittemmin tapahtunut. Treenikoirana se kerää enemmän jumeja kuin kotikoirana, joten sekin on päässyt ajoittain hierontaan.

NIKA
Mummu aloitti myös rally-uransa tänä vuonna, läpäisten ALO- ja AVO-luokat huipulla pistesuoralla (100, 90, 95 ja 90, 98, 95). VOI-luokassa se kisasi kahdesti, mutta pisteet jäivät vielä alle hyväksytyn tuloksen. Ensi vuonna koetetaan parantaa meidän yhteistä suhdetta, jotta päästään taas niille pisteille jotka Nika ansaitsee. Nipunkaan kanssa ei ole kiire mihinkään, ja sen kanssa mennään vain niin pitkälle kuin mikä siitä on kivaa. Jos mun kanssa rally ei onnistu enää näin korkealla, siirtyy se takaisin T:lle. Ja jos ei tuloksia tule niin ei sekään haittaa.

Nika selvisi tänä vuonna kohtutulehduksesta, siitäkin hirveydestä on jo vuosi.

VEA
Minun kontribuutioni Vean kanssa tänä vuonna oli viedä se rallyn VOI-luokan läpi (80, 73, 82), muista Vean saavutuksista ja kommelluksista tulee varmasti lisää turinointia sen omaan blogiin!

Voittajien viikonloppu

Tänä viikonloppuna olikin melkoinen voittajarumba, kun kaikki koirat oli ilmoitettu VOI-kokeisiin. Vea korkkasi ekat toko-VOI -kokeensa saaden tosi hienon VOI2:n. Ykä oli iltakokeissa, ja nollaahan sieltä pukkasi. Koira sentään oli suht iloinen, johtuneeko sitten siitä että liikkeet oli kolmessa osassa ja paikkis vikana, joten heti kopeloinnin jälkeen ei tarvinnut mennä kehään vaan sain vietyä koiran pihalle riehumaan. Ajattelin jo heti alkuun että otan mieluummin miinuspisteitä liian isoista avuista kuin nollia, joten sillä mentiin ja miinuksia ropisi.

Liikkeet kehäjärjestyksessä:

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan, 5. Valui, törmäsi, ohjaajalta liian isoja apuja.

Seuraaminen, 8. Sehän oli ihan ok! Häntä heilui ja korvat oli pystyssä, vain tosi pitkän hitaan pätkän aikana alkoi vähän herpaantua, mutta skarppasi sitten.

Ruutu, 0. Kaksi käskyä maahanmenoon ja toinen etukäpälä ulkona. Hnnggrk. Loppuliike meni hyvin.

Tunnistusnouto, 0. Meni käpälät ojossa, nosti heti oman, pudotti, tarkisti väärät ja toi oman pureskellen. Annoin taas liian ison avun siihen että koira kiertäisi takaa sivulle.
Kauko-ohjaus, 6. S-i-m-s-i-m. Ei noudattanut ekaa seisomiskäskyä, annoin uuden ja loput meni hyvin. Vähän eteni. Olisikohan tullut parempi numero jos en olisi antanut toista käskyä? Pitää ottaa selvää.

Metallihyppynouto, 7,5. Vähän jotain arpomista metskun nostamisessa, nyt pyysin edestä perusasentoon vasemman kautta koska olin saanut noottia käsiavuista (hups :---D). Hyppykiljahduksen kautta siis siirtyminen.

Tauko.

Ohjattu noutaminen, 5. Arpaonni toi oikean, joka on meille helpompi, jes. Valmisteleva osuus ihan ok, lähti kuin tykinsuusta oikeaan suuntaan lähetyksestä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta - kunnes Ykä sitten päätti että tämä kapula ei haise tarpeeksi mutsilta, meen tsekkaamaan oisko täällä takana (tunnaripaikalla) jotain lisää. Aikansa siellä pyörittyään käskin uudestaan tuomaan, jolloin toi oikean kapulan.

Istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 8. Annoin aika isot avut istumisessa, koska Ykä on kaksissa aiemmissa kokeissa jäänyt seisomaan. Istuipa!

