maanantai 28. tammikuuta 2013

Kasvua ja lyhkäisiä agihommia

Vea 14vko, 7,7kg

Anteeksi mutta missä välissä Vea alkoi näyttää noin aikuiselta? Ja rotevalta? Hellanpimpula että siitä tulee nätti koira. Nätistyy vain koko ajan lisää, tätä on ilo seurata vierestä ja dokumentoida. Nyt se on ohittanut painossa jo Omankin (7kg), huhhuh. Naapurin pari viikkoa nuorempi mitteli (paras leikkikaveri muuten) alkaa näyttää ihan sikapieneltä tuon rinnalla.

Oma aloitti ylläri!juoksut eilen, joten sen agivuoro siirtyi tänään Nikalle ja Ykälle. Oltiin tyylikkäästi myöhässä, mutta eipä se mitään. Nika teki ensin, sitten hölmöiltiin Ykän kanssa, joka oli tosi innoissaan kaikesta. Kaikki esteet oli kivoja, mutta erityisesti puomille ja A-esteelle (ja keinulle...) piti välillä yrittää omin nokkineen. Eipä me tätä niin vakavasti oteta, kiva kattoa kun Ykä vaan tuntuu koko ajan odottavan jotain käskyä. Että sano nyt muija jotain että voin mennä tekemään sen!? Kepit oli vähän unohtuneet, eip se mitään. Paria estesarjaa viännettiin myös ihan onnistuneesti:

Ältsin makee havainnekuva

lauantai 26. tammikuuta 2013

Vieheellä

 
Viehetreenejä Laura Niskan kuvaamana (kaikki neljä + ylimääräisiä) 
 
Tänään käytiin koko possen voimin viehetreeneissä ja treffaamassa n. tsiljoonaa koiraa. Ykä oli ihan kierroksilla koska paikkana oli tuttu juoksutuspelto, mutta kyllä se ihan hyvin käyttäytyi vaikka ääntä välillä lähtikin. Innostunutta vinkunaa lähinnä, ei rähinää. Pitää alkaa pörrätä isoissa koiraporukoissa enemmänkin, tekee hyvä paitsi pennulle myös isoille elukoilla. Ja ihmisillekin, kun ei aina vain tuijota omaa napaansa.

Kaikki koirat lähtivät hyvin vieheen perään, minä pk-ihmisenä tietysti kehuin Ykää kun se lähti tuomaan nahanriekaletta minulle... ihmisen pitää kuulemma nöyrtyä ja mennä hakemaan se lelu koiralta. Oho. No, ens kerralla sitten. Oma oli KESKITTYNYT, Nika luonnonlahjakkuus (kuten kaikessa aina) ja Veakin juoksi kuin tuulispää. Treenien jälkeen käytiin pellolla riehumassa koko lössin voimin, ja Ykä ihastui ihanaan Laeka-huskyyn. Laeka ei ollut niin kovin ihastunut perässä juoksevaan, päälle törmäilevään ja korviin huutavaan Ykään, joka luultavasti vain huusi jotain "ODOTA PYSÄHDY MINÄ HALUAN OLLA YSTÄVÄSI" -tyylistä. Ehkä se volyymi siitä vähän laskee jos/kun nähdään noita koiria enemmän tulevaisuudessa. Ainakin Laekan omistajan kanssa oli puhetta holsku-/haski -valjakosta. Kuten myös Naoksen ja Lunan omistajan kanssa; kuis on, milloin mennään!

Loppuun totuttuun tapaan hillitön määrä kuvia, jotka kaikki on ottanut Laura Niska. Helkkari kun on niin monta koiraa, tulee väkisinkin sata kuvaa joka merkintään.





Ja vielä nämä peltorälläyskuvat, joista näkyy kuinka kiva kaveri Ykä on ja kuinka hyvä flaksi sillä Laekan kanssa kävi:

 
 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Naudan kieli, kieli naudan

Vea 9vko-13vko

Kattokaa tein hienon giffin siitä kuinka saku venyy ja paukkuu joka suuntaan. Tällä hetkellä paino 6,8kg, joten se on ohittanut Nikan (6kg). Eikä penikka ole enää yhtään niin pörröinen kuin viime viikolla, kiitos furminoinnin. Furminaattorin teriin ovat jääneet myös kaikki muut koirat, koska kuinka tyhmiä eläimet voi olla, kun pudottavat pohjavillansa tähän aikaan? Kysynpähän vaan?


