Hakumerkintä erikseen

Ykä on ollut vähän outo viime aikoina, onneksi ensi viikolla on fyssari. Sen jälkeen pyydän hierojan taas tänne tsekkaamaan tuon läpi. Siihen asti jatketaan ahkerasti jumppaamista, kahdeksikkoja yms. Toivottavasti tilanne normalisoituu sillä.

Merkinnän kuvat otti Ida Huttunen.

Kiintorulla kaulassa etsimään ukkoja! Lähetyksenä vain askel metsän suuntaan ja käsky, ei käsisähläystä

HAKU

Hakutreeneihin tuli se sama iso mies, jota Ykä oli vähän ensin hätkähtänyt viimeksi. Otin tämän ensimmäiseksi maalimieheksi ja koska iskin koiralle kiintorullan kaulaan ekaa kertaa tänä kautena, eka maalimies oli umpparissa pressun alla noin vain noin 20m keskilinjasta vasemmalle. Näin näkisin mitä Ykä puuhaa. Noh, kun ollaan aina treenattu pitkälle irtoamista, Ykä posotti nenä kiinni ihan piilon vierestä ohi kauas etukulmaan, pyöri siellä hetken ja kun ei löytänyt mitään, lähti palaamaan samaa reittiä valmiina tsekkaamaan toisen kulman. Oli hyvännäköistä, kun se pressun kohdalla nuuhkaisi ilmaa että hei hetkinen. Hullu hännänvispaus käyntiin ja rulla suuhun ilman mitään kommervenkkejä. Näyttö hieno, ei nakkia syödessä yhtään arkaillut isoa miestä. Vasta kun mies ojensi kättään silittääkseen, Ykä haukahti, mutta palasi heti ruotuun. Pitääkin ohjeistaa vielä paremmin että ei muuta kontaktia kuin kehuja nakinsyönnin aikana mun pienelle herkälle kukkaselle.

Toka ukko oikealla etukulmassa, jota kohti Ykä sinkosikin hyvin - mutta juuri ennen piiloa tuuli toi hajun vähän pidemmällä rataa olleesta T:stä, ja hakuhylje käänsi kurssia. Hyvin näki keskilinjalle harvan metsän läpi miten ILOINEN se oli saatuaan hajun ja koska se ei yhtä huutoa kuunnellut, annoin mennä. Tyylikkäästihän se minut vei kolmosukolle.

Rataa taaksepäin työskentely ei varmaan kokeisiin tähtäävälle koiralle olisi hyväksi, mutta mepäs ei näistä välitetä joten iskin Ykän takaisin vasemmalle tyhjään pistoon. Upposi epäröimättä. Pakitin keskilinjalla etulinjan kohdalle ja kehuen kutsuin Ykän takaisin. Sain sen hienosti risteilytettyä keskilinjan yli kohti oikeaa etukulmaa, mutta tuuli kai kuljetti hajuja ja itse ukon löytyminen kesti hetken vaikka oikeassa mestassa koira pörräsikin. Näytöllä roikuin ekaa kertaa pitkään aikaan narussa kiinni, ei ongelmaa.

Ihanaa että koiralla on näin hullu maalimiesmotivaatio eikä se epäröi juosta täysillä pitkälle! Välillä pitää källiksi ottaa noita lähempänä olevia maalimiehiä. Ja mahdollisuuksien mukaan piilottaa ukkoja kauemmas toisistaan, vaikkei tällainen siksakki nyt oikeasti haittaa mitään. Tärkeintä että Ykä on superiloinen pieni possu. Eikä kiintorullakaan aiheuttanut yhtään mitään ongelmia! Jos ikinä tulee sellainen tilanne että tiedän minä päivänä Ykä pitää viedä lopetettavaksi, vien sen kyllä hakumetsälle sitä ennen. Tää on niin sen juttu ja juuri tällaisena haluan Ykän muistaa.

Esineruutu 50m x 20m pitkula, esineitä kolme. Oman hajuisia taas, pitäisi saada vieraita. Ei hetsausta eikä kukaan vienyt mitään ruutuun koiran nähden, lähetin sen vain metsään. Alkuun jotain päätöntä juoksentelua, mutta alkoi sitten pysyä alueella ja sieltä se lompakko taas löytyi. Lähetin uudelleen kun nyt Ykällä oli selvä haisu siitä mitä se puuhaa, ja sehän jolkotteli kiireettä toisen esineen (kangaspussi) luo ja toi sen.

Treenirikas pääsiäinen

Huhhuh, pääsiäislomalla ollaan huhkittu ihan urakalla. Viiteen päivään mahtui yhteensä seitsemät treenit, joista viisi rallya/tokoa ja kaksi hakua/esineruutua. Jälkimmäisissä sheltit olivat alueentallomisapuna, kuten aina. Kahdesti rallya/tokoa hallissa ja kolmesti ulkona. Todella hyvin lauma jaksoi puurtaa, ja mitä enemmän treenasi, sitä tasaisempia ja parempia suorituksia tuli. Oikeastaan kaikki treenit menivät suhteellisen nappiin! Erityisesti Ykää tällainen tahti tuntui auttavan ja tasoittavan, sillä se ei tänään tai eilen tarjonnut lainkaan kiljumista ja perseilyä tokokentällä. Huimaa! Se oli vieläpä oikein heiluvahäntäinen ja pystykorvainen pieni raitaeläin, eikä näyttänyt missään vaiheessa ahdistuneelta tai hakatulta vaikka tehtiin vähän perustokohommiakin.

 Nika osaa kaiken koska Nika on taitava

Nika juokseekin niin nopeasti ettei painovoima tepsi siihen

TOKO/RALLY

Minulla rally-ALO -treenissä Nika ja Oma, AVO-treenissä Ykä. Vean kanssa tehtiin parina päivänä vähän rally-VOI -käytösruutua ja muita ihmeellisiä yhteistäyskäännöksiä joka jumalan suuntaan. Saku osaa.

 Ojangon ulkokentän radat

 Sahiksen nurmikentän astetta haastavammat radat

Omalla välillä vähän mopo keulii ja Nikan kanssa on vähän pientä muuta säätöä, mutta noin yleisesti ottaen sheltit ovat olleet ihan huippuja koneita. Niiden kanssa on ilo tehdä tällaista iloiseen mieleen ja kehumiseen perustuvaa, kuitenkin kisoihin tähtäävää hömpötystä. Vähän mukamas myös lupasin viedä oman BH-kokeeseen joskus, mutta täytynee ehkä vetää sillä ensin parit seuruutuskaaviot läpi. Sitä voi miettiä sitten kun olen saanut sille ekan rally-koularin, eli kesemmällä. Olisihan se nyt aika hupaisaa. Nikan kanssa tehtiin hallissa myös vähän jotain aksantynkää, ihan ilman mitään päämäärää, ja hyvinhän se ohjautuu. T väänsi aksaa Oman kanssa.

Tässä Oma on oikeaoppisesti pysäyttänyt kapulan pakenemisen. Lupasin viedä Oman tokon AVO-kisoihin, jos T opettaa sille noudon. Sinä päivänä kun Oma tekee kokonaisen noutoliikkeen, T lupasi ostaa meille skumppaa.