Tauko.

Piilopaikkamakuu, 9. Pää heilui.
Kokonaisvaikutus, 7,5. Ohjaaja heilui kuin heinämies.

Yht. 162,5/320pts, VOI0, sij. 4./5.

Täytyy sanoa että kun on käynyt kaksissatoista voittajaluokan kisoissa ja on ehkä kaksi kertaa päässyt pisteissä edes yli kahdensadan, alkaa vähän tympiä. Toki nyt Ykä alkaa taas olla edes iloinen kehässä, tähän väliin on jäänyt monta koetta kun se on ollut niin paiseissa että sitä on ollut äärimmäisen vaikea ohjata. Että sinänsä ehkä tässä voisi työvoitolla joku päivä saadakin sen ykkösen, jos vain sisua riittää. Mutta katsotaan nyt. Varmaan minut saa taas ensi vuoden puolella yllytettyä kisoihin - oli nääs T:n kanssa puhetta, että kisapäivinä saa ostaa pizzaa. Positiivinen vahviste kisaamiseen jne. Sitä paitsi aksassahan voi olla vaikka kuinka monta starttia ennen luokkanousua, eiks niin?

Tänään sitten shelttien kanssa rally-kisoissa, tuomarina Heikki Palosaari. Nika-mummu oli vuorossa tokana ja Oma kuudentena. Nika oli hurjan iloinen ennen kehää, kehässä puuhasi vähän omiaan ja oli hivenen eksyksissä - eikä pisteet yltäneet vieläkään hyväksyttyyn tulokseen. En edes listaa virheitä tähän, niitä nimittäin oli aika paljon enkä jossain vaiheessa enää edes jaksanut välittää. Mutta muistin käyttää molemmat uusimismahdollisuudet! Nikalla oli kuitenkin ihan hauskaa, se se tärkeintä on. Muusta viis, neiti ysivee voi olla vaikka loppuikänsä voittajassa jos se tykkää treenata noita liikkeitä. Ja sehän tykkää. Voi olla että T vie sen joskus kisoihin jos nollaputki meillä jatkuu, saisipahan ainakin oman koiransa taas takaisin.

Oman kanssa meni vähän paremmin, vaikka sekin oli tietyissä paikoissa ihan kuutamolla. Se oli iloinen itsensä ja yritti parhaansa, ja sai tälläkin kertaa hyväksytyn tuloksen! Pyörähdykset ovat Oman bravuuri, ja kirjuria kuulemma nauratti kun Oma heitti volttia ihan tunteella.

2. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)

-10 tvä (ylimääräinen istuminen). En tajunnut uusia jostain syystä, kun en nähnyt koko koiraa ja sitä mitä se sähelsi...

4. kyltti (jalkojen välistä toiselle puolelle)

-3 uusi, -3 tvä. Oma ei vain tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, yritti mennä ensin jalkani läpi ja sitten sen takaa. Uusimisella sähläsi myös jotain hyvin omamaista mutta pääsi lopulta vahingossa oikeasta välistä oikealle puolelle.

7. kyltti (molemmat täyskäännös oikealle)

-3 uusi. Omalla meni taas jotenkin piuhat solmuun päässä ja kävi kiertämässä kyltin omatoimisesti. Uusimisessa sentään pyörähti hyvin. Olin ihan varma että olin sanonut uusimispyynnön väärässä kohdassa ja siten hyllyttänyt meidät, joten olinpa huojentunut kun kuulin ettei näin ollut käynyt!

15. kyltti (istuminen oikealle, eteentulo, oikealta oikealle istumaan)

-10 tvä (väärä rintamasuunta). Istui kyllä eteentulossa täysin poikittain, ei voinut enää uusia joten näillä mentiin.

Yht. 71/100pts, VOIHYV, 1:55;35, sij. 4./17.! Eli pikkumerlellä on nyt kaksi hyväksyttyä tulosta, vielä yhtä metsästetään varmaan ensi vuoden puolella. Hurjaa!

