Oman ekat AVO-kisat ja Ykä-pohdintaa

Käytiin tosiaan Oman kanssa HKSH:n seuramestiksissä hauskuuttamassa ihmisiä. Nollahan sieltä tuli, 181/320pts, mutta se oli ensimmäinen kokeemme pitkään aikaan ja sekä koiraa että ohjaajaa jännitti. Mutta käytiinpähän!

Ruutu, 0. Ruutu oli ensimmäisenä liikkeenä, enkä valmistellut Omaa riittävästi, joten eipä se sinne osannut mennä. Kokeen jälkeen tehtiin korjausliikkeenä hallissa sama, mutta ohjatuilla valmisteluilla, ja irtosi hienosti. Ohjaajan kämmiä siis vain.

Liikkeestä seisominen, 9.5 Ihan jees!

Luoksetulo, 8. Peeloili jotain ennen kuin siirtyi kunnolla sivulle, muuten nopsa ja kiva.

Seuraaminen, 7,5. Omaa jänskätti, ja jännätys laski sen normaalia pk-seuruutasoa jonkin verran. Jäi myös himmailemaan yhdellä suoralla, kun ei ollut varma kuuluuko seurata vai tehdäänkö jättöjä.

Kaukot, 5. Ei suorittanut yhtä vaihtoa. Liikkui vähän taaksepäin.

Liikkeestä istuminen, 0. Jäi seisomaan. Olisi tarvinnut isompia apuja, joita käytin kentän ulkopuolella treenatessa, mutta en näköjään sitten kentällä vaikka kovasti muuta väitin...

Nouto, 0. Kapulaa heitettäessä tuijotteli jonnekin taakse, eikä tajunnut heittoa. Lähti kyllä käskystä, muttei tiennyt mitä pitäisi tehdä ja bongasi ruudun. Käytiin sitten yhdessä hakemassa kapula.

Merkille lähetys, 10. Ruudusta viisastuneena tajusin sentään merkillelähetyspaikalle siirtyessä valmistella Omaa siihen, ja sehän menikin sitten täysin nappiin. Aika perusmeno, tämä liike näs meni kenraaleissa ihan puihin.

Estehyppy, 9. Hyppäsi päin, mutta korjasi sitten oma-aloitteisesti sivulle.

Paikkaistuminen, 6. Muuten tosi hyvä, mutta valui maahan kun ohitin sen, ihan sen näköisenä kuin se olisi miettinyt että "apua, ei kai tämä ollut se liike jossa piti olla maassa ja minä istun :----(".

Kokonaisvaikutus, 8.

181/320pts, AVO0, sij. 2./3. Ei kun treeniä vaan ja ohjaaja voisi muistaa olla vähemmän puupökkelö kentällä!

--

Ykä kävi toissapäivänä hakumetsässä, ekaa kertaa sitten kesäkuun alun, jolloin pääsi suorapalkalle. Nyt ajattelin kokeilla kylmiltään ilmaisua irtorullilla, jos se ei sitä muistaisi niin ihan sama. Mutta pentele, koirahan oli aivan jäätävä ässä, upposi metsään kuin veitsi voihin ja palasi rulla suussa naama näkkärillä. Kolme pistoa joista jokaisella ukko, näytöille sai juosta vapaana. Ihan hullun tyytyväinen pieni polsku se oli, kun kerrankin sai tehdä Juttuja, ja vieläpä Hakua, joka on Ihanaa. Nykyään sen kanssa ei voi oikein enää treenata ollenkaan, kun se menee siitä niin kipeäksi, mutta voi pojat että se oli iloinen. Nyt sitten taas vähän aikaa rauhallisemmin. Vietetään viimeinen meidän yhteinen kuukautemme tekemällä kaikkea kivaa ❤

 Lihasköyhyys alkaa jo näkyä selvästi

Kyllä sitä aina välillä miettii, että onkohan lopetuspäätös nyt ihan oikea. Erityisesti sitä miettii silloin, kun koira poukkoaa häntä töttöröllä metsässä tai tarjoaa kaikki temppurepertuaarinsa liikkeet nameja kerjätessään ja on ihan hirveä sika. Heiluttaa häntää helikopterina ja kierii sängyllä pöristen. Mutta sitten kun se taas seuraavina päivinä on selvästi kipeä, kävelee huonosti ja sen takajalat tärisevät, sitä tietää.

