Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Hoitolainen ja Nikan kisat

 
Viikonloppuna oli 3kk malinöösityttö Niilo hoidossa, oli kyllä menoa ja meininkiä! Leikkitäti Vea jaksoi hienosti leikittää kakaraa, niin muut aikuiset saivat olla rauhassa. Vean ollessa treeneissä kävin kaikkien neljän jäljellejääneen kanssa aamulenkillä, hyvin solahti penska lenkkilaumaan. Niilo myös turisteili lauantaina Nikan rally-toko -kisoissa, joista käytiin hakemassa uusi nolla koekirjaan. Rata oli suht simppeli (eikä houkutuksessakaan ollut märkäruokaa! Vaikka oikein erikseen treenattiin sitä!) ja alku menikin superhienosti. Nika oli aavistuksen kuutamolla, mutta ei liikaa - pyörähdystä ei tehnyt mutta uusinnan jälkeen teki. Radan puoleenväliin selvittiin oivallisesti, mutta vaihtaessaan puolta jalkojen välistä Nika törmäsi kylttiin ja kaatoi sen. Kannustin mukaan ja jatkettiin, vähän jäi koira luimuun, mutta piristyi nopeasti. Toinen kymmennen pisteen virhe otettiin koira eteen oikealta, paluu oikealle oikealta -kyltillä, joka oli tokana tehtävänä kyltinkaatoepisodin jälkeen. Olisin voinut uusia, mutta loppujen lopuksi sillä ei olisi ollut juurikaan väliä lopputuloksen kannalta. Loppurata meni hienosti, Nika tsemppasi tosi hyvin. Sivuulla peruutusta ollaan hinkattu hulluna kun se oli aiemmin tosi hankalaa, nyt saatiin oikein erityismaininta upeasta peruutuksesta!

Käytösruutu sivulla istuen, muuten ei olisi ollut ongelmaa mutta Nika vilkuili koko ajan taakse, jossa joku käskytti koiraansa hyvin painokkaasti maahan. Eihän sen pitäisi vaikuttaa, mutta Nika ottaa helposti häiriötä tällaisesta, ja monen käskyn jälkeen länttäytyi tarmokkaasti häntä heiluen maahan. Ja toisenkin kerran, kun pyysin ylös. Eli -10 myös tästä.

Tuomari kuitenkin tykkäsi mummelin iloisesta menosta sen verran, että saatiin tuomarin palkinto. On se vaan hieno.

Ykä kävi tässä kerran etsimässä yhden maalimiehen kun Vea tarvitsi ilmaisutreeniä ja oliko raitasika edes vähän polleena päästessään HOMMIIN. Viime viikolla se kävi akupunktiossa ja tällä viikolla tulee hieroja. Näillä mennään.

Itä-Helsingin valloittajat

perjantai 27. toukokuuta 2016

Nika VOI0, Oma tokoilee ja Yrjänä takaisin eläkkeelle


Nikan kanssa käytiin kokeilemassa rally-tokon VOI-luokkaa viime sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja ohjaaja oli jotenkin ihan kujalla, joten käytiin keräämässä 67/100pts eli ei tulosta. Viime kisoista on jo aikaa eli sähläys oli varmasti vain rutiinin puutetta - onneksi sunnuntaina on jo uudet kisat! Ei jäädä tuleen makaamaan, ensi kokeissa sitten ohjaaja muistaa ohjata eikä posota vaan menemään omineen. Hämmennystä aiheutti kyllä mielestäni täydellisesti menneen peruutuksen -10tvä (liian lyhyet askeleet kuulemma), mutta näillä mennään. Kyllä ne vikat tulokset tässä kesän aikana vielä keräillään!