 Mikä pk-hihnakäsi, en mä vaan näe mitään. Ja pujottelussa en ainakaan tiedä yhtään mihin menen. Toim. huom. Rallyssa hihna oikeassa kädessä, tokossa vasemmassa.

 Omalla on kenokontakti kattoon vaikka se olisi missä

 Söpö hyppy ja vähemmän söpö luoksetulon vauhtiinvääntäytyminen

Ykän kanssa tavoitteena edelleen rauha ja hiljaisuus, joka onkin onnistunut suht nappiin viime aikoina! Alkuverkan jälkeen Ykän saa hyvin messiin ja ratojen pätkittäminen nopeilla välipalkoilla on tuottanut tulosta. Lisäksi radanlähestymis- ja hihnanpoisottotreenit ovat menneet hyvään suuntaan. Olen myös vähän pidentänyt lähtökyltillä perusasennossa vietettyä aikaa ja vapauttanut joko siitä tai parista seuruutusaskeleesta, koska tuomareilla tuntuu sääntömääräisesti menevän aina tolkuttomasti aikaa ennen kuin radan saa aloittaa. Lisäksi Ykää auttaa jos pelkästään kehun sitä rauhallisesti enkä anna melkein yhtään käskyjä, ehkä jotain maahanmenoa tai odottamista lukuunottamatta - silloin se suorittaa täsmällisesti ja tarkasti eikä ala kiljua mulle päin naamaa. Kisoissa tuskin on ihan sama meno ja koiraa pitää pitää paremmin hollilla, mutta vaalin tätä nyt. Ja ainakaan treeneissä Ykä ei ole karkaillut radan tuntumaan strategisesti sijoiteltujen ihanien ihmistenkään luo. Oma asenne on muuttunut parempaan suuntaan ja se näkyy koirassa selvästi.

 Kattokaa miten iloinen!

 Luoksarin vaiheet

Oispa jossakin koiraharrastuksessa jalkojen välissä seuraaminen. Se me osataan. (EDIT: Koiratanssissa kuulemma! Pitääkö aloittaa uusi harrastus?)

Tänään tehtiin ulkokentällä myös alustavasti tokon VOI-juttuja, sillä kyllä sitä nyt pitää niihin kymmenensiin kisoihin kohtapuoliin mennä. Ykä oli superhyvällä tuulella, kuten todettua, ja sen kanssa oli ihanaa puuhastella. Seuruutus askelsiirtymisineen bra, ei yhtään pienintäkään ääntelyä! Liikkeestä istuminen napsakka, palkkasin heti kun pylly osui maahan. Luoksetulo pysäytyksineen oikein jees, hitaasti se köpöttelee kun ennakoi mutta ihan sama, ainakin pysähtyy. Jahka rallyssa saadaan se yksi tulos, voidaan alkaa taas kaivella ruutunauhoja ja tunnareita naftaliinista.

 Söpöholskun ilmava hyppy ja uusi temppu, "head", eli pään maahan laittaminen. Tempun siirto kotoa kentälle onnistui ykkösellä!

HAKU

Ekoissa suikalemaiset tallaukset, maalimiehet etukulmissa ja vasemmalla takana. Irtorullat. Ei mitään ylimääräistä, koira keskilinjalle katse oikeaan suuntaan ja eleetön "ETSI". Etukulmat tosi hienot, ei nyt ihan täysin viivotinsuorat mutta ihan sama. Näytöt kuitenkin suoremmat kuin löytöreitti. Tyhjään taakse oikealle lähti hienosti, upposi syvälle, mutta piti vähän huudella että malttoi tulla takaisin - ja silloinkin meinasi kurvata suoraan keskilinjan yli 30m päästä toiselle puolelle. Ei muuten passaa. Vika ukko löytyi kuitenkin hienosti sekin.

 Kameraa nopeampi hakuhylje palauttaa rullaa

ESINERUUTU

Esineruudusta myös pois kaikki turhat hetsit ja omistajan sähläykset. Ruutu oli ehkä enemmänkin jonkinlainen muu hämärä geometrinen kuvio (wikipedian mukaa epäkäs) kuin suorakulmio, mutta 50m syvä kuitenkin. Esineitä  varmaan neljä, ja Ykän nähden yksi maalimies kävi kävellen mukamas viemässä sinne jotain. Ja pirulainen kun Ykä hoiti homman kotiin, korjasi heti kun meinasi lähteä alueelta ja tarkensi hyvin nopeasti hajun alueen oikealla sivustalla olleeseen nahkalompakkoon. Oli niin hieno että jätettiin yhteen.

HAKU

Toisissa treeneissä oli tuttujen maalimiesten lisäksi vieras, iso, möreä-ääninen ukko. Se oli lopulta vikassa piilossa. Ajattelin että Ykä kävisi nuolemassa sen naaman märäksi, kuten yleensä vieraille tekee, mutta ei - sehän vähän säikähti ja haukkuikin siellä. Aika jännää, mutta ei meillä ole pitkään aikaan ollut isoja ukkoja maalimiehinä! Noh, alue kuitenkin 50m syvä molempiin suuntiin ja n. 80m pitkä. Ukot molemmissa etukulmissa, niissä ei pienintäkään ongelmaa. Pidemmälle keskilinjalla siirryttäessä koira selvästi haistoi, että ukko on oikealla, mutta lähetin sen silti ensin vasemmalle tyhjään - ja sehän sinkosi sinne ihan ilman mitään, ihan takarajalle asti. Ja yritti taas singota takaisin kutsuessa keskilinjan yli toiselle puolelle kaukana minusta. Jos olisi tullut lähempää, olisin risteilyttänyt oikealle, nyt kutsuin ensin luokse ja päästin vasta sitten. Ukko löytyi, mutta olikin jännäkakka ja piti vähän haukkua ennen kuin otti irtorullan ja kiikutti minulle. Näyttö hyvä, namien syöminen oli myös vähän jännää mutta onneksi on ahne koira. Me tarvitaan siis selvästi lisää erinäköisiä maalimiehiä. Ennen autolle lähtöä Ykä sai vähän syödä nakkia jännältä ukolta, ja sitten tuo porsas ei halunnut lähteä metsästä ollenkaan.

Kevään ekat haut

HAKU

Hakukauden aloitus iiseillä treeneillä. Ukot etukulmissa viidessäkympissä, ei muuta tallomista kuin maalimiesten piiloihin meno. Lähetin Ykän metsään vasemmalle ilman viritystä ja sähläystä, ja sepä juoksi pää viidentenä jalkansa suoraan maalimiehen luo, toi irtorullan ja näytti hienosti. Holsku kyllä muistaa ilman muistuttelua, miten ukkoja etsitään, talvitauon jälkeenkin. Toka kulma oli vähintäänkin yhtä hieno, ja siihen lopetettiin isojen kehujen kera. Molemmilla näytöillä päästin irti liinasta, vaikka ei se perässäroikkuminen ole koskaan ollut ongelma.

Ethän vain suunnittele mitään lomaa ilman mua?