 Opettaja ja oppilas

Raskaita päätöksiä

Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että tämän blogin nimikkoeläin, Yrjänä, saa lähteä autuaammille maille tässä syksyllä. Sen selkä ei tule ikinä paranemaan, eikä sitä luultavasti voisi ainakaan vielä aikoihin vierottaa hermosärkylääkkeistä - ehkei ikinä. Talvisin selkäoireet sitä paitsi aina pahenevat liukastelun ja kylmyyden myötä. Se on oirehtinut nyt kolmisen vuotta, ja vaikka vielä viime vuonna puskettiin rally-toko -tuloksia kuin liukuhihnalta, on käynyt selväksi, ettei se kestä treenaamista. Treeneissä se on aina iloinen ja sähäkkä, mutta se kostautuu seuraavien päivien apatialla ja kipuilulla. Jos Ykä olisi vähän vähemmän intensiivinen, eikä tekisi kaikkea aina sata lasissa, se ehkä kestäisi enemmän, mutta minkäs sille mahtaa kun toinen paahtaa niin iloisena. Mutta pelkkä treenaamisen poisjättäminenkään ei auta.

11vko 

Akupunktio ja hieronta sen sijaan auttavat, mutta vain lyhytaikaisesti. Kipuilun kanssa käsi kädessä voimistunut ääniarkuus ulottuu nyt myös mm. pelkän sateen ääneen sisällä, ilmeisesti koska Ykä pelkää ukkosen tulevan. Ulkona se kykenee sateella kyllä lenkkeilemään, mutta on sielläkin hieman varpaillaan. Ja pelko saa sen lihakset taas ihan juntturaan, vaikka ne olisi juuri saatu auki edellisenä päivänä. Pylly ei oikein enää meinaa pysyä menossa mukana ja lihakset surkastuvat; pieninkin rasitus saa takajalat tärisemään hulluna.

3,5v

 

Aggressiivinen se ei ole ollut, päinvastoin, mutta on sekin mahdollisuus, että kipujen vielä tästä voimistuessa sellaisiakin piirteitä alkaa nousta esiin. Minusta on vain kivempi muistaa se hömelönä ja superihmisrakkaana. Tätä päätöstä on tässä puntaroitu jo pitkään, mutta alkaa oikeasti olla parempi antaa pikkuholskun mennä kun saappaat on vielä jokseenkin jalassa. Se on parhain ja tärkein lahja, jonka voin sille koskaan antaa. Lopullista päivämäärää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta senkin aika on pian.

Nika 10v, Vea kohta 4v, Ykä kohta 8v ja Oma 8v

Kesäilyä

Oma täytti eilen 8v! Se on ollut meillä jo neljä ja puoli vuotta, aika hullua. Hölmö pieni eläin. Aluksi se tuli vain täyttämään Myran jättämää aukkoa, ja sitten siitä kuoriutuikin melkoinen harrastusherhiläinen.

Nikan kanssa on tehty rallya, heinäkuussa viimeistään taas kisoihin. Hyvinhän se treeneissä pelittää, mummeli.

Viime kisoista, joissa puskettiin yhdessä rata läpi vaikka tulosta ei tullutkaan

Ykä pääsi viime viikolla etsimään kolme maalimiestä metsästä ja oli ihan onnesta soikeana. Alunperin piti vain mennä jelppimään kaverin koiran ilmaisuissa, mutta se oli niin nopsasti hoidettu että vedettiin sitten muitakin koiria samaan syssyyn. Ohjeistuksena piilottelijoille suorapalkka pallolla ja kehuja niin penteleesti, ei mitään ilmaisuja eikä näyttöjä. Ukot mettään, kiljuva koira autosta, lainaliivi niskaan ja koira oikeaan etukulmaan. Sinnehän se solahti ilman mitään, eteni syvälle ja löysi ensimmäisen neljästäkympistä.