Maanantaina tehtiin Nikan kanssa pikkutreeniä kentällä ilman kylttejä, lähinnä peruutusta ekstrapitkillä askeleilla ja oikealla seuruuta. Koira oli hyvin messissä, kun ohjaajakin oli. Oman pöllin T:ltä tokotreeniin. Aluksi naksuttelin lähietäisyydeltä ruudun kosketusalustalle hakeutumista, vähän tykkäsi juosta tötsiä päin välillä. Myös tötsänkiertotreenissä käppäili välillä ihan tyynesti päin... mutta pyörimisten ja muun häslingin välissä oli ihan hyviäkin kiertoja, lopuksi jopa ihan koemainen versio. Jätöissä tuppaa maahanmenossa jäämään vinoon, istumisessa käytin apuja. Seisominen ok. Tiistaina ja torstaina Oma pääsi yksäritokotreeneihin, joissa keskityttiin AVO:n kolmeen vaikeimpaan liikkeeseen - ruutuun, tötsänkiertoon ja noutoon. Tiistaina kaikki oli vähän levällään ja Omaa häiritsi ulkokentällä olevat useat häiriötötsät. Niitä se kävi aina tsekkaamassa kun ei tajunnut mitä siltä pyydettiin. Torstaina sisäkentällä oli tarkoituksella vain treenattavan liikkeen tötsät, ja sujui paljon paremmin. Omasta on hauska nähdä kuinka se oikeasti yrittää, ja kuinka sillä raksuttaa rattaat päässä. Keskittymiskykyä sillä ei ole juuri nimeksikään, mutta tekemishalua sitäkin enemmän.

 Oma kohta 8v, Vea 3,5v ja Keiko kohta 2v


Ykä jäi (taas...) sairaseläkkeelle. Ahneuksissani ajattelin että kyllä se kestää pelleilytreenejä, mutta ei se kestä. Oli viime viikonloppuna sen verran kipeä että saa nyt kuurina syödä enemmän lääkkeitä, ja keskiviikkona sillä kävi hieroja. Ylläripylläri, sehän oli ihan tiltissä kaikkialta, paitsi vasemmasta etujalasta. Muiden treenien ajaksi se nyt sitten jää kotiin ja pääsee niinä päivinä omalle VIP-lenkilleen keskenään. Lenkkeilyä se kestää hyvin, sentään, ja pappajumpan kanssa pitää ahkeroitua. Josko se pitäisi kropan auki.


Täksi päiväksi T oli järkännyt Ykälle miesmalleilua erään koiravaatemerkin kuvauksiin, siellä käytiin ja vähänkö oli holskulla kivaa. Nähtäväksi jää milloin kuvia tulee ulos!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Matkustelua, kuvauksia, koirakavereita ja treenejä

Alkukuusta maakuntamatkailtiin Joensuuhun kolmen koiran voimin - Ykä jäi mummolaan hemmoteltavaksi, jottei sen tarvitsisi jäykistyä makaamalla pitkiä aikoja autohäkissä. Lauantaina mentiin palluttelemaan Azuricoyotes-holskuja, pienenä taka-ajatuksena mahdollinen pentu, mutta kun Brimille syntyi vain yksi vauva, jäädään vielä odottelemaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Illalla tsekattiin sisään hotelliin ja lenkkeiltiin puistoissa, oli kyllä kaikin puolin mukava kokemus! Ei oltukaan ennen oltu koirien kanssa hotellissa, ehkä kun niin harvoin ylipäätään ollaan hotelleissa muutenkaan... mutta koirat otettiin hyvin vastaan ja ne käyttäytyivät ihan mallikkaasti. Omaa puhisututti vähän yöllä käytävän äänet, mutta laitoin sille takkatulen rätinää kännykästä soimaan niin se rauhoittui. Ehkä hän kuvitteli sitten olevansa turvassa.

Sunnuntaina oli ennen kotiinajelua vielä toiset koiramaiset treffit, nimittäin Agarwaen-shelttien (ja Hupsiksen) luo. Nyt omat koirat pääsivät mukaan yhteislenkille, ja todella sopuisasti viisi shelttiä, saku ja suomenlapinkoira juoksentelivat ympäri metsää. Vealla oli ihan sikakivaa kun sheltit jahtasivat sitä. Olivat sitten sisälläkin ihan asiallisesti, kun käytiin kahvittelemassa.

Meela, Minttu, Oma, Vea, Nika, Hupsis, Myrn.

Seuraavana viikonloppuna oli tiedossa Tukholman-reissua, joten koirat hajautettiin ympäri mestoja hoitoon - Nika T:n mummulle, Oma Lilin omistajille ja isot mökille. Ilmeisen hyvin meni kaikilla, vaikka Oma olikin vähän persehtinyt. Ykä ja Vea olivat rällänneet mökillä lumessa niin paljon kuin sielu sieti ja nukkuneet äitini kanssa samassa sängyssä.

Noin muuten Ykää on käytetty ahkerasti akupunktiossa ja laserissa, torstaina se lisäksi röntgen- ja magneettikuvattiin. Viime kuvauksista on kulunut noin vuosi, ja ajatuksena oli nähdä, onko tilanne pahentunut drastisesti. Mutta ei - sama meno jatkuu, muutamia pullistumia ja yksi selvempi piikki, mutta ei spondyloosia eikä tyriä. Suurin osa kivuista johtuu siis syvien lihasten jumeista, jotka juontavat juurensa huonosta rakenteesta. Kisa- ja treenikoiraa Ykästä ei enää tule, mutta kotikoirana ja muiden treenien häiriöporsastelijana se varmasti vielä porskuttaa pitkään. Todella huojentavaa kuulla ettei rakenteessa ole mitään sen kummempaa, eikä esim. halvaantumisvaaraa ole. Koiraa ei kuulemma tarvitse varoa vaan elää ihan normaalia elämää sen kanssa, mitä tässä nyt on tehtykin: paljon lenkkeilyä ja vapaana juoksemista. Doboilu ja uinti pitää ottaa mukaan ohjelmistoon, tavoitteena lihaksien kasvatus ja erityisesti syvien lihasten vahvistus.
Välillä Ykä on käynyt meidän mukana hallilla kasaamassa rallyratoja eli käpyttelemässä pitkin kenttää "apuna", puhetta oli että voisi alkaa tehdä sen kanssa venyttelyjä ja  kahdeksikon ravailua/laukkaamista hallilla, niin tulisi tehtyä sitäkin säännöllisesti kun muiden koirien kanssa kuitenkin käydään usein treenaamassa. Toisekseen voisi kysellä josko johonkin koirauimalaan saisi mennä iltamyöhällä, niin voisi käydä sielläkin aina välillä treenien jälkeen.

Lili oli pari päivää hoidossa tässä jossain välissä, ja kun Keikokin tuli kyläilemään, oli ihan tarpeeksi vilinää
Nika ja Oma ovat olleet minulla treenikoirina, olivatpa myös pk-treeneissä häiriköimässä. Loppuvaiheessa ohjasin yhtaikaa molempia mm. paikkamakuussa, jossa koiria kyllä häirittiin ihan huolella. Sheltit eivät ole sellaista ennen kokeneet eivätkä järin hyvin pysyneet kun kouluttaja heilutteli ruokaa niiden nenän edessä, mutta ei se haittaa, lähinnä vain nauratti kun kävin palauttamassa niitä. Yksitellen rivistä luoksetuloa otettuna tulivat kyllä hienosti vasta oman nimen kuullessaan.

Muuten niiden kanssa on puuhailtu rallyn VOI-ratoja, enimmäkseen meidän kotihallissa Ojangossa mutta yhtenä yönä käytiin vetämässä treenit JAU:n hallissa. Vieras paikka paineisti molempia shelttejä selvästi, ja saatiin kaivettua Nikasta esille samantyyppistä käyttäytymistä, mitä se on nyt parissa viime kokeessa tarjonnut. Tämänpäiväiset kenraaliharkat Sporttikoirahallilla menivätkin enemmän nappiin. Omalle tuli jotain aivopieruja oikealla oikealle pyörähdyksestä, mutta muuten sheltit tuntuivat hyviltä ohjata.