ESINERUUTU

Tallattu suikalealue 5m x ~50m, esineitä kolme: takana keskellä, n. puolivälissä vasemmalla ja kymmenessä metrissä vasemmalla. Tein virheen ja hetsasin Ykää samaan tapaan kuten ennen olen esineruutua varten tehnyt. Ykä veti jäätävät kierrokset ja kun päästiin alueen reunalle ja lähetin sen, koira juoksi nenä kiinni horisonttiin. Siis valehtelematta viivasuoraan varmaan 300m. Kun ei alkanut elukkaa kuulua takaisin, piti kutsua ja sieltähän se rynni takaisin kuin hirvi. Tämän jälkeen pörräsi vielä jonkin aikaa aluetta ristiinrastiin haistelematta, kunnes tarpeeksi höyryä oli lähtenyt päästä ja lamppu syttyi. Ahaa, esineitä! Keskimmäinen esine, pieni metallinen mittanauharulla sieltä löytyi kuusen alta. Toka esine (kauppakassipussukka, kympissä) löytyi jo nopeammin. Sitten piti vielä ahnehtia ja lähettää hakemaan kolmatta, jolloin lähetyslinjalle tuli joku koiranulkoiluttaja ja lähdin varmuuden varalta Ykän kanssa alueelle, että saan sen hallintaan jos se kuvittelee että työt voi häiriön takia jättää hoitamati. Hyvin etsi, kerran otti pari askelta häirikkökoiran suuntaan mutta (ohjaajan) ärähdyksestä palasi ruotuun. Vika esine (nahkalompakko) nousi hetken etsinnän jälkeen ja vietiin se yhdessä riemuiten lähetyslinjalle.

Esineruutua lisää, vähemmällä hetsillä, kyllä sekin sieltä mieleen palaa. Hakutreeneihin taas vähitellen lisää vaikeutta, ehkä jo vähän tyhjää ensi kerralla jo siltä näyttää. Irtorullilla nyt toistaiseksi ainakin.

TOKO/RALLY

Shelttien kanssa ollaan tehty ALO-ratojen pätkiä ja yksittäisiä liikkeitä, molemmat ovat kivalla asenteella messissä. Ykän kanssa ihan vaan perusasioita, ääntelystä palkan mahis pois. Aika paljonkin olen helpottanut juttuja, tehnyt nami vasemmassa kädessä, vapauttanut useammin yms. Koetan olla ottamatta paineita Ykästä, kaikki sen kanssa tehty on plussaa. Toukokuulle koetetaan saada vähän RT-kokeita niin saadaan koularirundi taas rullaamaan. Ja ehkä taas lähden toko-VOI -kierrokselle tässä pian!

Tavarakoirat Vea ja Ykä

 

Iloinen bratwursti tuo äidille hanskaa, kuvat otti Mari Kuusaro

ESINERUUTU - VEA

Tiistaina olin kaikkien koirien kanssa keskenäni hakutreeneissä; sheltit pääsivät tallomaan esineruutualuetta ja muut pääsivät hommiin. Sää oli kuuma, onneksi hivenen tuulinen, maastona kuivaa metsää. Veaa en ollut ennen ohjannut (enkä ylipäätään noin nuorta koiraa haussa), joten mietittävää riitti. Vealla oli kova into alueelle, sai vetää niin paljon kuin sielu sieti. Komensin muutenkin tosi vähän. Esineellä (lapanen) ensin hetsattiin ja sitten avustaja vei sen n. 20-30m päähän. Veasta lähti ääntä, se oli selvästi enemmän ihmisen kuin esineen perään. Äänentulo loppui heti kun avustaja alkoi palata. Lähti kuitenkin hienosti etsimään lapasta ja sieltä se löytyi. Hihkuin heti kun otti lapasen suuhunsa ja alkoi tuoda sitä minulle. Taisi räkäistä esineen keskilinjalla, mutta saatiin hyvä leikki pystyyn ja heittelin lapasta parin metrin päähän, josta tuontia + leikkiä ennen irrotusta.

Tokana esineenä sama lapanen ja sama rutiini, nyt esine oli kauempana. Vea hiljeni taas kun avustaja tuli pois, lähetyksessä taisi livahtaa minulta otteesta ennen käskyä, mutta päästin menemään ja sanoin käskyn samalla. Tästä ei tullut huomautusta kouluttajalta, joten tein ilmeisesti ihan oikein näin nuoren koiran kohdalla... Nenä toimi koiralla hienosti, etsi pidempään ja hihkuin kun tuli näkyville esineen kanssa.

Toisella kiekalla esineenä hanska, taas hetsausta ja esine piiloon vasempaan etukulmaan. Tällä kertaa joutui etsimään pidempään, mutta penska selvästi tiesi mitä teki eikä juoksennellut turhia. Mahtava hakukone!

--

ESINERUUTU - YKÄ

Ekalla kierroksella esineet vietiin yksi kerrallaan maastoon hetsauksella siivittäen; Ykä kyllä hetsaantui mutta into ei ollut esineitä etsiessä yhtä kova kuin ihmisiä etsiessä. Ehkä oman osansa toi myös kuumuus. Jonkin verran tuli vain juoksenneltua metsässä nenä kiinni. Eka esine oli vasemman etukulman hanska, se löytyi vielä suht hyvin. Palautuksen jälkeen Ykä oli ihan sen näköinen, että "ok, hommat hoidettu, ei kiinnosta enää". Vaan ei auttanut, toka esine (muovikela keskellä takana) oli myös haettava. Hetsaantui hyvin, mutta etsiminen oli löysää haahuilua. Pari kertaa piti käskeä uudelleen menemään. Kun esine sitten löytyi, Ykä jätti sen metsään koska se oli ihan tyhmä... lähetin perusasennosta "TUOPA TÄNNE SE" -käskyllä ja koira meni samantien nöyränä hakemaan pudottamansa esineen. Nakki kelpasi palkaksi, pitää kyllä saada lisää motivaatiota itse esineisiin.

Tää on se tyhmä kela, koirakin näyttää vaihteeksi hakatulta kun pälli äiti ei anna jättää tavaraa mettään

Kolmas esine (lapanen) oikealla takakulmassa, tässäkin jotain haahuilua ja ja lisälähetyksiä, mutta löytyi silti.

Tokalla kiekalla esine (hanska) oli valmiina etukulmassa. Ykä lähti hyvin ja etsi hyvin, tiesi mitä oli tekemässä ja kohta kiikutti hanskan keskilinjalle. Esinemotivaatio edelleen hukassa, mutta työt pitää silti tehdä vaikka ois kuinka mälsää ja kuinka kuuma.
--

TOKO

Maanantaina tokotreenejä aivan ältsin hyvässä vireessä; eritoten seuruutusta oli ilo tehdä kun koira oli niin menossa mukana. Yksi treenaamista vaativa asia tosin on se, että kun sanon "SEURAA" enkä heti liikukaan, Ykä nostelee pyllyään. Olen siis lähtenyt seuruuttamaan liian äkkiä käskynannon jälkeen. Tähän viivytystä!

Paikkamakuun/-istumisen jälkeen tuleva seuruutus aiheuttaa ihan törkeää virettä, jota pitää ehdottomasti hyödyntää. Tuntuu, että silloin Ykä seuraisi vaikka maailman tappiin asti.

Myös keskiviikkona oli hyvä meno päällä, vaikka kuuma olikin. Pölhöiltiin lähinnä VOI-liikkeitä ja vahvistettiin ruudun kivuutta. Siirtymisiä sivulta eteen ja päinvastoin, sekä muuta sen sellaista pikkukivaa mutta silti tärkeää. Juoksusta seisahtumista treenattiin pitkästä aikaa.