Toka lähetys vasempaan etukulmaan, suora syvä pisto, tuli takaisin ja otin hallintaan hihkumalla että "eikö löytynyt mitään, ei haittaa, tuupa tänne niin mennään uusiksi". Tällaisen rennon asenteen kun saisi kisakoirankin kanssa... Käveltiin yhdessä viitisentoista metriä keskilinjaa eteenpäin ja iskin uudelleen vasemmalle, sinne lähti kuin tykinsuusta, ja kohta tuli iloinen hauva pallo suussa takaisin T perässä. On se tarkka, ajattelin että ottaisi hajun etukulmaan lähettämisestä mutta ei.

Neljäs lähetys samasta pisteestä oikealle, siellä kävi taas tyhjällä ja palasi samaa reittiä viivana takaisin. Iloisena lähti viidennelle lähetykselle kymmenen metrin päästä oikealle ja löysi vikan.

Muuten se on kotikoiraillut ja pörrännyt pari kertaa kentällä ihan vaan olemassa. Sisällä se on läähätellyt paljon ja ollut jotenkin levoton, tuntui auttavan vähän kun ostettiin lattiatuuletin. Ulkokentällä sillä oli kamalaa koska  muilla kentillä aksattiin ja esteistä lähti kova pauke. Toissapäivänä sillä oli kamalaa koska otin sen halliin kasaamaan Vealle tokokenttää ja se on tottunut että aksaesteet paukkuu hallissa. Eilen sillä oli kamalaa koska aamulenkillä jyrisi ukkonen. Ylipäätään sillä on nykyään aika usein kamalaa.

Onneksi ei kuitenkaan aina.

Vuosi 2015 tiivistettynä

Tämä vuosi on ollut kyllä oikea koularivuosi! Yhteensä koko poppoo on kerännyt kahdeksan rally-koularia (2 x RTK1, 4 x RTK2, 2 x RTK3), yhden tokokoularin (TK1)  ja yhden BH-koularin, eli kymmenen kappaletta koulutustunnuksia. Lisäksi Vea on ehtinyt korkata tokon VOI-luokan äärimmäisen hyvällä kakkostuloksella. Tällaista kiritystä tuskin tapahtuu ihan heti uudelleen!

YKÄ
Terveydellisesti Ykä on mennyt tasaisesti huonompaan suuntaan, ja viime treenien valossa taidetaan jättää toko kokonaan pois treenivalikoimista. Iloiseen ja tarkkaan tekemiseen se tarvitsisi niin suurta intensiteettiä ja riehuntaa, että kroppa menee siitä ihan kokonaan jumiin. Yksi vaihtoehto olisi syöttää sille kipulääkkeitä ja jatkaa treenaamista, mutta se ei tunnu hyvältä eikä reilulta, joten antaa mieluummin olla. Tällä kaudella käytiin joka tapauksessa kaksissa VOI-kisoissa, joista molemmista VOI0. Rallyssa meni paremmin; Ykä porskutti ekana holskuna Suomessa sekä AVO- että VOI-luokan läpi (pisteet 95, 88, 98 ja 71, 94, 91).

Nyt Ykä jää toistaiseksi kokonaan treenitauolle, ja katsotaan myöhemmin mitä tehdään. Alustavasti koetetaan hieronnalla ja fysioterapialla saada koira parempaan kuntoon, ja jos näyttää hyvältä, aloitellaan tauon jälkeen rallyn MES-liikkeitä. Mennään päivä kerrallaan eikä oteta stressiä harrastuksista. Hirveä harmi että noinkin ihmisrakkaan koiran kanssa pitää nykyään olla vähän varovainen, ettei se satuta itseään ja rähähdä kellekään.

OMA
Oma on osoittanut kyntensä harrastuspuolella ja hoitanut treenikoiran virkaa tyylillä, kun Ykää on ollut pakko asettaa taka-alalle. Tänä vuonna pikkumerle sai kaksi vikaa ykköstulosta tokon ALO-luokasta (172,5 ja 180), saavuttaen TK1-tittelin. Lisäksi se aloitti rally-tokossa kisaamisen ja hoiti ALO- ja AVO-luokat läpi (98, 87, 100 ja 93, 79, 88). VOI-luokassa se ehti kisata tänä vuonna kahdesti, molemmista tulos (84 ja 71). Eli melkein kolme luokkanousua tällä kaudella rallyssa! Kolmanneksi käytiin puoliläpällä suorittamassa BH-koe, joka sekin meni heittämällä läpi. Nyt Oma opettelee noutamista, josko se ensi vuonna kävisi korkkaamassa tokon avoimenkin luokan. Lisäksi pitäisi hakea se yksi VOIHYV-rallysta, niin T voisi alkaa opettaa sille MES-liikkeitä.

