Toks

Kotiläksyjä
Olipa varsin valaiseva "kuinka hyvin koirasi on koulutettu" -testi tämänpäiväisissä treeneissä... koira piti jättää makuulle ja siirtyä itse metrin päähän sen eteen. Siitä piti selin käskeä koira istumaan. Tällä testattiin kuunteleeko eläin käskyä vai tarvitseeko se vartaloapuja yms. Ykä ei hievahtanutkaan edes seitsemän käskyn jälkeen. Istu-maahan meni jo vähän paremmin, vaikka ihan tolkuttomasti käskyjä siihenkin tarvittiin. Tämä tehotreeniin. Otettiin jo iltaruoan yhteydessä, Ykä oli niin kierroksilla että parilla ekalla "ISTU"-käskyllä tuli perusasentoon. Palautin aina takaisin. Lopuksi saatiin pari onnistunutta sekä istumisissa että maahanmenoissa.

Peruuttamisia
Jättöjä treenattiin siten, että itse peruutettiin ja koira tuli oikeinpäin perässä. Näin nähtiin kuinka monta askelta koira ottaa "SEISO"-käskyn jälkeen, ja kuinka nopeasti se ylipäätään istuutuu tai menee maahan. Kun pysähtyi hienosti, vapautus ja nami koiran taakse.

Ykä on myös "PERUUTA"-käskyn oppinut tosi hyvin, ja peruuttelee ihan into piukeana kolmenkin metrin päähän. Siinä on tässä vaiheessa raja, jota lähdetään askel askeleelta pidentämään. Peruuttelujen yhteydessä myös kaukoja.

Muuta
Rauhallinen piilopaikkamakuu ja rauhallinen piilopaikkaistuminen. Paluu koiran vierelle, uusi paikallapysymiskäsky ja poistuminen. Näitä useita ennen seuraamisen kautta vapautusta. Piilopaikkaistumisen aikana jostain kuului laukaus - en nähnyt koiraa mutta lungisti se näkyi istuskelevan kun palasin. Riekkui lelulla tuttuun tapaan. Seuruutukset myös ok!

Perusasennoissa tarkkana siitä, että koiran varpaat eivät mene kengänkärkien yli.

Tahtojen taisto

Tokot
Mitäpä, treeneissä ollaan käyty. Kokopitkää, 3min piilopaikkamakuuta väännetty jokaisella kerralla aina yksi, pysyi ventovieraidenkin koirien välissä kivasti. Piilopaikkaistumisia pari, lyhyemmällä ajalla tosin. Takapään käyttö seuraamisessa on muuttunut paremmaksi, kun ollaan tehty paljon käännöksiä vasemmalle. Myös saksalainen täyskäännös muistissa.

Ainoa mainittavan arvoinen seikka, joka muistuu mieleen, on viime tunnin hyppytreenit. Treenikentän laitamille tuli pari skeittaripoikaa meluamaan ja kolisuttelemaan lautojaan, ja siis ihan tahallaan. Ykä siitä vähän paineistui, joten AVO-hypyt menivät vähän plörinäksi. Hyppäsi kyllä ekasta käskystä, mutta jäi seisomaan toiselle puolelle "ISTU"-käskystä huolimatta ja pälyili epäluuloisesti skeittareita. Heti namia naamaan kun istui. Mutta kun pyysin hyppäämään takaisinpäin, kiersi. No, koira takaisin ja uudestaan ilman sen kummempia lässytyksiä. Alkoivat sujua paremmin, kun skeittarit lähtivät.

Lopputunnista otettiin vielä lisää AVO-hyppyä. Ja Ykähän oli päättänyt, että ei käskystä tartte istua. Jäi vain reteesti seisomaan, että mikä istu, ikinä kuullutkaan. No, siinä seistiin pari minuuttia odotellen, että koira tarjoaisi istumista. Ja mitä vielä: ei se edes hermostunut tai alkanut tehdä sijaistoimintoja. Seisoskeli vain muina miehinä. Sanoin uudestaan "ISTU", eikä Ykä korvaansa lotkauttanut. Taas vähän aikaa odottelua, ja uusi käsky. Ei mitään. Vasta, kun astuin askeleen taakse ja käskin uudelleen, alkoi koiran aivot raksuttaa ja se laski takamuksensa maahan. Samantien pallo lensi palkaksi.

