I got stripes: Eespäin, sanoi mummo lumessa

torstai 25. kesäkuuta 2015

Eespäin, sanoi mummo lumessa

Vea peruuttaa

Kokeenjälkeinen masennus voitettu, eiköhän me tästä vielä nousta. Päätin että opetan Ykälle uusien sääntöjen toko-VOI -liikkeet ja mennään syksymmällä yrittämään uudelleen. Aina sanon kaikille ettei ne nollat ole niin nokonuukaa, siihen pitäisi uskoa itsekin. Viime kokeissa oli kentällä osin ihan hyväkin meno, kyllä me vielä joku päivä toimitaan tiiminä koko suorituksen ajan. Paikkamakuu pitää rakentaa taas kuntoon ihan ensimmäisenä. Mutta huomenna sillä on hieroja, niskassa ainakin oli jumeja.

Ollaan ralleiltu, tehty VOI-luokan ratoja vieraalle hiekkakentälle ja kerran rankkasateessakin. Nämä ovat menneet hyvin, erityisesti Ykä oli sateessa aivan kurko. Ei yhtään kiljumista, ei yhtään mitään ylimääräistä, ihan loistava. Oikealla puolella seuratessa molempien täyskäännös vasempaan oli meille uusi kyltti radalla, samoin oikealla juosten spiraali, mutta eipä niissä nyt hirveämmin ongelmia ollut. Mitä nyt tein useamman kerran jotain MES-luokan liikkeitä kun en itse tiennyt kumpaan suuntaan "vasen" tarkoittaa... aurinkoisissa treeneissä Ykä oli ekalla kierroksella hirveä perse, toinen meni jo täysin nappiin. Vealla meni nämä vähän päinvastoin, sateessa sillä oli ihan hulluna virtaa ja sen oli vähän vaikea keskittyä tarkkaan suorittamiseen.

Kantsii hei opettaa saksalaisen täyskäännön vihjeeksi nenän niistäminen, näyttää aina hyvältä kuvissa

Oman kanssa aloitettiin tottiskurssi, koska lupasin tosiaan taannoin viedä sen BH-kokeeseen. Ja merlehän oli, perkele, heti ekoissa treeneissä ihan ässä. Se oli ollut sterkan jälkeen treenitauolla, tehnyt vain T:n kanssa hieman jotain rally-juttuja ennen kurssia, eikä se ainakaan ole ikinä tehnyt tottiksen seuruukaaviota, henkilöryhmää tai noin pitkän matkan luoksetuloja. Ei haitannut yhtään. Pitkän suoran loppupää oli vielä ihan jäätävässä heinikossa, johon koira hukkui, mutta sekään ei haitannut pientä pk-shelttiä. Kovasti näyttää siltä että syksyllä mennään yrittämään titteliä, aiemminkin oltaisiin voitu mennä mutta ei ole oikein semmoisia kokeita mihin päästäisiin.

Vuoden vanha kuva PK-semmasta mutta kattokaa nyt mikä kontakti!

Nika on käynyt paimentamassa T:n kanssa, se on kyllä niin täysin sen laji. Ihanaa nähdä kuinka iloinen se on aina treeneissä.

Puolivuosikatsauksessa huomasin, että tässähän on tänä vuonna kerätty ihan kunnioitettava määrä koulareita - kaksi RTK1:stä, kaksi RTK2:sta ja yksi TK1. Lisäksi Vea nousi T:n ohjaamana tokossa VOI-luokkaan. Ja vuotta on vielä jäljellä vaikka kuinka! Tarkoitus olisi sykkiä vielä shelteille RTK2:t, isoille RTK3:t ja Omalle se BH. Kokeita on jo katsottu ja varailtukin vähän. PK-lajien treenaamisessa ei olla loistettu, mutta ehkä aina ei tarvitse -Ykän kyllä pitäisi päästä taas joku päivä etsimään ukkoja, en kestä miten iloinen se siellä aina on.

Noin muuten on hirveän mielenkiintoisia koirasuunnitelmia tulevaisuudelle, mutta niistä lisää myöhemmin!