Alkuvuodesta Omalla oli outo halvaannuskohtaus, joka onneksi meni ohi sairaalakäynnillä ja tiputuksella eikä mitään vastaavaa ole sittemmin tapahtunut. Treenikoirana se kerää enemmän jumeja kuin kotikoirana, joten sekin on päässyt ajoittain hierontaan.

NIKA
Mummu aloitti myös rally-uransa tänä vuonna, läpäisten ALO- ja AVO-luokat huipulla pistesuoralla (100, 90, 95 ja 90, 98, 95). VOI-luokassa se kisasi kahdesti, mutta pisteet jäivät vielä alle hyväksytyn tuloksen. Ensi vuonna koetetaan parantaa meidän yhteistä suhdetta, jotta päästään taas niille pisteille jotka Nika ansaitsee. Nipunkaan kanssa ei ole kiire mihinkään, ja sen kanssa mennään vain niin pitkälle kuin mikä siitä on kivaa. Jos mun kanssa rally ei onnistu enää näin korkealla, siirtyy se takaisin T:lle. Ja jos ei tuloksia tule niin ei sekään haittaa.

Nika selvisi tänä vuonna kohtutulehduksesta, siitäkin hirveydestä on jo vuosi.

VEA
Minun kontribuutioni Vean kanssa tänä vuonna oli viedä se rallyn VOI-luokan läpi (80, 73, 82), muista Vean saavutuksista ja kommelluksista tulee varmasti lisää turinointia sen omaan blogiin!

Eespäin, sanoi mummo lumessa

Vea peruuttaa

Kokeenjälkeinen masennus voitettu, eiköhän me tästä vielä nousta. Päätin että opetan Ykälle uusien sääntöjen toko-VOI -liikkeet ja mennään syksymmällä yrittämään uudelleen. Aina sanon kaikille ettei ne nollat ole niin nokonuukaa, siihen pitäisi uskoa itsekin. Viime kokeissa oli kentällä osin ihan hyväkin meno, kyllä me vielä joku päivä toimitaan tiiminä koko suorituksen ajan. Paikkamakuu pitää rakentaa taas kuntoon ihan ensimmäisenä. Mutta huomenna sillä on hieroja, niskassa ainakin oli jumeja.

Ollaan ralleiltu, tehty VOI-luokan ratoja vieraalle hiekkakentälle ja kerran rankkasateessakin. Nämä ovat menneet hyvin, erityisesti Ykä oli sateessa aivan kurko. Ei yhtään kiljumista, ei yhtään mitään ylimääräistä, ihan loistava. Oikealla puolella seuratessa molempien täyskäännös vasempaan oli meille uusi kyltti radalla, samoin oikealla juosten spiraali, mutta eipä niissä nyt hirveämmin ongelmia ollut. Mitä nyt tein useamman kerran jotain MES-luokan liikkeitä kun en itse tiennyt kumpaan suuntaan "vasen" tarkoittaa... aurinkoisissa treeneissä Ykä oli ekalla kierroksella hirveä perse, toinen meni jo täysin nappiin. Vealla meni nämä vähän päinvastoin, sateessa sillä oli ihan hulluna virtaa ja sen oli vähän vaikea keskittyä tarkkaan suorittamiseen.

Kantsii hei opettaa saksalaisen täyskäännön vihjeeksi nenän niistäminen, näyttää aina hyvältä kuvissa

Oman kanssa aloitettiin tottiskurssi, koska lupasin tosiaan taannoin viedä sen BH-kokeeseen. Ja merlehän oli, perkele, heti ekoissa treeneissä ihan ässä. Se oli ollut sterkan jälkeen treenitauolla, tehnyt vain T:n kanssa hieman jotain rally-juttuja ennen kurssia, eikä se ainakaan ole ikinä tehnyt tottiksen seuruukaaviota, henkilöryhmää tai noin pitkän matkan luoksetuloja. Ei haitannut yhtään. Pitkän suoran loppupää oli vielä ihan jäätävässä heinikossa, johon koira hukkui, mutta sekään ei haitannut pientä pk-shelttiä. Kovasti näyttää siltä että syksyllä mennään yrittämään titteliä, aiemminkin oltaisiin voitu mennä mutta ei ole oikein semmoisia kokeita mihin päästäisiin. 