Niin, ja Omasta tuli muuten Etelä-Suomen Shelttien vuoden 2015 tokosheltti! Hieno pikkumerle.

Nika kohta 10v, treenit on ihan ok

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Oma RTK1, Nika RTK1, Ykä RTK2!

Käytiin tyhjentämässä palkintopöydät Vihdin rally-toko -kisoissa! Kyllä mä sanoisin että kolme koularia samoista kisoista on ihan jees. Ulkokoe koulun kentällä, tuomarina meille uusi tuttaviis Heikki Palosaari. Suhteellisen kuuma sää, aurinko paistoi melkein koko ajan. Ensimmäisenä ALO-radat ja niiden jälkeen AVO.

 ALO-rata vaikka siinä lukeekin AVO

Rata näytti simppeliltä eikä rataantutustumisessakaan ollut ihmeellinen, joten koira autosta ja omaa vuoroa odottamaan. Oma oli ensimmäisenä, lähtöjärjestyksessä neljäntenä. Se oli koko ajan hyvin messissä ja iloinen, vain 15. kyltin kohdalla meni eteentulossa vähän vinoon ja arvelin että siitä lähti ainakin jotain pisteitä. Mutta ei! 100/100pts, sij. 1./40 ja RTK1! Aika 1.31,19, jolla voitettiin kaksi muuta sata pistettä saanutta. Hyvä merle, sheltit jyrää! "Hauskaa oli ja liikkeet hallussa!"


Nika oli ryhmän loppupäässä, sekin oli alkulämppäilyissä aika hyvin kuulolla. Radalla se bongasi pujoteltavien tötsien takana seisovan tuomarin ja olisi halunnut mennä sinne... eli 2. kyltiltä kaksi yhden pisteen miinusta (As = koira pois asennosta, enemmän kuin 0,5m ja Tal = taluttimen kiristyminen). Mutta sain koiran hanskaan ja jatkettiin hyvillä mielin. Seiskakyltillä iskeytyi maahan kun lähdin liikkeelle, joten sen uusimisesta -3 virhepistettä. Loppurata meni aika nappiin, spiraalissa taas vähän vilkuili tuomaria mutta ei yrittänyt rynniä sinne. Kehästä poistuttaessa aloin kauhistella että toivottavasti en ehtinyt kävellä seuraavan kyltin suoritusalueelle ennen uusimispyyntöä, koska siitä olisi seurannut hylky. Mutta huh, 95/100pts ja RTK1 ajalla 1.41,76.  "Hyvä ohjaus ja kehuminen, iloinen suoritus!"


Ykän kanssa olin tehnyt puolentoista tunnin metsälenkin aamulla ja nytkin lähdin sen kanssa ensin lähimetsään. Siellä Ykä haistoi jotain ja pyrki lähtemään vasemmalle, joten kutsuin pois. Mutta kohta näinkin peuran edessä ja koetin kutsua Ykää, mutta liian myöhään - koira oli jo bongannut peuran ja sinnehän se sinkosi... mietin hiljaa mielessäni että jos ei juokse autotielle ja palaa ennen rataantutustumista, niin hyvä. Onneksi Ykä ei ole koskaan viipynyt riistan perässä järin pitkään, ja niin se nytkin palasi nopeasti ja läkähtyneenä. Ainakin oli saatu taas ylimääräiset energiat pois, huoh.