Suttuinen kuva mutta josko siitä jotain osviittaa saisi

Shelttien ekat rally-VOI -kisat

Sunnuntaina käytiin Janakkalassa korkkaamassa shelttien kanssa ekat rally-tokon VOI-kisat. Treeniä oli alla, no, erittäin vähän, mutta kerrankos sitä. Nika oli ensimmäisenä, sen kanssa olin viimeksi kisaamassa rallyn alokasluokassa. Nikalla on vähän samoja piirteitä koetilanteessa kuin Ykällä; jos sitä ei osaa pitää kunnolla jyvällä, se saattaa keksiä omiaan. Liikkeet se osaa, eikä varsinaisesti häiriinny mistään tilasta tai hulinasta, mutta ohjaajan pitää osata ohjata. Minulla ja Nikalla ei ole ihan niin kiinteää suhdetta kuin vaikkapa minulla ja Omalla, joten näissä kisoissa Nika halusi mennä esim. kaikkien kehässä olleiden ihmisten luo. No, ei mennyt, mutta olisi halunnut, mikä aiheutti epätarkkuutta ja sähläämistä. Peruutusta pitää myös treenata lisää. Minullakin oli vähän koetaidot ruosteessa - jos olisin tajunnut uusia pieleen menneen houkutuskyltin, olisi tullut hyväksytty tulos. Harmittaa, mutta näitä sattuu. Ensi kerralla sitten paremmin! Ei oo sennun kanssa niin tarkkaa.

4. kyltti uupuu näköjään, se oli molemmat täyskäännös vasemmalle

2. kyltti (koira eteen oikealta, vasemmalta takaisin oikealle)
-1 vino, -3 tvä

5. kyltti (istu, käännös vasempaan, istu)
-1 vino, -1 tvä

7. kyltti (2x vasen täyskäännös)
-1 ov, -3 uusiminen (jotain ihmeellistä sähläystä)

8. kyltti (istu, käännös vasempaan, askel, istu)
-3 ov

10. kyltti (peruutus)
-10 tvä (pakko treenata lisää, meni vinoon peruuttaen)

11. kyltti (houkutus)
- 10 tvä (??? koira päätyi oikealle puolelleni, en tajunnut uusia jostain syystä???)

13. kyltti (pujottelu juosten)
-1 kontr

66/100pts, ei tulosta.

Nikan vuoron jälkeen juoksin hakemaan Omaa. Koska Oma oli viimeinen koira, järjestäjät alkoivat mm. purkaa viereistä rataa ja säätää jotain kuulutusvälineistön kanssa. Siitä sitten lähti melko infernaalisia ääniä odotellessa, ja Omalla meinasi mennä pupu pöksyyn. Ykä olisi varmaan ottanut hatkat tilanteesta. Suhteellisen epäreilua että kesken kisojen tulee tällaista häiriötä, mutta eipä tällekään juuri mitään voinut tässä tilanteessa - järjestäjien vain olisi pitänyt odottaa kisojen loppuun ennen kuin alkavat pistää paikkoja pakettiin.

Oman sai kuitenkin vielä messiin rapsuttelemalla sitä pyllystä, ja sitten mentiin. Kehässä se oli iloinen ja teki mitä pyydettiin, mitä nyt melkein kaikki eteentulot olivat vinoja. Koira jopa peruutti ja nousi seisomaan käskystä! Yksi täysin turha -10p tuli kun ohjaaja ei osannut ottaa tarpeeksi pitkää askelta.

2. kyltti (koira eteen oikealta, vasemmalta takaisin oikealle)
-1 vino, 1- kontr

3. kyltti (koira eteen, peruutukset)
-1 vino, -1 kontr, -1 tvä

6. kyltti (istu, seiso, maahan)
-1 kontr

8. kyltti (istu, käännös oikeaan, askel, istu)
-10 tvä (ohjaajan moka, liian lyhyt askel, yhyy)

9. kyltti (peruutus)
-1 vino

84/100pts, aika 1:52:00, VOIHYV ja sij. 2./12.