 Vuoden vanha kuva PK-semmasta mutta kattokaa nyt mikä kontakti!

Nika on käynyt paimentamassa T:n kanssa, se on kyllä niin täysin sen laji. Ihanaa nähdä kuinka iloinen se on aina treeneissä.

Puolivuosikatsauksessa huomasin, että tässähän on tänä vuonna kerätty ihan kunnioitettava määrä koulareita - kaksi RTK1:stä, kaksi RTK2:sta ja yksi TK1. Lisäksi Vea nousi T:n ohjaamana tokossa VOI-luokkaan. Ja vuotta on vielä jäljellä vaikka kuinka! Tarkoitus olisi sykkiä vielä shelteille RTK2:t, isoille RTK3:t ja Omalle se BH. Kokeita on jo katsottu ja varailtukin vähän. PK-lajien treenaamisessa ei olla loistettu, mutta ehkä aina ei tarvitse -Ykän kyllä pitäisi päästä taas joku päivä etsimään ukkoja, en kestä miten iloinen se siellä aina on.

Noin muuten on hirveän mielenkiintoisia koirasuunnitelmia tulevaisuudelle, mutta niistä lisää myöhemmin!

Lopuksi tokokuvia kesäkuun alun treeneistä

 Holsku tekee ruutua antaumuksella

Tunnari

 Hyppynoudon palautushyppy

VOI0

Käytiinpä sitten hakemassa kymmenennistä toko-VOI -kisoista vielä yksi nolla. Nyt on eka aukeama tokokisakirjasta täynnä. 

Ai miten niin ohjaaja käyttää vähän vartaloapua, en mä huomaa mitään

Olihan se vähän arvattavissa, kun viikko ennen kisoja koira unohti miten liikkeestä istutaan, mitä metskun kanssa pitäisi tehdä eikä enää pysynyt paikkamakuussa mitenkään päin. Se osaa liikkeet mutta menee semmoisiin sfääreihin ettei pysty suorittamaan liikkeitä. Ihan hyvä sinänsä, että saatiin kokeenomaisilla treeneillä kerrankin sille myös treeneihin se lukkotila päälle mikä sillä on kokeissa, mutta vaikka sitä autettiin siinä ja saatiin onnistumisia, ei se kantanut kokeisiin. Koira, joka on aina pysynyt paikkamakuussa jos kukaan ei ammu aseella, lähti perään samantien. Eikä ollut paikalle mennessä tai aloituslupaa odotellessa mitenkään ahdistunut, paikkis oli vika liike ja oli saanut palkkaakin välissä. Se ei vaan pysynyt, hiippaili selän takaa mukaan. Onhan se yksissä aiemmissa kokeissa joskus kauan sitten ollut paikkiksessa ihan paiseissa, mutta se pysyi hanskassa siihen saakka kunnes liikkuri sanoi "kiitos" ja sinkosi kiitoradalle vasta sitten.

Noh.

Tunnistusnouto, 8. Oli jotenkin syvä luotto siihen että tämä toimii, on toiminut niin hyvin treeneissäkin. Palautuksen piti tulla suoraan sivulle, mutta eteenhän se tuli. Ei haitannut. Ilahtui kamalasti kun annoin hyppiä päin palkaksi.

Liikkeestä istuminen, 0. Ei istunut, edes avuilla eikä toisella käskyllä. Seisoi vain.

Ruutu, 0. Lähti hyvin, juoksi ruutuun - eikä kuunnellut käskyä, jatkoi matkaa ruudun yli ja kehänauhojen ulkopuolelle. Vaati pari käskyä että sain sen ruutuun, mutta siellä se sitten makasi hyvin lopulta. Kävin kehuen hakemassa perusasentoon sieltä.

Seuruutus, 8,5. Alkuun vaikutti siltä että lässähtää eikä kykene, mutta tsemppasi hurjasti sitten ja oli ihan pystykorvainen ja heiluvahäntäinen. Vähän piippausta mutta ei pahasti. Sosiaalinen palkka kelpasi taas.

Hyppynouto, 9. Heitin kapulan vinoon vasemmalle, mutta ei mitään ongelmaa. Vähän nojasin oikealle koiran palatessa että varmasti hyppää hyvältä linjalta. Palautus eteen, ihan sama.

Luoksetulo, 8. Seisomisessa näytti hetken siltä että ei muuten pysähdy, mutta kah! Pysähtyi! Maahanmeno parempi. Tuli eteen törmäten vähän vaikka koetin silmillä ohjata kiertämään, ihan sama. Perusasentoon kiersi hienosti.

Metallinouto, 0. Lähti kohti kapulaa - ja kiersi vasemmalle haistelemaan jotain. Tätä se on tarjonnut treeneissäkin, usein on juossut kapulan ohi tekemään jotain sijaistoimintoja. Annoin suosiolla mennä nollille ja parilla lisäkäskyllä ja -kannustuksella kapula tuli hienosti. Ja eteen.

Kaukot, 8,5. Meidän murheenkryyni jäätävän edistysongelman takia - tosi siistit vaihdot, ei liikkunut mihinkään suuntaan. Yksi väärä liike (meniköhän maahan kun käskin seisomaan), mutta yhdellä lisäkäskyllä oikea. Ihan superhieno. Annoin palkaksi hyppiä päälle, oli hyvin iloinen. Yleensä en kokeissa ole pystynyt antamaan näin paljoa sosiaalista palkkaa kun koira on muutenkin lähdössä johonkin.

Paikkamakuu, 0.

Kokonaisvaikutus, 6. Pisteitä ropisi kun kävi ruutuunlähetyksessä ja jossain siirtymävaiheessa kehänauhan ulkopuolella.

Yht. 156/320pts, VOI0, sij. 2./5.

Oli miten oli, Ykä oli kentällä suurimman osan ajasta hyvällä tuulella ja heilutti häntää, joten siltä kannalta ei jäänyt paha mieli. Lisäksi se palkkaantui kivasti ja lopulta kuitenkin teki nollatut liikkeet, kun ohjasin enemmän, eli ei mennyt niin hirveään lukkoon ettei sitä olisi saanut kaivettua sieltä ylös. Sunnuntain palauttelutreeneissä se oli tosi iloinen vaikka minä olin huonolla tuulella, ei siinä voinut kauaa olla nauramatta. Treeneissäkin se karkaili makuulta ja piti sinne palauttaa pariinkin otteeseen. Ruudusta se juoksi ekalla kerralla taas ohi, seuraavat tosi näpsäköitä. Istumisissa ei ongelmaa, eikä metallinoudossa. Tietenkään.

Palkkahyppy

Ilmoitin Ykän ja Vean rally-kisoihin heinäkuulle, lähinnä jotta ei jää kisakammoa. Katsotaan nyt miten tokon kanssa tehdään, vähän on jotain hataria suunnitelmia siitä että joku muu hakisi Ykälle sen helkkarin ykkösen ja minä voisin alkaa miettiä EVL:ää uusilla säännöillä. Toisaalta tekisi mieli antaa jo olla, ehkä seuraavalla koiralla sitten. Manjana, manjana.

Vuosi kipukohtauksen jälkeen

Ykän viimeisestä kipukohtauksesta on nyt yli vuosi. Silloin pohdiskelin hyvin tarkkaan, voiko Ykän kanssa enää jatkaa harrastuksia - ja saako koiran elämästä ylipäätään niin kivutonta ja mielekästä, ettei koiraa tarvitsisi vielä ihan alle kuusivuotiaana lopettaa. Yksi Ykän veljistä lopetettiin pahojen selkäkipujen takia tässä kuluneen vuoden aikana. Sen omistajan kanssa ollaan oltu samassa veneessä kipuilujen suhteen ja siten vertaistukena toisillemme.

Ykän pakkolevon ja kuntoutuksen aikana siirryin treenaamaan enemmän shelttejä, jotka paljastuivatkin eri eteviksi elikoiksi. Omalle on tullut hankittua yksi tokokoulari ja kohta kolkutellaan ekoja rally-koulareita molemmille. Myös Vean kanssa ollaan käyty koularin verran rally-kisoissa. Eli jos ei muuta, niin ainakin holskun sairastelu on potkinut minut opettelemaan enemmän vähän erilaistenkin koirien kanssa treenaamista ja kisaamista! Ja täytyy sanoa että kivaa on ollut.

