keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kevään tavoitteista

Välillä kannattaa kyllä turista koirajutuista ihan ääneen ja kunnolla, tulee ihan uutta intoa hommaan! Tälle vuodelle olenkin taas onnistunut miettimään jos jonkinmoista suuruudenhullua tavoitetta. Viime vuonna kisattua tuli ainoastaan haussa, mikä oli sekin tosi hieno juttu, vaikkei tuloksia tullutkaan. Mutta asiaan:

TOKO VOI1
Tämän päällä on nyt maattu ties kuinka pitkään. Tai siis viimeksi kisasin tokossa holskujen rotumestiksissä Kajaanissa 24.9.2011, josta ei tulosta tullut. Mutta tänä vuonna (ja mieluiten vielä alkuvuodesta, jos saan ängettyä itseni kisoihin) VOI1 saadaan!

AD-KOE
Jahka jäät sulavat teiltä eli pyöräilyyn tulee mitään mieltä, aletaan polkea Ykän kanssa 10km-20km -lenkkejä muutaman kerran viikossa. Tämän nyt pitäisi olla holskulle helppo nakki eikä Ykä ole ennenkään ollut moksiskaan moisista lukemista, mutta eipä treeni pahaakaan tee.

HK1
Tämä nyt on tässä lähinnä siksi, että kevään aikana olisi tarkoitus treenailla ampumista. Jos Ykän saa sietämään laukauksia edes sen verran, että se saisi tottisosuuden läpi, mennään varmaan kokeilemaan hakutittelin hakua uudelleen. Siihen jäisikin sitten pk-ura tämän holskun kohdalta. Jos ampumiseen siedätys ei onnistu, ei sekään haittaa - sitten vain jätetään pk-puoli tuloksitta taa.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Ykä ja Vea

"Milloin se bussi oikein tulee?"

Käytiin Vean ja Ykän kanssa jättömaalla katsomassa, josko siitä painista saisi jotain oikeita kuviakin tuon kännykkävideon lisäksi. Hirveästi ei Ykää painituttanut, mutta tuli niitä kuvia tietty silti. Lisää löytyy täältä.


 Hihnassa ollut Ykä kyllästyi korvan juuressa kiljuvaan kakruun.

 Hopeanuolet

   
Elegantti Ykä

 Perässähiihtäjä

"Äiti emmää mahu oikeen istumaan tähän"

Ölinää ja voi jeesus kai sitä pitäis joskus treenatakin

Ihan heti ensialkuun pitää mainita, että Ykä ja Vea painivat tänään vapaana ulkona ♥ tähän mennessä ollaan todistettu kaksi (2) kunnollista leikkitapausta, jossa Ykä on ollut hihnassa ja Vea vapaana. Kaiketi tilanne on ollut siten helpompi Vealle, että se on päässyt välillä kauemmas ölisevästä holskusta. Nyt päästin aamupissalla kaksikon hetkeksi irti, ja niillähän oli yhteinen sävel samantien. Vea mönki maassa ja otti juoksuspurtteja, Ykä ölisi "uururuururURURRURUURURURurururuuru", piti suuta auki ja kieri hangessa. Sisällä pitää vielä olla vähän suu mutrulla, mutta onneksi ulkona leikki välillä sujuu. Ykän mielestä sisällä ei riehuta.

(Sitten kävi insidenssi ja Ykä bongasi naapurin tutun Silmu-koiran, jolle piti tietysti käydä huutamassa. Karjaisin Ykän takaisin sellaisilla desibeleillä että piha raikui, ja tulihan se, mutta Vea meni kaverinsa luo leikkimään. Jahka sain aikuiset ruotuun, mentiin kaikki yhdessä Silmun luo ettei sille tulisi traumoja tyhmistä holskuista. Siinä on kyllä niin rohkea pikkukoira että oksat pois, haistelivat Ykän kanssa toisiaan puolin ja toisin sitten ja tilanne rauhoittui nopeasti. Vähän Ykä kiihtyi aina kun Vea ja Silmu painivat (ja Vea kun Ykä ja Silmu haistelivat toisiaan), mutta ruotuuntui kyllä. Ärsyttää että Ykä pääsi karkaamaan, mutta onneksi kyseessä oli tuttu koira jonka omistaja jäi paikalle ja rapsutti suukottelevaa ja jodlaavaa Ykääkin. Höhlä koira.)

--

Keskiviikkona tottisteltiin ja ollaanhan me ihan ruosteessa. Oli kylmä ja Ykän mielestä joku maassa maaten odottaminen oli tosi tyhmää. Tunnin puolenvälin jälkeen holsku taisi muistaa ettei sillä ole palleja jotka voisi jäätyä, ja sen jälkeen se pysyi tosi hienosti. Tunnin aiheena oli meillä aluksi luoksetulon pysäytykset ja ruutu. Varsinkin ensinmainittu on meillä varsinainen murheenkryyni, jonka treenaamatta jättäminen kyllä näkyi. Törkeää valumista ja täyttä korvattomuutta. Noh, tätä hinkattiin pallopalkalla ja todettiin, että pysäytykset toimii jos saan koiran tarpeeksi korkeaan vireeseen. Ylläri. Seuraavana päivänä tyhjässä koirapuistossa otin pysäytyksiä omaan treenaamattomuuteeni suivaantuneena, toimi.

Ruutuun Ykä juoksi tuhatta ja sataa, muttei kai oikein hahmottanut mitä oli tekemässä ja koetti aina tarjota ensin oikean etukulman merkille menemistä. Hinkkaukseen.

Kaukkareiden seisomisessa Ykä haluais peruutella.

Tasamaanouto ok, vinoestenouto madalletulla esteellä ok. Hyppynouto koiran korkuisella aksa-aidalla aiheutti paluuhypyssä vähän ihmetystä, kun yleensä aksa-aidoille ohjataan. Tätä otettiin virettä nostamalla ja kannustamalla ja toimihan se sitten hyvin.

Henkilöryhmä oli ekalla kiekalla ihan plörinää; moikkaili ihmisiä ja sen sellaista. Saattoi olla että Ykä muisti että henkilöryhmä = ampuminen tai sit se ei vaan tiennyt mitä teki. Pääsin palkkaamaan kuitenkin ja seuraavat kaks kiekkaa meni oikein hyvässä täpinässä.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Vieheilyä ja aksailua

Nika, Oma ja Vea saivat ihkaoman blogin! Täällä kun muutenkin keskitytään enemmän Ykään, niin T oli kiva ja aloitti tytyjen blogin toisaalle.

Sunnuntaina otettiin oikein reippaasti kiinni talven treenitaukoilua: heti aamusta könyttiin ylös käsiviehetreeneihin ja kivaa oli joka iikalla. Ykä olisi tarvinnut nastarenkaat, että olisi saanut jarrutettua kunnolla, hauskaa hommaa. Vieheilyn jälkeen Vea pääsi leikkimään naapurin Silmu-mittelin kanssa, oli suht mahtavan näköistä kun puolet pienempi karvapallo pärjäsi hienosti pikkusakun kanssa. Ja että pikkusaku leikkii niin hienosti pikkumittelin kanssa. Tästä kuvia myöhemmin.

Illan edellä Ykä ja Oma pääsivät omatoimiaksailemaan. Ykä vuoti odottaessaan omaa vuoroaan, mutta kentälle mentäessä vaadin hiljaisuutta ja sitä myös sain vaikka koira täpinöissään olikin. Kentällä holsku sai juoksennella hetken miten lystäsi, sen jälkeen satunnaisesti ohjailin esteille ja palkkailin pallolla. Juoksentelun jälkeen Ykä odotteli seinän vieressä jo siivommin seuraavaa kiekkaa, jolla jo vaadinkin jotain. Vaikka täytyy sanoa, etten todellakaan voisi mennä kisoihin, kun unohdan minulle kerrotun radan kahden esteen jälkeen... Onneksi ollaan vaan pitämässä hauskaa eikä oo ihan niin justiinsa. Tärkeintä että Yksällä on kivaa ja ettei se ota hallin metelistä itteensä. Tällä kertaa Ykä meni keinuakin hienosti, riippumatta siitä että se rämisi! Jee!

