Joskus alkukesästä heitettiin läppää siitä, että voisin viedä Oman BH-kokeeseen. Noh, Ykän VOI0-tuloksen jälkeen halusin vähän taukoa sen kanssa hinkkaamisesta, joten Vean aloittaessa ohjatun todekurssin, tulin mukaan Oman kanssa. Sehän oli, pentele, heti ekoista treeneistä alkaen ihan ässä, vaikka se oli periaatteessa kaivettu naftaliinista sterkkauksen jäljiltä. Eikä se ollut ikinä edes nähnyt mitään tottiskaavioon viittaavaakaan, mitä nyt täyskäännös vasemmalle oli opeteltu rallyn yhteydessä. Mutta shelttihän veti semmoisella asenteella että oksat pois, eikä siinä jäänyt paljon arvailujen varaan siitä, pitäisikö se ilmoittaa kokeisiin vai ei.
Kesälle ei löytynyt sopivia kokeita, mutta syyskuun kokeisiin päästiin. Ei jännittänyt yhtään ennen kuin ajettiin kohti Hyvinkäätä - sitten jännittikin niin että oli vain paha olo. Onneksi arvontanumeroksi saatiin toiseksi viimeinen paikka, joten siinä kahdeksaa edeltävää koiraa katsellessa oma jännitys laantui tyystin. Parina meillä oli landseer-uros, me oltiin ekana suoritusvuorossa. Nurmikenttä, satoi, ruoho oli aika pitkää joten Oma vähän hukkui sinne.
Hihnassa seuraaminen, erittäin hyvä. Olihan se nyt melko pätevä! Häntä heilui ja pitkällä suoralla oli suurimmaksi osaksi oikein hyvää seuraamista. Täyskäännös vähän hidas, täyskäännöksen jälkeen tsemppasi hulluna, juoksu + hidas erinomaista seuruutusta. Ällän toinen käännös oli yleisön edessä, se vähän hämäsi Omaa, mutta tuli mukaan hyvin. Istumisessa ei mitään ongelmaa. Henkilöryhmä oli vähän tyhmä, siellä Oma seurasi suht väljästi mutta ei muuten harhaillut mihinkään ja istui hienosti.
Vapaana seuraaminen, erittäin hyvä. Henkilöryhmässä taas vähän väljä, muuten ei ongelmaa ja istui hyvin. Kamalaa kun on niin pieni koira ettei eteen katsoessa näe istuuko se vai ei, mutta luotin koiraan enkä kurkkinut. Henkilöryhmästä samalla höyryllä pitkälle suoralle pysähtymättä, kun koira oli sen verran hyvin messissä. Pitkä suora ihan ok, taas skarppasi käännöksen jälkeen hienosti ja juoksu + hidas erinomaista. Ällän toissa käännöksessä harhautui taas yleisöstä, yhdellä lisäkäskyllä tuli mukaan ja teki lopun hienosti.
Istuminen, erinomainen. Sikamaisen hieno.
Maahanmeno + luoksetulo, hyvä. Seuruu hyvää, maahan lätsähti ekalla käskyllä viivasuoraan. Luokse tuli sellaista vauhtia että tanner tärisi, ehdin jo miettiä että hyppääkö päin kun Omalla on vähän ollut sellainen perseily tapana, mutta ei, tuli suoraan sivulle erittäin siististi. Jos olisi tullut eteen, liike olisi ollut erinomainen, nyt putosi hyvään.
Paikallamakuu häiriön alaisena, puutteellinen. Jäi hyvin, oli kuulemma vähän rauhaton aluksi mutta rauhoittui sitten. Kun landseer aloitti vapaanaseuraamisen, Oma pomppasi säpsähtäen pystyyn - näytti kaukaa siltä että joku ötökkä tai muu olisi pikkushelttiä ahdistellut. Siellä se sitten seisoi eksyneen näköisenä tosi pitkään, osaamatta mennä omatoimisesti maahan mutta tietäen ettei minun luokseni saa tulla. Siinä aikansa seistessään se lähti lopulta haistelemaan maata ja etenemään hiljaksiin minua kohti, joten menin sen luo ja käskin uudelleen maahan. Oman paikkis on aina ollut todella varma, vähän harmittaa mutta minkäs teet.
Näillä arvosanoilla tode läpi ja kohti kaupunkiosuutta. Siellä ei tullut mitään yllätyksiä, Oma osaa välillä olla aika reaktiivinen tavallisilla lenkeillä mutta nyt käyttäytyi hyvin. Eli saatiin uusi titteli tässä noin vuoden aikana kerätyn rimpsun perään: onnea TK1 RTK1 RTK2 BH Käpäläkoplan O'My! Meidän pieni ylijäämäkoira, aikuisena tullut kodinvaihtaja, joka on paikannut saikkuilevaa Ykää erinomaisesti ja näyttänyt kyntensä monessa lajissa. Ihana, aina iloinen pieni pk-merle!