Tänään pk-seminaarissa Hyvinkäällä, eli kokeenomaisissa treeneissä. Numeroksi siunaantui kutonen. Aluksi esineruutu, johon kokeilin ensimmäistä kertaa esinehetsaamiseen liittyviä oppeja. Kun neloskoira oli ruudussa, otin Ykän autosta. Se oli kuullut vaimeita laukauksia autoon ja oli tavanomaista himmailevampi. Apuohjaaja piti hihnaa ja hetsasin parilla esineellä toistelemalla sanaa "ESINE". Koiraankin tuli vähän potkua. Sitten mukamas lähdin viemään tavaroita ruutuun ja viivyin pienen hetken koiralta piilossa. Jätin omat esineet sivuun ja kun vitoskoira meni hommiin, hain Ykän. Kyselin vielä pariin kertaan missä ESINEET olivat ennen kuin käskin maahan odottelemaan vuoroaan.
Esineruutupaikalla mietin hetken että pitäisikö Ykä lähettää ruutuun jommastakummasta kulmasta, mutta päätin sitten laittaa sen menemään keskeltä. "ETSIESINE"-käskystä lähti täysin osoitettuun suuntaan, juoksi ruudun takaosaan, katosi hetkeksi kasvillisuuden taa ja palasi tyhjin suin. Käskin samalla käskyllä uudestaan samasta kohdasta, lähti ongelmitta minne pitikin. Sitten sai hajun edessään olevasta risuryteiköstä, ja hetken kierteli häntä heiluen että miten hajun luo pääsisi. Hanska sieltä löytyi! Muistaakseni aikaa meni noin 50s. Tämä huippusuoritus vei meidät kymmenen koiran "kokeissa" sijalle 2. Voitettiin pysti ja 15kg koiranruokaa! Ihan mahtava suoritus, vaikka autosta otettaessa Ykä selvästi oli vähän paineistunut.
Sitten tottista. Seuruutuskaavion alussa Ykä oli vähän löllö, ja laukauksen kuullessaan luikki pari metriä edestäni poispäin. Kehuilla ja kannustuksella palasi matkalaukkuseuraamaan, välillä joku kontaktinpoikanen. Lyhyen sivun pysähdyksestä patukkapalkka, purki kyllä paineistustaan ihan hyvin leikkiin. Se oli hyvä! Liikkeestä istumisessa tsekkasin pienellä päänliikkeellä oikeaan asentoon jäämisen - istuihan se, mutta ihan vinossa ja sen näköisenä, että taivas putoaa niskaan. Liikkeestä maahanmenossa vilkaisin myös taakseni. Ja kutsuin koiraa ennen kuin sain siihen lupaa... ai miten niin pk-puolella pitää joissain jutuissa katsoa tuomariakin? Tuli vinoon eteen, korjasin, sivulle siirtyi ihan kivasti.
Tästä vähän taputtelua ja nakkia naamaan ennen siirtymistä paikallamakuuseen. Kai se siellä ihan nätisti oli koko sen ajan kun vastaparina ollut aussi teki tottikset pitkän kaavan mukaan noutoineen kaikkineen. Laukauksia oli siis vain yksi per pari, eli Ykän paikkamakuussa ei ammuttu. Palatessa vähän pylly tärisi, kieli oli pitkällä ja korvat takana. Seuruutus ulos kentältä ja patukkariekuntaa. Ykä oli paineistunut koko treenin ajan, mutta teki se mitä käskettiin. Ei ehkä hirveän innoissaan eikä hyvällä vireellä, mutta tekipä silti.
Paukkutreeniksi otin Ykän kentän laidalla olevaan katokseen makoilemaan. Hirveä läähätys ja tärinä, mutta ei auttanut, siinä oli oltava kyynärät maassa. Auton turvaan ei ollut mitään asiaa siinä tilassa. Ekat kaksi laukausta tulivat suht läheltä ja ne saivat Ykän ponkaisemaan pystyyn. Palautin takaisin makuuasentoon. Kun sitten myöhemmin tuli kaksi laukausta vähän kauempaa ja siten vaimeampina, Ykä reagoi niihin paljon vähemmän. Pää taisi liikahtaa, mutta sekin hitaasti. Tästä sai palkaksi vapautuksen ja pääsi autoon, vaikka olikin vielä melko paineissaan. Tärkeintä oli, että pysyi makuulla ja että autolle pääsi vain kävelemällä nätisti.
Voi olla ettei ensi viikon lauantain hakukokeissa tule tottiksesta tulosta, mutta eipä se haittaa. Tämän kesän tavoitteeksi tuleekin saada Ykälle mahdollisimman paljon paukkukokemusta. Se tarvitsee paljon tämän päivän treenien kaltaisia tilanteita, jotta se oppii, etteivät laukaukset oikeasti tarkoita sitä, että tulee sota ja kaikki kuolee. Ei sen tartte tykätä kovista äänistä, sen tarttee sietää niitä sen verran että tietää, ettei työskentelyä saa lopettaa kovan äänen kuullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti