Seikkailuaika

Viime viikon perjantaina treffailtiin paria cockeria ja niiden omistajaa, jota holskut rotuna kiinnostivat. Ykä oli oikein nätisti ja edukseen. Lauantaina pörrättiin pellolla ja hiekkakuopalla oman lauman ja Merlin-manssin kanssa. Peltokuvat otti Laura Niska.

  

Sunnuntaina handlasin Veaa mätsäreissä, niistä lisää täällä. Näin myös yhden ällöttävän 9vko vanhan holskutytön. Illalla aiemmin mainittu cockerin omistaja ohjasi Ykää agilityssä ja Yppylähän oli pätevä myös vieraissa käsissä. Maanantaina tokoiltiin. Tekniikan hiomista, mm. perusasennosta maahanmenoa ja siitä nousemista oikeaoppisesti, l. siten että perse pysyy aloillaan. Myös yleisiä VOI-juttuja ja erityisesti ruudun kivuutta.

Tiistaina ajeltiin Luhtilaukkaajien maastoviehetreeneihin Hyvinkäälle; Ykä keksi kuvaajan puolivälissä mutta jatkoi kyllä jahtia hyvin kun lähdin mukaan kannustamaan. Muut laumasta menivät koko 300m oikein näpsäkästi! Oli hauskaa, haluan kyllä mennä uudelleen. Taas uusi harrastus! Torstaina taas tokohommia, treeneistä päällimmäisenä muistissa palkattomuustreeni. Ykän vire vaan nousi ihan törkeäksi ja sen nenä vuoti. Tätä lisää; liikkeiden ketjuttamista ja palkka vasta parin liikkeen jälkeen.

Tänään ageilin Ykän kanssa itse, se oli oikein mahtava ohjattava. Opeteltiin kontakteja ja irtoamista, putkissa ei ollut enää ongelmaa! Pussiinkin irtosi superkivasti sukeltaen. Toisella radalla tehtiin siis ns oikeaa rataa ja toisella tehtiin jotain omia ratkaisuja.

Vieheilyä ja aksailua

Nika, Oma ja Vea saivat ihkaoman blogin! Täällä kun muutenkin keskitytään enemmän Ykään, niin T oli kiva ja aloitti tytyjen blogin toisaalle.

Sunnuntaina otettiin oikein reippaasti kiinni talven treenitaukoilua: heti aamusta könyttiin ylös käsiviehetreeneihin ja kivaa oli joka iikalla. Ykä olisi tarvinnut nastarenkaat, että olisi saanut jarrutettua kunnolla, hauskaa hommaa. Vieheilyn jälkeen Vea pääsi leikkimään naapurin Silmu-mittelin kanssa, oli suht mahtavan näköistä kun puolet pienempi karvapallo pärjäsi hienosti pikkusakun kanssa. Ja että pikkusaku leikkii niin hienosti pikkumittelin kanssa. Tästä kuvia myöhemmin.

Illan edellä Ykä ja Oma pääsivät omatoimiaksailemaan. Ykä vuoti odottaessaan omaa vuoroaan, mutta kentälle mentäessä vaadin hiljaisuutta ja sitä myös sain vaikka koira täpinöissään olikin. Kentällä holsku sai juoksennella hetken miten lystäsi, sen jälkeen satunnaisesti ohjailin esteille ja palkkailin pallolla. Juoksentelun jälkeen Ykä odotteli seinän vieressä jo siivommin seuraavaa kiekkaa, jolla jo vaadinkin jotain. Vaikka täytyy sanoa, etten todellakaan voisi mennä kisoihin, kun unohdan minulle kerrotun radan kahden esteen jälkeen... Onneksi ollaan vaan pitämässä hauskaa eikä oo ihan niin justiinsa. Tärkeintä että Yksällä on kivaa ja ettei se ota hallin metelistä itteensä. Tällä kertaa Ykä meni keinuakin hienosti, riippumatta siitä että se rämisi! Jee!

Ykä ja Vea tulee koko ajan paremmin toimeen; se on oikein mukavaa. Välillä vapaana ollessaan Ykä erehtyy lähestulkoon leikkimäänkin, mutta tärkeää on se että se jaksaa aika pitkään perässä roikkuvaa Veaa ennen kuin alkaa komennella sitä. Ja komennella toki saa, kun aihetta on (Vea juoksee torpedona kylkeen ym kivaa). Välillä ja varsinkin kepeistä Ykä saattaa kuumua liikaa, siitä vuorostaan minä kiellän tiukasti ja homma jatkuu mukavasti.

Vieheellä

  Viehetreenejä Laura Niskan kuvaamana (kaikki neljä + ylimääräisiä)   

Tänään käytiin koko possen voimin viehetreeneissä ja treffaamassa n. tsiljoonaa koiraa. Ykä oli ihan kierroksilla koska paikkana oli tuttu juoksutuspelto, mutta kyllä se ihan hyvin käyttäytyi vaikka ääntä välillä lähtikin. Innostunutta vinkunaa lähinnä, ei rähinää. Pitää alkaa pörrätä isoissa koiraporukoissa enemmänkin, tekee hyvä paitsi pennulle myös isoille elukoilla. Ja ihmisillekin, kun ei aina vain tuijota omaa napaansa.

Kaikki koirat lähtivät hyvin vieheen perään, minä pk-ihmisenä tietysti kehuin Ykää kun se lähti tuomaan nahanriekaletta minulle... ihmisen pitää kuulemma nöyrtyä ja mennä hakemaan se lelu koiralta. Oho. No, ens kerralla sitten. Oma oli KESKITTYNYT, Nika luonnonlahjakkuus (kuten kaikessa aina) ja Veakin juoksi kuin tuulispää. Treenien jälkeen käytiin pellolla riehumassa koko lössin voimin, ja Ykä ihastui ihanaan Laeka-huskyyn. Laeka ei ollut niin kovin ihastunut perässä juoksevaan, päälle törmäilevään ja korviin huutavaan Ykään, joka luultavasti vain huusi jotain "ODOTA PYSÄHDY MINÄ HALUAN OLLA YSTÄVÄSI" -tyylistä. Ehkä se volyymi siitä vähän laskee jos/kun nähdään noita koiria enemmän tulevaisuudessa. Ainakin Laekan omistajan kanssa oli puhetta holsku-/haski -valjakosta. Kuten myös Naoksen ja Lunan omistajan kanssa; kuis on, milloin mennään!

Loppuun totuttuun tapaan hillitön määrä kuvia, jotka kaikki on ottanut Laura Niska. Helkkari kun on niin monta koiraa, tulee väkisinkin sata kuvaa joka merkintään.

Ja vielä nämä peltorälläyskuvat, joista näkyy kuinka kiva kaveri Ykä on ja kuinka hyvä flaksi sillä Laekan kanssa kävi: