Tänään nähtiin ihanaa 4kk-ikäistä Mai-holskua! Vea sen kanssa lähinnä leikki, mutta Ykäkin oli tosi nätisti. Hetken jännätyksen jälkeen Mai malttoi mennä haistelemaan rotutoveriaankin. Pikkutyttö vaikutti oikein avoimelta ja hauskalta pusukoneelta, ja Vean kanssa niillä meni hyvin sävelet yhteen. Mielenkiinnolla seuraan Main kasvamista ja treffataan kyllä mielellään uudelleenkin!
HAKU
Torstaina aamutreenit mettässä, tallottu alue ~110m x 100m. Vein Ykän lähtöpaikalle irti ja käskyn alla, mutta sepä varasti (taas) moikkaamaan kaikkia kivoja ihmisiä... ensi treeneissä pidän koiran löysässä hihnassa niin pääsen puuttumaan tötöilyyn samantien. Noh. Eka ukko vasemmassa etureunassa, kiintorulla. Muilla koirilla tässä oli ollut jotain löytämisongelmia, Ykä meni suoraan ukolle ja takaisin, ei ongelmaa.
Tokaa ukkoa varten irtorulla, eli pannassa ollut rulla otettiin pois. Lähetin oikeaan etureunaan, otti hienosti hajun vähän edempänä rataa umpipuskassa olleesta ukosta. Oikein pätevä näyttö.
Kolmas ukko vasemmassa takareunassa, umpipiilossa pressun alla, irtorullalla. Ykä olisi vain hirveästi halunnut päästä suukottelemaan pressun alla olevaa ukkoa, joten hetki piti heilutella häntää ennen kuin otti rullan ja toi. Mahtava koira!
TOKO
Lauantaina kävimme Ossi Harjulan tuomaroimassa tokokokeessa. Asteita oli +30 ja kenttä oli täydessä auringonpaahteessa. Kakkostulos (242pts) sieltä taas tuli, mutta se johtui vain ja ainoastaan minusta. Kouluttaja oli mukana kentän laidalla, ja hyvä niin - ulkopuoliselta kuulee hyvin missä mennään vikaan. Ykä on ollut monena kertana koepaikalle saapuessa aivan eri koira kuin mitä se muuten on - täysi häslä ja poissaoleva. Kyllähän se pisteitä saa, mutta tekeminen ei näytä kivalta. Se hermostuttaa minua, kun pelkään että Ykä on taas paineistunut (äänistä) ja että kaikki menee penkin alle. Holsku lukee hyvin herkästi ohjaajasta kaiken tällaisen. Treeneissä olen hyvin jämäkkä ja osaan vaatia, kokeissa olen hyvin lepsu ja pikemminkin pyydän kuin käskytän koiraa.
Jälkimmäinen saa Ykän lahnailemaan ja löntystelemään, koska se tietää,
ettei sen tartte tehdä jos se ei halua. Ruutuun ei tartte mennä vaikka
koira tasan tarkkaan tietää missä se on jne, koska ohjaaja on tikku
persiissä ja piipittää sen sijaan että olisi oikeasti tosissaan.
Heti
oman vuoron jälkeen kävin kentän toisella puolella tekemässä ruutua
ihan eri meiningillä, ja Ykähän oli paahtohelteestä huolimatta täysillä
mukana, vietikäs ja innostunut. Tässä se taas nähtiin - tarvitaan
ulkopuolinen kertomaan mikä mättää. Todella opettavainen päivä, siis!
Elokuulle on jo mietinnässä parikin koetta, nyt menen sinne rinta
rottingilla ja otetaan Ykän kanssa homma haltuun ihan uudella tasolla.
Se on tosi täpäkkä ja iloisesti töitä tekevä koira, kunhan vain minä
tiedän mitä teen. Pelleily kuriin ihan samantien ja vietit kaakkoon.
Oikeaoppinen sivullehyppääminen...