Hieronnan ja muun ylläpidon myötä Ykä saatiin kuntoon, eikä se nykyisellään tarvitse särkylääkkeitä. Osaava hieroja on kuitenkin saatava paikalle vähintään joka kolmas viikko, sillä muuten Ykä menee ihan hirveään juntturaan vaikka itse tekisi mitä. Harrastuksia on voinut jatkaa, tosin hyvin modatusti ja ilman pallonheittelyjä tai muuta riekkumista. Rally-toko virallistui kyllä tismalleen oikeaan aikaan meille - onneksi me ei ikinä olla innostuttu aksaamaan eikä pk-kisojen tottisosuuksiin ole tämän koiran kanssa mitään asiaa muutenkaan. Hajujuttuja pitäisi tehdä enemmän, se nyt on ihan vain omistajan laiskuudesta kiinni...

Minulle raja mielekkään koiranelämän kohdalla on se, että koiran pitää pystyä liikkumaan vapaana ilman kipuja - ja niin kauan kuin Ykä siihen pystyy, koetan olla miettimättä lopetuspäätöstä.  Onhan se nyt vähän morbista, mutta haluan ajatella että kykenisin antamaan Ykän mennä saappaat jalassa, mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Se on mun iloinen, hitaasti harmaantuva, säpäkkä raitaidiootti, ja haluan olla sille niin reilu kuin vain suinkin kykenen.

Hakumerkintä erikseen

Ykä on ollut vähän outo viime aikoina, onneksi ensi viikolla on fyssari. Sen jälkeen pyydän hierojan taas tänne tsekkaamaan tuon läpi. Siihen asti jatketaan ahkerasti jumppaamista, kahdeksikkoja yms. Toivottavasti tilanne normalisoituu sillä.

Merkinnän kuvat otti Ida Huttunen.

Kiintorulla kaulassa etsimään ukkoja! Lähetyksenä vain askel metsän suuntaan ja käsky, ei käsisähläystä

HAKU

Hakutreeneihin tuli se sama iso mies, jota Ykä oli vähän ensin hätkähtänyt viimeksi. Otin tämän ensimmäiseksi maalimieheksi ja koska iskin koiralle kiintorullan kaulaan ekaa kertaa tänä kautena, eka maalimies oli umpparissa pressun alla noin vain noin 20m keskilinjasta vasemmalle. Näin näkisin mitä Ykä puuhaa. Noh, kun ollaan aina treenattu pitkälle irtoamista, Ykä posotti nenä kiinni ihan piilon vierestä ohi kauas etukulmaan, pyöri siellä hetken ja kun ei löytänyt mitään, lähti palaamaan samaa reittiä valmiina tsekkaamaan toisen kulman. Oli hyvännäköistä, kun se pressun kohdalla nuuhkaisi ilmaa että hei hetkinen. Hullu hännänvispaus käyntiin ja rulla suuhun ilman mitään kommervenkkejä. Näyttö hieno, ei nakkia syödessä yhtään arkaillut isoa miestä. Vasta kun mies ojensi kättään silittääkseen, Ykä haukahti, mutta palasi heti ruotuun. Pitääkin ohjeistaa vielä paremmin että ei muuta kontaktia kuin kehuja nakinsyönnin aikana mun pienelle herkälle kukkaselle.

Toka ukko oikealla etukulmassa, jota kohti Ykä sinkosikin hyvin - mutta juuri ennen piiloa tuuli toi hajun vähän pidemmällä rataa olleesta T:stä, ja hakuhylje käänsi kurssia. Hyvin näki keskilinjalle harvan metsän läpi miten ILOINEN se oli saatuaan hajun ja koska se ei yhtä huutoa kuunnellut, annoin mennä. Tyylikkäästihän se minut vei kolmosukolle.

Rataa taaksepäin työskentely ei varmaan kokeisiin tähtäävälle koiralle olisi hyväksi, mutta mepäs ei näistä välitetä joten iskin Ykän takaisin vasemmalle tyhjään pistoon. Upposi epäröimättä. Pakitin keskilinjalla etulinjan kohdalle ja kehuen kutsuin Ykän takaisin. Sain sen hienosti risteilytettyä keskilinjan yli kohti oikeaa etukulmaa, mutta tuuli kai kuljetti hajuja ja itse ukon löytyminen kesti hetken vaikka oikeassa mestassa koira pörräsikin. Näytöllä roikuin ekaa kertaa pitkään aikaan narussa kiinni, ei ongelmaa.