Näitä sitten tehtiinkin varmaan kymmenen, kun Ykä ei voinut ekasta käskystä istua. Jäi vaan kuurona seisomaan ja istui vasta, kun astuin taaksepäin ja käskin toisen kerran istumaan. Ja lentävä pallopalkka, kun istui. Jossain kahdeksannen hypyn jälkeen alkoi Ykästäkin näkyä, että ei nyt ole todellista, vieläkö tässä pitää hyppiä, mutta niin se vaan loikkasi esteen yli. Kun lopulta istui ekasta käskystä, alkoi sellaiset juhlinnat ettei tosikaan. Jo oli tahtojen taisto.

Tallilla
Eilen käytiin Ykän kanssa taas tallilla. Alkuun juoksentelua pellolla ja hiekkatiellä, ja saapuminen tallialueelle vapaana. Ei mitään ongelmaa. Otin Ykän kiinni vasta, kun lähdimme tielle kävelemään hevosen vierellä. Ja kun sekin näytti menevän hyvin, päästin Ykän vapaaksi ja käskin pysymään toisessa reunassa kuin missä hevonen oli. Laitoin hihnaan, kun hevonen alkoi ravata ja hölkkäsimme/juoksimme Ykän kanssa siinä vierellä. Täytyykin seuraavalla kerralla ottaa canicrossvermeet mukaan, sen verran kivaa oli.

Maneesissa laukkaava hevonen aiheutti taas kuumumista, vaikka oltiinkin vain katsomossa. No, ehkä se siitä. Tyhjä maneesi on kyllä ihmeellinen paikka, kun siellä pitää vetää aivan hillittömiä ralleja pitkän aikaa, vaikkei mitään palloja heiteltäisikään.

Tuleva pelastuskoira?

Sinnan luona vierailulla

Viikonloppuna käväistiin Joensuun liepeillä Arton ja Tiian luona. Ykä on menossa sinne hoitoon kesäksi, joten piti tsekata huudit ja katsoa, ettei Ykä syö kissaa. Jätkä jaksoi hienosti pitkät automatkan molempiin suuntiin, mutta eipä sillä nyt ole niissä ennenkään ongelmaa ollut. Ihan ensialkuun kävimme juoksuttamassa koiria jäällä, ja meno oli kyllä hyvin holskumaisen riehakasta. Sisällä Ykä ei syönyt kissaa, ja riehuminen jatkui.


Haku - uusi tuttavuus
Sunnuntaina päästiin vierailemaan Popekon varikkotreeneihin. Ykä oli juossut ja paininut koko viikonlopun, joten ajattelin ettei se varmaan kamalasti jaksa. Väärin. Liivit niskaan ja baanalle. Ykä veti koko matkan autolta aloituspaikan luo; annoin surutta vetää, koska se viritti koiraa oikeaan vireeseen. Vieraiden ihmisten, ison miehenkään, kanssa ei mitään ongelmaa, heti vaan kaikkien syliin. Kolme maalimiestä, kaikilla palkkana nakkia sekä patukka. Ei otettu mitään ilmaisuja vielä, vaan palkka tulisi maalimiehiltä heti, kun koira ne löytäisi. Saa nähdä tuleeko Ykästä rulla- vai haukkukoira, kuulemma on potentiaalia myös jälkimmäiseen.


Ensimmäinen maalimies niin, että Ykä näki lähdön ja maalimies kävi näyttäytymässä vielä piilosta. Jätkä vinkui ja haukkui, että mihis sä ne palkat nyt viet hei. Lähetyksestä Ykä pinkoi suoraan avohallissa olevasta piilosta ohi, mutta veti sitten jarrut pohjaan hajun saatuaan ja löysi ukon heti. Nakkipalkka ja riekutus patukalla, tosi hyvin leikki vieraan kanssa ja tarjosi patukkaa takaisin! Toinen maalimies oli seuraavassa avohallissa, Ykä vain juoksi suoraan sen luokse. Sama homma, nakki ja patukka. Vika oli vähän vaikeampi, piti pariin otteeseen lähettää eri suuntiin. Voi sitä onnea, kun löytyi.


Kaiken kaikkiaan todella hyvä fiilis jäi hakuhommista, koira tykkäsi ja palkkaantui hyvin. Tajusi erittäin hyvin, että täällähän on jotain tyyppejä piilossa ja kun ne löytää, se on tosi kivaa. Ykä pääsee Arton ja Tiian ohjastamana samaan porukkaan hakuilemaan kesällä, ja se se vasta mahtavaa onkin!