Käärmeenpuremat ja tottikset

Juhannus rellestettiin mökillä, ja siinä jossain välissä Ykää puri käärme takajalasta. Itse tilannetta en nähnyt, huomasin vain että jokin on vialla kun holskulla roikkuu häntä alhaalla. Kyllä se heilui ja koira leikki suht normaalisti, mutta ei holskunhännän kuulu osoittaa kohti maata. Noh, hännästä ei löytynyt mitään, mutta myöhemmin toisesta takajalasta löytyi puremajäljet. Takajalka ja häntä myös turposivat, ja olivat selvästi kipeät. Eläinlääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, että jos yleisvointi pysyy hyvänä, näytille ei tarvitse tulla. Nesteytys on käärmeen purressa erityisen tärkeää, joten ripottelin vesikuppiin juustoraastetta. Se kikka toimikin oikein hyvin. Jäähaude sai jalan turvotuksen laskemaan, ja parin päivän lepo- ja vesikuurin jälkeen häntäkin nousi taas lippuna taivaita kohti. Selvittiin säikähdyksellä hurjasta koettelemuksesta!

Tänään sitten verryttelyksi kivat tottikset. Ykä veti vinkukilarit heti kun näki tuttuja ihmisiä, sille piti vähän muistuttaa käytöstapoja. Muistutuksen jälkeen oli sitten ihan nätisti.

Päivän teemana oli seuruutukset + pk-noudot. Ampumisia ei nyt otettu lainkaan seuraamisen yhteydessä. Keskittyminen siihen, että koira pysyy oikealla paikalla - pikaisestakin katsekontaktinpoikasesta (tai jos sitä ei tullut, oikeasta paikasta) lyhyt pallopalkka. Mämmikouraohjaajan on annettava koiran olla vahva > Ykällä alkoi viretila nousta heti, kun annoin sen voittaa pallon tai muuten vain menin "avuttomana" sen perässä, kun se veti palloa. Ja kehuin hirveästi. Saatiin, vau, pk-kentällä vähän kontaktiseuruutustakin! Jee!
Tasamaanouto ihan jees, ohjaaja taas vain kämmäilee... jännitettä, jännitettä ennen palkkausta. Miksi se on niin vaikeaa muistaa?
Hyppynoutoa ensin pallolla apuohjaajan avuilla (taputti estettä), sitten kapulalla samoilla avuilla. Hyväkivajee.

Tässä välissä tauko. Sitten vuorossa ensin treenikaverin koira, jolle ammuttiin ja Ykä sai siten kuunnella pamauksia autosta käsin. Vähän ajan päästä kävin muina miehinä ottamassa koiran autosta. Korvat niskassa, ei muuta. Käytiin leppoisasti käppäilemässä pikkulenkki, kauempana seisoskellessa Ykällä oli korvat pystyssä eikä pylly tärissyt yhtään. Kävi istumaankin oma-aloitteisesti, kun tuli tylsää.

Kentälle tultaessa leikittiin pallolla, käskynä oli että minä leikin ja hihhuloin vaikka koira olisi kuinka masis. Mutta sehän leikki ihan kivasti! Hieno elukka. Ensin vähän seuraamista samoilla periaatteilla kuin aiemmin, löytyi kontaktiakin. Jäävistä istuminen sujui ihan hyvin, maahanmeno piti ottaa uusiksi kun ei ekalla kerralla mennyt. Luoksetulo oli aika hidas, joten otettiin vielä kerta kiellon päälle - nyt pallo näkyvissä ja vapautus pallolle suoraan juoksusta.
Tasamaanouto hyvä, samoin hyppy- sekä vinoestenoudot. Ykällä on kyllä hyvä hyppytekniikka, vetää kaikki jalat ihan suppuun eikä liitää kuin, no, liitokala.

Lopuksi eteenlähetys, ei ollut ihan viivasuora mutta palkkapallo löytyi silti. Palloa sitten heiteltiin siinä pitkin poikin kenttää, ja yksi laukauskin siinä kuultiin. Himppusen meni koiralta vire alas, mutta kun minä vain jaksoin riehua ja kannustaa niin sekin meni ohi. Kentän laidalla makoillessa Ykä oli ihan normaali.

Hyvät treenit, näitä lisää!