Ihanaa että koiralla on näin hullu maalimiesmotivaatio eikä se epäröi juosta täysillä pitkälle! Välillä pitää källiksi ottaa noita lähempänä olevia maalimiehiä. Ja mahdollisuuksien mukaan piilottaa ukkoja kauemmas toisistaan, vaikkei tällainen siksakki nyt oikeasti haittaa mitään. Tärkeintä että Ykä on superiloinen pieni possu. Eikä kiintorullakaan aiheuttanut yhtään mitään ongelmia! Jos ikinä tulee sellainen tilanne että tiedän minä päivänä Ykä pitää viedä lopetettavaksi, vien sen kyllä hakumetsälle sitä ennen. Tää on niin sen juttu ja juuri tällaisena haluan Ykän muistaa.

Esineruutu 50m x 20m pitkula, esineitä kolme. Oman hajuisia taas, pitäisi saada vieraita. Ei hetsausta eikä kukaan vienyt mitään ruutuun koiran nähden, lähetin sen vain metsään. Alkuun jotain päätöntä juoksentelua, mutta alkoi sitten pysyä alueella ja sieltä se lompakko taas löytyi. Lähetin uudelleen kun nyt Ykällä oli selvä haisu siitä mitä se puuhaa, ja sehän jolkotteli kiireettä toisen esineen (kangaspussi) luo ja toi sen.

Toko-pohdintaa ja hakukuvia

 Kuvaajana Laura Niska

Tänään käytiin hakemassa pari VOI-nollaa lisää. Vielä yhdet kisat niin päästään siirtymään koekirjan tokalle aukeamalle! Ekoista kisoista viisi nollaa, tokista kaksi. Noh. Alkuepätoivon jälkeen tuli vain todettua, että tässä näkyy koiran tämänhetkinen taso, ei voi minkään. Pakko alkaa opettaa joitain liikkeitä kokonaan uusiksi ja rakentaa koiralle uudenlaista mielentilaa, että sen hermorakenne kestää kokeen aiheuttaman kuormituksen. Paljon on jo ajatuksia mielessä, ensi viikolla mennään joku yö halliin testailemaan. Mutta paikkamakuut meni tosi hyvin, varsinkin tokissa kisoissa Ykä makoili tosi hyvällä mielellä. Ja hei löysi ruudun molemmilla kerroilla - ekalla etutassut jäi etureunan yli ja tokalla tarvitsi tokan maahanmenokäskyn (ja lähti seuruutukseen kun käännyin sen edestä oikealle). Mutta löysi ruudun! Ykä! Ruudun! Kaksi kertaa!

 Höhöö

Alustavasti:

- luoksetulo ja noudot uusilla käskysanoilla niin, että koira ei tule ollenkaan eteen istumaan vaan kiertää perusasentoon ohjaajan takaa. Tällä väistetään monta holskuisaa sudenkuoppaa, kuten a) törmääminen, b) varpaiden päällä seisominen ja c) nenille hyppiminen perusasentoon siirryttäessä.

- luoksetulon pysäytykset uusilla käskysanoilla ja kokonaan eri tekniikalla ihan alusta

- kaukoihin koiralle selvä käsitys siitä, että etutassut eivät saa liikkua -> kosketusalusta + uudet käskysanat

- kiljumisesta jäähy, samantien

Välillä sitä miettii että miksi edes yrittää, mutta tässähän sitä nimenomaan oppii kun pitää miettiä, miksi jokin ei toimi. Eikä enää oikeestaan edes harmita. Voihan myös olla, että Ykä on yhdistänyt sitä vaivanneen kipeän selän kokeisiin eikä siksi kykene toimimaan kentällä ihan täydellä kapasiteetilla. Nyt pitää vaan luoda uusia mielleyhtymiä. Lisäksi pitäis tehdä ALO-hommia Oman kanssa, ja jos kesällä iskee joku aivohalvaus, vien sen BH:hon. Koska Oma BH:ssa ois vaan niin naurettavaa että se ois hienoa.