Kentälle mennessä Ykä oli hyvin lungi ja iloinen, mikä on aina ihanaa koetilanteessa. Rataantutustumisen ajan T kävelytti sitä ja koska oltiin järjestysvuorossa vasta toisina, ehdin vähän jotain temppuillakin kentällä. Koira oli hyvin kuulolla ja suhteellisen väsyksissä, ja se näkyi kehässäkin. Mutta ei perseillyt, ei yhtään, eikä yrittänyt karata tuomarin luo! Eikä kiljunut eikä komentanut! Teki kaiken pyydetyn, ei juuri ongelmia. Seiskakyltillä yksi virhepiste epätarkasti suoritetusta liikkeestä (pyörähtäminen on aina ollut Ykälle vähän hankalaa, se ei pysty pyörähtämään itsensä ympäri kovinkaan tiiviisti) ja 15. kyltillä tuli vinoon eteentulossa (-1). Maalinkaan jälkeen ei ollut sinkoutumassa atmosfääriin! Näillä puheilla 98/100pts, sij 2./10. ja RTK2 ajalla 1.33,75. Minulle ensimmäinen AVO-koe, enkä itsekään ollut yhtään kujalla radalla. "Hyvä, selkeä ohjaaminen, hienot liikkeet!"

Radan jälkeenkin Ykä oli tosi rento ja kiva, selvästi ulkokokeet sopivat sille paremmin kuin hallissa pidettävät.

Nyt ollaan ehditty panikoida rally-VOI -radoista ja treenata todeakin, niistä lisää myöhemmin.

 "Niin siis kuinka monta koiraa teillä on"

torstai 5. maaliskuuta 2015

Välimerkintä



Oman pentu Lili oli meillä hoidossa ystävänpäiväviikonloppuna, eipä tullut viiden koiran kanssa tylsää! Todella reipas ja iloinen kakara, käytiin juoksuttamassa pellollakin (pentu 10m liinassa ettei nyt vain lähde litomaan) eikä Liliä yhtään isot koirat pelottaneet. Isot koirat vetivät omaa ralliaan ja Lili juoksi perässä huutamassa niille.


Ykän selkä oli viimeisintä edeltävällä hierontakerralla oikein todella hyvä, vain takajaloissa oli pieniä jumeja. Viime kerralla se sitten oli kipeä senkin edestä. Liukkaat ja jäiset kelit saavat aikaan sen, että Ykä vetää lenkillä itseään koko ajan kasaan ja sipsuttelee, tai sitten se rynnii johonkin ja rynäilee, joka sekään ei tee kovin nannaa. Nika ja Omakin olivat jumissa, varmasti samasta syystä (+ Nikalla leikkaus aiheutti takuulla jumeja). Hieronnan jälkeisinä päivinäkin Ykä oli tosi kipeä - se kyllä vaihtoi raville useammin kuin ennen, mutta takajalkojen liike oli tosi vähäistä. Sitten alkoi onneksi helpottaa. Ihanaa kyllä nähdä Ykän ravaavan kunnolla, niin paljon se on yleensä passannut (tai juossut kiitolaukkaa...) että sitä on melkein unohtanutkin että se osaa myös liikkua nätisti. Parin viikon päästä käydään huvin ja urheilun vuoksi myös fyssarilla pitkästä aikaa.


Vähän on tehty VOI-juttuja ja temppuiltu pihalla jotain pöljää, enemmän olen keskittynyt sheltteihin. Omalla on tulossa pian (toivottavasti) viimeinen ALO-tokokoe ja molemmat on ilmotettu myös rally-toko -debyytteihin. Omalla tällä hetkellä ongelmana jättöjen ennakointi vapaana seuruutuksessa ja maasta perusasentoon nouseminen. Sen siitä saa kun vaan lomailee.

Nika on niin kypsä siihen että aina pitää tönöttää kaikkien tyhmien koirien vieressä

lauantai 1. marraskuuta 2014

Ykä 6v ja muita tarinoita


Tämmöinen ällö pieni raitaystävä on tullut kaveripiiriin! Hyi ällötys. Keiko leikkisi Vea-leikkitädin kanssa 24/7 jos antaisi. Lili-shelttiäkin ollaan nähty pari kertaa - kerran se tuli käymään meillä tutustumaan Veaan, joka olisi mielellään paininut ja leikkinyt mutta minitrikkiä vähän jänskätti. Mutta kyllä se siitä kun Lili saa vähän kurottua kokoeroa umpeen. Toisella kerralla törmäsin Liliin kun oltiin Ykän kanssa lenkillä, Ypelö onneksi osaa käyttäytyä mallikkaasti remmilenkillä vieraidenkin koirien kanssa. Pentu kyllä kiinnosti vähän ja sille heiluteltiin häntääkin!

 
Ykä oli joskus ihan pieni

Ykä täytti viime viikolla 6v! Sen kuonossa on paljon harmaata ja se on rotevoitunut miehen mittoihin - eli ei näytä enää mistään kohtaa siltä rimpulalta joka se oli mukelona ja vuotiaanakin. Kukapa olisi uskonut. Käytiin synttäreiden kunniaksi myös fyssarilla (käsittely + laser + vesijuoksumatto). Nyt ei rintarangassa juuri reaktiota, mutta vasemmassa olassa ja oikeassa reidessä jumeja. Reagoi myös vähän laseriin, mutta onneksi vesijuoksumatolla paikat alkoivat oieta. Fyssarinkin mielestä Ykä on nyt paaaljon parempi kuin puoli vuotta sitten, jes.

AD-koe jäi suorittamatta, mutta terveydentilan vuoksi en halunnut enää riskeerata. Ihan samoin kun olen jo luovuttanut HK1-tittelin kanssa. Sen sijaan läimäistiin syksyllä RTK1-titteli nimen eteen, ja vaikka Ykällä nyt onkin vain alaluokkien koulareita, ihan sama. Ensimmäinen pk-koirani ja vielä vähän maanantaikappale, rakas se on silti kuin mikä ja opettanut minulle paljon. Ja toivottavasti opettaa tulevaisuudessakin. Se ei aina ole päästänyt minua siitä mistä aita on matalin, mutta ainakin voin luottaa siihen ettei se persehdi isoissakaan koiratapahtumissa eikä se ikimaailmassa tuhoa mitään yksin ollessaan. Paitsi mattoja pitää rullailla, koska niistä saa hyviä myttyjä. Mutta ei niitäkään syödä.

Ykä 6v

Vea täytti myös 2v ja siitä on kehkeytynyt äärimmäisen hieno sikaniskainen tyllerö. Eihän siitä nyt voi kuin tykätä. Sen päässä myös alkaa olla havaittavissa järjen hippusia! Hullua että meillä on ollut neljä koiraa kohtsillään kaksi vuotta. Kerrostalossa!



Koska en vain osaa antaa periksi ja näillä ei oikeasti ole enää niin paljoa väliä että jaksaisin stressata, ilmosin Ykän kahteen (saman päivän, saman paikan) toko-VOI -kokeeseen. Olen aika luottavaisin mielin ettei sieltä ykköstä tule vaikka treenattaisiin joka päivä, mutta haetaan nyt vaikka kisakokemusta tulevaisuuden varalle!

Raitaystävä


Joskus me kaikki mietitään mikä Omalla on hätänä

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Meidän kesä

T haastoi minut mukaan "Meidän kesä" -haasteeseen, ja mehän vastataan! Säännöt kuuluvat näin: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama!


LEIKKIÄ

UIMAHYPPYJÄ

NAUTISKELUA

 JUOKSEMISTA

VAELTAMISTA

VAUHTIA

 YSTÄVYYTTÄ

Ja koska oon aikuinen ja saan tehdä mitä haluan, kopsaan tämän suoraan T:n blogista:
"--sekä tietty vieheenajoa, löhöilyä, mökkeilyä, peltoilua, metsäilyä, pyllyilyä, tokoilua, ageilua, ajelua, kasvua, auringonottoa ja mitä vielä! Tämä kesä on ollut ihanan tapahtumarikas, Vea alkaa lähestyä vuoden ikää ja ensimmäinen elinvuosi on täynnä muistoja, oppimista ja valokuvia kaikenlaisista hetkistä. Kesä 2013. ❤"

Haastan:

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Hakua, tokokoeoivalluksia ja joku ällö pikkuholsku


Tänään nähtiin ihanaa 4kk-ikäistä Mai-holskua! Vea sen kanssa lähinnä leikki, mutta Ykäkin oli tosi nätisti. Hetken jännätyksen jälkeen Mai malttoi mennä haistelemaan rotutoveriaankin. Pikkutyttö vaikutti oikein avoimelta ja hauskalta pusukoneelta, ja Vean kanssa niillä meni hyvin sävelet yhteen. Mielenkiinnolla seuraan Main kasvamista ja treffataan kyllä mielellään uudelleenkin!




HAKU
Torstaina aamutreenit mettässä, tallottu alue ~110m x 100m. Vein Ykän lähtöpaikalle irti ja käskyn alla, mutta sepä varasti (taas) moikkaamaan kaikkia kivoja ihmisiä... ensi treeneissä pidän koiran löysässä hihnassa niin pääsen puuttumaan tötöilyyn samantien. Noh. Eka ukko vasemmassa etureunassa, kiintorulla. Muilla koirilla tässä oli ollut jotain löytämisongelmia, Ykä meni suoraan ukolle ja takaisin, ei ongelmaa.

Tokaa ukkoa varten irtorulla, eli pannassa ollut rulla otettiin pois. Lähetin oikeaan etureunaan, otti hienosti hajun vähän edempänä rataa umpipuskassa olleesta ukosta. Oikein pätevä näyttö.

Kolmas ukko vasemmassa takareunassa, umpipiilossa pressun alla, irtorullalla. Ykä olisi vain hirveästi halunnut päästä suukottelemaan pressun alla olevaa ukkoa, joten hetki piti heilutella häntää ennen kuin otti rullan ja toi. Mahtava koira!

TOKO
Lauantaina kävimme Ossi Harjulan tuomaroimassa tokokokeessa. Asteita oli +30 ja kenttä oli täydessä auringonpaahteessa. Kakkostulos (242pts) sieltä taas tuli, mutta se johtui vain ja ainoastaan minusta. Kouluttaja oli mukana kentän laidalla, ja hyvä niin - ulkopuoliselta kuulee hyvin missä mennään vikaan. Ykä on ollut monena kertana koepaikalle saapuessa aivan eri koira kuin mitä se muuten on - täysi häslä ja poissaoleva. Kyllähän se pisteitä saa, mutta tekeminen ei näytä kivalta. Se hermostuttaa minua, kun pelkään että Ykä on taas paineistunut (äänistä) ja että kaikki menee penkin alle. Holsku lukee hyvin herkästi ohjaajasta kaiken tällaisen. Treeneissä olen hyvin jämäkkä ja osaan vaatia, kokeissa olen hyvin lepsu ja pikemminkin pyydän kuin käskytän koiraa. Jälkimmäinen saa Ykän lahnailemaan ja löntystelemään, koska se tietää, ettei sen tartte tehdä jos se ei halua. Ruutuun ei tartte mennä vaikka koira tasan tarkkaan tietää missä se on jne, koska ohjaaja on tikku persiissä ja piipittää sen sijaan että olisi oikeasti tosissaan.

Heti oman vuoron jälkeen kävin kentän toisella puolella tekemässä ruutua ihan eri meiningillä, ja Ykähän oli paahtohelteestä huolimatta täysillä mukana, vietikäs ja innostunut. Tässä se taas nähtiin - tarvitaan ulkopuolinen kertomaan mikä mättää. Todella opettavainen päivä, siis! Elokuulle on jo mietinnässä parikin koetta, nyt menen sinne rinta rottingilla ja otetaan Ykän kanssa homma haltuun ihan uudella tasolla. Se on tosi täpäkkä ja iloisesti töitä tekevä koira, kunhan vain minä tiedän mitä teen. Pelleily kuriin ihan samantien ja vietit kaakkoon.


Oikeaoppinen sivullehyppääminen...