Ykä ja Vea tulee koko ajan paremmin toimeen; se on oikein mukavaa. Välillä vapaana ollessaan Ykä erehtyy lähestulkoon leikkimäänkin, mutta tärkeää on se että se jaksaa aika pitkään perässä roikkuvaa Veaa ennen kuin alkaa komennella sitä. Ja komennella toki saa, kun aihetta on (Vea juoksee torpedona kylkeen ym kivaa). Välillä ja varsinkin kepeistä Ykä saattaa kuumua liikaa, siitä vuorostaan minä kiellän tiukasti ja homma jatkuu mukavasti.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Rochallor-miitti ja eka ryhmätottis


 
Holsku ei koskaan liioittele mitään

 Tarpeeksi tiivis

Sunnuntaina käytiin Orimattilassa miittaamassa Ykän kasvattajaa. Mukana olivat holskut Marle, Ruuti ja Zonya sekä pikkusaku Vea. Ykä oli taas ihan törkeän innoissaan Kirsin näkemisestä, mutta ehkä se sallitaan. Ekalla vuorolla lähinnä hölmöiltiin ja temppuiltiin, jotta Ykältä sai vähän höyryjä pois. Tokalla kiekalla otettiin noutoja. Hyvänä vinkkinä tunnareihin se, että oma kapula piilotetaan ensin muiden, vieraiden esineiden (ei kapuloiden) sekaan. Sitten vieraita kapuloita mukaan kun se alkaa sujua. Ja sujuihan se, jätettiin hautumaan.

Kolmannella kiekalla Ykä pääsi leikkimään Kirsin kanssa itsensä kokoisella patukalla, ja holskuhan oli ihan liekeissä. Kuten odottaa saattaa.

Tänään alkoi ryhmätottis, ja Ykästä kyllä kuului kuinka kivaa oli nähdä kouluttajaa... mutta kiva että on kivaa. Alkuun oli vähän hermostuneen oloinen, mutta lähti kyllä nopeasti käyntiin. Tässä on vain sekä ohjaaja että koira vähän ruosteessa tauon jälkeen, joten tekemistä riittää. Koirasta pitää saada kuoria esiin lisää viettiä, nyt se taitaa vähän odotella että pudotan pallon sen suuhun. Liikkeet suurimmaksi osin kuosissa, mutta munaa ja kivuutta lisää!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Aksailua ja ruokapohdintaa

Eilen oli Ykän omatoimiaksatreenit. Hallissa on sen verran kova pauke ja mekkala, että se vähän pikkuholskua hirvitti. Meillä oli kokonainen aidattu kenttä itsellämme, joten annoin välillä Ykän pörräillä siellä omaan tahtiin ja mennä niitä esteitä mitkä sitä huvitti, jotta se vähän aukeaisi. Putket, A-este ja puomi tuntuivat olevan kivoimpia. Kyllä koiralla sitten häntä ja motivaatio nousikin, kun se näki että palkkana on PALLO ja sen saa jos tekee asioita. Välillä etsittiin piilotettua palloa ja välillä kiipeiltiin A-estettä ja puomia eessuntaas. Keppien pujottelut meni paljon paremmin kuin viikko sitten! Löysä "meeppä A-esteelle" -kehotus sai Ykän kiipeämään A-esteen päälle ja jäämään sinne... sinänsä kyllä ihan hyvin tulkittu ja oikein toteutettu.

Kolme eri variaatiota samasta sarjasta (tokastakin esteestä hypätään vaikkei viiva siitä meekään)


Hallintana hyppysarjoja, joista joka toisella kerrala piti mennä putkeen ja joka toisella kerralla jatkaa suoraan seuraaville aidoille. Tämä oli välillä vähän haastavaa, koska putket ovat niin kivoja.

