Ykä on ollut vähän outo viime aikoina, onneksi ensi viikolla on fyssari. Sen jälkeen pyydän hierojan taas tänne tsekkaamaan tuon läpi. Siihen asti jatketaan ahkerasti jumppaamista, kahdeksikkoja yms. Toivottavasti tilanne normalisoituu sillä.
Merkinnän kuvat otti Ida Huttunen.
Merkinnän kuvat otti Ida Huttunen.
Kiintorulla kaulassa etsimään ukkoja! Lähetyksenä vain askel metsän suuntaan ja käsky, ei käsisähläystä
HAKU
Hakutreeneihin
tuli se sama iso mies, jota Ykä oli vähän ensin hätkähtänyt viimeksi.
Otin tämän ensimmäiseksi maalimieheksi ja koska iskin koiralle
kiintorullan kaulaan ekaa kertaa tänä kautena, eka maalimies oli
umpparissa pressun alla noin vain noin 20m keskilinjasta vasemmalle.
Näin näkisin mitä Ykä puuhaa. Noh, kun ollaan aina treenattu pitkälle
irtoamista, Ykä posotti nenä kiinni ihan piilon vierestä ohi kauas
etukulmaan, pyöri siellä hetken ja kun ei löytänyt mitään, lähti
palaamaan samaa reittiä valmiina tsekkaamaan toisen kulman. Oli
hyvännäköistä, kun se pressun kohdalla nuuhkaisi ilmaa että hei
hetkinen. Hullu hännänvispaus käyntiin ja rulla suuhun ilman mitään
kommervenkkejä. Näyttö hieno, ei nakkia syödessä yhtään arkaillut isoa
miestä. Vasta kun mies ojensi kättään silittääkseen, Ykä haukahti, mutta
palasi heti ruotuun. Pitääkin ohjeistaa vielä paremmin että ei muuta
kontaktia kuin kehuja nakinsyönnin aikana mun pienelle herkälle
kukkaselle.
Toka
ukko oikealla etukulmassa, jota kohti Ykä sinkosikin hyvin - mutta
juuri ennen piiloa tuuli toi hajun vähän pidemmällä rataa olleesta
T:stä, ja hakuhylje käänsi kurssia. Hyvin näki keskilinjalle harvan
metsän läpi miten ILOINEN se oli saatuaan hajun ja koska se ei yhtä
huutoa kuunnellut, annoin mennä. Tyylikkäästihän se minut vei
kolmosukolle.
Rataa taaksepäin työskentely ei varmaan
kokeisiin tähtäävälle koiralle olisi hyväksi, mutta mepäs ei näistä
välitetä joten iskin Ykän takaisin vasemmalle tyhjään pistoon. Upposi
epäröimättä. Pakitin keskilinjalla etulinjan kohdalle ja kehuen kutsuin
Ykän takaisin. Sain sen hienosti risteilytettyä keskilinjan yli kohti
oikeaa etukulmaa, mutta tuuli kai kuljetti hajuja ja itse ukon
löytyminen kesti hetken vaikka oikeassa mestassa koira pörräsikin.
Näytöllä roikuin ekaa kertaa pitkään aikaan narussa kiinni, ei ongelmaa.
Ihanaa
että koiralla on näin hullu maalimiesmotivaatio eikä se epäröi juosta
täysillä pitkälle! Välillä pitää källiksi ottaa noita lähempänä olevia
maalimiehiä. Ja mahdollisuuksien mukaan piilottaa ukkoja kauemmas
toisistaan, vaikkei tällainen siksakki nyt oikeasti haittaa mitään.
Tärkeintä että Ykä on superiloinen pieni possu. Eikä kiintorullakaan
aiheuttanut yhtään mitään ongelmia! Jos ikinä tulee sellainen tilanne että tiedän minä päivänä Ykä pitää viedä lopetettavaksi, vien sen kyllä hakumetsälle sitä ennen. Tää on niin sen juttu ja juuri tällaisena haluan Ykän muistaa.
Esineruutu
50m x 20m pitkula, esineitä kolme. Oman hajuisia taas, pitäisi saada
vieraita. Ei hetsausta eikä kukaan vienyt mitään ruutuun koiran nähden,
lähetin sen vain metsään. Alkuun jotain päätöntä juoksentelua, mutta
alkoi sitten pysyä alueella ja sieltä se lompakko taas löytyi. Lähetin
uudelleen kun nyt Ykällä oli selvä haisu siitä mitä se puuhaa, ja sehän
jolkotteli kiireettä toisen esineen (kangaspussi) luo ja toi sen.