Lopussa aloin opettaa Ykälle uusia tyhmiä temppuja, kuten sitä, minä kävelen polvillani ja koira ryömii jalkojeni välissä. Koska mikä kohottaakaan mieltä paremmin kuin koira, joka tekee hölmöjä asioita ihan kympillä, silmät loistaen ja häntä heiluen.

Hakukokeet

HENKILÖETSINTÄ

No ei tullut taaskaan tulosta hakukokeista, mutta herttileijaa että maasto meni hyvin ♥. Maasto oli ensimmäisenä ja me alokasluokan neljänsiä. Ehti kyllä siinä odotellessa jännittää niin paljon, että pakkoliikkeeksi muodostui näyttöliinan jatkuva uudelleenkokoaminen. Olin ihan varma, että se on kuitenkin solmussa ja vähintäänkin jää kiinni johonkin puuhun ja sitten kaikki kuolee. Joka tapauksessa, Ykä oli heti odotuspaikalle siirtyessä täysin tietoinen siitä, mitä oltiin tekemässä. Se kuului äänekkyytenä ja näkyi vetämisenä, mutta annoin riehua, koska vire oli loistava. Haukkui kimeää "MENNÄÄN JO" -haukkua myös etureunalle siirtyessä. Maasto oli melko vaativannäköistä, metristä suopursuryteikköä. Haju oli melkoinen, ihme että sieltä yksikään koira löytäisi mitään...

Etureunalla ääntely loppui kuin seinään. Lähetin ensimmäisenä kohti oikeaa etukulmaa ja perhana kun irtosi hyvin, vaikka siinä maastossa pitikin oikein tehdä töitä eteenpäin päästäkseen. Ja oho, kohta koira tuli takaisin rulla suussaan, joten eikun näyttönaru kiinni ja menoksi! Hieno näyttö, vähän olisi tehnyt mieli käydä nuolemassa umpipiilosta tulevan maalimiehen naamaa.

Palattiin takaisin ja lähetin kohti vasenta etukulmaa. Irtosi taas ältsin hyvin ja kun oli edennyt n. 25m, lähdin kävelemään keskilinjaa eteenpäin. Koira tarkasti kulman ja alkoi edetä radanmyötäisesti. Jossain vaiheessa kadotin Ykän hetkeksi näkyvistä, ja kun näin sen taas, sillä oli rulla suussa. Näytölle se lähti hyvin, mutta hukkasi sitten suunnan ja jäi seisoskelemaan. Palattiin keskilinjalle, ja koska en ollut nähnyt maalimiestä, jatkoin matkaa. Myöhemmin kävi ilmi, että siellä oli kuin olikin ollut ukko, mutta Ykä ei ollut käynyt sen luona > oli haistanut ilmavainulla > nostanut rullan > ei ollut enää osannut paikantaa ukkoa näytöllä. Mutta tästä siis virheilmaisu.

Käveltiin keskilinjaa eteenpäin ja lähetin Ykän oikealle n. puolestavälistä rataa. Oli aika huono pisto, joten otin hallintaan ja kävelin vähän eteenpäin. Siitä lähetin uudelleen oikealle, ja nyt irtosi todella hyvin ja vauhdikkaasti. Jatkoin matkaa ja kun oikealta ei noussut mitään, kutsuin Ykän takaisin ja ohjasin suoraan vasemmalle, jonne menikin hyvin. Rata alkoi loppua kesken ja alkoi vähän hiki nousta pintaan, kun äkkiä koira selvästi sai vainun. Todella pitkään se seisoi häntä heiluen viimeisen umpipiilon luona ennen kuin toi rullan, mutta toi sitten ja näytti hienosti.

Virheilmaisusta meni vähän työskentelypisteitä, mutta henkilöetsinnästä saatiin rehvakkaat 150/170pts.

ESINE-ETSINTÄ

Hetsasin lyhyesti koiraa ennen kuin mentiin polun alkuun odottamaan omaa vuoroa. Jeesus mikä into ja kiljunta. Haukahteli taas kimeästi esineruudulle siirryttäessä, mutta vaimeni perusasennossa. Lähetyksestä lähti hyvin, pyöri aika pitkään ympäri ruutua ja toi sitten jostain takaa oikealta villasukan. Aikaa taisi mennä päälle minuutti. 30/30pts.

TOTTIS

Lähti ekasta laukauksesta litomaan, tuli takaisin vasta neljännestä käskystä. Tuomari pisti pelin poikki, mutta tehtiin häiriönä liikkeet kuitenkin. Seuruutus hihnassa aika matkalaukkumaista, mutta pysyi oikealla kohdalla. Jäävät tehtiin myös hihnassa, molemmat ihan ok, luoksetulossa jopa törmäsi. Noudot ilman hihnaa, tasamaanouto ok, hyppynoudossa heitin kapulan ihan mihin sattuu, joten Ykä hyppäsi, otti kapulan ja kiersi esteen. Ei sillä ollut enää tilaa ottaa vauhtia.

Vinoeste oli jotain ihan hirveää - en vain saanut sitä kapulaa heitettyä sitten, perkele, millään. Eka heitto meni todella vinoon, joten uusin sen. Toka heitto oli, mikäli mahdollista, vielä järkyttävämpi. Kolahti esteeseen, mutta kieri toiselle puolelle. Häpesin silmät päästäni, mutta päätin että ihan sama, mennään sitten. Käskyt "AA" + "TUO" - ja ei ole totta, holsku kiipeää väkisin kapula suussa takaisin, vaikkei sen todellakaan olisi pitänyt päästä siitä yli. Olisin halunnut pussata Ykää kun se oli niin ihana.

Eteenlähetys todella hieno, sen Ykä osaa kun se on oppinut, että jos juoksee sataa ja lätsähtää maahan, kentältä pääsee pois... Paikkamakuun tein varmuuden vuoksi hihnassa ja koiran vieressä seisten, mutta ei se ollut nousemassa laukauksista.

YHTEENVETO

Koska tottis meni nollille, ei saatu virallisesti pisteen pistettä. Mutta koska maasto joka tapauksessa meni niin törkeän hyvin, ei haittaa. Ykä tykkää ihan hirveästi hakuilusta ja esineiden etsimisestä, joten pääsipähän toteuttamaan itseään. Nyt tuskin kisataan enää, ainakaan jos ei saada holskusta laukausvarmaa. Mutta katsellaan!

Pitkä päivä

Eilen hakua hyvässä hengessä, vaikkakin läkähdyttävässä kuumuudessa. Paikan päällä vierähti koko päivä, rankkaa oli niin koiralle kuin omistajallekin - vaikka koira suurimman osan ajasta autossa olikin.

Ekaa ukkoa kohti lähetettäessä oli jo haistanut tokan ukon > yritti lähetyksestä pinkaista keskiviivaa pitkin sinne. Karjaisusta tuli takaisin, mutta vaati kuitenkin vielä ääniavun ennen kuin ukko löytyi aika kaukaa. Irtorulla, melko suora näyttö vaikka maasto olikin haastava.
Väliin tyhjä pisto, jonka aikana teki hyvin töitä ja minä pääsin etenemään keskilinjalla. Kutsu takaisin ja vähän matkan päästä uusi lähetys, nyt löytyi ukko hienosti. Näyttö suora, pusutteli taas maalimiestä.

