maanantai 15. elokuuta 2011

Poika on tullut kotiin


Nyt alkaa taas koirallinen arki - mutta eipä se muunlainen oikeaa arkea olekaan. Tyhjää oli elämä ilman omaa raitapaitaa, vaikka onneksi talon shelttivahvistukset pitivätkin seuraa. Niiden kanssa tuli itsekin opeteltua sheippausta, joka sopi Myra 7v:lle kuin nenä päähän. Kivaa oli kaikilla, Myra tykkäsi erityisesti ryömiä takaperin ja purista.

Perjantai-iltana napattiin Ykä Artolta ja Tiialta Heinolasta mukaan. Jo oli poika yhtä väkkärää ja iloista ininää, kun tunnisti vastaanottajat. Siinä sitten pusuteltiin ja kiemurreltiin kaikki pitkin ja poikin. Ihana eläin. Artolle ja Tiialle vielä oikein mahtavankokoiset kiitokset kesähoidosta!
Jatkettiin siitä mökille, jossa vietettiin pitkä viikonloppu. Tuli vähän kokeiltua treenailujakin - aluksi oli vähän tottishommat hakusessa, mutta odotas kun nappasin liiteristä palkaksi HALON. Halko oli sitten enemmän kuin sata jänistä ja koira teki töitä sellaisella vireellä, että huhhuh. Aivan mahtavaa! Otettiin enemmän innostuspätkiä kuin koemaisia hommia, ja johan oli Ykä tulessa. Ykän mielestä oli myös ihan kamalaa, kun treenasin Nika-sheltin kanssa välillä. Jätkä kiljui kuin syötävä.
Magneettipalloa ei kokeiltu vielä, sen ehtii.


Yhtenä päivänä kokeilin esineruutua, eli tallasin pikaisesti jonkun 10m x 25m alueen metikköön ja jätin sinne kaksi esinettä: hatun ja tennispallon. Hattu oli takarajalla, pallo aika lähellä edessä. Törkeää vauhtia Ykä sinkosi metsään, mutta hyppi vain omiaan eikä käyttänyt nenäänsä. No, kai sitä olisi voinut alueen talloa vähän paremmin. Tokalla lähetyksellä löytyi hattu, neljännellä pallo. Myöhemmin muistuttelin esine-etsintää hiekkatiellä avainnipulla: Ykä luuli että treenattiin viestiä, ja lähti lähetyksestä kiitämään tietä pitkin aivan tolkutonta laukkaa. Seuraavaksi luuli, että etsittiin ukkoja. Löytyipä avainkin sitten. Tämän jälkeen tehtiin vähän helpompia harjoituksia, mm. niin että hetsasin Ykää ja heitin avaimen sen nähden vähän sivuun tiestä. Jäi puuhun kiinni n. metrin korkeuteen, ja koska koira ei osannut katsoa silmällä, etsi sen hienosti nenällä.


Jätkä on päässyt vähän laihtumaan kesän aikana; johtuneeko siitä, että vietti kesän ihanan holskunaisen kanssa vai siitä, että treenasi pk-lajeja niin ahkerasti. Yhtä kaikki, nyt ollaan lihotuskuurilla, ja siitähän Ykä tykkää. Käydään huomenna ostamassa naudanmahaa ja muuta nannaa. Nyt myös opetellaan uudestaan talon tavoille - kerran sai jalasta naamaan, kun säntäsi omin luvin hakemaan keittiönlattialle pudonnutta mustikkaa. Mutta eiköhän tässä taas kohta muisteta mistä kana pissii.


2 kommenttia:

  1. Arto jossain vaiheessa huomasikin loppukesästä, että oisko se Yksä laihtunut, mutta ei nostettu ruokamäärää, kun ei oltu varmoja. Ja kuitenkin useampana päivänä viikossa sai normiruuan päälle vielä haussa/viestissä namia.

    VastaaPoista
  2. Joo, veikkaan että rankka liikunta teki kyllä tehtävänsä. Virtaa kuitenkin piisaa, eli lihakset ja into ovat tallella, joten eipä tässä mitään vakavaa ole päässyt käymään.:)

    VastaaPoista