On ihanaa nähdä, että Vean päässä alkaa tapahtua jotain - jotenkin sitä aina unohtaa, ettei pennut kotiutuessaan tajua yhtikäs mitään. Nyt saku osaa istua nätisti (ja useimmiten HUUTAMATTA) ruokaa ja kulkulupaa odottaessa, ja tajuaa jos ihminen sille asioista huomauttaa! Jes! Lisäksi se aamukiukun ja -pissatuksen jälkeen osaa mennä nukkumaan. Mutta aamukiukku on kyllä pakollinen. Vähän on myös kakansyöntiongelmaa, mutta onneksi suurin osa tarpeista tulee pihalle.

Oma sai paikan kouluttajattomalta agilitytunnilta, siellä käydään nyt kevään ajan viikottain. Oman mielestä on rankkaa kun pitää joskus tehdä jotain, mutta on se silti aina tosi innoissaan kaikesta. Seuraaville kerroille varmaan vuorotellaan Ykää ja Nikaa ns taukokoirana, että Oma saa välillä hengähtää.

Ykän kanssa ollaan käyty pari kertaa parkkiksella tekemässä jotain pientä, näillä puhein ongelmakohtia ovat luoksetulon pysäytykset sekä liikkeestä seisominen. Tosin liikkeestä seisomisen palatessa liikkuminen saattoi olla vain jokin tämän päivän oikku. Samoin kuin koiran törkeä vinottaisliike kauko-ohjauksessa, kun takapalkka oli liian houkutteleva. Mutta enemmän ollaan tehty nostattavia ja kivoja pätkiä tuossa pihalla, ja Ykällä on ollut ihan sikahauskaa. Ihmekös, kun pääsee välillä yksikseen johonkin, eikä joku Vea roiku korvassa koko aikaa.

Loppuun vielä aimo kasa peltokuvia, koska tämä blogi näkyy koostuvan tätä nykyä pelkästään hyvin peltoisista kuvista:
 
 

 
 
 
 

perjantai 11. tammikuuta 2013

Elelyä

 

Lauma elelee ja Vea kasvaa. Ykä ei edelleenkään sisätiloissa tykkää jos pentu hyppii naamalle, varsinkaan yöllä - silloin täytyy HAUKAHTAA. Ja tämä ei ole ihmisistä kovin söpöä. Nyt holsku on sitten parina yönä saanut nukkua eri huoneessa, se on ollut ihan hyvä järjestely. Vaikka Vealla onkin aamulla ihan järjetön kiukku aina, kun on kamala nälkä ja kaikkea. Ulkona (vapaana tai remmissä) penska on Ykän mielestä ihan ok, eikä siitä tarvitse suuremmin välittää. Ja tietty jos pentu nukkuu tai on muuten rauhallinen, Ykä antaa sen tulla viereen tai saattaa jopa itse mennä pennun lähelle nukkumaan. Eli voiton puolella ollaan! Omakin alkoi eilen painia Vean kanssa, ehkä muutkin vielä.

Isoveikka on Vean mielestä kyllä ältsin kiva joka tapauksessa, vaikka välillä tuleekin turpiin. Hihnalenkilläkin pitää aina kävellä ylpeänä Ykän vierellä tai takana.


 Joku voisi keksiä sellaisen hihnasysteemin, jonka avulla neljää koiraa voi kuljettaa yhdessä kädessä ilman, että hihnat menevät solmuun. Tosin minun superkykyni on saada yksi hihnakin toivottomaan solmuun vain koskettamalla sitä, joten taitaa olla aika turha toivo. Mutta ehkä tämäkin vähän helpottaa, kun Vea kasvaa eikä enää poukkoile mihin sattuu.

Vea sai tänään ekat rokotuksensa, ja Ykäänkin pistettiin rabies + nelosrokote. Ykä oli jo ihan nätisti, vaikka jänskääkin lääkäreitä aika paljon. Ei vinkunut tai rimpuillut yhtään, kun piikki tuikattiin nahan alle.

Oma kävi viime sunnuntaina kokeilemassa agilityä, sehän oli siinä ihan ässä.

Pylly, Lettu, Lätty ja Lytty

 Hullut jalat

 Hyppypusu, evvk

lauantai 5. tammikuuta 2013

Julkkishaskeja!


Tänään tavattiin julkkiksia! Tästäkin oli puhuttu ties kuinka pitkään, mutta viimein saatiin sanoista tekoja. Lunan kanssa löytyi yhteinen sävel melko vikkelästi, Naos tarvitsee selkeästi vielä vähän lämmittelyä. Eipä se Ykää kyllä kamalasti haitannut, vaikka kahdesti pitikin pitää kuorohuudot ja -naamaanräinnät. Pitää kyllä tehdä uusia rälläys- ja kickspark-treffejä jatkossa, sen verran hauskaa oli.

Kaikki kuvat ovat Noora Häkkisen ottamia.

 
 
 
 
 
 

torstai 3. tammikuuta 2013

Koko lauma pellolla 31.12.2012