Kolmas näkölähtönä ja kiintorullalla. Lähti hyvin, käytti nenää - kiintorullan kanssa tarvitsi kuulemma vähän apua, mutta sitten toi senkin hyvin.

Tauko ja tallottiin toiseen paikkaan esineruutu. Ennen Ykän vuoroa hetsailin sitä leluilla, ja paikalle mennessä Ykä selvästi tiesi mitä tehtiin. Lähetin reunasta ja holskuhan pinkoi ryteikön läpi, löysi esineen ja toi minulle aikamoista haipakkaa. Jess! Tokan esineen kanssa olikin hankaluuksia.

Ampumisia treenattiin heittelemällä palloa kentällä ampumisten aikaan. Väliin hyppynoutoa ja vinoestenoutoa pallolla, sitten taas.

Kuvan otti Laura Niska

Tänään käytiin koko lauman voimin moikkaamassa sekarotuista Akua ja manskipentu Merliniä, kaikki olivat ihan siivosti.

Esine-etsintää ja paineistumista

Tänään pk-seminaarissa Hyvinkäällä, eli kokeenomaisissa treeneissä. Numeroksi siunaantui kutonen. Aluksi esineruutu, johon kokeilin ensimmäistä kertaa esinehetsaamiseen liittyviä oppeja. Kun neloskoira oli ruudussa, otin Ykän autosta. Se oli kuullut vaimeita laukauksia autoon ja oli tavanomaista himmailevampi. Apuohjaaja piti hihnaa ja hetsasin parilla esineellä toistelemalla sanaa "ESINE". Koiraankin tuli vähän potkua. Sitten mukamas lähdin viemään tavaroita ruutuun ja viivyin pienen hetken koiralta piilossa. Jätin omat esineet sivuun ja kun vitoskoira meni hommiin, hain Ykän. Kyselin vielä pariin kertaan missä ESINEET olivat ennen kuin käskin maahan odottelemaan vuoroaan.

Esineruutupaikalla mietin hetken että pitäisikö Ykä lähettää ruutuun jommastakummasta kulmasta, mutta päätin sitten laittaa sen menemään keskeltä. "ETSIESINE"-käskystä lähti täysin osoitettuun suuntaan, juoksi ruudun takaosaan, katosi hetkeksi kasvillisuuden taa ja palasi tyhjin suin. Käskin samalla käskyllä uudestaan samasta kohdasta, lähti ongelmitta minne pitikin. Sitten sai hajun edessään olevasta risuryteiköstä, ja hetken kierteli häntä heiluen että miten hajun luo pääsisi. Hanska sieltä löytyi! Muistaakseni aikaa meni noin 50s. Tämä huippusuoritus vei meidät kymmenen koiran "kokeissa" sijalle 2. Voitettiin pysti ja 15kg koiranruokaa! Ihan mahtava suoritus, vaikka autosta otettaessa Ykä selvästi oli vähän paineistunut.

Sitten tottista. Seuruutuskaavion alussa Ykä oli vähän löllö, ja laukauksen kuullessaan luikki pari metriä edestäni poispäin. Kehuilla ja kannustuksella palasi matkalaukkuseuraamaan, välillä joku kontaktinpoikanen. Lyhyen sivun pysähdyksestä patukkapalkka, purki kyllä paineistustaan ihan hyvin leikkiin. Se oli hyvä! Liikkeestä istumisessa tsekkasin pienellä päänliikkeellä oikeaan asentoon jäämisen - istuihan se, mutta ihan vinossa ja sen näköisenä, että taivas putoaa niskaan. Liikkeestä maahanmenossa vilkaisin myös taakseni. Ja kutsuin koiraa ennen kuin sain siihen lupaa... ai miten niin pk-puolella pitää joissain jutuissa katsoa tuomariakin? Tuli vinoon eteen, korjasin, sivulle siirtyi ihan kivasti.

Tästä vähän taputtelua ja nakkia naamaan ennen siirtymistä paikallamakuuseen. Kai se siellä ihan nätisti oli koko sen ajan kun vastaparina ollut aussi teki tottikset pitkän kaavan mukaan noutoineen kaikkineen. Laukauksia oli siis vain yksi per pari, eli Ykän paikkamakuussa ei ammuttu. Palatessa vähän pylly tärisi, kieli oli pitkällä ja korvat takana. Seuruutus ulos kentältä ja patukkariekuntaa. Ykä oli paineistunut koko treenin ajan, mutta teki se mitä käskettiin. Ei ehkä hirveän innoissaan eikä hyvällä vireellä, mutta tekipä silti.

Paukkutreeniksi otin Ykän kentän laidalla olevaan katokseen makoilemaan. Hirveä läähätys ja tärinä, mutta ei auttanut, siinä oli oltava kyynärät maassa. Auton turvaan ei ollut mitään asiaa siinä tilassa. Ekat kaksi laukausta tulivat suht läheltä ja ne saivat Ykän ponkaisemaan pystyyn. Palautin takaisin makuuasentoon. Kun sitten myöhemmin tuli kaksi laukausta vähän kauempaa ja siten vaimeampina, Ykä reagoi niihin paljon vähemmän. Pää taisi liikahtaa, mutta sekin hitaasti. Tästä sai palkaksi vapautuksen ja pääsi autoon, vaikka olikin vielä melko paineissaan. Tärkeintä oli, että pysyi makuulla ja että autolle pääsi vain kävelemällä nätisti.

Voi olla ettei ensi viikon lauantain hakukokeissa tule tottiksesta tulosta, mutta eipä se haittaa. Tämän kesän tavoitteeksi tuleekin saada Ykälle mahdollisimman paljon paukkukokemusta. Se tarvitsee paljon tämän päivän treenien kaltaisia tilanteita, jotta se oppii, etteivät laukaukset oikeasti tarkoita sitä, että tulee sota ja kaikki kuolee. Ei sen tartte tykätä kovista äänistä, sen tarttee sietää niitä sen verran että tietää, ettei työskentelyä saa lopettaa kovan äänen kuullessaan.

ANNA SE PALLO TÄNNE

Sunnuntaina esineruutu, hetsaten siten että koira jäi apuohjaajalle ja minä vein kolme esinettä pitkänmalliseen ruutuun. Nyt Ykä oli paremmin perillä siitä mitä oli tekemässä, mutta kyllä se vieläkin toikkaroi alueen ulkopuolella melkoisesti. Useampaan kertaan jouduin kutsumaan takaisin, mutta eka esine löytyi joka tapauksessa suht nopsasti. Harmi vain, että se oli ältsin kiva pehmolelu, ja Ykä ajatteli vähän palloilla sen kanssa. Ärjähdyksestä toi kuitenkin minulle ja siitä leikki. Toka esine (narulelu) ei ollut ihan niin kiva, joten sen koira toi suoraan ja palkkautui hyvin.

Maanantaina tokohommia vesisateessa, ei haittaa holskua! Ei tainnut edes hidastaa menoa. Seuruutusta hihnassa, joten pääsin heti puuttumaan haahuiluun > huisi parannus matkalaukkuiluun. Ykä osaa nyt myös haukkua käskystä, välillä siitä lähtee jopa ihan oikea haukku eikä mitään kimitystä! Sehän on jopa ihan katu-uskottava koira. Metskunoutoon tullut kivasti sähäkkyyttä hetsausleikeistä, jatketaan. En muista mitä kaikkea maanantaina tehtiin - kaikkea ja hyvillä fiiliksillä, sateesta huolimatta.