Illan varsinainen treeni oli innarit (in'and'out, opin tämän termin eilen!), eli hyppysarjat, joissa koiran täytyi ponnistaa seuraavaan hyppyyn ottamatta askelia esteiden välistä. Näitä ensin kolme keskikorkeaa peräkkäin, lopuksi lisättiin neljäs, korkeampi, loppuun. Parhaiten meni jos jätin Ykän ekan esteen taakse ja kutsuin sitä "AITA-AITA-AITA-AITA"-ölinällä vikan aidan luota. Muutamia tosi kömpelöitä hölmöilyjä saatiin aikaiseksi ennen kuin alkoi sujua. Eteenlähetyksenä ei onnistunut vaikka lopussa olikin pallopalkka, mutta puolivälistä (minä etenin kahden aidan päähän ja aloin hokea AITAa) toimi ihan ok.

Välillä tehtiin pieniä tottisjuttuja, kuten sivulletuloa, peruuttamista, pujottelua ja jalkojen välissä seuraamista. Ihan kivaa Ykällä tuntui olevan, vaikka jänskättikin.

--

Vaihdoin Ykän ruoan Nutra Nuggetsista Acanaan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus siirtyä ainakin osittaiseen raakaruokintaan, koska Vea on kasvattajan pyynnöstä raakaruokinnalla ja samaa sörsseliä olisi kiva syöttää muillekin. Kysellessäni NN:n tarkkaa tuoteselostusta valmistajalta, sieltä vastattiin, ettei niiden politiikkaan kuulu sellaisen antaminen. Okei? Tiesin että kyseessä on melko huonolaatuinen ruoka koska se on niin halpaa, mutta olen syöttänyt sitä koska Ykä pysyy sillä kunnossa. Nyt alkoi todenteolla epäilyttää, joten merkki lähti samantien vaihtoon.

Naapuriin on muuttanut yksinollessaan huutava ja panikoiva koira. Kiva. Asuapa omakotitalossa.

 Vea 15vko, 8,7kg

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kevytreki

Oma lähti tosiaan juoksujensa myötä pariksi viikoksi kasvattajalle, nyt mennään kolmen koiran voimin. Ti-ke -yönä käytiin oikein kunnon vetotreeneissä, mukaan tuli omien lisäksi manchesterinterrieri Merlin ja husky Laeka. Laekan omistajalla oli Ihan Oikea Kevytreki kaikkine vetokamoineen, mikä teki kaikesta kovin ammattimaista. Ykä oli ennen tätä vetänyt lumella vain kicksparkkia ja aina niin, että kiinnitys menee vain vetovaljaista kelkkaan. Siksi se oli vähän helisemässä, kun se äkkiä iskettiin kevytreen eteen Laekan viereen siten, että koirat olivat seisingillä toisissaan kiinni.

Kaikki meni tosi hyvin, jos minä pidin Ykää hihnassa ja juoksin sen vierellä. Jos päästin irti hihnasta, Ykä lähti samantien ölisemään Laekalle, joka väisti sivuun, jolloin oltiin penkassa. Mutta kun Ykä oli hihnassa, sille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vetää eteenpäin. Ainakin allekirjoittaneella kohoaa kunto, kun pitää juosta peltoa ympäri koirain tahdissa. Onneksi reessä oli jarrut, joilla Jen vähän tasoitti kulkua.

Ekan ~2km kierroksen jälkeen vaihdettiin Nika Ykän tilalle, ja Ykä pääsi vetämään kicksparkkia yksin ja päästämään vähän höyryjä ulos. Nika, joka on ihan ässä n. kaikessa, oli ässä myös huskyna olemisessa. Se veti suoraan ja hirveällä apinanraivolla ja oli muutenkin ihan paras. Vikan pätkän ne menivät umpihangessa, eikä sielläkään ollut ongelmaa.

Illan yllättäjä oli Vea, joka oli siis vapaana ja juoksi vikalla kiepillä eka Nikan ja Laekan kevytreen ohi ja lähti sitten kirittämään meitäkin, kun siis mentiin kicksparkilla Ykän kanssa edellä. Meistä penska ei enää päässyt ohi, mutta pysähdyin kannustamaan ja Vea juoksi suoraan syliin. Kyllä tuli isoillekin vipinää kinttuihin, kun tommonen pieni rääpäle kiiti ohi.