Tänään tokoa paremmassa säässä, niinkin kivassa, että jossain takaviistossa haisi GRILLIBILEET ja nenähän oli ilmassa aika paljon, varsinkin jättöliikkeissä. Mutta sinänsä ihan sama, kunhan pysyi paikallaan ja seuruutuksessa katsoi minuun. Eli alkuun hihnaseuruutusta askelsiirtymisillä ja peruutuksilla, jestas että oli palkatessa kiinni pallossa kuin sika limpussa. Ja oli muuten joka kerta palkatessa, ihan mahtava ärinäeläin. Pk-paikkamakuu toimi, luoksetulo pysäytyksineen sekä läpijuoksuna fiini ja täpäkkä, noudot jees, eteenlähetyksiäkin tehtiin, jättöliikkeitä tehtiin ja kaikki ok, ruutuun on niin kova hinku ettei mitään rotia - sanalla sanoen oli todella kivat treenit! Koira oli nukkunut ketarat ojossa koko päivän, joten illalla riitti virtaa ja motivaatiota vaikka lampaiden syödä. Eilinen kahdeksan kilsan pyörälenkki vapaana rälläilyineen ei tuntunut missään.

Ja ohopsista, ilmoittauduin toisiinkin hakukokeisiin, kun on tuttu siellä ratamestarina. Jos ei kesäkuussa tule ykköstä, katsotaan uudestaan elokuussa!

Esineruutua ja tottista

Eilen käytiin iltasella Viilarin kentällä ottamassa ihan vain kevyet treenit. Ihan vain lyhyttä seuruutusta hihnassa, pari kertaa piti pyöräyttää haahuilusta. Johan koiralla silmät kirkastuivat ja korvat nousivat pystyyn, kun vaatimustaso oli kohdallaan! Pääsi hyvin palkkaamaan. Yksi vinoestenouto koe-estettä loivemmalla esteellä, en ees muista milloin oltaisiin viimeksi tehty tätä kapulalla. Ja jätkähän nouti. Ihan mahtavat pirskeet samantien.

Tänään esineruutuilua Husössä. Tallattu alue 10m x 40m, ruudussa kolme esinettä. Ykä juoksenteli vähän missä sattuu, alueen ulkopuolellakin, kaikkien esineiden yli. Siitä näki että se kyllä tiesi että pitää etsiä jotain, mutta mitä, siitä ei ollut hajua. Silmillä etsi, tosin koiran puolesta olkoon sanottava, ettei esineissä ollut paljoakaan hajua. Avustajan avuilla saatiin eka hanska ylös. Tokaa esinettä varten avustaja kävi heittelemässä esineitä, jonka jälkeen Ykä taisi taas juoksennella niiden yli ennen kuin toi lippiksen. Lippiksellä leikittiin armottoman paljon, palkkautui hyvin.

Mitä tästä opimme? Huomisissa esineruututreeneissä kiinnitetään erityishuomiota siihen, miten koiraa valmistellaan ennen töihin lähettämistä. Koiran täytyy tietää mitä se on menossa tekemään - milloin se etsii ukkoja ja milloin esineitä. Ihan samoin kuin toko-/tottisjutuissa koiralle täytyy kertoa, mitä liikettä se on menossa tekemään. Siitä lisää myöhemmin!

Ruutuilun jälkeen käytiin taas Viilarissa. Kuuma päivä, mutta Ykä oli ihan hyvässä vireessä. Vielä se vaati vähän ravistelua ennen käyttöä, mutta hitto että se petraa ja palkkautuu sen jälkeen hyvin! Pitää vain vaatia, holsku kyllä kestää - ja tarvitsee sitä vaatimusta. Ensin vinoestenouto  loivalla esteellä, kilon kapula. Jess! Sitten oikealla, jyrkällä esteellä sama. Pitäisi saada joku tsekkaamaan, että mitä koira esteen toisella puolen tekee, ottaako vauhtia vai mitä, kun kestää aina hetki ennen kuin se kapuaa takaisin. Mutta kapuaapa silti!

Ennen metristä hyppyä otettiin hyppynoutoa matalammalla esteellä. Vähän oli jotain sähläämistä siinä, olisi halunnut kiertää. En antanut. Kun matala hyppy onnistui, iskin koiran hihnaan ja siirryttiin metrisen esteen luo. Sen Ykä mielellään kiertäisi, joten pelasin varman päälle. Hetsasin, heitin kapulan, käskin "HYPPY" ja juoksin koiraa esteelle ohjaten eteenpäin. Hyppäsi! "TUO"-käsky, kapula messiin ja juostiin yhdessä takaisin "HYPPY"-lisäkäskyllä. Hienosta suorituksesta kunnon palkkaus. Tätä pitää nyt treenata, että koira tajuaa "HYPPY"-käskyn tosiaan tarkoittavan sitä, että sen tosikorkean jutun yli pitää oikeasti hypätä.

Tässä välissä vähän huilausta ja juomataukoa, sitten vähän korkean vireen seuruutusta ja pk-maahanmeno+luoksetulo.

Hyvät treenit, hyvä mieli!

Treeniä treenin perään

Toko

Maanantaina tokoa, kaikennäköistä verryttelyä alkuun. Puistossa oli melkoisesti jengiä juhlistamassa aikaista vappua, joten meteliä ja häiriötä riitti. Sitten ryhmässä seuraamista liikkurin ohjeiden mukaan, Ykä alkoi jo pysyä oikeassa paikassa ja näyttää siltä että sillä on kivaa, jee! Varsinkin temmonvaihtelut oli hauskoja, hidas-juoksu-hidas-juoksu. Loppupalkassa purki paineita ja juoksi jonnekin kilometrin päähän pallo suussa ihan innoissaan, ennen kuin tuli minun luokseni jatkoleikkimään. Piilopaikkamakuu- ja istuminen n. 1,5min ok, mikäs siinä pönöttäessä. Tasamaanoudossa varasti edestä sivulle, kun oli luovuttanut kapulan. Se liike tuntuu vain olevan niin ÄLTSIN MAGEE, ettei vaan malta pitää pyllyä tantereessa. No, tokalla kerralla sai istua vieläkin pidempään edessä ennen "SIVU"-käskyä, jonka jälkeen palkka. Metallinoutoa hetsaamisella ja haukuttamisella, jo on intoa.

Liikkeestä istuminen ok, samoin maahanmeno. Jälkimmäinen taisi olla aika hidas, kun alkuun oli sellainen fiilis että jää seisomaan. Päätin kuitenkin että menee se maahan ja jatkoin tarkistamatta kävelyä. Ja siellähän se oli.

Kaukojen aikana tulikin sitten sota, eli juhlijat aukaisivat jossain shamppanjapullon. Ykä veti korvat luimuun ja kuonon kohti taivaita, eikä enää kuunnellut ollenkaan "SEISO"-käskyä. Istui vain ja näytti siltä että kuolema korjaa kohta, jollen liiku niin ehkä se ei huomaa. Kouluttajan ohjeiden mukaisesti koetin sitten lähempää, ja kun ei silloinkaan seisonut niin kouluttaja meni koiran vierelle vähän auttamaan. Kun seisoi, sai pallopalkan selän taa ja ihme kyllä tokenikin siitä leikkimään. Näitä sitten toisteltiin sen verran pitkään, että Ykä nousi seisomaan myös ilman auttajaa. Tottelusta lensi aina pallopalkka.

Tämän jälkeen taidettiin hinkata ruutua, jossa koira parin onnistuneen seisomisesta palkkaamisen jälkeen alkoi jonkun aivopierun takia istua. En ole koskaan käskenyt Ykää istumaan ruudussa, joten kai se yritti käyttää sitä aivoissaan olevaa hernettä selvitäkseen sodasta. No, kaukokäskin sen seisomaan ja palkkasin siitä. Lopetettiin onnistuneeseen.

Luoksetuloja pitkällä matkalla limittäin ja lomittain muiden koirakoiden kanssa, ilman pysäytyksiä. Kerran Yksikkö oli noussut istumaan, mutta muuten toimi oikein mainiosti. Hir-vit-tä-vä vauhti ja todella passeli hidastus ja pysäytys eteen. Ei enää törmäilyjä! Tätä juhlitaan!

--

Haku

Eilen hakuhommia, viisi koirakkoa ja oltiin tokavikoja. Vettä ropisi ja oli ropissut koko päivän, joten metsä oli ihan törkyisessä kunnossa. Onneksi oli kumisaappaat ja vettäpitävät vaatteet mukana, sen verran paljon siellä sai kykkiä ja rämpiä lammikoissa. Koiria nyt ei onneksi kummoisesti haitannut. Lisäksi olin saanut kaverin modaamaan pyydetynnäköiset kiintorullat, joten ei tullut huutia!

Eka maalimies näkölähdöllä puoliumppariin, löytäessään Ykä sähläsi jotain mutta maalimies sai autettua kiintorullan sille suuhun. Hihhulointia ja kehumista, kun juoksi kohti rulla suussa. Näytölle lähtiessä yritin roikkua liinassa mukana, mutta arvasihan sen niin pahassa maastossa että mitä siinä tulee käymään... ryvin sitten ihan huolella heti alkumetreillä, onneksi sentään vain syvään vesilätäkköön enkä vieressä olleisiin kantoihin ja oksiin. Sekunnissa piti sitten päättää että pidänkö kiinni (jolloin koiralle saattaa kesken näytön tulla äkkipysähdys) vai päästänkö irti, joten päästin irti. Nousin ylös niin vikkelästi kuin pystyin ja juoksin tuhatta ja sataa Ykän perään.

Tokana lähetys tyhjälle, hyvin kulki suoraan ja palasi kutsuttaessa.

Kolmantena maalimies näkölähdöllä puoliumppariin. Löysi hyvin, kävi pusuttelemassa tuttua maalimiestä ja tarvitsi vain minimaalisesti apuja rullan ottoon. Näytöllä en puolenvälin jälkeen edes yrittänyt pitää kiinni, koska lumihanki + tiheä, nuori puusto -yhdistelmä ei oikein edesauttanut asiaa.

Neljäs maalimies näkölähdöllä puoliumppariin. Perillä pusutteli oikein kunnolla ennen kuin otti rullan ja toi. Nyt oli vähän juoksuystävällisempi maasto ja pysyin liinassa kiinni. Näytöllä pusutteli taas maalimiehen ihan märäksi. Avoin koira, joo, mutta töitähän tässä pitäisi tehdä...

Muistettavaa:

- KUNNON KEHUT

- maalimiehiä pitää aina muistuttaa siitä, että Ykä saa näytöllä namia VAIN JA AINOASTAAN kun se istuu. Jos pylly irtoaa maasta, namia ei tipu
- jos maalimiehet eivät istuta koiraa, minä käsken istumaan

- yritä pysyä siinä liinassa kiinni

--

Esineruutu

Tallattu alue 10m x 50m, ihan järkyttävää maastoa. Kuraa, mutaista puroa, risteileviä oksia, kaikkea mahdollista. Esineet melko takalaidalla. Ykä irtosi hyvin kauas, palasi vähän lähemmäs tarkistamaan jotain ja lähti sitten takaisin takalaidalle. Toi vieraanhajuisen lapasen. Jess!

Hakuhurtta

Kauden viimeinen haku eilen; toivottavasti päästään joskus taas jatkamaan. Sen verran hauskaa hommaa on ollut, ja Ypsylä on kehittynyt hirveästi. Ei enää tietoakaan rullan sylkemisestä, nyt voi rullaa palauttaessa hihkua kunnolla ja leikkiä rullalla hetken ennen namien antamista. Aivan mahtavaa.
Eilen ei tehty rataa, vaan keskityttiin hetsaukseen, vauhtiin, intoon - ja ennen kaikkea rullan nostamiseen maasta. Jossain vaiheessa oli se ongelma, että maalimiehen piti tunkemalla tunkea rulla Ykän suuhun ja vieläpä kehottaa viemään. Nyt hetsauksen jälkeen (ja Ykähän kyllä kuumuu, kun pyydetään... tottelee "ISTU"-käskyä onneksi senkin jälkeen) maalimies luikki umpipiiloon pieneen tönöön. Ovet olivat siis kiinni, rulla pilkisti oven alta ja oli tässä vaiheessa vielä maalimiehellä kädessä. Ykä ei yhtään epäröinyt, mutta itse olin taas ihan kujalla siitä, mitä minun pitää tehdä umpipiilolle tultaessa. No, onneksi se ei paljoa haitannut, Ykä pörräsi ovien edessä ja hirveiden kehujen kautta saatiin ovet auki ja siellähän se ukko oli.

Toka ukko samaan piiloon samalla hetsauskaavalla, nyt lähetys toiselta puolelta. Se vähän sekoitti Ykää, joka kävi tsekkaamassa tönön katonkin ennen oville saapumista. Nyt rulla lojui vain ovien edessä, eikä sen nostamisessa ja äidille tuomisessa ollut mitään ongelmaa. Näyttö hyvä, maalimies käski istumaan niin saatiin Ykä jäämään mahdollisimman lähelle ovia.

Kolmas puoliumppariin vähän kauemmas, hetsauksella. Hyvin haravoi ja löysi.

Lepotauon jälkeen vielä esineruutu, joka olikin astetta haastavampi. Vain yksi esine, aikalailla takarajalla 50m päässä, nahkainen säärystin. Nyt oli niin iso ja lerpattava esine kyseessä, että polskunpentele pisti leikiksi. Hyvin se sen löysi, mutta auta armias sitä heittelyä ja hölmöilyä. Seuraava kerta niin, että esine heitettiin hetsaten ruutuun Ykän nähden. Yritti aloittaa lällällierua, mutta ärähdyksestä lopetti. "TUO"-käsky on onneksi jo takaraivossa. Kolmannella kerralla kouluttaja jäi ruutuun seisomaan, eikä Ykällä ollut pienintäkään aietta alkaa pieruilla kun joku on siinä vieressä. Lisää treeniä isoilla esineillä! Kumisaappailla! Vesileluilla! Autonrenkailla!

Elämä jatkuu

Kiitos kaikille edelliseen merkintään kommentoineille. Myran kuolemasta tuntuu olevan jo todella pitkä aika, vaikka eihän siitä ole. Ei tapahtunutta oikein käsitä. Yliajajaa ei ole saatu kiinni, jatkoi siis vain matkaa ja silminnäkijä meni koiran avuksi ja soitti poliisit. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei omatunto taida kolkuttaa.

Nika tarkistaa aina lenkiltä palattua paikat, olihan se elänyt Myran kanssa koko ikänsä. Joskus saattaa erehdyksessä tapahtua sellaistakin, että Nika menee oma-aloitteisesti, puruluun kanssa Ykän viereen. Tämä siis koiralta, joka aina sanoo Ykälle kaapin paikan ja tietää hyvin, että Ykä kyllä syö jos luut jätetään johonkin vartioimatta.

Todistusaineistoa

Toko jäi talvitauolle, joten ollaan lähinnä lenkkeilty. Tänään käytiin pyöräilemässä, kun oli niin märkä sää ettei maa ollut liukas. Itsenäisyyspäivänä hakuiltiin Ojangossa, ja aluetta tallaillessa jouduttiin mm. pelastamaan pari ääliöbullia kaivosta. Tietysti toinen hyppäsi heti perään kun huomasi, että toinenkin meni... no, onneksi ei ollut syvä kaivo. Bultsit piti sitten käydä viemässä kotiin, etteivät jäädy autoon. Päästiin sitä lopulta treenaamaankin, eka maalimies alueen eturajalla, ehkä 25m päässä. Ykä juoksi aika paljon turhia rinkejä, taisi tulla tyhjin suin takaisinkin kerran. Nenä ihan tukossa. Tokalla lähetyksellä löytyi, nyt ei sylkenyt heti rullaa käsiin namien toivossa, vaan päästiin rehaamaankin! Jess. Kunhan ohjaaja vaan muistaa, että pitää ensin kehua hirveästi rullasta, ei vain työntää nakkia naamaan.

Toka lähetys oli siten, että maalimies oli piilossa keskiviivan vasemmalla puolella ja minun piti lähettää koira tyhjään oikealle. Nyt alkoi nenäkin pelittää, kun Ykä ei edes edennyt kuin pari metriä ennen kuin alkoi ilmavainulla painaa takaisinpäin. Siirryttiin seuraavalle lähetyspisteelle, ja nyt löytyi maalimies jo hyvin.

Kolmas 50m päässä. Ykä lähti nenä maassa jäljestämään, kiersi aina jostain syystä oikealle vaikka piti mennä vasemmalle. Palasi, joten maalimies antoi ääniavun. Ja koirahan yritti varastaa äänen suuntaan, joten piti karjaista takaisin. Seuraavasta lähetyksestä polsku pinkoi takaisin rulla suussa. Näyttö loistava, jes!

Lopuksi pari hetsauslähtöä, eli Ykälle kierrokset kattoon ja kouluttaja melko lähelle piiloon. Ykä otti irtorullat maastakin! Ei jälkeäkään siitä aikaisemmasta ongelmasta, että koira jäisi maalimiehelle vonkumaan nameja. Ihan mahtavaa.

Tauon jälkeen esineruutu, 50m x 50m. Ruudussa kolme esinettä (hanska, kukkaro ja hihnakerä), joista hanska oli oma. Lähti hyvin, mutta loikki paljon tyhjiä rinkejä eestaas. Taisi tulla takaisin, jolloin siirryttiin vähän oikealle ja otettiin uusi lähetys. Taas paljon juoksemista - kyllä se sentään etsimiseltä näytti eikä vain rälläämiseltä. Sitten löytyi vieras esine, eli kukkaro, ja toi hienosti. Tähän lopetettiin, hyvään mieleen.

Ykän uudet releet ja vehkeet, BOT-mantteli ja pallonheitin

Nikallekin piti tehdä mantteli ettei kateus iske. Suoraan Stockmannilta.

Tällaisiakin meillä tätä nykyä on, eli Konotei ja Pingo.

Poika on tullut kotiin

Nyt alkaa taas koirallinen arki - mutta eipä se muunlainen oikeaa arkea olekaan. Tyhjää oli elämä ilman omaa raitapaitaa, vaikka onneksi talon shelttivahvistukset pitivätkin seuraa. Niiden kanssa tuli itsekin opeteltua sheippausta, joka sopi Myra 7v:lle kuin nenä päähän. Kivaa oli kaikilla, Myra tykkäsi erityisesti ryömiä takaperin ja purista.

Perjantai-iltana napattiin Ykä Artolta ja Tiialta Heinolasta mukaan. Jo oli poika yhtä väkkärää ja iloista ininää, kun tunnisti vastaanottajat. Siinä sitten pusuteltiin ja kiemurreltiin kaikki pitkin ja poikin. Ihana eläin. Artolle ja Tiialle vielä oikein mahtavankokoiset kiitokset kesähoidosta!
Jatkettiin siitä mökille, jossa vietettiin pitkä viikonloppu. Tuli vähän kokeiltua treenailujakin - aluksi oli vähän tottishommat hakusessa, mutta odotas kun nappasin liiteristä palkaksi HALON. Halko oli sitten enemmän kuin sata jänistä ja koira teki töitä sellaisella vireellä, että huhhuh. Aivan mahtavaa! Otettiin enemmän innostuspätkiä kuin koemaisia hommia, ja johan oli Ykä tulessa. Ykän mielestä oli myös ihan kamalaa, kun treenasin Nika-sheltin kanssa välillä. Jätkä kiljui kuin syötävä.
Magneettipalloa ei kokeiltu vielä, sen ehtii.


Yhtenä päivänä kokeilin esineruutua, eli tallasin pikaisesti jonkun 10m x 25m alueen metikköön ja jätin sinne kaksi esinettä: hatun ja tennispallon. Hattu oli takarajalla, pallo aika lähellä edessä. Törkeää vauhtia Ykä sinkosi metsään, mutta hyppi vain omiaan eikä käyttänyt nenäänsä. No, kai sitä olisi voinut alueen talloa vähän paremmin. Tokalla lähetyksellä löytyi hattu, neljännellä pallo. Myöhemmin muistuttelin esine-etsintää hiekkatiellä avainnipulla: Ykä luuli että treenattiin viestiä, ja lähti lähetyksestä kiitämään tietä pitkin aivan tolkutonta laukkaa. Seuraavaksi luuli, että etsittiin ukkoja. Löytyipä avainkin sitten. Tämän jälkeen tehtiin vähän helpompia harjoituksia, mm. niin että hetsasin Ykää ja heitin avaimen sen nähden vähän sivuun tiestä. Jäi puuhun kiinni n. metrin korkeuteen, ja koska koira ei osannut katsoa silmällä, etsi sen hienosti nenällä.

Jätkä on päässyt vähän laihtumaan kesän aikana; johtuneeko siitä, että vietti kesän ihanan holskunaisen kanssa vai siitä, että treenasi pk-lajeja niin ahkerasti. Yhtä kaikki, nyt ollaan lihotuskuurilla, ja siitähän Ykä tykkää. Käydään huomenna ostamassa naudanmahaa ja muuta nannaa. Nyt myös opetellaan uudestaan talon tavoille - kerran sai jalasta naamaan, kun säntäsi omin luvin hakemaan keittiönlattialle pudonnutta mustikkaa. Mutta eiköhän tässä taas kohta muisteta mistä kana pissii.